Aivan loppu vauvan kanssa, vauvaa enemmän toivonut mies huomasi ettei tämä olekaan ruusuilla tanssimista ja palasi eksänsä kanssa yhteen

Ap tuleeko sulta hyvin maitoa? Voisiko vauva jäädä nälkäiseksi? Tätä ei varmaan saisi sanoa julkisesti, mutta mä monesti annoin etenkin yötä vasten korviketta rinnan päälle niin että maha tulee varmasti täyteen. Näin mun vauvat onkin nukkuneet yöllä ensimmäisen pätkän ~6 tuntia jo pienestä pitäen. Kyllä äidinkin pitää saada lepoa.

Elareihin sinulla on oikeus, muista pitää huolta että haet ne sitten Kelasta ja ottakoon vouti isältä kerta ei ajallaan hoida. Onhan tehty sopimus huoltajuudesta lastenvalvojalla, mustaa valkoisella? Kela maksaa ainakin ajallaan.

Toi aika on tosi raskasta. Jos yhtään lohduttaa niin hoidin lähes yksin kaksoset, siitä selviää. Päivä kerrallaan vaan ja yritä nukkua päikkärit vauvan kanssa ym.

Negatiiviset ajatukset kuuluu tohon hulluun muutokseen, tuut vielä muistelemaan valokuvista sitä ihanaa pientä tuhisijaa, vaikka nyt tuntuukin tosi raskaalta.

Voisitkohan saada kunnalta kotipalvelun 2-3h viikossa hoitamaan vauvaa että pääsisit vaikka happihyppelylle yksin tai saisit vähän omaa aikaa? Kysy rohkeesti myös perheellisiltä kavereilta, ihan varmasti joku ymmärtäisi ja voisi sen pari tuntia auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Naisen pitää aina miettiä, pärjäisikö lapsen kanssa myös yksin. Tämä on fakta vaikka kuinka nykyään yritetään ajaa tasa-arvoa.

Tämä. Kannattaa aina varautua siihen, että lopulta mies olisikin sika. En sano tätä pahalla tai syyllistääkseni, vaan ihan vinkkinä siskot.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi kasvaa isääkin alkaa jossain kohtaa kiinnostaa. Sitten jo ollaankin vaatimassa tapaamisia kyn ei ole enää vaipanvaihtoa. Näin se aina menee.

Mun serkku suostuu ulkoilemaan lastensa kanssa pelkästään hyvällä säällä. IG kuvien jälkeen palauttaa muksut äidin luo joskus anopille (mummille)

Kuuluu myöhäisheränneisiin iseihin. Lapset piti saada ennen 50v. päiviä.

Vierailija kirjoitti:

Onpa ikäviä kommentteja taas. Ja täysin turhia.

Sinä olet nyt tosi raskaassa ja vastuullisessa tilanteessa ja varmaan tuntuu siltä, etteei ole mitään ulospääsyä. Voit kuitenkin olla varma, että jokainen päivä on yksi päivä kohti helpompaa elämää. Vaikka aika tuntuu nyt matelevan, se kuluu ja nopeasti kuluukin. Varmaan muistat, millaista oli vuosi sitten? Eikö vain aika olekin mennyt äkkiä? 

On surullista, jos sinulla ei ole ketään, joka voisi tulla auttamaan. Ei siis yhtään sukulaista tai ystävää missään? Entä miehen vanhemmat? Voisiko Mll:sta tai seurakunnasta saada apua tai kunnan perhepalveluista?

Sinut on epäreilusti jätetty yksin. Voisitko millään kääntää asian niin, että juuri sinä olet saanut tilaisuuden kasvattaa lapsesi yksin, sinä olet hänelle tärkein ja läheisin ihminen ja sinä ja vain sinä saat nähdä kaikki lapsen kasvamiseen liittyvät hienot hetket.

Toivotan sinulle voimia ja rohkeutta!

Anteeksi nyt, mutta oletko oikeasti sitä mieltä että tämä ”voivoikoitakestääkylläsesiitäkunajatteletpositiivisesti” -lässytys on jotenkin hyödyllistä? Ap tarvitsee jonkun, joka ottaa sen vauvan vähintään pariksi tunniksi joka päivä, jamieluiten pariksi päiväksi viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Anna adoptioon. Mies lähti ja sinäkään et sitä oikeastaan halus. Joku muu kyllä haluaa.

Ei AP ole missään vaiheessa sanonut ettei rakasta vauvaansa, se että on uupunut ei tarkoita sitä etteikö vauva olisi rakastettu.

Kyllä hoitajakin voi toimia tuttina, jos hän imettää itsekin ja yhdessä sovitte, että hän voi vauvaa imettää. 

Minä olen kerran mennyt hoitoavuksi äidille, joka oli tanssinopettaja ja piti tanssitunnin eikä hän saanut siihen kohtaan ketään muuta hoitajaa. Minä olin vielä lapsen kanssa kotona, olikohan tämä omani 1,5-vuotias ja tämän toisen äidin lapsi vuoden ikäinen. Olimme lasten kautta tuttuja ja samanhenkisiä äitejä ja hän sanoi, että jos poika kaipaa lohtua, niin voin hyvin kokeilla imettää. 

En edes muista oliko se tanssitunti tunnin vai puolitoista vai lyhyempi, mutta olin oman lapseni ja tämän pojan kanssa sen aikaa siinä lähettyvillä ja jossain kohtaa poika alkoi vähän itkeskellä tai jotain, niin tarjosin hänelle sitten maitoa ja alkuhämmennyksen jälkeen hänelle kelpasi vieraankin äidin maito. Oli se itsellekin vähän erikoinen kokemus, mutta ei millään muotoa vastenmielinen. Se oli iso helpotus tuossa tilanteessa, että sai lapsen rauhoittumaan ja imetyksen jälkeen oli taas kaikki hyvin.

Minkä verran vauva nukkuu? Vauvathan nukkuvat aika paljon, koeta nukkua aina samaan aikaan. Jos nukkumisessa on ongelmia sinun pitäisi saada apua, sillä vauvalla on jokin hätä. Koliikkiin on olemassa hierontaohjeet jne. Hyvä neuvo tuo, että saako vauva tarpeeksi maitoa, jos ei, jatka korvikkeella. Jos itku ja valveillaolo johtuukin nälästä. 

Tärkeintä on että saisit nukuttua. Ota uudelleen neuvolaan yhteyttä ja lääkäriin, jos et saa apua. Jos ei muu auta, niin tee lastensuojeluilmoitus itsestäsi.

Auttaisin tosi mielelläni sinua, jos voisin. Olisi ihana hoitaa vauvaa välillä. Olisiko sinulla vaikka kaltaistani naapuria, vanhaa tätiä, joka voisi olla vauvan kanssa sen aikaa kun nukut? Jonka omat lapset ovat jo aikuisia.

Elatusasiat vireille lastenvalvojalla tei käräjäoikeudessa. Saat oikeusavun ilmaiseksi. Laita vauva babysitteriin tms kun käyt suihkussa. Totuta vauva tuttiin, mikäli mahdollista.

Voimia, sä selviät tosta. Anna sen pasiaisen olla en usko että se ja ex on hyvää seuraa vauvalle muutenkaan.

Jos itse ei saa yöllä nukuttua tarpeeksi, niin silloin kannattaa ehdottomasti nukkua päivälläkin samaan aikaan kun vauva nukkuu. Kai se vauva edes jotain päiväunia nukkuu?

Sängyssä kun imettää kyljellään, niin siitä on helppo jatkaa unille. Toki se vauvan päiväuniaikaan on omasta ajasta pois, mutta kauhea väsymys vie kyllä hohdon siitä omasta ajasta. Uni ensin!

Jos ei pysty käymään suihkussa kun vauva huutaa henkensä edestä, niin suihkua varten on olemassa myös omanlaisensa kantoliina. Sen vauvan voi siis ottaa mukaan suihkuun, niin saa edes itsensä pestyä. Tai sitten joku naapuri hätiin sylittelemään vauvaa suihkun ajaksi. Sen vauvan itkun kestää vähän paremmin, jos tietää että vauva saa sentään jonkun sylissä itkeä, eikä yksikseen.

Vierailija kirjoitti:

Trolli osaa eläytyä huumorintajuisesti. 👍

aloituksessa ihmetyttää tuo exän luo palaaminen?kun mies lapsia halusi niin kai sitä on oltu kuit parivuotta yhdessä?ja yritys ja odotus sekä syntymä.ja kaikkien näinen tapahtumien ja vuosien jälkeen joku ex ottaa takas!en usko

Vierailija kirjoitti:

Onpa ikäviä kommentteja taas. Ja täysin turhia.

Sinä olet nyt tosi raskaassa ja vastuullisessa tilanteessa ja varmaan tuntuu siltä, etteei ole mitään ulospääsyä. Voit kuitenkin olla varma, että jokainen päivä on yksi päivä kohti helpompaa elämää. Vaikka aika tuntuu nyt matelevan, se kuluu ja nopeasti kuluukin. Varmaan muistat, millaista oli vuosi sitten? Eikö vain aika olekin mennyt äkkiä? 

On surullista, jos sinulla ei ole ketään, joka voisi tulla auttamaan. Ei siis yhtään sukulaista tai ystävää missään? Entä miehen vanhemmat? Voisiko Mll:sta tai seurakunnasta saada apua tai kunnan perhepalveluista?

Sinut on epäreilusti jätetty yksin. Voisitko millään kääntää asian niin, että juuri sinä olet saanut tilaisuuden kasvattaa lapsesi yksin, sinä olet hänelle tärkein ja läheisin ihminen ja sinä ja vain sinä saat nähdä kaikki lapsen kasvamiseen liittyvät hienot hetket.

Toivotan sinulle voimia ja rohkeutta!

Tätä ei voi olla komppaamatta. Lisäisin vielä pari asiaa omasta puolestani: Nukahtamisen estämistä ja unesta herättämistä käytetään monin paikoin kidutuskeinona. Muista tämä, jos mietit, ettet saisi toivoa edes palaa vanhasta elämästäsi takaisin. Kukaan ei halua kärsiä väsymyksestä ja katkeilleista unista. On siis aivan  luonollista toivoa kokevansa jotakin sellaista hyvää, jota aikaisemmin koki eli unta ja nukkumista. Se, että lapsesi aiheuttaa tämän unettomuuden, ei poista tätä tosiasiaa.

Seuraavia ajatuksia tuli myös mieleen: mies on tehnyt väärin monella tapaa, sinä et. Neuvola on tehnyt virkavirheen. Siitä pitäisi tehdä valitus korkeammalle taholle. Voi olla kuitenkin ettet jaksa juuri nyt. Älä siis syyllistä itseäsi siitä. Ota kuitenkin johtoon yhteyttä ja vaadit terveydenhoitajan vaihdosta siitä syystä, että sinua on tästä syyllistetty. Neuvolan kuulusi auttaa, kuunnella ja ohjata saamaan apua  muualta. Ei syyllistää sinua, jota on miehen kannalta kohdeltu törkeästi.

Onko paikkakuntanne nettisivuilla huoli-nappia? Sellainen on monella kunnalla/kaupungilla. Jos yrität etsiä sen, ja kirjoittaa sitten lomakkeeseen, mikä tilanteesi on. Voit myös soittaa huomenna kaupungin sosiaalitoimeen ja pyytää apua perhetyöstä.

Tässä kohtaa muistutan, että mikäli sinulle tulee väsymyksestä johtuen olo, että voisit vahingoittaa vauvaa, niin laita lapsi vaikka yksin huutamaan pinnasänkyyn ja mene itse rauhoittumaan ulos asunnosta. Jos tulee täysi uupumus, niin soita 112 ja pyydä ohjaamaan lastensuojeluun. Ja sitten kerrot tilanteesi. Väsymys voi luoda karmeita tilanteita, varsinkin, jos on täysin jätetty yksin. Ja sinut on. Neuvolastakin pyysit apua, mutta sen sijaan taakkaasi lisättiin.

Oletteko sopineet elatusmaksut lastenvalvojan luona? Jos ette, niin sinne myös. Jos taas olette ja mies ei elareita maksa, niin ilmoitus Kelaan/elatusmaksut perintään. Tässä vaiheessa sitten kerron, että moni, joka on käyttäytynyt samalla tavalla kuin miehesi alkaa todennäköisesti tässä vaiheessa uhkailla sillä, että jos aiheutat hänelle hankaluuksia vaatimalla niitä elareita ja hänelle tulee ongelmia maksumerkintöjen yms. kanssa, niin hän ei sitten tapaa lastaan. Muista olla kova: Se on vain uhkailua ja sinänsä ei tilannetta muuta. eihän mies ole nytkään lastaan tavannut. 5-6 tuntia useamman kuukauden aikana ei ole mitään.

Seurakunnasta toisiaan voit pyytää apua. Diakonit auttavat monesti etsimään/hakemaan sitä apua väsyneiden, masentuneiden yms kanssa. Lisäksi heillä on tietoa paikkakunnan avuntarjoajista. Hoitavat myös asiakkaiden kanssa paperisotaa. Jos et esim. itse jaksa miettiä, että miten jokin asia pyydetään, niin he auttavat. Jaksaisitko tänään kirjoittaa diakonille? Vaikka kopioiden tuon aloituksesi.

Lopuksi: sinä olet tärkeä ja lapsesi on tärkeä. SInua on monella tapaa kohdeltu huonosti. Sinun ja lapsesi kuuluu saada tukea. Jos kukaan ei juuri tällä hetkellä voi hoitaa lasta esim. ulkolenkittelyjä huomioimatta, niin esim kodinhoitoavusta yms. saattaa olla apua.

Jos uskaltaisi kertoa seudun missä olette, niin ehkä sinulle järjestyisi täältäkin joku ystävällinen naisihminen tai useampi joka voisi käydä joskus auttamassa.

Minä ainakin voisin kuvitella käyväni vaikka kerran viikossa, koska koen syvää empatiaa sinua kohtaan ja rakastan vauvoja.

Toki tarvit paljon enemmän, ja srn kuuluu järjestyä kunnasta (perhetyö) mutta olisihan tuollainenkin edes jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Hieno nainen se exä kun ottaa avosylin vastaan lastenhylkääjän. Itelle ei kelpais.

En myöskään kykenisi tuollaseen. Tiedän 3 lapsen äitinä mitä on lastenhoito.

Tätä juuri tarkoitin toisessa ketjussa: Äidit vaan hampaat irvessä todistelevat, että on niin ihanaa, kun parkuva penska ei anna nukkua ja keskellä yötäkin pitää herätä.

JOS tilanne olisi tosi, neuvoisin varaamaan ajan psykologille: yleensä vauvan trauma hellittää nopeammin.

Kuulostaa siltä, että kumpaakaan teistä ei kiinnosta eikä huvita vauvan hoitaminen, mutta sinä teet sitä velvollisuudesta.

Adoptio hyvään perheeseen olisi lapselle paras.

Tosi tämä ei tietenkään ole, sillä vauva pärjäsi suuren osan päivästä isänsä kanssa - tuskin nännin kera.

Vierailija kirjoitti:

Onhan sitä toitotettu, että lapsia tehdessä pitää miettiä selviääkö sen kanssa yksin. Ja niitä pitää oikeasti ite haluta eikä tehdä toisten mieliksi.

En minä ainakaan ennen lapsen tuloa täysin hahmottanut, mitä se vauva-arki on. Se miten se lapsi tosiaan on 24/7 jatkuvasti siinä, etkä saa hetken rauhaa, on oikeasti yllättävää, vaikka sen tiesi. En osannut kuvitella miten poikki olisin ja silti pitäisi jaksaa. Minulla oli lapsen isä koko ajan tukena, mutta silti oli välillä todella haastavaa jaksaa.

Meille yksi lapsi olikin sitten riittävästi ja sen jälkeen tiesimme, ettei voimavarat riitä useampaan.

Vierailija kirjoitti:

Onpa ikäviä kommentteja taas. Ja täysin turhia.

Sinä olet nyt tosi raskaassa ja vastuullisessa tilanteessa ja varmaan tuntuu siltä, etteei ole mitään ulospääsyä. Voit kuitenkin olla varma, että jokainen päivä on yksi päivä kohti helpompaa elämää. Vaikka aika tuntuu nyt matelevan, se kuluu ja nopeasti kuluukin. Varmaan muistat, millaista oli vuosi sitten? Eikö vain aika olekin mennyt äkkiä? 

On surullista, jos sinulla ei ole ketään, joka voisi tulla auttamaan. Ei siis yhtään sukulaista tai ystävää missään? Entä miehen vanhemmat? Voisiko Mll:sta tai seurakunnasta saada apua tai kunnan perhepalveluista?

Sinut on epäreilusti jätetty yksin. Voisitko millään kääntää asian niin, että juuri sinä olet saanut tilaisuuden kasvattaa lapsesi yksin, sinä olet hänelle tärkein ja läheisin ihminen ja sinä ja vain sinä saat nähdä kaikki lapsen kasvamiseen liittyvät hienot hetket.

Toivotan sinulle voimia ja rohkeutta!

Ilmeisesti olet uusi täällä? Tämän saman satutädin tunnistaa noista kilometrin pitkistä otsikoista, joissa on jo suurin osa sadusta. Ehkä joko is:n toimittaja joka hakee aiheita. Tai sitten joku harhainen jolla ei ole oikeassa elämässä sisältöä.