Täytyykö vauvassa tosiaan olla niin kiinni, ettei äiti ehdi syödä tai käydä suihkussa/vessassa?
Odotan esikoista ja vähän ristiriitaisin fiiliksin olen lueskellut toisten äitien kirjoituksia siitä, kuinka kamalaa vauva-aika on, kun vauva ei viihdy muualla kuin sylissä tai tissillä, eikä äiti itse ehdi huolehtia perustarpeistaan - syödä, käydä suihkussa tai edes rauhassa vessassa. Eikö vauvaa tosiaan voi laittaa hetkeksikään esim. pinnasänkyyn, jotta äiti ehtisi pikaisesti lämmittää ruuan tai hoitaa vessakäynnin? Ajatuskin noin "läheisriippuvaisesta" vauvasta tuntuu ahdistavalta ja tällä hetkellä pohdin, pahentaako 24/7 sylissä pitäminen ja pieneenkin inahdukseen reagoiminen tilannetta, ettei vauva oikeasti osaa olla hetkeäkään itsekseen ilman äidin läheisyyttä? Tietenkään en pientä vauvaa dumppaisi yksin pitkäksi aikaa, mutta luulisi äidin oman jaksamisen olevan koetuksella, jos oikeasti joutuu tinkimään ravinnosta ym. perustarpeista.
Kommentit (406)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu vauvasta ja siitä, viitsitkö kuunnella sen huutoa vessareissun ajan. Mutta mä en ymmärrä, miksei sitä voi ottaa vessaan ja suihkuun mukaan. Mä teen näin, niin ei tarvii kiirehtiä. Silloin ku vauva ei suostu nukkumaan päikkäreitä missään muualla kuin sylissä teen ruoat vauvan ollessa hereillä ja syön vauvan nukkuessa sylissä.
Vauvan huudattaminen on pahoinpitelyä.
Se että menee vessaan ja vauva alkaa vähän ölisemään siinä pöntöllä istuessa ja hoidat asiasi loppuun ja peset kädet sen sijaan että ryntäät kusitipat roiskuen housut kintuissa ekasta narinasta ei ole pahoinpitelyä. Kyllä se vauva voi minuutin odottaa. Aika harvoin vauva alkaa huutamaan kuin palosireeni ihan tyhjästä. Jos näin käy, niin vauva on satuttanut itsensä. Siihen kuuluukin heti reagoida.
Huonoa argumentointia. Puhuimme vauvan itkemisen hyväksymisestä.
Ei vaan sinä puhuit.
No mä olin totaali-yh joten pakko se oli. Pyrin hoitamaan kun vauva nukkuu, mutta tyttärellä oli koliikkia joten ei se jossaiin vaheessa paljoa nukkunut. Pakkohan se oli vaan jättää huutamaan ja hoitaa hoidettava asia. Mulla on vielä suolistosairaus joka aiheuttaa sen että vessa-asiointeja on päivässä paljon ja niiden jälkeen usein täytyy pestä takapuoli ja siivota pytty. Eipä tuo ole näyttänyt siitä pysyviä vaurioita saaneet että välillä sai varti huutaa ilman muuta kuin sanallisen lohduttelun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu vauvasta ja siitä, viitsitkö kuunnella sen huutoa vessareissun ajan. Mutta mä en ymmärrä, miksei sitä voi ottaa vessaan ja suihkuun mukaan. Mä teen näin, niin ei tarvii kiirehtiä. Silloin ku vauva ei suostu nukkumaan päikkäreitä missään muualla kuin sylissä teen ruoat vauvan ollessa hereillä ja syön vauvan nukkuessa sylissä.
Vauvan huudattaminen on pahoinpitelyä.
Se että menee vessaan ja vauva alkaa vähän ölisemään siinä pöntöllä istuessa ja hoidat asiasi loppuun ja peset kädet sen sijaan että ryntäät kusitipat roiskuen housut kintuissa ekasta narinasta ei ole pahoinpitelyä. Kyllä se vauva voi minuutin odottaa. Aika harvoin vauva alkaa huutamaan kuin palosireeni ihan tyhjästä. Jos näin käy, niin vauva on satuttanut itsensä. Siihen kuuluukin heti reagoida.
Mulla on suolistosairaus ja en todellakaan käynyt minuutissa vessassa.
Jostain syystä vauva heräsi aina itkemään kun olin vessassa ja se on jotain ihan hirveää kun vauva itkee niin että happi loppuu ja et pääse sieltä vessassa pois kun vasta vartin päästä.
Hmm. Lapseni ei suostunut vauvana olemaan juurikaan makuuasennossa vaan rauhoittui vain pystyssä esim sylissä. Oli refluksia, johon ei hoito tepsinyt kunnolla. Siksi ei suostunut koskaan makoilemaan lattialla ja unet oli lyhyissä pätkissä sekä päivällä että yöllä. Jos jätti pinnikseen käydäkseen vessassa niin huusi kurkku suorana kunnes oksensi.
Asiat voi tehdä vaikeasti tai helposti. Esim. lapsi auton turvaistuimeen ja istun keittiön pöydälle. Siten lapsi näkee äidin ja samaan aikaan voi tehdä keittiössä ruokaa ym. Välillä voi antaa tuttia suuhun tai lelua käteen. Ihan omaa järkeä ja luovuutta voi käyttää. Eikä lapsen itku ole mikään katastrofi.
Oman vauvan kanssa ehti hyvin syödä tai käydä suihkussa. Yleensä kävin suihkussa iltaisin, kun vauva oli yöunilla tai puoliso kotona. Sai sitten rauhassa otettua pitkän suihkun. Usein kyllä mentiin iltaisin myös saunaan vauvan nukkuessa. Oma vauva meni nukkumaan kahdeksalta, niin siinä oli hyvin aikaa ennenkuin menin itse nukkumaan.
Aluksi tosin oli opettelemista siinä, että ne kriittiset toimet, kuten syöminen tehdään heti, kun vauva on nukahtanut, eikä jäädä tuijottelemaan sitä tuhisevaa vauvaa. Vauvan unisykli on noin 30-45 minuuttia ja yleensä vauvat nukkuvat vähintään sen ajan kerrallaan.
Kahvi kannattaa tehdä termosmukiin. Jostain syystä vauvat heräävät aina, kun kahvi on valmista vaikka nukkuisivat ulkona eivätkä mitenkään voi haistaa tuoretta kahvia.
Vierailija kirjoitti:
Asiat voi tehdä vaikeasti tai helposti. Esim. lapsi auton turvaistuimeen ja istun keittiön pöydälle. Siten lapsi näkee äidin ja samaan aikaan voi tehdä keittiössä ruokaa ym. Välillä voi antaa tuttia suuhun tai lelua käteen. Ihan omaa järkeä ja luovuutta voi käyttää. Eikä lapsen itku ole mikään katastrofi.
Ja sen verran kannattaa käyttää maalaisjärkeä, että ei nosta vauvaa pöydälle sitterissä tai turvakaukalossa.
Vierailija kirjoitti:
Asiat voi tehdä vaikeasti tai helposti. Esim. lapsi auton turvaistuimeen ja istun keittiön pöydälle. Siten lapsi näkee äidin ja samaan aikaan voi tehdä keittiössä ruokaa ym. Välillä voi antaa tuttia suuhun tai lelua käteen. Ihan omaa järkeä ja luovuutta voi käyttää. Eikä lapsen itku ole mikään katastrofi.
Kai tää on huono vitsi? Ensinnäkin vauvaa ei saa huvikseen istuttaa turvakaukalossa. Se ei ole vauvan keholle hyvä asento. Toiseksi kukaan täyspäinen ihminen ei laita vauvan turvakaukaloa tai sitteriä keittiön pöydälle putoamaan. Vauva voi olla lattialla maton päällä vanhemman vierellä. Siitä vauva näkee hyvin, on mukavassa asennossa, on turvassa ja pääsee kehittämään lihaksiaan ja liikkuvuuttaan. Sitterissäkään ei saa jatkuvasti pitää. Vain lyhyitä aikoja kerrallaan.
Kaksi perustervettä lasta ja ihan olen normaalisti pystynyt syömään, käymään suihkussa ja vaikka lukemaan lehteä ym kaikessa rauhassa. Omaakin aikaa on ollut alusta asti koska lapsilla on isäkin...
Kyllä sen voi jättää sänkyyn suihkun, ruuan laitoin ajaksi. Mutta todennäköisesti huutaa koko sen ajan joten huomaat että pääsee vähemmällä kun jättää kaiken tekemättä. Ap:lle enää myöhäistä, mutta jos lasta suunnittelee ottakaa kaikki jutut tosissanne kuinka raskasta se on ja vielä vähä päälle. Yhden tutkimuksen mukaan moni vanhempi jättäisi lapset tekemättä jos saisi kokeilla sitä arkea pari kk, enkä epäile yhtään....
Kyllä nuo hommat normaalisti vauvan kanssa ehtii hoitaa ja muutakin. Vauvan voi jättää sänkyyn jos on pakko, mutta todennäköisesti se viihtyy paremmin jos ottaa sen mukaan sinne missä onkin vaikka sitterissä tai leikkimatolla/viltillä. Joskus on vaan tehtävä asioita vaikka vauva itkisi, silloin voi vaan yrittää puheella/laululla rauhoitella, ettei toinen ihan hylätyksi kokisi itseään. Se kotitöiden teko on sitten omasta jaksamisesta ja vauvasta kiinni, hyvin nukkuvan tyytyväisen vauvan kanssa ehtii ja jaksaa vaikka mitä, itkuisen kanssa ei sitten juuri mitään, suurin osa on jotain siltä väliltä.
Mietippä kun ennen (80/90-luvulla) äiti ja isä kävi aamuin illoin navetalla sen 1/2h-1h ja me kersat oltiin ihan keskenämme pirtissä sen aikaa, ihan pienestä asti. Kukaan ei kuollut eikä mennyt rikki.
Vierailija kirjoitti:
Mietippä kun ennen (80/90-luvulla) äiti ja isä kävi aamuin illoin navetalla sen 1/2h-1h ja me kersat oltiin ihan keskenämme pirtissä sen aikaa, ihan pienestä asti. Kukaan ei kuollut eikä mennyt rikki.
Itse asiassa mun tuntemat tyypit, jotka kuvaukseesi sopivat, ovat pimeitä. Kiljuivat paniikissa, kun äiti vasn halusi olla hyvä emäntä ja pakkohan ne lehmät oli hoitaa, kun isäntä pakeni muihin hommiin.
Kyllä vauvassa täytyy olla kiinni ja elää "vauvantahtisesti", mutta tottakai omat perustarpeet pitää huolehtia. Vauvoissa on ihan tosi paljon eroja siinä, miten ne viihtyy ja nukkuu, mutta suurin osa on semmoisia että aika monta asiaa joudut opettelemaan tekemään vauva sylissä tai jalalla sitteriä keinuttaen, ja vauva tulee mukaan vessaan ja suihkuunkin jos on hereillä eikä muita ole kotona. Vauvan itkuun pitää vastata, mutta aika äkkiä opit tunnistamaan milloin on reagoitava heti ja milloin vauva voi odottaa hetken, aina ei ole pakko reagoida heti ensimmäiseen inahdukseen. Käytännössä sitä vasta oppii huomaamaan ne itselle ja omalle vauvalle sopivat toimintatavat, se mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi toisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu vauvasta ja siitä, viitsitkö kuunnella sen huutoa vessareissun ajan. Mutta mä en ymmärrä, miksei sitä voi ottaa vessaan ja suihkuun mukaan. Mä teen näin, niin ei tarvii kiirehtiä. Silloin ku vauva ei suostu nukkumaan päikkäreitä missään muualla kuin sylissä teen ruoat vauvan ollessa hereillä ja syön vauvan nukkuessa sylissä.
Vauvan huudattaminen on pahoinpitelyä.
Se että menee vessaan ja vauva alkaa vähän ölisemään siinä pöntöllä istuessa ja hoidat asiasi loppuun ja peset kädet sen sijaan että ryntäät kusitipat roiskuen housut kintuissa ekasta narinasta ei ole pahoinpitelyä. Kyllä se vauva voi minuutin odottaa. Aika harvoin vauva alkaa huutamaan kuin palosireeni ihan tyhjästä. Jos näin käy, niin vauva on satuttanut itsensä. Siihen kuuluukin heti reagoida.
Mulla on suolistosairaus ja en todellakaan käynyt minuutissa vessassa.
Jostain syystä vauva heräsi aina itkemään kun olin vessassa ja se on jotain ihan hirveää kun vauva itkee niin että happi loppuu ja et pääse sieltä vessassa pois kun vasta vartin päästä.
Suolistosairaus on trauma, joka traumatisoi muitakin.
Jos vauva itkee, mietit, mitä teit väärin - ja yrität oppia.
Riippuu vauvasta. Meillä ekat 3 kk oli sellaista, että vauva alkoi huutaa silmät kiinni heti, kun sen laski sylistä. En tietenkään mennyt suihkuun ja jättänyt vauvaa huutamaan! Minulle tulee todella huono olo, jos vauva huutaa. En pysty huudattamaan. Nyt puolivuotiaana vauva viihtyy yksin lelukaaren alla, sitterissä tai lattialla leikkien niin, että pystyn huolehtimaan askareista. En ymmärrä, miksi jälkikasvua hankitaan, jos ajatus sen hoitamisesta ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Asiat voi tehdä vaikeasti tai helposti. Esim. lapsi auton turvaistuimeen ja istun keittiön pöydälle. Siten lapsi näkee äidin ja samaan aikaan voi tehdä keittiössä ruokaa ym. Välillä voi antaa tuttia suuhun tai lelua käteen. Ihan omaa järkeä ja luovuutta voi käyttää. Eikä lapsen itku ole mikään katastrofi.
Tai sitten voi hommata semmoisen syöttötuoliin kiinnitettävän, tuohon käyttöön tarkoitetun kaukalon, joka on turvallinen eikä ole putoamisriskiä. Ei maksa kovinkaan paljoa käytettynä, helppo siirtää keittiössä siihen ihan viereen eikä tarvitse tehdä mitään riskialttiita omia virityksiä. Tai sitten voi pitää sen sitterin/leikkimatom ihan lattialla, vauvalle on luultavasti aika sama kummassa on, mutta vanhempi joutuu sitten kumartelemaan enemmän.
Ota ihan rauhassa. Voit vaikka laittaa vauva sitteriin vessakäynnin ja suihkun ajaksi. Kyllä minä pääsin vessassa käymään, mutta vauvat on ohjelmoitu niin, että kun saat ruuan eteesi, he alkavat vaatia itse ruokaaa. ;) Sekin vaihe menee ohi. Minä pelkäsin hirveästi, että miten vauvan kanssa pitää olla, se on oikeasti ihanaa aikaa, vaikka kukaan ei säästy haasteilta. Tsemppiä, pärjäät kyllä.
Mitä sä sitten ehdotat että pitäisi tehdä? Esimerkiksi koliikin syytä ei tiedetä varmaksi, sen arvellaan johtuvan suolisto kypsymättömyydestä. Valitettavasti edes nykylääketiede ei voi antaa kaikkeen varmoja vastauksia. Jos tiedetään että vauvalla ei ole allergiaa, ei refluksia, ei esim. mahanportin ahtaumaa tai muuta rakenteellista vikaa, ei lihasjumeja, tutkimuksissa kivulle ei löydy syytä. Silloin ei ole muuta mahdollisuutta kuin arvella mistä kipu voisi johtua. Se on onneksi tutkimuksissa todettu, että vauvalle kosketus on hyvää kipulääkettä, eli eipä siinä voi muuta kuin vain pitää sylissä ja yrittää keksiä keinoja joilla helpottaa. Ja ihan käytäntö on osoittanut selittämättömien kipujen menevän yleensä ohi vauvan kasvaessa.