Lue keskustelun säännöt.
Kun aikuinen lapsi ei kutsu kylään...
03.06.2015 |
Meillä on 25-vuotias tytär, joka osti kihlattunsa kanssa asunnon viime syksynä. Netissä nähtiin kuvat silloin. Asutaan noin 10km:n päässä. Syksystä asti on kyselty, että koska päästäisiin näkemään asunto, mutta ei onnistu millään. Välit tyttäreen on hyvät, käy usein kylässä, kihlattuun asialliset, hänkin käy meillä välillä, vaikkei mitään läheisiä olla. Asuntoon on kutsuttu kavereita paljon ja on ollut tuparia ja sen semmoista.
En nyt ymmärrä, mistä tässä on kyse. En jaksa tapella ja ahdistella asiasta tytärtä jatkuvasti, kun välttelee puheenaiheitta. Asunto on ihan siisti ja siihen tehtiin mm. keittiöremontti syksyllä, josta kerran näytti kuviakin. Me annoimme asuntoon aika ison rahasumman, vaikkei se nyt mikään syy ole kiristäkään kutsua, mutta tuntuu oudolta, että väleissä ollaan, ollaan rahoitettu asunnon ostoa ja ei päästä edes näkemään asuntoa. Edellisessä yhteisessä asunnossa, vuokrakämpässä, kävimme kerran kahden vuoden aikana. Sitä edellisisssä tyttären omissa asunnoissa sitten hiukan useammin, mutta yleensä näkemiset tapahtuu kyllä meillä.
Asuntoon ei myöskään ole kutsuttu toista tytärtä perheineen, joka ihmettelee asiaa paljon, koska käyvät heillä silloin tällöin.
Eli mistä voi olla kyse, kun en halua aikuisia lapsia liikaa ahdistella ja haluan antaa elää omaa elämää, mutta tää on jo niin outoa?
Kommentit (85)
Meillä saa tulla sukulaiset, vanhemmat ja sisarukset ilman kutsuakin kylään. Jos meinaa yöksi jäädä tai juhlapyhinä tai jotain meinaa tulla niin sit voi ilmoittaa.
Eli itsestään selvänä pidän että tulevat kylään jos haluavat. Meillä käy vanha isoisä ainoastaan kylässä, olis kiva jos sillekin muuta seuraa olis tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tosiaan olet kärkäs kommentoimaan, en ihmettele.
Ne on ne pienet välikommentit joita et itse edes ehkä huomaa jotka suunnattomasti vituttaa lastasi.
Oma äitini on samalainen. "oho, pyyhkäisepä tuo uunin luukku kun on tuossa tuollainen valuma". "oho, onpas sun taulu vinossa, suoristan sen" jne. Jatkuva kommentointi tuo tunteen ettei ole oikein missään hyvä ja surkea kodinhoitaja.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 08:57"]
Minä olen takaajana kahden kolmesta lapsestani asuntolainassa. Kaikilla on oma asunto, kahdella kumppani. Kaikki käyvät meillä ehkä kerran/kk, yksi useamminkin. Olen käynyt jokaisen asunnossa ostovaiheessa esittelyssä. Yhdessä pari kertaa ovensuussa viemässä jotakin. Muita kyläilyjä ei olla tehty. Välimatkaa 10 km.
Mutta ei ole tullut mieleenkään, että siinä olisi jotain kummallista, ennenkuin nyt.
Välit ovat tosi hyvät kaikkiin. Miksi minut pitäisi kutsua heille kylään? En käsitä. Kun he tulevat meille, jokainen laittaa etukäteen tekstarin.
Ollaanko me nyt jotenkin kummallisia?
[/quote]
Kyllä meidät kutsutaan lasten luokse kylään, syntymäpäiville ja muuten vain välillä esim syömään. Pidän kyllä outona ap:n tyttären käytöstä. Kai se vastavuoroisuuteen kuuluu, että välillä kutsuu vanhemmat kotiin, jos kerran kehtaa pyytää esim äitiä leipomaan omiin pippaloihin. Ei vaikuta ihan täysikasvuisen touhulta. Enempi sellaiselta hyväksikäytöltä vaikuttaa :(
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 10:28"]
Hassua, mulla vanhin tytär asuu tuossa 2km meiltä oppilatalossa. Olen käynyt hänen luonaan nyt kahden vuoden aikana ehkä 5 kertaa. Meillä on tavallista läheisemmät välit, vietämme vapaa-aikaa yhdessä ja tytär käy luonani usein. Soitellaan, mesetetään, käydään yhdessä katsomassa bändejä jne. Tytär on 22 vuotias ja minä 40. En tiedä, onko tässä iällä vaikutusta. Mutta en ole ikinä ajatellut, että siinä olisi jotakin ihmeellistä, etten käy hänen kotonaan. Asuu siis yksiössä eikä solussa. Mielestäni hänellä on oma elämä, hän on itsenäistyvä aikuinen joka opiskelee ja käy sen ohessa töissä. En ymmärrä, miksi loukkaantuisin, kun ei pyydetä käymään?
[/quote]
On ehkä kuitenkin eri asia, kun tyttäresi asuu opiskelijakämpässä kuin se, että ap:n tytär on ostanut oman asunnon, jota vanhemmat vielä rahoittivat.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:57"]
Soitin tyttärelle (kesälomalla) ja kysyin suoraan. Vastaus oli, että remppa on kesken ja aikovat kutsua meidät kaikki, kun on valmista.. No niin, sieltähän se tuli. Tässä vaiheessa melkein iski jo besserwisseröinti, mutta pidin pääni kiinni. :) Kai niitä hävettää, kun tekivät juuri sen, josta isänsä kovin varotteli syksyllä. Ei kannata haukata liian suurta palaa, kun kummallakaan ei ole mitään osaamista edes raksatöihin. Me on miehen kanssa remontoitu kolme asuntoa ja tärkein oppi on ollut, että ainakin meille sopii remontti pala kerrallaan. Kun repii kaiken auki, niin urakka on niin iso ja lopputuloksena remontti jää kesken. Parempi ottaa yksi asia kerrallaan, tehdä se valmiiksi, vetää henkeä ja aloittaa sitten seuraava. Erityisesti, kun heidänkin ostama asunto on 2000-luvun tuotantoa eli pinnat sinänsä ok valmiiksi. Mutta he ovat oman savottansa valinneet ja ehkä siitä sitten viisastuvat jatkoon. Tässä säälittävintä on, että mies ehtisi avuksi, mutta eivät kehtaa kysyä, kun mies juuri tästä heille etukäteen puhui.
[/quote]
Kai oikeasti tajuat, miten ärsyttävältä sinä ja miehesi vaikutatte? Ihmiset ovat erilaisia, eikä sinun ja miehesi tapa toimia ole suinkaan yhtään sen oikeampi tai "parempi", kuin tyttäresi ja hänen miehensä. Olen 25-vuotias omillaan asuva naishenkilö, enkä varmasti kutsuisi vanhempiani kylään, jos olisivat tuollaisia. Jos arvostelet noin paljon lastasi jo pelkästä remontista, niin voin vain kuvitella, miten suhtautuisit erilaisiin ratkaisuihin sisustuksen tms. suhteen. Itsekin olen sellainen, että toisinaan haukkaan "liiankin ison palan", koska olen päämäärätietoinen ja ahkera. Jos tiedän, että joku asia on tehtävänä, en varmasti lepää ennen kuin se on valmis. Minulle tuottaa todella paljon iloa ja onnistumisen tunnetta saattaa joku asia valmiiksi ja nauttia työni tuloksesta, joten ehkä tyttäresi on samanlainen luonne? Hassua, että arvostelet tytärtäsi siitä, että hän ja miehensä ovat ahkerampia kuin sinä ja miehesi (vai siitäkö se johtuukin?). Minusta muutenkin tuntuu, että tuollainen "hiljaa hyvä tulee" -periaate on juurikin vähän vanhempien sukupolvien juttu, koska omilla vanhemmillani saattaa mennä vuosikausia saattaa joku pienikin hankinta loppuun, kun taas itse korjaan epäkohdan välittömästi sen huomattuani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 10:48"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 10:28"]
Hassua, mulla vanhin tytär asuu tuossa 2km meiltä oppilatalossa. Olen käynyt hänen luonaan nyt kahden vuoden aikana ehkä 5 kertaa. Meillä on tavallista läheisemmät välit, vietämme vapaa-aikaa yhdessä ja tytär käy luonani usein. Soitellaan, mesetetään, käydään yhdessä katsomassa bändejä jne. Tytär on 22 vuotias ja minä 40. En tiedä, onko tässä iällä vaikutusta. Mutta en ole ikinä ajatellut, että siinä olisi jotakin ihmeellistä, etten käy hänen kotonaan. Asuu siis yksiössä eikä solussa. Mielestäni hänellä on oma elämä, hän on itsenäistyvä aikuinen joka opiskelee ja käy sen ohessa töissä. En ymmärrä, miksi loukkaantuisin, kun ei pyydetä käymään?
[/quote]
On ehkä kuitenkin eri asia, kun tyttäresi asuu opiskelijakämpässä kuin se, että ap:n tytär on ostanut oman asunnon, jota vanhemmat vielä rahoittivat.
[/quote]
No on perheitä joissa näin se vain menee. Me ollaan asuttu omassa talossa jo 8 vuotta, äitini on vieraillut meillä pari hassua kertaa. Sen sijaan käymme usein heillä ja vietämme äidin kanssa viikoittain paljon aikaa. Ei se meistä ole mitenkään outoa eikä sille ole ns mitään syytä miksei vieraile meillä. Vanhempani ovat huonoja kyläilijöitä, mieluummin kestitsevät omassa kotonaan tai mennään kaupungille. Ei ole koskaan tullut puheeksi että pitäisi kyläily aloittaa nyt.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 10:54"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 10:48"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 10:28"]
Hassua, mulla vanhin tytär asuu tuossa 2km meiltä oppilatalossa. Olen käynyt hänen luonaan nyt kahden vuoden aikana ehkä 5 kertaa. Meillä on tavallista läheisemmät välit, vietämme vapaa-aikaa yhdessä ja tytär käy luonani usein. Soitellaan, mesetetään, käydään yhdessä katsomassa bändejä jne. Tytär on 22 vuotias ja minä 40. En tiedä, onko tässä iällä vaikutusta. Mutta en ole ikinä ajatellut, että siinä olisi jotakin ihmeellistä, etten käy hänen kotonaan. Asuu siis yksiössä eikä solussa. Mielestäni hänellä on oma elämä, hän on itsenäistyvä aikuinen joka opiskelee ja käy sen ohessa töissä. En ymmärrä, miksi loukkaantuisin, kun ei pyydetä käymään?
[/quote]
On ehkä kuitenkin eri asia, kun tyttäresi asuu opiskelijakämpässä kuin se, että ap:n tytär on ostanut oman asunnon, jota vanhemmat vielä rahoittivat.
[/quote]
No on perheitä joissa näin se vain menee. Me ollaan asuttu omassa talossa jo 8 vuotta, äitini on vieraillut meillä pari hassua kertaa. Sen sijaan käymme usein heillä ja vietämme äidin kanssa viikoittain paljon aikaa. Ei se meistä ole mitenkään outoa eikä sille ole ns mitään syytä miksei vieraile meillä. Vanhempani ovat huonoja kyläilijöitä, mieluummin kestitsevät omassa kotonaan tai mennään kaupungille. Ei ole koskaan tullut puheeksi että pitäisi kyläily aloittaa nyt.
[/quote]
Oletko koskaan ajatellut, että äitisi saattaisi haluta joskus tulla " valmiiseen pöytään"? Itse kestitsen useammin lasteni perheitä, mutta tuntuu todella mukavalta, kun välillä myös minut kutsutaan valmiille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 10:54"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 10:48"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 10:28"]
Hassua, mulla vanhin tytär asuu tuossa 2km meiltä oppilatalossa. Olen käynyt hänen luonaan nyt kahden vuoden aikana ehkä 5 kertaa. Meillä on tavallista läheisemmät välit, vietämme vapaa-aikaa yhdessä ja tytär käy luonani usein. Soitellaan, mesetetään, käydään yhdessä katsomassa bändejä jne. Tytär on 22 vuotias ja minä 40. En tiedä, onko tässä iällä vaikutusta. Mutta en ole ikinä ajatellut, että siinä olisi jotakin ihmeellistä, etten käy hänen kotonaan. Asuu siis yksiössä eikä solussa. Mielestäni hänellä on oma elämä, hän on itsenäistyvä aikuinen joka opiskelee ja käy sen ohessa töissä. En ymmärrä, miksi loukkaantuisin, kun ei pyydetä käymään?
[/quote]
On ehkä kuitenkin eri asia, kun tyttäresi asuu opiskelijakämpässä kuin se, että ap:n tytär on ostanut oman asunnon, jota vanhemmat vielä rahoittivat.
[/quote]
No on perheitä joissa näin se vain menee. Me ollaan asuttu omassa talossa jo 8 vuotta, äitini on vieraillut meillä pari hassua kertaa. Sen sijaan käymme usein heillä ja vietämme äidin kanssa viikoittain paljon aikaa. Ei se meistä ole mitenkään outoa eikä sille ole ns mitään syytä miksei vieraile meillä. Vanhempani ovat huonoja kyläilijöitä, mieluummin kestitsevät omassa kotonaan tai mennään kaupungille. Ei ole koskaan tullut puheeksi että pitäisi kyläily aloittaa nyt.
[/quote]
Oletko koskaan ajatellut, että äitisi saattaisi haluta joskus tulla " valmiiseen pöytään"? Itse kestitsen useammin lasteni perheitä, mutta tuntuu todella mukavalta, kun välillä myös minut kutsutaan valmiille.
[/quote]
Olen kutsunut ja kysynyt. Kerran on käynyt syömässä. Ei hän viihdy valmiissa pöydässä, näin on ihan itse monta kertaa sanonut. On kova kestitsemään muttei siedä itse olla kestittävänä. Tälläisiäkin ihmisiä kun on. Tämä ei ole ainoa esimerkki siitä vaan niitä on vuosien varrelta monen monta.
Edellinen lisää vielä, olen myös tarjonnut ruuat ravintolassa useamman kerran. Ei ole kyse siitä että haluaisin vain hyötyä vanhemmistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:57"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:21"]
Vaikka sainkin alapeukkuja epäilyksistäni ap:n käytöstä ja tilannetta kohtaan, niin sieltä ap:n vastauksestahan se kävi selkeästi ilmi, että juuri näin on. Ap on kärkäs kommentoimaan, suuttuu helposti ja besserwisseri - näin hän kirjoitti ihan omin kätösin. Tässäpä siis syytä jo enemmän kuin tarpeeksi olla kutsumatta mammaa kotiinsa. Ymmärrän hyvin tytärtä. Ja kylään ei mennä edes tyttärelle itse kutsuttuna, se on ihan peräsimestä oleva tapa ja ainakin minä jätän tällaiset vieraat oven ulkopuolelle.
[/quote]
No, no. Nyt menee liioitteluksi. Se, että olen besserwisseriyteen ja neuvomiseen taipuvainen, on kai vanhemmille aika tyypillistä. Ja suuttuminen tarkoittaa yleensä loukkaantumista, jota vielä pyydän sitten anteeksi. Näitä tapahtuu ehkä 1 krt/2 vuotta. Ja ne tilanteet tulee siitä, kun ärsyynnytään toisiimme. Mies on usein sanonut, että olen liiankin tossukka, kun annan aikuisten lasten hyppiä nenille ja pyytelen vielä lopuksi anteeksi.
Soitin tyttärelle (kesälomalla) ja kysyin suoraan. Vastaus oli, että remppa on kesken ja aikovat kutsua meidät kaikki, kun on valmista.. No niin, sieltähän se tuli. Tässä vaiheessa melkein iski jo besserwisseröinti, mutta pidin pääni kiinni. :) Kai niitä hävettää, kun tekivät juuri sen, josta isänsä kovin varotteli syksyllä. Ei kannata haukata liian suurta palaa, kun kummallakaan ei ole mitään osaamista edes raksatöihin. Me on miehen kanssa remontoitu kolme asuntoa ja tärkein oppi on ollut, että ainakin meille sopii remontti pala kerrallaan. Kun repii kaiken auki, niin urakka on niin iso ja lopputuloksena remontti jää kesken. Parempi ottaa yksi asia kerrallaan, tehdä se valmiiksi, vetää henkeä ja aloittaa sitten seuraava. Erityisesti, kun heidänkin ostama asunto on 2000-luvun tuotantoa eli pinnat sinänsä ok valmiiksi. Mutta he ovat oman savottansa valinneet ja ehkä siitä sitten viisastuvat jatkoon. Tässä säälittävintä on, että mies ehtisi avuksi, mutta eivät kehtaa kysyä, kun mies juuri tästä heille etukäteen puhui.
[/quote]
Tuota besserwisseröintiä kannattaa rajoittaa, jos haluaa jatkossakin säilyttää hyvät välit aikuisiin lapsiinsa. On totta, että monet vanhemmat mielellään neuvovat aikuisia lapsiaan asioissa, mutta nuoret haluaisivat silti päättää itse omista asioistaan. Ja tehdä kuten itse haluavat. Ja huomata kokemuksen kautta, että olisikin kannattanut tehdä toisin. Tämä vanhempien ohjeiden noudattamatta jättäminen on yksi tapa katkaista napanuoraa ja elää omaa eikä vanhempiensa ohjaamaa elämää. Ja ehdottomasti on jätettävä sanomatta "mitäs minä sanoin".
Mitä? Pitää olla muka kutsu? Mun vanhemmmat on tulossa ihan just ja äitee muori aamulla soitti, osaan olla kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 00:15"]Ei vaan halua teitä asuntoonsa. Tykkää teistä ja tulee mielellään teille, mutta pitää oman kodin rauhasta. Älä rahalla viitsi painostaa. Eivätkö hyvät välit riitä? Stalkkaat vielä, että "kyllä siellä on porukkaa ollut". Noilla ne välit pilataan jos millä. Ei tässä mitään piruja seinälle tarvitse maalata.
[/quote]Vai rahalla painostaa. Eli raha kelpaa tyttärelle mutta ei vanhempien kyläkäynti
Ihan kaikkia vastauksia en jaksanut kokonaan lukea, mutta nämä kaksi jo mainittua asiaa tuli mullakin mieleen: joko asunto ei ole sama kuin kuvissa tai sitten äiti on liian kova päsmäröimään. Se, että remontti on yhä kesken vaikuttaa tekosyyltä; varsinkin kun välimatka on lyhyt ja myös pikavisiitti näinollen olisi mahdollinen. Ei tarvitsisi kestitä ja majoittaa.
Omia kokemuksia siitä, kuinka äidin päsmäröinti vaikutta. Mulla on äiti, joka yrittää olla puuttumatta mutta sivulauseessa, leikin varjolla huomauttelee asioista. Mm. se, että emme ole naimisissa mieheni kanssa häiritsee äitiäni kovasti. Sanoin, että se on meidän välisemme asia ja hänen vain tulee sulattaa se. Tämä olikin näennäisesti ok, mutta aina se sopivissa yhteyksissä livahti keskusteluun. Kerran menimme ystäväpariskunnan kanssa hotelliin yöksi Helsingissä ja samana viikonloppuna oli hääviikonloppu; tästä äitini päättelli että aiomme naimisiin. Asiasta tuli loppu kun isäni kerran humalassa avautui asiasta vetäen tyttäremme mukaan, jolloin minä suutuin toden teolla. Sen jälkeen ei vihjailuja ole tarvinnut kuunnella.
Toinen esimerkki on mun sairaus, joka ei pahemmin haittaa elämää mutta auta armias jos on pahempi vaihe menossa. Minusta tulee äitini lohduttaja ja se, jos mikä, on rankkaa. Ihan suorankaan ei viitsisi sanoa, että lopeta jo, kun toinen tarkoittaa vaan hyvää. Ne hyvää tarkoittavat voivottelut vaan tahtoo välillä ärsyttää. Samoin voin kuvitella olevan silloin jos äiti hyvää hyvyyttää tuo julki omia ehdotuksiaan esim. sisustamisen tai remontoinnin suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä laittaisin kädet ristiin ja kiittäisin äidistäni, jos en olisi uuspakana :) Äitini ei koskaan tuppaudu kylään, ei kaivele tavaroita eikä ole negatiivinen. Hän kehuu, ihastelee ja on täydellinen.
Olen mielestäni vähän homssuinen, mutta äiti kehuu joka kerta, miten hienoa ja siistiä meillä on ja kuinka molemmat osaamme huolehtia asioistamme.
En ole kertaakaan kutsunut vahnempiani kylään asuntooni. Isäni änkesi kerran käytännössä väkisin ja vaati laittamaan ruokaa itselleen. Kymmenen vuoden ajan sitten huusi kurkku suorana miten ruuassakin oli ollut liian vähän suolaa, miten on niin saita ettei edes suolaa laita ruokaan ja sitä rataa.
Ja vielä muistaa huutaa siitäkin kun en kutsu kylään vaikka antoivat rahaa asunnon ostoon. Todellisuudessa en saanut mitään, ja vanhemmat kavalsivat isoäitini minulle testamenttaamat rahat.
Enkä oikein muutenkaan osaa kutsua vieraita käymään, lapsena kukaan kavereistani ei käynyt meillä ja joskus 13-14 vuotiaana äiti sitten patisti kutsumaan jonkun kaverini kylään. Yksi kavereistani sitten tulikin poikkeamaan, ja isä välittömästi pellolle sokerijuurikasmaata haraamaan. Vieläkin muista kaveri ihmettelevän ilmeen kun jäi liiterin nurkalle polkupyöränsä kanssa katsomaan kun jouduin lähtemään. Asia tuli harvinaisen selväksi, paljon paremmin kun kaverien kutsumisen kieltäminen.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 07:53"]Ei kai tarvi odottaa kutsua. Oman lapsen luokse vaan mennään käymään
[/quote]
Aikuisen oman lapsen luo EI todellakaan vaan mennä ilman kutsua käymään.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:57"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:21"]
Vaikka sainkin alapeukkuja epäilyksistäni ap:n käytöstä ja tilannetta kohtaan, niin sieltä ap:n vastauksestahan se kävi selkeästi ilmi, että juuri näin on. Ap on kärkäs kommentoimaan, suuttuu helposti ja besserwisseri - näin hän kirjoitti ihan omin kätösin. Tässäpä siis syytä jo enemmän kuin tarpeeksi olla kutsumatta mammaa kotiinsa. Ymmärrän hyvin tytärtä. Ja kylään ei mennä edes tyttärelle itse kutsuttuna, se on ihan peräsimestä oleva tapa ja ainakin minä jätän tällaiset vieraat oven ulkopuolelle.
[/quote]
No, no. Nyt menee liioitteluksi. Se, että olen besserwisseriyteen ja neuvomiseen taipuvainen, on kai vanhemmille aika tyypillistä. Ja suuttuminen tarkoittaa yleensä loukkaantumista, jota vielä pyydän sitten anteeksi. Näitä tapahtuu ehkä 1 krt/2 vuotta. Ja ne tilanteet tulee siitä, kun ärsyynnytään toisiimme. Mies on usein sanonut, että olen liiankin tossukka, kun annan aikuisten lasten hyppiä nenille ja pyytelen vielä lopuksi anteeksi.
Soitin tyttärelle (kesälomalla) ja kysyin suoraan. Vastaus oli, että remppa on kesken ja aikovat kutsua meidät kaikki, kun on valmista.. No niin, sieltähän se tuli. Tässä vaiheessa melkein iski jo besserwisseröinti, mutta pidin pääni kiinni. :) Kai niitä hävettää, kun tekivät juuri sen, josta isänsä kovin varotteli syksyllä. Ei kannata haukata liian suurta palaa, kun kummallakaan ei ole mitään osaamista edes raksatöihin. Me on miehen kanssa remontoitu kolme asuntoa ja tärkein oppi on ollut, että ainakin meille sopii remontti pala kerrallaan. Kun repii kaiken auki, niin urakka on niin iso ja lopputuloksena remontti jää kesken. Parempi ottaa yksi asia kerrallaan, tehdä se valmiiksi, vetää henkeä ja aloittaa sitten seuraava. Erityisesti, kun heidänkin ostama asunto on 2000-luvun tuotantoa eli pinnat sinänsä ok valmiiksi. Mutta he ovat oman savottansa valinneet ja ehkä siitä sitten viisastuvat jatkoon. Tässä säälittävintä on, että mies ehtisi avuksi, mutta eivät kehtaa kysyä, kun mies juuri tästä heille etukäteen puhui.
[/quote]
tää on kyllä hieno vastaus, pakko olla provo, mutta aika huolellinen. "Äidistä" on tehty hirveä besserwisseri ja tuomitsija.
kokonaisuus on muuten kaiken valmistumiseen asti ihan yhtä kesken tekee remonttia sitten "pala kerrallaan" tai kaikki kerralla. Itse olen oppinut sen, että remonti on tehtävä valmiiksi jo ennen kuin asuntoon muuttaa.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 08:44"]Oikeasti, jos on maksanut ja leiponut, niin tuo on törkeää! Ylipäätänsä on aika uunoa laittaa vanhempansa kestitsemään.
[/quote]
Näinpä. Kumma, että suurin osa tuntuu täällä olevan täysin tyttären puolella.
Kyllähän se asiaan kuuluu että maksaja päästetään katsomaan tai edes vilkaisemaan, ja törkeyden huippu on vielä tuparitarjottavien leivottaminen. En voi tajuta, miten niin monet nuoret aikuiset pyörii niin paljon oman navan ympärillä...
Kutsuin kerran äitini käymään, kun olin muuttanut ekaa kertaa OMAAN asuntoon pois kotoa. Se oli siis oma, velaton asuntoni, josta äiti ei ollut maksanut penniäkään, vaan isäni suku.
En siivonnut mitenkään erityisemmin koska en arvosta äitiäni koska ei hänkään koskaan ole minulle arvoa antanut. Se, etten siivonnut ei kuitenkaan ollut mikään mielenosoitus häntä kohtaan, en siivoa itseksenikään, enkä muillekaan "hyville ystävilleni", vain jos tulee joitain vieraskoreutta vaativia idiootteja, eli VIERAITA.
Ajattelin, että äidistä on mukava piipahtaa käymässä, keitetään kahvit ja jutellaan, miten elämänvaiheeni on lähtenyt käyntiin.
Ja paskat. Se idiootti rupesi heti ovella parjaamaan minua siitä, etten ole siivonnut kun hänenlaisensa (ilm.) maharadja tulee käymään, ja haukkuin minun kotini minulle. Olin vieläpä masentunut ja se oli yksi osasyy elämänhallintavaikeuksiini, joiden takana on muutenkin äitini asenne minuun, eli tuomaroiva, arvosteleva ja ei-ymmärtävä. Elämänhallintani vain paheni sen takia, ettei äiti rakastanut minua tuollakaan käynnillään, vaan halusi melkein heittää minut ulos omasta kodistani, kun en ollut ajatellut enemmän häntä kuin itseäni, kun hän tulee ekaa kertaa käymään.
En ole enää koskaan tekemisissä äitini kanssa, olen edelleen katkera hänelle kaikesta, ja katkaisin välini siis tuosta tilanteesta kylläkin 20 vuoden kuluttua todettuani tilanteen äitini kanssa toivottomaksi. Heitä voltti stanan äpärä ja hautaa ite ittes!
Hassua, mulla vanhin tytär asuu tuossa 2km meiltä oppilatalossa. Olen käynyt hänen luonaan nyt kahden vuoden aikana ehkä 5 kertaa. Meillä on tavallista läheisemmät välit, vietämme vapaa-aikaa yhdessä ja tytär käy luonani usein. Soitellaan, mesetetään, käydään yhdessä katsomassa bändejä jne. Tytär on 22 vuotias ja minä 40. En tiedä, onko tässä iällä vaikutusta. Mutta en ole ikinä ajatellut, että siinä olisi jotakin ihmeellistä, etten käy hänen kotonaan. Asuu siis yksiössä eikä solussa. Mielestäni hänellä on oma elämä, hän on itsenäistyvä aikuinen joka opiskelee ja käy sen ohessa töissä. En ymmärrä, miksi loukkaantuisin, kun ei pyydetä käymään?