Lue keskustelun säännöt.
Äiti pikkulasten etävanhempana. Saan todella paljon paheksuntaa osakseni!
06.06.2015 |
Erosimme, kun kaksi poikaamme olivat neljä- ja kaksivuotiaat. Erosta on nyt kolme vuotta.
Miehemme kanssa päädyimme yhteisymmärryksessä tilanteeseen, jossa hän otti lähivanhemmuuden kontolleen.
En ymmärtänyt näin tasa-arvon aikoina, kuinka paljon se tulisi leimaamaan elämääni. Toiset ovat aivan suoraan sanoneet, että olen huono äiti (ja paljon pahemmillakin sanakäänteillä), toiset tyytyvät vihjailuun ja hienotunteisimmat huokailuun.
Meistä tämä oli paras ratkaisu monestakin syystä. Äitimyytti kuitenkin elää vahvana. Kukaan ei syyllistä isää vastaavassa tilanteessa. Tai enpä ole ainakaan kuullut.
Kommentit (126)
Olen minäkin ns. etävanhempi. Lapset kuitenkin ovat yhtä paljon molempien luona, joten kukaan ei edes tiedä, että olen etävanhempi. Ei siis esiinny mitään kritiikkiä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:18"]
Ootko kysynyt näiltä syyllistäjiltä, että "sanoisitko etäisällekin noin?"
[/quote]
Olen jatkanut keskustelua mainitsemaasi tyyliin. Asenteet ovat kuitenkin todella vahvoja. "noin pienet tarvitsevat äitiä ym."
Yleensä saan vain vaivautuneisuutta hiljaisuutta osakseni tai suoranaisen riidan aikaiseksi, jos pidän puoliani. Harkitsisin kyllä uudestaan, jos olisin ymmärtänyt ympäristön reaktion etukäteen.
Ratkaisuun vaikutti paljolti työni, joka käsittää matkailua. Miehen oli helpompi järjestää arjen toiminnot pienten lasten kanssa.
Miksi kirjoitan tänne?
Eilen sattui erittäin ikävä kohtaaminen vanhan työkaverini kanssa. Hän oli hieman maistissa ja siitä syystä ilmeisesti kielenkannat vilkkaana. Kysyi, miten voin elää itseni kanssa, kun olen lapsen hylännyt.
Vaikka ymmärrän, ettei täysipäinen ihminen sano tuollaista toiselle, niin kyllä vain satutti. Ei voi mitään.
Olisitko ollut lähivanhempi jos lapset olisivat tyttöjä?
Paljonki näät lapsia? Etkö olisi voinut vaihtaa työtä?
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:21"]
Kuinka usein näet poikia? Sen normaalin 4 päivää kuukaudessa?
[/quote]
Joka toinen viikonloppu ovat luonani. Luovimme myös viikolla tilanteen mukaan. Esim. tietyt koulun ja päiväkodin tilaisuudet jaamme parhaamme mukaan. Jos miehellä on jokin iltameno, niin otan lapset kyllä, jos vain minulle sopii.
Isovanhemmatkin ovat lähellä niin minun kuin isänkin puolelta. Välit ovat vähintäänkin kohtalaiset kaikkiin nähden. Tiedän, että tämä oli hyvä ratkaisu meiltä. Mutta miksi minua moititaan jatkuvasti vain sukupuoleni tähden?
Mies sen sijaan saa gloriaa koko ajan yksinhuoltajuudestaan. Naiset suorastaan liimautuvat tähän sankariin.. heh, heh.
Tämä on totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki kommentit ovat törkeitä enkä ymmärrä miten joku voi niin toiselle puhua, niin ymmärrän kuitenkin sen että monelle on todella vaikea ymmärtää koska eivät voisi ikinä itse olla etävanhempia, lapsistaan paljon erossa. Ihmiset eivät vain osaa asettua toisen saappaisiin, vaikka pitäisi välillä.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:28"]
Olisitko ollut lähivanhempi jos lapset olisivat tyttöjä?
[/quote]
Mikä ihmeen kommentti tämä nyt oli :D Meinaat et tytöt olisi helpompia käsiteltäviä matkailuun liittyvässä työssä, kuin pojat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka toinen viikonloppu. Eli näet lapsiasi 4 pvää kuussa.
Osittain asenteet johtuu stereotypioista, itse en tunne valitettavasti yhtään etä-äitiä joka ei bilettäisi raskaasti ja eläisi uutta lapsetonta elämäänsä, silloin tällöin jotain lapsesta mainiten.
En minäkään voisi elää ilman lapsiani, ellei olisi pakko. Onneksi isä ajatteli kuten sinä eli työ ennen lapsia ja lapset jäi minulle.
Nostan hattua siitä,että osasitte tehdä teille sopivan valinnan,mutta ymmärrä nyt niitäkin jotka eivät voi ymmärtää sitä että äiti hylkää lapsensa.
Sitähän se suuren osan silmissä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat äidit eivät.pystyisi luovuttamaan lapsiaan, joten eivät siksi ymmärrä. Ihan pakosta, vaikka alkoholismi tai sairaus. Muuten ei.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:28"]
Olisitko ollut lähivanhempi jos lapset olisivat tyttöjä?
[/quote]
Hyvä kysymys sinänsä.
En osaa suoralta kädeltä vastata. Voi olla, että ajattelin alitajuisesti, että isä tekee enemmän "miesten juttuja" poikien kanssa.
En kuitenkaan tietoisesti ole pohtinut tätä vaihtoehtoa. Koska nyt oli pojat, niin oli pojat. Oli ihan tarpeeksi muutakin mietittävää erossa kuin vielä ajateltava täysin epärealistisia utopioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no, eikö ne lapset aina ns. paremmalle, kykenevämmälle vanhemmalle jää. Useammin se äiti taitaa olla. Olet aika poikkeus, joten se luonnollisesti ihmetyttää. Sun tarvitsee kestää "syyllistämistä", mutta isällä on hoitovastuu. Kumpi sitten onkaan rankempaa... Ps. mitään äitimyyttiä ei ole. Suurin osa äideistä vaan sattuu väluttämään lapsistaan hyvin paljon. Niinhän sinäkin, kun ilmeisesti tiesit, että heillä on parempi olla isänsä luona.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:28"]Olisitko ollut lähivanhempi jos lapset olisivat tyttöjä?
[/quote]
Tämä tuli minullekin mieleen... Ehkä ap toivoi tyttöjä enemmän, eikä osannut kiintyä poikiin? Tuohon av:lla ainakin usein törmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden lähi-isän. Kertoi exänsä olevan alkoholisti ja siksi kaksi tytärtä asuvat isänsä kanssa.
Sinä olet hyvä äiti juuri sellaisena ihmisenä kuin olet!
Tehän olette toimineet fiksusti. Lasten kannalta järkevämpää että asuvat pääosin isällään koska muuten olisivat jatkuvasti hoidossa työsi takia.
Olen lähiäiti. Ratkaisu eron koittaessa ei ollut itsestään selvä mutta minulla on säännöllinen päivätyö ja lasten isällä taas reissuihommia. Näin ollen päädyimme tähän ratkaisuun.
Kuulen usein että "kiva kun exä ottaa lapsia _hoitoon_ enemmän kuin 2 vkl/kuukaudessa niin saat vapaata." Hoitoon? Omia lapsiaan? Vapaata? Eipä minulla ja eksälläni ollut ajatuksena erota kun lapsia teimme. Niin se elämä voi muuttua. Silti ne lapset ovat ihan samalla tavoin molempien ja rakkaita.
Joka puolella toitotetaan kuinka isien pitäisi osallistua lasten kanssa olemiseen. Ei ymmärretä että isät haluavat olla lastensa kanssa. Se ei silti ole äidiltä pois. Mitä enemmän rakkautta lapset saavat vanhemmiltaan sen parempi!
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:34"]
Joka toinen viikonloppu. Eli näet lapsiasi 4 pvää kuussa.
Osittain asenteet johtuu stereotypioista, itse en tunne valitettavasti yhtään etä-äitiä joka ei bilettäisi raskaasti ja eläisi uutta lapsetonta elämäänsä, silloin tällöin jotain lapsesta mainiten.
[/quote]
Tämä on tullut huomattua, katsot sitten facebookista tai instagramista niin siltäpä se näyttää. Kiva siisti yksiö, bilekavereita, miesystäviä jne. Ja lapsi pari kertaa kuussa mainittuna, sitten ollaan julkisesti maailman parhaimpia äitejä kun saadaan viettää se pari viikonloppua, eikä jouduta sitä täyttä arkea jakamaan.
Samoin miehen äiti oli etä-äiti, samalainen bilehilemeininki vielä 50 vuotiaanakin. Jotenkin surettaa nää kohtalot.
Tajuan kyllä, ettei jokainen etä-äiti tälläinen ole, mutta mielikuva on valitettavasti usein ekana tämä.
Meillä omassa lapsuudessani muutimme sisarusteni kanssa isälleni ja äiti oli etävanhempi juurikin noista käytännön syistä. Saimme jäädä kotiimme asumaan (isäni viljelee maata perintötilallamme) eikä tarvinnut muuttaa äidin kanssa keskustaan ahtaaseen kerrostaloon ja vaihtaa koulua yms. Tämä toimi meillä paremmin kuin hyvin, eikä ikinä aiheuttanut ongelmia, ja äitimme oli mitä parhain äiti. Älä ota sitä niin vakavasti! :)
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:36"]
Useimmat äidit eivät.pystyisi luovuttamaan lapsiaan, joten eivät siksi ymmärrä. Ihan pakosta, vaikka alkoholismi tai sairaus. Muuten ei.
[/quote]
Tässähän se tuli!
Eli ajatellaan, että äiti on varmasti se paras huoltaja. Ellei nyt satu olemaan aivan surkimus eli päihteiden käyttäjä, diagnosoitu mielenterveysongelmainen etc.
Me emme ajatelleet näin. Olen aivan kuosissa oleva ihminen ja niin on miehenikin. Siinä ei eroa. Kaiken elämän kokonaisuuden kannalta: työt, asuminen, talous, käytännön järjestelyt vapaa-ajan suhteen, päädyimme tähän.
Mutta kuten jo totesin: jos olisin tajunnut alun perin kuinka paljon joudun paskaa ottamaan niskaani, olisin tehnyt ehkä toisin.
Itse kyllä ihmettelen yhtä paljon isiä, jotka näkevät lapsiaan vain 4 päivää kuukaudessa. Tulee väkisinkin mieleen, eikö rakkautta tai kiintymystä ole? Mikä on vanhemmalla vialla? Itse en pystyisi ikinä tuollaiseen järjestelyyn, vain jos olisin vakavasti mielisairas tai päihdeongelmainen. Silloin sen ymmärtää, muuten vaikeaa käsittää. Miksi on edes lapsia tehty, jos ei kiinnosta olla heidän kanssaan?
Kuinka usein näet poikia? Sen normaalin 4 päivää kuukaudessa?