Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset jaksavat lasten yöheräilyä ja aikaisia aamuja?
29.01.2022 |
Olen siis itse lapseton, niin kuin varmasti otsikko antaakin niin ymmärtää.
Pidän lapsista, ja suurimmalla osalla ystävilläni on lapsia. Pidän lasten seurasta, mun mielestä lasten seura on oikeesti todella virkistävää ja mun mielestä pulkkamäki ja pelien pelaaminen ovat hauskaa. Ja sylitellä ja antaa huomiota pienokaisille. Useampia kummilapsia on.
Olen usein myös yökyläillyt lapsiperheillä. Vilpittömästi kysyn, miten äidit ja isät jaksaa herätä varsinkaan vauva-aikana siihen jatkuvaan huutoon? Joka ikinen päivä.
Taaperoiässä lapset herää useasti painajaisiin, korvatulehduksiin, äiti-ikävään, nälkään tms. Ja jos ei, niin viimeistään klo 7 alkaa melkein se kovaääninen herääminen. Ja joka ikinen aamu sama ralli.
Yövyn usein lapsiperheiden luona vieraana. Korostan, lapset ovat kivoja, mutta vieraana en voi olla kuulematta klo 2, klo 5 heräilyä. Huudetaan äitiä ja etsitään pehmolelua raivoisasti. Viimeistään klo 7 alkaa kovaääninen herääminen ja leikkiminen, mihin koko talo herää. Ensimmäinen ajatus ei ole, että "ihanaa, lapset heräävät" vaan ainakin itse mietin, että "miten nuo vanhemmat pysyvät järjissään lyhyillä yöunilla aina"
Tässä kysymys. Miten vanhemmat jaksatte? Eikö tule koskaan synkkiä ajatuksia, kun usein unta tulee tosi vähän, kun on lapsia? Vai tottuuko vaan siihen? Voikohan tällainen ihminen, kuin itse olen ajatuksineni, hankkia edes lapsia?
Kommentit (109)
En tiiä vaikka meillä on kolme lasta, mutta tiheästä yöheräilystä ei ole kokemusta lasten kanssa. Meillä on kyllä tosi iltavirkut lapset kuten kumpikin vanhemmista. Aamuisin lapset on herätettävä klo 7 ja vaikka ollaan viimeisimmätkin puoli vuotta yritetty pitää kiinni siitä, että sänkyyn mennään 21 niin 3 v ja 5 v ei vaaaaan nu-kah-da! Mä luovutan... ne nukahtaa 23 maissa joka tapauksessa aina. 7 v saattaa nukahtaa jo 22 jälkeen. Mut eivät kyl heräile öisin silleen et vanhemmat siihen heräisivät. Käyvät pissalla, juovat vettä ja kömpivät iskän ja äidin viereen huomaamatta. Jos meillä on yövieraita, esim. mummo, siskoni tai veljeni tai miehen sisko tai esikoisen kaveri, valvoo kyllä varmasti keskiyöhön. Mut aika yhtenäisiä öitä saadaan kuitenkin nukkua. Esikoisen kanssa vauvavuonna heräiltiin ehkä jonkin aikaa kun joi pullosta pumpattua maitoa (ei oppinut rinnalle), mutta muutaman kuukauden iässä jäi yösyötöt. Kahta seuraavaa imetin enkä silleen heräillyt mihinkään yösyöttöihin, vauva nukkui vieressäni, ei tarvinnut nousta. Eikä öisin ollut imetystäkään kuin kerran-kaksi, että pysyi unessa. Jonkin verram vauvana itkuisuutta, mutta ei sillälailla, että olisi tuntunut kidutukselta jos joskus on joku tunti tullut heijattua vauvaa (hyvin harvoin). Ei varmaan oltais tehty kolmea jos oltaisiin ihan zombeja edellisistä. Eipä nyt ollut mitään vinkkejä kuinka valvomista jaksaa. Enemmänkin, ettei ihmisille tulisi niin mustavalkoista käsitystä lapsiarjesta. Toiset nukkuu hyvin ja toiset huonosti kuten ilmankin lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo naistenklinikalla huomasin, ettei se oman lapsen itku ota korviin samalla lailla, kun muiden lasten.
Tiedän, että lapseni tarvitsee minua ja minä häntä. Ne yöheräilyt kestävät vain hetken ja koska muut ovat niistä selvinneet, selviän minäkin. Se vaihe kuuluu elämään, jos lapsia haluaa ja minä halusin.
Minulla oli valitettavasti päinvastoin. Huomasin jo synnytyssairaalassa, että oman vauvan itku tuntui erityisen vetoavalta. Vaikka olisi kuulunut seinän takaa...
Pikkuvauvaa pitää ruokkia öisin muutama kuukausi, mutta sitten on riittänyt yöheräilyt. Meillä on lapset opetettu siihen että yöllä nukutaan. Toimii. Monet lähtee jokaiseen lapsen oikkuun mukaan, mutta se on silloin oma valinta jos haluaa heräillä öisin vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset on jo isoja, mutta edelleen aamukasiksi töihin herääminen on murhaa. Onko aloittaja työelämässä?
Olen kyllä, vuorotöissä. Ei mua silti haittaa töihin herätä, koska tiedän, että nukkua voi vaikkapa vapaapäivänä. Tässäkin kohtaa empatiani nousee vanhemmille, he eivät saa nukkua edes vapaapäivinään.
En jaksakaan, vaan olen masentunut ja uupunut. En muista enää mitään ja pinna on jatkuvasti kireällä. 3v herää kerran yössä ja 9kk vauva vähintään 4 kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko myöntää että ensimmäinen kuukausi lapsen kanssa oli ihan kamala. Itkin usein sitä miksei se nyt vaan voi nukkua??! Ja se öisinkin tapahtuva jatkuva syöminen..itkin sitä etten kestä kolmea vuotta putkeen tällaista.
Mutta luojan kiitos se ei sitten sellaista ollutkaan vaan parissa kuukaudessa vauva asettui ja minä palauduin omaksi itsekseni. Nykyään lapsi 9kk herää kerran yöllä syömään ja nukahtaa saman tien uudelleen ja siten nukun about 8h joka yö yhdellä herätyksellä. Tätä jaksaa jo ihan hyvin. Ja luojan kiitos on myös hyvä mies joka joskus mahdollistaa päiväunet:)
Vierailija kirjoitti:
Pikkuvauvaa pitää ruokkia öisin muutama kuukausi, mutta sitten on riittänyt yöheräilyt. Meillä on lapset opetettu siihen että yöllä nukutaan. Toimii. Monet lähtee jokaiseen lapsen oikkuun mukaan, mutta se on silloin oma valinta jos haluaa heräillä öisin vuosikausia.
Ei se ihan noin mene. Meillä esim. kuopus huusi yöllä puoliksi unissaan. Oli jo vähän isompi. Siihen ei siis auttanut mikään, eikä me tehty asialle mitään. Mutta herättiin monta kertaa yössä siihen. Vai onko sulla joku maaginen niksi tuon opettamiseen pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämäni hirveintä aikaa. Jäi lapsiluku yhteen. Siinä teille rehellinen vastaus.
Sama juttu minulla, ikävä kyllä. Olin haaveillut vähintään kahdesta lapsesta ja olin kiitollinen lapsestani, mutta muuten se oli toistaiseksi elämäni raskainta aikaa. Ja se oli jo 20 vuotta sitten. Mutta lapselle tätä ei voi tietenkään sanoa. :(
Ei kaikki lapset herää 6-7 aikaan. Siskon poika nukkui kahdeksasta kahdeksaan. Suurinpiirtein sama omilla lapsilla kahdella kolmesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten kukaan jaksaa, minulla ei ole edes lemmikkejä koska en halua että kukaan häiritsee yöuniani ja rutiinejani. Jos se tekee minusta itsekkään niin ok, mutta nautin elämästäni!
Jos vanhempasi olisivat ajatelleet samoin, sinua ei nyt olisi täällä. Mietihän sitä.
Vauva perhepetiin, ni imettäminen onnistuu hyvin ja saa itse nukuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkuvauvaa pitää ruokkia öisin muutama kuukausi, mutta sitten on riittänyt yöheräilyt. Meillä on lapset opetettu siihen että yöllä nukutaan. Toimii. Monet lähtee jokaiseen lapsen oikkuun mukaan, mutta se on silloin oma valinta jos haluaa heräillä öisin vuosikausia.
Ole onnellinen hyväunisista lapsistasi äläkä tule tänne ilkkumaan niille, joilla käy huonompi onni geenilotossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäni hirveintä aikaa. Jäi lapsiluku yhteen. Siinä teille rehellinen vastaus.
Sama juttu minulla, ikävä kyllä. Olin haaveillut vähintään kahdesta lapsesta ja olin kiitollinen lapsestani, mutta muuten se oli toistaiseksi elämäni raskainta aikaa. Ja se oli jo 20 vuotta sitten. Mutta lapselle tätä ei voi tietenkään sanoa. :(
Toisaalta täytyy lisätä, että pikkulapsiajan jälkeen oli myös hauskoja ja mukavia kokemuksia vanhemmuudesta ja olen saanut kokea asioita, joista olisin muuten jäänyt paitsi ja joita en olisi osannut kuvitella. Hyvää ja myös vähemmän hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin: pakkohan se on, eihän niitä voi jättää yksin huutamaan, kun tarvitsevat äitiä tai isää. Toiseksi: ei kaikki yöt ole samanlaisia, ja jos on ollut rankempia öitä, illalla tulee mentyä aiemmin nukkumaan. Kolmanneksi: kahvi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset on jo isoja, mutta edelleen aamukasiksi töihin herääminen on murhaa. Onko aloittaja työelämässä?
Olen kyllä, vuorotöissä. Ei mua silti haittaa töihin herätä, koska tiedän, että nukkua voi vaikkapa vapaapäivänä. Tässäkin kohtaa empatiani nousee vanhemmille, he eivät saa nukkua edes vapaapäivinään.
Kyllä meillä sai, herättiin aina vuorotellen. Toinen sai nukkua lauantaina ja toinen sunnuntaina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten kukaan jaksaa, minulla ei ole edes lemmikkejä koska en halua että kukaan häiritsee yöuniani ja rutiinejani. Jos se tekee minusta itsekkään niin ok, mutta nautin elämästäni!
Jos vanhempasi olisivat ajatelleet samoin, sinua ei nyt olisi täällä. Mietihän sitä.
Tätä ajatusta aina ihmettelen, koska jos minua ei olisi, ei minulla olisi mitään tietoisuuttakaan. En voisi kaivata elämää, koska minulla ei olisi tahtoa, ei iloja, ei suruja, ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Piti vaan jaksaa ja mennä nukkumaan lasten kanssa samaan aikaan. Oli ihanaa kun lapset tulivat teini-ikään ja uni alkoi maistua aamuisin heillekin. Saan vihdoikin taas nukkua yhdeksään tai kymmeneen viikonloppuisin.
Tämä, tosin meillä lapset osasivat olla aamuisin keskenään minua herättämättä jo vuosia ennen teini-ikää. Ja ennen sitä vuorottelimme lasten isän kanssa aamuja. Toki kodin on oltava niin iso, ettei kaikki automaattisesti herää siihen ekaan herääjään.
Kyllä sen jaksaa jos on hyvä äiti.
Piti vaan jaksaa ja mennä nukkumaan lasten kanssa samaan aikaan. Oli ihanaa kun lapset tulivat teini-ikään ja uni alkoi maistua aamuisin heillekin. Saan vihdoikin taas nukkua yhdeksään tai kymmeneen viikonloppuisin.