Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset jaksavat lasten yöheräilyä ja aikaisia aamuja?
29.01.2022 |
Olen siis itse lapseton, niin kuin varmasti otsikko antaakin niin ymmärtää.
Pidän lapsista, ja suurimmalla osalla ystävilläni on lapsia. Pidän lasten seurasta, mun mielestä lasten seura on oikeesti todella virkistävää ja mun mielestä pulkkamäki ja pelien pelaaminen ovat hauskaa. Ja sylitellä ja antaa huomiota pienokaisille. Useampia kummilapsia on.
Olen usein myös yökyläillyt lapsiperheillä. Vilpittömästi kysyn, miten äidit ja isät jaksaa herätä varsinkaan vauva-aikana siihen jatkuvaan huutoon? Joka ikinen päivä.
Taaperoiässä lapset herää useasti painajaisiin, korvatulehduksiin, äiti-ikävään, nälkään tms. Ja jos ei, niin viimeistään klo 7 alkaa melkein se kovaääninen herääminen. Ja joka ikinen aamu sama ralli.
Yövyn usein lapsiperheiden luona vieraana. Korostan, lapset ovat kivoja, mutta vieraana en voi olla kuulematta klo 2, klo 5 heräilyä. Huudetaan äitiä ja etsitään pehmolelua raivoisasti. Viimeistään klo 7 alkaa kovaääninen herääminen ja leikkiminen, mihin koko talo herää. Ensimmäinen ajatus ei ole, että "ihanaa, lapset heräävät" vaan ainakin itse mietin, että "miten nuo vanhemmat pysyvät järjissään lyhyillä yöunilla aina"
Tässä kysymys. Miten vanhemmat jaksatte? Eikö tule koskaan synkkiä ajatuksia, kun usein unta tulee tosi vähän, kun on lapsia? Vai tottuuko vaan siihen? Voikohan tällainen ihminen, kuin itse olen ajatuksineni, hankkia edes lapsia?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan helposti. Nukun korvatulpat korvissa ja toinen puolisko syötti yöllä. Arkisin herään muutenkin samoihin aikoihin kuin jälkikasvu. Viikonloppuna kun lapsi herää niin äitinsä herää.
Loistavasti ollaan pärjätty.
Niin, nukut siis koko ajan hyvin ja joku toinen hoitaa sun hommat sillä aikaa.
No ei se nyt niinkään mene. Kerta lasta imetettiin, niin turha se minun on herätä keskellä yötä. Sit arkisin mä hoidan lapsen aamutoimet ennen kuin lähden töihin. Viikonloppuna taas on mun vuoro nukkua pidempään.
Meillä jako menee niin että silloin kun molemmat ovat kotona, lapsen hoito menee suunnilleen 50-50. Ei ole reilua että äiti hoitaa lasta yksin koska mies käy töissä, lapsen kanssa niitä tunteja tulee kuitenkin enemmän. Mutta ei ole myöskään reilua että kun mies tulee kotiin, vaimo huokaisee helpotuksesta ja tyrkkää kakaran minulle ja sanoo "sun vuoro, mä oon hoitanut koko päivän!" koska olen itsekin juuri ollut töissä koko päivän.
Kuten sanoin, loistavasti ollaan pärjätty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurikin tämä! Itse nostan hattua itsellisille äideille sekä yh:lle. Tajuttoman raskasta olisi yksin huolehtia kaikesta. Mutta itselleni kävi juurikin niin, että esikoisen syntymä laukaisi unettomuuden ja hyvin mustan jakson elämässä. Ei liene ihme, että lapsia on yksi. Ja luojalle kiitos, että oli kunnollinen mies rinnalla. Mutta kyllä sitä perheet on Suomessa todella yksin, jos jotain vaikeutta tulee elämään. Aivan liian vähän myös perheet auttavat toinen toisiaan. Tämä oma kokemus ja sen takia myöskään en millään uskalla toista lasta tehdä.
Mun lapset eivät oo koskaaan heränneet itsekseen ennen kahdeksaa.. nukkuvat aina vaikka 10 jos ei tartte herättää :) isompi nukkunut aina täydet yöt, pienempi nukkui vauvavuoden huonosti ja sen jälkeen täydellisesti. Ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset olivat kotihoidossa siihen asti, että vanhin lapsi oli 3v ja yöheräilyt loppuneet.
Vierailija kirjoitti:
Elämäni hirveintä aikaa. Jäi lapsiluku yhteen. Siinä teille rehellinen vastaus.
Sama juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kaikki kestä, sitte voi lukea lehdestä kun pieni lapsi on jätetty yksin kotiin ja löytynyt ulkoa hortoilemasta keskellä yötä. Kaikilla ei ole mitään hoitoapua edes...