Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset jaksavat lasten yöheräilyä ja aikaisia aamuja?
29.01.2022 |
Olen siis itse lapseton, niin kuin varmasti otsikko antaakin niin ymmärtää.
Pidän lapsista, ja suurimmalla osalla ystävilläni on lapsia. Pidän lasten seurasta, mun mielestä lasten seura on oikeesti todella virkistävää ja mun mielestä pulkkamäki ja pelien pelaaminen ovat hauskaa. Ja sylitellä ja antaa huomiota pienokaisille. Useampia kummilapsia on.
Olen usein myös yökyläillyt lapsiperheillä. Vilpittömästi kysyn, miten äidit ja isät jaksaa herätä varsinkaan vauva-aikana siihen jatkuvaan huutoon? Joka ikinen päivä.
Taaperoiässä lapset herää useasti painajaisiin, korvatulehduksiin, äiti-ikävään, nälkään tms. Ja jos ei, niin viimeistään klo 7 alkaa melkein se kovaääninen herääminen. Ja joka ikinen aamu sama ralli.
Yövyn usein lapsiperheiden luona vieraana. Korostan, lapset ovat kivoja, mutta vieraana en voi olla kuulematta klo 2, klo 5 heräilyä. Huudetaan äitiä ja etsitään pehmolelua raivoisasti. Viimeistään klo 7 alkaa kovaääninen herääminen ja leikkiminen, mihin koko talo herää. Ensimmäinen ajatus ei ole, että "ihanaa, lapset heräävät" vaan ainakin itse mietin, että "miten nuo vanhemmat pysyvät järjissään lyhyillä yöunilla aina"
Tässä kysymys. Miten vanhemmat jaksatte? Eikö tule koskaan synkkiä ajatuksia, kun usein unta tulee tosi vähän, kun on lapsia? Vai tottuuko vaan siihen? Voikohan tällainen ihminen, kuin itse olen ajatuksineni, hankkia edes lapsia?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Sepäs se. Joskus kun minulla on vaikkapa kummilapsi yökylässä. Lapsi menee nukkumaan klo 21. Itse nukahdan epätavallisen ja liiallisen virikkeen vuoksi vasta klo 1-2. Aamulla lapsi on herännyt onnellisena jo klo 6, herättää minut ja vaatii ylösnousua ja leikkiä. Aamupalat, siivoamiset, hoitamiset tms. Usein tällaisen päivän jälkeen on todella puhki. Mietin vaan, että vanhemmilla on oltava yli-inhimillisiä kykyjä, nehän tekevät tätä joka päivä ja käyvät myös töissä. Ja itse on raatona yhdestä päivästä.
-ap-
Ei kai vanhemmat mee nukkumaan klo 1-2. Se on omakin valinta että kukkuuko vaikka tietää lapsen heräävän klo 6 tai 5. Mitä ihmettä te teette illalla jos toinen nukahtaa 21 ja sinä pystyt vasta noin paljon myöhemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ei juuri kukaan koskaan sano ääneen, mutta ei kaikki pienetkään lapset herää kukonlaulun aikaan. Toki tämä edellyttää, ettei niitä laiteta illalla jo seitsemältä nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Et tule saamaan rehellisiä vastauksia täältä, se on yleisessä tiedossa etteivät vanhemmat myönnä lapsettomille totuutta lapsiperhe-arjesta. Ovat salaa kateellisia lapsettomille, kun he voivat käyttää rahansa ja aikansa miten haluavat. Lapset tuhoavat vapauden.
Sun mielestä rehellinen vastaus on se, joka on sun mielen mukainen. Muut eivät kelpaa.
Oikeasti, suosittelen, että elät omaa elämääsi etkä mieti, mitä muut ajattelevat sun elämästä.
Elämäni hirveintä aikaa. Jäi lapsiluku yhteen. Siinä teille rehellinen vastaus.
Meillä oli hyvin nukkuvat lapset. Heräsivät ekan puoli vuotta syömään kerran kaksi ja muutenkin nukkuivat helposti kasiin ysiin. Toki mentiin myöhemmin yöunillekin, kun ollaan miehen kanssa yökukkujia.
Tiheän imunkausina sitä pinnaa vaadittiin, kun kukin oli jatkuvasti rinnalla. Olihan se välillä semmoista hampaiden puremista.. toisillemme äyskimistä ja torailua. Sitten soviteltiin ja oltiin taas lutusia toisillemme.
Taaperoina eivät enää pääsääntöisesti huudelleet öisin, vaan arvostivat hekin omaa yöuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä. En kestäisi yhtään penskan parkua yöllä. Haluan nukkua hyvin.
Kun mies niellään, hänet viedään pois. Jos näytät jälleennäkemiseltä, tee se näin, jotta yksikin sulhanen nuorista miehistä kokoontuisi yhteen, ylkä on kuin ylkä ja ylkä on kuin ylkä. Monta kertaa näet sen, jotta voit tehdä sen, kun lisää on tulossa.
Kaikki tämä tehtiin kalkimalla lattialla ja kentällä. Sitten hän antoi heille leipää ja öljyä ja pani ne rintakilven päälle, ja rasvaa rintakilven päälle, ja pani sen rintakilven päälle, ja pani sen rintakilven päälle ja pani sen rintakilven päälle. . Nuori mies on valmis valvomaan ja iloitsemaan. Tehkööt sitten kaikki myrskyisät aviorikoksen hänen kanssaan.
Jos olet tehnyt tämän, pystyt seisomaan omilla jaloillasi, etkä pysty seisomaan omilla jaloillasi. Se on suosikkimuodon, mutta se on. sairaat ovat auttajia ja tukevat ihmisiä. Jos päätät palvoa puhdasta "rikasta", jotta voit rukoilla Jumalaa, jotta et tiedä mitä tehdä sen kanssa.
Jos kivi leikataan ulos talosta, se tehdään puusta, ei puusta; Jos katsot kirkon ruhoa, anna valkoisen paperirungon mennä tai rullata sitä. koko maa on täynnä kohdun hedelmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muiden lapset on eri asia kuin omat. Muistan ajatelleeni samanlaista kun hoidin kummilapsiani ennen omien syntymää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tule saamaan rehellisiä vastauksia täältä, se on yleisessä tiedossa etteivät vanhemmat myönnä lapsettomille totuutta lapsiperhe-arjesta. Ovat salaa kateellisia lapsettomille, kun he voivat käyttää rahansa ja aikansa miten haluavat. Lapset tuhoavat vapauden.
Sun mielestä rehellinen vastaus on se, joka on sun mielen mukainen. Muut eivät kelpaa.
Oikeasti, suosittelen, että elät omaa elämääsi etkä mieti, mitä muut ajattelevat sun elämästä.
Minun mielestäni rehellinen vastaus olisi se, että kerrotaan siitä miten lapsen kanssa on jouduttu valvomaan lapsen kiukutellessa ja ollessa kipeä, tai muuten vaan vaikealla päällä. Eikä niin että kaunistellaan "se vaihe kestää vain pari vuotta". Tunnen oikeasti vanhempia, jotka ovat järkyttyneet siitä miten raskasta vanhemmuus on, koska mistään ei ole saanut kuulla totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yöheräilyt on onneksi jääneet vähemmälle mut aikaisia aamuja en ole kestänyt oikein koskaan. Yleensä kun vien lapsen päiväkotiin menen takaisin nukkumaan pariksi-kolmeksi tunniksi.
Päiväkoti on sitä varten että voi käydä töissä. Jos voit mennä takaisin nukkumaan niin millä oikeutat sen lapsen viemisen päiväkotiin? Ja arvatenkin veronmaksaja kuittaa laskun.
Onhan se ajoittain rankkaa. Mua auttoi se että hoidettiin miehen kanssa yöheräämiset puoliksi ja noustiin ylös vuoroaamuina. Minusta muunlaiset järjestelyt ovat epäreiluja ja olisin kuollut vihaan ja katkeruuteen jos mies olisi olettanut että mä valvon enemmän koska olen äiti. Eli mulla on käynyt miesvalinnassa hyvin. Jos mies on epäitsekäs ja empatiakykyinen, niin se ennustaa hyvää.
Nyt muksut on 2 ja 4, eivät melua öisin, heräävät vapaapäivisin klo 8 ja katsovat vähän aikaa piirrettyjä että toinen vanhemmista saa heräillä rauhassa (toinen saa jatkaa unta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tule saamaan rehellisiä vastauksia täältä, se on yleisessä tiedossa etteivät vanhemmat myönnä lapsettomille totuutta lapsiperhe-arjesta. Ovat salaa kateellisia lapsettomille, kun he voivat käyttää rahansa ja aikansa miten haluavat. Lapset tuhoavat vapauden.
Sun mielestä rehellinen vastaus on se, joka on sun mielen mukainen. Muut eivät kelpaa.
Oikeasti, suosittelen, että elät omaa elämääsi etkä mieti, mitä muut ajattelevat sun elämästä.
Minun mielestäni rehellinen vastaus olisi se, että kerrotaan siitä miten lapsen kanssa on jouduttu valvomaan lapsen kiukutellessa ja ollessa kipeä, tai muuten vaan vaikealla päällä. Eikä niin että kaunistellaan "se vaihe kestää vain pari vuotta". Tunnen oikeasti vanhempia, jotka ovat järkyttyneet siitä miten raskasta vanhemmuus on, koska mistään ei ole saanut kuulla totuutta.
Jos se on sinun mielestä rehellinen vastaus, niin miksi vedät kateudet sun muut mukaan? Kyllä mä voin kertoa, että olen valvonut lapsen kanssa. Tai enemmän olen heräillyt, vähemmän ehkä valvonut pitkiä aikoja. Ehkä nämä sun tuntemasi ihmiset eivät ole sieltä fiksuimmasta päästä, kun ovat järkyttyneet. Kukaan ei siinä tilanteessa, kun lapsi valvottaa/herättelee pitempiä ajanjaksoja putkeen sano, että se menee äkkiä ohi. Tuo sanotaan silloin, kun se on jo mennyt ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sepäs se. Joskus kun minulla on vaikkapa kummilapsi yökylässä. Lapsi menee nukkumaan klo 21. Itse nukahdan epätavallisen ja liiallisen virikkeen vuoksi vasta klo 1-2. Aamulla lapsi on herännyt onnellisena jo klo 6, herättää minut ja vaatii ylösnousua ja leikkiä. Aamupalat, siivoamiset, hoitamiset tms. Usein tällaisen päivän jälkeen on todella puhki. Mietin vaan, että vanhemmilla on oltava yli-inhimillisiä kykyjä, nehän tekevät tätä joka päivä ja käyvät myös töissä. Ja itse on raatona yhdestä päivästä.
-ap-
Ei kai vanhemmat mee nukkumaan klo 1-2. Se on omakin valinta että kukkuuko vaikka tietää lapsen heräävän klo 6 tai 5. Mitä ihmettä te teette illalla jos toinen nukahtaa 21 ja sinä pystyt vasta noin paljon myöhemmin?
En mä ainakaan pysty nukahtamaan 22-23 aikoihin vaikka olisin herännyt aamuseitsemältä. Tai ehkä siten et joka toinen yö oon niin väsynyt että sitten nukahdan.
Virkistys aina iltaa kohti. Nousen about 7 joka aamu mutta nukkumaan menen itsekin 1-2 aikaan. En saa unta aiemmin ilman vahvoja lääkkeitä.
Nukun mahdollisuuksien mukaan päikkäreitä, joskus nukun kunnolla vain joka toinen yö. Ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkuvauva-aikana hormonit auttoi tässä asiassa. Sen jälkeen herää koska ei ole vaihtoehtoja, ja toisaalta on aika virittynyt lapsensa tarpeille.
Paljon auttaa, jos molemmat vanhemmat on kuvioissa ja osallistuvat tasapuolisesti sekä yöherätysten että päiväsirkuksen hoitamiseen, siten kumpikin saa levättyä säännöllisesti. Pienen vauvan kanssa voi vaihtaa vuoroa keskellä yötä, ainakin jos vauva juo pumpattua maitoa tai korviketta pullosta.
Meillä lapsi alkoi nukkua kokonaisia öitä puolitoistavuotiaana, sitä ennen oli pitkään yksi herätys joka yö. Siihen tottui, ainakin itse nukahdin heti uudestaan kun olin käynyt rauhoittelemassa lasta. Joka toinen yö oli minun vahtivuoro, joka toinen miehen, ja lepovuorossa ollut nukkui korvatulppien kanssa joten ei herännyt lapsen ääniin. Viikonloppuaamujakin voi vuorotella, toinen saa nukkua silloin pidempään.
Eihän se aina kovin hääviä ole, ja monesti väsyttää ja kyllästyttää. Lapset on kuitenkin niin tärkeitä ja rakkaita ettei voi mitenkään kuvitella elämää ilman heitä, ja lapsiperhe-elämän mukana tulee myös näitä elämänlaatua huonontavia asioita, mutta kaikki on lopulta sen arvoista. Isommat lapset on sitten omatoimisia sekä yöllä että aamulla, sekin aika koittaa lopulta melko pian, vaikka vauva-aikana ei siltä tunnukaan.
Omat lapset on jo isoja, mutta edelleen aamukasiksi töihin herääminen on murhaa. Onko aloittaja työelämässä?
Yhden taaperon äitinä sanon että ei aina jaksakaan, mutta pakko se on. Minulla on puoliso joka auttaa sekä isovanhemmat, muuten en oikeasti jaksaisi, en usko että pärjäisin yksin (eikä äitien kuulukaan). Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja nyt parantelen alhaisia ferritiinivarastoja rautalisällä. Vaikka välillä on rankkaa, en silti vaihtaisi päivääkään elämästäni. Lapsi antaa mulle enemmän kuin voisin toivoa ja onhan pienen piipertäjän kasvua ja kehitystä ihana seurata. Ja minä vanhempana olen vastuussa hänen arjesta ja onnesta, joten itsestäni huolen pitäminen on ensisijaisen tärkeää jotta jaksaa antaa aikaa ja energiaa muille perheenjäsenille.
Yöheräilyt meni hormonimyrskyssä ja nukkumalla päiväunia. Se kamaluus kesti vuoden. Kaksivuotiaana lapsi lopetti päiväunet ja nukkui kellon ympäri yöunet. Kyllä siinä ehti itsekin nukkumaan hyvät unet. Ja geenit on tainnut meillä tehdä sen, että lapsikin osaa nukkua aamuisin pitkään. On siis osannut aina. Ja silloin kun heräsi ensimmäisenä (klo 8 jälkeen), katseli hissukseen lastenohjelmia kunnes me herättiin. Ei kaikki lapset siis todellakaan herää kukonlaulun aikaan ja kasvatuksesta on kiinni se metelöiminen. Me opetettiin että vanhemmatkin on ihmisiä eikä mitään palvelijoita.
Meillä tuplat oli aikamoisia yöhuutajia ja herättelijöitä melko pitkään. Mutta jostain puol neljästä-neljästä nukkuivat puolysiin-ysiin niin sain kuitenkin hyvän pätkän siin kohtaa unta.
Jo naistenklinikalla huomasin, ettei se oman lapsen itku ota korviin samalla lailla, kun muiden lasten.
Tiedän, että lapseni tarvitsee minua ja minä häntä. Ne yöheräilyt kestävät vain hetken ja koska muut ovat niistä selvinneet, selviän minäkin. Se vaihe kuuluu elämään, jos lapsia haluaa ja minä halusin.
Et tule saamaan rehellisiä vastauksia täältä, se on yleisessä tiedossa etteivät vanhemmat myönnä lapsettomille totuutta lapsiperhe-arjesta. Ovat salaa kateellisia lapsettomille, kun he voivat käyttää rahansa ja aikansa miten haluavat. Lapset tuhoavat vapauden.