Lue keskustelun säännöt.
Kun aikuinen lapsi ei kutsu kylään...
03.06.2015 |
Meillä on 25-vuotias tytär, joka osti kihlattunsa kanssa asunnon viime syksynä. Netissä nähtiin kuvat silloin. Asutaan noin 10km:n päässä. Syksystä asti on kyselty, että koska päästäisiin näkemään asunto, mutta ei onnistu millään. Välit tyttäreen on hyvät, käy usein kylässä, kihlattuun asialliset, hänkin käy meillä välillä, vaikkei mitään läheisiä olla. Asuntoon on kutsuttu kavereita paljon ja on ollut tuparia ja sen semmoista.
En nyt ymmärrä, mistä tässä on kyse. En jaksa tapella ja ahdistella asiasta tytärtä jatkuvasti, kun välttelee puheenaiheitta. Asunto on ihan siisti ja siihen tehtiin mm. keittiöremontti syksyllä, josta kerran näytti kuviakin. Me annoimme asuntoon aika ison rahasumman, vaikkei se nyt mikään syy ole kiristäkään kutsua, mutta tuntuu oudolta, että väleissä ollaan, ollaan rahoitettu asunnon ostoa ja ei päästä edes näkemään asuntoa. Edellisessä yhteisessä asunnossa, vuokrakämpässä, kävimme kerran kahden vuoden aikana. Sitä edellisisssä tyttären omissa asunnoissa sitten hiukan useammin, mutta yleensä näkemiset tapahtuu kyllä meillä.
Asuntoon ei myöskään ole kutsuttu toista tytärtä perheineen, joka ihmettelee asiaa paljon, koska käyvät heillä silloin tällöin.
Eli mistä voi olla kyse, kun en halua aikuisia lapsia liikaa ahdistella ja haluan antaa elää omaa elämää, mutta tää on jo niin outoa?
Kommentit (85)
Outoa tosiaankin, jos välit ovat kuitenkin hyvät. Kysy suoraan, mikset pääse kylään. Meillä ei tarvita erikseen kutsuja, kun kyläillään. Välimatkaa on kyllä sen verran (200 km), että soitellaan tietty etukäteen, että ootteko kotona, tultais viikonloppuna käymään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 00:22"][quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 00:15"][quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 00:07"]Ehkä ei vaan jaksa siivota koko kämppää siihen kuntoon, että kehtaa äidin päästää paikalle :D
[/quote]
Tämä. Muakin ahdistaa aina kun äiti tulee käymään. Meillä on ihan siistiä, mutta kun äiti on tulossa on pakko puunata kunnolla! Ja mä olen sentään 45! :D
[/quote]
Mulla on ihan sama ja oon kanssa 45v. Siivoan ihan hulluna kun äiti tulee käymään ja silti se jaksaa mainita että mulla on vain suhtkoht siistiä. Se huomaa pienetkin sotkut ja se ärsyttää ihan suunnattomasti. Jos äidissä ei olisi tuota arvostelevaa piirrettä niin saisi käydä vaikka joka viikko.
[/quote]
Ette ole, aikuiset ihmiset, tulleet ajatelleeksi, että miksi teette noin? Talo elää tavallaan...
Miten olet aiemmin käyttäytynyt? Tutkitko kaapit ja syynäät laskut pöydältä? Haukut, valitat, määräät ja tuot vanhoja kippoja ja huonekaluja ja vaadit avaimen ja vaihdat verhot ja sisustuksen? Jos näin niin siinä syy.
Jos ei ole tapana erikseen kutsua? Eli odottaa, että itse kutsuisitte itsenne (eikä vain yleisellä tasolla, ajankohtana "joskus")? Esim. "Voidaanko tulla tänään kahden maissa kahville". Näin meidän perheessä toimitaan, ei ketään erikseen kutsuta, että "tulisitko huonenna kello 16 kylään" vaan aina tulija itse ehdottaa aikaa.
Täällä heti tyrmätään, jos on erilaiet tavat toimia.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:04"][quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 07:59"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 07:53"]
Ei kai tarvi odottaa kutsua. Oman lapsen luokse vaan mennään käymään
[/quote]
Ei todellakaan toimi tällainen kaikilla. Minä olen pitänyt äitiini hyviä suhteita yllä, vaikka todellisuudessa minulla on mt-ongelmia hänen takiaan. Eikä hän ole tarpeeksi terävä huomatakseen tällaisia asioita. Joten minun kämppääni ei ainakaan saisi tulla.
[/quote]
Miksi miinukset. Vaikka en ehkä osannut asiaa ilmaista kilteimmällä tavalla niin tämä on totuus.
[/quote]
Ilmaisit asian ihan hyvin. Sehän on totuus. Tuttu tilanne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:09"]Vierailut on vastavuoroisia. Jos ei oma lapsi kutsu käymään, ei meilläkään ole avoimia ovia. Aikuisuus on sitä, että ollaan aikuisia myös omille vanhemmille.
[/quote]
Kyllä te omat nuorenne tunnette hyvin :P minä olen taas kokenut että se menee juuri noin nuorten kanssa
Vaikka sainkin alapeukkuja epäilyksistäni ap:n käytöstä ja tilannetta kohtaan, niin sieltä ap:n vastauksestahan se kävi selkeästi ilmi, että juuri näin on. Ap on kärkäs kommentoimaan, suuttuu helposti ja besserwisseri - näin hän kirjoitti ihan omin kätösin. Tässäpä siis syytä jo enemmän kuin tarpeeksi olla kutsumatta mammaa kotiinsa. Ymmärrän hyvin tytärtä. Ja kylään ei mennä edes tyttärelle itse kutsuttuna, se on ihan peräsimestä oleva tapa ja ainakin minä jätän tällaiset vieraat oven ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:19"][quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:09"]Vierailut on vastavuoroisia. Jos ei oma lapsi kutsu käymään, ei meilläkään ole avoimia ovia. Aikuisuus on sitä, että ollaan aikuisia myös omille vanhemmille.
[/quote]
Kyllä te omat nuorenne tunnette hyvin :P minä olen taas kokenut että se menee juuri noin nuorten kanssa
[/quote]
Siis menee ap:n kuvailemalla tavalla ja se on normaalia
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:21"]Vaikka sainkin alapeukkuja epäilyksistäni ap:n käytöstä ja tilannetta kohtaan, niin sieltä ap:n vastauksestahan se kävi selkeästi ilmi, että juuri näin on. Ap on kärkäs kommentoimaan, suuttuu helposti ja besserwisseri - näin hän kirjoitti ihan omin kätösin. Tässäpä siis syytä jo enemmän kuin tarpeeksi olla kutsumatta mammaa kotiinsa. Ymmärrän hyvin tytärtä. Ja kylään ei mennä edes tyttärelle itse kutsuttuna, se on ihan peräsimestä oleva tapa ja ainakin minä jätän tällaiset vieraat oven ulkopuolelle.
[/quote]
Minä ainakin saatan välillä kysäistä tuttavilta niin päin että "voinko tulla kahville?" Ei ole vielä ainakaan ulos jätetty :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 00:15"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 00:07"]Ehkä ei vaan jaksa siivota koko kämppää siihen kuntoon, että kehtaa äidin päästää paikalle :D [/quote] Tämä. Muakin ahdistaa aina kun äiti tulee käymään. Meillä on ihan siistiä, mutta kun äiti on tulossa on pakko puunata kunnolla! Ja mä olen sentään 45! :D
[/quote]
Kun täytin 50, lakkasin puunaamasta äitiä varten.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:27"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 00:15"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 00:07"]Ehkä ei vaan jaksa siivota koko kämppää siihen kuntoon, että kehtaa äidin päästää paikalle :D [/quote] Tämä. Muakin ahdistaa aina kun äiti tulee käymään. Meillä on ihan siistiä, mutta kun äiti on tulossa on pakko puunata kunnolla! Ja mä olen sentään 45! :D
[/quote]
Kun täytin 50, lakkasin puunaamasta äitiä varten.
[/quote]
Enää viisi vuotta puunaamista jäljellä siis... :D
T. eka neljävitonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kirjoitit itse jo syyn. todennäköisesti olet kuin äitini joka ei ääneen sano mitään mutta ilmeestä ja kehonkielestä näkee jo kilometrin päähän että "en tykkää, en tykkää". Minulla on äitini kanssa hyvät välit mutta on asioita joita en mielelläni hänelle näytä koska jotenkin se asenne "tahraa" minulle tärkeä jutut. Ja olen 50 v.
Minuakin rasittaa suunnattomasti äitini kyläilyt. Onneksi hän asuu 200 kilometrin päässä ja on arka autonkuljettaja, joten hän käy täällä vain kun isäni jaksaa ajaa tänne. Samalla kertaa tulee tavallisesti siskoni ja tätini perhe kylään. Se kaikki tarkoittaa koko huushollin siivoamista.
Sukuni on valitettavan kovaäänistä. Vieraat astuvat sisään kovalla huseeraamisella, viuhtovat takkeja ja kenkiä sinne tänne, koluavat maljakot kaapista, tuovat pullaa ja piirakkaa kolme kertaa yli tarpeen vaikka olen itsekin käynyt ostamassa tarjottavaa. Kaikki tuo oma-aloitteisuus jyrää tämän ehtoisan emännän ylitse mennen tullen. Sitten äitini kiertää kaikki huoneet ja syynää vaatekaapit. Koko vierailun ajan on kauhea kälätys, kaikki puhuvat yhteen ääneen eri asioista. Jossain vaiheessa minä ja isä pakenemme terassille hiljaisuuteen ja istumme siellä, kunnes vieraat ovat lähtökunnossa joskus kolmen tunnin päästä.
Sukulaisvierailut ovat kauheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä on jotain mitä sinä et hyväksyisi. Ruohoa? Värikkäitä seiniä? Jotain muuta?
Onko asunto varmasti se mistä kuvat on esitetty. Josko asuvatkin vuokralla ja polasi teiltä rahaa.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:21"]
Vaikka sainkin alapeukkuja epäilyksistäni ap:n käytöstä ja tilannetta kohtaan, niin sieltä ap:n vastauksestahan se kävi selkeästi ilmi, että juuri näin on. Ap on kärkäs kommentoimaan, suuttuu helposti ja besserwisseri - näin hän kirjoitti ihan omin kätösin. Tässäpä siis syytä jo enemmän kuin tarpeeksi olla kutsumatta mammaa kotiinsa. Ymmärrän hyvin tytärtä. Ja kylään ei mennä edes tyttärelle itse kutsuttuna, se on ihan peräsimestä oleva tapa ja ainakin minä jätän tällaiset vieraat oven ulkopuolelle.
[/quote]
No, no. Nyt menee liioitteluksi. Se, että olen besserwisseriyteen ja neuvomiseen taipuvainen, on kai vanhemmille aika tyypillistä. Ja suuttuminen tarkoittaa yleensä loukkaantumista, jota vielä pyydän sitten anteeksi. Näitä tapahtuu ehkä 1 krt/2 vuotta. Ja ne tilanteet tulee siitä, kun ärsyynnytään toisiimme. Mies on usein sanonut, että olen liiankin tossukka, kun annan aikuisten lasten hyppiä nenille ja pyytelen vielä lopuksi anteeksi.
Soitin tyttärelle (kesälomalla) ja kysyin suoraan. Vastaus oli, että remppa on kesken ja aikovat kutsua meidät kaikki, kun on valmista.. No niin, sieltähän se tuli. Tässä vaiheessa melkein iski jo besserwisseröinti, mutta pidin pääni kiinni. :) Kai niitä hävettää, kun tekivät juuri sen, josta isänsä kovin varotteli syksyllä. Ei kannata haukata liian suurta palaa, kun kummallakaan ei ole mitään osaamista edes raksatöihin. Me on miehen kanssa remontoitu kolme asuntoa ja tärkein oppi on ollut, että ainakin meille sopii remontti pala kerrallaan. Kun repii kaiken auki, niin urakka on niin iso ja lopputuloksena remontti jää kesken. Parempi ottaa yksi asia kerrallaan, tehdä se valmiiksi, vetää henkeä ja aloittaa sitten seuraava. Erityisesti, kun heidänkin ostama asunto on 2000-luvun tuotantoa eli pinnat sinänsä ok valmiiksi. Mutta he ovat oman savottansa valinneet ja ehkä siitä sitten viisastuvat jatkoon. Tässä säälittävintä on, että mies ehtisi avuksi, mutta eivät kehtaa kysyä, kun mies juuri tästä heille etukäteen puhui.
Sen kuin menet ja pimpotat ovikelloo. Tekisin niin tuossa tilanteessa.
Jos tiedät osoitteen niin tee yllätysvierailu. Vie tyttärellesi vaikka joku kakku ja kahvipaketti tai muuta herkkua mukanasi.
No ap sai jo selville asian. Mutta yleisesti ottaen ihmettelen mitä ihmisille "hyvät välit" oikein tarkoittaa? Minulle hyvät välit vanhempiin ja siskoon tarkoittaa sitä, että kaikesta voi kysyä suoraan. Jos minua ei kutsuttaisi uuteen asuntoon, kysyisin välittömästi mistä kiikaastaa - olenko esim loukannut jollain tavalla? Jos siskoni ei ikinä kutsuisi minua, mielestäni meillä ei olisi tosiaankaan hyvät vaan etäiset välit. käymme vanhempieni ja siskoni perheen luona puolin ja toisin viikoittain usein ilman erillisiä kutsuja, joskus vain tuomassa jotain ovelle tai auttamassa jonkun asian kanssa. Jos joku asia vaivaa se puhutaan välittömästi, mutta harvoin vaivaa.
Äitini oli myös tollanen "siivoushullu" aikoinaan. Kun tuli opiskelukämppääni niin siivosi välittömästi roskiskaapin tms. Mua se ei haitannut, jos joku haluu kylässä siivota niin se on sen ongelma. Vaatekaappeihini ei olisi kyllä uskaltanut mennä, tai mihinkään hlö kohtaisiin tavaroihin, rajat oli hyvin selvillä. Nykyään kun vanhempani ovat vanhuksia saatan itse siellä joskus kuurata jonkun kaapin kun huomaan että eivät enäää näe kaikkia roiskeita jne.
Voisiko olla, että olet huomaamattasi arvosteleva luonne ja että nyt kun tytär on vihdoin saanut oman kodin, hän ei halua pilata iloaan sillä, että sinä kommentoisit vaikkapa hänen tapettivalintojaan? Jotkut, esimerkiksi yksi minun lähisukulaiseni, tekevät tätä oikeasti huomaamattaan. Hän ei varmasti tarkoita pahaa mutta ei itse tajua, miten loukkaava tyyli esittää asioita hänellä on.
Vierailut on vastavuoroisia. Jos ei oma lapsi kutsu käymään, ei meilläkään ole avoimia ovia. Aikuisuus on sitä, että ollaan aikuisia myös omille vanhemmille.