Lue keskustelun säännöt.
Onnellinen toinen nainen
05.06.2015 |
Olen vuosien varrella lukenut tältä ja muiltakin nettipalstoilta kirjoituksia liittyen pettämiseen ja salarakassuhteisiin. Jo avioliitossa ollessani ihmettelin yksisilmäisiä, pelokkaita naisia, jotka täälläkin huorittelivat ja esittivät kovin mustavalkoisia ajatuksiaan. Olen huomannut, että lähes kaikki pitkässä parisuhteessa elävät jossain vaiheessa ihastuvat kolmansiin osapuoliin, ja usein niitä tunteita tulee ja menee, joten en silloinkaan naimisissa ollessa ollut heti jyrkästi tuomitsemassa muita.
Eron jälkeen rekisteröidyin deittipalstalle, ja yllätyin siellä olevien naimisissa olevien miesten määrästä. Varmaan varattuja naisiakin siellä on kyllä paljon. Tarmokkaasti alkuun deittailin vapaita miehiä, ehkä enemmän yleisten normien takia. Kyseessä oleva deittisivusto on suomi24, eli siellä kyllä varatutkin miehet päivittäin yhteyttä ottavat, viestejä tuli todella paljon. No nettipalstalta löytyikin juuri sitä mitä silloin etsin, mukavaa tapailuseuraa, hyvää seksiä, vähän ystävyyttäkin.
Sitten, ennen joulua tuli viesti joka muutti elämäni. Mies, kutsutaan häntä tässä nyt vaikka Matiksi, otti minuun yhteyttä, kirjoitti pitkän ja sykähdyttävän viestin. Olemme suunnilleen saman ikäisiä, minä 40+ ja hän vähän alle. Kertoili kivasti omasta elämästään, kirjoitti avoimesti olevansa naimisissa (ja se luki hänen profiilissaankin statuksena), kertoi miksi oli sinne palstalle rekisteröinyt ja mihin asioihin oli kuvattomassa profiilissani kiinnittänyt huomiota. Se ehkä teki vaikutuksen, että hän oli poiminut pitkästä esittelytekstistäni juuri oikeat asiat, pohtinut niitä ja ikäänkuin tuntematta minua ollenkaan jatkanut ajatuksiani juuri oikeaan suuntaan. Lisäksi hän kertoi todella hyvin omista ajatuksistaan ja liitostaan, ei valittanut kun akka pihtaa ja häntä syrjitään, vaan kirjoitti liiton arkipäiväistymisestä, kiireistä, arjen paineista. Harkinnan jälkeen vastasin Matille, ja siitä alkoi viikkoja kestänyt kirjeenvaihtomme, jonka aikana sain tutustua todella mielenkiintoiseen mieheen, sielunkumppaniin, kaikkine rosoineen ja virheineenkin aivan täydelliseen pakettiin.
Tapailin edelleen muita miehiä, sillä ajattelin, että suhteen Mattiin voisi sovinnaisuuden nimissä pitää pelkästään kirjeenvaihtona. Tammikuussa kuitenkin tuli eteen se tilanne, että molemmat olivat sitä mieltä, että haluamme tavata livenä. Useinhan se nettisuhteissa on kompastuskivi, toinen onkin tavatessa jotain muuta mitä oletti. Nytkin oli olemassa iso riski siihen, olimmehan lähes kuukauden ajan kirjoitelleet toisillemme useita kertoja päivässä pitkiä viestejä, joten mielikuva päässä oli todella vahva. Kuviakin oli kyllä vaihdettu jo ihan alkumetreillä. Sovimme tapaamisen lenkkipolulle, tapasimme ja lähdimme heti kiertämään muutaman kilometrin kierrosta. Juttelimme koko ajan, katselimme toisiamme ja hymyilimme. Napakymppi, juuri sitä mitä kirjeenvaihtomme oli luvannutkin.
Aika pian ensikohtaamisen jälkeen tajusimme, että tätä suhdetta ei voi olla sivuuttamatta. Minulla on lapset joka toinen viikko, ja silloin elän onnellista perhe-elämää kolmen teinini kanssa, ja lähettelemme Matin kanssa viestejä, kaipaavia, arkisia, hauskoja, tai vaikka ihan vaan purkautumisia kun joku asia arjessa pännii. Kaikkea sitä mitä ystävälle kirjoitellaan. Joka toinen viikko sitten, kun lapseni ovat isällään on sitten intohimon, läheisyyden, sen mielettömän sielunkumppanuuden kokemusta. Mati järjestää töitään ja harrastuksiaan niin, että hän pääsee luokseni näillä viikoilla lähes joka päivä lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa. Emme me ihan koko aikaa harrasta seksiä, sillä suhteessamme on niin paljon muutakin, mutta koska keskinäinen vetovoimamme on aivan mielettömän voimakas aika lailla siitäkin tulee nautittua. Olen aina ollut valtavan seksuaalinen, mutta nyt on vihdoin löytynyt mies, joka jaksaa lähes yhtä pitkään kuin minäkin, löytää joka kerta jotain uutta, kuten minäkin hänestä.
Halusin kertoa teille, että tämäkin on mahdollista ja nyt huomio, erityisesti te, jotka nyt peloissanne puristelette käsiänne nyrkkiin ja olette jo minut huoraksi luokitelleet: en todellakaan hakenut varattua miestä. En halua Matista mitään enempää kuin nyt saan, ja tiedän että tämä tulee joskus loppumaan. Sen jälkeen meille Matin kanssa jää tästä upeat, kenties elämämme upeimmat muistot. En halua häntä omakseni sillä lailla kun te ehkä ajattelette. Olen jo saanut hänet juuri niin kuin haluankin. En kaipaa miestä, jonka kanssa käydään leffassa tai ravintolassa tai matkoilla, voin tehdä niitä asioita lasteni tai ystävieni kanssa. En halua avomiestä, sormusta, lupausta tulevaisuudesta. Minulle riittää nämä olosuhteet, joka toinen viikko uskomatonta henkistä ja fyysistä yhteyttä Matin kanssa. Matti on loistava isä lapsilleen ja loistava mies vaimolleen, sen tiedän ja niin se saakin olla. Minulla on kaikkea mitä nainen voi itselleen haluta ja elämä hyvässä tasapainossa.
Toivoisin tosiaan, etä mahdollisimman moni ihminen saisi kokea tällaisen syvän onnen ja yhteyden kokemuksen edes kerran elämässään. Vaikkei se sitten menisi aina ihan mustavalkoisen sovinnaisen käsikirjoituksen mukaan.
Kommentit (170)
Minä en ymmärrä, miten vaimoaan jatkuvasti pettävä mies voi olla kenenkään silmissä objektiivisesti katsottuna hyvä isä? Vieraan naisen kanssa vietetty aika (joka toinen viikko päivittäin?!) on aikana myös aina pois perheen lapsilta. Joko suoraan tai välillisesti. Omat lapseni saattavat itkeä, riehua tai muuten olla pahoillaan jo siitä, jos jompikumpi vanhemmista jää ylitöihin. Miltä lapsesta tuntuisi, jos kuulisi ylitöiden olevankin "ylitöitä"? Kerta toisensa jälkeen?
Minä olen äiti, suhde on arkipäiväistynyt ja en juuri tällä hetkellä, näissä ruuhkavuosissa, saa mieheltäni sitä mitä kaipaan. Vierailta miehiltä saan huomiota, ihastustakin on ollut. Lojaliteettini lapsiani kohtaan menee kuitenkin kaiken edelle. Olen aidosti yrittänyt miettiä konkreettisesti, miten voisin pettää ilman että se olisi suoraan lapsilta pois. Ilman että valehtelisin heille. En ole keksinyt yhtäkään tapaa. Vaikka pettäisin kesken työpäivän, olisi minun vastaavasti jatkettava työpäivää jommasta kummasta päästä päivää. Ja se olisi taas konkreettisesti suoraan pois perheeltä ja lapsilta. Välillisistä vaikutuksista puhumattakaan.
Pettävä henkilö EI voi olla samalla hyvä ja rakastava vanhempi. Ei vaan voi. Pettämisessä pelataan lasten elämällä ja vaikkei mitään suurta riskiä olisikaan - varastetaan heiltä aikaa. Ja siihen on ihan lähes yhtä syyllinen se lapsista tietoinen kolmas osapuolikin kuin pettäjä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska naiset oppivat ettei syyllinen ole koskaan vain se mies. Kyllä siihen tarvitaan kaksi. Se toinen nainen. Itsepetosta on väittää jotain muuta. Kirkastaa omaa kruunuaan ja väittää muuta.
Veikkaan kyllä että juttu on taitavan kirjoittajan unelmaa. Täyttä provoa. Ei kukaan voi olla noin naivi.
Voi hyvän tähden tuota ap:n yksinkertaisuutta. Mies etsii netissä avoimesti toista naista ja tämä herneaivohan vastaa ja kuvittelee nyt suhteen edistyttyä että kyseessä on Vuosituhannen Match Made In Heaven!!! Siltähän se tuntuu niin kauan kuin ap malttaa pelata Pettäjä-NapaansaTuijotteleva-Matin säännöillä. Vaan annahhan olla jos tosiaan Matille tulee pitkä kesälomareissu perheen kanssa jopa niin että menee kaksi ap:n teinittömistä viikoista :) Ap saattaa erehtyä ajattelemaan että on Suurta Rakastajaa munanpituinen ikävä. Ensi kesänä ap ehkä sanoo sen ääneenkin, taikka viesti on se että on ikävä mutta sanat vähän terävämpiä tyyliin "Onko teidän pakko tehä niin pitkä reissu" Siinäpä se sitten on, ihanaan suhteeseen on astunut peikot nimeltä Realismi ja Tosiasiat. Väljähtyy normiksi toinen nainen -kuvioksi. Siis en ikinä tieten tahtoen valitsisi toisen jämiä, kuten yksi vastaaja ilmaisi.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 09:46"]
Sori nyt, mutta en kaipaa tuota "oikeaa elämää ja rakkautta" jos se on tuollaista vaikeuksissa rypemistä. Haluan kauniita ja kiihkeitä hetkiä ihanan miehen kanssa, johon luotan.
ap
[/quote]Öö mistä sinä tiedät ettei Matilla ole samaan aikaan toinenkin toinen nainen? Ottiko se ilmoituksen Suomi24:stä pois kun löysi Sen Oikean? Ihanaa, luotettava, uskollinen mies!!! Ne ovat niin harvassa. Kiitos ap, palautit uskoni elämään.
Yhtään sinua syyttelemättä. Minäkin olen ollut samassa tilanteessa. Sillä erotuksella että tämä mies oli minun ystäväni pitkältä ajalta. Me tapailtiin satunnaisesti, pussailtiin ja kahviteltiin. Oltiin joka päivä yhteydessä. Sitten se löysi tyttöystävän. Me pussailtiin silti. Aina kun nähtiin. Mä uskoin että kyllä se päivä tulee. Sillä on ihan surkea suhde, sehän pettää sitä tyttöä! Kaksi vuotta, joka päiväistä viestittelyä ja tapaamisia. Mä vaan odotin, tunnustin tunteet, odotin, mies osasi aina vastata ympäri pyöreästi, niin, että sai minut pidettyä otteessaan mutta tunnustamatta tunteitaan itse. Mehän ollaan niin hyviä ystäviä, mä ajattelin, ei se koskaan laita muita minun edelle. Mähän olen niinkuin ykkönen, koska ollaan niin hyviä ystäviä, tämä on kohtalo. Mies otti vähintään joka toinen päivä yhteyttä. Välillä me riideltiin ja käytiin syömässä ja kaupungilla, ihan niinkuin pariskunnatkin, pussailtiin jopa hänen asuinkadulla, mies asensi mun asuntoon lamput ja auttoi muuttokuorman kantamisessa. Pikkuhiljaa mulle alko riittämään, mä laitoin viestiä, mies ei koskaan vastannut, hän laittoi viestiä aina vain kun tyttöystävä ei ollut paikalla. Mä toivotin hyvää joulua, hyvät ystävänpäivät, hyvät synttärit, vaput, kaikki! Koskaan saamatta vastausta samalla hetkellä, tyttöystävähän se niinä päivinä hänen kanssaan olin. Mikä mä olin? Aloin miettimään tyttöystävää, itkin sitä, itkin itseäni ja välilä itkin jopa sen miehen puolesta, vittu mikä dorka. Joku sanoi mulle joskus, jos ihminen tuo sinulle enemmän negatiivisia tunteita kuin positiivisia niin hänet täytyy unohtaa. Mä aioin. 19 vuotta ystävyyttä, se meni siinä, yhdessä viestissä multa: "Hei, lopetetaan tämä. Mä oon paljon arvokkaampi. Kaikkea hyvää, älä ota enää yhteyttä."
Nyt on vuosi tästä tapahtumasta. Mies ruikutti aikansa perään ja saattaa vielä tänäpäivinä soitella pilkun aikaan itkuisia puheluita. Arvatkaa vastaanko? No en. Ja nyt mä olen onnellinen!
Tarinan opetus ap:lle: sä opit vasta kantapään kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tällaiset aloitukset saavat nykyään kiehumaan, kun itsekin olen parisuhteessa. Mietin usein, että ovatko pettäjät sekä toiset naiset/miehet niin itsekkäitä, että eivät osaa kuvitella, millaista tuhoa voivat tekemisillään saada aikaan. Petetty saattaa saada elinikäiset traumat, eikä kenties enää ikinä kykene sitoutumaan parisuhteeseen. Minusta tuollainen on todella, todella ala-arvoista touhua ja tulee mielettömän paha mieli tällaisia juttuja lukiessa.
Ja minä olen sitä mieltä, että myös sinä toisena naisena teet väärin. Et ole tilivelvollinen kenellekään, mutta olet tietoinen siitä, että mies on varattu. En tiedä paraneeko sinun oma itsetuntosi jollakin tavalla, kun kuvittelet, että "Matti" haluaa ennemmin sinua kuin omaa vaimoansa? Saatko siitä jotain henkistä tyydytystä/paremmuuden tunnetta? Tosiasiahan on, kuten itsekin sanoit, että teidän jutusta ei tule mitään vakavampaa. Mitä luultavammin syy on siinä, että Matti haluaa jakaa elämänsä (muunkin kuin pelkän petielämän), oman puolisonsa kanssa. Ja toisin kuin väität, niin Matti EI ole hyvä mies vaimollensa. Eihän kukaan hyvä puoliso petä toista pahimmalla mahdollisella tavalla eli sekä fyysisesti, että henkisesti.
Voin niin pahoin, kun luen tällaisia tarinoita. Olen vasta reilu parikymppinen ja en ihan oikeasti osannut ajatella näitä asioita tältä kantilta ennen kuin itse ryhdyin parisuhteeseen. Luotan mieheeni 100%, mutta tiedostan sen, että koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan eikä loppupeleissä kukaan pysty olemaan varma kuin omista tekemisistään. Minä olen kuitenkin löytänyt itselleni niin rakkaan ja ihanan miehen, että tekee niin pahaa edes miettiä, että minäkin saatan joskus joutua kokemaan jotakin tuollaista. Ihan niin kuin meistä kaikki.. Ne, jotka ovat tällaisissa tilanteissa olleet petetyn roolissa, niin toivotan teille ihan oikeasti niin paljon voimia: ansaitsette parempaa!
Ap, saanko kertoa, miten tuossa käy? Jossain vaiheessa varastetut hetket eivät enää riitä. Jossain vaiheessa et enää kestä ajatusta Matista nukkumassa öitään vaimonsa vieressä. Jossain vaiheessa haluat enemmän, mutta et saa, ja kuin varkain huomaat tulleesi mustasukkaiseksi, katkeraksi. Matti ei kuitenkaan jätä vaimoaan, hän jättää sinut. Jäät yksin ja olet rikki, pitkään. Been there, done that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:lle. Olet todennäköisesti koukussa vaan mielikuvaan ja tunteeseen. Et ihmiseen. Tee itsellesi palvelus ja säästä itsesi tuollaiselta tapaukselta. Karma näyttää tuollekkin miehelle joskus. Ei heti, mutta joskus.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 01:33"][quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:29"]
Jos mies olisi sielunkumppanisi, te eläisitte arkea yhdessä.
[/quote]
Harvemmin se niin menee. Avioon mennään ekan mukavan tytön kanssa. Sielunkumppani tavataan kun sellanen sattuu kohdalle. Joskus vasta myöhemmin. Aviopuoliso voi olla vaikka se ihanne lapsien äidiksi tai hyvä emäntä. Lapseni isä oli biologisesti varmaan erittäin nappivalinta, mutta kumppanina mahdottomuus.
[/quote]
Siksipä sitten vaihdetaankin ja aletaan elää sen Sielunkumppanin kanssa! ...Vaikkakin yleensä käy niin ettei olekaan mitään sielunkumppania ja elämä sen vaimon kanssa onkin sitä mitä haluaa. Siinä sitten unohtuu alkuhuuman jälkeen toiset naiset :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 01:53"]
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 16:58"]
Etkö saa ketään muuta yhtä "hyvää" joka ei olisi varattu?
[/quote]
Olen eronnut yli 40vee, ja pakko sanoa että oman ikäiset vapaat miehet on kyllä aikas surkeeta sakkia. Ja jos joku namupala sattuu eroamaan, hyvin äkkiä joku nainen sen kerää talteensa.
[/quote]
Kumpaa kategoriaan itse kuulut?
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 09:46"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 08:51"]
Been there, done that, got the t-shirt...
olisin voinut kirjoittaa jotain aloituksen tyylistä pari vuotta sitten kun olin itse suhteessa varattuun. Mies oli ihana, suhde oli jotain elämää suurempaa, tunteet kuumia, vahvoja ja oikeita. Mutta... aikansa meni ja vähitellen homma väljähtyi (näin siinä käy vaikket nyt sitä usko). Mitään riitaa tai muuta ei koskaan ollut. Jotenkin se suuri rakkaus vaan kutistui. Nyt ollaan siinä pisteessä, että ihmettelen mitä oikein näin koko tyypissä. On hyviä muistojakin joo, mutta jotkut suoraan sanoen inhottaa itseänikin. Olen itsekin varattu, joten syyllisyys on herännyt vähitellen. Ikinä ei luojan kiitos ja ihme kyllä jääty kiinni, mutta joudun elämään syyllisyyteni kanssa koko loppu ikäni. Ei kiva, mutta toisaalta oikein mulle.
Siihen yhdyn kyllä täysin rinnoin, että vain sellaiseen suhteeseen, joka on jo säröille, pääsee joku väliin. Meillä oli mieheni kanssa pahoja vaikeuksia ollut jo pitkään. Tähän liittyy kaikkea muutakin, kuin tämä sivusuhde, mitä en tässä jaksa avata tai enää miettiä muutenkaan. Ei ole ollut mikään tyylipuhdas suoritus tämä avioliitto, mutta kaiken tän jälkeen olemme edelleen yhdessä, rakastamme toisiamme ja tulevaisuus on meidän. Sivusuhde oli nimensä mukaisesti sivusuhde. Se katosi aikanaan. Mun ja mieheni suhde on kestänyt pahoja ja vaikeita aikoja ja jatkuu edelleen. Yritän tässä kai sanoa, että se oikea elämä ja oikea rakkaus ei ole vain sitä, että koko ajan on ihanaa ja helppoa. Näin siis mun mielestä.
[/quote]
Sori nyt, mutta en kaipaa tuota "oikeaa elämää ja rakkautta" jos se on tuollaista vaikeuksissa rypemistä. Haluan kauniita ja kiihkeitä hetkiä ihanan miehen kanssa, johon luotan.
ap
[/quote]
Mihin mahtoi lastesi isä häipyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemus ajoilta, kun olin sinkku: yllättävän moni naimisissa oleva mies tyrkyttää itseään sinkuille. Ja hämmästyvät, kun kuulevat syyn pakkeihin. Eli minä -sinkkutyttö - koin ansaitsevani parempaa kuin vaimoaan pettävän lutkan.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 08:51"]
Been there, done that, got the t-shirt...
olisin voinut kirjoittaa jotain aloituksen tyylistä pari vuotta sitten kun olin itse suhteessa varattuun. Mies oli ihana, suhde oli jotain elämää suurempaa, tunteet kuumia, vahvoja ja oikeita. Mutta... aikansa meni ja vähitellen homma väljähtyi (näin siinä käy vaikket nyt sitä usko). Mitään riitaa tai muuta ei koskaan ollut. Jotenkin se suuri rakkaus vaan kutistui. Nyt ollaan siinä pisteessä, että ihmettelen mitä oikein näin koko tyypissä. On hyviä muistojakin joo, mutta jotkut suoraan sanoen inhottaa itseänikin. Olen itsekin varattu, joten syyllisyys on herännyt vähitellen. Ikinä ei luojan kiitos ja ihme kyllä jääty kiinni, mutta joudun elämään syyllisyyteni kanssa koko loppu ikäni. Ei kiva, mutta toisaalta oikein mulle.
Siihen yhdyn kyllä täysin rinnoin, että vain sellaiseen suhteeseen, joka on jo säröille, pääsee joku väliin. Meillä oli mieheni kanssa pahoja vaikeuksia ollut jo pitkään. Tähän liittyy kaikkea muutakin, kuin tämä sivusuhde, mitä en tässä jaksa avata tai enää miettiä muutenkaan. Ei ole ollut mikään tyylipuhdas suoritus tämä avioliitto, mutta kaiken tän jälkeen olemme edelleen yhdessä, rakastamme toisiamme ja tulevaisuus on meidän. Sivusuhde oli nimensä mukaisesti sivusuhde. Se katosi aikanaan. Mun ja mieheni suhde on kestänyt pahoja ja vaikeita aikoja ja jatkuu edelleen. Yritän tässä kai sanoa, että se oikea elämä ja oikea rakkaus ei ole vain sitä, että koko ajan on ihanaa ja helppoa. Näin siis mun mielestä.
[/quote]
Olet väärässä. Sinä olit säröillä ja päästit jonkun väliin. On olemassa pajon vaikeuksisssa kamppailevia liittoja, joiden osapuolilla on selkeät arvot ja päämäärät, riittävästi toistensa kunnioitusta ja arvostusta, että eivät päästä muita väliin ja teeskentele, että siihen antaa oikeutuksen hankala elämänvaihe. Rikkinäiset ihmiset tekevät rikkinäisiä tekoja, mutta siitä rikkinäisyydestä ei voi syyttää kumppania. Teon teit sinä, ei hän. Sinä valitsit parisuhteesi korjaamisen ja puolisosi kanssa avoimen keskustelun sijaan pettää. Et voi syyttää toista osapuolta omista valinnoistasi.
On hienoa, että opit omista virheistäsi mutta koeta edelleen nähdä se koko kuva, vaikka se vaikeaa onkin. On olemassa ihmisiä, jotka myrskyn tullen asettavat jalkansa tukevasti maahan, antavat tuulen tuivertaa mutta eivät taivu, kaadu tai ajelehdi ja parhaimmillaan pitävät kiinni puolisostaankin ja näin auttavat häntä selviytymään. Vahvat ihmiset toimivat näin. Mutta on myös olemassa heikkoja ihmisiä, jotka jokaisen puhurin tullen ajattelevat vain omaa selviytymistään, omaa hyötyään, omia tarpeitaan eivätkä välitä ympärillä olevista eivätkä edes siitä, kuinka paljon toimillaan loukkaavat muita. He taipuvat, kaatuvat, ajelehtivat ja tarttuvat herkästi muihin ja selittelevät toimiaan sillä myrskyllä. Kyllähän nyt myrskyssä on lupa kaatua, salailla, valehdella, huijata. Jos ei olisi ollut myrskyä, en tietenkään olisi tehnyt näin. Aika usein vain se ei edes ole mikään myrsky vaan pikkupuhuri ja usein vieläpä sen pettäjän ympärillä ihan riippumatta siitä puolisosta.
Jokainen on vastuussa omista valinnoistaan. Me kaikki reagoimme olosuhteisiin. Jotkut eivät petä, koska omaavat riittävästi empatiaa, arvostusta ja vahvaa tahtoa. Toiset pettävät, koska ovat heikkoja, itsekkäitä ja epäempaattisia. Näillä ei ole mitään tekemistä rakastumisen kanssa. On niitä, jotka rakastuvat toiseen ja päättävät liittonsa fiksusti ilman pettämisiä. He eivät syytä myrskystä puolisoaan eivätkä oleta, että puoliso on vastuussa heidän valinnoistaan. Silloin on helppo toimia oikein. Mutta sitten on näitä, joille on vaikea löytää oikeaa suuntaa ja jotka ajelehtivat vain täyttämässä omia tarpeitaan ja syyttävät valinnoistaan puolisoa.
Minusta tärkeintä on nähdä, minkälainen ihminen minä olen. On ihan ok olla heikko mutta sen heikon täytyy tajuta, että koska olen heikko, minun on tiedettävä tarkemmin, mitä tahdon, mikä on päämäärä, mitä elämältä tahdon. On tajuttava, että heikkokin voi tehdä vahvoja päätöksiä ja löytää keinoja selviytyä ilman, että menettää ne asiat, joita oikeasti tahtoo. Minä itse olen heikko mutta en ole pettänyt, koska en kestäisi ajatusta siitä, että muut ihmiset saisivat sen selville. Näytän siis vahvalta, vaikka en sitä ole, olen vain selvittänyt itselleni täydellisen selvästi, miksi minä en voi pettää. Lisäksi tunnen lapsiani kohtaan niin suurta rakkautta, etten koskaan voisi toimillani vahinoittaa heitä. Minun itsekkyyteni yläpuolella on siis tarve pitää lapseni turvassa, onnellisina ja ehjinä ja olen tehnyt itselleni selväksi, että kaikenlaiset salakähmäiset puuhat lasteni ja miehen seläntakana olisivat lapsilleni epäedullisia. En voisi ottaa riskiä, että murtaisin mieheni mielenterveyttä toimillani. Lapsillani pitää olla ehjä vanhempi. Minä en toimillani saa häntä rikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet antanut saatanalle sielusi. Mutta sillä on AINA hintansa. Aluksi onkin oikein kivaa ja hauskaa, mutta pikkuhiljaa tulee ongelmia, aina vain isompia. Ja lopulta olet todella onneton. Sulla on vielä aikaa kääntyä pois tolta tieltä. Tee parannus synneistäsi ja usko evankeliumi.
Haureudenharjoittajat ja he, jotka himoitsevat toisen aviopuolisoa muiden muassa, eivät peri Jumalan valtakuntaa vaan joutuvat kadotukseen. Jumala kuitenkin rakastaa sinua ja haluaa että pelastut. Usko että Herra Jeesus kuoli ristillä sinunkin syntisi kantaen, kuoli ja haudattiin, Jumala herätti Jeesuksen kolmantena päivänä kuolleista.
Jeesus on tulossa takaisin tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Viimeinen tuomio on siis se lopullinen. Jeesus Vapahtajana vapauttaa sinut tuolta ankaralta tuomiolta ja saat syntisi anteeksi jos nyt teet parannuksen vielä eläessäsi. Jumala sinua armahtakoon.
Etkö saa ketään muuta yhtä "hyvää" joka ei olisi varattu?
Eipä tuossa tilanteessa taida muut kiinnostaa,
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:26"]
Kyllä minä ymmärrän, että ihastuksen huumassa sitä ei näe ns. likaisia tosiasioita eivätkä ne suoraan kiinnostakaan. Ihinen on perusluonteeltaan itsekäs ja haluaa hyviä asioita vain itselleen. Aika harva kuitenkin pystyy loputtomiin näkemään vain oman napansa ja oman kantansa. Jossain vaiheessa on yleensä pakko herätä tosielämään. Toisaalta tällaisessa salasuhteessa se totuus ei tule silmille kovin nopeasti, kun tapaamiset ovat lyhyitä, salamyhkäisiä, täynnä intohimoja ja "varastettua" aikaa.
Mutta ihmettelen myös, miten kauan voi nainen tässä asiasssa sulkea silmiään esim. seuraavilta tosiasioilta:
- mies valehtelee vaimolleen ja lapsilleen
- hän ei salli vaimolleen samoja oikeuksia kuin itselleen eli mistään tasavaeroisesta kumppanuudesta ei tässä asiassa ole kyse. Vaimo ei tiedä tilanteesta eikä voi valita, miten tähän suhtautuu eli mies tekee päätökset vaimon puolesta ja pitää tämän pimennossa jopa niin merkittävästä asiasta kuin terveys (sukupuolitaudit)
- mies jättää suuren osan vastuusta lapsiperheen arjesta vaimolleen, kun tapailee toista naista. Se aika on pois suoraan perheeltä, lapsilta, vaimolta, kotitöiltä, yhteisistä harrastuksista ja menoista. Näinkö muka hyvä isä ja hyvä puoliso toimii?
- mies riskeeraa huoletta avioliittonsa omien tarpeiden vuoksi. Näinkö hyvä puoliso toimii?
Miksi siis toinen nainen kuvailee tällaista miestä hyväksi aviomieheksi ja hyväksi isäksi? Hän valehtelee, huijaa, alistaa, vähättelee ja henkisesti pahoinpitelee puolisoaan sellaisten tarpeiden tyydyttämisen vuoksi, joista hän ei sanallakaan mainitse vaimolleen? Mikä oikeus hänellä on päättää muiden puolesta? Mikä oikeus hänellä on tehdä yksipuolisia päätöksiä parisuhteessaan? Miksi hän ei salli vaimolle samoja oikeuksia?
Arvostat ja rakastat valehtelijaa ja petturia itsekästä omannavan tuijottelijaa, joka leikkii välillä hyvää isää mutta ei ota kokonaisvastuuta perheensä hyvinvoinnista. Vaikka et itse osallistu tämän puolison henkisen pahoinpitelyyn, niin tiedät siitä, hyväsyt sen ja arvostat ihmistä, joka toimii näin halpamaisesti. Siksi joudunkin kysymään, mikä sinussa on vialla. Miten voit sallia kaiken tuon? Eikö missään vaiheessa omatuntoa kolkuta, että et vain salli ja hyväksy vaan myös yllytät, kun annat miehelle kuvaa, että noin voi toimia? Olisiko mukavaa, jos itsellesi tapahtuisi parisuhteessa näin? Miksi siis sinä saat tehdä näin ja mies saa tehdä näin, mutta esim. oman lapsesi puoliso ei saisi tehdä? Vai kerrotko jo lapsillesi että rakkautta saa repiä mistä haluaa ja millä hinnalla tahansa? Että vaikka näet itse koulussa kiusaamista tai toisen pahoinpitelyä, niin ei haittaa vaan voit kaikessa rauhassa auttaa pahoinpitelijää jatkamaan toimiaan, koska vain sinun ja hänen tunteesi ovat tärkeitä mutta ei tämän uhrin? Minkälaista moraalia opetat lapsillesi vai onko niin, että sinä aikuisena saat satuttaa toimillasi muita mutta lapset taas eivät? Vai onko niink että kun et konkreettisesti tunne tätä puolisoa, niin tuntemattomia saa sinun puolestasi mätkiä vaikka pesäpallomailalla, silti sinä taputat ja silität ja keksit hyviä tekosyitä mätkijälle?
Arvaan jo, mitä vastaat minulle. Olen mustavalkoinen. Pidän väärää vääränä ja oikeaa oikeana enkä näe harmaan upeita sävyjä. Minusta taas sinä et suostu näkemään niitä sävyjä vaan yrität vääntää mustasta valkoista koska se sopii sinulle. Fakta kun on, että miehen toimet ovat mustia, vaimon toimet valkoisia ja sinä olet harmaalla vyöhykkeellä. Sinä tiedät, että mies toimii väärin ja tekee pahaa perheelleen ja sallit sen toimillasi, mahdollistat sen toiminnan, yllytät, kehut ja väännät miehelle siitä tekosyitä, että hyvän seksin takia saa ja voi toimia väärin muita kohtaan.
Toivon, että koet tämän kuvion jonakin päivänä toisesta näkökulmasta ja joudut silloin kertomaan suoraan silmiin katsoen esim. tyttärellesi, miksi olet ollut samassa asemassa kuin hänen miehensä toinen nainen, miksi koit oikeudeksesi toimia noin ja mitä hyvää sillä saavutit muille paitsi itsellesi. Näkökulmastahan tässä on kyse.
[/quote]
Tuossa tulikin perustelut aika hyvin esille. Olet puolisoaan pettävän miehen petoskumpani. Teet väärin. Elät valheessa. Rikot toisen perheen. Olet äärettömän itsekäs. Empatiakyvytön. Ylimielinen. Et kunnioita julkista avioliittovalaa, jossa luvataan olla USKOLLISIA puolisolle. Olet epärehellinen. Tuo suhteesi on SALATTAVA, koska se ei kestä päivänvaloa, avoimuutta, rehellisyyttä! Rikot tyttäriesi moraalikäsityksen. Tuhoat miehen vaimon psyyken. Saatat miehen lapset inhoamaan isäänsä, ja sinua vielä enemmän. Saat itsellesi hyvin kyseenalaisen maineen. Hajotat miehen perheen talouden. Jos miehen lapset pieniä, saatat heidät todella kärsimään avioeron tuomista järkyttävistä tuskista.
Sinä olet syyllinen!
Et voi väistää omaa syyllisyyttäsi sillä, että se mieshän se on naimisissa ja sehän se pettää. Ei pettäisi kanssasi, mutta sinä lähdit petoskumppaniksi.
Kun petos paljastuu vaimolle (ja aina ikävä kyllä paljastuu!), mies saattaa haukkua sinut vaimolleen rumimmilla nimityksillä, mitä ikinä keksii, yrittäessään pelastaa perheensä. Sinä olet silloin miehenkin silmissä se syyllinen. Toki olet, mutta et ainoa. Mutta vaimo ei ole syyllinen petokseen, vaikka kärsii kaikista kovimmin, ehkä koko lopun elämäänsä, luotettuaan petolliseen mieheen, jota sinä tuit petoksessa.
Ajatteletko koskaan, että se mukava mies saattaisi olla vaimonhakkaaja? Sinun takiasi! Onko tullut mieleesi, että se niin fiksu mies saattaa huonon omantuntonsa takia ja oikeuttaakseen itselleen petoksensa kohdella väkivalloin vaimoaan, haukkua tätä huoraksi (vaikkei koskaan ole kenenkään muun kanssa ollut kuin miehensä), raivota mitä pienimmistäkin asioista, ja kaikkea tätä silloin, kun edes lapset eivät ole näkemässä. Samalla tavoin kuin huoraa sinun kanssasi, mitä kukaan muu ei ole näkemässä. Eikä sitä muille kerro, kuten ei sitäkään, että hakkaa vaimoaan. Ei kerro sinullekaan! Miksi kertoisi? Tajuaa, ettet enää sen jälkeen sietäisi sitä miestä. Hakkaa vaimoaan siten, että jäljet voi piilottaa, ja vaimo häpeää väkivaltaista miestään, eikä uskalla kertoa kenellekään, kunnes sattuu jotain pahempaa ja joutuu lääkäriin ja silloin menee poliisitutkimukseksi, jossa ehkä selviää myös väkivallan motiivi. Se on miehen salainen huorastelu. Sinä. Ja kaikki kaatuu syyttömän niskaan. Eihän se NYT sinuun satu, mutta eipähän se vaimokaan nyt tiedä. Kuten et sinäkään. Totuutta.
Tiedän, että mies ei kerro muille vaimostaan pahaa. Eipä voi, kun omatunto sanoo, kuka se paha on. Olisihan se miehen häpeä, jos väkivalta paljastuisi. Yhtä lailla, kuin mies salaa vaimoltaan toisen naisen, hän salaa toiselta naiselta sen, miten hän kohtelee vaimoaan.
Kun asiat paljastuvat vaimolle, on lopulta vain yksi voitaja: vaimo! Hän pelasi PUHTAAN PELIN!
Muut jäävät likaisin omintunnoin jatkamaan niille raunioille, jotka itse kasasivat.
Jumalauta akat. Eihän se toinen nainen ole syyllinen eikä pettäjä. Vaan se aviomies. Nyt joku sulkee silmänsä totuudelta. Onko sen pettäjämiehen kanssa helpompi jatkaa entiseen malliin kun väittääkin että toinen nainen pettää teitä eikä aviomiehenne?
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 08:51"]
Been there, done that, got the t-shirt...
olisin voinut kirjoittaa jotain aloituksen tyylistä pari vuotta sitten kun olin itse suhteessa varattuun. Mies oli ihana, suhde oli jotain elämää suurempaa, tunteet kuumia, vahvoja ja oikeita. Mutta... aikansa meni ja vähitellen homma väljähtyi (näin siinä käy vaikket nyt sitä usko). Mitään riitaa tai muuta ei koskaan ollut. Jotenkin se suuri rakkaus vaan kutistui. Nyt ollaan siinä pisteessä, että ihmettelen mitä oikein näin koko tyypissä. On hyviä muistojakin joo, mutta jotkut suoraan sanoen inhottaa itseänikin. Olen itsekin varattu, joten syyllisyys on herännyt vähitellen. Ikinä ei luojan kiitos ja ihme kyllä jääty kiinni, mutta joudun elämään syyllisyyteni kanssa koko loppu ikäni. Ei kiva, mutta toisaalta oikein mulle.
Siihen yhdyn kyllä täysin rinnoin, että vain sellaiseen suhteeseen, joka on jo säröille, pääsee joku väliin. Meillä oli mieheni kanssa pahoja vaikeuksia ollut jo pitkään. Tähän liittyy kaikkea muutakin, kuin tämä sivusuhde, mitä en tässä jaksa avata tai enää miettiä muutenkaan. Ei ole ollut mikään tyylipuhdas suoritus tämä avioliitto, mutta kaiken tän jälkeen olemme edelleen yhdessä, rakastamme toisiamme ja tulevaisuus on meidän. Sivusuhde oli nimensä mukaisesti sivusuhde. Se katosi aikanaan. Mun ja mieheni suhde on kestänyt pahoja ja vaikeita aikoja ja jatkuu edelleen. Yritän tässä kai sanoa, että se oikea elämä ja oikea rakkaus ei ole vain sitä, että koko ajan on ihanaa ja helppoa. Näin siis mun mielestä.
[/quote]
Sori nyt, mutta en kaipaa tuota "oikeaa elämää ja rakkautta" jos se on tuollaista vaikeuksissa rypemistä. Haluan kauniita ja kiihkeitä hetkiä ihanan miehen kanssa, johon luotan.
ap