Lue keskustelun säännöt.
Kun aikuinen lapsi ei kutsu kylään...
03.06.2015 |
Meillä on 25-vuotias tytär, joka osti kihlattunsa kanssa asunnon viime syksynä. Netissä nähtiin kuvat silloin. Asutaan noin 10km:n päässä. Syksystä asti on kyselty, että koska päästäisiin näkemään asunto, mutta ei onnistu millään. Välit tyttäreen on hyvät, käy usein kylässä, kihlattuun asialliset, hänkin käy meillä välillä, vaikkei mitään läheisiä olla. Asuntoon on kutsuttu kavereita paljon ja on ollut tuparia ja sen semmoista.
En nyt ymmärrä, mistä tässä on kyse. En jaksa tapella ja ahdistella asiasta tytärtä jatkuvasti, kun välttelee puheenaiheitta. Asunto on ihan siisti ja siihen tehtiin mm. keittiöremontti syksyllä, josta kerran näytti kuviakin. Me annoimme asuntoon aika ison rahasumman, vaikkei se nyt mikään syy ole kiristäkään kutsua, mutta tuntuu oudolta, että väleissä ollaan, ollaan rahoitettu asunnon ostoa ja ei päästä edes näkemään asuntoa. Edellisessä yhteisessä asunnossa, vuokrakämpässä, kävimme kerran kahden vuoden aikana. Sitä edellisisssä tyttären omissa asunnoissa sitten hiukan useammin, mutta yleensä näkemiset tapahtuu kyllä meillä.
Asuntoon ei myöskään ole kutsuttu toista tytärtä perheineen, joka ihmettelee asiaa paljon, koska käyvät heillä silloin tällöin.
Eli mistä voi olla kyse, kun en halua aikuisia lapsia liikaa ahdistella ja haluan antaa elää omaa elämää, mutta tää on jo niin outoa?
Kommentit (85)
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:57"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:21"]
Vaikka sainkin alapeukkuja epäilyksistäni ap:n käytöstä ja tilannetta kohtaan, niin sieltä ap:n vastauksestahan se kävi selkeästi ilmi, että juuri näin on. Ap on kärkäs kommentoimaan, suuttuu helposti ja besserwisseri - näin hän kirjoitti ihan omin kätösin. Tässäpä siis syytä jo enemmän kuin tarpeeksi olla kutsumatta mammaa kotiinsa. Ymmärrän hyvin tytärtä. Ja kylään ei mennä edes tyttärelle itse kutsuttuna, se on ihan peräsimestä oleva tapa ja ainakin minä jätän tällaiset vieraat oven ulkopuolelle.
[/quote]
No, no. Nyt menee liioitteluksi. Se, että olen besserwisseriyteen ja neuvomiseen taipuvainen, on kai vanhemmille aika tyypillistä. Ja suuttuminen tarkoittaa yleensä loukkaantumista, jota vielä pyydän sitten anteeksi. Näitä tapahtuu ehkä 1 krt/2 vuotta. Ja ne tilanteet tulee siitä, kun ärsyynnytään toisiimme. Mies on usein sanonut, että olen liiankin tossukka, kun annan aikuisten lasten hyppiä nenille ja pyytelen vielä lopuksi anteeksi.
Soitin tyttärelle (kesälomalla) ja kysyin suoraan. Vastaus oli, että remppa on kesken ja aikovat kutsua meidät kaikki, kun on valmista.. No niin, sieltähän se tuli. Tässä vaiheessa melkein iski jo besserwisseröinti, mutta pidin pääni kiinni. :) Kai niitä hävettää, kun tekivät juuri sen, josta isänsä kovin varotteli syksyllä. Ei kannata haukata liian suurta palaa, kun kummallakaan ei ole mitään osaamista edes raksatöihin. Me on miehen kanssa remontoitu kolme asuntoa ja tärkein oppi on ollut, että ainakin meille sopii remontti pala kerrallaan. Kun repii kaiken auki, niin urakka on niin iso ja lopputuloksena remontti jää kesken. Parempi ottaa yksi asia kerrallaan, tehdä se valmiiksi, vetää henkeä ja aloittaa sitten seuraava. Erityisesti, kun heidänkin ostama asunto on 2000-luvun tuotantoa eli pinnat sinänsä ok valmiiksi. Mutta he ovat oman savottansa valinneet ja ehkä siitä sitten viisastuvat jatkoon. Tässä säälittävintä on, että mies ehtisi avuksi, mutta eivät kehtaa kysyä, kun mies juuri tästä heille etukäteen puhui.
[/quote]Hyi, kylläpä ihan kylmäsi tapasi puhua itsestäsi ja tyttärestäsi. Yritä nyt jo päästä tuosta asenteesta, että voisit määrätä tyttäresi asioita kun kerran olet hänelle rahaakin antanut. Että kun olet tyttäresi kasvattanut, hänet ruokkinut ja hoitanut niin hyvin kuin vaan ikinä pystyit, herännyt yöllä lohduttamaan, vaihtanut vaippoja, unohtanut itsesi ja elänyt vain tyttären kautta niin kyllähän hänen pitäisi nyt olla kiitollinen sinulle!! Marttyyri olet, juuri sellainen anoppini tapainen. Nyt sinusta tuntuu, että sinua ei arvosteta, vain sinun rahasi kelpaavat...
Tee palvelus tyttärellesi ja älä vahdi ja kyttää häntä ja hänen tekemisiään. Vaikka kuinka huumorilla vastauksiasi kirjoittaisit niin sitä kamalammalle kuulostaa sanavalintojasi myöten. Sinun elämäsi on sinun elämää, tyttärelläsi on jo oma elämä, älä sotkeudu siihen jos sinua ei siihen sotkeutumaan pyydetä. Opettele se nyt ennen kuin tulee ehkä perheenlisäystä.
ja hänen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan kutsu äitiä kylään. Pari kertaa erehdyin antamaan luvan ja voi elämä sitä arvostelun ja päsmäröinnin määrää. Oli liiankin kirjaimellisesti kuin kotonaan... Ehkä olen herkkähipiäinen, mutta en minäkään mene vanhempieni kotiin arvostelemaan äidin verhovalintoja ja siivoamaan.
Sama täällä. Tytär 26 ja vävykokelas. Käyvät meillä kyllä kylässä ja silloin ilmoittaa että saako ruokaa tai että tulee nälkäisiä vieraita. Viesti siitä että ruokatarjoilulla aloitetaan. Eivät pelkällä kahvipöydän tarjoilulla ole tyytyväisiä. Sinne ei päästä kuin max kerran vuodessa. Välit tietääkseni ihan ok. En ole mikään kyylä äiti vaan hiljainen ja nöyrä. Mun puolesta saa olla sekasta huushollissa, omapahan on huushollinsa. Olen tullut lopputulokseen, että eivät viitsi vaivautua passaamaan meitä. Kavereita kyllä käy tupareissa ja muutoinkin saunomassa. Ihmettelen ja kyllästyttää.
...vielä lisäys edelliseen viestiin..
Minä vielä käyn töissä samoin kuin tyttäreni. Viikonlopuksi kasautuvat kaikki kotityöt muutonkin. Sitten pitäisi passata ruoalla. Hengähdä ja rentoudu siinä sitten. Hän olisi paljon nuorempi passaamaan, mutta kun pieni on niiiiin rasittunut kun on tehnyt koko viikon töitä. Passinki päälle vaan.
Minäkään en vuosiin kutsunut äitiä kylään, vaikka muuten ollaan oltu väleissä. Hänellä vain on kammottava tapa alkaa heti tehdä tupatarkastusta, syynätä kaikki paikat, muistella joka kerran yhtä kattilaa joka minulta opiskeluaikana homehtui, suureen ääneen toitottaa miten olen aina ollut vähän suurpiirteinen villakoirien kanssa... oikeasti se on niin stressaava tapahtuma että sitä välttää viimeiseen asti. Hän ei edes rajoita sitä siihen visiittiin, vaan jaksaa jauhaa sitä toistuvasti kun vietetään yhtään enemmän aikaa, varsinkin muiden sukulaisten kuullen. Ehkä se on hänen tapansa päteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kun muutin omilleni, oli äiti jo kuollut ja koska muutin toiselle paikkakunnalle, ei isäkään käynyt luonani kuin kerran ennen kuolemaansa. Sisaruksia en koskaan ole kutsunut luokseni. Koin lapsuudenperheeni niin ahdistavana, että halusin tehdä pesäeron. Minun kotini on minun kotini ja sinne ei tulla kuin kutsuttuna.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 08:57"]
Minä olen takaajana kahden kolmesta lapsestani asuntolainassa. Kaikilla on oma asunto, kahdella kumppani. Kaikki käyvät meillä ehkä kerran/kk, yksi useamminkin. Olen käynyt jokaisen asunnossa ostovaiheessa esittelyssä. Yhdessä pari kertaa ovensuussa viemässä jotakin. Muita kyläilyjä ei olla tehty. Välimatkaa 10 km.
Mutta ei ole tullut mieleenkään, että siinä olisi jotain kummallista, ennenkuin nyt.
Välit ovat tosi hyvät kaikkiin. Miksi minut pitäisi kutsua heille kylään? En käsitä. Kun he tulevat meille, jokainen laittaa etukäteen tekstarin.
Ollaanko me nyt jotenkin kummallisia?
[/quote]
Kas, olen kesäkuussa kirjoittanut tämän. Tuon jälkeen yksi lapsista on käynyt meillä kerran, kaksi muuta korkeintaan kolme kertaa. Enkä minä ole käynyt heillä kenelläkään kertaakaan, paitsi yksi lapsista osti isomman asunnon ja kävin taas esittelyssä, vaikka ei enää takausta tarvinnutkaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 00:15"]
Ei vaan halua teitä asuntoonsa. Tykkää teistä ja tulee mielellään teille, mutta pitää oman kodin rauhasta. Älä rahalla viitsi painostaa. Eivätkö hyvät välit riitä? Stalkkaat vielä, että "kyllä siellä on porukkaa ollut". Noilla ne välit pilataan jos millä. Ei tässä mitään piruja seinälle tarvitse maalata.
[/quote]
Siis tytär ei halua vanhempiensa vierailua. Jo on outoa. Pitää oman kodin rauhasta.... Ja vanhempien vierailuko sen veisi? Ei hyvää päivää näitä mielipiteitä, niin jääkylmiä.... - ei ap
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:21"]
Sama täällä. Tytär 26 ja vävykokelas. Käyvät meillä kyllä kylässä ja silloin ilmoittaa että saako ruokaa tai että tulee nälkäisiä vieraita.
[/quote]
Ja jos sinä et halua passata, niin kai pyydät heitä ottamaan matkalta jotain takeawaytä mukaan, kun et ole jaksanut kaupassa käydä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 07:53"]Ei kai tarvi odottaa kutsua. Oman lapsen luokse vaan mennään käymään [/quote] Aikuisen oman lapsen luo EI todellakaan vaan mennä ilman kutsua käymään.
[/quote]Ehkä tämä riippuu siitä, millaiset välit vanhempiin on. Kyllä meille vaan voi tulla ilman kutsuakin ja lähellä asuvat vanhemmat tulevatkin usein. He eivät koskaan arvostele ja neuvo meitä alentuvasti tyyliin "mitäs minä sanoin", vaan antavat meidän itse tehdä omat ratkaisumme ja kunnioittavat aidosti niitä. Siksi minua ei haittaa, vaikka he tulisivat käymään vaikka meillä olisikin vähän sotkuista tms.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:24"]
...vielä lisäys edelliseen viestiin..
Minä vielä käyn töissä samoin kuin tyttäreni. Viikonlopuksi kasautuvat kaikki kotityöt muutonkin. Sitten pitäisi passata ruoalla. Hengähdä ja rentoudu siinä sitten. Hän olisi paljon nuorempi passaamaan, mutta kun pieni on niiiiin rasittunut kun on tehnyt koko viikon töitä. Passinki päälle vaan.
[/quote]
Tee tuolle stoppi. Sanot että ei ole ruokaa, mutta voivat tulla ja tehdä ruokaa teille vanhemmillekin.
Oma äiti ainakin uskalsi komentaa mua ihan niinkuin nuorempanakin, jos joku juttu ei hänelle sopinut, niin hän sanoi siitä. Enkä sitä ikinä kylään kutsunut... ilmaantui aina ihan kutsumatta. Kerrostalossa vielä voi olla avaamatta ovea, mutta okt:ssa pihassa seisovat autot paljastaa heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaistahan se on ollut joissakin perheissä ja suvuissa jo vuosikaudet. Veljeni ja hänen aovaimonsa kutsuivat meidät tasan kaksi kertaa 20 vuoden aikana. Ensimmäisellä kerralla avokin kotiin pikkusiskon lakkiaisiin ja sitten monien vuosien jälkeen kerran katsomaan rivitaloasuntoaan (vuokra-sellaista).
Jos tytär ei kutsu vanhempiaan käymään, niin vanhemmatkin voisivat pistää lapun luukulle. Ehkä viesti siten menisi perille, edellyttäen että kihlapari on täysjärkisiä ihmisiä.
Minä asun vanhempieni kanssa samassa kaupungissa, enkä ole tosiaan tainnut oma-aloitteisesti esittää mitään kutsuja asuntoomme. Kun muutimme asuntoon, äitini ilmoitti että "me tullaan sitten katsomaan sitä kämppää kun ootte saaneet tavaroita paikoilleen", ja viikon kuluttua he tulivat. Itsekin menen vierailulle vanhempieni luokse lähinnä ilmoitusluontoisesti, samaten molempien siskojeni luokse. Samaten siskoni saattavat laittaa viestiä, että "oletteko huomenna kotona, ajattelin tulla sinne". Voiko olla, että ap:nkin tytär odottaa ap:lta oma-aloitteista ilmoitusta, että huomenna tullaan käymään? Ihmettelee mielessään, miksi vanhemmat eivät tunnu koskaan ehtivän vierailulle tai ole kiinnostuneita asunnosta? Tosin on hassua, jos on useita kertoja siskollaankin vieraillut, eikä ole tullut mieleen kysyä, että "koskas te ehtisitte meille?". No, ap tuntee tyttärensä paremmin kuin me - onko tämä sosiaalisesti vähän kömpelö vai onko asiassa jotain hämärää, kuten kannabisviljelmä tai vesivahinko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 14:25"]
Tuollaistahan se on ollut joissakin perheissä ja suvuissa jo vuosikaudet. Veljeni ja hänen aovaimonsa kutsuivat meidät tasan kaksi kertaa 20 vuoden aikana. Ensimmäisellä kerralla avokin kotiin pikkusiskon lakkiaisiin ja sitten monien vuosien jälkeen kerran katsomaan rivitaloasuntoaan (vuokra-sellaista).
Jos tytär ei kutsu vanhempiaan käymään, niin vanhemmatkin voisivat pistää lapun luukulle. Ehkä viesti siten menisi perille, edellyttäen että kihlapari on täysjärkisiä ihmisiä.
[/quote]
Ei nyt sentään lappua luukulle, vaan avointa keskustelua aiheesta. Suomessa ei osata keskustella, vaan ollaan mykkiä sisupusseja.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:09"]
Vierailut on vastavuoroisia. Jos ei oma lapsi kutsu käymään, ei meilläkään ole avoimia ovia. Aikuisuus on sitä, että ollaan aikuisia myös omille vanhemmille.
[/quote]
Tätä itsekin ihmettelen, että miksi aikuiset lapset voi lompsia lapsuudenkotiinsa, mutta heillä ei saa käydä.1749
Jos tytär ei muuten olisi tekemisessä, kyse olisi teidän suhteesta. Mutta kun on niin kyse ei ole siitä.
Entä jos asuukin edelleen vuokralla ja ei kehtaa myöntää?
En tietysti tiedä sinun tyttäresi syitä, mutta itselläni syy on se, että en millään jaksa ns. valmistaututua vierailuun. Aina, kun joku tulee kylään, odotetaan kuitenkin jonkinlaista tarjottavaa yms. Itsellä myös sen verran pieni asunto, että montaa vierasta ei tänne kerralla mahdu..
Me ei kutsuttu silloin aikanaan kun oli pieni puutarha sisällä. Toisaalta vanhemmat eivät kauheasti ihmetelleet koska ajattelivat että meillä on niin sotkuista.
Tämä nyt menee vähän aiheen ohi, mutta liittyy tavallaan, joten ajattelin kysyä mielipiteitä tässä ketjussa sen sijaan, että aloittaisin oman. "Ongelma" on se, että miehen veljet vaimoineen ja hänen siskonsa miehineen eivät kutsu meitä kylään tai ole halukkaita tulemaan kylään. Olemme naimisissa ja sitä ennenkin seurustelleet vuosia, enkä ole koskaan vieraillut kummankaan mieheni veljen asunnossa ikinä. Miehen siskon luona olemme näiden vuosien aikana vieraillut pari kertaa. Kukaan näistä pariskunnista ei ole koskaan esittänyt minkäänlaista kyläilykutsua, paitsi miehen sisko noina parina kertana joidenkin perhejuhlien johdosta. Kaikki sisarukset asuvat eri paikkakunnilla, mutta kuitenkin maksimissaan parin tunnin ajomatkan päässä toisistaan.
Näemme toisiamme anoppilassa ehkä muutaman kuukauden välein, ja siellä kaikki vaikuttaisi sujuvan hyvin ja kaikki ovat meille ystävällisiä. Olen jo vuosien ajan lähes joka kerta anoppilassa esittänyt kaikille kotiinlähdön aikoihin kutsun, että tulkaa ihmeessä joskus meille kyläilemään, kun kiireiltänne kerkeätte. Kaikki mieheni sisarukset puolisoineen ovat tulleet meille tasan kerran. Mielestäni vierailun tunnelma oli mukava, mutta onko tässä kaikessa pohjimmiltaan sittenkin kyse siitä, että minusta tai meistä ei jostain syystä pidetä? Nuo sisarukset puolisoineen nimittäin silloin tällöin vierailevat toistensa luona - eivät kovin usein, mutta kuitenkin silloin tällöin. Yökyläilyäkin toisinaan harrastavat. Mieheni ei ole mitenkään superläheinen sisarustensa kanssa, mutta kummankin veljensä kanssa soittelee lähes viikoittain.
Olen tavallaan uusin tulokas porukassa, ja kaikki kälyt ovat olleet ystäviä keskenään jo vuosia ennen minun tuloani kuvioihin. Laittaisin asian muuten ehkä tämän piikkiin, mutta kun tässä on jo liki vuosikymmen kuitenkin miehen kanssa yhdessä oltu. Mieheni sisarukset puolisoineen vaikuttavat muutoin mukavilta ihmisiltä, mutta tuntuu kurjalta, kun minua ei oikein kunnolla oteta mukaan porukkaan eikä minuun haluta tutustua paremmin, ja miehenikin vaikuttaa jäävän vuosi vuodelta enemmän sisarusporukan ulkopuolelle.
Minulle on luonnollisempaa mennä "kotiin" kun kutsua vanhempiani kylään omaan asuntooni. Saavat toki tulla ja ovat käyneet, mutta en osaa kutsua sinne perheenjäseniäni.