Mitä tapahtuisi, jos nyt kuolisit?

Kamala ajatellakin :( hankala sanoa mitä noi 3 ja 1 v lapset tekisivät kun äiti ei tästä heräisikään. Mies on työmatkalla ja tulee parin päivän päästä.

kerkiäisin todennäköisesti lojumaan kuolleena sen verran aikaa että kissat olisivat syöneet nälkäänsä osan pehmytkudoksistani. työnantaja kaipaisi ensimmäisenä, mutta en tiedä ilmoittaisiko minua siltikään kadonneeksi vaikken tulisi töihin tai vastaisi puhelimeen. poikaystävä tuskin reagoisi kuin suuttumalla jos en vastaa puhelimeen. vanhempani todennäköisimmin löytäisivät minut, viimeistään kolmen viikon päästä kun heidän olisi tarkoitus maksaa velkojaan minulle, mahdollisesti aiemmin jos tulee jotain asiaa mutten useampaan päivään vastaa puhelimeen.

vanhempani varmaan ottaisivat joitain esineitäni ja veisivät loput kierrätykseen. en tiedä mitä kissoille kävisi. olen esittänyt toiveen että minut tuhkataan ja haudataan uurnalehtoon ilman hautakiveä, mutten tiedä pystyisikö äitini toteuttamaan toivetta, joka on muutenkin vähän itsekäs - ei se minua sitten liikuta millainen muistomerkki minusta jää, mutta omaisia liikuttaa.

n24

Mies löytäisi mut parin tunnin päästä huutavan nelikuisen vierestä. Töistä kaivattaisiin miksi en tule yövuoroon. Varmaan olisivat vielä vihaisia kun kehtasin mennä kuolemaan näin lyhyellä varoitusajalla. Olen 23 ja tosiaan toivon, että mies osaisi tuon nelikuisen kanssa olla kaksin.

Minut löytäisi jompikumpi viereisessä huoneessa nyt olevista teineistä, jotka soittaisivat töissä olevan mieheni paikalle. Todennäköisin kuolinsyy olisi massiivinen aivoinfarkti. Lapset perisivät kohtalaisen omaisuuden, joten heidän ei tarvitsisi kituuttaa opiskeluaikana. Olen 44v. Testamentti on tehty, hautaissuunnitelma kirjoitettuja jopa jäähyväispuhetta myöten. Täällä ollaan aika valmiina!

En voisi enää kirjoitella av-palstalle =¨(

Istun sohvalla,läppäri sylissä. Lapset katsovat vieressä lego ohjelmaa. Mies päikyillä makkarissa. Lapset siis eka huomaisivat ja herättäisivt miehen.

Perintöä ei jää,mies pitäköön kaikki huonekaluni. (kaikki siis minun,muutimme 1,5v sitten yhteen. Ei lasten isä) 

Lapsille tulisi edunvalvoja kaupungista siihen asti jotta täyttäisivät 18v koska minulla on duo henkivakuutusyhtiöstä heille vakuutus ja kumpikin saisi jotain 26 000e.. 

Lapset muuttaisivat isälleen.

Jos tapaturmainen kuolema mies kuittaa minusta 10 000e.

Hautajaisista olen jotain kirjannut ylös,ehdoton ainakin tuhkaus. 

N30

Kondyktööri (miten ihmeessä tuo kirjoitetaan) varmaan huomaisi viimeistään pari pysäkkiä määränpääni jälkeen. Miehelle soittaisivat ruumishuoneelta.
Minulta jäisi puolikas asunto ja puolikas mökki. Lapsia ei ole, kissat kyllä olisivat ihmeissään kun ovat niin leimaantuneita minuun. Mies olisi todennäköisesti aika sekaisin pitkän aikaa. Lähtisi varmaan kesälomareissullemme yksin miettimään maailman menoa.
Töissä tulisi helvetillinen kiire ja moni asia jäisi hoitamatta kun kukaan muu ei niitä osaa kuin minä.
Sisko ja äiti surisivat melkoisesti, ja haluaisivat varmaan jotain tavaroitani säästää.

Mut löytäisi varmaan joko vanhemmat tai lyhyen matkan päässä asuvat hyvät ystävät. Pidetään ystävien kanssa niin tiiviisti yhteyttä, että jos en fb:ssä olisi ja viesteihin vastailis muutamaan päivään ni ne tulis ovelle koputtaan.
Vanhemmat soittaa yleensä kerran viikossa parissa, ja jos en soittas edes seuraavana päivänä takas, tulisivat varmaan kattoon. Eli mut löydettäs arviolta 3-5 päivän päästä. Takanani on itsetuhonen menneisyys, joten jos en  moneen päivään online ole enkä takas viestiä pistä niin taatusti joku tulis ihmetteleen.
Eläimillä olisi tuo aika aika surkeeta, vedet kupissa riittäs ehkä pari päivää, roskiskaapin dyykkaamalla ehkä pahin nälkä hoitus mutta nälissään olisivat. Kaksi pikkukoiraa ja kaksi kissaa, ruuat on suljettujen ovien takana niin nälkäähän ne hetken ehtis näkee. Ja aika sottasta täällä olisi kun koirat tekis tarpeet sisälle eikä kissojen laatikoita siivottas...

Ikää on 24v. Uskon että eläimen menisivät vanhemmilleni/sisaruksilleni, tuskin pois perhepiiristä antaisivat. Ellei sitten tyyliin ystävilleni jotain niistä sijoittaisi.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 17:43"]Minutkin löydettäisiin tietokoneelta av-palsta auki. Minua jäisi suremaan kaksi lastani, 7v poika ja 3v tyttö, sekä aviomies. En ole tehnyt testamenttia, mutta varmaankin säästöni ja ensiasuntoni jäisi miehelleni(?). Tietenkin oletan, että varat siirrettäisiin lapsilleni heidän tultuaan täysi-ikäisiksi. Sukuni ja ystäväni varmasti järkyttyisivät. 

Olen 34-vuotias sairaanhoitaja.
[/quote]Kyllä ne lapset sut perii ihan heti eikä vasta aikuisena. Mies ei peri mitään.

Joku lapsista löytäisi minut. Vanhin varmaan soittaisi 112.
Kamala ajatellakkin :(

- Kuolisin makuuasennossa tänne vuokrayksiööni, sängylle helvetin rumissa pieruverkkareissa ja sarjispaidassa, läppäri reisien päällä ja puhelin rintojen päällä.

- Meillä on toimistolla tosi hiljaista ja varmaan kukaan ei edes sen kummemmin vaivais päätään sillä missä mä olen vielä huomenna, ei välttämättä edes ylihuomenna. Perjantaina sieltä päin varmaan joku alkais miettiin et miks en oo vastannut johonkin sähköpostiin.

- Kaveri laittais mulle huomenna viestiä WhatsAppissa ja saattais ihmetellä et miks oon ollut online viimeksi tänään ja ihmettelis vielä enemmän hetken päästä kun en oo lukenu hänen viestiä. Sit hän ehkä laittais mun toisille kavereille viestiä et tietääkö ne, missä mä meen ja sit nekin alkais ihmetellä asiaa ja varmaan laittais mun työkavereille/porukoille viestiä. 

- Voisin kuvitella, että eniten huolestuis entinen poikaystävä, joka soittais poliisille. En tiedä miten tää juttu siitä etenisi? Eihän kukaan tiedä mun vuokranantajan numeroo tai mitään, osotettakaan ei varsinaisesti kukaan, ainoostaan osottamalla talon ja rapun ja oven.

- Ahneet paskat koluais kaikki mun tavarat läpi ja veis kuka mitäkin. Mulla on paljon kaikkea hienoa materiaa.

- Keittiön kaapissa on huumeita, toivoisin että joku muu kun poliisi, esimerkiks joku kaveri löytäis, tunnistais ja ottais hyvään käyttöön ne.

- Keittiössä on myös astia, jossa on melkein 1000e käteistä. Joku vitun harakka vähin äänin ne laittais omaan taskuun löytäessään, eikä hiiskuis kelleen mitään.

- Säästöjä mulla on n. 20 000 e, kai ne mun perhe jakais hautajaisten jälkeen. En tiedä minne mut hautaisivat, ehkä kotipaikkakunnalle.

Äitini varmaan tunnin kuluessa pihalta tullessaan löytäisi minut tästä sängyltä kännykkä edelleen kädessä. Mitään rahallista perintöä minulta ei jäisi muutamaa satasta lukuunottamatta. Iso perhe jäisi kaipaamaan, muutama ystävä myös.

Luultavasti äitini ja siskoni pitäisivät huolta pojastani yhdessä tämän isän kanssa. Mieheni olisi varmasti ainakin alkuun aika tumpelo yh-iskä, mutta vastuun kantaisi kyllä :)

Kuolemani aiheuttaisi myös vatsassani kasvavan lapsemme kuoleman. Se olisi ehkä kaikkein surullisinta.

Olen 21v., avoliitossa, toinen lapsi tulossa. Korkeakouluopinnot kesken.

Työnantaja saattaisi alkaa jossain vaiheessa ihmetellä, miksi leimaukseni puuttuvat. Työkaverit eivät puuttumistani ihmettelisi, koska loikin isossa firmassa useinkin tehtävästä ja paikasta toiseen, ilman ennakkovaroitusta.

Pelkään pahoin, että minut löydettäisiin niiden puuttuvien leimausten takia, työnantaja alkaisi selvittää asiaa ja soitella kontaktinumeroon (veljeni, joka kai alkaisi asiaa selvittää) tai siksi että naapurit alkaisivat valittaa hajusta.

Löytyisin pöydän vierestä läppärin ääreen nyykähtäneenä verkkareissa ja t-paidassa.

Sitten kai alkaisivat hankkiutua eroon omaisuudestani ja järjestää hautajaisia. Todennäköisesti paskana koska yksi ydinperheestämme on jo poistunut, ja se oli kova paikka kaikille.

minut löydettäisiin luultavasti alle tunnissa, ja löytäjä olisi psykiatrisen sairaalan hoitaja, joka kävisi huoneessa katsomassa miksen tullut syömään. tähän sairaalasänkyyn kuolisin. se olisikin suuri helpotus. :(
puoliso ja perhe varmaan surisivat mikä tuntuu pahalta
25v

Ruumiini löytäisi varmaan talonmies muutaman viikon päästä, kun se alkaisi haista ja naapurit tekisivät valituksen. Asuntoni on onneksi kesällä niin kuuma, että ruumis alkaisi pilaantua nopeasti. Mikään ei muuttuisi, jotkut ehkä kaipaisivat, mutta tuskin ikuisesti. N35

[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 17:41"]

Kissani kuolisi nälkään tai janoon

[/quote]

Itse asiassa ei kuolisi ainakaan nälkään. Kissat syö myös kuolleita omistajiaan, tämä on fakta.

Olen ensi yön yksin kotona, joten minut löydettäisiin tästä sohvalta aikaisintaan huomenna iltapäivällä tai viimeistään huomenillalla, kun mies tulee kotiin. Jälkeen jäisi mies, kaksi lasta ja kaksi koiraa. Netto-onaisuutta jäisi n. 100.000 € (testamentti miehelle, lapsille lakiosat) ja lisäksi mies saisi henkivakuutuskorvauksia n. 250.000 € ja lapset n. 50.000 €. Ikää 38 v.

Minut löytäisi tästä sohvalta mies ja lapset n. 2h päästä kun tulevat kotiin. Todennäköisesti sisälle ryntää ensin perheen kuopus kertomaan kuulumisia ja järkyttyisi hiljaiseksi. Sitten seuraavaksi isommat lapset ja mies.

Jäishän tästä talosta paljon velkaa.

Mitä ajattelet, että tapahtuisi, jos kuolisit nyt? Kuka löytäisi ruumiisi? Mitä kuolemasi aiheuttaisi? Jäisikö kukaan kaipaamaan? Kuinka vanha olet, ja mikä on elämäntilanteesi?

-Mieheni löytäisi ruumiini, lapseni jäisi ilman äitiä ja mies ilman avopuolisoa. Mies ja lapset sekä sisarukset ja ystävät jäisivät kaipaamaan, olen 23v yrittäjä.

up