Lapsen kaverilla polyamorinen perhe

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 13:53"]Tiesittekö, että on myös polyamorisia suhteista, joissa on kaksi miestä ja yksi nainen. Kuinkas mielestänne niissä valtaa käytetään?
[/quote]
Ei muuta asiaa. Nämä suhteet, joissa on naosia vain yksi, ovat kyllä harvinaisempia.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 13:37"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 13:08"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 01:03"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 00:42"]

Hei! Minun paras kaverini on polyamorisessa suhteessa, jossa nainen ja kaksi miestä. Ulkopuolisena on hyvin vaikea lähteä arvioimaan sitä, kuinka perheen dynamiikka toimii ja onko esim naisilla vaikkapa ulkopuolisia rakastajia tms. Asioita on aina helpompi tuomita tai arvostella, jos ne ovat itselle vieraita. Niin kauan, kun kyseessä on aikuisten ihmisten keskenäinen sopimus, niin eihän tuossa tilanteessa mitään väärää ole. Voisit vaikka tutustua enemmän polyamoriaan ja miettiä, miksi siihen liittyy omalta osaltasi tällainen ajattelumalli, koska selkeästi olet kuitenkin arvoiltasi liberaalimpi.

Itse olen ihan tylsä, yksiavioinen hetero, mutta antaa kaikkien kukkien kukkia :)

http://polyamoria.fi/

[/quote]

Jokainen tajuaa että tuo ei toimi ja on vain vaikeuksien kerjäämistä. Jotain vikaa tuollaiseen ryhtyvissä ihmisissä on. Sitoutumiskyvyttömyyttä, rikkinäinen perhetausta traumatisoinut,

[/quote]

No hohhoijaa taas. Jos itse olet tuota mieltä, se ei välttämättä tarkoita sitä, että ei sopisi jollekin muulle. En minäkään haluaisi elää tuollaisessa suhteessa, mutta jollekin muulle se voi sopiakin. Vai että nämä ihmiset ovat sitten jotain ongelmakimppuja? Miten se "normaali" ihminen sitten määritellään? Eikö jokaisella ole omat traumansa? Jos suhde perustuu vapaaehtoisuusteen, on se mielestäni ihan ok. Varmaan suhteessa on kaikenlaisia ongelmia, mutta niin on kaikissa muissakin suhteissa, ainakin kun katsoo, miten usein parit eroavat. Ärsyttää tällainen moralisointi, jossa muut sanelevat, miten toisten pitää elää. Jos jollekin ainoa oikea tapa on elää tavallisessa heterosuhteessa, suon sen heille ilomielin. Nauttikoon elämästään ihan rauhassa, ja parisuhteestaan. Mutta antakaa hyvät ihmiset muiden elää miten parhaaksi katsovat ja kenkä kanssa haluavat, edellyttäen, että aivät vahingoita tai hyväksikäytä muita.

[/quote]

Tuota suhteen vapaaehtoisuuteen perustumista toitottavat kaikki ne, joille itselleen sopii se, ettei puoliso tiedä hänen pettävän, sehän on "kahden aikuisen keskinäinen sopimus", eikä kuulu muka tuolle petetylle puolisolle. Juuri tuosta yksipuolisesti päätetystä vapaaehtoisesta kahden aikuisen SALASSA TEHDYSTÄ keskinäisestä sopimuksesta, joka ei muille (edes puolisolle!) kuulu johtuu SUURIN OSA eroista! Siinä unohdetaan ja rikotaan se kahden aikuisen jo aiemmin keskenään JULKISESTI tekemä sopimus OLLA USKOLLISIA TOISILLEEN.

Miehelläkö on muka oikeus pitää niin monta vaimoa kuin tahtoo? Sehän on jo kuin huivipäiden kulttuurissa, jossa naisilla ei ole koirankaan arvoa, ja jossa myös pikku tyttöjä naitetaan vanhoille miehille ... raiskattaviksi. Polyamorialla pyritään pikku hiljaa tuohon suuntaan.

[/quote]

Niin kuin totesi, mikä ei sovi minulle, voi sopia jollekin toiselle. Jokaisella on vapaus itse päättää millaisessa suhteessa elää. Jos joku nainen haluaa elää kahden miehen kanssa tai vaikka kahden naisen, suotakoon se hänelle. Ketä se vaingoittaa, jos kyseessä on vapaaehtoisesti solmittu suhde? Ja väitinkö, että joissakin kulttuureissa ilmenevä tapa naittaa nuoria tyttöjä vanhoille miehille on ok? Ei tietenkään ole, koska siinä joku toinen tekee päätöksen tytön puolesta. Jos täysi-ikäinen tyttö itse haluaa mennä naimisiin vaikka sata vuotiaan kanssa ja täysin vapaaehtoisesti, se  on hänen oma asiansa.  Miksi haluat vahtia muiden ihmisten elämää noin fanaattisesti? Mitä se sinulta on pois, jos joku toinen haluaa elää elämänsä eri tavalla kuin sinä?  Elä omaa elämääsi miten haluat ja anna toisten tehdä samoin.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 13:31"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 13:24"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 13:03"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 12:42"]

En antaisi lapseni mennä polyamoriseen perheeseen leikkimään, vaan pyytäisin lapsen kaveria meille. Kertoisin lapselleni, että vaikka he näyttävät ulospäin ihan normaaleilta, se elämäntapa ei ole suotavaa, sillä se on epätasa-arvoinen ja epätasapuolinen, ja epänormaali.[/quote]

Hyi olkkoon kun mua inhottaa tollaset insestiset puheet lapselle! Miten oma äiti voi mennä rikkomaan lapsen kasvurauhaa saarnaamalla PERVERSIOISTA? Oman äidin suusta! Oman isän suustakin kamalaa tietty. Altistat lapsesi aikuisten seksuaaliasioille ja se on väärin, vaikka olisitte mitä kirkkoväärtejä. Se siemen itää aikansa ja sun sanat ovat ensimmäiset, mitkä lapsesi seksuaalista havahtumista kehystävät. Pahimmassa tapauksessa lapsesi altistuu seksuaaliselle hyväksikäytölle tai alkaa kapinoimaan sinun arvojasi vastaan. Niin surullista, kun kunnon ihmisiltä menee tämmönen metataso aivan yli hilseen. Meni kauhea kasa rautalankaa tähänkin.

[/quote]

Ei taida olla termit oikein hallussa tuolla, joka insestistä tuossa yhteydessä vauhkoaa! Insesti on oman lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Ei se, että neuvoo lastaan välttämään epäterveitä ja epänormaaleja ilmiöitä! Se on huolenpitoa omasta lapsesta. Omaa lasta voi varoittaa kaikista perverseistä, esim namusedistä. Lapselle asioiden kertominen on eri asia kuin tässä aikuisten esken suorin sanoin asioiden toteaminen.

Joillekin näyttää olevan ihan ok jättää lapsensa huolettomina ja täysin tietämättöminä kulkemaan eskarista/ala-asteelta/kavereilta kotiin, vaikka olisi uutisoitu tuolla alueella liikkuvasta pedofiilista, joka houkuttelee lapsia kyytiinsä. Niin, eihän lapsille sovi kertoa, että maailmassa on paljon kartettavia asioita, pahoja ihmisiä, tekoja, joita ei sovi tehdä, ... Oppikoon vaan kantapään kautta. Se on vissiin sitä vanhempain aitoa rakkautta lapsiinsa?

[/quote]

Insestinen tunnelma voi virittyä juuri noin, että projisoidaan se seksualisointi ulkopuoliseen. Juuri äidin tekemä insestinen hyväksikäyttö on tyypillisesti fantasioiden, moraalisaarnojen ja emootioiden tasolla. Tiedättehän sen kulttuurisen kuvan rovastista, joka piiskaa lapsen paljasta pyllyä pyhän raivon vallassa, jotta synti lähtisi? Tässä on vähän samansukuisesta ilmiöstä kyse. Se voi olla hienovaraista ja osittain tiedostamatonta, tulla esiin vasta turvallisessa psykoterapiassa. Minä kirjoitan provosoivasti, jotta tuo äiti heräisi siihen, että suupaltti saattaa vahingoittaa lapsiaan. Tuomitsemalla toisten ihmisten seksuaalielämän lapselle synnytetään lapsen mieleen fantasia (eli kuvitelma) kyseisestä kohtauksesta.

[/quote]

Lapsi ei ikätasonsa mukaisesti kykene kuvittelemaan mitään seksifantasioita, ellei vanhemmat anna telkkarin pauhata vapaasti kontrolloimatta, tai itse salli lapsensa nähdä vanhempien makuuhuoneen puuhasteluja.

Lasta VOI ja PITÄÄ varoittaa asioista, jotka ovat epänormaaleja, esim aiemmin mainittu pedofilia. Se, kuinka tuon tekee, riippuu siis lapsen iästä ja kyvystä käsittää asioita. On aina parempi, että omat, rakastavat, luotettavat ja huolehtivat vanhemmat ohjaavat lasta, kuin että sen tekee joku pornoa syytävä telkkari tai naapurin homopariskunta tai koulukaverin polyamorinen perhe. Maailma on täynnä asioita, joita ei pidä normalisoida. Niihin mieltyneet tarvitsevat pikemminkin terapiaa kuin normaalit vanhemmat, jotka kasvattavat lapsiaan rakkaudella. Perversiot vahingoittavat lasta, ei se, että omat rakastavat vanhemmat neuvovat ja ohjaavat lasta valitsemaan hyvät, paljon koetellut ja terveet elämäntavat. Salliessaan yhden epänormaaliuden leviämisen, yhteiskunta joutuu sallimaan seuraavankin, ja seuraavan, ja yhä arveluttavampia elämäntapoja, kuten tuolla eräs otti esimerkiksi Eiffeltornin kanssa avioitumisen! Kaikki ilmiöt eivät vain ole terveitä!

Katsoiko kukaan sitä Erilaiset perheet- dokumenttia, jossa oli Marko, Johanna ja Jaana. Marko ja Johanna olivat naimisissa ja yhteisiä lapsia kaksi tai kolme ja Jaana oli Markon tyttöystävä, joka oli muuttanut niille, neljän lapsen äiti. Johanna oli bi ja sitten Jaanakin oli tajunnut niillä asuessaan olevansa bi. Siellä asui iso lauma lapsia ja kaikki aikuiset nukkuivat yhdessä, mutta Marko makasi vain naisten kanssa ja nämä naiset saivat olla vain naisten sekä Markon kanssa. Ajatelkaa, siinä on meidän lapsia ja tuon lapsia ja yhdet käy panemassa sen Jaanan kämpillä ja kertovat, että lähtevät nyt panemaan. Onkohan tuo sama perhe kyseessä? Kuinka yleistä tuo on?

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 13:53"]Tiesittekö, että on myös polyamorisia suhteista, joissa on kaksi miestä ja yksi nainen. Kuinkas mielestänne niissä valtaa käytetään? [/quote] Ei muuta asiaa. Nämä suhteet, joissa on naosia vain yksi, ovat kyllä harvinaisempia.

[/quote]

Ai olet asiantuntija, vai? Laitapa sitten linkkiä johonkin oikeaan tilastoon, muuten kysessä on vain sinun MIELIPITEESI.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 13:53"]

Tiesittekö, että on myös polyamorisia suhteista, joissa on kaksi miestä ja yksi nainen. Kuinkas mielestänne niissä valtaa käytetään?

[/quote]

No mun mielestä on ihan sama kummin päin sukupuolet on. Sama kysymys mulla on mielessä, että miksi joku haluaa jakaa sen kumppaninsa.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 12:01"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 11:55"]Kuvitelkaapa sama aloitus niin, että polyamorisuus olisi korvattu homoseksusalisuudella. Mikä paskamyrsky täällä tulisikaan niskaan! Vaikka polyamoriaa voidaan "puolustella" täsmälleen samoilla argumenteilla kuin homouttakin (ja on muuten luonnossa paljon yleisempää). Tässä se taas nähdään, millaisia lampaita ihmiset ovat; puhutaan vain niiden puolesta, keiden oikeuksia on muodikasta puolustaa, kuten homoja. Itse olen tavallinen tympeä heteromamma, mutta tämä kaksinaismoralismi pistää silmään. [/quote] Homosuhde ja polyamorinen suhde eivät ole verrannollisia asioita keskenään. Homosuhteessa ei esim ole samankaltaista kilpailuasetelmaa, joka tällaisessa suhteessa syntyy lähes aina. Kysy vaikka mormoneilta. Ihmiset tehkööt mitä haluavat, mutta lapselle voi olla haitallista oppia esim, että vaimot (naiset) kilpailevat miehen huomiosta.

[/quote]

MISTÄ IHMEESTÄ tämä aina revitään, että mormonit harrastaisivat moniavioisuutta? Kirkossa moniavioisuus on kielletty, ja sitä harrastava jäsen erotetaan kirkosta välittömästi. Moniavioisuutta ei ole kirkossa hyväksytty 1830-luvun jälkeen.

Terveisin mormoni itsekin.

Ihan ok.

Meidän pojan kaveri asuu äitinsä kanssa kahdestaan. Se jos joku on sairasta.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 14:25"]

Katsoiko kukaan sitä Erilaiset perheet- dokumenttia, jossa oli Marko, Johanna ja Jaana. Marko ja Johanna olivat naimisissa ja yhteisiä lapsia kaksi tai kolme ja Jaana oli Markon tyttöystävä, joka oli muuttanut niille, neljän lapsen äiti. Johanna oli bi ja sitten Jaanakin oli tajunnut niillä asuessaan olevansa bi. Siellä asui iso lauma lapsia ja kaikki aikuiset nukkuivat yhdessä, mutta Marko makasi vain naisten kanssa ja nämä naiset saivat olla vain naisten sekä Markon kanssa. Ajatelkaa, siinä on meidän lapsia ja tuon lapsia ja yhdet käy panemassa sen Jaanan kämpillä ja kertovat, että lähtevät nyt panemaan. Onkohan tuo sama perhe kyseessä? Kuinka yleistä tuo on?

[/quote]

Ei kauheen terveeltä kuulosta tuokaan lähtökohta, että aviomiehellä on alkuun ollut vaimon lisäksi tyttöystävä, joka on sitten muuttanut perheen kotiin. Mutta paremmin ymmärrän miten tuo voi toimia siinä vaiheessa kun kaikki saa lopulta "jakaa" toisensa. Miehellä kaksi naista, ja naisilla mies sekä toisensa. Se tilanne on vaikea ymmärtää, että yhdellä suhteen osapuolista on 2 puolisoa, ja muilla kahdella vaan käytännössä puolikas.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 14:53"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 14:25"]

Katsoiko kukaan sitä Erilaiset perheet- dokumenttia, jossa oli Marko, Johanna ja Jaana. Marko ja Johanna olivat naimisissa ja yhteisiä lapsia kaksi tai kolme ja Jaana oli Markon tyttöystävä, joka oli muuttanut niille, neljän lapsen äiti. Johanna oli bi ja sitten Jaanakin oli tajunnut niillä asuessaan olevansa bi. Siellä asui iso lauma lapsia ja kaikki aikuiset nukkuivat yhdessä, mutta Marko makasi vain naisten kanssa ja nämä naiset saivat olla vain naisten sekä Markon kanssa. Ajatelkaa, siinä on meidän lapsia ja tuon lapsia ja yhdet käy panemassa sen Jaanan kämpillä ja kertovat, että lähtevät nyt panemaan. Onkohan tuo sama perhe kyseessä? Kuinka yleistä tuo on?

[/quote]

Ei kauheen terveeltä kuulosta tuokaan lähtökohta, että aviomiehellä on alkuun ollut vaimon lisäksi tyttöystävä, joka on sitten muuttanut perheen kotiin. Mutta paremmin ymmärrän miten tuo voi toimia siinä vaiheessa kun kaikki saa lopulta "jakaa" toisensa. Miehellä kaksi naista, ja naisilla mies sekä toisensa. Se tilanne on vaikea ymmärtää, että yhdellä suhteen osapuolista on 2 puolisoa, ja muilla kahdella vaan käytännössä puolikas.

[/quote]

Mun mielestä kaikki saa elää elämäänsä niinkuin tahtovat. Kunhan kenellekään ei aiheudu siitä kurjuutta. Lapsilla ainakin on leikkikavereita tuossa kuviossa ja uskoisin että mies on hyvin onnelinen kun ei ainakaan tarvitse kyllästyä yhteen naiseen.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 13:53"]Tiesittekö, että on myös polyamorisia suhteista, joissa on kaksi miestä ja yksi nainen. Kuinkas mielestänne niissä valtaa käytetään? [/quote] Ei muuta asiaa. Nämä suhteet, joissa on naosia vain yksi, ovat kyllä harvinaisempia.

[/quote]

Onko sinulla ihan jotain lähdettäkin tuolle väittelee vai hatustako vedit?

Musta tuo ihan ok. Hyvin lapselle voi sanoa että heidän perheensä on sellainen ja meidän tällainen ja kaikki on hyvin. 

Mä oon joskus ajatellut että voisin elää polyamorisessa suhteessa... Mutta en kyllä pystyisi. Jo tarpeeksi vaikeaa yhden ihmisen kanssa niins aati kahden tai useamman ;) Eihän noissa suhteissa naiset kuitenkaan ole milläänlailla "alistettuja" vaan ihan vapaasta tahdosta siinä. Naisilla saattaa olla suhde keskenäänkin tai ulkopuolisia suhteita...

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 20:53"][quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 19:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 18:12"][quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 18:07"] Ei tässä ole niistä aikuisista kyse, vaan lapsista! Se mitä joku haluaa kotonaan tehdä, on eri asia kuin se, että siihen kuvioon hankitaan lapsia ja lapsilla on äitiä ja äitipuolta ja isää ja isäpuolta ja isän tyttökaveria ja äidin tyttökaveria. [/quote] Niin eli siis miten se lapsi menee siitä rikki? Eikö tärkeintä ole rakastava ja turvallinen koti? Asia erikseen, jos sitä ei pystytä tarjoamaan, mutta eihän epätavallinen perheratkaisu vielä tarkoita turvattomuutta. Minut kasvatti isoäitini rakastavasti ja hyvää huolta pitäen. Kasvoin ihan ehjäksi heteroihmiseksi, joka ei kuvittele asiasta mitään sen ihmeellisempää lapsena tai aikuisena. Myöskään ei tarvitse muiden perhejärjestelyjä arvostella, kun huomaa että myös se oma erikoisempi toimi hyvin. [/quote] No jos sinulla toimi, niin älä yleistä! Minulla on ikäiseni sisko! Isä asui meillä ja toisen perheen luona. Minä olin aina se piiloteltu lapsi. Äitini ja isäni vaimo olivat hyvissä väleissä. Vaikka tulin ja tulen edelleen toimeen muiden sisarusteni kanssa, kyllä tunsin kateuttakin. Toivoin joskus, että isäni muuttaisi pysyvästi meille. Siskon kanssa saatiin aina samat joululahjat, ettei tulisi kateutta. Olin heidän perheensä mukana usein mummolassa, ja koin aina itseni ylimääräiseksi, vähän näkymättömäksikin. Isäni vaimolla oli suhde isän lisäksi naiseen, mutta häntä en tavannut. Nyt isäni on jo kuollut, mutta pidän yhteyttä sisaruksiini. Ei ne aikuisten lemmen asiat ole helppoja lapselle. Minuakin vaivannut aina eräänlainen huonommuuden tunne, vaikka äitini, isäni ja isäni vaimo sekä toinen perhe olivat keskenään ihan ok väleissä.

[/quote]

Ja juuri samaten sinä et voi yleistää, että kaikilla homma sujunut yhtä huonosti kuin sinulla. Kaverillani on 8 sisarusta. Hänkin on tuntenut itsensä näkymättömäksi ja vähemmän tärkeäksi kuin toiset sisaruksista. Kielletäänkö nyt siis suurperheet? Eihän ikinä päästä eroon siitä, että toiset on hyviä vanhempia ja toiset huonompia, muttei se polyamoria tee kenestäkään automaattisesti huonoa isää tai äitiä.
[/quote]

En tarkoittanut ihan tuota, mutta ymmärtäkää väärin, jos haluatte. Sanoin vaan, että ei ole lapselle aina helppoa, jos on erilainen perhekuvio, kuten meillä oli. Toki muillakin voi olla ikäviä tuntemuksia, oli uskovaisesta perheestä tai sitten isällä kaksi perhettä. Ei isäni ollut paha ihminen, hän rakasti kahta naista. Toisen kanssa oli pitkässä avioliitossa ja useampi lapsi ja minun äitini tyytyi vähempään. Ei se lapselle silti ole mukava kuvio, että on oman ikäinen sisko, joka saa enemmän isän huomiota. Mutta parempi sekin kuin jos olisi asuttu 70-80-luvulla yhden katon alla koko sakki. Olisin varmaan kaivautunut häpeästä maan alle.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 21:42"][quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 20:53"][quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 19:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 18:12"][quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 18:07"] Ei tässä ole niistä aikuisista kyse, vaan lapsista! Se mitä joku haluaa kotonaan tehdä, on eri asia kuin se, että siihen kuvioon hankitaan lapsia ja lapsilla on äitiä ja äitipuolta ja isää ja isäpuolta ja isän tyttökaveria ja äidin tyttökaveria. [/quote] Niin eli siis miten se lapsi menee siitä rikki? Eikö tärkeintä ole rakastava ja turvallinen koti? Asia erikseen, jos sitä ei pystytä tarjoamaan, mutta eihän epätavallinen perheratkaisu vielä tarkoita turvattomuutta. Minut kasvatti isoäitini rakastavasti ja hyvää huolta pitäen. Kasvoin ihan ehjäksi heteroihmiseksi, joka ei kuvittele asiasta mitään sen ihmeellisempää lapsena tai aikuisena. Myöskään ei tarvitse muiden perhejärjestelyjä arvostella, kun huomaa että myös se oma erikoisempi toimi hyvin. [/quote] No jos sinulla toimi, niin älä yleistä! Minulla on ikäiseni sisko! Isä asui meillä ja toisen perheen luona. Minä olin aina se piiloteltu lapsi. Äitini ja isäni vaimo olivat hyvissä väleissä. Vaikka tulin ja tulen edelleen toimeen muiden sisarusteni kanssa, kyllä tunsin kateuttakin. Toivoin joskus, että isäni muuttaisi pysyvästi meille. Siskon kanssa saatiin aina samat joululahjat, ettei tulisi kateutta. Olin heidän perheensä mukana usein mummolassa, ja koin aina itseni ylimääräiseksi, vähän näkymättömäksikin. Isäni vaimolla oli suhde isän lisäksi naiseen, mutta häntä en tavannut. Nyt isäni on jo kuollut, mutta pidän yhteyttä sisaruksiini. Ei ne aikuisten lemmen asiat ole helppoja lapselle. Minuakin vaivannut aina eräänlainen huonommuuden tunne, vaikka äitini, isäni ja isäni vaimo sekä toinen perhe olivat keskenään ihan ok väleissä.

[/quote]

Ja juuri samaten sinä et voi yleistää, että kaikilla homma sujunut yhtä huonosti kuin sinulla. Kaverillani on 8 sisarusta. Hänkin on tuntenut itsensä näkymättömäksi ja vähemmän tärkeäksi kuin toiset sisaruksista. Kielletäänkö nyt siis suurperheet? Eihän ikinä päästä eroon siitä, että toiset on hyviä vanhempia ja toiset huonompia, muttei se polyamoria tee kenestäkään automaattisesti huonoa isää tai äitiä.
[/quote]

En tarkoittanut ihan tuota, mutta ymmärtäkää väärin, jos haluatte. Sanoin vaan, että ei ole lapselle aina helppoa, jos on erilainen perhekuvio, kuten meillä oli. Toki muillakin voi olla ikäviä tuntemuksia, oli uskovaisesta perheestä tai sitten isällä kaksi perhettä. Ei isäni ollut paha ihminen, hän rakasti kahta naista. Toisen kanssa oli pitkässä avioliitossa ja useampi lapsi ja minun äitini tyytyi vähempään. Ei se lapselle silti ole mukava kuvio, että on oman ikäinen sisko, joka saa enemmän isän huomiota. Mutta parempi sekin kuin jos olisi asuttu 70-80-luvulla yhden katon alla koko sakki. Olisin varmaan kaivautunut häpeästä maan alle.
[/quote]

Nyt ihmiset saattaa tunnistaa, mutta kerron sen uhallakin, että isälläni oli lisäksi yksi poika, josta en tiennyt ennen perukirjoitusta. Hän ei ollut antanut lupaa kertoa olemassaolostaan. Isäni vaimo tiesi. Omituisinta on, että isäni on asunut kuulemma myös heidän luonaan, kun poika oli alle kouluikäinen. Täysi-ikäisenäkään poika ei halunnut kertoa itsestään meille muille sisaruksille, eikä tullut hautajaisiinkaan. Oma valinta.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 21:51"][quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 21:42"][quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 20:53"][quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 19:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 18:12"][quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 18:07"] Ei tässä ole niistä aikuisista kyse, vaan lapsista! Se mitä joku haluaa kotonaan tehdä, on eri asia kuin se, että siihen kuvioon hankitaan lapsia ja lapsilla on äitiä ja äitipuolta ja isää ja isäpuolta ja isän tyttökaveria ja äidin tyttökaveria. [/quote] Niin eli siis miten se lapsi menee siitä rikki? Eikö tärkeintä ole rakastava ja turvallinen koti? Asia erikseen, jos sitä ei pystytä tarjoamaan, mutta eihän epätavallinen perheratkaisu vielä tarkoita turvattomuutta. Minut kasvatti isoäitini rakastavasti ja hyvää huolta pitäen. Kasvoin ihan ehjäksi heteroihmiseksi, joka ei kuvittele asiasta mitään sen ihmeellisempää lapsena tai aikuisena. Myöskään ei tarvitse muiden perhejärjestelyjä arvostella, kun huomaa että myös se oma erikoisempi toimi hyvin. [/quote] No jos sinulla toimi, niin älä yleistä! Minulla on ikäiseni sisko! Isä asui meillä ja toisen perheen luona. Minä olin aina se piiloteltu lapsi. Äitini ja isäni vaimo olivat hyvissä väleissä. Vaikka tulin ja tulen edelleen toimeen muiden sisarusteni kanssa, kyllä tunsin kateuttakin. Toivoin joskus, että isäni muuttaisi pysyvästi meille. Siskon kanssa saatiin aina samat joululahjat, ettei tulisi kateutta. Olin heidän perheensä mukana usein mummolassa, ja koin aina itseni ylimääräiseksi, vähän näkymättömäksikin. Isäni vaimolla oli suhde isän lisäksi naiseen, mutta häntä en tavannut. Nyt isäni on jo kuollut, mutta pidän yhteyttä sisaruksiini. Ei ne aikuisten lemmen asiat ole helppoja lapselle. Minuakin vaivannut aina eräänlainen huonommuuden tunne, vaikka äitini, isäni ja isäni vaimo sekä toinen perhe olivat keskenään ihan ok väleissä.

[/quote]

Ja juuri samaten sinä et voi yleistää, että kaikilla homma sujunut yhtä huonosti kuin sinulla. Kaverillani on 8 sisarusta. Hänkin on tuntenut itsensä näkymättömäksi ja vähemmän tärkeäksi kuin toiset sisaruksista. Kielletäänkö nyt siis suurperheet? Eihän ikinä päästä eroon siitä, että toiset on hyviä vanhempia ja toiset huonompia, muttei se polyamoria tee kenestäkään automaattisesti huonoa isää tai äitiä.
[/quote]

En tarkoittanut ihan tuota, mutta ymmärtäkää väärin, jos haluatte. Sanoin vaan, että ei ole lapselle aina helppoa, jos on erilainen perhekuvio, kuten meillä oli. Toki muillakin voi olla ikäviä tuntemuksia, oli uskovaisesta perheestä tai sitten isällä kaksi perhettä. Ei isäni ollut paha ihminen, hän rakasti kahta naista. Toisen kanssa oli pitkässä avioliitossa ja useampi lapsi ja minun äitini tyytyi vähempään. Ei se lapselle silti ole mukava kuvio, että on oman ikäinen sisko, joka saa enemmän isän huomiota. Mutta parempi sekin kuin jos olisi asuttu 70-80-luvulla yhden katon alla koko sakki. Olisin varmaan kaivautunut häpeästä maan alle.
[/quote]

Nyt ihmiset saattaa tunnistaa, mutta kerron sen uhallakin, että isälläni oli lisäksi yksi poika, josta en tiennyt ennen perukirjoitusta. Hän ei ollut antanut lupaa kertoa olemassaolostaan. Isäni vaimo tiesi. Omituisinta on, että isäni on asunut kuulemma myös heidän luonaan, kun poika oli alle kouluikäinen. Täysi-ikäisenäkään poika ei halunnut kertoa itsestään meille muille sisaruksille, eikä tullut hautajaisiinkaan. Oma valinta.
[/quote]

Tuossa jossain vaiheessa ketjun alussa on joku muukin kommentoinut, ei siis ole kaikki minun ajatuksia. Tyttöystävistä ja muistaen ole maininnut. Minä vain lapsen ajatuksia kerroin, miten itse olen kokenut. Vapaa rakkaus. Olen myös itse hiukan tunnepuolella omia vanhempiani pidättyväisempi. En luota helposti ja mietin, mitähän tuokin tahtoo, jos joku tuntuu liian ystävälliseltä. Alastomuus on aina ollut minulle luonnollinen juttu, äitini ja isäni molemmat olivat tavallaan nudisteja, aina kun mahdollista vaatteet pois esim. Kesämökillä. Harvoin me sinne kuitenkaan päästiin, koska se oli vain pieni mökki ja isä toisen perheensä kanssa lomaili ja metsästi ja kalasteli siellä.

Minä kerroin muutamalle läheisimmälle kaverille, että minun isälläni on kaksi kotia. Se että ap:n tyttären kaveri on kertonut erilaisesta perheestään, on aika hieno homma. Silloin se ei paina salaisuutena vatsan pohjassa (kuten itse koin). Minä myös koin, että isäni painosti ja tarkkaili, rakastanko minä sisaruksiani ja hänen vaimoaan. Siksi meillä harvoin oli kiistaa, ei ainakaan siinä määrin kuin biologisilla sisaruksilla yleensä. Minun oletettiin sopeutuvan, koska se on tosi jees ja onni ja ilo kaikille, että meillä on toisemme (mitä se ei ollut).

Hmmm... Mielenkiintoista juttua. Kun ei se lapsi tosiaan valitse sitä polyamoriaa, niin ei se välttämättä ole ilon aihe. Mikseivät ihmiset voisi odottaa, että lapset kasvavat ennenkuin näitä perheviritelmiä ja useita päällekkäisiä suhteita luodaan?

Moi vain kaikki,

Olen polyamorisessa monisuhteessa elävä kahden lapsen äiti. Minun perheeseeni kuuluu mies, kaksi lastamme, miehen tyttöystävä (joka on minun paras ystävä) sekä hänen kolme lastaan.

Olemme kaikki tasa-arvoisia perheessämme. Mieheni ei alista meitä ja elämme hyvää tavallista lapsiperheen arkea plus se että perheemme arkea jakaa kolme aikuista. On jotenkin todella loukkaavaa miestäni kohtaan että häntä ajatellaan kamalana alistajana, vaikka hän itse antaa paljon elämästään sille, että jaksaa pitää tasapuolisesti huolta ja rakastaa kahta naista.

Minulla on myös ollut miesystävä, jota en ole kuitenkaan esitellyt miesystävänä lapsillemme. Olimme vuosia yhdessä, mutta en halunnut niin lyhyen ajan sisällä vielä esitellä häntä poikaystävänäni.

On todella surullista huomata kuinka karmivia ennakkoajatuksia ihmisillä on perhemallistamme. Jotenkin inhottavinta tässä on se että aikuisista lähtee kiusaaminen ja aikuinen istuttaa ennakkoluulonsa lapsiinsa. Lapsi ei itsessään näe mitään pahaa erilaisissa perhemalleissa, mutta jos aikuiset sitä hänelle tuputtaa saattaa hän jopa alkaa kiusata polyperheen laspsia.

Meidän perheemme ympärillä on paljon erilaisia perheitä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, yksinhuoltajia, leskeksi jääneitä vanhempia, eronneita, vuoroviikkoperheitä jne. jne. Tämä meidän perhemalli on vain yksi niiden joukossa.

Emme toitota tai julista perhemallimme ihanuutta. Ei tämä kaikille sovi ja ei tarvitsekkaan. Me olemme tässä kuviossa minun aloitteestani voin vain sanoa että me olemme onnellisia eläen näin.

Olisi tosi ystävällistä jos antaisimme kaikki kaikkien kukkien kukkia. Tärkeintä on että ketään ei satuteta ja ihmiset ovat onnellisia.

Paljon onnea teidän perheillenne

Polyamorinen perheen äiti

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 22:56"]

Moi vain kaikki,

Olen polyamorisessa monisuhteessa elävä kahden lapsen äiti. Minun perheeseeni kuuluu mies, kaksi lastamme, miehen tyttöystävä (joka on minun paras ystävä) sekä hänen kolme lastaan.

Olemme kaikki tasa-arvoisia perheessämme. Mieheni ei alista meitä ja elämme hyvää tavallista lapsiperheen arkea plus se että perheemme arkea jakaa kolme aikuista. On jotenkin todella loukkaavaa miestäni kohtaan että häntä ajatellaan kamalana alistajana, vaikka hän itse antaa paljon elämästään sille, että jaksaa pitää tasapuolisesti huolta ja rakastaa kahta naista.

Minulla on myös ollut miesystävä, jota en ole kuitenkaan esitellyt miesystävänä lapsillemme. Olimme vuosia yhdessä, mutta en halunnut niin lyhyen ajan sisällä vielä esitellä häntä poikaystävänäni.

On todella surullista huomata kuinka karmivia ennakkoajatuksia ihmisillä on perhemallistamme. Jotenkin inhottavinta tässä on se että aikuisista lähtee kiusaaminen ja aikuinen istuttaa ennakkoluulonsa lapsiinsa. Lapsi ei itsessään näe mitään pahaa erilaisissa perhemalleissa, mutta jos aikuiset sitä hänelle tuputtaa saattaa hän jopa alkaa kiusata polyperheen laspsia.

Meidän perheemme ympärillä on paljon erilaisia perheitä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, yksinhuoltajia, leskeksi jääneitä vanhempia, eronneita, vuoroviikkoperheitä jne. jne. Tämä meidän perhemalli on vain yksi niiden joukossa.

Emme toitota tai julista perhemallimme ihanuutta. Ei tämä kaikille sovi ja ei tarvitsekkaan. Me olemme tässä kuviossa minun aloitteestani voin vain sanoa että me olemme onnellisia eläen näin.

Olisi tosi ystävällistä jos antaisimme kaikki kaikkien kukkien kukkia. Tärkeintä on että ketään ei satuteta ja ihmiset ovat onnellisia.

Paljon onnea teidän perheillenne

Polyamorinen perheen äiti
[/quote]

Miksi te ette voi elää erillään? Kuinka iso koti teillä on? Jos on viisi lasta, onko kaikille tilaa vai yhteen huoneeseenko ahdatte monta nukkumaan? Onko miehelläkin ulkopuolisia suhteita? Miten lapset kokee tilanteen? Onko kateutta? Isä kai on isä vain osalle lapsista?

Onks toi polymamma nyt se ap:n perheen tyttären kaverin äiti tai äitipuoli?? Vai onko se se siitä telkkuohjelmasta? Ei kai noita polyamorisia ollut Suomessa yhdistyksessä kuin alle sata. Monellako niistä muka on lapsia? Ehkä kymmenellä perheellä?