Miksi pistät lapsen omaan huoneeseen nukkumaan yksin, muttet tohdi viedä päiväkotiin?

Miten ihmeessä nää liittyi toisiinsa? :D jos lapsi nukkuu hyvin yksin (ilman pakotusta ja uni koulutusta) niin miks ihmeessä ei vois nukkua yksin?!?!

Meillä lapset hoidettu kotona ekat 3 vuotta. Omaan huoneeseen muuttaneet yks 10kk ikäisenä, toinen 2v ja kolmas 1,5v. Ei unikoulua.

Sinne omaan huoneeseen on helppo mennä vastaamaan viesteihinsä.

Päiväkotiin ei.

Mua säälittää lapset jotka joutuu nukkumaan yksin ennen kuin ovat siihen valmiita. Aikuiset ei kuitenkaan voi/osaa yksin nukkua. Kumpihan on kykenevämpi nukkumaan yksin, se pieni lapsi vai aikuinen ihminen?

Yöllä nukutaan. Päivällä valvotaan. Päivällä vanhemmat töissä ( yleisemmin) ja lapsi päiväkotiin. Kaikki nukkuu levollisemmin omissa huoneissaan. Ei turhiä ääniä ja valoja.

Vierailija kirjoitti:

Mua säälittää lapset jotka joutuu nukkumaan yksin ennen kuin ovat siihen valmiita. Aikuiset ei kuitenkaan voi/osaa yksin nukkua. Kumpihan on kykenevämpi nukkumaan yksin, se pieni lapsi vai aikuinen ihminen?

Mistähän sen sitten tietää milloin on valmis ? Kun nukkuu täydet yöt,kuten itse nukuin isona vauvan 7 viikkoisena ja  lapseni  puolestaa 7 kuisena ?

Itsekin kyllä nukuin yksin, olinhan jäänyt leskeksi raskausaikana.

Vierailija kirjoitti:

Yöllä nukutaan. Päivällä valvotaan. Päivällä vanhemmat töissä ( yleisemmin) ja lapsi päiväkotiin. Kaikki nukkuu levollisemmin omissa huoneissaan. Ei turhiä ääniä ja valoja.

Ja näinpä juuri. Kun nukuimme samassa huoneessa, nukuin todella huonosti ja heräsin pienimpäänkin vauvan kääntymiseen ( ei siis itkua)

Kun siirsin läpi yön nukkuvan vauvan omaan huoneeseen, nukuin itsekin paremmin ja jaksoin myös paremmin.

5

Eivät nuo asiat liity toisiinsa mitenkään.

Samaa kysyn ap:n kanssa: eikö koko yö erossa ensisijaisesta huoltajasta ole vähintään yhtä kamalaa kuin koko yö erossa? Ja yöllä vielä kamalampaa kun on täysin yksin vailla ihmiskontakteja? Ja jotkut vanhemmat mieluummin ramppaa koko yön toisessa huoneessa ”unikouluttamassa” kuin ottaa lapsen viereen. En käsitä. Tämä on asia nykykasvatuksessa jota varmaan kauhistellaan 20 vuoden päästä.

8/8 tarkentaa, siis koko yö erossa vs koko päivä erossa, piti kirjoittamani

Vierailija kirjoitti:

Sinne omaan huoneeseen on helppo mennä vastaamaan viesteihinsä.

Päiväkotiin ei.

Tämä! Olemme siirtäneet lapsemme nukkumaan omaan huoneeseensa eri ikäisinä, kukin silloin kun ollut siihen valmis. Meidän 3 lasta nukkuvat samassa huoneessa siis. Päiväkotiin menneet aikaisintaan 3,5-vuotiaana.

Esikoisen kohdalla haaveilin perhepedistö niin kauan, kuin vain voitais niin nukkua. No, lapsi oli tosi äänekäs ja levoton nukkuja, mm. Lauleskelee unissaan, hyörii ja pyörii, ja itse nukuin vauvan synnyttyä ekat 8kk vain enintään tunnin pätkiä, havahduin noihin pölinöihin ja pyörimisiin. Lapsella ei siis ollut mitään hätää, hän oli vain äänekäs unissaan. Imetin häntä, muttei tiheän imun kauden loputtua 6kk ikäisenä syöny yöllä kuin vain 2-4h välein. Pätimme siis kokeilla siirtää hänet 9kk ikäisenä omaan huoneeseen. Tietty jos olisi itkenyt hätäänsä yms, olisi pysynyt huoneessamme. Mutta on tuosta 9kk asti nukkunut hyvin ja tyytyväisenä huoneessa, omassa sängyssään pehmolelunsa kanssa. Noin vuoden ikäisenä lopetti yösyötöt, ihan itsestään. Muutaman kerran on tässä 5 vuoden aikana hipsinyt vanhempien sänkyyn, kun on nähnyt pahaa unta. Silloin saa tietty siellä nukkua, me ei yöllä aleta palautella lapsia omiin sänkyihin, koska joku syy sinne vanhempien väliin on ollut tulla :)

Keskimmpunen nukkui 2-vuotiaaksi asti meidän välissä, hän oli rauhallisempi nukkuja, mutta myös enemmän tissihirmu. Nukkui tissi suussa :D yritettiin laittaa hänet 1,5v ikäisenä esikoisen kanssa samaan huoneeseen, muttei ollut siihen valmis ja pian palautettiin perhepetiin. Kaksivuotiaana ilmoitti itse haluavansa sisaruksen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan :)

Kolmas lapsi on nyt 6kk, ja katsotaan miten hänen kanssaan tää menee :)

Vierailija kirjoitti:

Samaa kysyn ap:n kanssa: eikö koko yö erossa ensisijaisesta huoltajasta ole vähintään yhtä kamalaa kuin koko yö erossa? Ja yöllä vielä kamalampaa kun on täysin yksin vailla ihmiskontakteja? Ja jotkut vanhemmat mieluummin ramppaa koko yön toisessa huoneessa ”unikouluttamassa” kuin ottaa lapsen viereen. En käsitä. Tämä on asia nykykasvatuksessa jota varmaan kauhistellaan 20 vuoden päästä.

Ei se lapsi tiedä nukkuessaan olevansa yksin, nukkuu ihan rauhassa ja onnellisena, ja kun herää, vanhempi tulee. Päiväkodissa on järkyttävä meteli, toiset lapset kiusaa eikä itse osaa puolustautua tai edes kertoa siitä vanhemmille, aikuisilta ei saa huomiota ja tarttuu kaikki kulkutaudit moneen kertaan.

Ei se unikouluttamin ole sitä että onko lapsi omassa huoneessa, vaan että on omassa sängyssä, sänky voi olla vanhemman sängyssä kiinni, kuten meillä on ollut. Ei siinä vaiheessa kun lapsi siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan tarvinnut mitään kouluttaa.

Miten nämä liittyy edes toisiinsa?

Vierailija kirjoitti:

Samaa kysyn ap:n kanssa: eikö koko yö erossa ensisijaisesta huoltajasta ole vähintään yhtä kamalaa kuin koko yö erossa? Ja yöllä vielä kamalampaa kun on täysin yksin vailla ihmiskontakteja? Ja jotkut vanhemmat mieluummin ramppaa koko yön toisessa huoneessa ”unikouluttamassa” kuin ottaa lapsen viereen. En käsitä. Tämä on asia nykykasvatuksessa jota varmaan kauhistellaan 20 vuoden päästä.

Ei todellakaan kaikki unikouluta lapsiaan :D

Ne, keitä tunnen joilla noin pienet nukkuu omissa huoneissaan, ovat niitä joilla lapset nukkuvat hyvin yksin, vanhempien ei siis ole tarvinnut "ravata huoneessa" yöt läpeensä, eikä nuo lapset ole itkeneet tms. Ovat siis semmoisia, jotka nukkuvat hyvin unilelu tms kainalossaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinne omaan huoneeseen on helppo mennä vastaamaan viesteihinsä.

Päiväkotiin ei.

Tämä! Olemme siirtäneet lapsemme nukkumaan omaan huoneeseensa eri ikäisinä, kukin silloin kun ollut siihen valmis. Meidän 3 lasta nukkuvat samassa huoneessa siis. Päiväkotiin menneet aikaisintaan 3,5-vuotiaana.

Esikoisen kohdalla haaveilin perhepedistö niin kauan, kuin vain voitais niin nukkua. No, lapsi oli tosi äänekäs ja levoton nukkuja, mm. Lauleskelee unissaan, hyörii ja pyörii, ja itse nukuin vauvan synnyttyä ekat 8kk vain enintään tunnin pätkiä, havahduin noihin pölinöihin ja pyörimisiin. Lapsella ei siis ollut mitään hätää, hän oli vain äänekäs unissaan. Imetin häntä, muttei tiheän imun kauden loputtua 6kk ikäisenä syöny yöllä kuin vain 2-4h välein. Pätimme siis kokeilla siirtää hänet 9kk ikäisenä omaan huoneeseen. Tietty jos olisi itkenyt hätäänsä yms, olisi pysynyt huoneessamme. Mutta on tuosta 9kk asti nukkunut hyvin ja tyytyväisenä huoneessa, omassa sängyssään pehmolelunsa kanssa. Noin vuoden ikäisenä lopetti yösyötöt, ihan itsestään. Muutaman kerran on tässä 5 vuoden aikana hipsinyt vanhempien sänkyyn, kun on nähnyt pahaa unta. Silloin saa tietty siellä nukkua, me ei yöllä aleta palautella lapsia omiin sänkyihin, koska joku syy sinne vanhempien väliin on ollut tulla :)

Keskimmpunen nukkui 2-vuotiaaksi asti meidän välissä, hän oli rauhallisempi nukkuja, mutta myös enemmän tissihirmu. Nukkui tissi suussa :D yritettiin laittaa hänet 1,5v ikäisenä esikoisen kanssa samaan huoneeseen, muttei ollut siihen valmis ja pian palautettiin perhepetiin. Kaksivuotiaana ilmoitti itse haluavansa sisaruksen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan :)

Kolmas lapsi on nyt 6kk, ja katsotaan miten hänen kanssaan tää menee :)

Just näin. Ei niitä lapsia itketetä ja huudateta "nyt nukut omaa huoneessa prkl!", vaan lempeästi ja lapsentahtisesti siirretään sinne, kun on valmis. Ja vanhempien sänkyyn saa aina palata, jos on vaikka kipeä. Jos yöllä tulee joku muu hätä, vanhemmat on paikalla

Päiväkodissa ensisijainen hoivaaja taasen ei ole lähimaillakaan. Kokemuksesta tiedän, että kyllä noi alle 2-vuotiaat itkeskelee vanhempiensa perään ja ikävöi.