Lue keskustelun säännöt.
Täytyykö vauvassa tosiaan olla niin kiinni, ettei äiti ehdi syödä tai käydä suihkussa/vessassa?
Odotan esikoista ja vähän ristiriitaisin fiiliksin olen lueskellut toisten äitien kirjoituksia siitä, kuinka kamalaa vauva-aika on, kun vauva ei viihdy muualla kuin sylissä tai tissillä, eikä äiti itse ehdi huolehtia perustarpeistaan - syödä, käydä suihkussa tai edes rauhassa vessassa. Eikö vauvaa tosiaan voi laittaa hetkeksikään esim. pinnasänkyyn, jotta äiti ehtisi pikaisesti lämmittää ruuan tai hoitaa vessakäynnin? Ajatuskin noin "läheisriippuvaisesta" vauvasta tuntuu ahdistavalta ja tällä hetkellä pohdin, pahentaako 24/7 sylissä pitäminen ja pieneenkin inahdukseen reagoiminen tilannetta, ettei vauva oikeasti osaa olla hetkeäkään itsekseen ilman äidin läheisyyttä? Tietenkään en pientä vauvaa dumppaisi yksin pitkäksi aikaa, mutta luulisi äidin oman jaksamisen olevan koetuksella, jos oikeasti joutuu tinkimään ravinnosta ym. perustarpeista.
Kommentit (406)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia, että vauva on 24/7 kiinni äidissä. Älä opeta vauvaa, että nukahtaa vain tissille tai syliin. Pienet vauvat nukkuvat todella paljon, hyvin ehdit tehdä normaaleja toimia sillä aikaa. Ja toki myös vauvan hereilläkin ollessa.
Jos itse on kokematon vauvan hoitaja (minä olin) niin jännittää ja odottaa että milloinka vauva herää eikä siksi pysty tekemään yhtään mitään kun vauva nukkuu.
En ollut edes vaippaa vaihtanut ennen oman lapsen saamista🙈
Ei varmaankaan kaikki kokemattomat äidit ole tämmöisiä, mutta jälkiviisaus on paras viisaus: relaa, kyllä se vauva hoituu.
Joo, esikoisen äitinä voi saada tuhlattua aikaa mitä ihmeellisimpiin juttuihin ja ei mukamas ehdi tehdä mitään. Sen tajuaa kunnolla vasta jos tulee lisää lapsia, että miten helppoa yhden kanssa olikaan 😁 mutta kyllä se epävarmuus ja uuden edessä oleminen on ihan todellisuutta ja uuvuttavaa, niinhän se on uudessa työpaikassakin ekat viikot ja kuukaudet raskaita. Ja vauva-aikana muutos on jatkuva, juuri kun keksit jonkun toimivan jutun niin kohta se ei enää toimikaan, kun vauva kasvaa niin vauhdilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ehtii vaikka saunoa ja syödä 3 ruokalajin päivällisen. Vauva nukkui monta tuntia vaunuissa ulkona itkuhälyttimen kanssa tai omassa sängyssään. Usein nukuin tosin itsekin. Meillä nukkui koko yöt 3 kk lähtien, lisäksi 2 h aamupäivällä ja sitten vielä klo 14-17.
Voi voi. Kato ne kaikki lapset ei ole samanlaisia....itsellä oli vaativa koliikki/muita terveysongelmia vauva, nukkui ekan täyden yön vasta 2-vuotiaana :) ja huusi ekat 6kk 12h/vuorokaudessa. Silloin ei voi oikeen kivusta huutavaa lasta jättää yksin, tai itse en ainakaan pystynyt. Jotkut vauvat nyt vaan on suuritarpeisimpia kuin toiset, vaikka eivät olisikaan sairaita. Sitten on toki nää tämmöset jotka viihtyy itekseen ja nukkuu hyvin jne. Et ihan kyllä riippuu minkälaisen lapsen saat ja toki siitäkin haluaako vastata lapsen viesteihin heti vai huomenna.
Kun vauva on terve, hänet voi erinomaisen hyvin jättää sänkyynsä kellimään. Olen kasvattanut kolme lasta ja ollut jokaisesta vuoden lomalla ( kesälomat siinä mukana). Koti oli aina tip top kunnossa. Kesällä kävimme aina uimarannalla aurinkoa ottamassa. Pihalla olimme muiden äitien kanssa aamupäivällä ja ip:llä.
Kone pesi pyykit ja keittin pytä oli aina putsikunnossa .
Se oli kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia, ettei kykene huolehtimaan itsestään ilman, että vauva joutuu itkemään.
Että suihkuun vaan vaikka vauva huutaisi pää punaisena?
Vierailija kirjoitti:
Kun vauva on terve, hänet voi erinomaisen hyvin jättää sänkyynsä kellimään. Olen kasvattanut kolme lasta ja ollut jokaisesta vuoden lomalla ( kesälomat siinä mukana). Koti oli aina tip top kunnossa. Kesällä kävimme aina uimarannalla aurinkoa ottamassa. Pihalla olimme muiden äitien kanssa aamupäivällä ja ip:llä.
Kone pesi pyykit ja keittin pytä oli aina putsikunnossa .
Se oli kivaa.
Mulla oli samanlainen äiti. Kodin siivoamknen kiinnosti enemmän kuin omien lasten seura.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella pitkä ketju jo. Riippuu ihan vauvasta mitä sen kanssa ehtii. Esikoinen oli jatkuvasti huutava koliikkivauva, joka nukkui vain liikkuvissa vaunuissa tai sylissä hytkytellen. Muun ajan joko söi tai huusi kurkku suorana. Onneksi puoliso auttoi. Yksin en olisi selvinnyt.
Toinen lapsi oli normaali vauva, joka vain söi ja nukkui rauhallisesti. Ehdi niin hyvin puuhailla esikoisen kanssa.
Tämä ei ole mitenkään vanhemmasta kiinni millaisen vauvan saa.
Ohoh, tulkitsin otsikon ensin niin että täytyykö vauva.fissä tosiaan olla niin kiinni ettei äiti ehdi….
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken saa tehtyä, mutta tuon rauhassa kohdan ehkä unohtaisin
Rauhallisella äidillä on rauhallinen vauva.
Tiedän myös tapauksen jossa lapsen huudot loppuivat kuin seinään kun imettävä tupakoiva äiti lopetti imettämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa vauvoista tuntee olonsa turvattomaksi jäätyään hetkeksikin yksin, ja alkaa huuto. Se on ihmisen metsästäjä-keräilijähistorian näkökulmasta aivan oikeutettu reaktio. Yksin jätetty ei olisi jäänyt henkiin.
Meillä käytettiin kantoliinaa, tai esim. keittiössä puuhaillessa vauva köllötti pyyhkeen päällä lattialla katselemassa. Nukuimme perhepedissä hyvät unet. Kun vauva lähtee liikkeelle joskus kolmen kuukauden tienoilla, kierimään, vahtimista riittääkin.
Vauvat tykkäävät vuorovaikutuksesta ja oppivat koko ajan. Kannattaa siis keskustella hänen kanssaan aktiivisesti. Omista lapsistani on tullut omatoimisia ja fiksuja, pärjäävät hienosti myös koulussa. Ei läheisyyttä voi antaa liikaa.
Koliikki on ainut kohtalaisen yleinen tilanne että siltä voi tuntua. Sekin kestää vain 3 kk. Nyt jos olis koliikki lapsi, nostaisin heti aluksi sängynpäätä pari tuumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan vatsakivut ja refluksi voivat johtua myös siitä, mitä imettävä äiti syö. Moni aine päätyy äidinmaitoon. Meillä pahimmat vatsanväänteiden aiheuttajat olivat suklaa, pavut ja kaalit.
Koliikkivauvan vatsavaivat voivat siis hyvinkin olla autettavissa. Meillä auttoi refluksiin myös vauvan nukutus ylävartalo tyynyn päällä. Perhepedissä meilläkin nukuttiin.
Suurperheen vanhempana lähinnä naurattaa nämä itkuvirret kun YHDEN lapsen vanhempana ei ehdi tehdä mitään.
Meillä on useampi lapsi ja ehditään harrastaakin ihan normaalisti. Toki meillä on kaksi vanhempaa läsnä.
Jotkut tykkää opettaa lapsensa sylivauvaksi ja jokainen tyylillään. Mutta ehkäpä sopiva määrä rakkaudella annettua yksinäisyyttä on hyvä. Lapsi oppii nukkumaan omassa sängyssä kun se on ainoa esitelty vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurperheen vanhempana lähinnä naurattaa nämä itkuvirret kun YHDEN lapsen vanhempana ei ehdi tehdä mitään.
Meillä on useampi lapsi ja ehditään harrastaakin ihan normaalisti. Toki meillä on kaksi vanhempaa läsnä.
Jotkut tykkää opettaa lapsensa sylivauvaksi ja jokainen tyylillään. Mutta ehkäpä sopiva määrä rakkaudella annettua yksinäisyyttä on hyvä. Lapsi oppii nukkumaan omassa sängyssä kun se on ainoa esitelty vaihtoehto.
Mua taas lähinnä surettaa nää suurperheen äidit jotka tekee paljon lapsia, eikä kenellekään riitä oikein aikaa. Lapset opetetaan pärjäämään yksin, eivätkä he koskaan opi siihen että olisivat rakkauden ja huomion arvoisia. Saati että lapsi joskus saisi vanhemman jakamattoman huomion.
Vierailija kirjoitti:
Kun vauva on terve, hänet voi erinomaisen hyvin jättää sänkyynsä kellimään. Olen kasvattanut kolme lasta ja ollut jokaisesta vuoden lomalla ( kesälomat siinä mukana). Koti oli aina tip top kunnossa. Kesällä kävimme aina uimarannalla aurinkoa ottamassa. Pihalla olimme muiden äitien kanssa aamupäivällä ja ip:llä.
Kone pesi pyykit ja keittin pytä oli aina putsikunnossa .
Se oli kivaa.
Mä oon myös kasvattanut kolme lasta, eikä meillä koskaan ollut koti tiptop. Toki meillä ikäerot oli pieniä, joten tekemistä oli senkin puolesta enemmän kuin jos lasten välillä olisi ollut vaikka kolme vuotta. Mun mielestä kodin ei tarvitsekaan olla tiptop silloin kun lapset ovat pieniä. Meillä kaikki lapset ovat olleet paljon sylissä vauvana, itselleni se on ollut tärkeämpää kuin siivoaminen. On meillä toki lapset joutuneet tottumaan siihen että ovat hommissa mukana, mutta en todellakaan ole aina päässyt suihkuun kun haluan. Vessassakin on usein ollut kolme lasta mukana joista pienin sylissä.
Vierailija kirjoitti:
Suurperheen vanhempana lähinnä naurattaa nämä itkuvirret kun YHDEN lapsen vanhempana ei ehdi tehdä mitään.
Meillä on useampi lapsi ja ehditään harrastaakin ihan normaalisti. Toki meillä on kaksi vanhempaa läsnä.
Jotkut tykkää opettaa lapsensa sylivauvaksi ja jokainen tyylillään. Mutta ehkäpä sopiva määrä rakkaudella annettua yksinäisyyttä on hyvä. Lapsi oppii nukkumaan omassa sängyssä kun se on ainoa esitelty vaihtoehto.
Teillä varmaan ne isommat lapset hoitaa itkuunsa tukehtuvaa koliikkivauvaa että saat olla suihkussa rauhassa.
Elämästä voi tehdä niin vaikeaa kuin haluaa.
Äidit sitten kirjottelee miten on itketty kilpaa lasten kans, kun ei olla saatu vaatteita päälle. Oksettava kasvatustapa alkaa itkeä, jos lapset ei pue reippaasti. Oikein halutaan tehdä lapsille paha mieli ja antaa vastuu äidin tunnetiloista, jotka aikuisen pitäisi osata hillitä pääsääntöisesti ennen, ku niitä lapsia puskee.
En tarkoita, etteikö tunteita saisi näyttää, mutta ei lasten kiukuttelusta tai komentamisesta pitäisi joka päivä saada itkukohtauksia lasten edessä. Aikuinen on aikuinen, eikä 3v.
Imettäähän voi tietysti neljävuotiaaksi ja valitella sitten, kun ei ole neljään vuoteen saanut kokonaista yötä nukutuksi.
Kannattaa myös tehdä 3 lasta pienillä ikäeroilla, jos sen ekanki päivittäinen hoitaminen pistää itkemään iltasin.
Kestovaipat ja itsetehdyt ruuat omien yöunien hinnalla. Kaikki vapaa-aika tulisi myös käyttää kasvatusoppaiden lukemiseen.
Päivisin tulee jättää kaikki tekemättä, että voi lukea, leikkiä ja lorutella lapsen kanssa vähintään 8 tuntia päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurperheen vanhempana lähinnä naurattaa nämä itkuvirret kun YHDEN lapsen vanhempana ei ehdi tehdä mitään.
Meillä on useampi lapsi ja ehditään harrastaakin ihan normaalisti. Toki meillä on kaksi vanhempaa läsnä.
Jotkut tykkää opettaa lapsensa sylivauvaksi ja jokainen tyylillään. Mutta ehkäpä sopiva määrä rakkaudella annettua yksinäisyyttä on hyvä. Lapsi oppii nukkumaan omassa sängyssä kun se on ainoa esitelty vaihtoehto.
Mua taas lähinnä surettaa nää suurperheen äidit jotka tekee paljon lapsia, eikä kenellekään riitä oikein aikaa. Lapset opetetaan pärjäämään yksin, eivätkä he koskaan opi siihen että olisivat rakkauden ja huomion arvoisia. Saati että lapsi joskus saisi vanhemman jakamattoman huomion.
Höpöpuhetta. Sitä rakkautta saa vanhempien lisäksi myös sisaruksilta ja kun itse tulin äidiksi minulla oli luonnostaan valtava tukiverkko perheestä ja sisaruksista. Samoin, kuin vanhemmilla sisaruksillani meistä muista aikanaan.
Koskaan en ole joutunut pärjäämään yksin, aina on joku jolle soittaa, aina on joku joka auttaa, aina on paikkoja mihin mennä.
Vanhemmat, sisarukset, heidän lapsensa, kaikkien puolisot. Valtava joukko läheisiä, eikä paljon loppuunpalamiset ole painaneet, kun itse lopulta lapsia sain.
En jaksa kahta enempää tehdä, kun ura houkuttelee myös, mutta onneksi lapsillani on valtavasti serkkuja, yli 20 ja kaikki läheisiä.
Ihmiset kuvittelevat nykyään, että lapset kaipaisivat jatkuvaa huomiota vanhemmiltaan. Isossa perheessä huomiota saa ihan koko ajan kaikilta.
Vierailija kirjoitti:
Todella pitkä ketju jo. Riippuu ihan vauvasta mitä sen kanssa ehtii. Esikoinen oli jatkuvasti huutava koliikkivauva, joka nukkui vain liikkuvissa vaunuissa tai sylissä hytkytellen. Muun ajan joko söi tai huusi kurkku suorana. Onneksi puoliso auttoi. Yksin en olisi selvinnyt.
Toinen lapsi oli normaali vauva, joka vain söi ja nukkui rauhallisesti. Ehdi niin hyvin puuhailla esikoisen kanssa.
Tämä ei ole mitenkään vanhemmasta kiinni millaisen vauvan saa.
Sama kokemus. Minulla kolme lasta, todella erilaisia. Eka oli nopeasti tulistuva, veti itsensä ihan hirveään raivoon, jos ei HETI tullut maitoa kun oli nälkä. Jos näin kävi, oli tolaltaan pitkään. Keskimmäinen oli aina kaikkeen tyytyväinen, vienosti vain äänteli ja kohteliaasti pyysi maitoa, kun tuli nälkä. Viihtyi sitterissä jne. Kolmas oli vatsavaivainen, ei viihtynyt missään muualla kuin kantoliinassa tai rinnalla. Suihkuun ei todellakaan päässyt, ellei mies kanniskellut. Koin olleeni kolmannen kohdalla jo kokenut äiti, kuopuksen kränttyisyys ei ollut meidän vanhempien huonon kasvatuksen syytä vaan hän oli kivulias, ainoastaan kantoliinassa nukkui rauhallisesti. Kun kolme kuukautta tuli mittariin, niin vatsavaivat hävisivät ja sieltä kuoriutui ihan tavallinen vauva.
Kannattaa katsoa Yösyöttö-niminen elokuva. Minulla on ystäväpiirissä samanlainen yh-isä..
Nyt hän on jo isoisäkin, hyvin meni vauvavuosi ja siitä eteenpäin. Kyllä välillä piti joissain asioissa neuvoa ja auttaakin. Ei pannut ollenkaan pahakseen.