Te, joilla on ollut suhde varatun miehen kanssa, miten mies on selittänyt vaimonsa pettämistä
Kommentit (1041)
Miehen avokki on kuivettunut reppana, joka kiristää ja syyllistää. Vanha nainen joka tekeytyy avuttomaksi pikkulapseksi. Pelkää jätetyksi tulemista yli kaiken, naapureiden ja sukulaisten kommentteja ja häpeää siitä. Ja toki elintason menetystä.
Mies ei hyväsydämisyyttään kehtaa jättää.
Miehellä ja minulla on huippua seksiä ja hauskaa. Kaikki ok siis tällä hetkellä. Katsotaan sitten joskus miten tulevaisuudessa
Poppis-80 kirjoitti:
Vaimo luuli, että talo ja mersu pitää miehen kiinni hänessä, niin pitikin hetken, mutta tunteen tasolla hän olikin jo aivan muualla. Oikea rakkaus ei toimi kiristämällä ja kontrolloimalla.
Niinhän sinulle on kerrottu ja sinä uskot hönö:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on vaimon kanssa vain lasten takia, oikea rakkaus ja intohimo on varattu minulle.
Kaikenlaiset uuvatit näitäkin uskoo. Himo voi olla sinua varten, rakkaus ei.
Eli rakastaa vaimoaan, kun panee muita?🤣
Ei tuossa ole ristiriitaa. Keski-Euroopassa on laajat vuokratyttöystävämarkkinat tyydyttämässä tätä tarvetta.
Miksi maksaa jos saa tarvittaessa ilmaistakin kunhan vähän esittää olevansa kiinnostunutta muustakin kuin panosta.
Juurikin näin. Säästyneet rahat voi sitten käyttää perheen yhteiseen lomareissuun tai muuhun yhteiseen tekemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Miehen avokki on kuivettunut reppana, joka kiristää ja syyllistää. Vanha nainen joka tekeytyy avuttomaksi pikkulapseksi. Pelkää jätetyksi tulemista yli kaiken, naapureiden ja sukulaisten kommentteja ja häpeää siitä. Ja toki elintason menetystä.
Mies ei hyväsydämisyyttään kehtaa jättää.
Miehellä ja minulla on huippua seksiä ja hauskaa. Kaikki ok siis tällä hetkellä. Katsotaan sitten joskus miten tulevaisuudessa
Tunnetko tämän vaimon? Arvaan, et.
Vierailija kirjoitti:
Miehen avokki on kuivettunut reppana, joka kiristää ja syyllistää. Vanha nainen joka tekeytyy avuttomaksi pikkulapseksi. Pelkää jätetyksi tulemista yli kaiken, naapureiden ja sukulaisten kommentteja ja häpeää siitä. Ja toki elintason menetystä.
Mies ei hyväsydämisyyttään kehtaa jättää.
Miehellä ja minulla on huippua seksiä ja hauskaa. Kaikki ok siis tällä hetkellä. Katsotaan sitten joskus miten tulevaisuudessa
Kaikkea se sinäkin jättämisen pelossa uskot. Yleensä hyväksikäytetyille sanotaan että ansaitset parempaa, mutta sinä et ansaitse, kun tietoisesti sekaannut varattuun.
Vierailija kirjoitti:
Miehen avokki on kuivettunut reppana, joka kiristää ja syyllistää. Vanha nainen joka tekeytyy avuttomaksi pikkulapseksi. Pelkää jätetyksi tulemista yli kaiken, naapureiden ja sukulaisten kommentteja ja häpeää siitä. Ja toki elintason menetystä.
Mies ei hyväsydämisyyttään kehtaa jättää.
Miehellä ja minulla on huippua seksiä ja hauskaa. Kaikki ok siis tällä hetkellä. Katsotaan sitten joskus miten tulevaisuudessa
Tässä yksi vedätetty. Sinuna kyllä ottaisin maksun palveluksistani.
Vierailija kirjoitti:
NIIN: Maailman Vanhimman ammatin harjoittajat , juuri Eivät välitä mistään muusta ammattinsa lisäksi , että saavat Rahaa !!
Joilla ostaa huumeita!💢🤬😤
Joo joo. Koita päästä yli tosta sun keksimästä harhakuvitelmasta.
Vai käytkö sinäkin vain töissä jotta voit ostaa huumeita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vieraissa käynti on "kasuaalia kuin kampaajalla käynti", niin siitähän pitäisi olla luontevaa keskustella vaimon kanssa.
Muuten tollanen rehvastelu kuulostaa siltä, että henkilö ei ole rehellinen edes itselleen. Ei mikään älykkyyden merkki.
No miksi siitä pitäisi keskustella? Mitä keskusteltavaa siinä nyt sit on?
Miksi siitä ei voi keskustella? Miksi teet siitä niin suuren ongelman, ja samalla yrität vakuutella, että asia on pieni? Miksi et nosta kissaa pöydälle? Lapset / omaisuus ei ole mikään syy, etteikö kaksi aikuista ihmistä voisi asiasta (suhteensa tilasta) keskustella.
Minä en tiedä, mitä sinä olet kumppaneittesi kanssa sopinut, oletko poly vai elätkö sen turvin, ettet ole koskaan luvannutkaan mitään, mutta tämä ketju koskee oletusarvoisesti monogamista suhdetta, jossa on tapahtunut pettämistä eli eräänlaista "sopimusrikkomusta". Aika turhauttavaa, ettei sitä joku jo sivulla 13(?) ymmärrä. Vähän alkaa tuntua provokaatiolta nämä jutut.
Vierailija kirjoitti:
Miehen avokki on kuivettunut reppana, joka kiristää ja syyllistää. Vanha nainen joka tekeytyy avuttomaksi pikkulapseksi. Pelkää jätetyksi tulemista yli kaiken, naapureiden ja sukulaisten kommentteja ja häpeää siitä. Ja toki elintason menetystä.
Mies ei hyväsydämisyyttään kehtaa jättää.
Miehellä ja minulla on huippua seksiä ja hauskaa. Kaikki ok siis tällä hetkellä. Katsotaan sitten joskus miten tulevaisuudessa
Kun sitä tulevaisuutta mietit niin kannattaa huomata yksi asia mitä et nyt ehkä osaa edes ajatella:
Tuollaisen pariskunnan keskinäinen riippuvuussuhde voi olla niin vahva, että erosta tulee todella hemmetin pitkä ja repivä draama. Nimittäin kokemusta on. Ei tarvitse edes asua yhdessä, tai edes samassa kaupungissa ja silti ero on mutkikas ja dramaattinen kuin jollain monarkeilla.
Tuollainen suhde on perustettu miehen naiseltaan saamaan ehdottomaan ihailuun ja idolisointiin, joka on vuosien mittaan pikkuhiljaa muuttunut vaatimuksiksi ja velvoittavaksi 'pelastajan' rooliksi. Syyllisyyskoukku on todella henkisesti pakottava. Eräs kertoi, että hänellä oli aivan aidosti tunne, ettei hänellä ole oikeutta jättää ihmistä joka häntä niin syvästi rakasti ja jolla on ollut elämässään vaikeuksia. Nainen oli aivan suhteen alusta saakka hokenut sitä mantraa kuinka kaikki hänet hylkäävät, vaikka hän ei muille toivo kuin pelkkää hyvää (no se ei kestä kriittistä tarkastelua, mutta eipä siitä tässä yhteydessä enempää). Eikä hänellä "ole syytä elää" jos mieskin hänet hylkää. Hän oli menettänyt nuorella iällä läheisiä perheenjäseniä, joten tarinalla oli vakuuttava faktapohja.
Olen nähnyt parin eron aikaista viestintää, joten minulla ei ole asiasta vain toisen osapuolen kertomusta. Siinä syyllistämisessä mikään ei ollut pyhää, vedottiin miehen perheenjäseniin taivaassa ja hänen uskoonsa, kaikki argumentit oli sallittuja.
Varaudu siihen, että eroon sotketaan myös sinun läheisesi, työtoverit jne. Toki tällä miehelläkin oli suhteessa jotain palkitsevaa. Hänellä ei ole perhettä, joten luopuminen ihmisestä joka tuntuu elävän häntä varten oli pelottavaa.
Kaikkien mielenterveys oli koetuksella vielä kuukausia eron jälkeen. Suosittelen pysymään etäällä tuollaisesta kuviosta.
Suhde varuttuun mieheen jo vuosia,on tehnyt monta lasta oman naisensa kanssa ei liikuta minua enkä ole kateellinen. Saan mieheltä kaikkea mitä tarvitsen läheisyyttä,matkoja ja seksiä jos kaipaan,ei mitään tarvetta muuttaa elämässä mitään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vieraissa käynti on "kasuaalia kuin kampaajalla käynti", niin siitähän pitäisi olla luontevaa keskustella vaimon kanssa.
Muuten tollanen rehvastelu kuulostaa siltä, että henkilö ei ole rehellinen edes itselleen. Ei mikään älykkyyden merkki.
No miksi siitä pitäisi keskustella? Mitä keskusteltavaa siinä nyt sit on?
No samanlaista keskusteltavaa kuin esimerkiksi auton huollattaminen tai se kampaajalla käynti.
"Menen torstaina kampaajalle"
"Okei, töiden jälkeen vai?"
"Juu, pääsen lähtemään vähän aikaisemmin ja sen jälkeen ehdin hakea vielä lapsetkin hoidosta."
"hyvä kun tuli puheeksi, minun pitää siirtää minun aikani, kun siihen tuli palaveri enkä tiedä kauanko siellä menee. X ottaa sen varausmaksun kuitenkin, jos aika jää käyttämättä. "
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen avokki on kuivettunut reppana, joka kiristää ja syyllistää. Vanha nainen joka tekeytyy avuttomaksi pikkulapseksi. Pelkää jätetyksi tulemista yli kaiken, naapureiden ja sukulaisten kommentteja ja häpeää siitä. Ja toki elintason menetystä.
Mies ei hyväsydämisyyttään kehtaa jättää.
Miehellä ja minulla on huippua seksiä ja hauskaa. Kaikki ok siis tällä hetkellä. Katsotaan sitten joskus miten tulevaisuudessaTässä yksi vedätetty. Sinuna kyllä ottaisin maksun palveluksistani.
Jos haluat olla maksullinen, sehän on sinun valintasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen avokki on kuivettunut reppana, joka kiristää ja syyllistää. Vanha nainen joka tekeytyy avuttomaksi pikkulapseksi. Pelkää jätetyksi tulemista yli kaiken, naapureiden ja sukulaisten kommentteja ja häpeää siitä. Ja toki elintason menetystä.
Mies ei hyväsydämisyyttään kehtaa jättää.
Miehellä ja minulla on huippua seksiä ja hauskaa. Kaikki ok siis tällä hetkellä. Katsotaan sitten joskus miten tulevaisuudessaKaikkea se sinäkin jättämisen pelossa uskot. Yleensä hyväksikäytetyille sanotaan että ansaitset parempaa, mutta sinä et ansaitse, kun tietoisesti sekaannut varattuun.
tuota. Sun lausuntosi on siis se, ettei parisuhteissa tapahdu henkistä väkivaltaa, eikä erotilanteissa koskaan turvauduta uhkailuun ja kiristykseen? Persoonallisuushäiriöt on pelkkää urbaanilegendaa, eikä kukaan ole koskaan ollut itsetuhoinen tultuaan jätetyksi? Parisuhteesta on aina nin helppo lähteä kävelemään kuin, että todeta "okei, ei ole rakkautta enää, katsoppa itsellesi uusi asunto jo tänään" and off she goes?
Haluaisin tietää millä asiantuntemuksella sinä noin kolmannesosasekunnin punnittuasi itsellesi täysin vieraan ihmisen kahden lauseen tilannekuvausta tyrmäät sen valheeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vieraissa käynti on "kasuaalia kuin kampaajalla käynti", niin siitähän pitäisi olla luontevaa keskustella vaimon kanssa.
Muuten tollanen rehvastelu kuulostaa siltä, että henkilö ei ole rehellinen edes itselleen. Ei mikään älykkyyden merkki.
No miksi siitä pitäisi keskustella? Mitä keskusteltavaa siinä nyt sit on?
Miksi siitä ei voi keskustella? Miksi teet siitä niin suuren ongelman, ja samalla yrität vakuutella, että asia on pieni? Miksi et nosta kissaa pöydälle? Lapset / omaisuus ei ole mikään syy, etteikö kaksi aikuista ihmistä voisi asiasta (suhteensa tilasta) keskustella.
Minä en tiedä, mitä sinä olet kumppaneittesi kanssa sopinut, oletko poly vai elätkö sen turvin, ettet ole koskaan luvannutkaan mitään, mutta tämä ketju koskee oletusarvoisesti monogamista suhdetta, jossa on tapahtunut pettämistä eli eräänlaista "sopimusrikkomusta". Aika turhauttavaa, ettei sitä joku jo sivulla 13(?) ymmärrä. Vähän alkaa tuntua provokaatiolta nämä jutut.
En elä minkään turvin. Ei parisuhde ole mikään sopimus vaan aikuisten suhde. Vasta, jos se tuntuu pahalta, arki ei suju tai on paha olla, siitä pitää keskustella. Jos jonkun mies käy maksullisissa eikä koe sen olevan millään tavalla keskusteltava asia, mitä siitä keskustelemaan. Pettäminenkin on asia, joka voi joko rikkoa tai sit ei. Jos ei, miksi tuoda se keskusteluun? Tottakai avoimesti keskustellaan keskusteltavista asioista, mutta kellekään ei kukaan ole mitään velkaa, kukaan ei ole riippuvainen kenestäkään, miksi tehdä haloo mitättömistä asioista?
Ja mun suhde ei liity asiaan mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vieraissa käynti on "kasuaalia kuin kampaajalla käynti", niin siitähän pitäisi olla luontevaa keskustella vaimon kanssa.
Muuten tollanen rehvastelu kuulostaa siltä, että henkilö ei ole rehellinen edes itselleen. Ei mikään älykkyyden merkki.
No miksi siitä pitäisi keskustella? Mitä keskusteltavaa siinä nyt sit on?
No samanlaista keskusteltavaa kuin esimerkiksi auton huollattaminen tai se kampaajalla käynti.
"Menen torstaina kampaajalle"
"Okei, töiden jälkeen vai?"
"Juu, pääsen lähtemään vähän aikaisemmin ja sen jälkeen ehdin hakea vielä lapsetkin hoidosta."
"hyvä kun tuli puheeksi, minun pitää siirtää minun aikani, kun siihen tuli palaveri enkä tiedä kauanko siellä menee. X ottaa sen varausmaksun kuitenkin, jos aika jää käyttämättä. "
No kai nyt tollasta keskustelua käydään.
”Mulla on meno torstaina”
”Ok, monelta?”
”Kuudelta”
”Ok”
Jos miehesi pettää sinua, et riitä hänelle. Muuta itseäsi ja miellytä miestä, sopeudu tai etsi uusi mies. Simple.
Miehenä ihmettelen, että miksi naiset usein syyllistävät ja haukkuvat ns. toista naista?
Ei toinen nainen ole vastuussa pettämisestä. Teidän puolisonne pettää teitä, ette te ole sen naisen puolisoita (tosin usein sillä toisella naisellakin saattaa olla puoliso/seurustelukumppani).
Itse en ole pettänyt koskaan, vaikka parisuhteella on pituutta jo 18 vuotta. Mahdollisuuksia olisi tullut vastaan. En silti ole sitä mieltä, että voisin aiheuttaa tuolla tavalla tuskaa puolisolleni, jota rakastan. Jos rakkautemme loppuisi, asia saattaisi toki näyttäytyä toisessa valossa.
Ymmärrän tavallaan näitä "toisia naisia". Kielletty saattaa houkuttaa vahvastikin. Jos on esimerkiksi rakkaudettomassa suhteessa, toiset osapuolet saattavat kiinnostaa helpostikin.
Eräs tuttu nainen harrasti sinkkuaikanaan varattujen miesten tapailua, koska piti sitä kätevänä: miehet olivat useimmiten miellyttävämpiä ja parempia sängyssä (erotuksena kömpelöihin ja/tai välinpitämättömiin sinkkumiehiin), ja miehet eivät jääneet pyörimään nurkkiin odottamaan viihdytystä, aterioita, ja pahimmassa tapauksessa elättämistä. Nainen teki paljon matkatöitä ulkomailla, eikä hän sen vuoksi halunnut mitään pitempiaikaista suhdetta, mutta kuitenkin sksiä ja läheisyyttä.
Hän kuitenkin totesi minulle, että ei hän ole mikään perheenrikkoja: ja se on kyllä totta. Miehet lähtivät vapaaehtoisesti hänen mukaansa, ottivat ja pitivät yhteyttä häneen vapaaehtoisesti. Ei toinen nainen ole vastuussa miehen mahdollisesta parisuhteesta tai siihen liittyvästä tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen avokki on kuivettunut reppana, joka kiristää ja syyllistää. Vanha nainen joka tekeytyy avuttomaksi pikkulapseksi. Pelkää jätetyksi tulemista yli kaiken, naapureiden ja sukulaisten kommentteja ja häpeää siitä. Ja toki elintason menetystä.
Mies ei hyväsydämisyyttään kehtaa jättää.
Miehellä ja minulla on huippua seksiä ja hauskaa. Kaikki ok siis tällä hetkellä. Katsotaan sitten joskus miten tulevaisuudessaKun sitä tulevaisuutta mietit niin kannattaa huomata yksi asia mitä et nyt ehkä osaa edes ajatella:
Tuollaisen pariskunnan keskinäinen riippuvuussuhde voi olla niin vahva, että erosta tulee todella hemmetin pitkä ja repivä draama. Nimittäin kokemusta on. Ei tarvitse edes asua yhdessä, tai edes samassa kaupungissa ja silti ero on mutkikas ja dramaattinen kuin jollain monarkeilla.
Tuttua. Ulina, 'taasko minut hylätään ja jätetään yksin ja ulkopuolelle vaikka olen kaikkeni antanut ja hyväksynyt, yksin jää ja kaikki nauraa ja en kestä mitenkään'.
No olisiko joku syy siihen, että jätetään. Läheisriippuvaisen puolisona on aivan helvetin raskasta. Jatkuva kiristäminen ja syyllistäminen.Tuollainen suhde on perustettu miehen naiseltaan saamaan ehdottomaan ihailuun ja idolisointiin, joka on vuosien mittaan pikkuhiljaa muuttunut vaatimuksiksi ja velvoittavaksi 'pelastajan' rooliksi. Syyllisyyskoukku on todella henkisesti pakottava. Eräs kertoi, että hänellä oli aivan aidosti tunne, ettei hänellä ole oikeutta jättää ihmistä joka häntä niin syvästi rakasti ja jolla on ollut elämässään vaikeuksia. Nainen oli aivan suhteen alusta saakka hokenut sitä mantraa kuinka kaikki hänet hylkäävät, vaikka hän ei muille toivo kuin pelkkää hyvää (no se ei kestä kriittistä tarkastelua, mutta eipä siitä tässä yhteydessä enempää). Eikä hänellä "ole syytä elää" jos mieskin hänet hylkää. Hän oli menettänyt nuorella iällä läheisiä perheenjäseniä, joten tarinalla oli vakuuttava faktapohja.
Olen nähnyt parin eron aikaista viestintää, joten minulla ei ole asiasta vain toisen osapuolen kertomusta. Siinä syyllistämisessä mikään ei ollut pyhää, vedottiin miehen perheenjäseniin taivaassa ja hänen uskoonsa, kaikki argumentit oli sallittuja.
Varaudu siihen, että eroon sotketaan myös sinun läheisesi, työtoverit jne. Toki tällä miehelläkin oli suhteessa jotain palkitsevaa. Hänellä ei ole perhettä, joten luopuminen ihmisestä joka tuntuu elävän häntä varten oli pelottavaa.
Kaikkien mielenterveys oli koetuksella vielä kuukausia eron jälkeen. Suosittelen pysymään etäällä tuollaisesta kuviosta.
No miksi siitä pitäisi keskustella? Mitä keskusteltavaa siinä nyt sit on?