Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä ilmaisua ”en tarkoittanut mitä sanoin” / ”riidellessä tulee sanottua sellaista mitä ei tarkoita”
30.01.2022 |
Itse en ikinä sano mitä en tarkoita enkä ymmärrä miten sellainen edes olisi mahdollista. Puren kieltäni etten päästäisi kaikkia ajatuksia ulos ja joskus sanon sellaista, jota jälkikäteen kadun tai totean että olisi kannattanut jättää sanomatta mutta IKINÄ en sano mitään mitä en tarkoita. Onko kyse samasta asiasta?
Jos riidellessä tiuskin että ”olet saamaton laiskuri” niin todellakin tarkoitan sitä. Eri asia on, onko tuon mielipiteen laukominen järkevää sillä sanomisiaan ei koskaan saa takaisin. Miehen sisko taannoin tokaisi minulle kun tein yhden asian hänen mielestään väärin että ”meidän perheessä ei xxxx” joka minulle tarkoitti että hänen mielestään en kuulu perheeseen. Miehen mielestä loukkaannuin turhasta sillä perusteella ettei käly ”tarkoittanut mitä sanoi”. Minun mielestäni tasan tarkkaan tarkoitti juuri mitä sanoi ja siksi en halua hänen kanssaa olla missän tekemisissä kun en kerran kuulu perheeseen 25 yhteisen vuoden jälkeenkään - ja kyse ei ollut rahasta tai perinnöstä vaan suunnilleen siitä kumpaan suuntaan vessapaperirulla kuuluu telineeseen asettaa. Kumpi tulkinta on oikein? Sanotko itse joskus sellaista mitä et tarkoita?
Kommentit (115)
Ihmiset on varmasti erilaisia näissä asioissa, joten voin puhua vain omasta kokemuksesta. Mulla menee niin, että suutuspäissään sanottu ikävä asia on kyllä ollut aidosti tarkoitettu sen hetkisen tunteen ja ajatuksen mukaan. Mutta vaikka tuntia myöhemmin en enää ajattele sillä tavalla, ja 99% ajasta en ole sitä mieltä. Se ei siis kuvaa siinä mielessä todellisia ajatuksiani, että sellainen mielipide olisi jatkuvasti olemassa mutta normaalisti itsehillintä estää sanomasta sitä, mutta se kuvaa kyllä sen yhden hetken ajatuksia. Lisäksi toki joskus tapahtuu sitäkin, että mielipide on pitkäaikainen mutta tunnekuohussa ilmaisee sen suoremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on varmasti erilaisia näissä asioissa, joten voin puhua vain omasta kokemuksesta. Mulla menee niin, että suutuspäissään sanottu ikävä asia on kyllä ollut aidosti tarkoitettu sen hetkisen tunteen ja ajatuksen mukaan. Mutta vaikka tuntia myöhemmin en enää ajattele sillä tavalla, ja 99% ajasta en ole sitä mieltä. Se ei siis kuvaa siinä mielessä todellisia ajatuksiani, että sellainen mielipide olisi jatkuvasti olemassa mutta normaalisti itsehillintä estää sanomasta sitä, mutta se kuvaa kyllä sen yhden hetken ajatuksia. Lisäksi toki joskus tapahtuu sitäkin, että mielipide on pitkäaikainen mutta tunnekuohussa ilmaisee sen suoremmin.
Tällainen ajattelu on tyypillistä B-klusterin persoonallisuushäiriöissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on varmasti erilaisia näissä asioissa, joten voin puhua vain omasta kokemuksesta. Mulla menee niin, että suutuspäissään sanottu ikävä asia on kyllä ollut aidosti tarkoitettu sen hetkisen tunteen ja ajatuksen mukaan. Mutta vaikka tuntia myöhemmin en enää ajattele sillä tavalla, ja 99% ajasta en ole sitä mieltä. Se ei siis kuvaa siinä mielessä todellisia ajatuksiani, että sellainen mielipide olisi jatkuvasti olemassa mutta normaalisti itsehillintä estää sanomasta sitä, mutta se kuvaa kyllä sen yhden hetken ajatuksia. Lisäksi toki joskus tapahtuu sitäkin, että mielipide on pitkäaikainen mutta tunnekuohussa ilmaisee sen suoremmin.
Tällainen ajattelu on tyypillistä B-klusterin persoonallisuushäiriöissä.
Et usko muuten ihmisten ajattelevan tuolla tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on varmasti erilaisia näissä asioissa, joten voin puhua vain omasta kokemuksesta. Mulla menee niin, että suutuspäissään sanottu ikävä asia on kyllä ollut aidosti tarkoitettu sen hetkisen tunteen ja ajatuksen mukaan. Mutta vaikka tuntia myöhemmin en enää ajattele sillä tavalla, ja 99% ajasta en ole sitä mieltä. Se ei siis kuvaa siinä mielessä todellisia ajatuksiani, että sellainen mielipide olisi jatkuvasti olemassa mutta normaalisti itsehillintä estää sanomasta sitä, mutta se kuvaa kyllä sen yhden hetken ajatuksia. Lisäksi toki joskus tapahtuu sitäkin, että mielipide on pitkäaikainen mutta tunnekuohussa ilmaisee sen suoremmin.
Tällainen ajattelu on tyypillistä B-klusterin persoonallisuushäiriöissä.
Et usko muuten ihmisten ajattelevan tuolla tavalla?
Enhän minä niin sanonut, vaan että se on tyypillistä B-klusterin pers. häiriöissä. Vanha kansa puhui ”tuulella käyvistä”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko tuo tarkoittaa sitä, että on sanottu enemmän kuin jälkeenpäin ajatellen olisi ollut hyvä, tai sitä, että asia on muotoiltu liian kärkevällä tavalla.
Juuri näin sen itsekin ajattelen, jos mainittuja ilmaisuja käytän. On tullut suutuspäissä sanottua tiukemmin tai pahemmin mitä oikeasti tarkoittaa tai ajatteleen. Suutuspäissää joku voisi huutaa ”olet täysi paska”, kun oikeasti tarkoittaa, että ”tietyt asiat tuntuu vähän ikäviltä, kun ne toistuu usein. Pitäisikö keskustella niistä”
Alkaa olla jo henkistä väkivaltaa, jos huutaa "olet täysi paska". Kyllä se eron paikka minulla olisi jos ei tuommoisia pysty olemaan sanomatta. Se vielä ehkä menisi jos toinen sanoisi tyyliin "sä aina jätät mut tekemään yksin nää asiat" liioitellen mitä tarkoittaa. Haukkuminen on eri asia ja aina väärin.
Siis ymmärrätkö mitä tarkoittaa oikea suuttuminen ja oikea kiukku? Se tarkoittaa juuri sitä, että kontrollimsanomisiin pettää, kuppi menee nurin ja sanotaan todella pahasti. Eli juuri esim. ”olet täysi paska”. Jos et koskaan ole vastaavaan törmännyt, niin et ole koskaan aitoa suuttumista kohdannut. Se on ihan normaalia elämää. Silloin on aika poistua tilanteesta ja palata asiaan tunteiden rauhoituttua. Silloin yleensä on aika keskustelulle ja anteeksi pyytämiselle.
Eikö tällaisia elämän peruasioita ole kaikille opetettu?
Kummallinen ilmaisu, ”aito suuttumus”. Ikään kuin meidän vakaampien ihmisten suuttumus olisi epäaitoa, kun emme yritä nujertaa ihmisiä ympäriltämme. Mutta joo, tässä ketjussa kuvattu käytös taitaa olla niin sanottua musta-valkoajattelua, mikä liittyy persoonallisuushäiriöihin.
Ei se ole mikään epävakaan ihmisen merkki, jos joskus suuttuu niin, että sanomisten kontrolli pettää. Se on täysin inhimillistä. Tietenkin ihmisellä pitää olla sellainen kontrolli, ettei jatkuvasti kilahtele. Kuitenkin satunnainen suuttuminen on ihan normaalia elämää.
Tunteiden täydellinen pakkokontrolli ja patoaminen on vähän epäinhimillistä. Se on tunteiden patoamista ja johtaa pahimmillaan myös ongelmiin. Joskus höyrykattilasta pitää tasata painetta tai muuten saattaa pahimmillaan tulla lopullinen räjähdys.
Siis mitä ihmettä. Onko sun mielestä oikeasti inhimillisen ihmisen merkki, jos vaikka riidellessä sanoo teini-ikäiselle lapselleen, että olet ruma ja epämiellyttävä. Eihän hän nyt oikeasti sellaista tarkoita!
Puhuin nyt ihan aikuisten ihmisten välisistä suuttumisista. En siitä, että ihmiset on tarkoituksella ilkeitä toisilleen ja varsinkaan lapsille.
No mutta jos se Oikea Suuttumus tulee, eikä se ole hallittavissa (koska on Oikeaa Suuttumusta), niin miksei se voisi kohdistua myös lapsiin?
Tätini ylpeilee avoimesti avoimesta, tulisesta luonteestaan, joka on just tätä kiukustumista. Ei haittaa, että teini-ikäisiä lapsia itkettää välillä äidin raivon puuskat, kun äiti päästelee höyryjä, eikä tarkoita mitä sanoo omasta mielestään. Lapsiaanhan hän tietysti rakastaa, kuten omasta näkökulmastaan rakastaakin, mutta en tiedä mitä serkkuni tuumaavat asiasta, kun äiti raivoaa heille.
Eikä ole mikään paha nainen, mieleltään vikainen tai muuta. On vaan tämä ketjun kuvaava raivoaja, jolle iskee Se Todellinen Suuttumus, jolloin suusta tulee mitä tahansa, kenelle tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liskoaivot tuottavat kiukkuisena sellaisia ajatuksia, joita ei ääneen kehtaa sanoa. Onneksi olen vielä sen verran tolkuissani, että tajuan vetäytyä pois tilanteista, ellen mitään järkevää enää osaa sanoa.
Saa nähdä jos joskus tulee muistisairaus tai jotain muuta, mutta tällä mennään nyt. Jos sanon jotain ikävää, yleensä tajuan kyllä sen loukkaavan toista. Joskus saatan silti sanoa, jos koen sen olevan sen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko tuo tarkoittaa sitä, että on sanottu enemmän kuin jälkeenpäin ajatellen olisi ollut hyvä, tai sitä, että asia on muotoiltu liian kärkevällä tavalla.
Juuri näin sen itsekin ajattelen, jos mainittuja ilmaisuja käytän. On tullut suutuspäissä sanottua tiukemmin tai pahemmin mitä oikeasti tarkoittaa tai ajatteleen. Suutuspäissää joku voisi huutaa ”olet täysi paska”, kun oikeasti tarkoittaa, että ”tietyt asiat tuntuu vähän ikäviltä, kun ne toistuu usein. Pitäisikö keskustella niistä”
Alkaa olla jo henkistä väkivaltaa, jos huutaa "olet täysi paska". Kyllä se eron paikka minulla olisi jos ei tuommoisia pysty olemaan sanomatta. Se vielä ehkä menisi jos toinen sanoisi tyyliin "sä aina jätät mut tekemään yksin nää asiat" liioitellen mitä tarkoittaa. Haukkuminen on eri asia ja aina väärin.
Siis ymmärrätkö mitä tarkoittaa oikea suuttuminen ja oikea kiukku? Se tarkoittaa juuri sitä, että kontrollimsanomisiin pettää, kuppi menee nurin ja sanotaan todella pahasti. Eli juuri esim. ”olet täysi paska”. Jos et koskaan ole vastaavaan törmännyt, niin et ole koskaan aitoa suuttumista kohdannut. Se on ihan normaalia elämää. Silloin on aika poistua tilanteesta ja palata asiaan tunteiden rauhoituttua. Silloin yleensä on aika keskustelulle ja anteeksi pyytämiselle.
Eikö tällaisia elämän peruasioita ole kaikille opetettu?
Kummallinen ilmaisu, ”aito suuttumus”. Ikään kuin meidän vakaampien ihmisten suuttumus olisi epäaitoa, kun emme yritä nujertaa ihmisiä ympäriltämme. Mutta joo, tässä ketjussa kuvattu käytös taitaa olla niin sanottua musta-valkoajattelua, mikä liittyy persoonallisuushäiriöihin.
Ei se ole mikään epävakaan ihmisen merkki, jos joskus suuttuu niin, että sanomisten kontrolli pettää. Se on täysin inhimillistä. Tietenkin ihmisellä pitää olla sellainen kontrolli, ettei jatkuvasti kilahtele. Kuitenkin satunnainen suuttuminen on ihan normaalia elämää.
Tunteiden täydellinen pakkokontrolli ja patoaminen on vähän epäinhimillistä. Se on tunteiden patoamista ja johtaa pahimmillaan myös ongelmiin. Joskus höyrykattilasta pitää tasata painetta tai muuten saattaa pahimmillaan tulla lopullinen räjähdys.
Siis mitä ihmettä. Onko sun mielestä oikeasti inhimillisen ihmisen merkki, jos vaikka riidellessä sanoo teini-ikäiselle lapselleen, että olet ruma ja epämiellyttävä. Eihän hän nyt oikeasti sellaista tarkoita!
Puhuin nyt ihan aikuisten ihmisten välisistä suuttumisista. En siitä, että ihmiset on tarkoituksella ilkeitä toisilleen ja varsinkaan lapsille.
No mutta jos se Oikea Suuttumus tulee, eikä se ole hallittavissa (koska on Oikeaa Suuttumusta), niin miksei se voisi kohdistua myös lapsiin?
Tätini ylpeilee avoimesti avoimesta, tulisesta luonteestaan, joka on just tätä kiukustumista. Ei haittaa, että teini-ikäisiä lapsia itkettää välillä äidin raivon puuskat, kun äiti päästelee höyryjä, eikä tarkoita mitä sanoo omasta mielestään. Lapsiaanhan hän tietysti rakastaa, kuten omasta näkökulmastaan rakastaakin, mutta en tiedä mitä serkkuni tuumaavat asiasta, kun äiti raivoaa heille.
Eikä ole mikään paha nainen, mieleltään vikainen tai muuta. On vaan tämä ketjun kuvaava raivoaja, jolle iskee Se Todellinen Suuttumus, jolloin suusta tulee mitä tahansa, kenelle tahansa.
Serkkusi oppivat, että rakastaminen on huutamista ja ilkeiden asioiden sanomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liskoaivot tuottavat kiukkuisena sellaisia ajatuksia, joita ei ääneen kehtaa sanoa. Onneksi olen vielä sen verran tolkuissani, että tajuan vetäytyä pois tilanteista, ellen mitään järkevää enää osaa sanoa.
Saa nähdä jos joskus tulee muistisairaus tai jotain muuta, mutta tällä mennään nyt. Jos sanon jotain ikävää, yleensä tajuan kyllä sen loukkaavan toista. Joskus saatan silti sanoa, jos koen sen olevan sen arvoista.
Jälkikäteen voi toki tulla sellainen olo, että olisi sittenkin ollut parempi vain olla hiljaa. Kiukkuisena voi tehdä virhearvioita. Ilkeily harvoin on hyvä idea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko tuo tarkoittaa sitä, että on sanottu enemmän kuin jälkeenpäin ajatellen olisi ollut hyvä, tai sitä, että asia on muotoiltu liian kärkevällä tavalla.
Juuri näin sen itsekin ajattelen, jos mainittuja ilmaisuja käytän. On tullut suutuspäissä sanottua tiukemmin tai pahemmin mitä oikeasti tarkoittaa tai ajatteleen. Suutuspäissää joku voisi huutaa ”olet täysi paska”, kun oikeasti tarkoittaa, että ”tietyt asiat tuntuu vähän ikäviltä, kun ne toistuu usein. Pitäisikö keskustella niistä”
Alkaa olla jo henkistä väkivaltaa, jos huutaa "olet täysi paska". Kyllä se eron paikka minulla olisi jos ei tuommoisia pysty olemaan sanomatta. Se vielä ehkä menisi jos toinen sanoisi tyyliin "sä aina jätät mut tekemään yksin nää asiat" liioitellen mitä tarkoittaa. Haukkuminen on eri asia ja aina väärin.
Siis ymmärrätkö mitä tarkoittaa oikea suuttuminen ja oikea kiukku? Se tarkoittaa juuri sitä, että kontrollimsanomisiin pettää, kuppi menee nurin ja sanotaan todella pahasti. Eli juuri esim. ”olet täysi paska”. Jos et koskaan ole vastaavaan törmännyt, niin et ole koskaan aitoa suuttumista kohdannut. Se on ihan normaalia elämää. Silloin on aika poistua tilanteesta ja palata asiaan tunteiden rauhoituttua. Silloin yleensä on aika keskustelulle ja anteeksi pyytämiselle.
Eikö tällaisia elämän peruasioita ole kaikille opetettu?
Kummallinen ilmaisu, ”aito suuttumus”. Ikään kuin meidän vakaampien ihmisten suuttumus olisi epäaitoa, kun emme yritä nujertaa ihmisiä ympäriltämme. Mutta joo, tässä ketjussa kuvattu käytös taitaa olla niin sanottua musta-valkoajattelua, mikä liittyy persoonallisuushäiriöihin.
Ei se ole mikään epävakaan ihmisen merkki, jos joskus suuttuu niin, että sanomisten kontrolli pettää. Se on täysin inhimillistä. Tietenkin ihmisellä pitää olla sellainen kontrolli, ettei jatkuvasti kilahtele. Kuitenkin satunnainen suuttuminen on ihan normaalia elämää.
Tunteiden täydellinen pakkokontrolli ja patoaminen on vähän epäinhimillistä. Se on tunteiden patoamista ja johtaa pahimmillaan myös ongelmiin. Joskus höyrykattilasta pitää tasata painetta tai muuten saattaa pahimmillaan tulla lopullinen räjähdys.
Siis mitä ihmettä. Onko sun mielestä oikeasti inhimillisen ihmisen merkki, jos vaikka riidellessä sanoo teini-ikäiselle lapselleen, että olet ruma ja epämiellyttävä. Eihän hän nyt oikeasti sellaista tarkoita!
Puhuin nyt ihan aikuisten ihmisten välisistä suuttumisista. En siitä, että ihmiset on tarkoituksella ilkeitä toisilleen ja varsinkaan lapsille.
No mutta jos se Oikea Suuttumus tulee, eikä se ole hallittavissa (koska on Oikeaa Suuttumusta), niin miksei se voisi kohdistua myös lapsiin?
Tätini ylpeilee avoimesti avoimesta, tulisesta luonteestaan, joka on just tätä kiukustumista. Ei haittaa, että teini-ikäisiä lapsia itkettää välillä äidin raivon puuskat, kun äiti päästelee höyryjä, eikä tarkoita mitä sanoo omasta mielestään. Lapsiaanhan hän tietysti rakastaa, kuten omasta näkökulmastaan rakastaakin, mutta en tiedä mitä serkkuni tuumaavat asiasta, kun äiti raivoaa heille.
Eikä ole mikään paha nainen, mieleltään vikainen tai muuta. On vaan tämä ketjun kuvaava raivoaja, jolle iskee Se Todellinen Suuttumus, jolloin suusta tulee mitä tahansa, kenelle tahansa.
Ihan kuin minun äitini. Tosin epäilen hänen olleen diagnosoimatoman tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sillä tarkoitetaan just mitä ajatteli, mutta jälkeenpäin yritetään sovitella asiaa.
Jeps. Ikään kuin törkeästi käyttäytynyt henkilö olisi joku toinen versio omasta persoonasta, Kiukku-Ella tai Kiukku-Eero. Ikään kuin aiemmalla tilanteella ei olisi enää henkilön kanssa mitään tekemistä, kun "se johtui hei vaan kiukusta". Hei haloo? Pitäisikö hakea jotain apua tunteiden käsittelyyn, jos se on noin huonosti hanskassa?
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias ja minulle ei ole tullut kiukkuraivon tarvetta kertaakaan. Jotkut meistä on vakaampia ja rauhallisempia ja sitä kautta valitettavan pitkämuistisia, koska emme koskaan sano mitä emme tarkoita ja tarkoitamme kaikkea, mitä sanomme.
Tiukasti olen joutunut sanomaan ja asioista on aina neuvoteltu jälkeenpäin ja yritetty löytää siihen ratkaisu.
Mutta ymmärrän, etteivät kaikki ole tällaisia. Eikä tarvitsekaan olla. Kiukkuraivoajien pitää vain ymmärtää, että me ei-kiukkuraivoajat emme toimi samoin, joten meille on tavallaan ihan hepreaa se, että joku voi vaan vihapäissään syytää suustaan ties mitä ja jälkeenpäin sanoa, ettei tarkoittanut niistä mitään, unohdetaan menneet. Kiukkuraivoaja on jo unohtanut asian, eikä häntä tietysti haittaa, jos joku antaa "samalla mitalla takaisin" vihaisena. Tunteitahan tässä vain ilmaistaan! Vakaampi taas muistaa jokaisen sanan ja ottaa ne totena, koska hänen omassa kielessään - eli hepreassa kiukkuraivoajalle - jokaisella sanalla on aito merkitys, eikä mitään suolleta suusta sattunaisesti, ei edes vihaisena. Eikä varsinkaan toisille ihmisille, kaikkein vähiten niille kaikkein rakkaimmille.
Jos kiukkuraivoajan kielellä "Sinä paska ihminen!" vihassa huudettaessa tarkoittaa "Taas jätit roskat viemättä!" tai "Tänään minua kyrsii kaikkien naamat, älä tule lähelle!" ja toinen kiukkuraivoaja ymmärtää sen, niin ei-kiukkuraivoajan kielellä "Sinä paska ihminen!" vihassa huudettaessa tarkoittaa tasan "Sinä paska ihminen!" Jos ei-kiukkuraivoaja huutaa toiselle, että "Sinä paska ihminen", niin se tarkoittaa tasan just sitä, eikä ole kiertoilmaus muulle vatutukselle.
Sen takia me muistamme kaikki loukkaukset niin helposti, vaikkei toinen sitä tarkoittaisikaan, vaan ilmaisisi itselleen luontaiselle tavalla vihan tunteita.
Jos vaikka kerran vuodessa suutun ja sanon ajattelemattomasti puolisolle. Kuitenkin jälkikäteen anteeksipyytäen ja asiat keskustellaan. Niin mielestäni olisi kohtuutonta kerätä näitä ajattelemattomia lausahduksia kymmemen vuotta ja muistutella niistä vuosien päästä. Asiat pitää pystyä käsittelemään ja jättämään taakse. Ainakaan itse en voisi elää ihmisen kanssa, joka kirjoittaa kaiken muistiin, jotta voisi märehtiä niitä vaikka vuosien päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias ja minulle ei ole tullut kiukkuraivon tarvetta kertaakaan. Jotkut meistä on vakaampia ja rauhallisempia ja sitä kautta valitettavan pitkämuistisia, koska emme koskaan sano mitä emme tarkoita ja tarkoitamme kaikkea, mitä sanomme.
Tiukasti olen joutunut sanomaan ja asioista on aina neuvoteltu jälkeenpäin ja yritetty löytää siihen ratkaisu.
Mutta ymmärrän, etteivät kaikki ole tällaisia. Eikä tarvitsekaan olla. Kiukkuraivoajien pitää vain ymmärtää, että me ei-kiukkuraivoajat emme toimi samoin, joten meille on tavallaan ihan hepreaa se, että joku voi vaan vihapäissään syytää suustaan ties mitä ja jälkeenpäin sanoa, ettei tarkoittanut niistä mitään, unohdetaan menneet. Kiukkuraivoaja on jo unohtanut asian, eikä häntä tietysti haittaa, jos joku antaa "samalla mitalla takaisin" vihaisena. Tunteitahan tässä vain ilmaistaan! Vakaampi taas muistaa jokaisen sanan ja ottaa ne totena, koska hänen omassa kielessään - eli hepreassa kiukkuraivoajalle - jokaisella sanalla on aito merkitys, eikä mitään suolleta suusta sattunaisesti, ei edes vihaisena. Eikä varsinkaan toisille ihmisille, kaikkein vähiten niille kaikkein rakkaimmille.
Jos kiukkuraivoajan kielellä "Sinä paska ihminen!" vihassa huudettaessa tarkoittaa "Taas jätit roskat viemättä!" tai "Tänään minua kyrsii kaikkien naamat, älä tule lähelle!" ja toinen kiukkuraivoaja ymmärtää sen, niin ei-kiukkuraivoajan kielellä "Sinä paska ihminen!" vihassa huudettaessa tarkoittaa tasan "Sinä paska ihminen!" Jos ei-kiukkuraivoaja huutaa toiselle, että "Sinä paska ihminen", niin se tarkoittaa tasan just sitä, eikä ole kiertoilmaus muulle vatutukselle.
Sen takia me muistamme kaikki loukkaukset niin helposti, vaikkei toinen sitä tarkoittaisikaan, vaan ilmaisisi itselleen luontaiselle tavalla vihan tunteita.
Jos vaikka kerran vuodessa suutun ja sanon ajattelemattomasti puolisolle. Kuitenkin jälkikäteen anteeksipyytäen ja asiat keskustellaan. Niin mielestäni olisi kohtuutonta kerätä näitä ajattelemattomia lausahduksia kymmemen vuotta ja muistutella niistä vuosien päästä. Asiat pitää pystyä käsittelemään ja jättämään taakse. Ainakaan itse en voisi elää ihmisen kanssa, joka kirjoittaa kaiken muistiin, jotta voisi märehtiä niitä vaikka vuosien päästä.
Miksi pitää sanoa ajattelemattomasti? Oletko lapsi vai kehitysvammainen? Tuleeko suustasi tahtomattasi asioita? Minusta ongelma on jossain muualla kuin itseään puolustavassa puolisossasi. Onko enemmän väärässä väkivallan tekijä vai sitä pohtiva?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias ja minulle ei ole tullut kiukkuraivon tarvetta kertaakaan. Jotkut meistä on vakaampia ja rauhallisempia ja sitä kautta valitettavan pitkämuistisia, koska emme koskaan sano mitä emme tarkoita ja tarkoitamme kaikkea, mitä sanomme.
Tiukasti olen joutunut sanomaan ja asioista on aina neuvoteltu jälkeenpäin ja yritetty löytää siihen ratkaisu.
Mutta ymmärrän, etteivät kaikki ole tällaisia. Eikä tarvitsekaan olla. Kiukkuraivoajien pitää vain ymmärtää, että me ei-kiukkuraivoajat emme toimi samoin, joten meille on tavallaan ihan hepreaa se, että joku voi vaan vihapäissään syytää suustaan ties mitä ja jälkeenpäin sanoa, ettei tarkoittanut niistä mitään, unohdetaan menneet. Kiukkuraivoaja on jo unohtanut asian, eikä häntä tietysti haittaa, jos joku antaa "samalla mitalla takaisin" vihaisena. Tunteitahan tässä vain ilmaistaan! Vakaampi taas muistaa jokaisen sanan ja ottaa ne totena, koska hänen omassa kielessään - eli hepreassa kiukkuraivoajalle - jokaisella sanalla on aito merkitys, eikä mitään suolleta suusta sattunaisesti, ei edes vihaisena. Eikä varsinkaan toisille ihmisille, kaikkein vähiten niille kaikkein rakkaimmille.
Jos kiukkuraivoajan kielellä "Sinä paska ihminen!" vihassa huudettaessa tarkoittaa "Taas jätit roskat viemättä!" tai "Tänään minua kyrsii kaikkien naamat, älä tule lähelle!" ja toinen kiukkuraivoaja ymmärtää sen, niin ei-kiukkuraivoajan kielellä "Sinä paska ihminen!" vihassa huudettaessa tarkoittaa tasan "Sinä paska ihminen!" Jos ei-kiukkuraivoaja huutaa toiselle, että "Sinä paska ihminen", niin se tarkoittaa tasan just sitä, eikä ole kiertoilmaus muulle vatutukselle.
Sen takia me muistamme kaikki loukkaukset niin helposti, vaikkei toinen sitä tarkoittaisikaan, vaan ilmaisisi itselleen luontaiselle tavalla vihan tunteita.
Jos vaikka kerran vuodessa suutun ja sanon ajattelemattomasti puolisolle. Kuitenkin jälkikäteen anteeksipyytäen ja asiat keskustellaan. Niin mielestäni olisi kohtuutonta kerätä näitä ajattelemattomia lausahduksia kymmemen vuotta ja muistutella niistä vuosien päästä. Asiat pitää pystyä käsittelemään ja jättämään taakse. Ainakaan itse en voisi elää ihmisen kanssa, joka kirjoittaa kaiken muistiin, jotta voisi märehtiä niitä vaikka vuosien päästä.
Sinähän et voi mistään tietää sitä onko puolisosi tällainen henkilö vai ei. Jos tulee erokriisi, voi olla että joudut vielä palaamaan vanhoihin sanomisiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias ja minulle ei ole tullut kiukkuraivon tarvetta kertaakaan. Jotkut meistä on vakaampia ja rauhallisempia ja sitä kautta valitettavan pitkämuistisia, koska emme koskaan sano mitä emme tarkoita ja tarkoitamme kaikkea, mitä sanomme.
Tiukasti olen joutunut sanomaan ja asioista on aina neuvoteltu jälkeenpäin ja yritetty löytää siihen ratkaisu.
Mutta ymmärrän, etteivät kaikki ole tällaisia. Eikä tarvitsekaan olla. Kiukkuraivoajien pitää vain ymmärtää, että me ei-kiukkuraivoajat emme toimi samoin, joten meille on tavallaan ihan hepreaa se, että joku voi vaan vihapäissään syytää suustaan ties mitä ja jälkeenpäin sanoa, ettei tarkoittanut niistä mitään, unohdetaan menneet. Kiukkuraivoaja on jo unohtanut asian, eikä häntä tietysti haittaa, jos joku antaa "samalla mitalla takaisin" vihaisena. Tunteitahan tässä vain ilmaistaan! Vakaampi taas muistaa jokaisen sanan ja ottaa ne totena, koska hänen omassa kielessään - eli hepreassa kiukkuraivoajalle - jokaisella sanalla on aito merkitys, eikä mitään suolleta suusta sattunaisesti, ei edes vihaisena. Eikä varsinkaan toisille ihmisille, kaikkein vähiten niille kaikkein rakkaimmille.
Jos kiukkuraivoajan kielellä "Sinä paska ihminen!" vihassa huudettaessa tarkoittaa "Taas jätit roskat viemättä!" tai "Tänään minua kyrsii kaikkien naamat, älä tule lähelle!" ja toinen kiukkuraivoaja ymmärtää sen, niin ei-kiukkuraivoajan kielellä "Sinä paska ihminen!" vihassa huudettaessa tarkoittaa tasan "Sinä paska ihminen!" Jos ei-kiukkuraivoaja huutaa toiselle, että "Sinä paska ihminen", niin se tarkoittaa tasan just sitä, eikä ole kiertoilmaus muulle vatutukselle.
Sen takia me muistamme kaikki loukkaukset niin helposti, vaikkei toinen sitä tarkoittaisikaan, vaan ilmaisisi itselleen luontaiselle tavalla vihan tunteita.
Jos vaikka kerran vuodessa suutun ja sanon ajattelemattomasti puolisolle. Kuitenkin jälkikäteen anteeksipyytäen ja asiat keskustellaan. Niin mielestäni olisi kohtuutonta kerätä näitä ajattelemattomia lausahduksia kymmemen vuotta ja muistutella niistä vuosien päästä. Asiat pitää pystyä käsittelemään ja jättämään taakse. Ainakaan itse en voisi elää ihmisen kanssa, joka kirjoittaa kaiken muistiin, jotta voisi märehtiä niitä vaikka vuosien päästä.
Meneekö suuttumuksen tuomat asiat myös toisinpäin? Miehesi saa suuttuessaan sanoa sinulle ihan mitä vain? Jos miehesi sanoisi sinulle esim. että olet vi..n ruman näköinen nauraessasi, niin etkö todella miettisi asiaa joka kerta, kun naurat miehesi edessä?
Miehenä kun lukee tätä ketjua, niin tulee sellainen olo, että kirjoittajista valtaosa on naisia. Miesten kanssa asiat sovitaan ja keskustellaan eikä niihin enää tarvitse palata. Naisten kanssa mitään ei unohdeta ja kaikki menneet nostetaan aina tarvittaessa esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias ja minulle ei ole tullut kiukkuraivon tarvetta kertaakaan. Jotkut meistä on vakaampia ja rauhallisempia ja sitä kautta valitettavan pitkämuistisia, koska emme koskaan sano mitä emme tarkoita ja tarkoitamme kaikkea, mitä sanomme.
Tiukasti olen joutunut sanomaan ja asioista on aina neuvoteltu jälkeenpäin ja yritetty löytää siihen ratkaisu.
Mutta ymmärrän, etteivät kaikki ole tällaisia. Eikä tarvitsekaan olla. Kiukkuraivoajien pitää vain ymmärtää, että me ei-kiukkuraivoajat emme toimi samoin, joten meille on tavallaan ihan hepreaa se, että joku voi vaan vihapäissään syytää suustaan ties mitä ja jälkeenpäin sanoa, ettei tarkoittanut niistä mitään, unohdetaan menneet. Kiukkuraivoaja on jo unohtanut asian, eikä häntä tietysti haittaa, jos joku antaa "samalla mitalla takaisin" vihaisena. Tunteitahan tässä vain ilmaistaan! Vakaampi taas muistaa jokaisen sanan ja ottaa ne totena, koska hänen omassa kielessään - eli hepreassa kiukkuraivoajalle - jokaisella sanalla on aito merkitys, eikä mitään suolleta suusta sattunaisesti, ei edes vihaisena. Eikä varsinkaan toisille ihmisille, kaikkein vähiten niille kaikkein rakkaimmille.
Jos kiukkuraivoajan kielellä "Sinä paska ihminen!" vihassa huudettaessa tarkoittaa "Taas jätit roskat viemättä!" tai "Tänään minua kyrsii kaikkien naamat, älä tule lähelle!" ja toinen kiukkuraivoaja ymmärtää sen, niin ei-kiukkuraivoajan kielellä "Sinä paska ihminen!" vihassa huudettaessa tarkoittaa tasan "Sinä paska ihminen!" Jos ei-kiukkuraivoaja huutaa toiselle, että "Sinä paska ihminen", niin se tarkoittaa tasan just sitä, eikä ole kiertoilmaus muulle vatutukselle.
Sen takia me muistamme kaikki loukkaukset niin helposti, vaikkei toinen sitä tarkoittaisikaan, vaan ilmaisisi itselleen luontaiselle tavalla vihan tunteita.
Jos vaikka kerran vuodessa suutun ja sanon ajattelemattomasti puolisolle. Kuitenkin jälkikäteen anteeksipyytäen ja asiat keskustellaan. Niin mielestäni olisi kohtuutonta kerätä näitä ajattelemattomia lausahduksia kymmemen vuotta ja muistutella niistä vuosien päästä. Asiat pitää pystyä käsittelemään ja jättämään taakse. Ainakaan itse en voisi elää ihmisen kanssa, joka kirjoittaa kaiken muistiin, jotta voisi märehtiä niitä vaikka vuosien päästä.
”Kiivastun vain kerran vuodessa ja lyön vaimoani. Pyydän seuraavana päivänä anteeksi. On täysin kohtuutonta, että hän miettii sitä jälkeenpäin”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias ja minulle ei ole tullut kiukkuraivon tarvetta kertaakaan. Jotkut meistä on vakaampia ja rauhallisempia ja sitä kautta valitettavan pitkämuistisia, koska emme koskaan sano mitä emme tarkoita ja tarkoitamme kaikkea, mitä sanomme.
Tiukasti olen joutunut sanomaan ja asioista on aina neuvoteltu jälkeenpäin ja yritetty löytää siihen ratkaisu.
Mutta ymmärrän, etteivät kaikki ole tällaisia. Eikä tarvitsekaan olla. Kiukkuraivoajien pitää vain ymmärtää, että me ei-kiukkuraivoajat emme toimi samoin, joten meille on tavallaan ihan hepreaa se, että joku voi vaan vihapäissään syytää suustaan ties mitä ja jälkeenpäin sanoa, ettei tarkoittanut niistä mitään, unohdetaan menneet. Kiukkuraivoaja on jo unohtanut asian, eikä häntä tietysti haittaa, jos joku antaa "samalla mitalla takaisin" vihaisena. Tunteitahan tässä vain ilmaistaan! Vakaampi taas muistaa jokaisen sanan ja ottaa ne totena, koska hänen omassa kielessään - eli hepreassa kiukkuraivoajalle - jokaisella sanalla on aito merkitys, eikä mitään suolleta suusta sattunaisesti, ei edes vihaisena. Eikä varsinkaan toisille ihmisille, kaikkein vähiten niille kaikkein rakkaimmille.
Jos kiukkuraivoajan kielellä "Sinä paska ihminen!" vihassa huudettaessa tarkoittaa "Taas jätit roskat viemättä!" tai "Tänään minua kyrsii kaikkien naamat, älä tule lähelle!" ja toinen kiukkuraivoaja ymmärtää sen, niin ei-kiukkuraivoajan kielellä "Sinä paska ihminen!" vihassa huudettaessa tarkoittaa tasan "Sinä paska ihminen!" Jos ei-kiukkuraivoaja huutaa toiselle, että "Sinä paska ihminen", niin se tarkoittaa tasan just sitä, eikä ole kiertoilmaus muulle vatutukselle.
Sen takia me muistamme kaikki loukkaukset niin helposti, vaikkei toinen sitä tarkoittaisikaan, vaan ilmaisisi itselleen luontaiselle tavalla vihan tunteita.
Jos vaikka kerran vuodessa suutun ja sanon ajattelemattomasti puolisolle. Kuitenkin jälkikäteen anteeksipyytäen ja asiat keskustellaan. Niin mielestäni olisi kohtuutonta kerätä näitä ajattelemattomia lausahduksia kymmemen vuotta ja muistutella niistä vuosien päästä. Asiat pitää pystyä käsittelemään ja jättämään taakse. Ainakaan itse en voisi elää ihmisen kanssa, joka kirjoittaa kaiken muistiin, jotta voisi märehtiä niitä vaikka vuosien päästä.
”Kiivastun vain kerran vuodessa ja lyön vaimoani. Pyydän seuraavana päivänä anteeksi. On täysin kohtuutonta, että hän miettii sitä jälkeenpäin”.
Miksi sekoitat fyysisen väkivallan tähän, kun kyse on ajattelemattomista puheista? Ymmärrät varmaan itsekin, että kyse on ihan eri kaliiberin asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa, että usein, lyhyenkin tuttavuuden jälkeen, näen ihmisistä asioita josta ovat epävarmoja, tuntevat huonommuutta tai mitä eivät halua olla. Helposti voisin suuttuneena käyttää tuota asiaa heitä vastaan, jos haluan loukata. Esimerkiksi työporukasaa jollain entisellä kiusatulla on traumoja siitä, ettei muut pidä hänestä, niin sanoa hänelle "tiedäthän, ettei kukaan oikeasti pidä sinusta ja ovat kavereitasi vain säälistä ja eivät halua joutua vaikeuksiin töissä".
Varsinkin nuorempana tuli tehtyä tuota ja ei se koskaan johtanut mihinkään hyviin lopputuloksiin. Nyt lähinnä teen, jos joku ilkeilee ystävilleni tai baarissa ei tajua jättää rauhaan tms. Ja pyrin sanomaan ääneen vaikka tuossa tilanteessa asioita, jotka ovat totta ja positiivisia vastakohtia toisen epävarmuuksille, kuten: "susta on tosi nopeasti tullut tärkeä osa porukkaa ja olet aina niin ystävällinen ja auttavainen, siksi sinusta pidetään paljon".
Liittyikö tämä jotenkin avauksen aiheeseen?
No eikö tuo kirjoittaja yrittänyt sanoa, että kyllä voi sanoa mitä ei tarkoita jos haluaa loukata jotakuta.
Niin minä tuon ymmärsin.
Tuohan on ihan kilipään tekstiä mitä en ottaisi vakavissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias ja minulle ei ole tullut kiukkuraivon tarvetta kertaakaan. Jotkut meistä on vakaampia ja rauhallisempia ja sitä kautta valitettavan pitkämuistisia, koska emme koskaan sano mitä emme tarkoita ja tarkoitamme kaikkea, mitä sanomme.
Tiukasti olen joutunut sanomaan ja asioista on aina neuvoteltu jälkeenpäin ja yritetty löytää siihen ratkaisu.
Mutta ymmärrän, etteivät kaikki ole tällaisia. Eikä tarvitsekaan olla. Kiukkuraivoajien pitää vain ymmärtää, että me ei-kiukkuraivoajat emme toimi samoin, joten meille on tavallaan ihan hepreaa se, että joku voi vaan vihapäissään syytää suustaan ties mitä ja jälkeenpäin sanoa, ettei tarkoittanut niistä mitään, unohdetaan menneet. Kiukkuraivoaja on jo unohtanut asian, eikä häntä tietysti haittaa, jos joku antaa "samalla mitalla takaisin" vihaisena. Tunteitahan tässä vain ilmaistaan! Vakaampi taas muistaa jokaisen sanan ja ottaa ne totena, koska hänen omassa kielessään - eli hepreassa kiukkuraivoajalle - jokaisella sanalla on aito merkitys, eikä mitään suolleta suusta sattunaisesti, ei edes vihaisena. Eikä varsinkaan toisille ihmisille, kaikkein vähiten niille kaikkein rakkaimmille.
Jos kiukkuraivoajan kielellä "Sinä paska ihminen!" vihassa huudettaessa tarkoittaa "Taas jätit roskat viemättä!" tai "Tänään minua kyrsii kaikkien naamat, älä tule lähelle!" ja toinen kiukkuraivoaja ymmärtää sen, niin ei-kiukkuraivoajan kielellä "Sinä paska ihminen!" vihassa huudettaessa tarkoittaa tasan "Sinä paska ihminen!" Jos ei-kiukkuraivoaja huutaa toiselle, että "Sinä paska ihminen", niin se tarkoittaa tasan just sitä, eikä ole kiertoilmaus muulle vatutukselle.
Sen takia me muistamme kaikki loukkaukset niin helposti, vaikkei toinen sitä tarkoittaisikaan, vaan ilmaisisi itselleen luontaiselle tavalla vihan tunteita.
Jos vaikka kerran vuodessa suutun ja sanon ajattelemattomasti puolisolle. Kuitenkin jälkikäteen anteeksipyytäen ja asiat keskustellaan. Niin mielestäni olisi kohtuutonta kerätä näitä ajattelemattomia lausahduksia kymmemen vuotta ja muistutella niistä vuosien päästä. Asiat pitää pystyä käsittelemään ja jättämään taakse. Ainakaan itse en voisi elää ihmisen kanssa, joka kirjoittaa kaiken muistiin, jotta voisi märehtiä niitä vaikka vuosien päästä.
Miksi pitää sanoa ajattelemattomasti? Oletko lapsi vai kehitysvammainen? Tuleeko suustasi tahtomattasi asioita? Minusta ongelma on jossain muualla kuin itseään puolustavassa puolisossasi. Onko enemmän väärässä väkivallan tekijä vai sitä pohtiva?
Olet selvästi aika riidanhakuinen henkilö.
Kyllä sillä tarkoitetaan just mitä ajatteli, mutta jälkeenpäin yritetään sovitella asiaa.