Lue keskustelun säännöt.
Keskosvauvan äiti Eevi Teittisen ei kannattaisi nyt murehtia seksin vähyydestä.
29.01.2022 |
Ei kai se nyt maailmaa kaada jos on joutunut olemaan ilman seksiä 2 kuukautta. Toiset elää vuosikaudet sinkkuna ja pärjäilee ilman. Ehtiihän sitä nuori ihminen peittoa heiluttamaan vielä monia vuosikymmeniä. Ei kai pitkä parisuhde nyt tuohon voisi kaatua, eihän. Tilanne on väliaikainen. Nyt he ovat palkanneet yöhoitajan, että pääsevät harrastamaan seksiä kerran viikossa. Sitä kai sillä parisuhteen hoidolla tarkoitetaan. Minulle riittäisi oikein hyvin, että saisin vaan käydä suihkussa rauhassa, syödä rauhassa ja nukkua läpiyön.
Kommentit (575)
Vierailija kirjoitti:
Oikeastihan te naiset ihoatte seksiä ja voisitte vallan hyvin elää koko elämänne selibaatissa harrastamatta kertaakaan seksiä koska se on teistä niin vastenmielistä ja kamalaa.
Jep! Onneksi seksi on ainoa tapa saada vauva, jollaisen jokainen nainen tahtoo ja siksi teillä miehilläkin on edes joskus mahdollisuus saada seksiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastihan te naiset ihoatte seksiä ja voisitte vallan hyvin elää koko elämänne selibaatissa harrastamatta kertaakaan seksiä koska se on teistä niin vastenmielistä ja kamalaa.
No sinähän sen tiedät. Ja jos asia on 100%näin, niin silloin se lienee luonnonlaki jonka edessä ihminen on voimaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lapsen tullessa puoliso jää kakkoseksi ja se on luonnollista. Miksei olisi? Jokainen vanhempi laittaa lapsensa etusijalle. Ei se tarkoita etteikö puolisoaan rakastaisi.
Ei tää kaikilla mee näin päin. Kyllä mä edelleen oon sitä mieltä, että mun puolisoni on mun tärkein ihmiseni. Lapset on kuitenkin vain lainassa meillä, puoliso on se, jonka kanssa on tarkoitus jatkaa yhteistä taivalta vielä hautaankin asti. Puolison kanssa oleva ihmissuhde on myös tasa-arvoinen ihmissuhde, mutta lapsilleni mun velvollisuus on olla tuki ja turva -- ei toisin päin.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei silloin rakastaisi lapsiaan tai että tuntisi tarvetta hylätä lapsensa tms.
Kauniisti sanottu ja ajateltu. Ikävää että joku alapeukuttaa. Kyllä mullakin puoliso on se kenet halusin ja valitsin, lapset on meille annettuja bonuksia. ♡
Mies on aikuinen ja pitää huolen itsestään. Todella surullista, että puolustuskyvytön vauva jää kakkoseksi ajamaan omaa etuaan. Vauva-aika on kuitenkin ihmisen henkisen kehityksen kannalta korvaamatonta aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lapsen tullessa puoliso jää kakkoseksi ja se on luonnollista. Miksei olisi? Jokainen vanhempi laittaa lapsensa etusijalle. Ei se tarkoita etteikö puolisoaan rakastaisi.
Ei tää kaikilla mee näin päin. Kyllä mä edelleen oon sitä mieltä, että mun puolisoni on mun tärkein ihmiseni. Lapset on kuitenkin vain lainassa meillä, puoliso on se, jonka kanssa on tarkoitus jatkaa yhteistä taivalta vielä hautaankin asti. Puolison kanssa oleva ihmissuhde on myös tasa-arvoinen ihmissuhde, mutta lapsilleni mun velvollisuus on olla tuki ja turva -- ei toisin päin.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei silloin rakastaisi lapsiaan tai että tuntisi tarvetta hylätä lapsensa tms.
Tosiaan, kaunis ajatus, mutta todellisuudessa läheskään jokainen ei sen puolison kanssa loppuelämää ole yhdessä, todellisuudessa puoliso on hyvin usein se joka on ”lainassa”, toisinsanoen se side katkeaa siihen jos toinen päättää erota.
Sen sijaan lapsesi ovat lapsiasi aina, se on side joka on aina olemassa. Lapset toki lähtevät maailmalle elämään omaa elämäänsä, mutta niin voi tehdä se puolisokin.
Ihan biologian sanelema juttu, että jälkeläiset ovat se numero yksi.
Jotain on vinksahtanut yksilössä, jos puoliso menee jälkeläisten edelle.
Vierailija kirjoitti:
On se rankkaa.
Ihan keskosvauva ja revitään pelihousuja.Miten noin vähästä hermostuva voi olla ammattiurheilija, jos ei pinna pidä?
T. Keskoskaksosten ja 3 vuotiaan isä.
Teemu on mies, sinä isä. Siinä se ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastihan te naiset ihoatte seksiä ja voisitte vallan hyvin elää koko elämänne selibaatissa harrastamatta kertaakaan seksiä koska se on teistä niin vastenmielistä ja kamalaa.
Se on vastenmielistä VAIN tietynlaisten miesten kanssa, niin kamalaa jo ajatuksena että sitä ei voi edes toteuttaa.
Taidat olla juuri sellainen tietynlainen mies.
Toi Teemu kuulostaa ihan jäätävän kamalalta tyypiltä ja toi liitto ei tule kestämään, Puistattavan itsekäs mieslapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lapsen tullessa puoliso jää kakkoseksi ja se on luonnollista. Miksei olisi? Jokainen vanhempi laittaa lapsensa etusijalle. Ei se tarkoita etteikö puolisoaan rakastaisi.
Ei tää kaikilla mee näin päin. Kyllä mä edelleen oon sitä mieltä, että mun puolisoni on mun tärkein ihmiseni. Lapset on kuitenkin vain lainassa meillä, puoliso on se, jonka kanssa on tarkoitus jatkaa yhteistä taivalta vielä hautaankin asti. Puolison kanssa oleva ihmissuhde on myös tasa-arvoinen ihmissuhde, mutta lapsilleni mun velvollisuus on olla tuki ja turva -- ei toisin päin.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei silloin rakastaisi lapsiaan tai että tuntisi tarvetta hylätä lapsensa tms.
Tosiaan, kaunis ajatus, mutta todellisuudessa läheskään jokainen ei sen puolison kanssa loppuelämää ole yhdessä, todellisuudessa puoliso on hyvin usein se joka on ”lainassa”, toisinsanoen se side katkeaa siihen jos toinen päättää erota.
Sen sijaan lapsesi ovat lapsiasi aina, se on side joka on aina olemassa. Lapset toki lähtevät maailmalle elämään omaa elämäänsä, mutta niin voi tehdä se puolisokin.
Ihan biologian sanelema juttu, että jälkeläiset ovat se numero yksi.
Jotain on vinksahtanut yksilössä, jos puoliso menee jälkeläisten edelle.
Samaa mieltä. Miehiä voi tulla ja mennä mutta lapset on ja pysyy.
Sorry jos poikkeaa otsikosta liikaa, mutta ihan biologisessa mielessä - siis siten että ihmisten geeneihin on koodattu lisääntymisen tarve - lasten synnyttyä ja lapsiluvun ollessa täysi, on hyvinkin tavallista että vietti vähenee ja hiipuu. Tätä taphtuu myös miehillä.
Geneettisestä lähtökohdasta tarkstellen (puhun vain biologiasta, en kulttuurista, uskomuksista, arvoista) siinä vaiheessa kun lapset on saatu ja lapsiluku täynnä, on tavallaan ”tehtävä suoritettu”. Jälkeläiset ja suvun jatkuminen biologisesti on turvattu joten ei ole niin suurta tarvetta enää lisääntyä.
Miehillä asia on vähän eri koska biologisesti heillä on pidempi mahdollisuus tulla vanhemmaksi. Mutta esim oma puolisoni muuttui lasten saamisen jälkeen ”epäseksuaaliseksi” (ja ei, en ole lihonut tai rupsahtanut!) ja sanoi suoraan syyn olevan se että lapset on nyt tehty ja ei sitä enää niin tiuhaan tarvitse seksiä.
Myöskin vastasyntyneen vauvan kannalta luonto on toiminut viisaasti kun ”vie” seksihalut äidiltä. Tällöin äiti keskittyy vauvaan eikä miesten jahtaamiseen.
Monessa asiassa on siis biologisia piirteitä taustalla vaikka niistä ei haluta puhua eikä niitä aina haluta tunnustaa olevan olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla toisen parisuhteen hoitaminen on täällä muiden asia?
Ennemminkin luulisi monen ymmärtävän, että kuinka vähän sitä aikaa vauvaperheessä on yhteiselle ajalle, ja kuinka siinä sitten on käynytkään? Ja yhteinen aikakin on paljon, vaikkei peittoa jaksakaan vauva-aikana aina heilutella.
En ymmärrä, miten vähän tämä asia saa kannatusta, vaikka niin monet valittaa yhteisen ajan puutetta lapsen kahden ensimmäisen vuoden aikana. Kaikilla ei ole isovanhemmat lähellä, joten mielestäni ulkopuolisen avun palkkaaminen on suositeltavaa, jos siihen on taloudellisesti mahdollista.
Parisuhdetta pidetään liian itsestäänselvyytenä ja se minusta hieman surullista. Kun lapset tulee, puoliso jää toiseksi. Lapset voivat hyvän, kun heidän vanhempana voi hyvin.
Kyllä sen verran pitäisi pystyä opettelemaan yhdessä uutta elämänvaihetta ettei heti aleta ulisemaan hetkeksi vähemmälle jääneiden asioiden perään. Ymmärrän sen, että väsyneenä ajantajua katoaa ja tuntui ettei voi tehdä enää ikinä mitään mutta haloo: vauva on niin pieni, ennenaikainen ja vielä koronatilanne maailmalla. Miksi, voi miksi pitää suorittaa elämää ja ahnehtia koko ajan, että kaikki mulle tänne ja heti. Toisaalta Iholla-sarjassa jo näki millainen miesvauva Teemu on. En olisi ikinä lähtenyt perhettä perustamaan tuollaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi nämä edes ovat yhdessä, kun jo ennen vauvaa kävivät terapeutilla kommunikaatio-ongelmien vuoksi ja tuossakin jutussa kertoivat, miten rankka suhde on ollut. Eihän sen noin hankalaa kuuluisi olla! Olleet vasta muutaman vuoden yhdessä.
Tämä. Tottakai alussa opetellaan toisen erilaisia tapoja ja sopeudutaan niihin ja päinvastoin mutta ei parisuhteen kuulu olla noin helvetin vaikeaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa artikkelissa oli kommunikaatio-ongelmista.. no siltä todellakin vaikuttaa! Tuntuu ettei nuo kaksi oo keskenään käynyt mitään keskustelua siitä, että mitä se nyt tuo tullessaan kun se lapsi tulee. Tai että mitä fiiliksiä,mitä odotuksia, sovitaanko vähän vuoroista kuka herää milloinkin ja tekee mitäkin.
Tuntuu nyt vähän että teemusta tääkin on sellanen "naisten asia" ja suostuu olemaan mukana sillä ehdolla, että hän menee omilla ehdoillaan ja mikään ei muutu.
Miksi vauvan täytyy tottua, että "tässä perheessä mennään"? Kyllä se nyt niin on, että elämä menee nyt vastasyntyneen ehdoilla ja omista mukavuuksista ja huvituksista joutuu tinkimään. Onhan se tylsää välillä, mutta ei noin pienen vauvan paikka ole nyt jossain lapin lomilla, kuntosaleilla ja kahvilassa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sekin kommentti oli, että Teemu ei kasvanut isäksi ollenkaan hänen raskaana ollessaan ja nyt vasta oli opetellut isyyttä. Tuli vaan mieleeni, onko isä edes täysillä mukana. Mennyt nukkumaankin eri kerrokseen kuin Eevi ja Vauva.
Nukkumaan eri kerrokseen! Siinä vasta jätkä.
Meillä vauvan herätessä yöllä puoliso nosti lapsen rinnalle sänkyyn ja lopuksi vielä usein kuivitti ja nosti koriinsa takaisin. Äidin, minun ei tarvinnut väsyneenä edes nousta, jos ei jaksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin meidän kolmas lapsemme syntyi keskosena. Siinähän piti keskosvauvan lisäksi hoitaa myös se 2 -vuotias ja 4-vuotias. Mies reissutöissä, säännöllisesti joka toisen viikon ulkomailla. Vauva-aikahan on hetkellistä, yövalvomisia tulee kyllä joo ja paljon muutakin, mutta ei ne haasteet lasten kanssa siihen vauvavuoteen lopu. Aina pelottaa näiden vanhempien puolesta, jotka ovat aivan loppu jo yhden lapsen muutaman kuukauden hoitamisesta. Vanhemmuus on pitkä projekti.
Huoh. Aina löytyy joku ylemmyydentuntoinen. Minullakin oli erittäin huonosti nukkuvan kuopuksen vauva-aikana hoidettavana myös kolmevuotias ja koira ja mies oli melkein kaikki viikot pois ja jotenkin siitä vaan selvittiin. Mutta kyllä olin väsynyt myös jo ensimmäisen kohdalla, ja se oli ihan todellinen tunne. Ensimmäisen kohdalla uuvuttaa sen todellisen vauvanhoidon lisäksi se uuteen elämäntilanteeseen sopeutuminen ja vanhemmaksi kasvaminen, se että kaikki on ihan uutta. Sitten siihen vaan jotenkin tottuu ja oppii ne toimintatavat jotka sopii omalle kohdalle, oppii tajuamaan mikä on olennaista, oppii sen mikä itseä rentouttaa parhaiten. Sitten voikin olla, että sen toisen ja kolmannen kohdalla vauva-arki onkin ihan rentoa kun ei stressaa turhista.
Vierailija kirjoitti:
Sorry jos poikkeaa otsikosta liikaa, mutta ihan biologisessa mielessä - siis siten että ihmisten geeneihin on koodattu lisääntymisen tarve - lasten synnyttyä ja lapsiluvun ollessa täysi, on hyvinkin tavallista että vietti vähenee ja hiipuu. Tätä taphtuu myös miehillä.
Geneettisestä lähtökohdasta tarkstellen (puhun vain biologiasta, en kulttuurista, uskomuksista, arvoista) siinä vaiheessa kun lapset on saatu ja lapsiluku täynnä, on tavallaan ”tehtävä suoritettu”. Jälkeläiset ja suvun jatkuminen biologisesti on turvattu joten ei ole niin suurta tarvetta enää lisääntyä.
Miehillä asia on vähän eri koska biologisesti heillä on pidempi mahdollisuus tulla vanhemmaksi. Mutta esim oma puolisoni muuttui lasten saamisen jälkeen ”epäseksuaaliseksi” (ja ei, en ole lihonut tai rupsahtanut!) ja sanoi suoraan syyn olevan se että lapset on nyt tehty ja ei sitä enää niin tiuhaan tarvitse seksiä.
Myöskin vastasyntyneen vauvan kannalta luonto on toiminut viisaasti kun ”vie” seksihalut äidiltä. Tällöin äiti keskittyy vauvaan eikä miesten jahtaamiseen.Monessa asiassa on siis biologisia piirteitä taustalla vaikka niistä ei haluta puhua eikä niitä aina haluta tunnustaa olevan olemassa.
Biologian kannalta äidin seksihaluttomuus vauva-aikana on todellakin täysin ymmärrettävää, sillä estetään liian aikaisin alkava uusi raskaus. Liian tiuhat raskaudet ovat iso riski äidin terveyden kannalta ja toki myös sille jo olemassa olevalle vauvalle joka tarvitsee äitiään ja äidin maitoa pysyäkseen elossa. Siksi on täysin normaalia ettei äitiä haluta ensimmäiseen vuoteen-pariin. Hormoneilla on myös iso vaikutus haluihin, siksi kai ne halut hiipuu myös iän myötä molemmilta. Seksi on kuitenkin pohjimmiltaan biologinen tarve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hullumpaa näkyy oo, ku äiti kyykkäämässä pikku vauva repussa. Siinä kiteytyy kaikki mikä tänä päivänä on päin.. Voiko sekopäisempää touhuu enää olla? Ai miks nuori on paha olla? No kun vauvoilla jo on paha olla. Vähä, ku ois linrsin laitteessa tossa ku mama vetää ylös alas ja vähä ympäri.
Mä en kyllä tajua, mitä pahaa on siinä, että kyykkää vauva kantorepussa. Mä kutsun leikkisästi meidän vauvaa pikku kahvakuulaksi. Istutaan naamat vastakkain ja nostan vauvan ilmaan 3 x 10 kertaa. Kaveri nauraa kuin hyeena ja äiti saa vähän käsitreeniä.
Eikä vauvan kanssa jumppaminen ole mikään uusi juttu. Muistan jo kaksikymmentä vuotta sitten selailleeni jotain äiti-vauvajumppakirjaa kirjastossa, jossa tehtiin treeniliikkeitä vauva painona.
No en minäkään. Uskomatonta että joku pahoittaa mielensä tuommoisestakin, että joku tuore äiti jumppaa vauvansa kanssa! Ja vauvat tosiaan yleensä tykkää tuommoisesta, joskus muistan rauhoitelleeni omaa vauvaa kävelemällä askelkyykkyjä ympäri kämppää, se hytkytys oli vauvalle mieleen.
Terkut teittisille.
Kertomanne jänneleikkaus EI MILLÄÄN TAVALLA, helpota vauvanne itkuisuutta, unettomuutta.
Plasebovaikutus ehkä.
Menkää oikealle lastenlääkärille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lapsen tullessa puoliso jää kakkoseksi ja se on luonnollista. Miksei olisi? Jokainen vanhempi laittaa lapsensa etusijalle. Ei se tarkoita etteikö puolisoaan rakastaisi.
Ei tää kaikilla mee näin päin. Kyllä mä edelleen oon sitä mieltä, että mun puolisoni on mun tärkein ihmiseni. Lapset on kuitenkin vain lainassa meillä, puoliso on se, jonka kanssa on tarkoitus jatkaa yhteistä taivalta vielä hautaankin asti. Puolison kanssa oleva ihmissuhde on myös tasa-arvoinen ihmissuhde, mutta lapsilleni mun velvollisuus on olla tuki ja turva -- ei toisin päin.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei silloin rakastaisi lapsiaan tai että tuntisi tarvetta hylätä lapsensa tms.
Tosiaan, kaunis ajatus, mutta todellisuudessa läheskään jokainen ei sen puolison kanssa loppuelämää ole yhdessä, todellisuudessa puoliso on hyvin usein se joka on ”lainassa”, toisinsanoen se side katkeaa siihen jos toinen päättää erota.
Sen sijaan lapsesi ovat lapsiasi aina, se on side joka on aina olemassa. Lapset toki lähtevät maailmalle elämään omaa elämäänsä, mutta niin voi tehdä se puolisokin.
Ihan biologian sanelema juttu, että jälkeläiset ovat se numero yksi.
Jotain on vinksahtanut yksilössä, jos puoliso menee jälkeläisten edelle.Samaa mieltä. Miehiä voi tulla ja mennä mutta lapset on ja pysyy.
Voiskohan tässä olla niin, että osalla naisista lapset on ykkösiä ja sen takia miehetkin vaihtuu, mutta toisilla naisilla pitkä ihmissuhde yhteen mieheen on tärkeintä ja sen takia mieskään ei vaihdu niin helpolla? En sano, että jompi kumpi olisi oikeampi malli. Onhan se ihan luontevaa, että erilaisista arvoista seuraisi erilainen elämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lapsen tullessa puoliso jää kakkoseksi ja se on luonnollista. Miksei olisi? Jokainen vanhempi laittaa lapsensa etusijalle. Ei se tarkoita etteikö puolisoaan rakastaisi.
Ei tää kaikilla mee näin päin. Kyllä mä edelleen oon sitä mieltä, että mun puolisoni on mun tärkein ihmiseni. Lapset on kuitenkin vain lainassa meillä, puoliso on se, jonka kanssa on tarkoitus jatkaa yhteistä taivalta vielä hautaankin asti. Puolison kanssa oleva ihmissuhde on myös tasa-arvoinen ihmissuhde, mutta lapsilleni mun velvollisuus on olla tuki ja turva -- ei toisin päin.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei silloin rakastaisi lapsiaan tai että tuntisi tarvetta hylätä lapsensa tms.
Tosiaan, kaunis ajatus, mutta todellisuudessa läheskään jokainen ei sen puolison kanssa loppuelämää ole yhdessä, todellisuudessa puoliso on hyvin usein se joka on ”lainassa”, toisinsanoen se side katkeaa siihen jos toinen päättää erota.
Sen sijaan lapsesi ovat lapsiasi aina, se on side joka on aina olemassa. Lapset toki lähtevät maailmalle elämään omaa elämäänsä, mutta niin voi tehdä se puolisokin.
Ihan biologian sanelema juttu, että jälkeläiset ovat se numero yksi.
Jotain on vinksahtanut yksilössä, jos puoliso menee jälkeläisten edelle.Samaa mieltä. Miehiä voi tulla ja mennä mutta lapset on ja pysyy.
Voiskohan tässä olla niin, että osalla naisista lapset on ykkösiä ja sen takia miehetkin vaihtuu, mutta toisilla naisilla pitkä ihmissuhde yhteen mieheen on tärkeintä ja sen takia mieskään ei vaihdu niin helpolla? En sano, että jompi kumpi olisi oikeampi malli. Onhan se ihan luontevaa, että erilaisista arvoista seuraisi erilainen elämäkin.
Ja sitten on niitä, jotka on onnistuneet löytämään samanlaiset arvot jakavan miehen, eli lapset ensin ja suhde kestää kun molemmat on samoilla linjoilla. Ja sitten niitä, joilla miehet menee edelle ja lapset elää vaihtuvien isäpuolien kanssa.
Kauniisti sanottu ja ajateltu. Ikävää että joku alapeukuttaa. Kyllä mullakin puoliso on se kenet halusin ja valitsin, lapset on meille annettuja bonuksia. ♡