Lue keskustelun säännöt.
sairaalat pihtaavat nykyisin kipulääkkeissä
30.01.2022 |
jottei ihmisistä tule riippuvaisia. Itselläni oli noin kuukauden verran järkyttävåt tuskat polvileikkauksen jälkeen ja lääkkeeksi sain ainoastaan. 600 buranoita.
Kommentit (61)
Ne menee hoitajille itselleen, rankka työ vaatii rankat huvit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkän työuran aikana ne suurimpaan ääneen kipuaan huutajat ovat useimmiten olleet niitä parempikuntoisia potilaita. Lääkkeiden väärinkäyttää näkee älyttömän paljon. Ne oikeasti kipeät potilaat kokenut hoitaja ja lääkäri erottaa kyllä joukosta. Kotiin pitäisi saada järkyttävät määrät huumeisiin rinnastettavia kipulääkkeitä ja töissä kuulee olevansa pihtaava pirih*ora, kun näille pilviveikoille ei voi kantaa kaikkea sitä mitä he haluaisivat. Tätä on monen sairaanhoitajan arki akuuttipuolella. Valitan, näin se vaan on.
Miksi ei voi kantaa? Se on sinun työsi, eikä pihtaaminen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Polviprooteesileikkauksen jälkeen kannatta varautua, että jopa 3kk todella kipeä, koska iso leikkaus. Liikkuminen ja normaalin liikeardan hakeminen ( koukistus- ojennus) tekee kipeää.
Opiaattilääkkeitä ei määrätä noin pitkäksi ajaksi, koska voi tulla riippuvuus.
Voitko käyttää Panadolia? Ota Burana+ Panadoli kombona ja säännöllisesti x3/ vuorokausi. Lisäksi kylmähoito.
Paljon negatiivisia tykkäyksiä, mutta kirjoittaja on oikeassa. Jenkeissä opiaatteja määrätään pidemmäksi aikaa leikkausten jälkeen ja tämä on tyypillinen käännekohta, mistä ihmisten huumeongelmat alkaa. Polvileikkaukset ovat kipeitä ja opiaatteja voidaan määrätä lyhyeksi aikaa, mutta koko kuntoutuksen ajan kipuja ne eivät kestä. Opiaatit ovat vain lyhytaikaiseen akuuttiin kipuun ja saattohoitopotilaille. Eivät ikinä pitkäaikaiseen käyttöön. Muitakin kipulääkevaihtoehtoja on kuin burana ja panadol, mutta tämä kombo toimii yleensä pohjalla.
Aina tämä sama virsi. Kun se ongelma tässä on se ettei niitä saa usein edes lyhytaikaisesti! Kipukroonikot taas tarvitsisivat väliaikaisesti VAIKEIMPIIN päiviin. Mutta Suomessa pidetään mieluummin kotona kitumassa kuin työkykyisenä, aivan sairas meininki.
Krooninen kipu ei vain ole käyttöaihe opiaateille ja krooninen kipu itsessään on todella voimakas ennakkotekijä opiaateille addiktoitumiselle. Opiaatit ovat akuuttia eivätkä kroonista kipua varten. Tämä on tietysti äärimmäisen turhauttavaa kivuista kärsiville, mutta mieluummin lähete kipuklinikalle kuin elinikäinen huumeongelma. Kipupotilaiden addiktiot ovat hoitajille ja lääkäreille arkipäivää. Sen takia opiaattien kanssa ollaan todella tarkkana.
Tyypillinen asennevamma, kipua valittava kuitataan vaan lääkkeiden väärinkäyttäjäksi :/ On tämä 8aatana pa8kamaa...
Miksi lääkäreiden pitäisi kirjoittaa potilaalle vahvoja opiaatteja kotikäyttöön, kun monet näistä päätyvöt katumyyntiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytyksen jälkeen tarjottiin kyllä useamman kerran, ihan pyytämättä. En tarvinnut.
Minulla taas kokemus, että ei tarjottu, mutta aina pyydettäessä sai, niin kipulääkettä kuin ummetuslääkettäkin. Omat insuliinit ja verenohennuslääkkeet oli kyllä mukana, mutta sairaala tarjosi nekin. En tiedä luulivatko, että vasta synnyttäneenä unohtaisin ottaa, jos talo ei tarjoa?
Sairaalassa käytetään aina sairaalan lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä. Kun mulla on tehty molempiin polviin mosaiikkiplastiat ja vaikka mitä, niin hyvin on pärjänny Burana&Panadol-yhdistelmällä.
Eli sinun kokemasi kivun vaikeusaste= kaikkien muiden kokemus.
Jos tiedät minkälainen leikkaus on mosaiikkiplastia, niin et puhuisi mitään. Puhumattakaan kivuista ennen leikkauksia. Vaikea ymmärtää näitä erityisherkkiä, kun itsellä on ollut vuosia kroonista kipua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain syksyllä kurkkupaiseen ja olin monta päivää hirveissä kivuissa, ei siihen auttanut mikään mitä vapaasti sai. Kävin ensin hammaslääkäripäivystyksessä, kun arvelin että syy voi löytyä jostain hampaan juuresta tms. Ei löytynyt mitään. Illalla oli pakko käydä sairaalan päivystyksessä , jonka lääkäri ei huomannut kurkussa mitään, vaikka minä näin kun peiliin katsoin. Seuraavana aamuna oli tilanne vain pahempi. Pääsin oman kunnan lääkärille, joka onneksi otti asian vakavasti ja oli kanssani samaa mieltä, että kurkkupaisetta voi epäillä. Käsky lähteä taas sairaalaan päivystykseen, jossa onneksi tarjottiin mahdollisuutta mennä saman tien korvapolille.
Kurkkupaiseen puhkaisu oli jotain aivan hirveää, eikä siinä puudutussuihke ja pieni paikallispuudute auttanut juuri mitään, sen sanoi heti lääkärikin. Paiseen runnominen auki isolla tylpähköllä terästangolla ja sen imeminen tyhjäksi oli jotain hirveää ja traumatisoivaa, ja se piti tehdä vielä uusiksi seuraavana päivänä. Pelkäsin ja itkin koko yön.
En tajua, miksi ennen toimenpidettä ei tarjota jotain rauhoittavaa, kun sitä saa (yksityisellä) hammaslääkärillä hampaan paikkaukseenkin.
Miksi ei nukuteta, vaan kidutetaan, sillä sitähän tuollainen kohtelu on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu käymässä vahvempien kipulääkkeiden kanssa, kuin mikä aiemmin käynyt esim. bentsojen kanssa. Koska hyvin pieni osa, usein jo ennestään moniongelmainen ihmisryhmä saattaa jäädä niihin koukkuun ja käyttää niitä väärin, jätetään ne loput 99% lääkkeitä oikeasti tarvitsevat ja niitä oikein ja tilapäisesti käyttävät lääkitsemättä.
Ongelma on vain että tämä koukkuun jäävä porukka ei ole bentsojen eikä opiaattien kanssa pientä. Tyypillisin bentsoihin koukkuun jäänyt potilas kehen itse törmään on yli 50v unilääkkeisiin kiinni jäänyt potilas. Toleranssi kasvanut vuosien myötä ja vieroittaminen lopulta hyvin vaikeaa. Opiaatteja ei taas tulisi ollenkaan käyttää krooniseen kipuun ellei ole kyse saatto/palliatiivisesta hoidosta. Sivuvaikutukset ovat pahoja ja toleranssi kasvaa vaarallisen nopeasti. Myös opiaatteihin koukkuun jääneitä kroonisia kipupotilaita tulee ortopedian puolella vastaan. On muutakin kipulääkettä kuin opiaatit kuten neurontin ja tramadol, mutta jotkut krooniset kivut ovat sellaisia, mitä ei koskaan saa hoidettua täydellisesti pois.
Tramadol on opioidi.
Neurontin on epilepsialääke, toimii hermokipuun, mutta ei muuhun kipuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sano, että otat kohta hengen itseltäsi, niin alkavat uskoa. Kaikille muille tarjotaan "ei voi määrätä enempää". Suomessa kivun hito todellakin on surkeaa. Edes vauvoille ei anneta kipulääkettä, vaikka kivun merkit olisivat selvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain syksyllä kurkkupaiseen ja olin monta päivää hirveissä kivuissa, ei siihen auttanut mikään mitä vapaasti sai. Kävin ensin hammaslääkäripäivystyksessä, kun arvelin että syy voi löytyä jostain hampaan juuresta tms. Ei löytynyt mitään. Illalla oli pakko käydä sairaalan päivystyksessä , jonka lääkäri ei huomannut kurkussa mitään, vaikka minä näin kun peiliin katsoin. Seuraavana aamuna oli tilanne vain pahempi. Pääsin oman kunnan lääkärille, joka onneksi otti asian vakavasti ja oli kanssani samaa mieltä, että kurkkupaisetta voi epäillä. Käsky lähteä taas sairaalaan päivystykseen, jossa onneksi tarjottiin mahdollisuutta mennä saman tien korvapolille.
Kurkkupaiseen puhkaisu oli jotain aivan hirveää, eikä siinä puudutussuihke ja pieni paikallispuudute auttanut juuri mitään, sen sanoi heti lääkärikin. Paiseen runnominen auki isolla tylpähköllä terästangolla ja sen imeminen tyhjäksi oli jotain hirveää ja traumatisoivaa, ja se piti tehdä vielä uusiksi seuraavana päivänä. Pelkäsin ja itkin koko yön.
En tajua, miksi ennen toimenpidettä ei tarjota jotain rauhoittavaa, kun sitä saa (yksityisellä) hammaslääkärillä hampaan paikkaukseenkin.Miksi ei nukuteta, vaan kidutetaan, sillä sitähän tuollainen kohtelu on?
Nukutuksessa on kuolemanriski.
Lisää myös operaation vaatimaa aikaa ja resursseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän ei ole mikään uusi ilmiö. Suomessa on aina nuukailtu kipulääkkeissä. Kaise on tämä luterilainen kasvatus, kärsiä sinun pitävi.
Minulta poistettiin kohtu avoleikkauksena 2020 ja silloin sain Buranan lisäksi vielä Tramalia. Pyysin sitä lähinnä henkiseksi tueksi, että on joku nopea apu siltä varalta, että vaikka yskin tai aivastan kovasti. Yhtäkään en lopulta joutunut ottamaan, mutta olisi ollut todella ikävää, jos sitä ei olisi ollut hätävarana.
Lopulta palautin apteekkiin sen avaamattoman pakkauksen. Tuli jotenkin syyllinen olo, vähän niin kuin olisi kaatanut viinaa viemäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain syksyllä kurkkupaiseen ja olin monta päivää hirveissä kivuissa, ei siihen auttanut mikään mitä vapaasti sai. Kävin ensin hammaslääkäripäivystyksessä, kun arvelin että syy voi löytyä jostain hampaan juuresta tms. Ei löytynyt mitään. Illalla oli pakko käydä sairaalan päivystyksessä , jonka lääkäri ei huomannut kurkussa mitään, vaikka minä näin kun peiliin katsoin. Seuraavana aamuna oli tilanne vain pahempi. Pääsin oman kunnan lääkärille, joka onneksi otti asian vakavasti ja oli kanssani samaa mieltä, että kurkkupaisetta voi epäillä. Käsky lähteä taas sairaalaan päivystykseen, jossa onneksi tarjottiin mahdollisuutta mennä saman tien korvapolille.
Kurkkupaiseen puhkaisu oli jotain aivan hirveää, eikä siinä puudutussuihke ja pieni paikallispuudute auttanut juuri mitään, sen sanoi heti lääkärikin. Paiseen runnominen auki isolla tylpähköllä terästangolla ja sen imeminen tyhjäksi oli jotain hirveää ja traumatisoivaa, ja se piti tehdä vielä uusiksi seuraavana päivänä. Pelkäsin ja itkin koko yön.
En tajua, miksi ennen toimenpidettä ei tarjota jotain rauhoittavaa, kun sitä saa (yksityisellä) hammaslääkärillä hampaan paikkaukseenkin.Miksi ei nukuteta, vaan kidutetaan, sillä sitähän tuollainen kohtelu on?
Anestesialääkkeet ovat melkoinen rasitus elimistölle
Mulla ihan eri kokemus. Olin lonkkaleikkauksessa 2018 ja määrättiin sen verran oxycontinia ja oxynormia, että jäi aika paljon yli, vaikka useita viikkoja söinkin, muistaakseni 5 viikkoa. Nyt jo vanhentuneita, pitäis palauttaa apteekkiin.
Ongelma on vain että tämä koukkuun jäävä porukka ei ole bentsojen eikä opiaattien kanssa pientä. Tyypillisin bentsoihin koukkuun jäänyt potilas kehen itse törmään on yli 50v unilääkkeisiin kiinni jäänyt potilas. Toleranssi kasvanut vuosien myötä ja vieroittaminen lopulta hyvin vaikeaa. Opiaatteja ei taas tulisi ollenkaan käyttää krooniseen kipuun ellei ole kyse saatto/palliatiivisesta hoidosta. Sivuvaikutukset ovat pahoja ja toleranssi kasvaa vaarallisen nopeasti. Myös opiaatteihin koukkuun jääneitä kroonisia kipupotilaita tulee ortopedian puolella vastaan. On muutakin kipulääkettä kuin opiaatit kuten neurontin ja tramadol, mutta jotkut krooniset kivut ovat sellaisia, mitä ei koskaan saa hoidettua täydellisesti pois.[/quote]
Kaikki eivät jää koukkuun, mutta varmuuden vuoksi jätetään sitten kivut hoitamatta.
Kävin kaiken maailman käsienheilutteluissa, mindfulness- ja yksisarvisenpieruhoidoissa tk:ssa. Kivut jäivät, elämä on helvetillistä, koska kipu lamauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu käymässä vahvempien kipulääkkeiden kanssa, kuin mikä aiemmin käynyt esim. bentsojen kanssa. Koska hyvin pieni osa, usein jo ennestään moniongelmainen ihmisryhmä saattaa jäädä niihin koukkuun ja käyttää niitä väärin, jätetään ne loput 99% lääkkeitä oikeasti tarvitsevat ja niitä oikein ja tilapäisesti käyttävät lääkitsemättä.
Ongelma on vain että tämä koukkuun jäävä porukka ei ole bentsojen eikä opiaattien kanssa pientä. Tyypillisin bentsoihin koukkuun jäänyt potilas kehen itse törmään on yli 50v unilääkkeisiin kiinni jäänyt potilas. Toleranssi kasvanut vuosien myötä ja vieroittaminen lopulta hyvin vaikeaa. Opiaatteja ei taas tulisi ollenkaan käyttää krooniseen kipuun ellei ole kyse saatto/palliatiivisesta hoidosta. Sivuvaikutukset ovat pahoja ja toleranssi kasvaa vaarallisen nopeasti. Myös opiaatteihin koukkuun jääneitä kroonisia kipupotilaita tulee ortopedian puolella vastaan. On muutakin kipulääkettä kuin opiaatit kuten neurontin ja tramadol, mutta jotkut krooniset kivut ovat sellaisia, mitä ei koskaan saa hoidettua täydellisesti pois.
Tramadol on opioidi.
Neurontin on epilepsialääke, toimii hermokipuun, mutta ei muuhun kipuun
Hyvä huomio
"Löydöslukumäärän perusteella tramadoli oli buprenorfiinin jälkeen Suomen toiseksi yleisimmin väärinkäytetty opioidi. Sen väärinkäytön lisääntyminen on huomattu erityisesti Suomessa ja Isossa-Britanniassa (2, 8, 9). Tramadoli ei ehkä ole huumeidenkäyttäjien ensisijainen valinta, mutta koska tramadolireseptin saa melko helposti, sillä voi tehostaa muiden päihteiden vaikutuksia. Huumeidenkäyttäjät eivät käytön jatkuessa hae pelkästään euforiaa, vaan myös vieroitusoireiden poistamista tai päihtymistä niiden aineiden avulla, joita on kulloinkin saatavilla."
Jos nyt olisi ensimmäisen synnytyksen jälkeen saanut muutakin kuin parasetamolia. Olen allerginen buranalle, joten en voinut käyttää sitä normaalia burana + parasetamol -yhdistelmää. Eivät suostuneet jostain syystä antamaan ketorinia buranan sijaan, vaikka pelkkä panadol ei vähentänyt kipua. Olin sitten kokonaan lääkkeettä, koska turha sitä panadolia oli puputtaa, kun mitään vaikutusta kipuun ei ollut.
Ihmettelen, että edes jääsiteitä eivät tarjonneet sietämättömään kipuun, jonka vuoksi kiemurtelin, enkä saanut nukuttua. Sillä ei luulisi lääkkeettömänä kivunlievityksenä olevan haittavaikutuksia.
Ne pihtaa siksi että hoitajat saa itselle enemmän.
Ongelma on vain että tämä koukkuun jäävä porukka ei ole bentsojen eikä opiaattien kanssa pientä. Tyypillisin bentsoihin koukkuun jäänyt potilas kehen itse törmään on yli 50v unilääkkeisiin kiinni jäänyt potilas. Toleranssi kasvanut vuosien myötä ja vieroittaminen lopulta hyvin vaikeaa. Opiaatteja ei taas tulisi ollenkaan käyttää krooniseen kipuun ellei ole kyse saatto/palliatiivisesta hoidosta. Sivuvaikutukset ovat pahoja ja toleranssi kasvaa vaarallisen nopeasti. Myös opiaatteihin koukkuun jääneitä kroonisia kipupotilaita tulee ortopedian puolella vastaan. On muutakin kipulääkettä kuin opiaatit kuten neurontin ja tramadol, mutta jotkut krooniset kivut ovat sellaisia, mitä ei koskaan saa hoidettua täydellisesti pois.