Mikä asia ihmetytti synnytyslaitoksella? Äidit avautuvat
Kommentit (240)
Aika itsekseen sitä sai olla. Sitten kun tuli kipuja (kuin joku olisi tökkinyt leipäveitsellä selkään) sain ihmettelyä "pitääkö sun oikeasti noin kovaa huutaa kun ei ne muutkaan huuda, kuuntele vaikka..." "älä mene mukaan kipuun niin silloin ei satu..."
Ensikertalaisena vauvan perushoidossa meni kuulemma aivan liian kauan, "kyllä puoli tuntia pitää riittää, mikä maksaa?"
Ei ole vikaa välien korvissa jos vaikka pukkaa mukulan Jorvissa...
Esikoisesta osastolle päästyäni kysyin saisinko hetken nukkua rauhassa, hoitaja totesi minulle että "kyllä se vauvan paikka on äidin vieressä" Olin siis siihen mennessä valvonut kaksi vuorokautta ja 18 tunnin synnytys takana...
Vierailija kirjoitti:
Alapää repesi, mutta ei tikattu :( En tiedä miksi. Ruma repaleinen ammottava aukko, ei enää siistiä reikää. Kiitos paljon:( Ikuisesti katkera.
Säilyikö seksuaalinen nautintokyky? Ts. nautitko edelleen yhdynnästä kuten ennen?
Hyvä kun uskaltaa lasta hankkia ihan sillä pelolla, jos sitä ei itse osaa pitää hengissä, mutta että vielä pitää huolehtia kuoleeko se sairaalassa ammattilaisten hoivissa nälkään. :l
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun uskaltaa lasta hankkia ihan sillä pelolla, jos sitä ei itse osaa pitää hengissä, mutta että vielä pitää huolehtia kuoleeko se sairaalassa ammattilaisten hoivissa nälkään. :l
Jep ja sitten se, että naisen seksinautintoa ei välttämättä arvosteta. Pimppi pitäisi kursia kokoon huolella ja sitä silmällä pitäen, että NAISEN seksuaalielämä voisi palata mahdollisimman nautinnolliseksi. Ei niin, että riittää jos mies saa nautinnon.
128 jatkaa vielä. Kyseinen kommentti on yksi harvoja asioita mitä on ensimmäiseltä viikolta vauvan kanssa jäänyt mieleen, ja sitä tuskin koskaan unohdan.
Imetykseen pakottaminen. Näin Hyvinkäällä jokuset vuodet sitten.
Tämä sekä ihmetyttää että vituttaa edelleenkin näiden vuosien jälkeen.
Imetys teki itselläni niin kipeää, että en tähän yksinkertaisesti kyennyt mutta hoitajien törkeästä painostuksesta (en saanut korviketta) oli tätä vain itkien tehtävä.
Lopulta nännini olivat halkeilleet vereslihalle ja sanoin tästä eräälle nuorelle hoitajalle johon hän tökerösti kommentoi "semmoista se on, pure vain hammasta". Tässä vaiheessa nostin asiasta aikamoisen shown ja lopulta sain korviketta 10mm kerralla ja se määrä oli lapselleni aivan liian vähän.
Tuolloin tein päätökseni, että jos vielä joskus synnytän teen sen mielummin vaikka kotona saunassa, mutta Hyvinkään synnytysosastolle en enään mene, en edes pakon edestä!
Esikoisen syntymän aikaan vuosia sitten tapana oli että perhehuoneet annettiin ensisijaisesti ensisynnyttäjille, jotta imetyskuviot yms hankaluudet saa hoitaa rauhassa ja isäkin saa olla läsnä.
Kuopuksen syntymän aikaan vuosia myöhemmin kaikki perhehuoneet oli annettu ulkomaalaisille, lähinnä somaleille vaikka olisi ollut jo viiden lapsen äiti. Minunkin kanssani samassa huoneessa oli mm yksi ensisynnyttäjä joka oli revennyt pahasti ja imetys ei sujunut ja vauva huusi kaiket yöt. Tyttöressu oli ihan loppu ja itki kun edes tuore aviomies ei saanut olla vieressä.
Olin tosi huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen.Repesin pahasti ja verenvuotoa oli paljon.Huimaus oli valtava ja kaaduin huoneessa.Kukaan ei tullut auttamaan vauvan kanssa ja pystyssä olisi pitänyt olla heti aamulla synnytyksen jälkeen.Olin myös yön aikana vuotanut sänkyni täyteen verta,ja nukkunut yön verisillä lakanoilla,eikä kukaan tullut auttamaan niiden vaihdossa,vaikka en meinannut pystyssä pysyä.Ihmeellinen asenne hoitajilla synnyttäneitä kohtaan.Synnytyksen jälkeen pitäisi olla heti voimissaan.
Vierailija kirjoitti:
Se ettei hoitajat ottaneet vauvaa hoidettavakseen vaikka olin valvonut 3vrk putkeen ja psykoosin rajamailla.
Minäkin olin valvonut 3 vrk ja aika helvetin uupunut rankan synnytyksen jälkeen. Vauva (iso, yli 4 kg) alkoi toisena yönä huutaa nälkäänsä koko ajan, ei hetkeksikään rauhoittunut rinnalle (maito nousi kunnolla vasta viidentenä päivänä). Epätoivoisena menin yöhoitajien kansliaan pyytämään lisämaitoa/apua (esikoinen kyseessä). Vastaus oli "semmosta se ny on!"
Alkoi mennä itsellä jo hermot tässä vaiheessa ja kirousten myötä sain jonkun surkean lirun lisämaitoa. Vauva joi sen hetkessä ja ramppasin vielä muutaman kerran sinä yönä vaatimassa lisää. Pelottaa kyllä miten huonoon kuntoon olis vauva voinut mennä jos olisin vain yrittänyt imettää!
Nyt tiedän ottaa sairaalaan omat korvikkeet varalle, ettei enää koskaan joutuisi kokemaan sitä typerää vallankäyttöä.
Joo ja papereihin oli merkattu "onnistunut ensi-imetys" tms. Ja paskanmarjat.
Näin kättärillä.
lapinlikka kirjoitti:
Rovaniemen synnärillä tuli siivoojat herättelemään aamulla, alkoi huoneiden luutuaminen,roskalaatikoiden kolistelu, lavuaarien pesu, verhojen avaus ja syömään käskeminen. Kaikki tämä tapahtui aamulla kello 6. Mistä lähtien siivoajien tehtävänä on ollut herättää vasta synnyttäneet? Jos muut lähiomaiset yrittivät osastolla saada kahvia tuli huutia koska kahvi oli tarkoitettu vain iseille. (Minulla ei ole miestä) suihkussakaan ei rauhassa saanut käydä kun sitäkin piti juuri silloin tulla siivoamaan.
Totta. Itsekin muistan tuon. Olin tullut aamuyöllä osastolle ja juuri päässyt nukkumaan vauva kainalossa, tehotädit syöksyi huoneeseen ja sälekaihtimet auki ja kovaan ääneen huomenta huuto ja aamupalalle kehoitus. Ja tätä joka aamu sen kolmen päivän ajan, mitä siellä oli.
Neljättä synnytin Jorvissa ja ainoa mikä ihmetytti oli oikeastaan, miten paljon kunnioittivat mun mielipiteitä. Synnytyksessä sain olla juuri kuten halusin, ja kun ilmoitin toivovani, että pääsen heti lääkärintarkastuksen jälkeen kotiin (jos kaikki ok, tietenkin), olivat vaan, että selvä juttu.
Toki mulla on tapana pyytää asiat ystävällisesti, kiittää, kuunnella neuvoja jne joten olen muutenkin huomannut saavani pääasiassa joka paikassa kunnioittavaa kohtelua.
Taysissa 2014 synnytin toisen lapseni. Olimme sairaalassa synnytyksen jälkeen vain vajaan vuorokauden. Koko tuona aikana en minä eikä vauva saatu levätä hetkeäkään. Vähän väliä joku hoitaja kävi huoneessa. Vuorojen vaihtuessa tulivat keskellä yötäkin herättämään ja esittelemään itsensä, vaikka me oli juuri saatu unen päästä kiinni. Käskivät aina käydessään herättää vauvan syömään, vaikka sanoin, että vauva on juuri syönyt ja siksi nyt unessa. Eihän pikkuinenkaan sitten lopulta jaksanut syödä, kun ei saanut missään välissä huilata. Esikoisen imetys oli mennyt minulla hyvin, mutta tuolla onnistuivat sotkemaan imetyksen alun täydellisesti. Tuputtivat lisämaitoa, vaikka vauva söi rintaa hyvin ja eihän maito nouse normaalistikaan vielä ekan vuorokauden aikana. Kotiinlähtiessä ihan käskivät käyttää lisämaitoa.
Kotiin päästyäkin vielä stressasi koko imetys ja imetyshetket alkoi siksi tuntua hankalalta. Onneksi kotona saimme omaa rauhaa ja levätä, kun sitä tarvitsimme. Lisäksi aiempi onnistunut imetys vahvisti uskoa itseeni. Kun sain rentouduttua, imetys onneksi onnistui taysin "hoidosta" huolimatta. Lisämaitoa ei tarvittu missään vaiheessa ja vauva kasvoi hienosti.
Ihme vauhkoamista taysissa. Tuollainen aiheutetaan turhaa huolta ja saadaan äidit menettämään luonnollisen olotilan vauvan kanssa, sekä uskon itseen. Imettäminen stressaantuneena ei ole kyllä helppoa. Vai onko tarkoitus vaan nostaa korvikkeiden myyntiä?
No Tyksissä on saanut olla aikalailla rauhakseen, etenkin toisen lapsen kanssa. Minua se hoitajien läsnäolon puute ei sillai ole haitannut.
Mikä ihmetytti oli se, että synnyttävien osastolla wc oli käytävällä, eikä siinä ollut ovea. Vain verhot vedettiin eteen. Tälläiselle julkikakkaamiskammoiselle se oli aika hirveetä, kun synnytyksen edetessä suoli tyhjeni ja sain juosta siinä alvariinsa... No, se oli varmaan joku jämähuone.
Sitten sain jonkun jämähuoneen vielä siellä synnyttäneidenkin osastolla. Oven vieressä oli sänky, eikä ollut verhoja. Oli tosi kiva siinä harjotella imetystä rinnat paljaana, kun huonekaverien miehet / muut vieraat ramppaa siitä ohi.. Onneksi olin sairaalassa alle 2 vrk uudelleensynnyttäjänä.
Huono kivunhoito kiireellisen sektion jälkeen, Kättärillä v. 2014.
Viime vuoden kättäri. Olin aivan paniikissa synnytyssupistuksista. Kätilöni oli kiireinen ja vihaisen näköinen täti ihminen joka ei turhia puhellut. Hän oli mahtava kätilö, hoiti ainakin viisi synnytystä ennen siirtoani synnytyssaliin. Siinä ei siis montaa tuntia tarvinnut odotella. Ja hän kuunteli minua vaikka olin ensisynnyttäjä. Hän oli vartian aiemmin tarkistanut tilanteen ja kun kerroin että nyt se tulee, valahti alemmas reilusti. Hän tarkisti tilanteen uudestaan ja hämmästyi kuinka reiluisti oli kohdunkaula auennut. Seuraavassa hetkessä jouduin soittamaan hänet kellosta takaisin ja kerroin että vedet meni. Ja sitten se oli menoa. Tämän koko ajan koin paniikkia supistuksista (luulin että menee pahemmaksi) hän piti minut maan pinnalla, opettaen hengittämään uudestaan ja uudestaan. Sitten kätilöt ss vaihtuivat ja oli harjoitteleva toinen. Hekin olivat ihania ja mahtavia, mutta ensimmäinen jäi sydämeeni. Synnytyksessä oli koplikaatioita ja avustusta, kiukkuinen epid lääkäri, aivam mahtava synnytys lääkäri jota kiitän lapseni elossa olemisesta. Erikoista oli n 10 opiskelijaa jotka katsoivat toimitusta. Ok, olen aina antanut luvan harjoittelijoille seurata ja mahdollisesti harjoitella ja kohdalleni niitä tarjotaan lähes joka kerta niin lääkärissä kuin neuvolassa. Kamalaa oli vain kun vauva meni suoraan teho-osastolle. En saanut koskea tai rinnalle tunteihin. Ymmärsin kyllä syyn ja se minulle myös kerrottiin. Sain myös kuulumiset säännöllisesti kun minua parsittiin kasaan. Isä pääsi teholle mukana mikä oli mielestäni helpottavaa.
[/quote]
Joo toi lisämaito. Minulla oli rd ja vauva (iso 4500g) sokeriseurannassa. Maito ei noussut ja vauva huuti ja tärisi nälkäänsä. Eivät antaneet vaikka kuinka sanoin ettei maitoa tule. "Kyllä sieltä sen verran tulee" no vauvalla sitten romahti sokerit tosi alas ja vasta tässä vaiheessa raasu sai sitä lisämaitoa.[/quote]
Mulla ei ole ollut kummankaan kanssa mitään ongelmaa lisämaidon saamisen kanssa. Meillä kummatkin lapset ovat syntyneet kuukautta ennen laskettua aikaa ja syömisen+sokerin kanssa oli vähän ongelmia.
Esikoisen kanssa oli vähän ristiriitaista ohjeistusta imettämisen yrityksen kanssa ja lisämaidoista päästiin vasta kolmen kk iässä. Maitoa tuli kyllä, mutta reppana ei jaksanut eikä osannut imeä.
Olin ensisynnyttäjänä Tyksissä maaliskuussa 2016,
synnystysosasto toimi hyvin, mutta synnytysvuodeosasto ei.
Vauva heti osastolla paidan alle, vaikka itse olin valvonut yli 2,5 vrk ja synnytys kesti vajaa 2 vrk, jonka seurauksena olin aivan rätti väsynyt ja taju meinasi lähteä suihkussa.
Yritä siinä sitten nukkua kapealla sängyllä vauva vieressä.
Kun imetys ei lukuisista yrityksistä huolimatta onnistunut, vauva ei saanut otetta ja eikä
itseltä tullut maitoa, niin kätilö totesi vain että voi pari kertaa antaa korviketta, ettei haittaa imetystä...
en saanut mitään siihen sanottua, jos ei maitoa tule niin mitä sitten annetaan ???
Ja se ettei edes tarjottu vauvalle korviketta vaikka itse joka hoitajalle sanoin, ettei maitoa tule. Aina vaan kyllä sitä tulee ja vauva pärjää. Osastolla piti itse saada pultit, niin sen jälkeen vauvalle annettiin pari maitoannosta. Ja kotiin lähtiessä sain saarnan, miten korvikkeesta pitää päästä eroon 10 vrk sisällä.
Ja yleensäkin ristiriitaiset ohjeet, ja se ettei kaikkia todellakaan kohdella samalla tavalla.
Onneksi päästiin kotiin ja vauva kasvaa hyvin, korvikkeellakin.
Mullakin kolme mukavaa kokemusta Oysista. Mukava henkilökunta ja homma toimi. Ekan kohdalla sai todella hyvän opastuksen, ei tuntunut turvattomalta lähteä kotiin. Tokalla kerralla sitten kätilö vähän moitiskeli mua (siis ihan huumorilla) että hän jää toimettomaksi kun mä en tarvi apua lainkaan. No, lapsilla oli 1½v. ikäeroa, joten kaikki oli vielä hyvässä muistissa :)
Jes, sama meillä, tosi mukava ja asiallinen meininki OYS:ssä, just mietin et pitäis laittaa kiitos korttia menemään.