Lue keskustelun säännöt.
Mummo muistisairaiden hoivakodissa ja siellä kaikilla mummoilla on nuket hoivattavina ja papoilla jättipehmoja..
Kommentit (39)
Voisin kuvitella, että legoja tai muita rakennussarjoja olisi myös hyvä olla saatavilla, ja palapelejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistisairaat tykkää muhveista myös. Sellaisista joissa on mukana nappeja, tuikuja jne niin ulkopuolella kuin muhvin sisälläkin. Niitä on hauska tehdä, malleja löytää esim "tuubelta".
Ne myös lämmittävät käsiä kun vanhuksilla verenkierto heikkenee raajoissa.
Vierailija kirjoitti:
https://www.duodecimlehti.fi/duo97754
"Vaaleanpunainen uusissa tehtävissä
Noin 15 %:lla Alzheimer-potilaista esiintyy seksuaalisia käytösoireita, ja asianmukaisen ja turvallisen hoidon löytäminen niihin voi olla vaikeaa. Tilanne oli tällainen erään sekamuotoista dementiaa (MMSE-pisteet 12) sairastavan miespotilaan tapauksessa (Tune LE ym. Am J Geriatr Psychiatry 2008;16:612). Potilas ahdisteli sitkeästi hoitohenkilökuntaa ja naispotilaita kaikista hoitoyrityksistä huolimatta. Henkilökunta keksi lopulta antaa hänelle hellittäväksi metrin mittaisen pehmolelun - Vaaleanpunaisen pantterin. Ahdistelu väheni ratkaisevasti."
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaat tykkää muhveista myös. Sellaisista joissa on mukana nappeja, tuikuja jne niin ulkopuolella kuin muhvin sisälläkin. Niitä on hauska tehdä, malleja löytää esim "tuubelta".
Ne myös lämmittävät käsiä kun vanhuksilla verenkierto heikkenee raajoissa.
Muistan aikoinani luin että villitys alkoi Joensuusta.
https://yrjojahanna.fi/hyvan-tahdon-hypistelymuhvit/
Jos haluat tehdä semmoisen ja lahjoittaa johonkin: https://www.martat.fi/marttakoulu/kasityoohjeet/vaatteet-ja-asusteet/hy…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin kuvitella, että legoja tai muita rakennussarjoja olisi myös hyvä olla saatavilla, ja palapelejä.
Ei onnistu, piilottavat kaiken, mihin sattuu, kaikki häviää hetkessä.
Ihan järkevää, ei keneltäkään pois.
Omaisien vaan tajuttava ettei muistisairas enää ole sama kun ennen sairastumistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jos olisi varaa tilata näitä robottihylkeenpoikasia, hyviä tuloksia ollut dementiapotilaiden kanssa.
On olemassa tutkimuksiakin, että pehmoeläimet ja eläinrobotit, kuten myös oikeat eläimet, rauhoittavat muistisairaita, ja niiden avulla voidaan vähentää jopa lääkityksen tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä leluja sellaiselle vanhukselle anneta, joka ei niistä välitä. Muistisairas palaa hyvin usein lapsuuteen ja kaipaa omia pieniä lapsiaan. Heille nukke on ihan oikea lapsi, ei välttämättä lelu. Tai toisille lelu joka riittää täyttmään hoivavietin. Tänäpäivänä tiedetään, että palauttaminen realiteetteihin aiheuttaa vaan lisää ahdistusta. Muistisairas siis elelee oikeasti niissä omissa ajatuksissaan. Monessa yksikössä on myös kissa ja koirakaverit käyvät säännöllisesti halittavana. Toki eläimettömiä paikkoja löytyy myös allergioiden vuoksi.
Olen itse ollut aikoinani muistisairaiden osastolla ja olihan se melkoista menoa 🤷♀️ Moni paikasi leluja, huolehti josko lehmät on jo lypsetty (mitkä tietenkin olin juuri lypsänyt eli huoli pois). Pihalle rakennettiin linja-autopysäkki jonne usein olivat matkalla koska olivathan juuri lähdössä johonkin ym. Omaisilla tässä onkin tärkeä rooli; tuo muistisairaalle asioita jotka on hänelle tärkeitä nyt, ei niitä jotka olivat tärkeitä joskus ennen sairautta. Voi sitä onnen määrää joka yhdelle papalle tuli, kun hänen poikansa oli rakentanut hänelle sellaisen laatikon josta tuli erivärisiä ”sähkö”johtoja ja jotain ruuvattavia asioita. Mitään pieniä osia ei lähtenyt irti ja papalle oli mieluista puuhaa jossa hän kertoi olevansa tosi hyvä!
Naurattaa nämä, jotka ajattelee toimivansa jotenkin rationaalisesti, sittenkin kun muisti on mennyt. Mulle saa antaa tosiaan ihan minkä vaan pehmon tai nuken, jos se siihen hetkeen tuo iloa ja onnea, vaikka just nyt en halinalleja kaipaakaan. Täytyykin muistaa kirjata jonhonkin hoitotahtoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan, tästä ei ole kuin 15 vuotta, kun siihen aikaan muistisairaat vielä palautettiin ns. maan pinnalle ja harhat oikaistiin.
Tästä seurasi vaan muistisairaalle hämmennystä, sekaannusta ja jopa häpeää. Eihän se ole kiva.
Nykyään onneksi osataan sen verran, että ei enää oikaista muistisairaan höpinöitä, vaan ymmärretään asukkaan ajatuksia/harhoja ja kysellään niistä lisää. Eikä aiheuteta ahdistusta lisää.
Esimerkiksi, jos mummu väittää, että lypsylle pitää päästä, niin kerrotaan, että lehmät voivat hyvin ja lypsetty on. Jos tästä mummulle tulee parempi mieli, niin miksi sitten sanottas että "Haloo, lehmät on otettu pois jo 50 vuotta sitten ja nyt asut palvelutalossa" josta mummeli vaan ahdistuu ja tuntee häpeää.
Minulla ei ole edes muistisairautta, mutta silti luen sanoja kirjoista ja kuvittelen asioita, pelaan pelejä ja leikin. Virtuaalisesti juttelen täällä pitkiä aikoja joidenkin tuntemattomien kanssa ja en osaa sanoa, kumpi ”keskustelun” osapuolista on vähemmän järjissään.
Jos vanhana pehmolelun pehmeä turkki tuo muuten virikeköyhään elämään sisältöä, pidän sellaista mielelläni mukana. Kyseessä on vakavasti toimintarajoitteiset henkilöt. Eivät he enää ratko ristikoita tai tee käsitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ostin muistisairaalle anopilleni pehmokoiran. Hänellä on ollut useita koiria elämänsä aikana ja tämän pehmokoiran saatuaan hän ilahtui kyyneliin asti. Se on hänellä kokoajan mukana. Keskustelujen aikana hän automaattisesti silittelee koiraa, vaikka keskittyykin juttelemaan. Se on hänelle todella tärkeä.
Minä olisin voinut kirjoittaa tämän.
Aloitusta en usko, sillä ei ainakaan Suomessa tuoda muistisairaille - joka on kovasti kaunisteleva peitenimi dementoituneille - mitään ylimääräistä. Pehmolelut katoavat kummasti, vaikka niistä ei luulisi olevan mitään haittaa.
Nukke lapsen korvikkeena voi olla todella paha asia vaikkapa sellaiselle vanhukselle, joka on joskus menettänyt lapsensa ja nyt elää sitä aikaa uudestaan, kun hän on nyt saanut sen "vauvan".
Jo 70-luvulla oli mummolassa asuvalla vanhalla dementoituneella sukulaistädillä nukke ja nukenvaunut hoidettavanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ostin muistisairaalle anopilleni pehmokoiran. Hänellä on ollut useita koiria elämänsä aikana ja tämän pehmokoiran saatuaan hän ilahtui kyyneliin asti. Se on hänellä kokoajan mukana. Keskustelujen aikana hän automaattisesti silittelee koiraa, vaikka keskittyykin juttelemaan. Se on hänelle todella tärkeä.
Minä olisin voinut kirjoittaa tämän.
Aloitusta en usko, sillä ei ainakaan Suomessa tuoda muistisairaille - joka on kovasti kaunisteleva peitenimi dementoituneille - mitään ylimääräistä. Pehmolelut katoavat kummasti, vaikka niistä ei luulisi olevan mitään haittaa.
Nukke lapsen korvikkeena voi olla todella paha asia vaikkapa sellaiselle vanhukselle, joka on joskus menettänyt lapsensa ja nyt elää sitä aikaa uudestaan, kun hän on nyt saanut sen "vauvan".
Et nyt kyllä tiedä mistä puhut. Kyllä tuodaan.
https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3233462
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä leluja sellaiselle vanhukselle anneta, joka ei niistä välitä. Muistisairas palaa hyvin usein lapsuuteen ja kaipaa omia pieniä lapsiaan. Heille nukke on ihan oikea lapsi, ei välttämättä lelu. Tai toisille lelu joka riittää täyttmään hoivavietin. Tänäpäivänä tiedetään, että palauttaminen realiteetteihin aiheuttaa vaan lisää ahdistusta. Muistisairas siis elelee oikeasti niissä omissa ajatuksissaan. Monessa yksikössä on myös kissa ja koirakaverit käyvät säännöllisesti halittavana. Toki eläimettömiä paikkoja löytyy myös allergioiden vuoksi.
Olen itse ollut aikoinani muistisairaiden osastolla ja olihan se melkoista menoa 🤷♀️ Moni paikasi leluja, huolehti josko lehmät on jo lypsetty (mitkä tietenkin olin juuri lypsänyt eli huoli pois). Pihalle rakennettiin linja-autopysäkki jonne usein olivat matkalla koska olivathan juuri lähdössä johonkin ym. Omaisilla tässä onkin tärkeä rooli; tuo muistisairaalle asioita jotka on hänelle tärkeitä nyt, ei niitä jotka olivat tärkeitä joskus ennen sairautta. Voi sitä onnen määrää joka yhdelle papalle tuli, kun hänen poikansa oli rakentanut hänelle sellaisen laatikon josta tuli erivärisiä ”sähkö”johtoja ja jotain ruuvattavia asioita. Mitään pieniä osia ei lähtenyt irti ja papalle oli mieluista puuhaa jossa hän kertoi olevansa tosi hyvä!
Aika usein se on sama asia, joka on tuottanut iloa voimien päivinä kuin se, josta saa iloa vielä dementoituneena. Sano sinä tuo hoitohenkilökunnalle, että se omaisen tuoma esine pitää antaa asukkaan käyttöön eikä piilottaa kansliaan.
Ne ei tosiaan olleet mitään vesureita tai kirveitä, joita mummolle vietiin, mutta niin ne vaan katosivat ja sitten aikojen päästä ojennettiin pois kansliasta ilman mitään selitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ostin muistisairaalle anopilleni pehmokoiran. Hänellä on ollut useita koiria elämänsä aikana ja tämän pehmokoiran saatuaan hän ilahtui kyyneliin asti. Se on hänellä kokoajan mukana. Keskustelujen aikana hän automaattisesti silittelee koiraa, vaikka keskittyykin juttelemaan. Se on hänelle todella tärkeä.
Minä olisin voinut kirjoittaa tämän.
Aloitusta en usko, sillä ei ainakaan Suomessa tuoda muistisairaille - joka on kovasti kaunisteleva peitenimi dementoituneille - mitään ylimääräistä. Pehmolelut katoavat kummasti, vaikka niistä ei luulisi olevan mitään haittaa.
Nukke lapsen korvikkeena voi olla todella paha asia vaikkapa sellaiselle vanhukselle, joka on joskus menettänyt lapsensa ja nyt elää sitä aikaa uudestaan, kun hän on nyt saanut sen "vauvan".
Et nyt kyllä tiedä mistä puhut. Kyllä tuodaan.
https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3233462
Tasan tarkkaan tiedän, koska olen se, joka vei vanhukselle jotain ja muutaman viikon päästä se tavara ojennettiin kansliasta pois, jos ei ollut kokonaan kadonnut. En minä väitä, että ei missään annettaisi olla vanhuksilla pehmoleluja tai muitakaan virikkeitä. Fakta on, että siinä nimeltä mainitsemattomassa paikassa henkilökunta koki ne pikemminkin kiusallisiksi kuin rauhoittaviksi.
Itse en todellakaan vanhuksena halua, että minulle raahataan lässyttäen jotain lasten leluja.