Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aivan loppu vauvan kanssa, vauvaa enemmän toivonut mies huomasi ettei tämä olekaan ruusuilla tanssimista ja palasi eksänsä kanssa yhteen
30.01.2022 |
Vauva ei kiinnosta häntä, kun tajusi miten raskasta tämä on. On kahden kuukauden aikana hoitanut vauvaa yhteensä ehkä 5-6 tuntia, että olen päässyt edes suihkuun. Tukiverkostoa ei ole ja hoitajaan ei ole varaa, kun isänsä ei hoida edes elatusmaksuja. Ja vauva ei juo pullosta, eikä hoitaja luonnollisesti voi imettää. Toimin ns. tuttina jatkuvasti, vauva rääkyy heti kun irrottaa rinnasta. Nukkuu 2-3h pätkiä hyvinä öinä. Minä nukahtelen istualteen, unohtelen asioita ja tavaroita minne sattuu. Itkeskelen pitkin päivää ja öitä. Tulen kohta hulluksi, neuvolasta en saa kun syyllistämistä. Mitäs menin tekemään vauvan epäluotettavan miehen kanssa. Hän siis oli se, jolla oli meistä se vauvakuume, minä olin kannalla, että vauva saa tulla jos on tullakseen. Näin ei saisi sanoa, mutta vaikka vauva on rakas, haluaisin edes palan entistä elämääni takaisin.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ikäviä kommentteja taas. Ja täysin turhia.
Sinä olet nyt tosi raskaassa ja vastuullisessa tilanteessa ja varmaan tuntuu siltä, etteei ole mitään ulospääsyä. Voit kuitenkin olla varma, että jokainen päivä on yksi päivä kohti helpompaa elämää. Vaikka aika tuntuu nyt matelevan, se kuluu ja nopeasti kuluukin. Varmaan muistat, millaista oli vuosi sitten? Eikö vain aika olekin mennyt äkkiä?
On surullista, jos sinulla ei ole ketään, joka voisi tulla auttamaan. Ei siis yhtään sukulaista tai ystävää missään? Entä miehen vanhemmat? Voisiko Mll:sta tai seurakunnasta saada apua tai kunnan perhepalveluista?
Sinut on epäreilusti jätetty yksin. Voisitko millään kääntää asian niin, että juuri sinä olet saanut tilaisuuden kasvattaa lapsesi yksin, sinä olet hänelle tärkein ja läheisin ihminen ja sinä ja vain sinä saat nähdä kaikki lapsen kasvamiseen liittyvät hienot hetket.
Toivotan sinulle voimia ja rohkeutta!
Ilmeisesti olet uusi täällä? Tämän saman satutädin tunnistaa noista kilometrin pitkistä otsikoista, joissa on jo suurin osa sadusta. Ehkä joko is:n toimittaja joka hakee aiheita. Tai sitten joku harhainen jolla ei ole oikeassa elämässä sisältöä.
Tunnen ihan tosielämässä lastaan katuvan äidin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt VOIMIA! Älä huolehdi siitä miehestä, hän taaplatkoon tyylillään. Sinä et voi toisen vanhemman päätökselle mitään, nyt sinulta vaaditaan ponnistus, että saat oman ja lapsesi elämän raiteilleen. Sinä pystyt siihen ja lupaan, tämän koitoksen jälkeen et paljon tuulessa heilu.
Täällä oli jo mainittu hyviä kanavia yhteydenottoon. Olisiko lähipiirissäsi joku empaattinen naishenkilö tueksi, että saat järjestettyä konkreettista apua? Ettei kaikkea tarvitsisi tehdä vauva ”tississä riippuen”.
Hae elatustuki Kelalta. Mies ei voi vain päättää olla maksamatta.
Ota yhteys neuvolaan ja kerro painokkaasti, että tarvitset apua. Vie vauva terveyskeskukseen, jos sillä voi olla joku vaiva. Esim allergia tai vatsakipu tms.
Voimia! Kun vauva kasvaa, saat nukuttua paremmin. Jos se heräilee jatkuvasti ihan vähän väliä, sillä voi olla jokin vaiva, kuten korvatulehduskierre. Olin itse niin univelkainen ja väsynyt totaali yh, etten tajunnut, että korvatulehdus uusi koko ajan. Kun vauvan korvat putkitettiin, se alkoi nukkua jopa 5 h putkeen.
Mies on surkimus, pärjäät paremmin ilman sitä. Alkuaika on vaikeinta, mutta helpottaa, kun lapsi kasvaa. Ota yhteys myös sukulaisiisi ja jos sinulla on ystäviä tai sukulaisia muualla, esim kotipaikkakunnalla, harkitsisin muuttoa sinne. Mitta tärkeää on myös se, että sinulla on työpaikka, joten voi joutua asumaan sellaisella paikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ikäviä kommentteja taas. Ja täysin turhia.
Sinä olet nyt tosi raskaassa ja vastuullisessa tilanteessa ja varmaan tuntuu siltä, etteei ole mitään ulospääsyä. Voit kuitenkin olla varma, että jokainen päivä on yksi päivä kohti helpompaa elämää. Vaikka aika tuntuu nyt matelevan, se kuluu ja nopeasti kuluukin. Varmaan muistat, millaista oli vuosi sitten? Eikö vain aika olekin mennyt äkkiä?
On surullista, jos sinulla ei ole ketään, joka voisi tulla auttamaan. Ei siis yhtään sukulaista tai ystävää missään? Entä miehen vanhemmat? Voisiko Mll:sta tai seurakunnasta saada apua tai kunnan perhepalveluista?
Sinut on epäreilusti jätetty yksin. Voisitko millään kääntää asian niin, että juuri sinä olet saanut tilaisuuden kasvattaa lapsesi yksin, sinä olet hänelle tärkein ja läheisin ihminen ja sinä ja vain sinä saat nähdä kaikki lapsen kasvamiseen liittyvät hienot hetket.
Toivotan sinulle voimia ja rohkeutta!
Ilmeisesti olet uusi täällä? Tämän saman satutädin tunnistaa noista kilometrin pitkistä otsikoista, joissa on jo suurin osa sadusta. Ehkä joko is:n toimittaja joka hakee aiheita. Tai sitten joku harhainen jolla ei ole oikeassa elämässä sisältöä.
Tunnen ihan tosielämässä lastaan katuvan äidin.
Niin tunnen minäkin. Tuo muija yrittää saada minut hoitamaan lastaan, että itse pääsisi baariin. Ei onnistu. En missään tapauksessa ota hoitoon parkuvaa vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
JOS tilanne olisi tosi, neuvoisin varaamaan ajan psykologille: yleensä vauvan trauma hellittää nopeammin.
Hän tarvitsee pikaisesti lapsenhoitoapua, jotta voisi hetken nukkua rauhassa.
Jos ei tipu kuin tunti psykologin pakeilla niin varmaan hänenkin sohvallaan voi tempaista kunnon tirsat. - Olisi kerrankin konkreettista apua "terapiasta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa vaiheessa on rankkaa, mutta kyllä se iloksi muuttuu. Kannattaa etsiä uusi parempi mies, jonka lapsi saa isäkseen. Ei ehkä ihan vielä, mutta vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOS tilanne olisi tosi, neuvoisin varaamaan ajan psykologille: yleensä vauvan trauma hellittää nopeammin.
Hän tarvitsee pikaisesti lapsenhoitoapua, jotta voisi hetken nukkua rauhassa.
Jos ei tipu kuin tunti psykologin pakeilla niin varmaan hänenkin sohvallaan voi tempaista kunnon tirsat. - Olisi kerrankin konkreettista apua "terapiasta".
Ehkä olisi pitänyt miettiä enste eikä vaivata muita oman typerän päätöksensä takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne elatusavut voit hakea kelalta, lisäksi varaa sinne aika ja tarkista, että saat ne tuet mihin olet oikeutettu. Mikä on tilanne huoltajuuden kanssa? Vieläkö on yhteishuoltajuus? Tuossa linkissä on jotain tietoa asiasta.
https://www.hel.fi/sote/perheentuki-fi/vanhemmuus-ja-parisuhde/ero-laps…
Pulloruokintaan siirtyminen auttaisi ja vaikka voi olla vaikeaa aluksi, niin lapsi kyllä siihen tottuu. Anna vaikka aluksi tutti, jonka sitten vaihdat pulloon. Se toimi minun lapsellani. Useat lapset nukkuvat autossa, jos se on mahdollista niin ota lapsi autoon ajelulle. Sitten pysäytät nukkumaan parkkipaikalle. Älä tee tätä, jos olet niin väsynyt ettet pysty ajamaan. Myös vaunulenkillä lapsi rauhoittuu. Tai jos teillä on rivari/takapiha pue lämpimästi laita itkuhälytin mukaan ja sinne jätä vaunuissa nukkumaan. Ei kaikkea tarvi tehdä pilkun päälle, jos omat voimavarat loppu. Sinulla on oikeus olla tästä kaikesta väsynyt ja olet varmasti maassa, kuitenkin selvästi haluat lapsestasi huolehtia ja sekin on jo hyvä merkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen pitää aina miettiä, pärjäisikö lapsen kanssa myös yksin. Tämä on fakta vaikka kuinka nykyään yritetään ajaa tasa-arvoa.
Tämä. Kannattaa aina varautua siihen, että lopulta mies olisikin sika. En sano tätä pahalla tai syyllistääkseni, vaan ihan vinkkinä siskot.
Nykyään ei kenelläkään ole pakkoa jäädä esimerkiksi huonoon avioliittoon.
Avioliitto voi olla huono jo ennen lapsen saamista, ja lapsen syntymän jälkeen tilanne saattaa pahentua entisestään. Kenelläkään ei ole velvollisuutta elää avioliitossa tahtomattaan, oli lapsia sitten 1 tai 10. Elatusvelvollisuus sensijaan on molemmilla vanhemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa vaiheessa on rankkaa, mutta kyllä se iloksi muuttuu. Kannattaa etsiä uusi parempi mies, jonka lapsi saa isäkseen. Ei ehkä ihan vielä, mutta vuoden päästä.
Niin ajatteli varmaan sekin äiti, jonka lapsi istuu nyt vankilassa. Et voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa vaiheessa on rankkaa, mutta kyllä se iloksi muuttuu. Kannattaa etsiä uusi parempi mies, jonka lapsi saa isäkseen. Ei ehkä ihan vielä, mutta vuoden päästä.
Tunnetusti yh-äidit löytävät sitoutuneita ja kunnollisia miehiä ja isiä lapselle leikiten, voivat suorastaan valita lähikaupan hyllyltä muun kiireen ohessa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi kiva kun mies voi vain ottaa ja lähteä kun tuntuu ettei oma vauva nyt nappaakaan.
Kuka tänne uskaltaa mitään lapsia pykätä.
Jos olet Seinäjoella niin voin tulla mielelläni auttamaan. Mun lapsella oli hirveä koliikki eikä nukuttu kumpikaan. Se kestää aikansa ja ottaa koville, asiat menee kuitenkin parempaan päin. Mun tytär on mulle maailman tärkein ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOS tilanne olisi tosi, neuvoisin varaamaan ajan psykologille: yleensä vauvan trauma hellittää nopeammin.
Hän tarvitsee pikaisesti lapsenhoitoapua, jotta voisi hetken nukkua rauhassa.
Jos ei tipu kuin tunti psykologin pakeilla niin varmaan hänenkin sohvallaan voi tempaista kunnon tirsat. - Olisi kerrankin konkreettista apua "terapiasta".
Ehkä olisi pitänyt miettiä enste eikä vaivata muita oman typerän päätöksensä takia.
Ehkä mies olisi voinut miettiä enste eikä tehdä vauvaa jota ei sitten haluakaan hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi kasvaa isääkin alkaa jossain kohtaa kiinnostaa. Sitten jo ollaankin vaatimassa tapaamisia kyn ei ole enää vaipanvaihtoa. Näin se aina menee.
Ai menee vai? Jos ei tuossa vaiheessa kiinnosta oman lapsen tapaaminen, hoito, saati elarit, niin ainoastaan kiusanteko ja oman sädekehän kiillotus saa sellaisen isän kiinnostumaan myöhemmin. Usein vaan niitä lapsia on siinä vaiheessa saatettu alulle muidenkin kanssa, joten voi pitää kiirettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit myös itte ottaa rennommin ja katsoa jos se rakkaus lapseen syttyisikin. Itse viiden lapsen äitinä nukuin aina imettäessäni. Miten muuten voisi saada tarpeeksi unta. Pätkäuniin tottuu kyllä tyyliin tunti unta&imetystä ja tunti hereillä puuhaillen muuta.
Aika harva voi nukkua imettäessään ja ennen kuin yrittää, kannattaa googlata barn kvävning
Höpöhöpö. Ihan jokaisen, joka pystyy, pitäisi imettää öisin nukkuen. Itse olen kolme lasta siten hoitanut, ja kas, en ollut kuolemanväsynyt mörkö milloinkaan. Ymmärrän toki, että kaikilla se ei onnistu, ja seon harmi.
Mutta niitä lasten yökukkumisia todellakin lisää se, jos äiti on yliväsynyt ja kamalassa stressissä, ja imettää. Ne kaikki stressihormonit menee maidon mukana vauvaan, ja vauva myös on stressitilassa. Samoin jos äiti nukkuu imettäessään, ne unihormonit ( melatoniini etc. ) menee myös vauvalle, ja vauva nukkuu paremmin.
Tähän päälle tietysi kaikki kahvit sun muut, mitä ihmiset tankkaa pysyäkseen virkeinä - ja sitten ihmettelee miksei vauva nuku...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ikäviä kommentteja taas. Ja täysin turhia.
Sinä olet nyt tosi raskaassa ja vastuullisessa tilanteessa ja varmaan tuntuu siltä, etteei ole mitään ulospääsyä. Voit kuitenkin olla varma, että jokainen päivä on yksi päivä kohti helpompaa elämää. Vaikka aika tuntuu nyt matelevan, se kuluu ja nopeasti kuluukin. Varmaan muistat, millaista oli vuosi sitten? Eikö vain aika olekin mennyt äkkiä?
On surullista, jos sinulla ei ole ketään, joka voisi tulla auttamaan. Ei siis yhtään sukulaista tai ystävää missään? Entä miehen vanhemmat? Voisiko Mll:sta tai seurakunnasta saada apua tai kunnan perhepalveluista?
Sinut on epäreilusti jätetty yksin. Voisitko millään kääntää asian niin, että juuri sinä olet saanut tilaisuuden kasvattaa lapsesi yksin, sinä olet hänelle tärkein ja läheisin ihminen ja sinä ja vain sinä saat nähdä kaikki lapsen kasvamiseen liittyvät hienot hetket.
Toivotan sinulle voimia ja rohkeutta!
Ilmeisesti olet uusi täällä? Tämän saman satutädin tunnistaa noista kilometrin pitkistä otsikoista, joissa on jo suurin osa sadusta. Ehkä joko is:n toimittaja joka hakee aiheita. Tai sitten joku harhainen jolla ei ole oikeassa elämässä sisältöä.
Tunnen ihan tosielämässä lastaan katuvan äidin.
Niin tunnen minäkin. Tuo muija yrittää saada minut hoitamaan lastaan, että itse pääsisi baariin. Ei onnistu. En missään tapauksessa ota hoitoon parkuvaa vauvaa.
miksi näille baarijakajille tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia käyttää ehkäisyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa vaiheessa on rankkaa, mutta kyllä se iloksi muuttuu. Kannattaa etsiä uusi parempi mies, jonka lapsi saa isäkseen. Ei ehkä ihan vielä, mutta vuoden päästä.
Tunnetusti yh-äidit löytävät sitoutuneita ja kunnollisia miehiä ja isiä lapselle leikiten, voivat suorastaan valita lähikaupan hyllyltä muun kiireen ohessa..
Kyllä löytyy ja helpostikin jos äiti on normaalipainoinen.
Alue: Aihe vapaa
Ap:lle lämmin halaus. Mä olen myös tukiverkoton (omat vanhemmat hirveät narsistit jotka kaikin tavoin haluaa vaan pahaa lapsilleen) ja ollut vähän samassa tilanteessa, koliikkivauva, pahat synnytysvauriot. Pahinta oli se että suku käänsi selkänsä, kukaan ei auttanut, mistään ei saanut apua ja epätoivo valtasi alaa.
Jotenkin sitä selvisi sillä ajatuksella että päivä kerrallaan, yritän selvitä nyt tämän päivän enkä mieti huomista. Ja se ajatus antoi voimaa että tää on mun rakas lapsi, tärkein ja rakkain ihminen maailmassa, joka on aina lapseni ja kalleimpani.
Koliikkivaiheen jälkeen on ollut muitakin vaikeita tilanteita ja kriisejä ja AINA on sama toistunut että sukua ei kiinnosta ja omat vanhemmat vaan lisää taakkaa ilkkumalla, nälvimällä ja v*ttuilemalla. Nyt vuosien saatossa tilanne on edennyt siihen että välit on poikki. Se ei siis sinällään muuttanut mitään konkreettisesti (tukiverkoton ja ilman apua olin ennenkin ja myös nyt) mutta HENKISESTI tää oli iso asia, vapautti voimavaroja, ja stressi ja pelko ilkeilystä loppui. Paskoilla vittumaisilla sukulaisilla ei tee mitään. Muista sinäkin tämä. Ne ketkä sulle käänsi selkänsä, ei ansaitse sitten sitä että sinä autat heitä ja tuet heitä.
Neuvola harvoin auttaa, mutta voihan sitä kokeilla. Eniten suosittelen MLL palvelua lastenhoitoon, 9e tunti. Sitä pahimpaan hätään vaikka 1-2krt viikossa pari tuntia.
Tsemppiä. Muista rakastaa lastasi ja muista vaikeanakin hetkenä että se sinun arki on sen lapsesi ainutkertainen lapsuus.