Te, joilla on ollut suhde varatun miehen kanssa, miten mies on selittänyt vaimonsa pettämistä

'Tuollainen suhde on perustettu miehen naiseltaan saamaan ehdottomaan ihailuun ja idolisointiin, joka on vuosien mittaan pikkuhiljaa muuttunut vaatimuksiksi ja velvoittavaksi 'pelastajan' rooliksi. Syyllisyyskoukku on todella henkisesti pakottava'

Tämä. Syyllistäminen:'taasko minut hylätään ja jätetään yksin vaikka olen kaikkeni antanut ja sinua rakastanut ja kaiken tehnyt ja hyväksynyt' Syyllistäminen, uhriutuminen, manipulointi.

Mitäpä jos mies haluaisi terveen suhteen. Ei syyllistämiseen ja manipulointiin ja ulkoisiin tekijöhin perustuvaa.

Sellaisen kanssa pitää olla sitten siinä sivussa, ettei ryhdy jättäjäksi tälle manipuloijalle ja läheisriippuvaiselle.

Ei siihen ole mitään muuta syytä kuin helvetillinen itsekkyys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vieraissa käynti on "kasuaalia kuin kampaajalla käynti", niin siitähän pitäisi olla luontevaa keskustella vaimon kanssa.

Muuten tollanen rehvastelu kuulostaa siltä, että henkilö ei ole rehellinen edes itselleen. Ei mikään älykkyyden merkki.

No miksi siitä pitäisi keskustella? Mitä keskusteltavaa siinä nyt sit on?

No samanlaista keskusteltavaa kuin esimerkiksi auton huollattaminen tai se kampaajalla käynti.

"Menen torstaina kampaajalle"

"Okei, töiden jälkeen vai?"

"Juu, pääsen lähtemään vähän aikaisemmin ja sen jälkeen ehdin hakea vielä lapsetkin hoidosta." 

"hyvä kun tuli puheeksi, minun pitää siirtää minun aikani, kun siihen tuli palaveri enkä tiedä kauanko siellä menee. X ottaa sen varausmaksun kuitenkin, jos aika jää käyttämättä. "

No kai nyt tollasta keskustelua käydään.

”Mulla on meno torstaina”

”Ok, monelta?”

”Kuudelta”

”Ok”

Ei miksi ei voi sanoa, että on h**ra torstaina? 

Toki voi, jos haluaa. Jos ei halua, niin ei halua.

Minun kanssani oli kuulemma niin helppo puhua ja vaimo ei ymmärrä. Kummasti siltä vaimolta sitten löytyikin ymmärrystä kun mies jäi kiinni ja kipitti yhdessä vaimon kanssa käsi kädessä terapiaan.

Sittemmin olen kasvattanut itsetunnon ja moraalin, ei ikinä enää.

Vierailija kirjoitti:

'Tuollainen suhde on perustettu miehen naiseltaan saamaan ehdottomaan ihailuun ja idolisointiin, joka on vuosien mittaan pikkuhiljaa muuttunut vaatimuksiksi ja velvoittavaksi 'pelastajan' rooliksi. Syyllisyyskoukku on todella henkisesti pakottava'

Tämä. Syyllistäminen:'taasko minut hylätään ja jätetään yksin vaikka olen kaikkeni antanut ja sinua rakastanut ja kaiken tehnyt ja hyväksynyt' Syyllistäminen, uhriutuminen, manipulointi.

Mitäpä jos mies haluaisi terveen suhteen. Ei syyllistämiseen ja manipulointiin ja ulkoisiin tekijöhin perustuvaa.

Sellaisen kanssa pitää olla sitten siinä sivussa, ettei ryhdy jättäjäksi tälle manipuloijalle ja läheisriippuvaiselle.

Aika kylmäävää, että kirjoittamasi on kuin sanasta sanaan tämän tuntemani tapauksen vakiolauseita.

Opin myös, että tällaisella henkilöllä on takanaan muitakin ihmissuhteita, jotka ovat päättyneet välirikkoon. Suhde läheisiin perheenjäseniin voi olla joko takertuvan läheinen (tyyliin äidille soitetaan joka päivä ja ollaan jatkuvasti huolissaan jostain) tai sitten jatkuvaa epäilyä ja välirikkoja. Jos ystäviä jää taakse on tarina aina se, että nämä olivat jollain lailla persoonallisuushäiriöisiä ja kaltoinkohtelevia. 

Suhde päättyi tosiaan totaaliseen välien poikki menemiseen, koska henkilö ei tarvitse tätä jättäjää enää mihinkään. Viimeiset sanansa olivat: "muista lopun elämääsi miten olet Minua loukannut!" Vaikka hänen terveytensä ja elämänhalunsa oli eron vuoksi täysin poissa, oli hän Tinderissä kuukauden päästä etsimässä uutta. Parin vuoden päästä oli jo seuraava perheetön, yksinäinen, kiltti mies kierroksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen avokki on kuivettunut reppana, joka kiristää ja syyllistää. Vanha nainen joka tekeytyy avuttomaksi pikkulapseksi. Pelkää jätetyksi tulemista yli kaiken, naapureiden ja sukulaisten kommentteja ja häpeää siitä. Ja toki elintason menetystä.

Mies ei hyväsydämisyyttään kehtaa jättää.

Miehellä ja minulla on huippua seksiä ja hauskaa. Kaikki ok siis tällä hetkellä. Katsotaan sitten joskus miten tulevaisuudessa

Kaikkea se sinäkin jättämisen pelossa uskot. Yleensä hyväksikäytetyille sanotaan että ansaitset parempaa, mutta sinä et ansaitse, kun tietoisesti sekaannut varattuun.

tuota. Sun lausuntosi on siis se, ettei parisuhteissa tapahdu henkistä väkivaltaa, eikä erotilanteissa koskaan turvauduta uhkailuun ja kiristykseen? Persoonallisuushäiriöt on pelkkää urbaanilegendaa, eikä kukaan ole koskaan ollut itsetuhoinen tultuaan jätetyksi? Parisuhteesta on aina nin helppo lähteä kävelemään kuin, että todeta "okei, ei ole rakkautta enää, katsoppa itsellesi uusi asunto jo tänään" and off she goes?

Haluaisin tietää millä asiantuntemuksella sinä noin kolmannesosasekunnin punnittuasi itsellesi täysin vieraan ihmisen kahden lauseen tilannekuvausta tyrmäät sen valheeksi?

Juuri näin.

Ei se mitenkään automaattisesti ole valhetta, että akka on hirviö monellakin tapaa.

Voi olla ihan täysin totta ja ihan hyvin voi olla paljon lämpimämpiä tunteita sitä toista naista kohtaan.

Ei se lähteminen ole aina niin helppoa, voi mennä esim. omaisuuden tai lasten takia asiat todella hankalaksi.

Valheeksi tuon tuomitsee vain ne epävarmat vaimot jotka pelkäävät / aavistavat miehensä pettävän, onhan se itselle vakuuteltava että kyllä se mua silti rakastaa.

Olen itsekin vaimo pitkässä liitossa, mutta sattuneista syistä en pelkää että mies pettäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä (se puoliso) sain kuulla että tuo kakkonen on vain reppana jolla ei ole kunnon ystävyyssuhteita ja hänen aviomies on kylmä ja masentunut. Ja että armas mieheni vain ystävyyttä ja piristystä tarjosi flirttailullaan. Että armas mies sai vastineeksi palvontaa tältä reppanalta, mutta että ei hän sellaisesta voisi koskaan kiihottua, hänhän saisi tuota parempiakin jos muka haluaisi, mutta minä olen paras, joten no worries.

Hän (se toinen nainen) sai kuulla kuinka minä olen masentunut ja vähät välitän seksistä, mutta perhe on aina tärkein. Nainen oli samaa mieltä, että perheet ovat niin tärkeät että ei kerrota puolisoille. Nainen koki "sielujen yhteyttä".

Totuus kun tuli ilmi, kaikki osapuolet juttelivat erikseen keskenään. Oli itseään toteuttava ennuste , että puolisot muka masentuneita, koska kyllä se matalaksi veti! Tuo salapari varmaan koko ajan ruokki toistensa käsityksiä että omat puolisot ovat ulkona parisuhteesta eivätkä olisi sitoutuneita. Koska eivät itse olleet sitoutuneita.

Oksettavinta oli, että meillä oikeasti peitto heilui säännöllisesti. Juuri silläkin hetkellä kun tuo nainen päätti laittaa viestin jossa suhde paljastui. Mies oli juuri vannonut rakkauttaan ja kuinka onnellinen on. Kukapa sitä ei olisi onnellinen kun tuplasti saa. Meni pohja kyllä kaikelta.

Onpas erikoinen mies, eikö hänen oudot taipumuksensa valehdella kaikenlaista tulleet koskaan aiemmin mitenkään esille?

Outoa on myös tuo tilanteessasi usein korostettu "peitto heilui meillä säännöllisesti". Minusta se on vain alentavaa, eikä mikään todiste sen liiton onnellisuudesta tai toimivuudesta. Itsekin raavin mieheni kanssa aina kun sattui kutittamaan, vaikka lämpimät tunteet olivat väliltämme kuolleet jo aikoja sitten. Emme vaan osanneet erota kun oli lapset ja talot. En mielelläni muistele noita intiimihetkiä, koen ne molempia osapuolia alentavana.

Vastaus sinulle:

"Outoa taipumusta valehdella kaikenlaista" ei ollut. Tietääkseni hän ei valehtele erityisemmin vieläkään.

Tulee aina ihmetyksenä, että ihastuessaan ihminen siihen pystyy valehteluun niin helposti. Mutta niin se tuntuu olevan ihmislajilla.

Ihmislaji ei myöskään vaikuta yksiavioiselta, kun katsomme pettämistilastoja. Jokin sisällä pyrkii maksimoimaan naimaonnen.

"Peitto heilui säännöllisesti " niin tosiaan kuten sanoin tämä ex ihan oikeasti koki itsensä onnelliseksi ja hoki sitä siihen aikaan paljon minun kanssani. Keskusteltiin myös valtavan paljon ja hän muuttui paremmaksi kuuntelijaksi (syyllisyyttään?). Epäilin tietysti mistä muutos tulee, mutta siihen sain vastauksena että olen niin ihana ja elämä on niin hyvin, kunpa asiat voisivat aina olla näin. Ihan ihastuneen ihmisen maniaa ja hän suuntasi sitä minuun. Myös minuun.

Miksi se olisi alentavaa minulle, kun itsekään en kokenut sitä "raapimiseksi", vaan parisuhteeksi?

Tuon kokemuksen jälkeen en kyllä enää suhteeseen halua. Oli koko pää hajota. Perheen hajoaminen oli pientä sen rinnalla. Joten ottakaa se ero jos ette voi sitoutua siihen mitä toiselle sanotte.

Mikään minulle riittävä peruste se ei ollut, mutta tärkeä taustatekijä: tasakymmenten täyttäminen, ikäkriisi.

Vierailija kirjoitti:

Minun kanssani oli kuulemma niin helppo puhua ja vaimo ei ymmärrä. Kummasti siltä vaimolta sitten löytyikin ymmärrystä kun mies jäi kiinni ja kipitti yhdessä vaimon kanssa käsi kädessä terapiaan.

Sittemmin olen kasvattanut itsetunnon ja moraalin, ei ikinä enää.

Miten sussa näkyy nyt sit toi itsetunto? Tässähän kävi niin, että sinua kismittää, kun vaimo ei ollutkaan hirviö. Miksi se sua kismittää edelleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä (se puoliso) sain kuulla että tuo kakkonen on vain reppana jolla ei ole kunnon ystävyyssuhteita ja hänen aviomies on kylmä ja masentunut. Ja että armas mieheni vain ystävyyttä ja piristystä tarjosi flirttailullaan. Että armas mies sai vastineeksi palvontaa tältä reppanalta, mutta että ei hän sellaisesta voisi koskaan kiihottua, hänhän saisi tuota parempiakin jos muka haluaisi, mutta minä olen paras, joten no worries.

Hän (se toinen nainen) sai kuulla kuinka minä olen masentunut ja vähät välitän seksistä, mutta perhe on aina tärkein. Nainen oli samaa mieltä, että perheet ovat niin tärkeät että ei kerrota puolisoille. Nainen koki "sielujen yhteyttä".

Totuus kun tuli ilmi, kaikki osapuolet juttelivat erikseen keskenään. Oli itseään toteuttava ennuste , että puolisot muka masentuneita, koska kyllä se matalaksi veti! Tuo salapari varmaan koko ajan ruokki toistensa käsityksiä että omat puolisot ovat ulkona parisuhteesta eivätkä olisi sitoutuneita. Koska eivät itse olleet sitoutuneita.

Oksettavinta oli, että meillä oikeasti peitto heilui säännöllisesti. Juuri silläkin hetkellä kun tuo nainen päätti laittaa viestin jossa suhde paljastui. Mies oli juuri vannonut rakkauttaan ja kuinka onnellinen on. Kukapa sitä ei olisi onnellinen kun tuplasti saa. Meni pohja kyllä kaikelta.

Onpas erikoinen mies, eikö hänen oudot taipumuksensa valehdella kaikenlaista tulleet koskaan aiemmin mitenkään esille?

Outoa on myös tuo tilanteessasi usein korostettu "peitto heilui meillä säännöllisesti". Minusta se on vain alentavaa, eikä mikään todiste sen liiton onnellisuudesta tai toimivuudesta. Itsekin raavin mieheni kanssa aina kun sattui kutittamaan, vaikka lämpimät tunteet olivat väliltämme kuolleet jo aikoja sitten. Emme vaan osanneet erota kun oli lapset ja talot. En mielelläni muistele noita intiimihetkiä, koen ne molempia osapuolia alentavana.

Vastaus sinulle:

"Outoa taipumusta valehdella kaikenlaista" ei ollut. Tietääkseni hän ei valehtele erityisemmin vieläkään.

Tulee aina ihmetyksenä, että ihastuessaan ihminen siihen pystyy valehteluun niin helposti. Mutta niin se tuntuu olevan ihmislajilla.

Ihmislaji ei myöskään vaikuta yksiavioiselta, kun katsomme pettämistilastoja. Jokin sisällä pyrkii maksimoimaan naimaonnen.

"Peitto heilui säännöllisesti " niin tosiaan kuten sanoin tämä ex ihan oikeasti koki itsensä onnelliseksi ja hoki sitä siihen aikaan paljon minun kanssani. Keskusteltiin myös valtavan paljon ja hän muuttui paremmaksi kuuntelijaksi (syyllisyyttään?). Epäilin tietysti mistä muutos tulee, mutta siihen sain vastauksena että olen niin ihana ja elämä on niin hyvin, kunpa asiat voisivat aina olla näin. Ihan ihastuneen ihmisen maniaa ja hän suuntasi sitä minuun. Myös minuun.

Miksi se olisi alentavaa minulle, kun itsekään en kokenut sitä "raapimiseksi", vaan parisuhteeksi?

Tuon kokemuksen jälkeen en kyllä enää suhteeseen halua. Oli koko pää hajota. Perheen hajoaminen oli pientä sen rinnalla. Joten ottakaa se ero jos ette voi sitoutua siihen mitä toiselle sanotte.

Mikään minulle riittävä peruste se ei ollut, mutta tärkeä taustatekijä: tasakymmenten täyttäminen, ikäkriisi.

Mikä vika, jos koit parisuhteesi hyväksi? Jos hän koki samoin ja sen lisäksi hänellä oli toinenkin suhde, miten se toinen suhde nyt sit pilasi sun suhteen? Ai niin, tietenkin siten, että sä et ollutkaan tärkeämpi kuin se toinen. Ihan itse vankilasi rakensit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vieraissa käynti on "kasuaalia kuin kampaajalla käynti", niin siitähän pitäisi olla luontevaa keskustella vaimon kanssa.

Muuten tollanen rehvastelu kuulostaa siltä, että henkilö ei ole rehellinen edes itselleen. Ei mikään älykkyyden merkki.

No miksi siitä pitäisi keskustella? Mitä keskusteltavaa siinä nyt sit on?

No samanlaista keskusteltavaa kuin esimerkiksi auton huollattaminen tai se kampaajalla käynti.

"Menen torstaina kampaajalle"

"Okei, töiden jälkeen vai?"

"Juu, pääsen lähtemään vähän aikaisemmin ja sen jälkeen ehdin hakea vielä lapsetkin hoidosta." 

"hyvä kun tuli puheeksi, minun pitää siirtää minun aikani, kun siihen tuli palaveri enkä tiedä kauanko siellä menee. X ottaa sen varausmaksun kuitenkin, jos aika jää käyttämättä. "

No kai nyt tollasta keskustelua käydään.

”Mulla on meno torstaina”

”Ok, monelta?”

”Kuudelta”

”Ok”

Ei miksi ei voi sanoa, että on h**ra torstaina? 

Toki voi, jos haluaa. Jos ei halua, niin ei halua.

Juurikin näin. Ei kenenkään tarvitse keskustella golfista tai aavikkosafareista tai mistään, jos ne eivät vaikuta siihen toiseen. Sit, jos vaikuttaa, niin toki puhutaan.

Kuvasi avopuolisoaan aina kauniisti mutta vastahakoisesti. Halusi jotenkin pitää eron minun ja hänen välillään. Piti minua seksiinkelpaavana ei muuna. Selitti sitä että hakee jännitystä. Mies kertoi avopuolisonsa olevan hänen elämänsä rakkaus, tärkein henkilö maailmassa, mutta kaipaa toisinaan jännitystä makkarinpuolella. Utelin monta kertaa siitä että eikö hän kotona sitten saa seksiä, ja mies vastasi että naisensa haluaa jopa häntä enemmän seksiä.. Kaikinpuolin jäi sellainen kuva että miehen naisystävässä ei ollut ”mitään vikaa” eli siis että vaikutti ihan jopa täydelliseltä😅 Opiskeli jotain psykologiaan liittyvää ja oli erittäin mukava ihminen. Tämän tiedän vielä varmaksi koska kun suhteemme loppui miehen kanssa, olin puhelimessa ja jopa tapasin kerran tämän miehen avopuolison. Hän oli hyvännäköinen nuori nainen, erittäin mukava ja kaikinpuolin fiksunoloinen.

Seksihalutkin katossa ja mies pettää… Itse ajattelin aina ennen että jos pettää siinä kotona odottavassa kumppanissa on jotain vikaa tai siinä parisuhteessa.

Tämän parin kohdalla jouduin laajentamaan näkemyksiäni. Mies tosiaan kosi myöhemmin tuota naista ja ovat edelleen yhdessä. Kävivät läpi terapian ja uskon että naisen paykologian opinnoista oli apua pettämis-asian yli pääsemisessä.

Vierailija kirjoitti:

Se toinen nainen saa kukat, suklaat, huomion, keskustelut, suudelmat, rakkauden, seksin.

Vaimo saa arjen.

Paitsi usein näin:

Vaimo saa syyllisyyskukat, koruja, jopa elämänsä parasta seksiä. Yksi tuntemani mies uusi jopa vihkivalansa, kun ajatteli, että epäilykset hälvenevät. Romanttisesti, uudella sormuksella.

Uskokaa nyt, ei se nautinnonhaluinen mies kotonakaan kituuta ja riudu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'Tuollainen suhde on perustettu miehen naiseltaan saamaan ehdottomaan ihailuun ja idolisointiin, joka on vuosien mittaan pikkuhiljaa muuttunut vaatimuksiksi ja velvoittavaksi 'pelastajan' rooliksi. Syyllisyyskoukku on todella henkisesti pakottava'

Tämä. Syyllistäminen:'taasko minut hylätään ja jätetään yksin vaikka olen kaikkeni antanut ja sinua rakastanut ja kaiken tehnyt ja hyväksynyt' Syyllistäminen, uhriutuminen, manipulointi.

Mitäpä jos mies haluaisi terveen suhteen. Ei syyllistämiseen ja manipulointiin ja ulkoisiin tekijöhin perustuvaa.

Sellaisen kanssa pitää olla sitten siinä sivussa, ettei ryhdy jättäjäksi tälle manipuloijalle ja läheisriippuvaiselle.

Aika kylmäävää, että kirjoittamasi on kuin sanasta sanaan tämän tuntemani tapauksen vakiolauseita.

Opin myös, että tällaisella henkilöllä on takanaan muitakin ihmissuhteita, jotka ovat päättyneet välirikkoon. Suhde läheisiin perheenjäseniin voi olla joko takertuvan läheinen (tyyliin äidille soitetaan joka päivä ja ollaan jatkuvasti huolissaan jostain) tai sitten jatkuvaa epäilyä ja välirikkoja. Jos ystäviä jää taakse on tarina aina se, että nämä olivat jollain lailla persoonallisuushäiriöisiä ja kaltoinkohtelevia. 

Suhde päättyi tosiaan totaaliseen välien poikki menemiseen, koska henkilö ei tarvitse tätä jättäjää enää mihinkään. Viimeiset sanansa olivat: "muista lopun elämääsi miten olet Minua loukannut!" Vaikka hänen terveytensä ja elämänhalunsa oli eron vuoksi täysin poissa, oli hän Tinderissä kuukauden päästä etsimässä uutta. Parin vuoden päästä oli jo seuraava perheetön, yksinäinen, kiltti mies kierroksessa.

Niin. 'Minulla ei ole ketään joka auttaisi eron yli. Minut aina hylätään. Mitä sukulaiset ja naapurit sanovat. Edellinenkin mies hylkäsi. Ja perheenjäsen. Minä olen hyvä ihminen ja aina teen kaikkeni muiden eteen. Miten minä yksin selviän.'

Eli minäminäminä, vaikka väite päinvastainen. Aidosti rakastavahan toivoisi miehelle hyvää elämää ja suhdetta, samoin kuin itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vieraissa käynti on "kasuaalia kuin kampaajalla käynti", niin siitähän pitäisi olla luontevaa keskustella vaimon kanssa.

Muuten tollanen rehvastelu kuulostaa siltä, että henkilö ei ole rehellinen edes itselleen. Ei mikään älykkyyden merkki.

No miksi siitä pitäisi keskustella? Mitä keskusteltavaa siinä nyt sit on?

Miksi siitä ei voi keskustella? Miksi teet siitä niin suuren ongelman, ja samalla yrität vakuutella, että asia on pieni? Miksi et nosta kissaa pöydälle? Lapset / omaisuus ei ole mikään syy, etteikö kaksi aikuista ihmistä voisi asiasta (suhteensa tilasta) keskustella.

Minä en tiedä, mitä sinä olet kumppaneittesi kanssa sopinut, oletko poly vai elätkö sen turvin, ettet ole koskaan luvannutkaan mitään, mutta tämä ketju koskee oletusarvoisesti monogamista suhdetta, jossa on tapahtunut pettämistä eli eräänlaista "sopimusrikkomusta". Aika turhauttavaa, ettei sitä joku jo sivulla 13(?) ymmärrä. Vähän alkaa tuntua provokaatiolta nämä jutut.

En elä minkään turvin. Ei parisuhde ole mikään sopimus vaan aikuisten suhde. Vasta, jos se tuntuu pahalta, arki ei suju tai on paha olla, siitä pitää keskustella. Jos jonkun mies käy maksullisissa eikä koe sen olevan millään tavalla keskusteltava asia, mitä siitä keskustelemaan. Pettäminenkin on asia, joka voi joko rikkoa tai sit ei. Jos ei, miksi tuoda se keskusteluun? Tottakai avoimesti keskustellaan keskusteltavista asioista, mutta kellekään ei kukaan ole mitään velkaa, kukaan ei ole riippuvainen kenestäkään, miksi tehdä haloo mitättömistä asioista?

Ja mun suhde ei liity asiaan mitenkään.

Yritä ymmärtää, että sun totuus ei ole mikään universaali totuus. Sen takia "sun suhde" liittyy tähän, että sä puhut nyt hyvin voimakkaasti omien linssiesi läpi ja yrität silti olla kuin joku guru tässä. Et säkään tiedä muiden suhteista mitään (mitä ilmeisimmin), niin älä esitä tietäväsi universaalia totuutta. Mä yritän jopa ymmärtää polyjen yms. ajattelua, mutta en niele tuputusta. Oot hyvin minäkeskeinen ihminen (en sano tätä loukkauksena) tai Provo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen avokki on kuivettunut reppana, joka kiristää ja syyllistää. Vanha nainen joka tekeytyy avuttomaksi pikkulapseksi. Pelkää jätetyksi tulemista yli kaiken, naapureiden ja sukulaisten kommentteja ja häpeää siitä. Ja toki elintason menetystä.

Mies ei hyväsydämisyyttään kehtaa jättää.

Miehellä ja minulla on huippua seksiä ja hauskaa. Kaikki ok siis tällä hetkellä. Katsotaan sitten joskus miten tulevaisuudessa

Kaikkea se sinäkin jättämisen pelossa uskot. Yleensä hyväksikäytetyille sanotaan että ansaitset parempaa, mutta sinä et ansaitse, kun tietoisesti sekaannut varattuun.

tuota. Sun lausuntosi on siis se, ettei parisuhteissa tapahdu henkistä väkivaltaa, eikä erotilanteissa koskaan turvauduta uhkailuun ja kiristykseen? Persoonallisuushäiriöt on pelkkää urbaanilegendaa, eikä kukaan ole koskaan ollut itsetuhoinen tultuaan jätetyksi? Parisuhteesta on aina nin helppo lähteä kävelemään kuin, että todeta "okei, ei ole rakkautta enää, katsoppa itsellesi uusi asunto jo tänään" and off she goes?

Haluaisin tietää millä asiantuntemuksella sinä noin kolmannesosasekunnin punnittuasi itsellesi täysin vieraan ihmisen kahden lauseen tilannekuvausta tyrmäät sen valheeksi?

Juuri näin.

Ei se mitenkään automaattisesti ole valhetta, että akka on hirviö monellakin tapaa.

Voi olla ihan täysin totta ja ihan hyvin voi olla paljon lämpimämpiä tunteita sitä toista naista kohtaan.

Ei se lähteminen ole aina niin helppoa, voi mennä esim. omaisuuden tai lasten takia asiat todella hankalaksi.

Valheeksi tuon tuomitsee vain ne epävarmat vaimot jotka pelkäävät / aavistavat miehensä pettävän, onhan se itselle vakuuteltava että kyllä se mua silti rakastaa.

Olen itsekin vaimo pitkässä liitossa, mutta sattuneista syistä en pelkää että mies pettäisi.

Ihme itsepetosta monella. Kyllä minä sen voin ihan ääneen myöntää, että mieheni kävi vieraissa kun meillä oli pieni lapsi, koska ei varmaan tuntenut itseään halutuksi tai rakastetuksi. Oltiin kuin hyvät kaverit ja kumppanit meidän pienessä "perheyhtiössä". Vikaa oli myös minussa; olin kriittinen, en halunnut hellyyttä. Mies puolestaan inhotti minua alkoholinkäytöllään, josta ongelmat minun puolelta katsottuna johtuivat. Mikä oli muna ja mikä kana, en vieläkään osaa sanoa. Erosimme vuosia myöhemmin. 

Ja ei, en koskaan uskonut, että mies olisi suhteista huolimatta jättänyt minua. Perhe ja mukava, turvallinen elämä olivat liian tärkeitä. Varmasti myös välillämme oleva ystävyys ja kiintymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä (se puoliso) sain kuulla että tuo kakkonen on vain reppana jolla ei ole kunnon ystävyyssuhteita ja hänen aviomies on kylmä ja masentunut. Ja että armas mieheni vain ystävyyttä ja piristystä tarjosi flirttailullaan. Että armas mies sai vastineeksi palvontaa tältä reppanalta, mutta että ei hän sellaisesta voisi koskaan kiihottua, hänhän saisi tuota parempiakin jos muka haluaisi, mutta minä olen paras, joten no worries.

Hän (se toinen nainen) sai kuulla kuinka minä olen masentunut ja vähät välitän seksistä, mutta perhe on aina tärkein. Nainen oli samaa mieltä, että perheet ovat niin tärkeät että ei kerrota puolisoille. Nainen koki "sielujen yhteyttä".

Totuus kun tuli ilmi, kaikki osapuolet juttelivat erikseen keskenään. Oli itseään toteuttava ennuste , että puolisot muka masentuneita, koska kyllä se matalaksi veti! Tuo salapari varmaan koko ajan ruokki toistensa käsityksiä että omat puolisot ovat ulkona parisuhteesta eivätkä olisi sitoutuneita. Koska eivät itse olleet sitoutuneita.

Oksettavinta oli, että meillä oikeasti peitto heilui säännöllisesti. Juuri silläkin hetkellä kun tuo nainen päätti laittaa viestin jossa suhde paljastui. Mies oli juuri vannonut rakkauttaan ja kuinka onnellinen on. Kukapa sitä ei olisi onnellinen kun tuplasti saa. Meni pohja kyllä kaikelta.

Onpas erikoinen mies, eikö hänen oudot taipumuksensa valehdella kaikenlaista tulleet koskaan aiemmin mitenkään esille?

Outoa on myös tuo tilanteessasi usein korostettu "peitto heilui meillä säännöllisesti". Minusta se on vain alentavaa, eikä mikään todiste sen liiton onnellisuudesta tai toimivuudesta. Itsekin raavin mieheni kanssa aina kun sattui kutittamaan, vaikka lämpimät tunteet olivat väliltämme kuolleet jo aikoja sitten. Emme vaan osanneet erota kun oli lapset ja talot. En mielelläni muistele noita intiimihetkiä, koen ne molempia osapuolia alentavana.

Vastaus sinulle:

"Outoa taipumusta valehdella kaikenlaista" ei ollut. Tietääkseni hän ei valehtele erityisemmin vieläkään.

Tulee aina ihmetyksenä, että ihastuessaan ihminen siihen pystyy valehteluun niin helposti. Mutta niin se tuntuu olevan ihmislajilla.

Ihmislaji ei myöskään vaikuta yksiavioiselta, kun katsomme pettämistilastoja. Jokin sisällä pyrkii maksimoimaan naimaonnen.

"Peitto heilui säännöllisesti " niin tosiaan kuten sanoin tämä ex ihan oikeasti koki itsensä onnelliseksi ja hoki sitä siihen aikaan paljon minun kanssani. Keskusteltiin myös valtavan paljon ja hän muuttui paremmaksi kuuntelijaksi (syyllisyyttään?). Epäilin tietysti mistä muutos tulee, mutta siihen sain vastauksena että olen niin ihana ja elämä on niin hyvin, kunpa asiat voisivat aina olla näin. Ihan ihastuneen ihmisen maniaa ja hän suuntasi sitä minuun. Myös minuun.

Miksi se olisi alentavaa minulle, kun itsekään en kokenut sitä "raapimiseksi", vaan parisuhteeksi?

Tuon kokemuksen jälkeen en kyllä enää suhteeseen halua. Oli koko pää hajota. Perheen hajoaminen oli pientä sen rinnalla. Joten ottakaa se ero jos ette voi sitoutua siihen mitä toiselle sanotte.

Mikään minulle riittävä peruste se ei ollut, mutta tärkeä taustatekijä: tasakymmenten täyttäminen, ikäkriisi.

Mikä vika, jos koit parisuhteesi hyväksi? Jos hän koki samoin ja sen lisäksi hänellä oli toinenkin suhde, miten se toinen suhde nyt sit pilasi sun suhteen? Ai niin, tietenkin siten, että sä et ollutkaan tärkeämpi kuin se toinen. Ihan itse vankilasi rakensit.

Pitääkö kysyä?

Jos voi minulle valehdella noin suuresta asiasta päin vittua suoraan sanottuna, niin sehän voi olla alku vaikka mille oman edun maksimoimiselle. Mihinkään ei voi enää luottaa. Se on henkistä väkivaltaa, tiedätkö?

Mikä vankila? Siis mikä? Kyllä minä olin ja olen edelleen vapaa valitsemaan keneen luotan. Kipeää teki, että se luottamus romahti kun oltiin siellä onnen kukkuloilla.

En ollut mikään raivostuva reppana kun sain tietää, vaan jopa halasin tuota naista. Nainen totesi, tunteilleen ei voi mitään. Itse onneksi osaan hillitä.

Mieskin on yhä vapaa eikä vankilassa, sen kun poimit.

Vierailija kirjoitti:

Kuvasi avopuolisoaan aina kauniisti mutta vastahakoisesti. Halusi jotenkin pitää eron minun ja hänen välillään. Piti minua seksiinkelpaavana ei muuna. Selitti sitä että hakee jännitystä. Mies kertoi avopuolisonsa olevan hänen elämänsä rakkaus, tärkein henkilö maailmassa, mutta kaipaa toisinaan jännitystä makkarinpuolella. Utelin monta kertaa siitä että eikö hän kotona sitten saa seksiä, ja mies vastasi että naisensa haluaa jopa häntä enemmän seksiä.. Kaikinpuolin jäi sellainen kuva että miehen naisystävässä ei ollut ”mitään vikaa” eli siis että vaikutti ihan jopa täydelliseltä😅 Opiskeli jotain psykologiaan liittyvää ja oli erittäin mukava ihminen. Tämän tiedän vielä varmaksi koska kun suhteemme loppui miehen kanssa, olin puhelimessa ja jopa tapasin kerran tämän miehen avopuolison. Hän oli hyvännäköinen nuori nainen, erittäin mukava ja kaikinpuolin fiksunoloinen.

Seksihalutkin katossa ja mies pettää… Itse ajattelin aina ennen että jos pettää siinä kotona odottavassa kumppanissa on jotain vikaa tai siinä parisuhteessa.

Tämän parin kohdalla jouduin laajentamaan näkemyksiäni. Mies tosiaan kosi myöhemmin tuota naista ja ovat edelleen yhdessä. Kävivät läpi terapian ja uskon että naisen paykologian opinnoista oli apua

essä.

Tässä vois olla sellainen tilanne taustalla, että tuo mies koki naisensa olevan jopa "liian hyvä", ehkä jopa miestä itseään "kadehduttavalla" tavalla, ja miehen (häiriintyneessä) päässä mies halusi ikään kuin "tasata tilit" ja pettää päästäkseen jotenkin henkisesti naisensa yläpuolelle. Tyyliin "sinä voit olla kaunis ja menestynyt, mutta minulla on salaisuus ja valta kävellä ylitsesi". Mies kokee näin olevansa tasapainossa, ja varmaan siksi myös vaikutti ihan tasapainoiselta. Sairas kuvio kuitenkin, ja pohjautuu miehen heikkoon itsetuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'Tuollainen suhde on perustettu miehen naiseltaan saamaan ehdottomaan ihailuun ja idolisointiin, joka on vuosien mittaan pikkuhiljaa muuttunut vaatimuksiksi ja velvoittavaksi 'pelastajan' rooliksi. Syyllisyyskoukku on todella henkisesti pakottava'

Tämä. Syyllistäminen:'taasko minut hylätään ja jätetään yksin vaikka olen kaikkeni antanut ja sinua rakastanut ja kaiken tehnyt ja hyväksynyt' Syyllistäminen, uhriutuminen, manipulointi.

Mitäpä jos mies haluaisi terveen suhteen. Ei syyllistämiseen ja manipulointiin ja ulkoisiin tekijöhin perustuvaa.

Sellaisen kanssa pitää olla sitten siinä sivussa, ettei ryhdy jättäjäksi tälle manipuloijalle ja läheisriippuvaiselle.

Aika kylmäävää, että kirjoittamasi on kuin sanasta sanaan tämän tuntemani tapauksen vakiolauseita.

Opin myös, että tällaisella henkilöllä on takanaan muitakin ihmissuhteita, jotka ovat päättyneet välirikkoon. Suhde läheisiin perheenjäseniin voi olla joko takertuvan läheinen (tyyliin äidille soitetaan joka päivä ja ollaan jatkuvasti huolissaan jostain) tai sitten jatkuvaa epäilyä ja välirikkoja. Jos ystäviä jää taakse on tarina aina se, että nämä olivat jollain lailla persoonallisuushäiriöisiä ja kaltoinkohtelevia. 

Suhde päättyi tosiaan totaaliseen välien poikki menemiseen, koska henkilö ei tarvitse tätä jättäjää enää mihinkään. Viimeiset sanansa olivat: "muista lopun elämääsi miten olet Minua loukannut!" Vaikka hänen terveytensä ja elämänhalunsa oli eron vuoksi täysin poissa, oli hän Tinderissä kuukauden päästä etsimässä uutta. Parin vuoden päästä oli jo seuraava perheetön, yksinäinen, kiltti mies kierroksessa.

Niin. 'Minulla ei ole ketään joka auttaisi eron yli. Minut aina hylätään. Mitä sukulaiset ja naapurit sanovat. Edellinenkin mies hylkäsi. Ja perheenjäsen. Minä olen hyvä ihminen ja aina teen kaikkeni muiden eteen. Miten minä yksin selviän.'

Eli minäminäminä, vaikka väite päinvastainen. Aidosti rakastavahan toivoisi miehelle hyvää elämää ja suhdetta, samoin kuin itselleen.

Tätä kutsutaan läheisriippuvuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä (se puoliso) sain kuulla että tuo kakkonen on vain reppana jolla ei ole kunnon ystävyyssuhteita ja hänen aviomies on kylmä ja masentunut. Ja että armas mieheni vain ystävyyttä ja piristystä tarjosi flirttailullaan. Että armas mies sai vastineeksi palvontaa tältä reppanalta, mutta että ei hän sellaisesta voisi koskaan kiihottua, hänhän saisi tuota parempiakin jos muka haluaisi, mutta minä olen paras, joten no worries.

Hän (se toinen nainen) sai kuulla kuinka minä olen masentunut ja vähät välitän seksistä, mutta perhe on aina tärkein. Nainen oli samaa mieltä, että perheet ovat niin tärkeät että ei kerrota puolisoille. Nainen koki "sielujen yhteyttä".

Totuus kun tuli ilmi, kaikki osapuolet juttelivat erikseen keskenään. Oli itseään toteuttava ennuste , että puolisot muka masentuneita, koska kyllä se matalaksi veti! Tuo salapari varmaan koko ajan ruokki toistensa käsityksiä että omat puolisot ovat ulkona parisuhteesta eivätkä olisi sitoutuneita. Koska eivät itse olleet sitoutuneita.

Oksettavinta oli, että meillä oikeasti peitto heilui säännöllisesti. Juuri silläkin hetkellä kun tuo nainen päätti laittaa viestin jossa suhde paljastui. Mies oli juuri vannonut rakkauttaan ja kuinka onnellinen on. Kukapa sitä ei olisi onnellinen kun tuplasti saa. Meni pohja kyllä kaikelta.

Onpas erikoinen mies, eikö hänen oudot taipumuksensa valehdella kaikenlaista tulleet koskaan aiemmin mitenkään esille?

Outoa on myös tuo tilanteessasi usein korostettu "peitto heilui meillä säännöllisesti". Minusta se on vain alentavaa, eikä mikään todiste sen liiton onnellisuudesta tai toimivuudesta. Itsekin raavin mieheni kanssa aina kun sattui kutittamaan, vaikka lämpimät tunteet olivat väliltämme kuolleet jo aikoja sitten. Emme vaan osanneet erota kun oli lapset ja talot. En mielelläni muistele noita intiimihetkiä, koen ne molempia osapuolia alentavana.

Vastaus sinulle:

"Outoa taipumusta valehdella kaikenlaista" ei ollut. Tietääkseni hän ei valehtele erityisemmin vieläkään.

Tulee aina ihmetyksenä, että ihastuessaan ihminen siihen pystyy valehteluun niin helposti. Mutta niin se tuntuu olevan ihmislajilla.

Ihmislaji ei myöskään vaikuta yksiavioiselta, kun katsomme pettämistilastoja. Jokin sisällä pyrkii maksimoimaan naimaonnen.

"Peitto heilui säännöllisesti " niin tosiaan kuten sanoin tämä ex ihan oikeasti koki itsensä onnelliseksi ja hoki sitä siihen aikaan paljon minun kanssani. Keskusteltiin myös valtavan paljon ja hän muuttui paremmaksi kuuntelijaksi (syyllisyyttään?). Epäilin tietysti mistä muutos tulee, mutta siihen sain vastauksena että olen niin ihana ja elämä on niin hyvin, kunpa asiat voisivat aina olla näin. Ihan ihastuneen ihmisen maniaa ja hän suuntasi sitä minuun. Myös minuun.

Miksi se olisi alentavaa minulle, kun itsekään en kokenut sitä "raapimiseksi", vaan parisuhteeksi?

Tuon kokemuksen jälkeen en kyllä enää suhteeseen halua. Oli koko pää hajota. Perheen hajoaminen oli pientä sen rinnalla. Joten ottakaa se ero jos ette voi sitoutua siihen mitä toiselle sanotte.

Mikään minulle riittävä peruste se ei ollut, mutta tärkeä taustatekijä: tasakymmenten täyttäminen, ikäkriisi.

Mikä vika, jos koit parisuhteesi hyväksi? Jos hän koki samoin ja sen lisäksi hänellä oli toinenkin suhde, miten se toinen suhde nyt sit pilasi sun suhteen? Ai niin, tietenkin siten, että sä et ollutkaan tärkeämpi kuin se toinen. Ihan itse vankilasi rakensit.

Pitääkö kysyä?

Jos voi minulle valehdella noin suuresta asiasta päin vittua suoraan sanottuna, niin sehän voi olla alku vaikka mille oman edun maksimoimiselle. Mihinkään ei voi enää luottaa. Se on henkistä väkivaltaa, tiedätkö?

Mikä vankila? Siis mikä? Kyllä minä olin ja olen edelleen vapaa valitsemaan keneen luotan. Kipeää teki, että se luottamus romahti kun oltiin siellä onnen kukkuloilla.

En ollut mikään raivostuva reppana kun sain tietää, vaan jopa halasin tuota naista. Nainen totesi, tunteilleen ei voi mitään. Itse onneksi osaan hillitä.

Mieskin on yhä vapaa eikä vankilassa, sen kun poimit.

Kiitos, mulla on ihan oma parisuhde, mutta kiitos ajatuksesta. Mitä hän sulle valehteli? Mikä sen luottamuksen vei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'Tuollainen suhde on perustettu miehen naiseltaan saamaan ehdottomaan ihailuun ja idolisointiin, joka on vuosien mittaan pikkuhiljaa muuttunut vaatimuksiksi ja velvoittavaksi 'pelastajan' rooliksi. Syyllisyyskoukku on todella henkisesti pakottava'

Tämä. Syyllistäminen:'taasko minut hylätään ja jätetään yksin vaikka olen kaikkeni antanut ja sinua rakastanut ja kaiken tehnyt ja hyväksynyt' Syyllistäminen, uhriutuminen, manipulointi.

Mitäpä jos mies haluaisi terveen suhteen. Ei syyllistämiseen ja manipulointiin ja ulkoisiin tekijöhin perustuvaa.

Sellaisen kanssa pitää olla sitten siinä sivussa, ettei ryhdy jättäjäksi tälle manipuloijalle ja läheisriippuvaiselle.

Aika kylmäävää, että kirjoittamasi on kuin sanasta sanaan tämän tuntemani tapauksen vakiolauseita.

Opin myös, että tällaisella henkilöllä on takanaan muitakin ihmissuhteita, jotka ovat päättyneet välirikkoon. Suhde läheisiin perheenjäseniin voi olla joko takertuvan läheinen (tyyliin äidille soitetaan joka päivä ja ollaan jatkuvasti huolissaan jostain) tai sitten jatkuvaa epäilyä ja välirikkoja. Jos ystäviä jää taakse on tarina aina se, että nämä olivat jollain lailla persoonallisuushäiriöisiä ja kaltoinkohtelevia. 

Suhde päättyi tosiaan totaaliseen välien poikki menemiseen, koska henkilö ei tarvitse tätä jättäjää enää mihinkään. Viimeiset sanansa olivat: "muista lopun elämääsi miten olet Minua loukannut!" Vaikka hänen terveytensä ja elämänhalunsa oli eron vuoksi täysin poissa, oli hän Tinderissä kuukauden päästä etsimässä uutta. Parin vuoden päästä oli jo seuraava perheetön, yksinäinen, kiltti mies kierroksessa.

Niin. 'Minulla ei ole ketään joka auttaisi eron yli. Minut aina hylätään. Mitä sukulaiset ja naapurit sanovat. Edellinenkin mies hylkäsi. Ja perheenjäsen. Minä olen hyvä ihminen ja aina teen kaikkeni muiden eteen. Miten minä yksin selviän.'

Eli minäminäminä, vaikka väite päinvastainen. Aidosti rakastavahan toivoisi miehelle hyvää elämää ja suhdetta, samoin kuin itselleen.

Jep, ja sitten se kääntöpuoli.. Se ennen niin ihana mies, joka on niin toisenlainen, parempi, kuin kukaan koskaan aiemmin. Se onkin narsistinen, itsekäs p*a jos haluaa erota. Kaikki muutkin on kuulemma sitä mieltä, että se on henkisesti aivan sairas ihminen. Psykologikin sanoo, että sen toiminta on narsistin toimintaa. Ja hän aikoo pitää huolen, että kaikki tietää minkälainen patologinen valehtelija ja hullu se on. Se tulee elämään vielä yksinäisen ja ankean elämän, koska edestään löytää kaikki nämä loukkaukset..jaadajaadajaada

Oletko sinä nyt siinä tilanteessa, että tapailet miestä joka pohii lähtemistä tuollaisesta vaikeasta suhteesta?