Lue keskustelun säännöt.
Onko muita joill ei enää vanhempia kolmekymppisenä?
07.06.2015 |
Tai edes sisaruksia? Itsestä tuntuu välillä orvolta vaikka aikuinen ihminen olenkin kun vanhempani ovat jo kuolleet ja sisaruksia ei ole. Tuntuu että kaikilla on itsestäänselvästi edes toinen vanhemmista vielä elossa tai sisaruksiin tiiviit välit. Mulla ei ole muutakaan sukua hirveän paljon, asuvat aika kaukana. Oma perhe ja hyvä mies ja muutama tosi hyvä ystävä löytyy.
Onko muita joilla vanhemmat kuolleet tai yhteydet katkenneet niin ettei vanhempiin ole yhteyttä?
Kommentit (50)
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:15"]Mulla myös isovanhemmat kuolleet kun olin lapsi. Sukulaisia on serkkuja, pari tätiä mutta asuvat kaukana. Kavereilla monilla nyt vasta alkaa kuolla isovanhemmat. Siksi tuntuu että olen outo ja erilainen kun ihmiset puhuu vanhemmistaan ja sisaruksistaan niin itsestäänselvyyksinä. Mutta "kiva" kuulla että on muitakin samassa veneessä.
[/quote]
Tämä siis ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suku nyt ei ole välttämättä sellainen yhteisö, että siihen tekisi kauheasti mieli kuulua. Minun sukulaiseni ovat ainakin jääneet tosi vieraiksi. Ihan erilaiset elämänarvot ja -tavat kuin minulla. Puoliso ja ystävät ovat sentään itse valittuja.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:19"]Suku nyt ei ole välttämättä sellainen yhteisö, että siihen tekisi kauheasti mieli kuulua. Minun sukulaiseni ovat ainakin jääneet tosi vieraiksi. Ihan erilaiset elämänarvot ja -tavat kuin minulla. Puoliso ja ystävät ovat sentään itse valittuja.
[/quote]
Onko sinulla omat vanhemmat ja sisaruksia? Ap
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:21"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:19"]Suku nyt ei ole välttämättä sellainen yhteisö, että siihen tekisi kauheasti mieli kuulua. Minun sukulaiseni ovat ainakin jääneet tosi vieraiksi. Ihan erilaiset elämänarvot ja -tavat kuin minulla. Puoliso ja ystävät ovat sentään itse valittuja. [/quote] Onko sinulla omat vanhemmat ja sisaruksia? Ap
[/quote]
Vanhempani ovat elossa, ja minulla on yksi sisarus. En siis ole samassa tilanteessa kuin sinä. Muihin sukulaisiini en ole pitänyt yhteyttä sen jälkeen, kun muutin kotoa opiskelemaan. -8
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:27"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:21"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:19"]Suku nyt ei ole välttämättä sellainen yhteisö, että siihen tekisi kauheasti mieli kuulua. Minun sukulaiseni ovat ainakin jääneet tosi vieraiksi. Ihan erilaiset elämänarvot ja -tavat kuin minulla. Puoliso ja ystävät ovat sentään itse valittuja. [/quote] Onko sinulla omat vanhemmat ja sisaruksia? Ap
[/quote]
Vanhempani ovat elossa, ja minulla on yksi sisarus. En siis ole samassa tilanteessa kuin sinä. Muihin sukulaisiini en ole pitänyt yhteyttä sen jälkeen, kun muutin kotoa opiskelemaan. -8
[/quote]
Luulen että minäkään en olisi niin "kateellinen" mieheni kiinteästä suvusta, jos minulla olisi ns. "omia" ihmisiä eli edes yksi vanhemmista tai sisarus. Omat sukulaiseni nyt ovat mitä ovat enkä heitä kaipaakaan. Täti sanoi äitini kuoleman jälkeen että muista että olen aina tätisi ja soitti muutaman kerran kuulumisia, mielenkiinto lopahti siihen. Eikä siinä mitään, hänellä on oma tytär ja omat lapsenlapset.
On vaikea selittää tätä orpofiilistä ymmärrettävästi:) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat vanhempani ovat kuolleet ennen kuin täytin kolmekymmentä, äitini jo siinä vaiheessa kuin olin lukiossa. Sisaruksia minulla ei ole. Onneksi oli kuitenkin jo silloin oma perhe, mies ja lapset ja lisäksi myös aivan ihanat appivanhemmat.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:37"]Molemmat vanhempani ovat kuolleet ennen kuin täytin kolmekymmentä, äitini jo siinä vaiheessa kuin olin lukiossa. Sisaruksia minulla ei ole. Onneksi oli kuitenkin jo silloin oma perhe, mies ja lapset ja lisäksi myös aivan ihanat appivanhemmat.
[/quote]
Minulla myös perhe aika nuoresta ollut, halusin oman perheen aika varhain. Ja kivat appivanhemmat mullakin, mutta ei omat kuitenkaan. Kuulostaa jo vähän itsesääliltä tämä vuodatus:) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni isällä oli sama tilanne kuin ap:llä. Molemmat kuolleet hänellä 12-vuotiaana. Muutti sedälleen, jossa kohdeltiin huonosti. Muutti omilleen 15-vuotiaana ja kauaksi synnyinseuduiltaan.
.
Hän ei koskaan puhunut tunteistaan yms ja hän oli hamstraaja. Oletan, että syynä varhainen itsenäistyminen. Hänen vaimonsa kuoli, kun hänen ainoa lapsensa (mieheni) oli 2 v.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:02"]
Onko sinulla haikeaa oloa koskaan? [quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 10:58"]Onhan meitä. Olin 13-v, kun äitini kuoli sairauskohtaukseen. Kun olin 30-v, isäni hukkui. [/quote] Tunnetko haikeutta koskaan? Minulla on joskus orpo miehen tiiviin suvun sukujuhlissa, heillä on serkut, tädit ja sedät ja sellainen tiivis yhteisö. Kukaan ei edes koskaan kuole :) Tunne menee ohi mutta kirpaisee joskus. Ap
[/quote]
Kyllä tunnen haikeutta useinkin. Olinhan vasta teini, kun äitini kuoli. Olisin niin monesti kaivannut äitini neuvoja monessa asiassa. Ja isää on ikävä. Itse asiassa, juurikin äsken riitelin mieheni kanssa. Hänen isänsä on yli 80-v ja kovasti kaipaisi meitä lomalla sinne käymään. Mutta mieheni ei viitsi edes soittaa hänelle ja sopia asiasta. Lomani on lyhyt, ja lähtö olisi ensi lauantaina. Mutta eihän mieheni viitsi soittaa vanhalle isälleen, jota ei ole tavannut vuosiin ja mä en ole tavannut koskaan. Sanoinkin miehelle, että jos mun vanhempani eläisivät niin varmasti soittaisin ja usein. Jossain vaiheessa kun kuitenkin on myöhäistä katua sitä soittamatta jättämistä, jos itse saa elää vanhempiaan pitempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmikymppisenä minulla vielä oli isä, äitini kuoli kun olin teini. Nyt on sitten isäkin jo nukkunut pois. Ainoa sisarukseni ei ole koskaan ollut läheinen, olemme luonteiltamme hyvin erilaiset suurella ikäerolla.
Isovanhempani olivat kaikki jo poisnukkuneet ennen syntymääni. En ole koskaan kokenut mummolassa käyntiä. Lapsuudessani kävimme kyllä paljon kesäisin kyläilemässä tätien ja setien luona, joten ehkä siinä sitten oli vähän sitä mummolameininkiä. Nyt ei heitäkään enää ole mutta ikääkin on jo karttunut paljon enemmän.
Täälläkin yksi. Ei vanhempia, sisaruksia tai isovanhempia. Isäni kuolemasta on vuosi ja tuntuu, ettei ikävä ollenkaan hellitä. Äidin kuolema oli menetyksenä tavallaan suurempi, mutta silloin oli sentään vielä isä. Tunnen haikeutta. Varsinkin joulut on vaikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:27"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:21"] [quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:19"]Suku nyt ei ole välttämättä sellainen yhteisö, että siihen tekisi kauheasti mieli kuulua. Minun sukulaiseni ovat ainakin jääneet tosi vieraiksi. Ihan erilaiset elämänarvot ja -tavat kuin minulla. Puoliso ja ystävät ovat sentään itse valittuja. [/quote] Onko sinulla omat vanhemmat ja sisaruksia? Ap [/quote] Vanhempani ovat elossa, ja minulla on yksi sisarus. En siis ole samassa tilanteessa kuin sinä. Muihin sukulaisiini en ole pitänyt yhteyttä sen jälkeen, kun muutin kotoa opiskelemaan. -8 [/quote] Luulen että minäkään en olisi niin "kateellinen" mieheni kiinteästä suvusta, jos minulla olisi ns. "omia" ihmisiä eli edes yksi vanhemmista tai sisarus. Omat sukulaiseni nyt ovat mitä ovat enkä heitä kaipaakaan. Täti sanoi äitini kuoleman jälkeen että muista että olen aina tätisi ja soitti muutaman kerran kuulumisia, mielenkiinto lopahti siihen. Eikä siinä mitään, hänellä on oma tytär ja omat lapsenlapset. On vaikea selittää tätä orpofiilistä ymmärrettävästi:) ap
[/quote]
Ymmärrän täysin. Kukaan äitini sisaruksista ei ole pitänyt yhteyttä äitini kuoleman jälkeen. Sen verran muistivat soitella aluksi, että kenelle vaatteet ja omaisuus menee. Vaatteet ja asusteet vaikuttivat olevan hyvin tärkeä aihe ja pettymys suuri, kun sanoin pitäväni ne itse. Sen jälkeen on ollut hiljaista, myös omalta osaltani. En halua tuollaisia korppikotkia elämääni. Isäni kuoli, kun olin lapsi. Sisaruksia ei ole.
Minulla vanhemmat kuolivat, kun omin parikymppinen. EI sisaruksia. Tämän jälkeen kuolleet kaikki muutkin sukulaiset, joiden kanssa ölen ollut tekemisissä. Perhejuhliin, kuten esim. lapsen rippijuhliin tulee aina minun puoleltani yksi sukulainen (ei virallisesti sukulainen, mutta yhden jo kuolleen pitkäaikainen kumppani).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:54"]
Täälläkin yksi. Ei vanhempia, sisaruksia tai isovanhempia. Isäni kuolemasta on vuosi ja tuntuu, ettei ikävä ollenkaan hellitä. Äidin kuolema oli menetyksenä tavallaan suurempi, mutta silloin oli sentään vielä isä. Tunnen haikeutta. Varsinkin joulut on vaikeita.
[/quote]
Samoin. Äidin kuolema otti todella koville, jotenkin samalla valmistauduin isäni kuolemaan. Isän kuolema ei sitten tuntunutkaan oikeastaan miltään. Äiti oli muutenkinaina se läheisemp vanhempii. Joulut mullakin tuntuu pahalta, siksi vietän ne yleensä ulkomailla.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:27"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:21"] [quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:19"]Suku nyt ei ole välttämättä sellainen yhteisö, että siihen tekisi kauheasti mieli kuulua. Minun sukulaiseni ovat ainakin jääneet tosi vieraiksi. Ihan erilaiset elämänarvot ja -tavat kuin minulla. Puoliso ja ystävät ovat sentään itse valittuja. [/quote] Onko sinulla omat vanhemmat ja sisaruksia? Ap [/quote] Vanhempani ovat elossa, ja minulla on yksi sisarus. En siis ole samassa tilanteessa kuin sinä. Muihin sukulaisiini en ole pitänyt yhteyttä sen jälkeen, kun muutin kotoa opiskelemaan. -8 [/quote] Luulen että minäkään en olisi niin "kateellinen" mieheni kiinteästä suvusta, jos minulla olisi ns. "omia" ihmisiä eli edes yksi vanhemmista tai sisarus. Omat sukulaiseni nyt ovat mitä ovat enkä heitä kaipaakaan. Täti sanoi äitini kuoleman jälkeen että muista että olen aina tätisi ja soitti muutaman kerran kuulumisia, mielenkiinto lopahti siihen. Eikä siinä mitään, hänellä on oma tytär ja omat lapsenlapset. On vaikea selittää tätä orpofiilistä ymmärrettävästi:) ap
[/quote]
Ymmärrän tämän. Tosin en minä sukuuni olisi sen läheisimmissä väleissä, vaikka vanhempani ja sisarukseni jostakin syystä kuolisivat. Sukulaisuus ei vain ole minulle tärkeää. Läheisiä ihmissuhteita on paljon muitakin kuin vain sukulaisuussuhteet.
Puolisoni suhtautuminen omaan sukuunsa on yhtä etäinen kuin minun omaani, ja hyvä niin. -8
Kiitos vastauksista ja vertaistuesta, helpottavalta tuntuu etten ole yksin maailmassa näine tuntemuksineni. Näistä on vähän vaikea puhua, ei kukaan ymmärrä jos aikuinen ihminen on orpo ja tuntee itsensä yksinäiseksi piruksi. Kun on kuitenkin oma perhe ja kaikki. Ap
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:16"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:27"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:21"] [quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:19"]Suku nyt ei ole välttämättä sellainen yhteisö, että siihen tekisi kauheasti mieli kuulua. Minun sukulaiseni ovat ainakin jääneet tosi vieraiksi. Ihan erilaiset elämänarvot ja -tavat kuin minulla. Puoliso ja ystävät ovat sentään itse valittuja. [/quote] Onko sinulla omat vanhemmat ja sisaruksia? Ap [/quote] Vanhempani ovat elossa, ja minulla on yksi sisarus. En siis ole samassa tilanteessa kuin sinä. Muihin sukulaisiini en ole pitänyt yhteyttä sen jälkeen, kun muutin kotoa opiskelemaan. -8 [/quote] Luulen että minäkään en olisi niin "kateellinen" mieheni kiinteästä suvusta, jos minulla olisi ns. "omia" ihmisiä eli edes yksi vanhemmista tai sisarus. Omat sukulaiseni nyt ovat mitä ovat enkä heitä kaipaakaan. Täti sanoi äitini kuoleman jälkeen että muista että olen aina tätisi ja soitti muutaman kerran kuulumisia, mielenkiinto lopahti siihen. Eikä siinä mitään, hänellä on oma tytär ja omat lapsenlapset. On vaikea selittää tätä orpofiilistä ymmärrettävästi:) ap
[/quote]
Ymmärrän tämän. Tosin en minä sukuuni olisi sen läheisimmissä väleissä, vaikka vanhempani ja sisarukseni jostakin syystä kuolisivat. Sukulaisuus ei vain ole minulle tärkeää. Läheisiä ihmissuhteita on paljon muitakin kuin vain sukulaisuussuhteet.
Puolisoni suhtautuminen omaan sukuunsa on yhtä etäinen kuin minun omaani, ja hyvä niin. -8
[/quote]
Et voi sanoa miten toimisit jos et ole nuorena menettänyt vanhempiasi. Ainoastaan ne tietävät jotka ovat sen kokeneet.
En minäkään tätiin, setiin ja serkkuihin ole sanottavasti yhteydessä. Isovanhempiin olisin, jos eläisivät.
Siksi sitä onkin niin irrallinen. Ystäviä onneksi on, mutta muuta ei sitten olekaan. -5
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:18"]
Et voi sanoa miten toimisit jos et ole nuorena menettänyt vanhempiasi. Ainoastaan ne tietävät jotka ovat sen kokeneet.
[/quote]
Kannattaisi lukea ja kirjoittaa vähän huolellisemmin. Viestissäsi sanot nyt, että minun olisi pitänyt menettää nuorena vanhempni, jotta tietäisin, olisinko läheisempi sukulaisteni kanssa, jos vanhempani ja sisarukseni nyt menehtyisivät. -8
Mulla myös isovanhemmat kuolleet kun olin lapsi. Sukulaisia on serkkuja, pari tätiä mutta asuvat kaukana. Kavereilla monilla nyt vasta alkaa kuolla isovanhemmat. Siksi tuntuu että olen outo ja erilainen kun ihmiset puhuu vanhemmistaan ja sisaruksistaan niin itsestäänselvyyksinä. Mutta "kiva" kuulla että on muitakin samassa veneessä.