Mikä asia ihmetytti synnytyslaitoksella? Äidit avautuvat
Kommentit (240)
2010 sain keskenmenon viikoilla 21+3 ja tämä tapahtui Hyvinkäällä.
Ensinnäkään en saanut mitään kivunlievitystä, mikäli nyt tonnista panadolia ei mukaan lasketa -_-
Näin yhden täysiaikaisen synnyttäneenä voin kertoa, että ei se lapsen koko kipuja miksikään muuta! Samat supistukset mutta tämän päälle vielä henkinen kipu, näissä tuska kertoimissa ei paljoa tonninen särkylääke lohduta.
Lapsen ulostulon jälkeen saimme hetken pienen kanssa jonka jälkeen minut sijoitettiin huoneeseen joka oli täynnä juuri syntyneitä, se sattui ja vihlaisi helevetin syvältä!
Tuolloin minulle sanottiin, että olisi periaatteessa mahdollista sijoittaa minut vaateliinavarastoon (joka olisi käynyt minulle paremmin kuin hyvin!) mutta käytännössä se ei sitten kuulemma ollutkaan mahdollista.
Kaikenkaikkiaan tästä kokemuksesta jäi paskan maku suuhun, ja vaikka tästä on jo yli kuusi vuotta aikaa saa kokemuksen muistelu kyyneleet silmiin Hyvinkään synnärin ja sen henkilökunnan toiminnasta.
Tämän kaiken paskan lisäksi jouduin ITSE soittamaan sairaalalle kysyäkseni, että mihin tyttöni on tuhkattu, minulle ei edes tarjottu mahdollisuutta haudata itse lastani. Vasta jälkikäteen sain tietää, että minulla olisi ollut tähän oikeus.
Ihmetytti joutuminen kuuden hengen huoneeseen sektion jälkeen sekä se, ettei osastolla ilmeisesti tieto kulkenut mihinkään suuntaan. Vuorokauden mittaisen, sektioon päättyneen synnytyksen jälkeen olin hädin tuskin tajuissani, kun minut ja vauva kärrättiin heräämöstä osastolle meluisaan huoneeseen. Olin menettänyt paljon verta ja minulle painotettiin, että en saa toistaiseksi missään tapauksessa nousta omin päin sängystä enkä ottaa vauvaa syliin ilman hoitajan valvontaa. Ei kestänyt kauankaan, kun toinen hoitaja tuli kyselemään, että milloin oikein aion ottaa vastuun vauvani hoidosta. Tuossa vaiheessa en vielä kunnolla jaksanut edes pitää silmiä auki ja näin kaiken kahtena :-) Toisella kerralla samassa sairaalassa kaikki sujui onneksi paljon rauhallisemmin ja miellyttävämmin.
Vauva nukkui ja minä lähdin käymään suihkussa. Vauva sitten heräsikin kesken suihkun ja minä lähdin rauhoittelemaan vauvaa. Jälkivuotoa tuli tosi paljon, ja koko kylpyhuone ja matkan sängylle oli aivan veressä. Ajattelin kuitenkin imettää vauvan, ja sitten vasta siivota. Juuri silloin hoitaja toikin uutta äitiä, isää ja vauvaa huoneeseen ja alkoi raivota sotkusta. Itseänikin hävetti, enkä tilanteessa osannut puolustautua.
Täällä myös Hyvinkäällä synnyttänyt hei 👋
Ainoa asia joka jäi kaivelemaan ko laitoksesta on jälkitarkastus joka suoritettiin vähän sinnepäin vasemmalla kädellä silmät kiinni kopellellen.
Ei mennyt montaa päivää synnytyksen jälkeen kun kärrättiin leikkausaliin kohdun tyhjennykseen sinne jääneiden istukan räppeiden vuoksi.
Tämä vuonna 2014.
Vierailija kirjoitti:
2010 sain keskenmenon viikoilla 21+3 ja tämä tapahtui Hyvinkäällä.
Ensinnäkään en saanut mitään kivunlievitystä, mikäli nyt tonnista panadolia ei mukaan lasketa -_-
Näin yhden täysiaikaisen synnyttäneenä voin kertoa, että ei se lapsen koko kipuja miksikään muuta! Samat supistukset mutta tämän päälle vielä henkinen kipu, näissä tuska kertoimissa ei paljoa tonninen särkylääke lohduta.Lapsen ulostulon jälkeen saimme hetken pienen kanssa jonka jälkeen minut sijoitettiin huoneeseen joka oli täynnä juuri syntyneitä, se sattui ja vihlaisi helevetin syvältä!
Tuolloin minulle sanottiin, että olisi periaatteessa mahdollista sijoittaa minut vaateliinavarastoon (joka olisi käynyt minulle paremmin kuin hyvin!) mutta käytännössä se ei sitten kuulemma ollutkaan mahdollista.Kaikenkaikkiaan tästä kokemuksesta jäi paskan maku suuhun, ja vaikka tästä on jo yli kuusi vuotta aikaa saa kokemuksen muistelu kyyneleet silmiin Hyvinkään synnärin ja sen henkilökunnan toiminnasta.
Tämän kaiken paskan lisäksi jouduin ITSE soittamaan sairaalalle kysyäkseni, että mihin tyttöni on tuhkattu, minulle ei edes tarjottu mahdollisuutta haudata itse lastani. Vasta jälkikäteen sain tietää, että minulla olisi ollut tähän oikeus.
Surullinen tarina, voimia sinulle
Vierailija kirjoitti:
asuin opiskeluaikoinani yhden kättärin kätilön/opiskelijan kanssa, enkä kamalampaa ihmistä ole eläessäni tavannut., Ihan psykopaatti! huhhuh! Hyvä ettei murhaa tapahtunut, lukitsin jopa huoneeni oven hänen takiaan öiksi! Täytyy oikein varmistaaa jos joskus synnytän eettei psyko ole siellä just töissä.
Hei niin mäkin!! Asuitko solussa Koskelassa? Skitsomuija sanan täydessä merkityksessä ja ääriuskonnollinen siihen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vauva nukkui ja minä lähdin käymään suihkussa. Vauva sitten heräsikin kesken suihkun ja minä lähdin rauhoittelemaan vauvaa. Jälkivuotoa tuli tosi paljon, ja koko kylpyhuone ja matkan sängylle oli aivan veressä. Ajattelin kuitenkin imettää vauvan, ja sitten vasta siivota. Juuri silloin hoitaja toikin uutta äitiä, isää ja vauvaa huoneeseen ja alkoi raivota sotkusta. Itseänikin hävetti, enkä tilanteessa osannut puolustautua.
Yäk. Ei siinä ole mitään kummallista, että paikkoja ei saa sotkea eritteillään ja jättää siivoamista myöhempään.
Kamalia juttuja. Onneksi ollaan veloja!
Meillä päättyi hyvin alkanut synnytys kiireelliseen sektioon. Saatiin perhehuone ja oltiin yksi vuorokausi siellä koko perhe yhdessä, kunnes vauvalle nousi kuume ja hänet kiikutettiin aamuyöllä teholle, mies potkaistiin ulos ja minut kärrättiin synnytystä odottavien osastolle. Samaan huoneeseen kanssani kärrättiin aamulla suunnitellusta sektiosta toinen ykköstyypin diabeetikko (minulla siis dm1). Huonetoveri työllisti hoitajia siihen malliin, että minun olemassaoloni huomasi seuraavan yövuoron hoitaja, joka hoksasi kysyä yöllä kipulääkettä pyytäessäni olenko mitannut verensokeriani ollenkaan. Heillä kun ei papereissa ollut mitään merkintöjä koko vuorokaudelta. Huonetoverilta sokeriarvoja tingattiin kahden tunnin välein ja jäin huvittuneena seuraamaan, että missä vaiheessa joku kysyy minun arvojani. No, menihän siihen melkein vuorokausi. Toki olin mitannut ja insuliinini annostellut, oli ne arvotkin mulla ylhäällä. Haavan näin itse ensimmäisen kerran kolme vuorokautta leikkauksen jälkeen, kun rupesin ihmettelemään, että milloin teippi otetaan siitä päältä pois. Hoitaja ei meinannut ymmärtää kysymystäni, ihmetteli vaan, että mikä? Selvisi, että se teippi joka olisi pitänyt kuulemma poistaa jo edellisellä osastolla :D
Noo pikkuvikoja...ihan oikeasti ihmettelin sitä, ettei tarjolla ollut mitään liivinsuojiksi kelpaavaa. En ollut tajunnut ensisynnyttäjänä, että sitä maitoa tursuaa sillä tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva nukkui ja minä lähdin käymään suihkussa. Vauva sitten heräsikin kesken suihkun ja minä lähdin rauhoittelemaan vauvaa. Jälkivuotoa tuli tosi paljon, ja koko kylpyhuone ja matkan sängylle oli aivan veressä. Ajattelin kuitenkin imettää vauvan, ja sitten vasta siivota. Juuri silloin hoitaja toikin uutta äitiä, isää ja vauvaa huoneeseen ja alkoi raivota sotkusta. Itseänikin hävetti, enkä tilanteessa osannut puolustautua.
Yäk. Ei siinä ole mitään kummallista, että paikkoja ei saa sotkea eritteillään ja jättää siivoamista myöhempään.
No, ainakin OYSissa oli vessoissa ja suihkutiloissa puhdistusaineet eritetahrojen siivoamista varten. Samoten lappuja, joissa kehotettiin siivoamaan kunnolla omat eritetahrat ja ilmoittamaan hlökunnalle, jos esim. vessasta löytyy toisten tahroja. Kaikenmaailman infektiot leviävät herkästi veren kautta, joten sairaalaolosuhteissa, varsinkin kun osasto on täynnä infektioherkkiä vastasyntyneitä, niitä tahroja ei pitäisi katsella turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva nukkui ja minä lähdin käymään suihkussa. Vauva sitten heräsikin kesken suihkun ja minä lähdin rauhoittelemaan vauvaa. Jälkivuotoa tuli tosi paljon, ja koko kylpyhuone ja matkan sängylle oli aivan veressä. Ajattelin kuitenkin imettää vauvan, ja sitten vasta siivota. Juuri silloin hoitaja toikin uutta äitiä, isää ja vauvaa huoneeseen ja alkoi raivota sotkusta. Itseänikin hävetti, enkä tilanteessa osannut puolustautua.
Yäk. Ei siinä ole mitään kummallista, että paikkoja ei saa sotkea eritteillään ja jättää siivoamista myöhempään.[/quote
Huoneessa ei siis minun lisäkseni ollut muita silloin. En kyllä ymmärrä mitä pahaa siinä sitten olisi ollut jos olisin ensin vauvan syöttänyt ja sen jälkeen vasta siivonnut.
Vierailija kirjoitti:
Olin ensisynnyttäjänä Tyksissä maaliskuussa 2016,
synnystysosasto toimi hyvin, mutta synnytysvuodeosasto ei.
Vauva heti osastolla paidan alle, vaikka itse olin valvonut yli 2,5 vrk ja synnytys kesti vajaa 2 vrk, jonka seurauksena olin aivan rätti väsynyt ja taju meinasi lähteä suihkussa.
Yritä siinä sitten nukkua kapealla sängyllä vauva vieressä.
Kun imetys ei lukuisista yrityksistä huolimatta onnistunut, vauva ei saanut otetta ja eikä
itseltä tullut maitoa, niin kätilö totesi vain että voi pari kertaa antaa korviketta, ettei haittaa imetystä...
en saanut mitään siihen sanottua, jos ei maitoa tule niin mitä sitten annetaan ???
Ja se ettei edes tarjottu vauvalle korviketta vaikka itse joka hoitajalle sanoin, ettei maitoa tule. Aina vaan kyllä sitä tulee ja vauva pärjää. Osastolla piti itse saada pultit, niin sen jälkeen vauvalle annettiin pari maitoannosta. Ja kotiin lähtiessä sain saarnan, miten korvikkeesta pitää päästä eroon 10 vrk sisällä.
Ja yleensäkin ristiriitaiset ohjeet, ja se ettei kaikkia todellakaan kohdella samalla tavalla.
Onneksi päästiin kotiin ja vauva kasvaa hyvin, korvikkeellakin.
Tämä voisi olla minun kirjoittamani. Samat kokemukset myöskin Tyksistä 2016. Itse synnytysosastolla oli kyllä mahtavia kätilöitä koko kahden vuorokauden rupeaman ajan, ja varsinkin synnyttävä kätilö oli todella ammattitaitoinen ja mukava! Synnyttämään palaisin koska vaan uudestaan kunhan pääsisin kotiutumaan saman vuorokauden aikana:D Synnytysvuodeosasto never again.
Vuonna 2008 esikoiseni synnyttyä olin (myöhemmin tajusin paremmin) tosi heikossa kunnossa. Minut kotiutettiin vauvan kanssa muutaman päivän jälkeen synnytyksestä, olin niin poikki ja huonossa kunnossa että lähteminen viipyi melkein iltaan lähtöpäivänä. Kätilö kävi vain ennen viittä kurkkaamassa ovesta "Ai oot vielä täällä?" ja lähti. Mies tuli hakemaan sitten illan suussa ja kantoi vauvan autoon, kun minä kuljin kaksinkerroin aina pari metriä kerrallaan. Vartija vähän katsoi hitaasti ulos mennessä. Olisi pitänyt tajuta avata suunsa, mutta 25v ensisynnyttäjänä sitä ajatteli, että pitää olla urhea ja tämä kuuluu asiaan. Lopulta kaikki meni kuitenkin ihan hyvin, mutta toipuminen otti aikansa. Neuvolan kautta sain muuten vasta kunnon särkylääkkeetkin..
kävin suihkussa pesemässä epparia ja itseäni hiestä ja maidosta muutoinkin puhtaaksi kaksi kertaa päivässä. sairaanhoitaja tokaisi, että "sinä se oot sitä mieltä, että puhtaana pitää olla!" En ymmärtänyt yhtään, mitä tein väärin, en ymmärrä vieläkään. Vauva nukkui aina suihkujen ajan (10 min per kerta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva nukkui ja minä lähdin käymään suihkussa. Vauva sitten heräsikin kesken suihkun ja minä lähdin rauhoittelemaan vauvaa. Jälkivuotoa tuli tosi paljon, ja koko kylpyhuone ja matkan sängylle oli aivan veressä. Ajattelin kuitenkin imettää vauvan, ja sitten vasta siivota. Juuri silloin hoitaja toikin uutta äitiä, isää ja vauvaa huoneeseen ja alkoi raivota sotkusta. Itseänikin hävetti, enkä tilanteessa osannut puolustautua.
Yäk. Ei siinä ole mitään kummallista, että paikkoja ei saa sotkea eritteillään ja jättää siivoamista myöhempään.[/quote
Huoneessa ei siis minun lisäkseni ollut muita silloin. En kyllä ymmärrä mitä pahaa siinä sitten olisi ollut jos olisin ensin vauvan syöttänyt ja sen jälkeen vasta siivonnut.
No, ilmeisesti se ei ollut pelkästään sun käyttöösi tarkoitettu huone. Niihin huoneisiin voi tulla huonekaveri millä hetkellä tahansa, ja niin sun tapauksessasi kävikin.
Vierailija kirjoitti:
Jäikö sulle nyt ihan tosissaan paha mieli siintä että sua ei tervehditty? Me äidit ollaan koettu aikamoinen asia siellä synnärillä ja olen itse ainakin pahoillani jos mielessäni pyörii moni muu asia kun ventovieraille tervehtiminen.
Aha. Niin aikamoinen asia koettu, ettei enää tervehdykseenkään osaa vastata (oma-aloitteinen tervehtiminen olisikin jo aivan liikaa vaadittu aikamoisen asian kokeneelta av-mammalta). Urpo mikä urpo..
Mummo jo kahdelle pojalle kirjoitti:
Tyksissä oli niin sairaan pahaa ruokaa, koetimme viedä tyttärelle aina jotain ettei pelkällä jogurtilla elä, ei töllöä huoneessa ja niitä saatanan maahanmuuttajia ja heidän vieraitaan pilvin pimein, kyllä naida osaavat ja lisääntyä törkyturvat.
Onneksi et ole minun lasteni mummo, sairas törkyturpa.
Vierailija kirjoitti:
Mummo jo kahdelle pojalle kirjoitti:
Tyksissä oli niin sairaan pahaa ruokaa, koetimme viedä tyttärelle aina jotain ettei pelkällä jogurtilla elä, ei töllöä huoneessa ja niitä saatanan maahanmuuttajia ja heidän vieraitaan pilvin pimein, kyllä naida osaavat ja lisääntyä törkyturvat.
Onneksi et ole minun lasteni mummo, sairas törkyturpa.
sairas törkyturpa - ei erityisen asiallista kielenkäyttöä.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo jo kahdelle pojalle kirjoitti:
Tyksissä oli niin sairaan pahaa ruokaa, koetimme viedä tyttärelle aina jotain ettei pelkällä jogurtilla elä, ei töllöä huoneessa ja niitä saatanan maahanmuuttajia ja heidän vieraitaan pilvin pimein, kyllä naida osaavat ja lisääntyä törkyturvat.
Onneksi et ole minun lasteni mummo, sairas törkyturpa.
sairas törkyturpa - ei erityisen asiallista kielenkäyttöä.
Eri
Sitä saa mitä tilaa, kuten tämä elämän koulun käynyt "mummo" ja saman koulun käynyt kakaransa.
Mua ei tikattu kunnolla. Kuulemma muutama hassu ommel riitti. No, emättimeen alkoi kasvaa reilusti arpikudosta, sattui ja vuoti verta monta kuukautta. Aina joku kohta repesi auki. Menin sit itku silmässä yksityiselle, jotta saivat saksittua ne irti. Lääkäri pyöritteli silmiään kun oli jätetty vain noin parantumaan itsekseen ilman tikkejä.
Perhehuoneessa saatiin olla tosi itseksemme. Kukaan ei juuri tullut käymään (muuta kuin vuoron vaihtuessa), vauvanhoitoa ei opetettu. En kyllä pyytänytkään kun oli kokemusta jo pienistä vauvoista etukäteen (vaikka sitä ei kukaan kysynyt). Meihin luotettiin, että hommat hoituvat kun oltiin tyytyväisiä siellä keskenämme.
Kättärillä -14