Mitä tapahtuisi, jos nyt kuolisit?

kukaan ei kaipaisi minua sillä elän muutenkin hyvin erakkona kaukana muista.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 19:08"]

Ajattelet nyt vaan mitä kuolemastasi seuraisi rajan tällä puolen, muille ihmisille. Mutta entäpä sinä? Mihin sinä menisit kuoleman jälkeen? Oletko ajatellut sitä? Tiesitkö, että sinä olet syntinen ihminen ja erossa Kaikkivaltiaasta Jumalasta joka rakastaa sinua ja haluaa että sinä pelastut...!

Jumalalla on sinunkin varallesi suunnitelma. Hän ei halua että joudut kadotukseen, vaan antoi sitä varten ainoan Poikansa, Jeesuksen Kristuksen ristille kuolemaan jotta sinä ja kaikki pelastuisivat. Jeesuksen veri puhdistaa synnistä, vain Jeesuksen kautta on sielujen pelastus. Hän kuoli ristillä ja kolmantena päivänä Jumala herätti hänet kuolleista. Näin kuolema ja synti oli voitettu!

Jeesus on tulossa takaisin tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Kaikki valta on annettu Hänelle tuomita. Tuomio on oikeudenmukainen ja säälimätön. Syntiset tuomitaan kadotukseen jos he ovat torjuneet Jeesuksen sovitustyön. Mitään syntistä ja pahaa ei taivasten valtakuntaan pääse. Huorintekijät, avionrikkojat, varkaat, juopot, valehtelijat ym. kaikki jäävät ulkopuolelle.

Kun tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi että Jumala on herättänyt Hänet kuolleista, sinä pelastut. Sinun pitää syntyä uudesti ylhäältä ja tulla lasten kaltaiseksi.

Tee parannus synneistäsi ja usko evankeliumi!

[/quote]

Kyllä :) Mulla on suora kiitotie taivaaseen mutta lapseni kohtalo täällä maan päällä jäisi vaivaamaan, siksi en toivo kuolevani ihan vielä enkä edes kohta.

Avopuoliso löytäisi tai huomasi, kun tuossa sohvalla vieressä istuu. Omaisuutta ei paljon, menisivät varmaan lapselle. Ei olla naimisissa niin en tiedä periikö avopuoliso mitään. Äiti, siskot, kaverit, avopuoliso ja parivuotias lapsi jäisivät kaipaamaan. M26

Lapseni löytäisivät minut aamulla (asun ulkomailla, meillä on jo iltamyöhä) sängystä. Mies on työmatkalla. Olen muuten joskus pyöritellyt tätä ajatusta, kun mies on niin paljon reissussa ja eräs tuttuni kuoli just näin, yöllä aivoverenvuotoon tms. ja lapset löysivät.

Tilanteessa teini tulisi varmaan raivoamaan, miksen ole herättänyt ajallaan. Lasten pitäisi sitten tavoittaa isä. Luultavasti soittaisivat isälle tai juoksisivat paniikissa naapuritalossa asuvan tuttavaperheen luokse. Jälkimmäinen ehkä todennäköisempi.

Kuolemani aiheuttaisi paljon käytännön järjestelyjä. Miehen pitäisi saada minut varmaankin lähetetyksi Suomeen. Itsellänikään ei ole mitään käsitystä, miten tässä maassa toimitaan kuolemantapauksen sattuessa.

Lisäksi ollaan muuttamassa täällä toiselle asuinalueelle ja olen sen parissa puuhastellut, viime päivät. Paljon käytännön asioita hoidettavana. Pysyäkö täällä ja miten lasten hoitaminen? Lähteäkö koko perhe Suomeen?

Mies on aika pihalla kaikista lasten koulukuvioista, hyvä jos muistaa heidän sotunsa ulkoa jne. joten kyllä hänellä haasteita piisaisi.

Minua jäisivät kaipaamaan kaksi lasta ja mies, äiti ja isä, sekä veli perheineen. Ja tietty ystävät. Ja varmaan, toivottavasti, myös appivanhemmat.

Meillä ei ole keskinäistä testamenttia (heh, ehtiihän sen sitten hoitaa myöhemminkin) ja kaikki ollaan yhdessä hankittu, eli yhtä varakkaita tai vähävaraisia, miten sen kukakin laskee. Eli lapset perisivät minun osuuteni.

Apua, pitäisköhän vaihtaa nätit alkkarit ja yöpaita päälle kaiken varalta!

Kuolin 44-vuotiaana. Kaipaamaan jäivät lapset 13- ja 9-vuotiaat. Omaisuutta jäisi n. 200 tuhatta. Mies olisi helpottunut ja hommaisi pikaisesti virolaisen sutturan tilalle. Alistavaa ja agressiivista sorttia kun on, eikä ekaa vaimoa saanut koskaan riittävän nöyräksi. Lapsille kävisi huonosti. Isänsä kun ei kykene normaaliin kommunikointiin. Harrastaisi kovaa seksiä missä sattuu, myös lasten nähden. Koska eka vaimo "pihtasi".  Tytär kapinoisi itsensä huonoille teille, joka haittaisi tulevaisuuttaankin. Selviää lopulta. Poika menisi isänsä kanssa niin solmuun, että tekisi itsemurhan lopulta 19-vuotiaana. Taustalla alkoholi ja huumeongelmat. Mieheni kuolisi lopulta sydänkohtaukseen suihkussa runkatessaan. Krapula kun oli.

En siis kuole vielä. En voi myöskään erota, vielä.

terv. akateeminen nainen

Mies löytäisi kun en tulisi nukkumaan. Kuolinsyy olisi varmasn melko selvä, sairastan sairautta, jossa tuollainenkin olisi mahdollista.

Mies on niin järkevä, että ehkä homma hoituisi aika siististi yöaikaan, tosin ambulanssi ja mahdolliset elvytystoimet saattaisivat pelästyttää lapset.

Lapset ja mies, vanhempani ja sisarukset olisivat varmasti tosi surullisia. Vähitellen elämä löytäisi uomansa. Viimeisen tahtoni olen kirjannut, ja paikan ilmaissut miehelleni jo vuosi sitten. Miehelleni varmasti tulisi taloudellisia ongelmia. Myös työn ja yksinhuoltajuuden yhdistäminen olisi haaste.

Jos nyt kuolisin, tuossa viereisessä huoneessa telkkua katsova mies huomaisi sen viimeistään nukkumaanmenoaikaan. Av jäisi päälle ja puoliksi juotu viinilasi. Töissä jouduttaisiin pähkäilemään mitä tehdä, kun ei olekaan senioria takapiruna kesän aikana nuorille työntekijöille. 

Todennäköisesti ehtisin olla monta viikkoa kuolleena ennenkuin joku ymmärtäisi kaivata. Töissä ei kukaan ihmettelisi, koska olen sijainen. Ainoa,joka ehkä muutaman viikon kuluttua tulisi tarkastamaan tilannetta, olisi isäni. Onneksi ei ole lemmikkejä, jotka joutuisivat kuolemaan nälkään. Irtaimisto menisi kaatopaikalle samantien, ahneet veljeni myisivät asuntoni alta aikayksikön. Tuhkaisivat minut halvalla ja se siitä. Ostaisivat uudet autot asuntoni myynnistä saaduilla rahoilla.

Suremaan jäisivät puoliso ja tytär 3 v. Henkivakuutukseni korvaussummalla puolisoni saisi likimain koko lopun asuntolainamme kuitattua. 

Kuolisin keittiön pöydän ääreen läppäri auki ja kahvikuppi vieressä. Päällä on lenkkivaatteet, koska olin lähdössä koiran kanssa ulos. Avopuoliso huomaisi varmaankin aika pian (toivottavasti), kun on viereisessä huoneessa. 

Jälkeen jäisi vain se koira, omaisuutta ei ole. Vanhemmat luultavasti haluaisivat koiran luokseen. En haluaisi tulla haudatuksi enkä mitään mauttomia hautajaisia, jossa kaikki itkisivät. Vanhemmille olisi varmasti raskas kokemus. Tuhkat saisi sirotella johonkin kauniiseen paikkaan, mieluusti meren rantaan tai mereen.

En kyllä haluaisi kuolla vielä pitkään aikaan, koska olen vasta vähän aikaa sitten löytänyt tuon avopuolison ja elämä tuntuu ihanalta pitkästä aikaa :)

N27

Fuckbuddy yrittäisi muutaman kerran ottaa yhteyttä, mutta olettaisi sitten että en vain halua jatkaa enää.

Yliopiston kursseilta poistettaisiin vain listoilta vähin äänin.

Vuokra menee automaattisesti joten siitä ei tapahtuisi mitään.

Sairaalasta saatettaisiin ottaa yhteyttä yhteen juttuun liittyen mutta tuskin lähdettäisiin selvittämään mitenkään erityisesti.

Joku sisaruksista saattaisi laittaa facebookissa viestiä mutta kun en vastaisi mitään niin eivät reagoisi asiaan mitenkään erityisesti.

En tiedä missä ajassa ruumis alkaa haisemaan, mutta kesähelteillä näin todennäköisesti kävisi ja taloyhtiöstä tulisi joku käymään. Jos tapahtuisi talvella niin ei välttämättä alkaisi haisemaan kun ei ole ketään laittamassa patteria päälle, siinä tapauksessa jouluna alkaisi joku ihmettelemään kun en ole ilmoitellut mitään.

Vanhemmille menisi kymppitonni henkivakuutuksena. 

Kotikaupungistani kukaan ei saisi edes tietää että olen kuollut, paitsi joku yliopiston kanslia ehkä.

Mies löytäisi, jahka tulisi vessasta takaisin tänne makuuhuoneeseen. Kuolisin ylläni huppari ja alushousut, läppäri auki sängyn päädyssä istuen.

Mies järkyttyisi kyllä pahasti ja olisi hänelle suuri kriisin paikka. Suomi ei ole hänen kotimaansa, mutta hänellä ei ole vahvoja siteitä synnyinmaahansa. Hänellä olisi varmasti iso pohdinta surun jälkeen edessä, minne ylipäätään asettuisi. Minut perisivät vanhempani, jotka tosin eivät tarvitsisi mihinkään vajaan kymppitonnin säästöjäni eikä liioin mieheni. Toivottavasti ymmärtäisivät kustantaa siitä kaikki kuolemastani hoituvat kulut ja antaa loput pienituloisemmalle siskolleni.

Miehen kanssa ollaan joskus ohimennen juteltukin kummankin kuolemasta ja hänen mielipiteensä oli, että hän pitäisi minun omistamista tavaroistani vain ne, jotka tarvitisisi asumiseen ja lisäksi joitain pieniä muistoja. Vanhempani ja siskoni, jonka kanssa olen läheinen, haluaisivat varmasti enemmänkin muistoksi (ja esim. vaatteita tai astioita voisivat ottaa puolestani ihan käyttöönkin). Päiväkirjoja, taideteoksia, käsitöitäni jne.

Perheeni olisi kyllä aivan hajalla, olemme kaikki todella läheisiä keskenämme. Töissäkin varmasti kovin surtaisiin, heti seuraavana päivänä alettaisiin puoleen päivään mennessä kaivata ja ilmoitus kuolemasta iskisi varmaan kovaa. Lisäksi juuri alkamassa oleva projekti, jota olen johtamassa, aiheuttaisi uudelleenjärjestelyjä.

N 28v.

Luulen, että ruumiini löytäisi poikaystäväni. Varmaan alkaisi ihmettelemään, kun en vastaa puhelimeen tai sitten äitini soittaisi hänelle ja pyytäisi käymään luonani katsomassa, että olenko kunnossa, kun en puhelimeen vastaa. Minut löydettäisiin makaamassa sängystäni.
En oikeastaan tiedä mitä kuolemani aiheuttaisi. Minulle se olisi helpotus, mutta äitini ja poikaystäväni jäisivät varmasti suremaan. En tiedä, muistavatko muut edes minua.
Uskon, että varsinkin äitini on pelännyt jo monta vuotta, että joku päivä minut löydetään kuolleena. Mutta varsinkin nyt, kun minulla on alkanut mennä vähän paremmin, niin järkytys olisi suurempi, kun ollaan keretty huokaista helpotuksesta, että vaikeuksista ollaan nyt päästy yli.
Äitini varmasti säästäisi jotain tavaroitani ja vaatteitani, en tiedä raaskisiko hän myydä niitä ollenkaan. Ainakin hän säästäisi piirrustus/maalausvälineeni ja kaikki teokseni ja päiväkirjani. Poikaystävänikin saattaisi ottaa muistoksi jonkun esineen. Toivoisin kuitenkin, että vaatteeni ja tavarani lahjotettaisiin niille, jotka niitä tarvitsevat.
Haluaisin, että minut tuhkattaisiin ja että tuhkat siroteltaisiin johonkin paikkaan, mikä on minulle tärkeä/missä olen aina halunnut käydä, mutten kerennyt. En tarvitse isoja hautajaisia.
N20

Mies löytäisi

Kissani kuolisi nälkään tai janoon, joku voisi tulla ikkunasta sisään ja pölliä haluamansa täältä, ruumiini löytäisi joku perheenjäsen joidenkin viikkojen tai parin kuukauden kuluttua, kun ihmettelevät, miksen vastaa puhelimeen.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 17:41"]

Kissani kuolisi nälkään tai janoon, joku voisi tulla ikkunasta sisään ja pölliä haluamansa täältä, ruumiini löytäisi joku perheenjäsen joidenkin viikkojen tai parin kuukauden kuluttua, kun ihmettelevät, miksen vastaa puhelimeen.

[/quote]

20-v sinkku opiskelija

Lopettaisin tupakoinnin.

Sielu irtautuisi ruumiistani.

Minutkin löydettäisiin tietokoneelta av-palsta auki. Minua jäisi suremaan kaksi lastani, 7v poika ja 3v tyttö, sekä aviomies. En ole tehnyt testamenttia, mutta varmaankin säästöni ja ensiasuntoni jäisi miehelleni(?). Tietenkin oletan, että varat siirrettäisiin lapsilleni heidän tultuaan täysi-ikäisiksi. Sukuni ja ystäväni varmasti järkyttyisivät. 

Olen 34-vuotias sairaanhoitaja.

Kukaan ei ihmettelisi ennen kuin huomisaamuna kun en ilmestyisi töihin. Joku työkaveri varmaan laittaisi viestiä että mikä on, ja ehkä parin päivän päästä tulisi soittelemaan ovikelloa. Systeri ei välttämättä ihmettelisi jos pariin päivään en viestittelisi, paitsi jos se sattumalta kysyisi jotain mihin pitäisi vastata. Eipä mua suuresti kaipaisi kukaan muu kuin sisko ja äiti, enkä mä niitäkään näe kuin kerran pari vuodessa muutenkaan. En jätä perintöä, ei ole lapsia eikä puolisoa. Häipyisin aika nopeasti ihmisten mielistä, ja hyvä niin.