Kokemuksia aktiivisesta synnytyksestä?

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 16:53"]Minulla oli toinen synnytys lääkkeetön. Suihkussa pallon päällä rentouduin ja hyräilin. Suihkua alavatsaan ja alaselkään supistuksen aikaan, niin lievittää kipua. Kamalin vaihe oli, kun kätilö käski pois suihkusta, ei voi synnyttää suihkuhuoneen lattialle. Jouduin lähes tajuttomaksi kovenevien kipujen vuoksi, kun piti käytävällä kävellä suihkusta synnytyssaliin. Mies joutui auttamaan toisesta käsivarresta ja kätilö toisesta, koska supistukset tulivat aaltona ilman taukoja. Kun päästiin saliin, sain heti luvan ponnistaa. Kokeilin synnytysjakkaraa, mutta jalat tärisi kivusta ja yllättäen halusinkin siirtyä sängylle, jossa nostin toisen jalan ylös miehen olkaa vasten ja olin puoliksi toisella kyljellä ponnistamassa. Asento oli helppo ja tuntui mukavalta, lisäksi kätilö kehui, että oli hyvä näkymä ja helppo avustaa vauva ulos.
[/quote]

Jos päätät käyttää suihkua kivun lievittämiseen, kannattaa kysyä etukäteen, kauanko voit siellä olla ja missä vaiheessa on viisainta tulla pois, ettei vauva synny suihkuun tai käytävälle! Jos satut saamaan altaan käyttöösi, sinne voi joissain sairaaloissa synnyttääkin tai sitten tulet ponnistusvaiheessa pois. Laulaminen ja hyräily lievittävät kipua, jotkut mörisevät. Minä en osaa möristä. Mielikuvaharjoittelua varten on olemassa levyjä. Ja kirjoja tietysti myös. Jos sinua pelottaa, niistä harjoitteista on siihen apua, mutta silti synnyttäminen sattuu.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 17:34"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 16:53"]Minulla oli toinen synnytys lääkkeetön. Suihkussa pallon päällä rentouduin ja hyräilin. Suihkua alavatsaan ja alaselkään supistuksen aikaan, niin lievittää kipua. Kamalin vaihe oli, kun kätilö käski pois suihkusta, ei voi synnyttää suihkuhuoneen lattialle. Jouduin lähes tajuttomaksi kovenevien kipujen vuoksi, kun piti käytävällä kävellä suihkusta synnytyssaliin. Mies joutui auttamaan toisesta käsivarresta ja kätilö toisesta, koska supistukset tulivat aaltona ilman taukoja. Kun päästiin saliin, sain heti luvan ponnistaa. Kokeilin synnytysjakkaraa, mutta jalat tärisi kivusta ja yllättäen halusinkin siirtyä sängylle, jossa nostin toisen jalan ylös miehen olkaa vasten ja olin puoliksi toisella kyljellä ponnistamassa. Asento oli helppo ja tuntui mukavalta, lisäksi kätilö kehui, että oli hyvä näkymä ja helppo avustaa vauva ulos.
[/quote]

Jos päätät käyttää suihkua kivun lievittämiseen, kannattaa kysyä etukäteen, kauanko voit siellä olla ja missä vaiheessa on viisainta tulla pois, ettei vauva synny suihkuun tai käytävälle! Jos satut saamaan altaan käyttöösi, sinne voi joissain sairaaloissa synnyttääkin tai sitten tulet ponnistusvaiheessa pois. Laulaminen ja hyräily lievittävät kipua, jotkut mörisevät. Minä en osaa möristä. Mielikuvaharjoittelua varten on olemassa levyjä. Ja kirjoja tietysti myös. Jos sinua pelottaa, niistä harjoitteista on siihen apua, mutta silti synnyttäminen sattuu.
[/quote]

Niin, minullahan nuo aktiivisen synnytyksen harjoitteet johtivat siihen, että kolmas lapsi syntyi saman tien kun mentiin sairaalan ovesta sisään. Hyvä kun ehdin housut riisua, kun piti jo ponnistaa. Kun oppii rentouttamaan itsensä, se synnytys etenee nopeasti. En väitä, että kaikilla, mutta itse olen sen näin tulkinnut. Neljättä lasta ei enää tule, tai jos vahingossa tulisi, lähtisin sairaalaan ekasta supistuksesta, enkä jäisi kotiin kiikkumaan ja suihkuun. Tai sitten kutsuisin apujoukot kotiin, koska jos kolmas tulee vauhdilla, tulee ne seuraavatkin, ja se jälkikäteen pelottaa, jos olisin yksin suihkussa ja vauva syntyisi vaikka suihkuun kotona, selviytyisikö siitä.

kaikille teille nuorille jotka ei oo synnyttäneet ja miettii onko äidit aivokuolleita.Kyllä synnytys on niin karmee ja kivulias kokemus että kukaan siis KUKAAN ei tekis sitä toista kertaa jos siitä loppuvaiheesta muistas kunnolla yhtään mitään!

Onneksi siinä kytkeytyy muisti ja järki pois niin ei kunnolla muista kuinka karmeeta se oli!!

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 17:48"]kaikille teille nuorille jotka ei oo synnyttäneet ja miettii onko äidit aivokuolleita.Kyllä synnytys on niin karmee ja kivulias kokemus että kukaan siis KUKAAN ei tekis sitä toista kertaa jos siitä loppuvaiheesta muistas kunnolla yhtään mitään!

Onneksi siinä kytkeytyy muisti ja järki pois niin ei kunnolla muista kuinka karmeeta se oli!!
[/quote]

Älä pelottele! Tosi törkeää!

Synnytyksestä selviää hengissä ja siihen saa valmentautua. Tutkimusten mukaan kannattaakin, koska valmistautumattomat tuntevat itsensä passiivimmiksi ja avuttomimmiksi.

Itse hurahdin allassynnytyksen ihanuuteen niin, että otin lainaa oman altaan hankintaa varten. Onneksi mies puhui järkeä päähäni ja sanoi, että se on meille iso raha, jos jääkin käyttämättä. Ei voi tietää etukäteen, moni tuttu joutunut sektioon, ja vähällä oli meilläkin, koska vauva oli hyvin pitkään perätilassa.

Ääh, tää ketju ei enää elä. Olisin lukenut kokemuksia.

Eikö tätä saa aktiiviseksi ketjuksi, hö?

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 23:00"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 22:48"]Minäkin haluan tietää, että miten se epiduraali lisää repeytymisriskiä. Siinähän juuri ponnistetaan hitaasti, niin että kudokset ehtivät mukaan. Ja epiduraalikaan ei vie pois paineen tunnetta, vaikka viekin kivun, joten kyllä siinä ihan oikein osaa ponnistaa.    [/quote] Ei suorannaisesti epiduraali, mutta ainakin minä olin saanut vähän huonossa kohtaa annoksen, enkä tuntenut ponnistamisentarvetta ponnistusvaiheessa, joten sähelsin ihan sokkona menemään ja koko ponnistusvaihe oli aika fiasko --- > repesin todella pahasti. Tähän kun yhdistetään oma onnneton valmistautuminen ja se etten edes ehtinyt osallistua siihen kaupungin paljon parjattuun "perhevalmennukseen" niin sanoisin epiduraalin olleen ihan viimeinen niitti.

[/quote]

No jos sua yhtään lohduttaa, niin ponnistusvaihe voi olla täysin hallitsematon vaihe ilman epiduraaliakin. Omalla kohdallani repesin juuri luomusynnytyksessä, koska se kipu oli niin massiivinen. Ensn lapsi jumahti lantioon ja ponnistiin mielettömällä raivolla, koska olin ihan paniikissa siitä ajatuksesta että lapselta loppuu happi ja itseltä poksahtaa kohta lantio, että se oli sitten siinä. Kätilö yritti siinä kyllä jotain inistä että ponnista hallitummin, mut en mä pystynyt mitenkään sitä ponnistusta keskeyttämään.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 17:44"]

Niin, minullahan nuo aktiivisen synnytyksen harjoitteet johtivat siihen, että kolmas lapsi syntyi saman tien kun mentiin sairaalan ovesta sisään. Hyvä kun ehdin housut riisua, kun piti jo ponnistaa. Kun oppii rentouttamaan itsensä, se synnytys etenee nopeasti. En väitä, että kaikilla, mutta itse olen sen näin tulkinnut. Neljättä lasta ei enää tule, tai jos vahingossa tulisi, lähtisin sairaalaan ekasta supistuksesta, enkä jäisi kotiin kiikkumaan ja suihkuun. Tai sitten kutsuisin apujoukot kotiin, koska jos kolmas tulee vauhdilla, tulee ne seuraavatkin, ja se jälkikäteen pelottaa, jos olisin yksin suihkussa ja vauva syntyisi vaikka suihkuun kotona, selviytyisikö siitä.

[/quote]

Kaunis ajatus, enkä halua tätä pilata, mut kyllä totuus on vähän sitäkin, että kun on jo kerran puskenut koripallon avaimenreiästä, niin ei se avaimenreikä ole enää ihan entisenlainen. Sieltä tulee ne seuraavat koripallot paljon sukkelammin, oli rentoutunut tai ei.

Nyt mammat tutkimustietoa pöytään siitä että epiduraali aiheuttaisi repeämiä.

Miten mä olen aiemmin kuullut että riippuu ihan kudostyypistä, ruumiinrakenteesta, ehkä kunnosta ja lähinnä auringonpilkuista että repeääkö vai ei.

T: oma pikku isopääni vedettiin imukupilla ulos episiotomian jälkeen. Ei valittamista, kiitos NKL 2012!

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 21:00"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 17:44"]

Niin, minullahan nuo aktiivisen synnytyksen harjoitteet johtivat siihen, että kolmas lapsi syntyi saman tien kun mentiin sairaalan ovesta sisään. Hyvä kun ehdin housut riisua, kun piti jo ponnistaa. Kun oppii rentouttamaan itsensä, se synnytys etenee nopeasti. En väitä, että kaikilla, mutta itse olen sen näin tulkinnut. Neljättä lasta ei enää tule, tai jos vahingossa tulisi, lähtisin sairaalaan ekasta supistuksesta, enkä jäisi kotiin kiikkumaan ja suihkuun. Tai sitten kutsuisin apujoukot kotiin, koska jos kolmas tulee vauhdilla, tulee ne seuraavatkin, ja se jälkikäteen pelottaa, jos olisin yksin suihkussa ja vauva syntyisi vaikka suihkuun kotona, selviytyisikö siitä.

[/quote]

Kaunis ajatus, enkä halua tätä pilata, mut kyllä totuus on vähän sitäkin, että kun on jo kerran puskenut koripallon avaimenreiästä, niin ei se avaimenreikä ole enää ihan entisenlainen. Sieltä tulee ne seuraavat koripallot paljon sukkelammin, oli rentoutunut tai ei.
[/quote]

Ei pidä paikkaansa. Minulle kolmas synnytys oli vaikeampi. Poika perhana oli huonossa asennossa ja synnytin sitten kyljelläni. Toki tuli sitten nyrkki edellä. Ei se siis ole, että plops vaan, mitä enemmän niitä on. Tokihan äidin oma hallinta paranee ja ymmärrys tapahtumista. Nyt jänskättää, miten neljäs saadaan ulos..

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 21:23"][quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 21:00"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 17:44"]

Niin, minullahan nuo aktiivisen synnytyksen harjoitteet johtivat siihen, että kolmas lapsi syntyi saman tien kun mentiin sairaalan ovesta sisään. Hyvä kun ehdin housut riisua, kun piti jo ponnistaa. Kun oppii rentouttamaan itsensä, se synnytys etenee nopeasti. En väitä, että kaikilla, mutta itse olen sen näin tulkinnut. Neljättä lasta ei enää tule, tai jos vahingossa tulisi, lähtisin sairaalaan ekasta supistuksesta, enkä jäisi kotiin kiikkumaan ja suihkuun. Tai sitten kutsuisin apujoukot kotiin, koska jos kolmas tulee vauhdilla, tulee ne seuraavatkin, ja se jälkikäteen pelottaa, jos olisin yksin suihkussa ja vauva syntyisi vaikka suihkuun kotona, selviytyisikö siitä.

[/quote]

Kaunis ajatus, enkä halua tätä pilata, mut kyllä totuus on vähän sitäkin, että kun on jo kerran puskenut koripallon avaimenreiästä, niin ei se avaimenreikä ole enää ihan entisenlainen. Sieltä tulee ne seuraavat koripallot paljon sukkelammin, oli rentoutunut tai ei.
[/quote]

Ei pidä paikkaansa. Minulle kolmas synnytys oli vaikeampi. Poika perhana oli huonossa asennossa ja synnytin sitten kyljelläni. Toki tuli sitten nyrkki edellä. Ei se siis ole, että plops vaan, mitä enemmän niitä on. Tokihan äidin oma hallinta paranee ja ymmärrys tapahtumista. Nyt jänskättää, miten neljäs saadaan ulos..
[/quote]
Et sitte ollu vielä oppinu rentoutumaan kolmannen kohdalla?

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 17:44"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 17:34"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 16:53"]Minulla oli toinen synnytys lääkkeetön. Suihkussa pallon päällä rentouduin ja hyräilin. Suihkua alavatsaan ja alaselkään supistuksen aikaan, niin lievittää kipua. Kamalin vaihe oli, kun kätilö käski pois suihkusta, ei voi synnyttää suihkuhuoneen lattialle. Jouduin lähes tajuttomaksi kovenevien kipujen vuoksi, kun piti käytävällä kävellä suihkusta synnytyssaliin. Mies joutui auttamaan toisesta käsivarresta ja kätilö toisesta, koska supistukset tulivat aaltona ilman taukoja. Kun päästiin saliin, sain heti luvan ponnistaa. Kokeilin synnytysjakkaraa, mutta jalat tärisi kivusta ja yllättäen halusinkin siirtyä sängylle, jossa nostin toisen jalan ylös miehen olkaa vasten ja olin puoliksi toisella kyljellä ponnistamassa. Asento oli helppo ja tuntui mukavalta, lisäksi kätilö kehui, että oli hyvä näkymä ja helppo avustaa vauva ulos. [/quote] Jos päätät käyttää suihkua kivun lievittämiseen, kannattaa kysyä etukäteen, kauanko voit siellä olla ja missä vaiheessa on viisainta tulla pois, ettei vauva synny suihkuun tai käytävälle! Jos satut saamaan altaan käyttöösi, sinne voi joissain sairaaloissa synnyttääkin tai sitten tulet ponnistusvaiheessa pois. Laulaminen ja hyräily lievittävät kipua, jotkut mörisevät. Minä en osaa möristä. Mielikuvaharjoittelua varten on olemassa levyjä. Ja kirjoja tietysti myös. Jos sinua pelottaa, niistä harjoitteista on siihen apua, mutta silti synnyttäminen sattuu. [/quote] Niin, minullahan nuo aktiivisen synnytyksen harjoitteet johtivat siihen, että kolmas lapsi syntyi saman tien kun mentiin sairaalan ovesta sisään. Hyvä kun ehdin housut riisua, kun piti jo ponnistaa. Kun oppii rentouttamaan itsensä, se synnytys etenee nopeasti. En väitä, että kaikilla, mutta itse olen sen näin tulkinnut. Neljättä lasta ei enää tule, tai jos vahingossa tulisi, lähtisin sairaalaan ekasta supistuksesta, enkä jäisi kotiin kiikkumaan ja suihkuun. Tai sitten kutsuisin apujoukot kotiin, koska jos kolmas tulee vauhdilla, tulee ne seuraavatkin, ja se jälkikäteen pelottaa, jos olisin yksin suihkussa ja vauva syntyisi vaikka suihkuun kotona, selviytyisikö siitä.

[/quote]

Jaa, mulla se ensimmäinen "passiivinen" synnytys oli jo nopea ja seuŕaavat nopeampia, vaikken mitään erityisiä rentoutuksia ollut koskaan opetellut, yritin vaan selvitä hengissä. Eli eteni kovin nopeasti ja aina nopeammin (ekasta supistuksesta siis) vaikka en osannut rentoutua.

Neljäs sitten yllättäen ei oikein meinannutkaan lähteä käyntiin, siis supistukset tuli aluksi harvakseltaan ja vasta ihan lopussa tulikin rytinällä. Vähän päälle kolme tuntia sekin hidas synnytys kuitenkin oli ekasta supistuksesta. 

Joskus ne asiat vaan menee siten kuin menee ihan riippumatta äidistä tai äidin kyvyistä.

(ja kaikissa siis vielä se epiduraali "hidastamassa" synnytystä.)

Minäkin haluan tietää, että miten se epiduraali lisää repeytymisriskiä. Siinähän juuri ponnistetaan hitaasti, niin että kudokset ehtivät mukaan. Ja epiduraalikaan ei vie pois paineen tunnetta, vaikka viekin kivun, joten kyllä siinä ihan oikein osaa ponnistaa. 

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 22:48"]Minäkin haluan tietää, että miten se epiduraali lisää repeytymisriskiä. Siinähän juuri ponnistetaan hitaasti, niin että kudokset ehtivät mukaan. Ja epiduraalikaan ei vie pois paineen tunnetta, vaikka viekin kivun, joten kyllä siinä ihan oikein osaa ponnistaa. 

 
[/quote]

Ei suorannaisesti epiduraali, mutta ainakin minä olin saanut vähän huonossa kohtaa annoksen, enkä tuntenut ponnistamisentarvetta ponnistusvaiheessa, joten sähelsin ihan sokkona menemään ja koko ponnistusvaihe oli aika fiasko --- > repesin todella pahasti. Tähän kun yhdistetään oma onnneton valmistautuminen ja se etten edes ehtinyt osallistua siihen kaupungin paljon parjattuun "perhevalmennukseen" niin sanoisin epiduraalin olleen ihan viimeinen niitti.

Kolmesta synnytyksestä on kokemusta, iaktiivista toimintaa lisääntyvästi loppua kohti. Alkuvaiheessa sai olla passiivisempi. Millaisia kokemuksia haluat kuulla?

Eikö jokainen synnytys ole aktiivinen.... ei se lapsi sieltä ilman työtä ulos valu

Up