Lue keskustelun säännöt.
Äiti pikkulasten etävanhempana. Saan todella paljon paheksuntaa osakseni!
06.06.2015 |
Erosimme, kun kaksi poikaamme olivat neljä- ja kaksivuotiaat. Erosta on nyt kolme vuotta.
Miehemme kanssa päädyimme yhteisymmärryksessä tilanteeseen, jossa hän otti lähivanhemmuuden kontolleen.
En ymmärtänyt näin tasa-arvon aikoina, kuinka paljon se tulisi leimaamaan elämääni. Toiset ovat aivan suoraan sanoneet, että olen huono äiti (ja paljon pahemmillakin sanakäänteillä), toiset tyytyvät vihjailuun ja hienotunteisimmat huokailuun.
Meistä tämä oli paras ratkaisu monestakin syystä. Äitimyytti kuitenkin elää vahvana. Kukaan ei syyllistä isää vastaavassa tilanteessa. Tai enpä ole ainakaan kuullut.
Kommentit (126)
"Lapsille parempi paikka on sen luona, kuka rakastaa ja välittää enemmän."
Sattuu edes lukea ihmisten ajattelevan näin, kun ajatellaan sen automaattisesti olevan äiti.
Itse olen fyysisesti sairas etä-äiti ja sitä myöten meni pikkuhiljaa myös mielenterveys, mutta mikään näistä ei näy räikeästi ulospäin. Siksi en monesti edes mainitse olevani etä-äiti, koska ihmisten mustavalkoisuus raivostuttaa ja satuttaa. Pääsen helpommalla kun ei tarvitse koko ajan olla puolustuskannalla. Siksi kai moni ihmettelee miksi en äitinä puhu lapsestani jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:29"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:15"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:37"]
Niin no, eikö ne lapset aina ns. paremmalle, kykenevämmälle vanhemmalle jää. Useammin se äiti taitaa olla. Olet aika poikkeus, joten se luonnollisesti ihmetyttää. Sun tarvitsee kestää "syyllistämistä", mutta isällä on hoitovastuu. Kumpi sitten onkaan rankempaa... Ps. mitään äitimyyttiä ei ole. Suurin osa äideistä vaan sattuu väluttämään lapsistaan hyvin paljon. Niinhän sinäkin, kun ilmeisesti tiesit, että heillä on parempi olla isänsä luona.
[/quote]
Eikö mielestäsi ole olemassa "äitimyyttiä"?
Kyllä tässä tilanteessa olen käsitteeseen tutustunut rankimman kautta. Hyvä isä on se, joka hoitaa etävanhemmuden moitteettomasti.
Mutta jos minä sen naisena ja äitinä teen huolella, niin en ole hyvä äiti.
Etkö tosiaan tunnista ilmiötä?
ap
[/quote]
Etkö itse käsitä että 4 päivää omien lasten kanssa on käsittämättömän vähän, oli sitten mies tai nainen.
Aikuiset ihmiset kantavat vastuun lapsistaan. Jostain syystä osa naisista on kehitellyt tasa-arvo kysymyksen siitä miten voi väistellä vastuuta, kun miehetkin niin tekevät. Miten voi ryypätä kun miehetkin niin tekevät jne... Pasdkamainen käytös ei ole tas-arvokysymys. Eikä luojan kiitos kaikki miehet edes toimin noin.
[/quote]
Jossain kommentissa käsittääkseni sanoin, että perustilanne on tämä kaksi viikonloppua kuussa. Sen lisäksi hoidan lapsia kyllä tarpeen mukaan viikollakin. Ihan sopimuskysymyksiä nämä meillä.
On synttäriä, harrastusmenoja ja vaikka mitä meistä vanhemmistakin johtuvia aikataulusäädöksiä.
Kumpikaan ei "ryyppää". Ikävä, että tunnet vain sen kaltaista porukkaa.
[/quote]
En ole tuon kirjoittaja, mutta ryyppääminen oli varmaankin vain esimerkki. Tässähän on kyse vastuun ja lasten välttelemisestä. Koska etäisätkin voivat hylätä lapset, niin minäkin voin! Koska miehetkin ryyppäävät, niin naisetkin voivat! Jne. Oikeutetaan oma huono käytös sillä, että joku toinenkin teki samoin.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:13"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:56"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:54"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:36"]
Useimmat äidit eivät.pystyisi luovuttamaan lapsiaan, joten eivät siksi ymmärrä. Ihan pakosta, vaikka alkoholismi tai sairaus. Muuten ei.
[/quote]
Tässähän se tuli!
Eli ajatellaan, että äiti on varmasti se paras huoltaja. Ellei nyt satu olemaan aivan surkimus eli päihteiden käyttäjä, diagnosoitu mielenterveysongelmainen etc.
Me emme ajatelleet näin. Olen aivan kuosissa oleva ihminen ja niin on miehenikin. Siinä ei eroa. Kaiken elämän kokonaisuuden kannalta: työt, asuminen, talous, käytännön järjestelyt vapaa-ajan suhteen, päädyimme tähän.
Mutta kuten jo totesin: jos olisin tajunnut alun perin kuinka paljon joudun paskaa ottamaan niskaani, olisin tehnyt ehkä toisin.
[/quote]
Siis olisit tehnyt toisin vain koska muiden mielipiteet? Viis siitä mikä olikaan parasta lapsille? Really?
[/quote]
Vau, miltä maailma näyttää sieltä korkealta, kun katselet muita nenääsi pitkin? Näkyykö maailma kahtena, oi moralisti?
Ihmiset tekee asioita jatkuvasti toisin kuin itse haluavat yhteiskunnan paineen takia, eivätkä välttämättä aina edes tajua sitä. Sitä mennään naimisiin, koska niin odotetaan, sitä tehdään lapsia koska niin odotetaan, sitä eletään sovinnaisesti samallalailla kuin muutkin, jotta ketään ympärillä eivät loukkaannu kenenkään erilaisuudesta.
Yes, really.
[/quote]
Hah, arvasin tämän. On ylimielinen koska ihmettelee sitä, että pohjimmillaan se lapsen paras ei olekaan se tärkein syy, siinäpä logiikkaa kerrakseen.
Toki tätä voi selitellä itselleen jos se helpottaa.
[/quote]
Taisin kirjoittaa sinulle hieman liian hienosti, sisälukutaito ON vaikeaa.
Sinä kirjoitit "Siis olisit tehnyt toisin vain koska muiden mielipiteet?" ELI, ap kertoi että he tekivät juurikin niinkuin lapsille ja heille on parasta ja josta hän saa nyt kuraa niskaansa, ja jonka takia hän nyt sanoo että ehkä tekisi toisin. Sinä sitten arvostelet hänen mahdollista taipumista yhteiskunnan paineeseen, ja nyt vikiset jotain lasten parhaasta vaikka aiemmin on jo todettu että nykyinen tilanne ON lapsille ja koko perheelle paras. Katsos kun lapset ja koko perhe voi parhaiten siten että kaikilla on hyvä olla.
[/quote]
Niin? Miten se tilanne olisi muuttunut, edelleen lasten paras olisi asua isän kanssa tässä tilanteessa. Yleisön paine ei siihen vaikuta, se että tekisi toisin, niinkuin muut haluaa on sitä julkisivun kiillottamista, eikä lasten parhaalla siinä ole niin merktystä. Kuka oikeasti ajattelee näin, että jos olisi tiennyt saavansa haukkuja niin tekisi toisin, eli niin että lasten paras ei olekaan enää se pääpointti.
Itselläni oli etä äiti ja kyllä se suhde äitiin jäi etäiseksi. Sinuna olisin lasten kanssa enemmän kuin 2vkl kuukaudessa mutta kukin tyylillään.
Tiedän tapauksen, jossa avioparille tuli ero, kun heidän vanhin lapsensa asui jo omillaan, ja kaksi nuorempaa olivat teini-ikäisiä. Tilanteessa päädyttiin siihen ratkaisuun, että teinit jäävät asumaan isänsä luokse ja äiti muuttaa uuden miesystävänsä luo. Lasten yläasten ja lukio olivat ihan lähellä isän kotia, joten jäivät mieluiten sinne. Tässäkin tapauksessa, kun lapset eivät todellakaan olleet mitään pieniä, äiti sai järjettömästi ulostetta niskaan, kun oli "hylännyt" lapsensa. Eli voin vain kuvitella, millaisia ihmisten reaktiot ovat, kun kyseessä on pienten lasten äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:24"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:16"] [quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:00"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:37"] Niin no, eikö ne lapset aina ns. paremmalle, kykenevämmälle vanhemmalle jää. Useammin se äiti taitaa olla. Olet aika poikkeus, joten se luonnollisesti ihmetyttää. Sun tarvitsee kestää "syyllistämistä", mutta isällä on hoitovastuu. Kumpi sitten onkaan rankempaa... Ps. mitään äitimyyttiä ei ole. Suurin osa äideistä vaan sattuu väluttämään lapsistaan hyvin paljon. Niinhän sinäkin, kun ilmeisesti tiesit, että heillä on parempi olla isänsä luona. [/quote] Eikö mielestäsi ole olemassa "äitimyyttiä"? Kyllä tässä tilanteessa olen käsitteeseen tutustunut rankimman kautta. Hyvä isä on se, joka hoitaa etävanhemmuden moitteettomasti. Mutta jos minä sen naisena ja äitinä teen huolella, niin en ole hyvä äiti. Etkö tosiaan tunnista ilmiötä? ap [/quote] Tunnistan ilmiön, mutta kyse ei ole äitimyytistä. Mitään äitimyyttiä ei ole. On hyviä ja huonoja äitejä ja isiä. Normaalisti äiti nyt vaan on kiintynyt lapsiinsa enemmän kuin isä. Johtuu varmaankin siitä, että on kantanut lasta 9 kk, synnyttänyt, hoivannut vauvana enemmän. Sen johdosta muodostuu vahva side äidin ja lapsen välille. Se ei ole myyttiä, vaan biologiaa. Vaikeaa sellaiselle koittaa selittää, jolle ei ilmeisesti ole tälläistä sidettä lapsiin muodostunut... Vain harva äiti haluaa lapsestaan luopua. Rakastava äiti tietää, että lapsille on parasta olla hänen kanssaan. Noin useimmat ihmiset tuntuvat ajattelevan, siksi ratkaisuasi ihmetellään. [/quote] Rakastava äiti tietää mikä on lapsille parasta ja aina se ei ole äidin kanssa asuminen vaikka äiti olisikin täysjärkinen ilman mitään alkoholiongelmia sun muita. Naisten olisi hyvä tiedostaa se, ettei hyvään äitiyteen riitä vain rakkaus. Se kun ei vaateta tai ruoki lasta. [/quote] Rakastava, täyspäinen äiti tietää, että lasten on hyvä olla hänen kanssaan, miksei olisi? Rakastava, täysjärkinen äiti myös vaatettaa ja ruokkii lapsensa, ei epäilystäkään. Et taida oikein tajuta? Suomessa lapsilla on onneksi ruokaa ja vaatetta, vaikka vanhemmat eivät edes rakastaisi, joten puheesi siitä on aika turhaa.
[/quote]
Köyhän yh-äidin lapsena en voisi enempää olla eri mieltä. Kyllä, äiti rakasti meitä ihan älyttömästi ja se näytettiin. Se ei kuitenkaan poistanut sitä tosiasiaa, että äiti painoi kahta huonopalkkaista duunia ja hyvä kun edes näimme häntä. Ruoka oli yksipuolista (kaksi työtä ei kyllä ruokapöydässä näkynyt) ja vaatteet mitä sattuivat. Harrastuksista olisi ollut turha haaveillakaan jos isä ei niitä olisi maksanut. Asuimme yksiössä ja jaoin huoneen kahden siskoni kanssa.
Isäni olisi halunnut meidät asumaan luokseen koska puitteet olisivat olleet täysin erilaiset ja vanhempikin läsnä huomattavasti enemmän. Äitini ei tähän suostunut koska lasten paikka oli kuulemma äidin luona ja vetosikin aina juuri tuohon äidin rakkauteen.
Väittäisin, että lapsuuteni ja nuoruuteni olisi ollut jopa onnellisempi, jos ei olisi tarvinnut kituutella pienessä koirankopissa koska äiti mukamas rakastaa eniten ja isä nyt on vaan mies joka ei moiseen kykene.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:24"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:16"] [quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:00"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:37"] Niin no, eikö ne lapset aina ns. paremmalle, kykenevämmälle vanhemmalle jää. Useammin se äiti taitaa olla. Olet aika poikkeus, joten se luonnollisesti ihmetyttää. Sun tarvitsee kestää "syyllistämistä", mutta isällä on hoitovastuu. Kumpi sitten onkaan rankempaa... Ps. mitään äitimyyttiä ei ole. Suurin osa äideistä vaan sattuu väluttämään lapsistaan hyvin paljon. Niinhän sinäkin, kun ilmeisesti tiesit, että heillä on parempi olla isänsä luona. [/quote] Eikö mielestäsi ole olemassa "äitimyyttiä"? Kyllä tässä tilanteessa olen käsitteeseen tutustunut rankimman kautta. Hyvä isä on se, joka hoitaa etävanhemmuden moitteettomasti. Mutta jos minä sen naisena ja äitinä teen huolella, niin en ole hyvä äiti. Etkö tosiaan tunnista ilmiötä? ap [/quote] Tunnistan ilmiön, mutta kyse ei ole äitimyytistä. Mitään äitimyyttiä ei ole. On hyviä ja huonoja äitejä ja isiä. Normaalisti äiti nyt vaan on kiintynyt lapsiinsa enemmän kuin isä. Johtuu varmaankin siitä, että on kantanut lasta 9 kk, synnyttänyt, hoivannut vauvana enemmän. Sen johdosta muodostuu vahva side äidin ja lapsen välille. Se ei ole myyttiä, vaan biologiaa. Vaikeaa sellaiselle koittaa selittää, jolle ei ilmeisesti ole tälläistä sidettä lapsiin muodostunut... Vain harva äiti haluaa lapsestaan luopua. Rakastava äiti tietää, että lapsille on parasta olla hänen kanssaan. Noin useimmat ihmiset tuntuvat ajattelevan, siksi ratkaisuasi ihmetellään. [/quote] Rakastava äiti tietää mikä on lapsille parasta ja aina se ei ole äidin kanssa asuminen vaikka äiti olisikin täysjärkinen ilman mitään alkoholiongelmia sun muita. Naisten olisi hyvä tiedostaa se, ettei hyvään äitiyteen riitä vain rakkaus. Se kun ei vaateta tai ruoki lasta. [/quote] Rakastava, täyspäinen äiti tietää, että lasten on hyvä olla hänen kanssaan, miksei olisi? Rakastava, täysjärkinen äiti myös vaatettaa ja ruokkii lapsensa, ei epäilystäkään. Et taida oikein tajuta? Suomessa lapsilla on onneksi ruokaa ja vaatetta, vaikka vanhemmat eivät edes rakastaisi, joten puheesi siitä on aika turhaa.
[/quote]
Köyhän yh-äidin lapsena en voisi enempää olla eri mieltä. Kyllä, äiti rakasti meitä ihan älyttömästi ja se näytettiin. Se ei kuitenkaan poistanut sitä tosiasiaa, että äiti painoi kahta huonopalkkaista duunia ja hyvä kun edes näimme häntä. Ruoka oli yksipuolista (kaksi työtä ei kyllä ruokapöydässä näkynyt) ja vaatteet mitä sattuivat. Harrastuksista olisi ollut turha haaveillakaan jos isä ei niitä olisi maksanut. Asuimme yksiössä ja jaoin huoneen kahden siskoni kanssa.
Isäni olisi halunnut meidät asumaan luokseen koska puitteet olisivat olleet täysin erilaiset ja vanhempikin läsnä huomattavasti enemmän. Äitini ei tähän suostunut koska lasten paikka oli kuulemma äidin luona ja vetosikin aina juuri tuohon äidin rakkauteen.
Väittäisin, että lapsuuteni ja nuoruuteni olisi ollut jopa onnellisempi, jos ei olisi tarvinnut kituutella pienessä koirankopissa koska äiti mukamas rakastaa eniten ja isä nyt on vaan mies joka ei moiseen kykene.
[/quote]
Ajatusvirhe. Asuimme siis kaksiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:11"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:06"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:56"] [quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:54"] [quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:45"] [quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:43"] [quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:36"] Useimmat äidit eivät.pystyisi luovuttamaan lapsiaan, joten eivät siksi ymmärrä. Ihan pakosta, vaikka alkoholismi tai sairaus. Muuten ei. [/quote] Tässähän se tuli! Eli ajatellaan, että äiti on varmasti se paras huoltaja. Ellei nyt satu olemaan aivan surkimus eli päihteiden käyttäjä, diagnosoitu mielenterveysongelmainen etc. Me emme ajatelleet näin. Olen aivan kuosissa oleva ihminen ja niin on miehenikin. Siinä ei eroa. Kaiken elämän kokonaisuuden kannalta: työt, asuminen, talous, käytännön järjestelyt vapaa-ajan suhteen, päädyimme tähän. Mutta kuten jo totesin: jos olisin tajunnut alun perin kuinka paljon joudun paskaa ottamaan niskaani, olisin tehnyt ehkä toisin. [/quote] Siis olisit tehnyt toisin vain koska muiden mielipiteet? Viis siitä mikä olikaan parasta lapsille? Really? [/quote] Vau, miltä maailma näyttää sieltä korkealta, kun katselet muita nenääsi pitkin? Näkyykö maailma kahtena, oi moralisti? Ihmiset tekee asioita jatkuvasti toisin kuin itse haluavat yhteiskunnan paineen takia, eivätkä välttämättä aina edes tajua sitä. Sitä mennään naimisiin, koska niin odotetaan, sitä tehdään lapsia koska niin odotetaan, sitä eletään sovinnaisesti samallalailla kuin muutkin, jotta ketään ympärillä eivät loukkaannu kenenkään erilaisuudesta. Yes, really. [/quote] Hah, arvasin tämän. On ylimielinen koska ihmettelee sitä, että pohjimmillaan se lapsen paras ei olekaan se tärkein syy, siinäpä logiikkaa kerrakseen. Toki tätä voi selitellä itselleen jos se helpottaa. [/quote] Mikäli tämä oli minulle (ap... alkaa velloa nyt keskustelu sillä tasolla, että vaikea hahmottaa), niin ratkaisu tehtiin nimenomaan lasten parasta ajatellen. Säilyi samat kaverit pihalla, sama päiväkoti jne. Kuten jo totesin, niin työni on suurelta osin matkustamista. Joku kyselikin, etteikö sitä olisi voinut vaihtaa. Epäilemättä olisi voinut, mutta en nyt ymmärrä, miksi olisi pitänyt. Täälläkin moni on siis sitä mieltä, että vain huono äiti ei ole lähivanhempi? [/quote] Suoraan sanottuna kyllä, olethan sen ilmeisesti itsekin jo huomannut. Useimmat ajattelevat äidillä olevan ongelmia, mikäli on etävanhempi. Ja niinhän se usein onkin. Normaalisti rakastava äiti (ja isä) tekee mitä tahansa, jotta saa viettää paljon aikaa lastensa kanssa. Vain harva äiti pystyy ajattelemaan itsensä etä-äitinä.
[/quote]
Onko näin? Ettei siis äiti voisi ajatella itseään etänä? Monet velathan ajattelevat, etteivät ylipäänsä halua olla äitejä.
Kuten jo sanoin, niin näen paljonkin poikiani tämä määritellyn viikonlopputapaamisen ulkopuolella.
Mutta eihän se täysin arjessa elämistä ole iloineen ja suruineen. Tottahan se.
ap
Lukematta muita vastauksia, niin onhan se tosi hämmentävää, että sulle työ on tärkeämpi kuin omat lapset. Oikeasti, pikkusen nyt prioriteetteja kohdalleen. Kyllähän siinä miettii, että äiti ei vaan rakasta lapsiaan, koska työ on tekosyy, ei syy. Sinä et ole töissäsi korvaamaton, äitinä, läsnä siinä arjessa, olisit ollut. Sun lapset on olleet siinä iässä, jossa äiti nimenomaan on hyvin tärkeä, varsinkin pojat on siinä iässä usein ihan kiinni äidissään, ennen kuin alkavat leimautua enemmän isäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:32"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:16"] [quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:00"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:37"] Niin no, eikö ne lapset aina ns. paremmalle, kykenevämmälle vanhemmalle jää. Useammin se äiti taitaa olla. Olet aika poikkeus, joten se luonnollisesti ihmetyttää. Sun tarvitsee kestää "syyllistämistä", mutta isällä on hoitovastuu. Kumpi sitten onkaan rankempaa... Ps. mitään äitimyyttiä ei ole. Suurin osa äideistä vaan sattuu väluttämään lapsistaan hyvin paljon. Niinhän sinäkin, kun ilmeisesti tiesit, että heillä on parempi olla isänsä luona. [/quote] Eikö mielestäsi ole olemassa "äitimyyttiä"? Kyllä tässä tilanteessa olen käsitteeseen tutustunut rankimman kautta. Hyvä isä on se, joka hoitaa etävanhemmuden moitteettomasti. Mutta jos minä sen naisena ja äitinä teen huolella, niin en ole hyvä äiti. Etkö tosiaan tunnista ilmiötä? ap [/quote] Tunnistan ilmiön, mutta kyse ei ole äitimyytistä. Mitään äitimyyttiä ei ole. On hyviä ja huonoja äitejä ja isiä. Normaalisti äiti nyt vaan on kiintynyt lapsiinsa enemmän kuin isä. Johtuu varmaankin siitä, että on kantanut lasta 9 kk, synnyttänyt, hoivannut vauvana enemmän. Sen johdosta muodostuu vahva side äidin ja lapsen välille. Se ei ole myyttiä, vaan biologiaa. Vaikeaa sellaiselle koittaa selittää, jolle ei ilmeisesti ole tälläistä sidettä lapsiin muodostunut... Vain harva äiti haluaa lapsestaan luopua. Rakastava äiti tietää, että lapsille on parasta olla hänen kanssaan. Noin useimmat ihmiset tuntuvat ajattelevan, siksi ratkaisuasi ihmetellään. [/quote] Muotoilit juuri itse tämän äitimyytin. Lapselle on aina parasta olla äitinsä kanssa. Siitähän on kyse. Sen voi nähdä biologiana tai sen voi nähdä kulttuurisena aikansa tuoteena. ap [/quote] Ei ole parasta aina olla äidin kanssa. Jotkut äidit ovat yksinkertaisesti huonoja. Se siitä äitimyytistäsi. Hyvän ja rakastavan äidin kanssa lasten on hyvä olla, ja usein sellaiset äidit myös haluavat itse olla lastensa kanssa.
[/quote]
Haluan minäkin olla lasteni kanssa.
Oli vain parempi ratkaisu tämä lähivanhemmuus isän kanssa. Todella syvästi mietittiin asiaa. Luovuin jostain, mutta koen, että lapsille on parempi näin.
Vaikea hyväksyä tämä monille.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:50"]
Lukematta muita vastauksia, niin onhan se tosi hämmentävää, että sulle työ on tärkeämpi kuin omat lapset. Oikeasti, pikkusen nyt prioriteetteja kohdalleen. Kyllähän siinä miettii, että äiti ei vaan rakasta lapsiaan, koska työ on tekosyy, ei syy. Sinä et ole töissäsi korvaamaton, äitinä, läsnä siinä arjessa, olisit ollut. Sun lapset on olleet siinä iässä, jossa äiti nimenomaan on hyvin tärkeä, varsinkin pojat on siinä iässä usein ihan kiinni äidissään, ennen kuin alkavat leimautua enemmän isäänsä.
[/quote]
Tässä taasi yksi aivopesty, joka ajattelee, että vain äiti on hyvä lähihuoltaja.
Missään kommentissani en ole sanonut, että työni on tärkeämpää kuin lapset. Ihan itse kehittelit tämän olkiukon.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sua hirveästi kiinnostaa meidän muiden mielipiteet, mut paljonko sua kiinnostaa sun lasten mielipiteet? Kiinnostaako ne yhtään?
Ei sun tarviste muista välittää, koska eihän muille tule sitä päivää, että pitää selittää aikuistuneelle lapselle silmät kirkkaina, että äiti näki teitä vaan niin harvoin, kun tää äidin työ oli niin hirvittävän tärkeää ja äiti oli siinä niin järjettömän hyvä ettei häntä voinut kukaan korvata (mutta ei kuitenkaan niin hyvä että muita töitä olisi saanut) ja siksi piti tehdä tää ratkaisu. Ei kukaan aikuinen ihminen usko tuollaista selitystä.
Meille muille voit ihan hyvin keksiä vaikka mitä syitä, mut ole lapsille rehellinen. Heidän on helpompi käsitellä tätä kokemusta aikuisena, ja elää omassa parisuhteessaan, jos heille ei jäänyt vääristyneitä käsityksiä omasta lapsuudestaan.
Ei tässä minusta ole kysymys siitä,onko ap hyvä äiti tai kuka on hyvä äiti.
Kyse on siitä,kuka äiti voi hylätä lapsensa eli huoltaa ja pitää lähellään 4 päivää kuukaudessa.
Siis kuka normaali äiti voi näin toimia.
Eikö tässä ole minusta kyse mistään tienraivauksesta muille naisille vaan syvä ihmetys siitä,miten yksi nainen ja äiti voi elää tuon asian kanssa.
Ap ilmeisesti hyvin ja muutama muukin vastaaja. Itse en koskaan. Itse kaipaan lapsiani joka minuutti niistä muutamasta päivästä vuodesta,kun ovat isällään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on upeaa että ap olet osannut asettaa poikien edun etusijalle. Anna oikeasti piutpaut arvostelijoille. Toisesta korvasta vaan pikaisesti sisään ja toisesta ulos. Jos me eroaisimme miehen kanssa, minulle ( ja uskon, että miehellekin) olisi itsestään selvää, että ainakin kuopus jää isälle. Esikko on jo 15. Hänen mielipidettään en tiedä mutta mieheni ja kuopus ovat niin erottamaton kaksikko että tiedän että jos minulle ja miehelle tulisi eto, minusta tulisi etävanhempi. Ensinnäkin en ole tippaakaan perhekeskeinen. Nautin enemmän yksinolosta ja stressaannun lapsista helposti. En ole kodin-tai puutarhan hoitaja missään määrin joten olisi helpotuskin päästä tästä omakotitaloasumisesta eroon. Työleiri tämä on.
Provo. Tilanne on toki totta monessakin perheessä, mutta ap on pelkkä trolli.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:07"]Minusta on upeaa että ap olet osannut asettaa poikien edun etusijalle. Anna oikeasti piutpaut arvostelijoille. Toisesta korvasta vaan pikaisesti sisään ja toisesta ulos. Jos me eroaisimme miehen kanssa, minulle ( ja uskon, että miehellekin) olisi itsestään selvää, että ainakin kuopus jää isälle. Esikko on jo 15. Hänen mielipidettään en tiedä mutta mieheni ja kuopus ovat niin erottamaton kaksikko että tiedän että jos minulle ja miehelle tulisi eto, minusta tulisi etävanhempi. Ensinnäkin en ole tippaakaan perhekeskeinen. Nautin enemmän yksinolosta ja stressaannun lapsista helposti. En ole kodin-tai puutarhan hoitaja missään määrin joten olisi helpotuskin päästä tästä omakotitaloasumisesta eroon. Työleiri tämä on.
[/quote]
Anna kun arvaan. Lapsesi ovat poikia, kuten ketjun aloittajankin?
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:02"]Ei tässä minusta ole kysymys siitä,onko ap hyvä äiti tai kuka on hyvä äiti.
Kyse on siitä,kuka äiti voi hylätä lapsensa eli huoltaa ja pitää lähellään 4 päivää kuukaudessa.
Siis kuka normaali äiti voi näin toimia.
Eikö tässä ole minusta kyse mistään tienraivauksesta muille naisille vaan syvä ihmetys siitä,miten yksi nainen ja äiti voi elää tuon asian kanssa.
Ap ilmeisesti hyvin ja muutama muukin vastaaja. Itse en koskaan. Itse kaipaan lapsiani joka minuutti niistä muutamasta päivästä vuodesta,kun ovat isällään.
[/quote]
Kuinka ylitsepääsemättömän vaikeaa sinun on käsittää, että kaikki ei ole kaltaisiasi. Kun meillä on lapset olleet poissa kotoa, en ole koskaan tuntenut ikävää. Lähinnä helpotusta kun ei tarvitse korjata kenenkään jälkiä, kuunnella loputonta äitihuutelua tai olla koko ajan käytettävissä. Tiedän että kuulun vähemmistöön ja tiedostan että saatan aiheuttaa lapsilleni traumoja. Mitä tilanteelle kuitenkaan voi tehdä? Ei yhtään mitään. Lapset aistivat teeskentelyn, se ei kanna pitkälle. Miksi tein lapset? Mies oli meistä se enemmän haluavampi osapuoli ja suostuin lopulta tähän vaikka HYVIN monesti olen miettinyt, miksi ihmeesdä en valinnut aikoinani lapsetonta elämää. Nyt on myöhäistä rykiä kun paskat on jo housuissa.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:34"]Joka toinen viikonloppu. Eli näet lapsiasi 4 pvää kuussa.
Osittain asenteet johtuu stereotypioista, itse en tunne valitettavasti yhtään etä-äitiä joka ei bilettäisi raskaasti ja eläisi uutta lapsetonta elämäänsä, silloin tällöin jotain lapsesta mainiten.
[/quote]
Noin tekee suurin osa nuorena lapset saaneena, vaikka olisivat vielä lasten isän kanssa yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:07"]Minusta on upeaa että ap olet osannut asettaa poikien edun etusijalle. Anna oikeasti piutpaut arvostelijoille. Toisesta korvasta vaan pikaisesti sisään ja toisesta ulos. Jos me eroaisimme miehen kanssa, minulle ( ja uskon, että miehellekin) olisi itsestään selvää, että ainakin kuopus jää isälle. Esikko on jo 15. Hänen mielipidettään en tiedä mutta mieheni ja kuopus ovat niin erottamaton kaksikko että tiedän että jos minulle ja miehelle tulisi eto, minusta tulisi etävanhempi. Ensinnäkin en ole tippaakaan perhekeskeinen. Nautin enemmän yksinolosta ja stressaannun lapsista helposti. En ole kodin-tai puutarhan hoitaja missään määrin joten olisi helpotuskin päästä tästä omakotitaloasumisesta eroon. Työleiri tämä on.
[/quote]
Kotiäitinä mietin joskus elämäni tarkoitusta. Kiitos tämän kirjoittajalle. En minäkään ole mikään viherpeukalo,mutta perhe-elämä on arvokkainta mitä tiedän. Tämä ei ole työleiri,vaikka iltaisin olen ihan naatti. Tämä antaa joka päivä jotain ihasteltavaa,jota en usko työelämässä saavuttavani vaikka korkeakoulutettu olenkin. Nuorin on nyt 4, pian syntyy vielä vauva. Kotielämää luvassa ainakin 10 vuotta vielä.
Jos ero tulisi, olisi minun huvin vaikea päästää irti elämäni tärkeimmästä eli lapsista. Siinä olisi niin paljon kestettävää,etten tiedä kestäisinkö.
Minun on vaikea ymmärtää ap:ratkaisua. Mikä voi olla tärkeämpää kuin lapset?
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:32"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:16"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:00"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:37"] Niin no, eikö ne lapset aina ns. paremmalle, kykenevämmälle vanhemmalle jää. Useammin se äiti taitaa olla. Olet aika poikkeus, joten se luonnollisesti ihmetyttää. Sun tarvitsee kestää "syyllistämistä", mutta isällä on hoitovastuu. Kumpi sitten onkaan rankempaa... Ps. mitään äitimyyttiä ei ole. Suurin osa äideistä vaan sattuu väluttämään lapsistaan hyvin paljon. Niinhän sinäkin, kun ilmeisesti tiesit, että heillä on parempi olla isänsä luona. [/quote] Eikö mielestäsi ole olemassa "äitimyyttiä"? Kyllä tässä tilanteessa olen käsitteeseen tutustunut rankimman kautta. Hyvä isä on se, joka hoitaa etävanhemmuden moitteettomasti. Mutta jos minä sen naisena ja äitinä teen huolella, niin en ole hyvä äiti. Etkö tosiaan tunnista ilmiötä? ap [/quote] Tunnistan ilmiön, mutta kyse ei ole äitimyytistä. Mitään äitimyyttiä ei ole. On hyviä ja huonoja äitejä ja isiä. Normaalisti äiti nyt vaan on kiintynyt lapsiinsa enemmän kuin isä. Johtuu varmaankin siitä, että on kantanut lasta 9 kk, synnyttänyt, hoivannut vauvana enemmän. Sen johdosta muodostuu vahva side äidin ja lapsen välille. Se ei ole myyttiä, vaan biologiaa. Vaikeaa sellaiselle koittaa selittää, jolle ei ilmeisesti ole tälläistä sidettä lapsiin muodostunut... Vain harva äiti haluaa lapsestaan luopua. Rakastava äiti tietää, että lapsille on parasta olla hänen kanssaan. Noin useimmat ihmiset tuntuvat ajattelevan, siksi ratkaisuasi ihmetellään.
[/quote]
Muotoilit juuri itse tämän äitimyytin. Lapselle on aina parasta olla äitinsä kanssa. Siitähän on kyse. Sen voi nähdä biologiana tai sen voi nähdä kulttuurisena aikansa tuoteena.
ap
[/quote]
Ei ole parasta aina olla äidin kanssa. Jotkut äidit ovat yksinkertaisesti huonoja. Se siitä äitimyytistäsi. Hyvän ja rakastavan äidin kanssa lasten on hyvä olla, ja usein sellaiset äidit myös haluavat itse olla lastensa kanssa.