Lue keskustelun säännöt.
Täytyykö vauvassa tosiaan olla niin kiinni, ettei äiti ehdi syödä tai käydä suihkussa/vessassa?
Odotan esikoista ja vähän ristiriitaisin fiiliksin olen lueskellut toisten äitien kirjoituksia siitä, kuinka kamalaa vauva-aika on, kun vauva ei viihdy muualla kuin sylissä tai tissillä, eikä äiti itse ehdi huolehtia perustarpeistaan - syödä, käydä suihkussa tai edes rauhassa vessassa. Eikö vauvaa tosiaan voi laittaa hetkeksikään esim. pinnasänkyyn, jotta äiti ehtisi pikaisesti lämmittää ruuan tai hoitaa vessakäynnin? Ajatuskin noin "läheisriippuvaisesta" vauvasta tuntuu ahdistavalta ja tällä hetkellä pohdin, pahentaako 24/7 sylissä pitäminen ja pieneenkin inahdukseen reagoiminen tilannetta, ettei vauva oikeasti osaa olla hetkeäkään itsekseen ilman äidin läheisyyttä? Tietenkään en pientä vauvaa dumppaisi yksin pitkäksi aikaa, mutta luulisi äidin oman jaksamisen olevan koetuksella, jos oikeasti joutuu tinkimään ravinnosta ym. perustarpeista.
Kommentit (406)
Mun vauvat olleet helppoja ja rauhallisia temperamentiltaan, mutta silti muistan että just syömisen ja suihkun kanssa oli haasteita. Voihan se olla, että olin niin tohkeissani siitä vauvasta että en malttanut jättää sitä yksin mihinkään. Kunnon lämmintä ateriaa ennallaan saanut valmistetuksi. Ja minusta vauva-aika oli siis mukavaa 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko vauvan laittaa sitteriin pesuhuoneen lattialle siksi aikaa kun äiti käy suihkussa?
No tietty voi. Laittaa vaan sopivalle alustalle . Tottakai sun pesuhuoneen lattia on puhdas ja turvallinen , eikä mikään sikolätti.
Siitä ajasta kannattaa nauttia ja antaa oksitosiinin virrata, kuin katselee tuhisevaa vauvaa rinnalla ja haistaa vauvantuoksut (enkä nyt tarkoita niitä kakkavaippoja :D). Enemmän ahdistusta herättää lemmikki, joka on riippuvainen ja kulkee joka paikkaan perässä - koska se ei siitä koskaan muuksi muutu eikä kasva alyllisesti. Näin siis, jos ahdistaa se, että joku on sinusta jatkuvasti riippuvainen.
Itse kyllä ehdin käymään vessassa vaikka esikoinen oli vaativa vauva ja hänellå oli koliikkia+allergioita. Vauva nukkui huonosti öisin ensimmäiset 5kk, mutta onneksi nukkui päivisin pitkiä päiväunia. Ja suihkussa/saunassa kävin iltaisin kun mies oli kotona, ei minulla ollut päivällä mikään tarve suihkuun mennä kun mies oli töissä.
Huh mikä ketju.
Olen sellainen äiti, joka kyllä aika vähästä itkusta otti vauva heti syliin. Kävin joskus verssassa vauva sylissä kun en uskaltanut jättää ulkopuolelle huutamaan. Suihkussa kävin koin, että alkuun vauva viltille suihkuhuoneen nurkkaan ja myöhemmin sitterissä (Baby björn).
On se sitovaa aikaa ja varsinkin kun ekan lapsen kohdalla pitäisi miettiä koko arjen rakenne uusiksi, vaihtaa siihen moodiin että pakollisia asioita ei voi päättää tekevänsä klo 17-18 vaan vähän kerrallaan siellä täällä jos ehtii eikä sittenkään ehkä ehdi.
Jälkikäteen oli ihanaa että pystyin vastaamaan vauvan tarpeisiin, pitämään sylissä, vuorovaikuttamaan hänen kanssaan runsaasti. Ne maatilan emännät ja suurperheen äidit on niitä, joilla EI OLE VAIHTOEHTOA, on pakko keksiä keinot. Ja kiin sinäkin keksit sinulle sopivat keinot. Joillekin sopiva keino on käydä joka 3 päivä suihkussa kun vauva kerrankin antaa taukoa, joillekin sopiva keino on antaa vauvan jokellella sängyssään yksin vartti kun käyt suihkussa. Sinulle sopivat keinot löytyy, kunhan tutustut vauvan temperamenttion ja opit omat tapasi toimia vauvan kanssa. Ja jos on puoliso, niin puolison tavat vaikuttaa myös - jos on suvereeni vauva-isä, saat paljonkin aikaa. Jos hälle ei maistu ja välttelee vauvan hoitoa, sitten on pakko selvitä enemmän yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä ehdin käymään vessassa vaikka esikoinen oli vaativa vauva ja hänellå oli koliikkia+allergioita. Vauva nukkui huonosti öisin ensimmäiset 5kk, mutta onneksi nukkui päivisin pitkiä päiväunia. Ja suihkussa/saunassa kävin iltaisin kun mies oli kotona, ei minulla ollut päivällä mikään tarve suihkuun mennä kun mies oli töissä.
Allergisia(kin) vauvoja taitaa olla erilaisia. Oma lapseni nukkui huonosti ensimmäiset 2 vuotta (myös päivisin) .
Tuo on todella yksilöllistä. Minä kannoin esikoista 9 kk. Sitten, kun oppi ryömimään, alkoi viihtyä itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppo vauva mutta alussa koin itselle mukavaksi että lapsi on suihkun aikana (jos hereillä) viltillä vessan lattialla. En itse halunnut toimia muutoin kun en olisi kuullut suihkun läpi kylppärin ulkopuolen ääniä jos tulisi vaikka hätä. Koin että tapa sopi hyvin molemmille.
Yksilöllistä on. Mulla on 3 lasta, joista esikoinen oli kiinni minussa koko ajan. Hän halusi olla jatkuvasti sylissä ja alkoi heti äännellä levottomasti kun hänet laittoi vaikkapa lattialle peitteen päälle köllöttelemään. Lisäksi imi kerralla rintaa pari kolmekin tuntia ja nukkui vain pätkittäin päiväsaikaan. Oli kieltämättä raskasta, ja kun ensimmäinen oli kyseessä, olin itsekin epävarma ja tein kaiken mieluummin "liian oikein" kuin sinnepäin. En itkettänyt häntä koskaan, vaan pidin sitten sylissä tunti tunnin perään. Kantoliinasta oli apua, sen avulla vauva sai olla kiinni minussa ja minä kädet vapaiksi tekemisiin. Ja kyllä, vauva oli usein vessareissullakin liinassa mukana. 😅
Nykyään tämä poika on teini, rohkea, fiksu ja empaattinen ja ihana poika, joten olen iloinen että jaksoin antaa hänelle tarvimansa läheisyyden. Uskon että hän vain tarvitsi enemmän läheisyyttä kuin keskivertovauva, ja kun sai tarpeensa täytettyä, hänestä kasvoi sopivan itsenäinen, vahva nuori mies, joka ei pelkää näyttää tunteitaan.
Kaksi nuorempaa olivat erilaisia vauvana, viihtyivät hyvin itsekseenkin. Tosin nuorin oppi nopeasti liikkumaan ja oli niin vilkas ettei häntä voinut jättää hetkeksikään silmistä. Hän siis sitoi myös mutta ihan eri syystä.
Tukiverkkojen merkitystä ei sovi vähätellä. Menin usein omaan lapsuudenkotiini vauvan kanssa ja isovanhempien hoivatessa, sain juoda rauhassa kahvit ja käydä vaikka suihkussa. On hyvä opettaa vauva "useammalle sylille" jo pienenä jos lähipiiristä sellaisia löytyy. Tämä esikoiseni kiintyi kovasti varsinkin äitiini niin helpotti tosi paljon kun ei mummun sylissä itkenyt minun perääni. Vielä tänäkin päivänä mummu on hänelle rakas ja läheinen. ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä kyllä, miten omasta pikkusisaruksesta tuli huippuälykäs ja äärimmäisen itsenäinen, sosiaalinen ja kaikin puolin loistavasti pärjäävä aikuinen, vaikka vietti vauvana varmasti enemmän aikaa pinnasängyssä, sitterissä ja lattialla kuin kenenkään sylissä.
Äiti lähti töihin, kun vauva oli alle puolivuotias ja minun lapsenhoito oli sitä, että vauva sai karjua pinnasängyssä, kunnes minulta teiniltä, paloi käpy ja aloin huutaa takaisin... (Älkää huoliko, minulla ei ole omia lapsia, eikä tule, koska tiedän oikein hyvin, ettei minusta ole äidiksi.) Ihmettelen vain, että miten moisella tavalla hoidettu vauva kasvoi lapseksi, joka
oppi lukemaan kolmivuotiaana ja skippasi ekaluokan koulussa, koska osasi jo eskarissa kaikki ekan asiat.
Lisäksi haluan lohduttaa aloittajaa ja kaikkia muita asian kanssa kamppailevia toteamalla, että vauvan laittaminen sitteriin suihkun ajaksi ei hänen kehitystään pilaa, vaikka siinä vähän itkisikin. Ei pilaa sekään, jos vauvan jättää tunniksi, pariksi jonkun muun hoitoon että pääsee omaan harrastukseen/kaverin kanssa kahville jne. Ihan täyspäisiä ihmisiä me itsekin suurin osa ollaan, vaikkei meistä enemmistöä ole sylitelty 24/7 vauvana ja monien äidit ovat menneet töihin heti, kun mahdollista.
Minä totutin oman esikoiseni nukahtamaan sängylle heti ensimmäisistä päivistä lähtien kotona. Pinnasänky oli nurkassa parisänkyä vasten ja yksi reuna oli vedetty alas. Laitoin vauvan aina pinnikseen selälleen ja asetuin itse viereen makaamaan ja paijaamaan vauvaa. Siinäpä hän sitten nukkui useamman tunnin putkeen ja pystyin itse samalla joko touhuilemaan muualla asunnossa jotain tai ottamaan itsekin päiväunet parisängyssä vauvan lähettyvillä jos koin tarvitsevani päikyt. Vauvatkin on kyllä yksilöitä, mutta meille tämä sopi ja nyt on hyväuninen ja touhukas taapero. Hän on aina ollut hyväuninen, paitsi kun hampaita puhkesi! Varsinkin 6-10kk ja 12-14kk ikäisenä oli kamalaa herätä jatkuvasti yössä rauhoittelemaan pientä ja antamaan ekan herätyksen aikana särkylääkettä. Poskihampaiden puhkeaminen on kivuliainta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko vauvan laittaa sitteriin pesuhuoneen lattialle siksi aikaa kun äiti käy suihkussa?
No tietty voi. Laittaa vaan sopivalle alustalle . Tottakai sun pesuhuoneen lattia on puhdas ja turvallinen , eikä mikään sikolätti.
Kotini ei ole likainen vaan siisti ja turvallinen.
Toivois välillä pääsevänsä rakastelemaan vaimoaan ja muutenkin....
T. Mies 36 v ja 12 lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva viihtyy hyvin lattialla alustan päällä, ja äiti voi hyvin käydä suihkussa ja hoitaa itseään. Äiti voi myös syödä ihan normaalisti eikä tarvitse singahtaa koko ajan vauvan luokse. Sitten kun vauva nukkuu ulkona vaunuissa, voit hyvin tehdä esim. pihatöitä tai siivota. Elämä jatkuu, vauva kasvaa ja kehittyy koko ajan. Minulla molemmat lapset olivat hyviä nukkumaan ulkona vaunuissa ja sain silloin tehtyä hyvin ruokaa, siivottua jne. Lapset ovat aina olleet mukana esim. kun olen vienyt pyykkejä ulos narulle tai poiminut puutarhamarjoja. Myös saareen olemme lapset ottaneet ihan vauvasta asti mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Huh mikä ketju.
Olen sellainen äiti, joka kyllä aika vähästä itkusta otti vauva heti syliin. Kävin joskus verssassa vauva sylissä kun en uskaltanut jättää ulkopuolelle huutamaan. Suihkussa kävin koin, että alkuun vauva viltille suihkuhuoneen nurkkaan ja myöhemmin sitterissä (Baby björn).
On se sitovaa aikaa ja varsinkin kun ekan lapsen kohdalla pitäisi miettiä koko arjen rakenne uusiksi, vaihtaa siihen moodiin että pakollisia asioita ei voi päättää tekevänsä klo 17-18 vaan vähän kerrallaan siellä täällä jos ehtii eikä sittenkään ehkä ehdi.
Jälkikäteen oli ihanaa että pystyin vastaamaan vauvan tarpeisiin, pitämään sylissä, vuorovaikuttamaan hänen kanssaan runsaasti. Ne maatilan emännät ja suurperheen äidit on niitä, joilla EI OLE VAIHTOEHTOA, on pakko keksiä keinot. Ja kiin sinäkin keksit sinulle sopivat keinot. Joillekin sopiva keino on käydä joka 3 päivä suihkussa kun vauva kerrankin antaa taukoa, joillekin sopiva keino on antaa vauvan jokellella sängyssään yksin vartti kun käyt suihkussa. Sinulle sopivat keinot löytyy, kunhan tutustut vauvan temperamenttion ja opit omat tapasi toimia vauvan kanssa. Ja jos on puoliso, niin puolison tavat vaikuttaa myös - jos on suvereeni vauva-isä, saat paljonkin aikaa. Jos hälle ei maistu ja välttelee vauvan hoitoa, sitten on pakko selvitä enemmän yksin.
Jos käy joka päivä suihkussa, miten voi likaantua niin että pitää suihkussa hinkata itseään vartti? En mitenkään ymmärrä miten joku edes jaksaa olla suihkussa yli viittä minuuttia vaikka siellä mitä tekisi. Ja mulla on sentään ollut todella paksut ja pitkät hiukset, en niidenkään pesemiseen saanut viittä minuuttiä pidempää aikaa menemään.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on todella yksilöllistä. Minä kannoin esikoista 9 kk. Sitten, kun oppi ryömimään, alkoi viihtyä itsekseen.
Taisi olla tuolla kantamisrlla jotain vaikutusta tuohon myöhään liikkeelle lähtemiselle. 😳
Vierailija kirjoitti:
Todellakin ehtii ja pystyy huolehtimaan omasta hygieniasta, syömisistä ja vessakäynneistä!
Pesulle silloin kun isä on kotona. Vauva ei kuole, vaikka itkisi sen aikaa naama punaisena, kun istut pöntöllä. Vauva ei myöskään kuole, vaikka kitisisi sitterissä sen aikaa kun lämmität ruoan itsellesi. Syödä voi vauva sylissä, jos ei siellä sitterissä yhtään viihdy.
Itse ainakin selvisin ja lapsetkin sain pidettyä hengissä. :)
Ei se vauva kuole, mutta mulla ei sydän kestänyt huudattaa lasta. Useamman kerran oon istunut pöntöllä vauva sylissä. Vessaan hankin tarkoituksella hyvin muhkean maton, jossa vauva sai kölliä sen aikaa, että sain pyyhittyä ja pestyä kädet. Ei tuo aika niin kauaa kestä, etteikö tuohon pystyisi. Suihkussa kävin yleensä silloin, kun mies oli kotona.
Ei siitä ole kyse, ettei ehtisi. Se vaan on välillä se fiilis. Kun pääset vessaan kaikessa rauhassa, niin pieni alkaa kitistä. Isompi tulee mukaan tai hakkaa ovea, kun äiti katosi näkyvistä. Siis jälkimmäinen sellainen konttausikäinen. Syömisessä kanssa: Kasaat itsellesi kivan annoksen ja ajattelet nauttia sen rauhassa. Eikös vauva herää/virkisty/kyllästy ja haluakin syliin. Pienten lasten kanssa tunne on vaan, että sinun tarpeesi ihan vessareissuista syömiseen on toisen kädessä. Sinulle suodaan rauha, jos vauva suo. Tietenkin voit antaa lapsen vaikka itkeä lattialla ja keskittyä mutustulemaan. Ei vauva siihen kuole. Se vauvan itku on vaan niin sydämen päälle käyvää ja varmaan hormonit korostaa sitä, ettei siinä vaan pysty olemaan coolisti vaan nappaa sen pienen syliin ja yrittää lappaa yhdellä kädellä ruokaa vauhdilla. Tai vessassa alkaa kiirehtiä, kun pitää mennä "pelastamaan" pikkuihminen pahalta mieleltä.
Vierailija kirjoitti:
Jos vauvan totuttaa alusta saakka olemaan jatkuvasti sylissä, totta kai sille tulee turvaton olo heti jos joutuukin olemaan "itsekseen". Toki eri asia jos huutaa esim. kipua.
Nykyisin suositellaan pitämään mahdollisimman paljon sylissä. Ja suosittelen.
Nyt on pakko sanoa, että vauvat ovat erilaisia. Osa nukkuu paljon, osa ei. Omani nukkui 3 ekaa kuukautta yöt ihan 4-6 tunnin pätkissä, mutta päivällä ei nukkunut sitten juuri ollenkaan. Torkahteli rinnalle syöttöjen välissä, söi käytännössä koko päivän putkeen. Ihan oli normaalia neuvolan mukaan tämäkin, "tissitakiaisiksi" kai kutsutaan :D Mutta niin hän vain 3kk iässä alkoi nukkua päikkäreitäkin ja pärjäillä pidemmillä syöttöväleillä. Ja osaa olla itsekseen lattialla, jopa eri huoneessa jonkin aikaa. Ei ole tarvinnut erikseen totuttaa, vaan alkoi sujua sitä mukaa kun kasvu hidastui ja maailma alkoi kiinnostaa.
AP: riippuu ihan vauvasta, mitä tulee. Minä en ehtinyt 2 ekan kuukauden aikana tehdä juuri mitään päivällä. Elin leivällä ja eineksillä ja 2min pikasuihkuilla. Opin laittamaan illalla nukkumaan yhtä aikaa vauvan kanssa, niin ehdin nukkua hyvin, mutta oma aika oli päivisin niukassa, koska vauva ei tosiaan nukkunut päikkäreitä kuin ihan mikrotorkkuina. Mutta ehkä omasi on helpompi, pikasyöjä joka nukkuu paljon. Lohtuna sanottakoon, että kaikki päättyy joskus - ja aika kuluu nopeammin kuin uskookaan.