Täytyykö vauvassa tosiaan olla niin kiinni, ettei äiti ehdi syödä tai käydä suihkussa/vessassa?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän taloon tullutta koiranpentuakin aletaan opettaa siihen, ettei ole mitään hätää, vaikka pienen hetken joutuisi olemaan itsekseen. Jos tuo koulutus jää välistä, on tuloksena läheisriippuvainen ja eroahdistunut koira. Ei vauvaakaan kannata opettaa mihinkään symbioosiin, vaikka tietty vaatiikin alussa paljon sitoutumista äidiltä.

Häh?

Kyllä sen symbioosi olisi hyvä olla.

Vauva ON riippuvainen hoitajasta.

Kamala ketju.

Vanhemmat ei välttämättä näe kytköstä lapsen käytöksen ja hoitopaikan välillä.

Välillä kerkee ja välillä vaan ei.

Vierailija kirjoitti:

Välillä kerkee ja välillä vaan ei.

Suihkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi olla kauhusta hiljaa, tullessaan hylätyksi. Ei häntä voi virkeänä vain jättää.

Normaali vauva ei kyllä todellakaan ole kauhusta hiljaa, se ei ole pienelle vauvalle luontainen tapa reagoida ikäviin tuntemuksiin. Ja useimmat äidit osaa kyllä lukea vauvaa sen verran että tajuaa onko lapsella hätä vai ei. Jos lapsi esim. leikkii tyytyväisenä varpaillaan ja jokeltelee, niin ei se ole kauhuissaan. Ihan naurettavia juttuja täällä.

Kyllä on, kun se on hänelle "opetettu". Lasittunut katse, velttous, jne.

Haluaisinpa nähdä vauvan, joka käyttäytyy mainitsemallasi tavalla yksin jätettynä.

Mainitsemasi kaltainen lapsi ei olekaan normaali vaan hiljaiseksi huudattamalla traumatisoitu. Lapsi ei enää huuda, koska hänelle on opetettu että itku on turhaa, kukaan tule. Normaalin vauvan ensimmäinen reaktio se ei todellakaan ole. Vauva, jolla on perusturvallisuus kunnossa ilmoittaa kyllä itkulla kun on paha olla. Ja iän karttuessa tällainen vauva kestää myös lyhyitä aikoja ilman jatkuvaa näkökontaktia äitiin. Esimerkiksi pinnasängyssä ennen nukahtamista tai juuri herättyään saattaa jokellella iloisesti.

Nimenomaan!!!

Vauvoja on erilaisia. Jotkut viihtyy hyvin itsekseen hetken, toiset eivät. Mutta eipä se vauva-aika ikuisuuksia kestä. Eikä se haittaa jos vauva vähän aikaa huutaa jossain sitterissä kun käyt vessassa. Pidempää huudattamista en kannata.

Voi hyvänen aika näitä kommentteja! Vauva on vauva. Täysin turvaton rääpäle, joka tarvitsee huolenpitoa 24/7. Ei siinä ole kyse mistään opettamisesta.

Tietysti on niin, että vauvat yleensä nukkuvat suurimman osan vuorokaudesta. Silloin äiti ehtii laittaa ruokaa ja ehkä syödäkin itse. Mutta vauvaan täytyy olla näkö- tai ainakin kuuloyhteys kaiken aikaa, edes sivusilmällä. Et voi lähteä puoliksi tunniksi suihkuun ja jättää vauvaa yksin pinnasänkyyn. Vaihtoehtoja on: käyt suihkussa silloin kun isä hoitaa lasta, käyt suihkussa ja vauva istuu sitterissä kylpyhuoneessa, käyt hyvin nopeassa suihkussa jos vauva nukkuu ja itkuhälytin on mukana suihkussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on kai joku kulttuurillinen aspekti. Itsekin Suomessa kasvaneena ja noita kauhujuttuja kuulleena päähäni oli iskostunut sellainen kuva että tuoreet äidit eivät ehdi suihkuun, nukkumaan, kodin ulkopuolelle, tai hädin tuskin juomaan omaa kahviaan.

Asun nyt kuitenkin ulkosuomalaisena Keski-Euroopassa ja odotin samaa vauvarumbarallia nyt kun paikallinen tuttavapiiri on alkanut saamaan jälkikasvua. Miten kävikään? Yhdelläkään vauvan saaneista elämä ei mennyt tauolle tai pyöri vain puklurättien ympärillä. Yksi ajoi miehensä kanssa Route 66:n ja vauva kulki mukana sitterissä. Toinen käy vauvan kanssa kahviloissa ja muissa riennoissa. Yksi pariskunta teki hiihtovaelluksen, vauvan roudasivat mukana jossain ahkiossa. Kaikilla noista on tosin todella tasapainoinen kotitalous ja perheisiinsä panostavat miehet. Vauvat voi ymmärtääkseni täällä mennä päivähoitoon jo 3 kk:n ikäisenä, ja monet palaa takaisin töihin jo tuolloin. Ei mitään puhetta että jäätäisiin kolmeksi vuodeksi hilloutumaan kotiin johonkin pukluntuoksuiseen vauvakuplaan.

3kk ikäinen on kyllä kovin pieni menemään hoitoon, silloinhan useimmat vielä imettävätkin. Mua sheimattiin kiitettävästi jo siitä, kun aloitin työt vauvan ollessa 9kk ja huom. lapsen isä jäi tuolloin muutamaksi kuukaudeksi kotiin vauvan kanssa ennen päivähoidon alkua.

On se 9 kk ikäinenkin kuule järkyttävän pieni lapsi menemään hoitoon. Kolmevuotiaskin saa vielä parhaiten kaiken tarvitsemansa Suomessa kotona ihan omalta vanhemmaltaan/omilta vanhemmiltaan, jos he vain viitsivät ulkoilla, liikkua, pelata, lukea, syödä, ihmetellä ja tutkia maailmaa, askarrella jne. jne. oman lapsensa kanssa. Suomalaiset päiväkodit (tai oikeastaan ”tarhat”, joka kuvastaa paremmin sitä säilömiskulttuuria) ovat ihan hirveitä paikkoja, joissa tapahtuu paljon sellaista, mikä ei kestäisi päivänvaloa. Miten ihmiset voivat laittaa oman, alle vuoden ikäisen lapsensa päiväkotiin? Jos oikeasti näkisitte sen päiväkotiarjen sijaisten puuttuessa ja lasten itkiessä ilman lohdutusmahdollisuutta, ette veisi lapsianne päiväkotiin vaan nostaisitte vaikka mieluummin toimeentulotukea sen pari vuotta…

Toki en tiedä, miten hyvin ulkomailla on varhaiskasvatus resursoitu. Ehkä siellä lapsia ei säilötä isoissa ryhmissä yhden tai kahden uupuneen ja ilkeän aikuisen voimin, eikä pakoteta lapsia päiväkodin kiireiseen siirtymisrytmiin ja kovaan meteliin.

T. Entinen varhaiskasvatuksen opettaja (alanvaihtaja)

Kun lapset on päiväkotipäivän jälkeen hengissä ja hyväntuulisia, niin siellä ei ole tapahtunut mitään niin hirveää että olisin sen takia valmis myymään perheen kotia ja muuttamaan viiden hengen voimin pieneen kerrostalokaksioon.

Olen eri, mutta tarhoissa on suuri ongelma yleisesti ottaen. Hengissä pysyminen ei riitä, kun kyse on psyykkisessä kasvuiässä olevista. Lisäksi lapsi voi olka esim. ylivilkas, eikä ongelma heti näy. Ja se mikä sinusta ei ole hirveää, voi teoriassa olla sitä kapselle.

Tämä on juuri se pointti. Psykologiaa lukeneena ei pysty käsittämään, miten joku voi viedä pienen lapsensa päiväkotiryhmään sullottavaksi. Sama kuin veisi lapsensa tehotuotantomaatilalle häkkiin ja illalla hakisi illalla kotiin elossa olevan lapsen.

Vanhemmat eivät ikinä tule näkemään sitä, mitä kauheuksia päiväkotipäivän aikana tapahtuu, kun eivät itse ole paikalla… Kaikki tuntemani empaattiset ammattikasvattajat ovat lähteneet alalta, kun päiväkotien arki on selvinnyt… Usein siellä on todella kyynisiä ja inhottavia ihmisiä, jotka hymyilevät lastaan hakevalle vanhemmalle - todellisuus paljastuu, kun työyhteisö jää ilman vanhempien katseita. Lastenhoitajien puhetyylit lapsille eivät aina ole sitä mitä kasvatusoppaissa sanotaan.

Se on just tasan näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on kai joku kulttuurillinen aspekti. Itsekin Suomessa kasvaneena ja noita kauhujuttuja kuulleena päähäni oli iskostunut sellainen kuva että tuoreet äidit eivät ehdi suihkuun, nukkumaan, kodin ulkopuolelle, tai hädin tuskin juomaan omaa kahviaan.

Asun nyt kuitenkin ulkosuomalaisena Keski-Euroopassa ja odotin samaa vauvarumbarallia nyt kun paikallinen tuttavapiiri on alkanut saamaan jälkikasvua. Miten kävikään? Yhdelläkään vauvan saaneista elämä ei mennyt tauolle tai pyöri vain puklurättien ympärillä. Yksi ajoi miehensä kanssa Route 66:n ja vauva kulki mukana sitterissä. Toinen käy vauvan kanssa kahviloissa ja muissa riennoissa. Yksi pariskunta teki hiihtovaelluksen, vauvan roudasivat mukana jossain ahkiossa. Kaikilla noista on tosin todella tasapainoinen kotitalous ja perheisiinsä panostavat miehet. Vauvat voi ymmärtääkseni täällä mennä päivähoitoon jo 3 kk:n ikäisenä, ja monet palaa takaisin töihin jo tuolloin. Ei mitään puhetta että jäätäisiin kolmeksi vuodeksi hilloutumaan kotiin johonkin pukluntuoksuiseen vauvakuplaan.

3kk ikäinen on kyllä kovin pieni menemään hoitoon, silloinhan useimmat vielä imettävätkin. Mua sheimattiin kiitettävästi jo siitä, kun aloitin työt vauvan ollessa 9kk ja huom. lapsen isä jäi tuolloin muutamaksi kuukaudeksi kotiin vauvan kanssa ennen päivähoidon alkua.

On se 9 kk ikäinenkin kuule järkyttävän pieni lapsi menemään hoitoon. Kolmevuotiaskin saa vielä parhaiten kaiken tarvitsemansa Suomessa kotona ihan omalta vanhemmaltaan/omilta vanhemmiltaan, jos he vain viitsivät ulkoilla, liikkua, pelata, lukea, syödä, ihmetellä ja tutkia maailmaa, askarrella jne. jne. oman lapsensa kanssa. Suomalaiset päiväkodit (tai oikeastaan ”tarhat”, joka kuvastaa paremmin sitä säilömiskulttuuria) ovat ihan hirveitä paikkoja, joissa tapahtuu paljon sellaista, mikä ei kestäisi päivänvaloa. Miten ihmiset voivat laittaa oman, alle vuoden ikäisen lapsensa päiväkotiin? Jos oikeasti näkisitte sen päiväkotiarjen sijaisten puuttuessa ja lasten itkiessä ilman lohdutusmahdollisuutta, ette veisi lapsianne päiväkotiin vaan nostaisitte vaikka mieluummin toimeentulotukea sen pari vuotta…

Toki en tiedä, miten hyvin ulkomailla on varhaiskasvatus resursoitu. Ehkä siellä lapsia ei säilötä isoissa ryhmissä yhden tai kahden uupuneen ja ilkeän aikuisen voimin, eikä pakoteta lapsia päiväkodin kiireiseen siirtymisrytmiin ja kovaan meteliin.

T. Entinen varhaiskasvatuksen opettaja (alanvaihtaja)

Kun lapset on päiväkotipäivän jälkeen hengissä ja hyväntuulisia, niin siellä ei ole tapahtunut mitään niin hirveää että olisin sen takia valmis myymään perheen kotia ja muuttamaan viiden hengen voimin pieneen kerrostalokaksioon.

Olen eri, mutta tarhoissa on suuri ongelma yleisesti ottaen. Hengissä pysyminen ei riitä, kun kyse on psyykkisessä kasvuiässä olevista. Lisäksi lapsi voi olka esim. ylivilkas, eikä ongelma heti näy. Ja se mikä sinusta ei ole hirveää, voi teoriassa olla sitä kapselle.

Minä epäilen kyllä, että jos lapsi kokisi jatkuvasti päiväkodissa jotain "hirveää" niin se näkyisi myös ulospäin.

Uskon kyllä, ettei päiväkoti ole täydellinen paikka. Mutta harva kotikaan on täydellinen. Edellä sanottiin, että päiväkodissa aikuiset on uupuneita. Kuka sanoi, että vaihtoehtona kotona on virkeä ja hyvinvoiva äiti? Varmaan ne, joilla on mahdollisuus tällainen äiti lapsilleen olla on sitä jo. Ne, jotka vie hyvin pienen lapsen päivähoitoon on yleensä niitä, joilla on jaksamisen ja/tai taloudellisen pärjäämisen kanssa isoja haasteita. Näiden syyllistäminen kotiin ei läheskään aina olisi edes lapsen paras.

Joo, toki ihan eri asia jos molemmilla vanhemmilla on uupumusta ja eivät oikein jaksa hoitaa omaa lastaan. Silloin päiväkoti voi olla ihan ok vaihtoehto lapselle. Mutta jos tilanne on se, että vanhempi ei ole uupunut ja hänellä on ihan tavanomaiset kasvatustaidot, niin en missään nimessä veisi ihan pientä lasta päiväkotiin.

Tiedän ja tunnen paljon sellaisia pienten lasten vanhempia entisten töiden kautta ja muualtakin, jotka haluavat tehdä uraa ja tienata. On korkeakoulututkinto ja vakinainen hyväpalkkainen työpaikka kummallakin vanhemmalla, auto ja omistusasunto, ja ei haluta pienempiä tuloja pariksi vuodeksi. Alle vuoden ikäinen lapsi viedään päiväkotiryhmään, jotta ei paria vuotta tarvitse olla pienemmillä tuloilla… Se ei ole lapsen edun mukaista.

Se entinen varhaiskasvatuksen opettaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi olla kauhusta hiljaa, tullessaan hylätyksi. Ei häntä voi virkeänä vain jättää.

Normaali vauva ei kyllä todellakaan ole kauhusta hiljaa, se ei ole pienelle vauvalle luontainen tapa reagoida ikäviin tuntemuksiin. Ja useimmat äidit osaa kyllä lukea vauvaa sen verran että tajuaa onko lapsella hätä vai ei. Jos lapsi esim. leikkii tyytyväisenä varpaillaan ja jokeltelee, niin ei se ole kauhuissaan. Ihan naurettavia juttuja täällä.

Joo, "NORMAALI" vauva.

Niin? Normaali vauva. Vauva, jonka tarpeisiin on vastattu ja joka luottaa siihen että niihin vastataan. Eri juttu jos on vakavia ongelmia vuorovaikutuksessa ja vauvan perusturvallisuudessa. Minä vaan ymmärsin tuon ensimmäisen kirjoittajan sävystä, että hän ajattelee ettei äiti voi itse tietää onko vauva hiljaa paniikissa vai tyytyväinen. Minä väitän, että tuossa on kyllä jäänyt jotain hyvin olennaista äidin ja vauvan vuorovaikutuksesta ymmärtämättä jos tosissaan ajatellaan ettei äiti vauvastaan tällaista voi nähdä ja aistia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kuule AP ihan vauvasta, nekin kun on ihmisiä ja erilaisia. Eli ei ehkä tarvitse tehdä kovin pitkällisiä suunnitelmia ennen kuin pääset tapaamaan vauvan ja näkemään millainen hän on.

Itsekin ihmettelin esikoisen kanssa, että mitä väsyneet äitikaverini oikein keuhkoavat. Vauva söi hyvin, nukkui monen tunnin päiväunia ja yölläkin pitkät pätkät. Päivisin viihtyi sitterissä ja lelukaaren alla.

Oli tämä mamma ihmeissään kun seuraava syntyi. Päikkärit nukkui 20min. pätkissä jos ei ollut liikkuvissa vaunuissa, yöt heräiltiin koko eka vuosi tunnin-kahden välein vaikka mitä yritettiin. 5kk kohdalla pakkonukutettiin huudon kanssa pätkäunilleen pinnasänkyyn kun en jaksanut enää unenpuutteessa vaunurallia. Leluista ei piitannut ollenkaan, lattialla viihtyi 5min. jos joku koko ajan viihdytti. Muu aika huutoa, samoin joka ilta ~3 tunnin konsertti toimenpiteistä riippumatta. Varmaan hänellä johonkin koski tai muuten v*tutti, mutta ei löytynyt ikinä lääkärissä syytä eikä ruokavaluokokeilut sun muut auttaneet mitään. Ei jäänyt kovin ruusuiset tunnelmat siitä vauva-ajasta, onneksi en muista juuri mitään kun väsytti niin. Yöt täyttä h*lvettiä ja esikoisen kanssa kuudelta ylös.

Asiat voi mennä pieleen jo raskaudessa. Ja kun vauvan tarpeisiin ei osata vastata, asiat voi mennä todella hulluiksi.

Juu toki, itsekin tykkäsin hyväntuulisen esikoisen kanssa jeesustella vauvan tarpeiden lukemisesta ja ajattelin vain olevani niin hyvä ja rento äiti, että siksi oli helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on vatsakipuja vauvalla monta kuukautta niin aika hirveetä se aika on!!! Varsinkin jos asut kerrostalossa. Oma lapsi huusi naama punaisena pitkin päivää ja öitä. Oikeasti, meinasin seota. Sylissä ja vatsaa hieroessa oli vähän aikaa hiljaa. Nukkui alle tunnin pätkissä.

Mikä häben kipunsa aiheutti, ja miksi sitä ei kyetty hoitamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on kai joku kulttuurillinen aspekti. Itsekin Suomessa kasvaneena ja noita kauhujuttuja kuulleena päähäni oli iskostunut sellainen kuva että tuoreet äidit eivät ehdi suihkuun, nukkumaan, kodin ulkopuolelle, tai hädin tuskin juomaan omaa kahviaan.

Asun nyt kuitenkin ulkosuomalaisena Keski-Euroopassa ja odotin samaa vauvarumbarallia nyt kun paikallinen tuttavapiiri on alkanut saamaan jälkikasvua. Miten kävikään? Yhdelläkään vauvan saaneista elämä ei mennyt tauolle tai pyöri vain puklurättien ympärillä. Yksi ajoi miehensä kanssa Route 66:n ja vauva kulki mukana sitterissä. Toinen käy vauvan kanssa kahviloissa ja muissa riennoissa. Yksi pariskunta teki hiihtovaelluksen, vauvan roudasivat mukana jossain ahkiossa. Kaikilla noista on tosin todella tasapainoinen kotitalous ja perheisiinsä panostavat miehet. Vauvat voi ymmärtääkseni täällä mennä päivähoitoon jo 3 kk:n ikäisenä, ja monet palaa takaisin töihin jo tuolloin. Ei mitään puhetta että jäätäisiin kolmeksi vuodeksi hilloutumaan kotiin johonkin pukluntuoksuiseen vauvakuplaan.

3kk ikäinen on kyllä kovin pieni menemään hoitoon, silloinhan useimmat vielä imettävätkin. Mua sheimattiin kiitettävästi jo siitä, kun aloitin työt vauvan ollessa 9kk ja huom. lapsen isä jäi tuolloin muutamaksi kuukaudeksi kotiin vauvan kanssa ennen päivähoidon alkua.

On se 9 kk ikäinenkin kuule järkyttävän pieni lapsi menemään hoitoon. Kolmevuotiaskin saa vielä parhaiten kaiken tarvitsemansa Suomessa kotona ihan omalta vanhemmaltaan/omilta vanhemmiltaan, jos he vain viitsivät ulkoilla, liikkua, pelata, lukea, syödä, ihmetellä ja tutkia maailmaa, askarrella jne. jne. oman lapsensa kanssa. Suomalaiset päiväkodit (tai oikeastaan ”tarhat”, joka kuvastaa paremmin sitä säilömiskulttuuria) ovat ihan hirveitä paikkoja, joissa tapahtuu paljon sellaista, mikä ei kestäisi päivänvaloa. Miten ihmiset voivat laittaa oman, alle vuoden ikäisen lapsensa päiväkotiin? Jos oikeasti näkisitte sen päiväkotiarjen sijaisten puuttuessa ja lasten itkiessä ilman lohdutusmahdollisuutta, ette veisi lapsianne päiväkotiin vaan nostaisitte vaikka mieluummin toimeentulotukea sen pari vuotta…

Toki en tiedä, miten hyvin ulkomailla on varhaiskasvatus resursoitu. Ehkä siellä lapsia ei säilötä isoissa ryhmissä yhden tai kahden uupuneen ja ilkeän aikuisen voimin, eikä pakoteta lapsia päiväkodin kiireiseen siirtymisrytmiin ja kovaan meteliin.

T. Entinen varhaiskasvatuksen opettaja (alanvaihtaja)

Tuossahan sanotaan, että lapsen isä jäi kotiin sen 9kk vauvan kanssa kun äiti aloitti työt. Meidän lapsi meni ainakin vuoden vanhana perhepäivähoitajalle eikä isoon päiväkotiin, ei yksinkertaisesti olisi ollut taloudellisesti mahdollista olla pidempään vain kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kuule AP ihan vauvasta, nekin kun on ihmisiä ja erilaisia. Eli ei ehkä tarvitse tehdä kovin pitkällisiä suunnitelmia ennen kuin pääset tapaamaan vauvan ja näkemään millainen hän on.

Itsekin ihmettelin esikoisen kanssa, että mitä väsyneet äitikaverini oikein keuhkoavat. Vauva söi hyvin, nukkui monen tunnin päiväunia ja yölläkin pitkät pätkät. Päivisin viihtyi sitterissä ja lelukaaren alla.

Oli tämä mamma ihmeissään kun seuraava syntyi. Päikkärit nukkui 20min. pätkissä jos ei ollut liikkuvissa vaunuissa, yöt heräiltiin koko eka vuosi tunnin-kahden välein vaikka mitä yritettiin. 5kk kohdalla pakkonukutettiin huudon kanssa pätkäunilleen pinnasänkyyn kun en jaksanut enää unenpuutteessa vaunurallia. Leluista ei piitannut ollenkaan, lattialla viihtyi 5min. jos joku koko ajan viihdytti. Muu aika huutoa, samoin joka ilta ~3 tunnin konsertti toimenpiteistä riippumatta. Varmaan hänellä johonkin koski tai muuten v*tutti, mutta ei löytynyt ikinä lääkärissä syytä eikä ruokavaluokokeilut sun muut auttaneet mitään. Ei jäänyt kovin ruusuiset tunnelmat siitä vauva-ajasta, onneksi en muista juuri mitään kun väsytti niin. Yöt täyttä h*lvettiä ja esikoisen kanssa kuudelta ylös.

Asiat voi mennä pieleen jo raskaudessa. Ja kun vauvan tarpeisiin ei osata vastata, asiat voi mennä todella hulluiksi.

Juu toki, itsekin tykkäsin hyväntuulisen esikoisen kanssa jeesustella vauvan tarpeiden lukemisesta ja ajattelin vain olevani niin hyvä ja rento äiti, että siksi oli helppoa.

Jos jokin menee huonosti raskaudessa, synnytyksessä, ja synnärillä, asiaa voi olla vaikea korjata. Ei siinä ole silloin kyse vain siitä, osaako vauva lukea vai ei... vauva on herkistynyt ärtymään, teit mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on vatsakipuja vauvalla monta kuukautta niin aika hirveetä se aika on!!! Varsinkin jos asut kerrostalossa. Oma lapsi huusi naama punaisena pitkin päivää ja öitä. Oikeasti, meinasin seota. Sylissä ja vatsaa hieroessa oli vähän aikaa hiljaa. Nukkui alle tunnin pätkissä.

Mikä häben kipunsa aiheutti, ja miksi sitä ei kyetty hoitamaan?

Varmaan siksi, että monilla vauvoilla vatsakivut voivat johtua ihan vaan suoliston tai mahanportin kypsymättömyydestä. Voi aina kokeilla imetysdieetit, lääkevalmisteet ja allergiakorvikkeet, mutta ne ei välttämättä tuo apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi olla kauhusta hiljaa, tullessaan hylätyksi. Ei häntä voi virkeänä vain jättää.

Normaali vauva ei kyllä todellakaan ole kauhusta hiljaa, se ei ole pienelle vauvalle luontainen tapa reagoida ikäviin tuntemuksiin. Ja useimmat äidit osaa kyllä lukea vauvaa sen verran että tajuaa onko lapsella hätä vai ei. Jos lapsi esim. leikkii tyytyväisenä varpaillaan ja jokeltelee, niin ei se ole kauhuissaan. Ihan naurettavia juttuja täällä.

Joo, "NORMAALI" vauva.

Niin? Normaali vauva. Vauva, jonka tarpeisiin on vastattu ja joka luottaa siihen että niihin vastataan. Eri juttu jos on vakavia ongelmia vuorovaikutuksessa ja vauvan perusturvallisuudessa. Minä vaan ymmärsin tuon ensimmäisen kirjoittajan sävystä, että hän ajattelee ettei äiti voi itse tietää onko vauva hiljaa paniikissa vai tyytyväinen. Minä väitän, että tuossa on kyllä jäänyt jotain hyvin olennaista äidin ja vauvan vuorovaikutuksesta ymmärtämättä jos tosissaan ajatellaan ettei äiti vauvastaan tällaista voi nähdä ja aistia.

Olet oikeassa siinä, että äiti missaa jotain. Sitä voi olla normaalin ihmisen vaikea käsittää (minun on!), mutta jos äidillä on... en tiedä mikä, asperger tai millä sitä haluaakin kutsua, hän voi olla sillä tavalla tunnevammainen, ettei kykene eläytymään vauvaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on vatsakipuja vauvalla monta kuukautta niin aika hirveetä se aika on!!! Varsinkin jos asut kerrostalossa. Oma lapsi huusi naama punaisena pitkin päivää ja öitä. Oikeasti, meinasin seota. Sylissä ja vatsaa hieroessa oli vähän aikaa hiljaa. Nukkui alle tunnin pätkissä.

Mikä häben kipunsa aiheutti, ja miksi sitä ei kyetty hoitamaan?

Varmaan siksi, että monilla vauvoilla vatsakivut voivat johtua ihan vaan suoliston tai mahanportin kypsymättömyydestä. Voi aina kokeilla imetysdieetit, lääkevalmisteet ja allergiakorvikkeet, mutta ne ei välttämättä tuo apua.

Kipu on varmaa vain, jos sille on todettu fysiologinen syy.

Mulla on sitteri kylppärissä ja sen saa toki siirrettyä muualle, turvakaukalo matkarattaissa sisällä, jossa vauva tulee mukana keittiöön ja voi heijata syödessä jne. Nukkuu pidemmät unet äp laatikossa tai pinniksessä. Joskus vauva on sohvalla tai sängyssä, mutta esim. sohvalta voi tippua, niin pitää koko ajan olla vauvan kanssa siinä. Vauva on nyt 3 kk ja käytännössä se on kaiken hereillä olo ajan isänsä tai minun kanssa sylissä, masullaan tai edellä mainituilla tavoilla kuljetettuna. Kantoliina sopii joillekin, mutta en uskaltanut käyttää sitä, kun vauva syntyi sektiolla.

Käyn suihkussa, lenkitän koirat, teen ruokaa, syön, kotitöitä jne. tässä samalla joko vauvan kanssa tai yksin.

Jos vain lykkäisin noin pienen yksin pinnikseen, kun en jaksaisi olla sen kanssa, niin huuto olisi taattu ja, kun vauva huutaa kunnolla, niin rauhoitteluun menee vain turhaan aikaa ja nykytiedon mukaan vauva ei ole näin pienenä vielä kypsä rauhoittumaan tai nukahtamaan itse. Huutava ja hätääntynyt vauva ei syö, eikä nuku.

Vierailija kirjoitti:

Minä en pystynyt edes käymään vessassa ilman vauvaa. Hän oli todella temperamentikas ja ilmoitti kovaäänisesti, mitä haluaa. Ei sellaista pysty normaali ihminen kuuntelemaan tyynesti, kun vauva/taapero itkee vessan oven takana ja rynkyttää ovenkahvaa. Nälkä iski myös niin nopeasti, että silloin piti suunnilleen juosta. Vauvalla on tehokas ase eli itku, eikä sitä vaan voi kauaa kuunnella. Jotkut vauvat ovat sitten hitaampia ja rauhallisempia, yksi tuttu vauva ei itkenyt kertaakaan, koskaan. Hän vain makasi sängyssä tai sitterissä hiljaa ja tuijotti. Suoraan sanoen epäilen, että sillä ei ollut kaikki ihan ns kotona, mutta kai jotkut vauvat ovat bäniin apaattisiakin.

Vauvat ja taaperot ei ovenkahvaa rynkytä 😅