Mitä tapahtuisi, jos nyt kuolisit?
Mitä ajattelet, että tapahtuisi, jos kuolisit nyt? Kuka löytäisi ruumiisi? Mitä kuolemasi aiheuttaisi? Jäisikö kukaan kaipaamaan? Kuinka vanha olet, ja mikä on elämäntilanteesi?
Jos kuolisin nyt, minut löytäisi parin tunnin päästä töistä kotiin tuleva avopuolisoni. Hän löytäisi minut verkkareissa ja t-paidassa olohuoneen sohvalta läppäri sylissä, av-palsta auki. Koirani varmaan reagoisi jotenkin. Kuolemastani ei aiheutuisi kenellekään tulonmenetyksiä, eikä kukaan saisi minulta perintöä. Kirjat, vaatteet ja soittimet menisivät jakoon tai kirpputorille. Muutamat pennoset jaettaisiin varmaan myös, vaikka toisaalta toivoisin, että ne lahjoitettaisiin hyväntekeväisyyteen. Ystäväni varmaan laulaisivat hautajaisissa jotain.
Olen 26v, opiskelen ja käyn töissä. Ei lapsia, mutta koira. Avopuoliso.
Kommentit (64)
olen nelikymppinen yksin asuva nainen. Jos kuolisin, niin kissani hämmentyisivät ja alkaisivat pyöriä ympärilläni. He myös nälkiintyisivät, kun ei olisi kukaan antamassa ruokaa.
Ruumiini löydettäisin muutamasta päivästä muutamaan viikkoon, kun perhe ja kaverit alkaisivat ihmettelemään miksen vastaa puheluihin ja whatsapp-viesteihin ja miksi olen samaan aikaan lakannut olemasa aktiivinen Facebookissa, johon normaalisti postailen joka päivä.
Ruumiini haisisi jo melko varmasti siinä vaiheessa kun minut löydettäisiin. On myös mahdollista, että kissani söisivät nälissään lihaani. Kissat myös pissaisivat ja ulostaisivat hiekkalaatikkonsa täyteen ja alkaisivat pissata ja kakkia ympäri kämppää.
Radioni jäisi soimaan samalla hiljaisella äänellä Radio Rockia yötä päivää ruumiini löytöhetkeen asti.
Paikallinen eläinsuojeluyhdistys perisi omaisuuteni ja lemmikkini.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 19:03"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 17:41"]
Kissani kuolisi nälkään tai janoon
[/quote]
Itse asiassa ei kuolisi ainakaan nälkään. Kissat syö myös kuolleita omistajiaan, tämä on fakta.
[/quote]
Kyllä mä tiedän sen :) Fiksuja eläimiä, kun eivät haaskaa hyvää ruokaa. Mutta se kuolee nälkään, kun on syönyt minut tai kun ruumiini on kelvoton syötäväksi.
Toivoisin, että olisin sopinut menon jonkun ystäväni kanssa. Hän osaisi hälyttää apua. Muuten minut löydettäisiin vasta pidemmän ajan kuluttua. Sinänsä ikävä tilanne, että kissat todennäköisesti söisivät minusta osia jo päivän kuluttua kuolemastani. (Koirat pitävät muutaman päivän taukoa ja alkavat sen jälkeen napostella omistajiaan.)
Minulla on henkivakuutus. Sisareni perii rahat ja muun omaisuuteni.
Todennäköisyys kuolla on suuri, koska sairastan vakavaa syöpää. Olen 50-vuotias.
Oma lapsi löytäisi, kun palaisi isänsä luota kotiin (hyi, kamala ajatus!). Lapsen huoltajuudesta ja asuinpaikasta pitäisi päättää. Meidän kissoille pitäisi löytää kodit. Ja hemmetisti tavaraa saisi joku täältä viedä kirpparille.
- Akateeminen työtön yhden alakouluikäisen lapsen yh, 33v.
Kanssamatkustajat tässä dösässä löytäisi. Kuski viimeistään päättärillä kun en nousisi penkistä. Itselleni olisi suunnaton helpotus. Kaipaamaan jäisi lapseni ja äitini ja siskoni. Toivon sydämeni pohjasta, että siskoni ottaisi lapseni kasvatettavakseen. Isästään ei ole mihinkään ja äitini ei osaa. Perintöä ei jäisi. Pääsisinpä pois. Mutta en lähde vielä, koska lapseni on liian pieni.
Kuka löytäisi ruumiisi? - Joku ohjaajista, tai poikaystäväni. Viimeistään huomenna joko poikaystävä, tai ohjaajat tulevat katsomaan onko kaikki ok. Olen just nyt itsemäistymisasunnossa parikyt kilsaa laitoksesta, mutta poikaystävä asuu lähettyvillä ja käy aina välillä täällä (lupa siihen on).
Mitä kuolemasi aiheuttaisi? - Tulonmenetyksen laitokselleni ja ripari joutuisi etsimään tuuraajan leirille, koska minun pitäisi olla isosena nyt kesällä.
Jäisikö kukaan kaipaamaan? - Äiti, sisko, pikkuveljet, poikaystävä, koirat ja kaverit. Olen laitoksessa asumisesta huolimatta todella läheinen äitini ja sisarusteni kanssa.
Kuinka vanha olet, ja mikä on elämäntilanteesi? - Olen 17-v ja olen laitosnuori. Olen itsenäistymisasunnossa, koska sossut katsoivat, että voin muuttaa omaan asuntooni n.5kk ennen 18-v synttäreitäni, koska ei ole mitään tarvetta asua laitoksessa. Muutan elokuussa omaan asuntooni.
Todennäköisesti kuopukseni, 10v löytäisi minut harjoituksista tultuaan. Pöydän viereen kuukahtaneena, koira kainalossa. Jos kuolisin nyt, niin eiköhän se olisi jokin aivotapahtuma tai sydänkohtaus. Tuskin meteoriittikään talon läpi kovin todennäköisesti iskeytyisi. Kaipaamaan jäisi kaksi lasta, omat vanhemmat ja sisarukset perheineen. Uskoisin myös, että jäisin puheenaiheeksi naapureille ja joku työkaverikin voisi joskus minua muistaa, vaikka vasta vaihdoinkin työtä. Omaisuutta jäisi rivitalokolmion verran (halvahkon rivarin verran). Lisäksi henkivakuutuksestani lapsille jotain vähän. Lapset muuttaisivat isälleen
44v, alakouluikäisest lapset, ja olen eronnut.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 17:41"]Kissani kuolisi nälkään tai janoon, joku voisi tulla ikkunasta sisään ja pölliä haluamansa täältä, ruumiini löytäisi joku perheenjäsen joidenkin viikkojen tai parin kuukauden kuluttua, kun ihmettelevät, miksen vastaa puhelimeen.
[/quote].
Älä kuole!! Elä kissasi vuoksi!!!
Lapseni löytäsivät minut luultavasti muutaman minuutin sisällä tästä läppärin ääreltä makkarista, menisivät kertomaan miehelleni, että äiti makaa sängyssä eikä herää.
Perheenjäseneni tietenkin järkyttyisivät poismenostani sydänjuuriaan myöten. Samoin järkyttyisivät muut läheiset, työkaverit ym. Lapseni eivät menisi huomenna päiväkotiin, mies selvittelisi kuolemaani liittyviä asioita täysin shokissa. Sukulaiset rientäisivät häntä varmasti auttamaan.
Mies selviäisi asuntolainasta ilman minuakin, mutta tiukempaa olisi tietenkin. Tuskinpa hän kykenisi menemään töihinkään ihan heti, ehkä hautajaisten jälkeen. Tai sitten hän menisi töihin melkein heti saadakseen muuta ajateltavaa.
Vanhempani järjestäisivät minulle hautajaisia mieheni apuna, heille olisi tietenkin sanoinkuvaamaton suru saattaa lapsensa hautaan. Alkaa melkein itkettää kun mietin tällaisia. Mutta kai se on hyväkin ajatus, että tiedän olevani monelle ihmiselle rakas, vaikka en valtavaa kaveripiiriä olekaan ympärilleni haalinut.
Minua ei löytäisi kukaan...kukaan ei ihmettelisi missä olen kun kukaan ei pidä edes yhteyttä enää ja eikä kukaan itkisi tai kaipaisi. Olen jo kuollut kun luet tätä tekstiä. Perheenjäseniäkään ei hetkauttaisi. Juhlisivat kuolemaani.
Junan saavuttua pääteasemalle konduktööri löytäisi minut. Töissä ihmeteltäisiin, kenet saadaan tilalleni. En tiedä, kuinka nopeasti tieto edes menisi työpaikalleni. Mieheni joutuisi vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin.
Jos kuolisin nyt, mieheni löytäisi minut ensimmäisenä ihmeteltyään, miksi en vastaa hänen "tuu kattoon kuinka hieno auto Elastisella on"-tyylisiin kommentteihinsa netin löydöksistä. Makaisin sängyllä ankka-pehmolelu sylissäni ja kännykkä vierellä. Minulta jäisi kesken romaanini jossa olen päässyt vasta puoleen väliin, lisäksi teatterini ohjaajan pitäisi äkkiä löytää roolilleni paikkaaja kesän näytelmässä.
En saisi tietää, pääsinkö kakkosvaiheeseen pääsykokeissa mihin hain enkä sitä, sainko sitä työpaikkaa mihin viime viikolla soitin. Äitini olisi kaikista murheellisin, sillä hän on rakkain ihminen minulle ja minä hänelle, mutta myös isovanhempani, tätini, setäni, kaksi serkkuani ja rakkain ystäväni sekä kaksi hyvää kaveriani jäisivät minua kaipaamaan ja suremaan, ja mieheni tietysti.
Perintöä minulla ei ole kenellekään antaa paitsi viitisen tonnin edestä rahastoja, mieheni saisi pitää huonekalut itsellään, koska ne ovat kaikki minun ostamiani eikä kukaan haluaisi viedä leskeltä mitään. Äitini ottaisi vaatteitani, pehmolelukokoelmani ja valokuva-albumini. Toivoisin, että parhain ystäväni kirjoittaisi kirjani loppuun, sillä hän on ainoa, joka tuntee sen juonen ja henkilöt, mutta en usko, että hän tekisi sitä. Ruumiini käytettäisiin tieteen hyväksi ja uskovaisuudestani huolimatta toivon polttohautausta ja tuhkien ripottelua jostain korkealta, esim. Näsinneulasta tai Saanalta. Hautakivi olisi kaunis ele.
Jos tässä kovin hiljalleen kuolisin niin mies vaan pian haistaisi, kuinka tyhjentynyt suoli lemuaisi. :D Eli ei kai kovin kauaa olisi huomaamatta.
Velkaa ei ole, säästöjä jokunen tonni. Kauheesti jäis ihmisiä kaipaamaan. Enpä tiedä mitä nuo tavaroilla tekisi. Luulisin, että muutama paras ystävä ehkä haluaisi jonkun koruistani tms muistoksi. Ja se heille suotakoon.
Mitä ajattelet, että tapahtuisi, jos kuolisit nyt? Kuka löytäisi ruumiisi? Mitä kuolemasi aiheuttaisi? Jäisikö kukaan kaipaamaan? Kuinka vanha olet, ja mikä on elämäntilanteesi?
Kuolisin luultavasti tähän kännykkä auki (tai no, se näyttää sammuisi itsestään) ja läppäri myös auki koska The Sims 3.
Ruumiini löytäisi luultavasti äitini, jos hänellä olisi minulle jotain asiaa, tai sitten 11-vuotias pikkuveljeni, joka haluaisi vaikka lainata jotain tavaraani.
En ole täysin varma, mitä kuolemani aiheuttaisi. Luultavasti ainakin paljon surua perheelleni.
Kaikki varmaankin olettaisivat, että olen tehnyt itsemurhan. Luultavasti alkaisi levitä huhu, että olisin tappanut itseni erään pojan takia, jonka kanssa minulla on ollut... No okei, sanotaanko nyt vaikka että välimme ovat tällä hetkellä maailman huonoimmat.
Minua kaipaamaan jäisivät luultavasti perheeni, sukulaiseni ja ystäväni. Ainakin toivon niin.
Olen 13-vuotias ja juuri menossa seiskalle.
Oho. Olipas tämä masentavaa :D
-13v tyttö
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 18:56"]Mitä ajattelet, että tapahtuisi, jos kuolisit nyt? Kuka löytäisi ruumiisi? Mitä kuolemasi aiheuttaisi? Jäisikö kukaan kaipaamaan? Kuinka vanha olet, ja mikä on elämäntilanteesi?
Kuolisin luultavasti tähän kännykkä auki (tai no, se näyttää sammuisi itsestään) ja läppäri myös auki koska The Sims 3.
Ruumiini löytäisi luultavasti äitini, jos hänellä olisi minulle jotain asiaa, tai sitten 11-vuotias pikkuveljeni, joka haluaisi vaikka lainata jotain tavaraani.
En ole täysin varma, mitä kuolemani aiheuttaisi. Luultavasti ainakin paljon surua perheelleni.
Kaikki varmaankin olettaisivat, että olen tehnyt itsemurhan. Luultavasti alkaisi levitä huhu, että olisin tappanut itseni erään pojan takia, jonka kanssa minulla on ollut... No okei, sanotaanko nyt vaikka että välimme ovat tällä hetkellä maailman huonoimmat.
Minua kaipaamaan jäisivät luultavasti perheeni, sukulaiseni ja ystäväni. Ainakin toivon niin.
Olen 13-vuotias ja juuri menossa seiskalle.
Oho. Olipas tämä masentavaa :D
-13v tyttö
[/quote]
Oho. Jäi lainaukset tohon alkuun :D
-13v tyttö/num. 51
Naapuritehkä löytäisivät, kun palohälytin pärähtäisi soimaan sämpylöiden lärähtäessä uuniin. Tai jos naapurit eivät ole kotona, varmaan sitten palaisin porokai talon mukana. Perintöä jäisi muutama tonni, toivon vanhempieni tuntevn minut niin hyvin, että lahjoittaisivat hyväntekeväisyyteen, tietäisivät kyllä mille projekteille. Olen 21v, asun yksin.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 18:59"]
Naapuritehkä löytäisivät, kun palohälytin pärähtäisi soimaan sämpylöiden lärähtäessä uuniin. Tai jos naapurit eivät ole kotona, varmaan sitten palaisin porokai talon mukana. Perintöä jäisi muutama tonni, toivon vanhempieni tuntevn minut niin hyvin, että lahjoittaisivat hyväntekeväisyyteen, tietäisivät kyllä mille projekteille. Olen 21v, asun yksin.
[/quote]
vitsi mitä typoja. Sämpylät kyllä KÄRÄHTÄISIVÄT :D
Ajattelet nyt vaan mitä kuolemastasi seuraisi rajan tällä puolen, muille ihmisille. Mutta entäpä sinä? Mihin sinä menisit kuoleman jälkeen? Oletko ajatellut sitä? Tiesitkö, että sinä olet syntinen ihminen ja erossa Kaikkivaltiaasta Jumalasta joka rakastaa sinua ja haluaa että sinä pelastut...!
Jumalalla on sinunkin varallesi suunnitelma. Hän ei halua että joudut kadotukseen, vaan antoi sitä varten ainoan Poikansa, Jeesuksen Kristuksen ristille kuolemaan jotta sinä ja kaikki pelastuisivat. Jeesuksen veri puhdistaa synnistä, vain Jeesuksen kautta on sielujen pelastus. Hän kuoli ristillä ja kolmantena päivänä Jumala herätti hänet kuolleista. Näin kuolema ja synti oli voitettu!
Jeesus on tulossa takaisin tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Kaikki valta on annettu Hänelle tuomita. Tuomio on oikeudenmukainen ja säälimätön. Syntiset tuomitaan kadotukseen jos he ovat torjuneet Jeesuksen sovitustyön. Mitään syntistä ja pahaa ei taivasten valtakuntaan pääse. Huorintekijät, avionrikkojat, varkaat, juopot, valehtelijat ym. kaikki jäävät ulkopuolelle.
Kun tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi että Jumala on herättänyt Hänet kuolleista, sinä pelastut. Sinun pitää syntyä uudesti ylhäältä ja tulla lasten kaltaiseksi.
Tee parannus synneistäsi ja usko evankeliumi!
Vihdoinkin, kasvoista kasvoihin minun Luojani, Herrani ja Vapahtajani!
Kun mua ei kuuluisi kotiin enkä vastaisi puhelimeen tuleva ex-mieheni ja lapseni huolestuisivat tämän päiväisten tapahtumien johdosta. Ehkä mieheni hoksaisi tulla etsimään mua täältä missä olen. Luultavasti kuitenkin vasta huomenna. Olisi mulle helppo, ei tarvitsisi elää tätä ajanjaksoa. Lapset jäisivät suremaan kovasti ja sisarukset myös.