Keskosvauvan äiti Eevi Teittisen ei kannattaisi nyt murehtia seksin vähyydestä.

Musta on aina vähän läppä, kun ollaan ”kovia” miehiä, harrastetaan vapaaottelua ja mitälie, mutta kestävyys on täysi nolla elämän rankoissa vaiheissa. Sitten vingutaan kun pitäisi omaa lasta hoitaa ja yöllä herätä tai elää keskosen kanssa menemättä ihan joka paikkaan vähän aikaa. Ei voi kuin nauraa. Kestävyys=nolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastihan te naiset ihoatte seksiä ja voisitte vallan hyvin elää koko elämänne selibaatissa harrastamatta kertaakaan seksiä koska se on teistä niin vastenmielistä ja kamalaa.

No miksi te miehet olette niin huonoja sängyssä? Kukaan nainen ei kieltäydy hyvästä seksistä.

Muistakaa naiset tämä kun valittelette ettei miestänne enää kiinnosta.

Niin, kannattaisko miehen vähän hioa taitojaan?

Miksi ihmeessä kun miestä ei enää kiinnosta?

Mitä elämämkoululaisia nääkin ovat?

Luin jutun vielä uudelleen ymmärtääkseni mikä siinä saa aikaan sivukaupalla ylemmyyden täyttämää arvostelua ja muka sääliä enkä ymmärrä vieläkään.

Jokainen järjestää ja elää elämänsä oman mallinsa mukaisesti mahdollisuuksiensa rajoissa. Keskustelussa sama lyttäys mentaliteetti kuin 1v ja päiväkoti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapsen tullessa puoliso jää kakkoseksi ja se on luonnollista. Miksei olisi? Jokainen vanhempi laittaa lapsensa etusijalle. Ei se tarkoita etteikö puolisoaan rakastaisi.

Ei tää kaikilla mee näin päin. Kyllä mä edelleen oon sitä mieltä, että mun puolisoni on mun tärkein ihmiseni. Lapset on kuitenkin vain lainassa meillä, puoliso on se, jonka kanssa on tarkoitus jatkaa yhteistä taivalta vielä hautaankin asti. Puolison kanssa oleva ihmissuhde on myös tasa-arvoinen ihmissuhde, mutta lapsilleni mun velvollisuus on olla tuki ja turva -- ei toisin päin.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei silloin rakastaisi lapsiaan tai että tuntisi tarvetta hylätä lapsensa tms.

Tosiaan, kaunis ajatus, mutta todellisuudessa läheskään jokainen ei sen puolison kanssa loppuelämää ole yhdessä, todellisuudessa puoliso on hyvin usein se joka on ”lainassa”, toisinsanoen se side katkeaa siihen jos toinen päättää erota.

Sen sijaan lapsesi ovat lapsiasi aina, se on side joka on aina olemassa. Lapset toki lähtevät maailmalle elämään omaa elämäänsä, mutta niin voi tehdä se puolisokin.

Ihan biologian sanelema juttu, että jälkeläiset ovat se numero yksi.

Jotain on vinksahtanut yksilössä, jos puoliso menee jälkeläisten edelle.

Samaa mieltä. Miehiä voi tulla ja mennä mutta lapset on ja pysyy.

Voiskohan tässä olla niin, että osalla naisista lapset on ykkösiä ja sen takia miehetkin vaihtuu, mutta toisilla naisilla pitkä ihmissuhde yhteen mieheen on tärkeintä ja sen takia mieskään ei vaihdu niin helpolla? En sano, että jompi kumpi olisi oikeampi malli.  Onhan se ihan luontevaa, että erilaisista arvoista seuraisi erilainen elämäkin.

Vauvan tarpeet on numero 1. Aikuiset tietää tämän. Vauva nukkuu paljon niin väliajalla voi hellitellä ja seksitellä.

Puolison ystävän mies ei ole koskaan vaihtanut vaippaa, tehnyt ruokaa, pessyt pyykkiä yms. Tällä ystävällä siis on kaksi vauvaa hoidettavanaan. Onhan se raskasta.

Mulle tulee lähinnä aivan valtava myötähäpeä Eeviä kohtaan. Miten voi olla äitiys noin hukassa, että sallii miehellekin moiset vapaudet "ettei se niin kiukuttelisi sitten huonojen unien jälkeen" Tai oikeastaan: miten yksinkertainen voi nainen olla, että kertoo tällaista lehtihaastattelussa?  Lähinnä nolaa itsensä tunnustamalla tekonsa ja vielä sen, että on valinnut noin saatanan yksinkertaisen ja itserakkaan miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No yllättävää, että avautuvat lehtien palstoilla kuinka on niin vaikeaa, mutta kaikesta selvitään. Tämä oli ihan odotettavissa. Miten kaikesta saakin niin vaikeaa. Harmi, kun eivät saaneet kaksosia niin olisivat olleet ihan lirissä. Vauvoja on saatu iät ja ajat ja kaikki tietää, että vauvat heräävät öisin, itkevät jne. Missä ihmeen kuvitelmissa nämä ovat eläneet jos tuli muka yllätyksenä.

Heillä kuitenkin keskosvauva? Ymmärsin, että vauvaa syötettiin nenämahaletkulla ja painoa piti punnita ennen syöttöä ja se jälkeen. Tämä kuulostaapaljon hankalammalta, kuin ottaa vauva viereen ja imettää ja jatkaa unia. 

Kai keskosen hoitamisessa on omat juttunsa, eikä se ehkä ole niin helppoa, kuin normivauvan kanssa?

Ihmettelin tuota... Ei nenämahaletkun kanssa kotiuduta.

Kyllä kotiudutaan. Meidän lapsi syntyi rv30 ja viiden viikon jälkeen kotiutui nenämahaletkun kanssa.

Mikä juttu, että Eevin välit kavereihin meneet Teemun takia?

Antakaa jo näiden henkilöiden asioiden olla. Jokainen parisuhde on erilainen ja se on heidän välinen asia, miten asiansa hoitavat.

Omaan elämään ja tavoitteisiin keskittyminen on paljon fiksumpaa, mitä kukaan tietää toisten elämästä vai oletteko kärpäsenä katossa?

Keskity omaan elämääsi kirjoitti:

Antakaa jo näiden henkilöiden asioiden olla. Jokainen parisuhde on erilainen ja se on heidän välinen asia, miten asiansa hoitavat.

Omaan elämään ja tavoitteisiin keskittyminen on paljon fiksumpaa, mitä kukaan tietää toisten elämästä vai oletteko kärpäsenä katossa?

Aika jännä, että nää silti tuo itseään julkisuuteen ja kertoo näistä kahdenkeskeissitä jutuista koko kansalle...

Ei ne sit kauheen henkilökohtaisia juttuja näköjään olekaan.

Ei helkkari sentään, vai että on äijä kiukkuinen mikäki ei saa nukkua rauhassa 🤣. Ukko opiskelee nuoriso-ohjaajaksi, hän ei ole mikään kirurgi tai lentäjä jonka täytyy olla skarppina.

Keskity omaan elämääsi kirjoitti:

Antakaa jo näiden henkilöiden asioiden olla. Jokainen parisuhde on erilainen ja se on heidän välinen asia, miten asiansa hoitavat.

Omaan elämään ja tavoitteisiin keskittyminen on paljon fiksumpaa, mitä kukaan tietää toisten elämästä vai oletteko kärpäsenä katossa?

Ihan itse nämä asioitaan tuo julkisuuteen. Ja jos Eevi on niin höhlä, ettei ymmärrä että tilanne on täysin epänormaali, niin sille emme voi mitään.

Edelleen yhdessä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvan puolesta tuli hieman paha mieli, lempinimi on narina-kerttu ja vauva saa luvan tottua että tässä perheessä mennään.

Eikä vauva edes herättänyt vau fiiliksiä.

Lapsi on pettymys kaikinpuolin jo syntyessään.

Samaa mietin ja mielestäni avoimessa puheessa niistä negatiivisistakin fiiliksistä ei sinänsä mitään pahaa, mutta tekee tässä tapauksessa pahaa ajatella, että tyttö saattaa joskus isompana lukea itsekin tämän jutun.

Juu. Kuulostaa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta käsivän puheilta nuo vauvan (turhautuneet) nimittelyt ja pettyneisyys. Muistan itse, kun meille syntyi esikoinen, joka huusi kuin syötävä, nukkui pätkissä, ei viihtynyt muualla kuin sylissä ja kitisi koko ajan 24 h. Eipä paljon juhlalta tuntunut eikä rakkaus herännyt. Kaipasin koko ajan takaisin vanhaan elämään ja mietin jopa suisidia, että pääsisin pahasta pois. Kuitenkaan en voinut jättää vauvaa isälle, sillä hänkin oli turhautunut ja kiukkuinen. Pelkäsin, että tekee raivoissaan jotakin josta vauva kärsii. Silloin meidän suhteessa veri punnittiin.

Onneksi kaikesta selviää. SIitä vain ei hirveästi silloin puhuttu, olo tuntui todella syylliseltä näin äitinä. Nyt tunnistan tuoksi synnytysmasennukseksi. Sitä voi myös mies potea, kun elämä mullistuu.

Mulla oli aivan samanlainen kokemus esikoisen kanssa. Ensimmäiset 9kk valvoin itkuisen ja kiukkuisen vauvan kanssa, eikä lapsen isästäkään tuntunut olevan kuin haittaa kun oli itsekin väsynyt ja kiukkuinen. Se eka vuosi ei todellakaan mennyt kovin hyvin. Muistan elävästi sen tunteen, kun oli vain pakko jaksaa väsyneenäkin kun ei lasta voinut jättää kiukkuisellle isälleen.

Aivan turha sanoa, että miksi valitsit tuollaisen miehen. No, se ei hänellä otsassa lukenut millainen isä hän väsyneenä olisi. Pikemminkin kysymys kuuluu, miksi hän muuttui niin paljon vauvan syntymän jälkeen? Miksi hän ei koskaan kasvanut isäksi?

Kyllä minä tavallaan ymmärrän Eeviä ja kyllä, kyseessä on ihan tavallinen tilanne vauvan synnyttyä. Se vauvan hoidon kokonaisvaltaisuus konkretisoituu vasta siinä vaiheessa ja onhan se elämänmuutos kova paikka menemiseen tottuneelle. Kotona viihtyvälle ehkä pienempi. Kyllä monet tuoreet vanhemmat käy noita kasvukipuja läpi, moni vaan ei julkisesti. Mies vaikuttaa totaaliääliölle, mutta tuommoisia ääliöitä on Suomi täynnä... Osa ryhdistäytyy ja tajuaa ryhtyä kunnon isäksi lapsen kasvaessa, osa ei ja heistä usein tulee sitten etä-isiä jossain kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee lähinnä aivan valtava myötähäpeä Eeviä kohtaan. Miten voi olla äitiys noin hukassa, että sallii miehellekin moiset vapaudet "ettei se niin kiukuttelisi sitten huonojen unien jälkeen" Tai oikeastaan: miten yksinkertainen voi nainen olla, että kertoo tällaista lehtihaastattelussa?  Lähinnä nolaa itsensä tunnustamalla tekonsa ja vielä sen, että on valinnut noin saatanan yksinkertaisen ja itserakkaan miehen.

Hei haloo, Eevi on ollut äiti vasta pari kuukautta, ei kai se ole mikään ihme jos on hukassa vielä? Vähän armoa! Ja ei todellakaan ole mitenkään ainutkertainen tilanne ettei mies osallistu, jos ei ole tuttavapiirissä mallia kunnon isistä (jos jonkun Karalahtien kanssa hengaa niin ei ihme) niin ei kai sitä välttämättä tajua että toisin voisi (pitäisi) olla.

Se on yksi Dubain treenireissu ja aurinko paistaa koko perheelle!

Vierailija kirjoitti:

Luin jutun vielä uudelleen ymmärtääkseni mikä siinä saa aikaan sivukaupalla ylemmyyden täyttämää arvostelua ja muka sääliä enkä ymmärrä vieläkään.

Jokainen järjestää ja elää elämänsä oman mallinsa mukaisesti mahdollisuuksiensa rajoissa. Keskustelussa sama lyttäys mentaliteetti kuin 1v ja päiväkoti.

Olet ilmeisesti saman henkinen kyseisen nollamiehen kanssa ja sinusta on ihan normisettiä. Älä huoli, teidänkaltaisianne on maapallo pullollaan joten et ole yksin. Etkä ainutlaatuinen. Samaa narsistipadkaa te olette. Ei jatkoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee lähinnä aivan valtava myötähäpeä Eeviä kohtaan. Miten voi olla äitiys noin hukassa, että sallii miehellekin moiset vapaudet "ettei se niin kiukuttelisi sitten huonojen unien jälkeen" Tai oikeastaan: miten yksinkertainen voi nainen olla, että kertoo tällaista lehtihaastattelussa?  Lähinnä nolaa itsensä tunnustamalla tekonsa ja vielä sen, että on valinnut noin saatanan yksinkertaisen ja itserakkaan miehen.

Hei haloo, Eevi on ollut äiti vasta pari kuukautta, ei kai se ole mikään ihme jos on hukassa vielä? Vähän armoa! Ja ei todellakaan ole mitenkään ainutkertainen tilanne ettei mies osallistu, jos ei ole tuttavapiirissä mallia kunnon isistä (jos jonkun Karalahtien kanssa hengaa niin ei ihme) niin ei kai sitä välttämättä tajua että toisin voisi (pitäisi) olla.

Kukaan normaali ei hengaile Karalahtien kanssa. Ja mielestäni jo ihan järki sanoo, ettei Eevin ukon käytös ole ok millään mittapuulla.

Vierailija kirjoitti:

Puolison ystävän mies ei ole koskaan vaihtanut vaippaa, tehnyt ruokaa, pessyt pyykkiä yms. Tällä ystävällä siis on kaksi vauvaa hoidettavanaan. Onhan se raskasta.

Miettikää kuinka käsittämättömän vahvoja naiset on! HUH!!!