Lue keskustelun säännöt.
Mussa on vikaa ja en osaa korjata sitä, auttaisiko terapia
23.07.2026 |
Oon aina ollut hiljainen ja ujo. Niin kauan kuin muistan. En saa ryhmissä puheenvuoroa ja muut rupee pitämään outona. Vika siis mussa. En keksi sanottavaa ja keskustelu liian nopeaa. Mulle puhjennut sosiaalinen ahdistus myös kahdenkeskisiin keskusteluihin ja pelkään hiljaisia hetkiä
Kommentit (9)
Mitä jos vaan sanot asian? Kun on se keskustelutilanne, jos sanot että sori jos vaikutan oudolta, tuntuu vähän vaikealta kun olen niin ujo ja huonoja kokemuksia vastaavista tilanteista. Ihmiset on oikeasti usein lämpimiä ja mukavia, jos siihen antaa mahdollisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan edellistä kirjoittajaa. Kokemus tuntuu tässä asiassa ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Ujoutesi ei ole mitenkään aunutkertaista eikä tuo tunne, että ei ennätä saada ajatustaan ulos, kun keskustelu etenee nopeasti. Ihmiset hahmottaa asioita eri tavalla, visuaalisesti tai auditiivisesti tai liikunnan kautta. Visuaaliset loistaa keskusteluissa. Heille asia ikään kuin välähtää näkyviin. Auditiiviset alkaa miettiin sanasta sanaan että mitä tämä tarkoittaakaan, siis tosi hidasta. Liikunnalliset sitten kai heiluttelee jalkojaan tms (anteeksi, tätä kolmatta tapaa hahmottaa asiaa en ole auditiivisena koskaan tajunnut).
Ei hiljaisuus ole pahasta. Saa olla välillä hiljaa. On hyväkin pysähtyä miettimään välillä. Saattaa jopa tulla myöhemmin keskustelun aihe mitä ilman miettimistä ja hiljaisuutta ei olisi.
Itselläni käy jatkuvasti kun odotan suun vuoroa ja mietin mitä sanon. Aihe on saattanut muuttua jo ja minä puhun vielä edellisestä aiheesta kun käsittelen kauemmin asiaa ja odotan suun vuoroa kärsivällisesti.
Terapia ei ole ihmelääke ja isoon osaan mielenterveys ongelmia ei ole mitään parantavia lääkkeitä. Ihmiset yleensä paranee ajan kanssa kun heitä tuetaan esim terapialla ja lääkkeillä mutta suurin työ on potilaalla itsellään. Ujous ei välttämättä ole edes meilenterveys häiriö voi olla vain luonteen piirre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Komppaan edellistä kirjoittajaa. Kokemus tuntuu tässä asiassa ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Ujoutesi ei ole mitenkään aunutkertaista eikä tuo tunne, että ei ennätä saada ajatustaan ulos, kun keskustelu etenee nopeasti. Ihmiset hahmottaa asioita eri tavalla, visuaalisesti tai auditiivisesti tai liikunnan kautta. Visuaaliset loistaa keskusteluissa. Heille asia ikään kuin välähtää näkyviin. Auditiiviset alkaa miettiin sanasta sanaan että mitä tämä tarkoittaakaan, siis tosi hidasta. Liikunnalliset sitten kai heiluttelee jalkojaan tms (anteeksi, tätä kolmatta tapaa hahmottaa asiaa en ole auditiivisena koskaan tajunnut).
En tiedä, mitä liikunnallinen virallisesti tarkoittaa, mutta itse koen sen niin, että ajatus toimii liikkuessa ja kun olen paikallaan, niin aivotkin toimivat jähmeästi. Pelkkä jalkojen heiluttelu ei auta.
Aina sanotaan että pitää katsoa peiliin jos missään paikassa ei kuulu joukkoon ja hyväksytä siihen. Mä en ole kovin pidettävä henkilö kun mulla ei ole sanottavaa ja oon hiljaa. Muut rupeaa karttelemaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ihan samanlainen. Myös lapseni on tällainen ja olen oppinut hänen asenteestaan paljon. Hän toteaa asiaan vain olevansa ujo ja herkkä lapsi, ihmiset ovat erilaisia ja hän saa olla sellainen kuin on. Tykkään tuosta itsevarmuudesta.
Up