Lue keskustelun säännöt.
Äiti pikkulasten etävanhempana. Saan todella paljon paheksuntaa osakseni!
06.06.2015 |
Erosimme, kun kaksi poikaamme olivat neljä- ja kaksivuotiaat. Erosta on nyt kolme vuotta.
Miehemme kanssa päädyimme yhteisymmärryksessä tilanteeseen, jossa hän otti lähivanhemmuuden kontolleen.
En ymmärtänyt näin tasa-arvon aikoina, kuinka paljon se tulisi leimaamaan elämääni. Toiset ovat aivan suoraan sanoneet, että olen huono äiti (ja paljon pahemmillakin sanakäänteillä), toiset tyytyvät vihjailuun ja hienotunteisimmat huokailuun.
Meistä tämä oli paras ratkaisu monestakin syystä. Äitimyytti kuitenkin elää vahvana. Kukaan ei syyllistä isää vastaavassa tilanteessa. Tai enpä ole ainakaan kuullut.
Kommentit (126)
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:14"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:02"]Ei tässä minusta ole kysymys siitä,onko ap hyvä äiti tai kuka on hyvä äiti.
Kyse on siitä,kuka äiti voi hylätä lapsensa eli huoltaa ja pitää lähellään 4 päivää kuukaudessa.
Siis kuka normaali äiti voi näin toimia.
Eikö tässä ole minusta kyse mistään tienraivauksesta muille naisille vaan syvä ihmetys siitä,miten yksi nainen ja äiti voi elää tuon asian kanssa.
Ap ilmeisesti hyvin ja muutama muukin vastaaja. Itse en koskaan. Itse kaipaan lapsiani joka minuutti niistä muutamasta päivästä vuodesta,kun ovat isällään.
[/quote]
Kuinka ylitsepääsemättömän vaikeaa sinun on käsittää, että kaikki ei ole kaltaisiasi. Kun meillä on lapset olleet poissa kotoa, en ole koskaan tuntenut ikävää. Lähinnä helpotusta kun ei tarvitse korjata kenenkään jälkiä, kuunnella loputonta äitihuutelua tai olla koko ajan käytettävissä. Tiedän että kuulun vähemmistöön ja tiedostan että saatan aiheuttaa lapsilleni traumoja. Mitä tilanteelle kuitenkaan voi tehdä? Ei yhtään mitään. Lapset aistivat teeskentelyn, se ei kanna pitkälle. Miksi tein lapset? Mies oli meistä se enemmän haluavampi osapuoli ja suostuin lopulta tähän vaikka HYVIN monesti olen miettinyt, miksi ihmeesdä en valinnut aikoinani lapsetonta elämää. Nyt on myöhäistä rykiä kun paskat on jo housuissa.
[/quote]
Sitähän tarkoitin,että ap:n tapaus herättää ihmetystä kuten muutkin äidinvaistottomat äidit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:15"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:07"]Minusta on upeaa että ap olet osannut asettaa poikien edun etusijalle. Anna oikeasti piutpaut arvostelijoille. Toisesta korvasta vaan pikaisesti sisään ja toisesta ulos. Jos me eroaisimme miehen kanssa, minulle ( ja uskon, että miehellekin) olisi itsestään selvää, että ainakin kuopus jää isälle. Esikko on jo 15. Hänen mielipidettään en tiedä mutta mieheni ja kuopus ovat niin erottamaton kaksikko että tiedän että jos minulle ja miehelle tulisi eto, minusta tulisi etävanhempi. Ensinnäkin en ole tippaakaan perhekeskeinen. Nautin enemmän yksinolosta ja stressaannun lapsista helposti. En ole kodin-tai puutarhan hoitaja missään määrin joten olisi helpotuskin päästä tästä omakotitaloasumisesta eroon. Työleiri tämä on.
[/quote]
Kotiäitinä mietin joskus elämäni tarkoitusta. Kiitos tämän kirjoittajalle. En minäkään ole mikään viherpeukalo,mutta perhe-elämä on arvokkainta mitä tiedän. Tämä ei ole työleiri,vaikka iltaisin olen ihan naatti. Tämä antaa joka päivä jotain ihasteltavaa,jota en usko työelämässä saavuttavani vaikka korkeakoulutettu olenkin. Nuorin on nyt 4, pian syntyy vielä vauva. Kotielämää luvassa ainakin 10 vuotta vielä.
Jos ero tulisi, olisi minun huvin vaikea päästää irti elämäni tärkeimmästä eli lapsista. Siinä olisi niin paljon kestettävää,etten tiedä kestäisinkö.
Minun on vaikea ymmärtää ap:ratkaisua. Mikä voi olla tärkeämpää kuin lapset?
[/quote]
Onhan lapset tärkeitä ja perhe. Toki tiedän tusinan muutakin tärkeää asiaa.
Halveksin kaikkia isejä ja äitejä, jotka asuvat lapsiensa lähellä ja ovat ns. normaaleja ihmisiä, eivätkä tapaa lapsiaan kuin joka toinen viikonloppu.
Itse en päässyt asumaan isäni kanssa, vaikka näin olisi ollut parempi, ainakin tavallaan. Äiti on piiloalkoholisti ja kärsii muistakin ongelmista, mutta äitipuoleni ei ole minua koskaan hyväksynyt täysin.
Meillä lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman luona viikko-viikko-periaatteella. Tätäkin on jonkun verran kritisoitu koska joidenkin valopäiden mielestä lapsi kuuluu vain ja ainoastaan äidille. Minusta olisi kauhea ajatuskin pakottaa isä pelkäksi viikonloppuvanhemmaksi, koska en itsekään tahtoisi sellainen olla. Lapsellani on paras mahdollinen rakastava ja huolehtiva isä joten siksi päädyimme tähän ratkaisuun. Asiaan vaikutti myös minun vuorotyö. Ja kyllä, töissä on vaan käytävä täysipäiväisesti että saa laskut maksettua ja ruokaa pöytään ja välillä vähän jotain muutakin. Tottakai ikävöin lastani aina kun lapsi on isällään, mutta minkäs sille voi. Elämä ei mene aina suunnitelmien mukaan ja ero nyt oli ainoa ratkaisu. Lapsi kuitenkin on yhtä lailla kummankin joten näillä mennään.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:10"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:07"]Minusta on upeaa että ap olet osannut asettaa poikien edun etusijalle. Anna oikeasti piutpaut arvostelijoille. Toisesta korvasta vaan pikaisesti sisään ja toisesta ulos. Jos me eroaisimme miehen kanssa, minulle ( ja uskon, että miehellekin) olisi itsestään selvää, että ainakin kuopus jää isälle. Esikko on jo 15. Hänen mielipidettään en tiedä mutta mieheni ja kuopus ovat niin erottamaton kaksikko että tiedän että jos minulle ja miehelle tulisi eto, minusta tulisi etävanhempi. Ensinnäkin en ole tippaakaan perhekeskeinen. Nautin enemmän yksinolosta ja stressaannun lapsista helposti. En ole kodin-tai puutarhan hoitaja missään määrin joten olisi helpotuskin päästä tästä omakotitaloasumisesta eroon. Työleiri tämä on.
[/quote]
Anna kun arvaan. Lapsesi ovat poikia, kuten ketjun aloittajankin?
[/quote]
Ei muuten ole. Miksi ihmeessä teette tästä jonkun sukupuolisidonnaisen jutun???!