Täytyykö vauvassa tosiaan olla niin kiinni, ettei äiti ehdi syödä tai käydä suihkussa/vessassa?

Vierailija kirjoitti:

No ei se vauva koko aikaa ole äidissä kiinni!  Meillä vauvalla ikää nyt päivälleen 4 kuukautta ja olen jo tähän mennessä leiponut sämpylöitä, laitellut pyykit koneeseen ja sieltä kuivumaan, kuorinut porkkanat ja perunat illan ruokaa varten sekä leikannut, viilannut ja lakannut kynnet.

Kyllä vauva viihtyy ihan hyvin itsekseen, kun hänellä kuitenkin melkein koko ajan näköyhteys minuun ja mulla on tapana höpötellä hänelle vaikka kodinhuotohuoneesta, josta hän ei näe minua. Ja nukkuuhaan vauva sentään aika paljon, silloinhan sitä aikaa on tehdä vaikka mitä! 

Ok, ok. Ja mikä antaa olettaa, että tästä yksilöstä voi vetää yleistyksiä?

Ap: vain pieni osa vauvoista on niitä ”20 h syliä vaativia”. Suurin osa paljon helpompia. Täytyy kuitenkin varautua myös siihen, että tulisi suuritarpeinen koliikkikiljukaula. (Sellainen mulle osui esikoiseksi. On isompana ollut hyväntuulisin ja leppoisin lapsi, mitä voi kuvitella.)

Tee suunnitelmia, millä nikseillä ja avulla selviäsit. Ellei niitä konsteja sitten tarvita, huokaiset helpotuksesta.

Riippuu kyllä vahvasti lapsesta. Mun ensimmäinen nukuin pienestä asti pitkiä pätkiä kerrallaan eikä viihtynyt sylissä juurikaan ihan vastasyntynyt iän jälkeen. Silloinkin nukahti paremmin sänkyyn kuin syliin. Sitten, kun alkoi löytyä ne omat raajat tykkäsi hereillä sylin sijaan pötkötellä leikkimatolla ja läpsiä niitä roikkuvia hahmoja ja rapistella juttuja. Riitti, että istuin siinä vieressä höpöttämässä, silittelemässä ja leikkimässä, kun oli hereillä. Suihkussa käydessä viihtyi kylppärin lattialla viltillä jonkun lelun kans. Vessassa kävin ovi auki niin lapsi näki mut siitä leikkimatoltaan. Sain tehtyä mun gradun loppuun äitiyslomalla, kun pisimmät päiväunet oli usein pari tuntia. Ensimmäinen siirtyi myös nukkumaan omaan huoneeseen vähän yli vuoden iässä. Meni sinne ihan itse. Hoksasi, että siellä huoneessa on sänky ja tahtoi sinne nukkumaan.

Toinen oli ihan eri maata. Nukkui tosi lyhyissä pätkissä ja viihtyi hereillä ollessa lähinnä sylissä ja heti alkoi huuto, kun koetin laskea johonkin, että käyn vaikka vessassa. Piti olla ihan supernopea. Söin ja kävin suihkussa, kun mies oli kotona. Lapselle onneks kelpasi kummankin syli, niin voitiin vuorotella. Tämä lapsi nukkuu myös näin 3-vuotiaana vielä meidän huoneessa koska ei pysty nukkumaan yksin. Ollaan yritetty ja siitä ei tule mitään. Luotetaan että ei se enää koululaisena väliin halua.

Kenellä on ollut koliikkivauva, tietää mistä puhutaan! Kirjassa sanottiin, että koliikkivauva itkee 2-3 tuntia illalla. Meidän vauva saattoi parhaassa tapauksessa olla hiljaa juuri tuolloin, huutoa muuten oli usein 24h/vrk.

Ihme kun selvisin hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin ehtii ja pystyy huolehtimaan omasta hygieniasta, syömisistä ja vessakäynneistä!

Pesulle silloin kun isä on kotona. Vauva ei kuole, vaikka itkisi sen aikaa naama punaisena, kun istut pöntöllä. Vauva ei myöskään kuole, vaikka kitisisi sitterissä sen aikaa kun lämmität ruoan itsellesi. Syödä voi vauva sylissä, jos ei siellä sitterissä yhtään viihdy.

Itse ainakin selvisin ja lapsetkin sain pidettyä hengissä. :)

Voi se kersa kuolla, jos kiljuntaan kyrsiintynyt mies heittää sen naperon seinään.

sairaat ja kivuliaat lapset on asia erikseen, siihen itkuun on reakoitava heti, perusterve vauva pärjää pari minuuttia vaikka itkemällä425

Hyvin pystyy huolehtimaan itsestäänkin. Mä kävin suihkussa sillon kun vauva nukkui ja söin myös silloin. Jos vauva ei nukkunut niin sitterissä vaan mukaan kylpyhuoneeseen suihkun ajaksi. Syödä voi vauva sylissä tai laskee vauvan hetkeksi lattialle tai vaunuihin tms. Ei kannata tehdä asioista liian hankalia.

Vauvakohtaista. Jotkut vauvat nukkuvat paljon, toisia täytyy viihdyttää kellon ympäri. Olen oikeasti hoitanut sukulaisvauvaa, jolle piti keksiä koko ajan jotain viihdyttävää katsomista tai tekemistä, tai alkoi PARKU. Ja parkuminen kesti helposti tunteja putkeen.

Ihan uteliaisuuttani kysyn, miten ne, jotka eivät ehdi käymään vessassa, hoitavat k*semisen ja p*skantamisen?

Mä ostin sokeinmyymälästä rottinkisen pyörällisen vauvan ensisängyn.

Vauva nukkui siinä ja aamuisin rullasin sängyn keittiöön, että siinä sitten söin aamupalani katsellen vauvaani.

Jos olen yksin kotona ja haluan suihkuun, laitan vauvan sitteriin ja otan kylppäriin.

Kun vauva nukkui, sain siivoiltua, kokattua, lukea tai olla vain.

Utelias ja unelias kirjoitti:

Ihan uteliaisuuttani kysyn, miten ne, jotka eivät ehdi käymään vessassa, hoitavat k*semisen ja p*skantamisen?

Pidättelevät, kunnes vauva täyttää 3.

Mutta on se senkin jälkeen vaikeaa.

Kuten monet ovat jo kirjoittaneet niin se riippuu ihan vauvasta. Minulla esikoinen oli ns. helppo vauva, nukkui pitkiä pätkiä päivälläkin. Seuraava olikin sitten ihan jotin muuta, pahoja vatsavaivoja joten yölläkin oltiin hereillä ja kannettiin edestakaisin, toisinaan tuntikausia ja muutenkin nukkui vain pienissä pätkissä. Taaperonakin oli vaikeaa nukahtaa ja nyt aikuisena on sanonut että nyt kyllä nukahtaa mutta herää joka ääneen ja sen jälkeen on aina pari tuntia herällään kun ei voi nukahtaa uudelleen. Kyllä tämä kahden vauvan ero opetti etten koskaan kenellekkään sanoisi että eihän se ole kuin tehdä niin tai näin ja helposti menee,,

Autisti lapset on itkuisia ja tyytymättömiä.

Sama kokemus kuin monilla muillakin. Vauvat on todella erilaisia eli riippuu tuurista.

Esikoinen oli todella helppo vauva. Nukkui pitkiä unia, viihtyi itsekseen sitterissä istuen yms. Kuopus onkin sitten ihan eri maata. Vielä 1 vuotiaanakin haluaa olla koko ajan liikkuvassa sylissä, oikein mikään ei kelpaa. Hätinä häntä hoitaessa pystyy edes syömään. Ja ihan samallalailla olen heitä molempia hoitanut eli luonteessa vaan eroa.

Utelias ja unelias kirjoitti:

Ihan uteliaisuuttani kysyn, miten ne, jotka eivät ehdi käymään vessassa, hoitavat k*semisen ja p*skantamisen?

Minä istuin pytyllä vauva sylissä. Ei kestänyt uupuneen ja hormonimylläkkäisen äidin pää kuunnella sitä itkua muuten.

Utelias ja unelias kirjoitti:

Ihan uteliaisuuttani kysyn, miten ne, jotka eivät ehdi käymään vessassa, hoitavat k*semisen ja p*skantamisen?

Jos vauva on hereillä eikä toinen vanhempi ole kotona, otan mukaan vessaan syliin istumaan tai sitten laitan turvalliseen paikkaan huutamaan siksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin pystyy huolehtimaan itsestäänkin. Mä kävin suihkussa sillon kun vauva nukkui ja söin myös silloin. Jos vauva ei nukkunut niin sitterissä vaan mukaan kylpyhuoneeseen suihkun ajaksi. Syödä voi vauva sylissä tai laskee vauvan hetkeksi lattialle tai vaunuihin tms. Ei kannata tehdä asioista liian hankalia.

Tässä on virheellisesti oletuksena että kaikki vauvat nukkuu päiväunia, viihtyy sitterissä, sylissä, lattialla tai vaunuissa. Näinhän asia ei ole. Itsellä kuopus nukkuu päiväunet pienissä pätkissä ja viihtyy vain liikkuvassa sylissä.

Vierailija kirjoitti:

Kenellä on ollut koliikkivauva, tietää mistä puhutaan! Kirjassa sanottiin, että koliikkivauva itkee 2-3 tuntia illalla. Meidän vauva saattoi parhaassa tapauksessa olla hiljaa juuri tuolloin, huutoa muuten oli usein 24h/vrk.

Ihme kun selvisin hengissä.

Sama, vauva itki koliikkia 5 kk yökaudet kannettiin selkä huusi hoosiannaa.

Siitä sitten kun 6kk täytti huuto loppui, alkoi kiinnostus muihin asioihin kuten leluihin.

Olin järkyttynyt kun tulin tuohon aikaan uudelleen raskaaksi, kuukautiset eivät olleet tulleet. Olin 4kk kun raskaus tuli ilmi, pelotti jos saan toisen koliikkivauvan.

Syntyi vauva jonka ensi-itku oli lastenlääkärin pistämä calmetterokotus, kuului miuuu miuu.. lääkäri naurahti taisi olla vauvan ensimmäinen itku.

Kotiin päästyäni, kun eräs aamu heräsin istuin sängyn laidalla että mitä outoa, olen nukkunut hyvin!

Vauva nukkui 2kk iästä täysiä öitä, ja nauravainen, kumpikin vaippapeppu on niin rakkaita että! Vaikka monet luulee kaksosiksi.

Se varmaan riippuu ihmisestä.

Itselle lapsen kova itku tuntui fyysisenä ahdistuksena. Toisaalta tarinoissa voi olla aika paljon liiottelua. Ja esim. kynsien leikkuun kyllä ehtii,mutta sen saattaa priorisoida aika alas. Ja jos on väsynyt yöheräilyistä, niin usein myös käy aika hitaalla. Eli jotenkin organisointi on hankalaa, tulee tietynlainen putkinäkö ja ei ehkä hoksaa miten arkea voi helpottaa tai järjestellä ja myös unohtelee asioita.

Muistan silti pari päivää, jolloin oli kyllä tuskaisaa. Tämän muistan varsin hyvin, kun tajusin sen "ei ehdi edes vessaan"-jutun jota olin ihmetellyt. Meillä siis pääsääntöisesti tosi leppoisaa. Ensin imetin aamulla sängyssä ennen ylös nousua, mutta oli kuukautiset sotkeneet sängyn, joten kun lapsi nukahti uudelleen, lakanat yms pois ja itse suihkuun. Olin juuri saanut kahvit tippumaan, kun lapsi heräsi koska oli ns.niskakakka tullut unissaan. Se oli siivottava, lapsi pestävä. Lapsi pissasi mun tukkaan. Laitoin uudet petivaatteet. Lapsella olikin nälkä ja jos pääsi liian nälkäiseksi, ei malttanut syödä, raivosi vaan. Joten syötin ja samalla hörpin kahvia. Lapsi viihtyi sitterissä sen aikaa, että sain pyykit koneeseen ja hiukset huuhdeltua ja puettua päälle ja sitten pitikin jo lähteä neuvolapsykologille. Otin evääksi juotavan jugurtin ja banaanin jotka mussutin bussissa matkalla. Siinä vierähti kolmisen tuntia, koska neuvolapsykalle matka kesti n. 50min suuntaansa. Lapsen syöttö ja päiväunille. Siinä kohtaa, kun sain lämmitettyä edellispäivän jämät, kello oli kolme ja mies tuli töistä (menee kuuteen).

Kyllä siinä oli tosi hölmistyneenä, että en tosiaan ole syönyt kunnolla vieläkään ja toinen tulikin jo töistä.

Vauvat on erilaisia. Meillä on kolme lasta ja jokainen on ollut erilainen. Jokainen lapsi syntyy myös erilaiseen ympäristöön. Esikoinen sai olla huomion keskipisteenä rauhallisessa arjessa ja tämä nuorimmainen on taas tottunut kovaan menoon ja meteliin. Vauva haluaa ja tarvitsee maitoa kolmen ensimmäisen kuukauden aikana paljon ja lähes koko ajan. Vähintään 8 kertaa imetystä päivässä eri pituisina hetkinä. Vaippa tulee vaihdettua myös usein. Siinä välissä kuitenkin pääsee suihkuun. Kun oppii tuntemaan vauvaa paremmin, voi ennakoida ja saa tehtyä jo paljonkin asioita. Arkea helpottaa säännöllinen rytmi. Yhden kanssa ei vielä ole maailman loppu, mutta kolmen kanssa kannattaa jo olla säännöllinen rutiini. Helpottaa, kun lapsetkin tietää, mitä milloinkin tapahtuu.

Se nyt riippuu aivan tuurista ja vauvasta. Toiset nukkuu hyvin yöllä ja päivällä, sellaisen kanssa on leppoisasti aikaa. Toisilla on esimerkiksi koliikki tai jotain muuta vaivaa ja hankaluutta, heidän kanssa onkin sitten vähän intensiivisempää.