Mikä asia ihmetytti synnytyslaitoksella? Äidit avautuvat

Vierailija kirjoitti:

lapinlikka kirjoitti:

Rovaniemen synnärillä tuli siivoojat herättelemään aamulla, alkoi huoneiden luutuaminen,roskalaatikoiden kolistelu, lavuaarien pesu, verhojen avaus ja syömään käskeminen. Kaikki tämä tapahtui aamulla kello 6. Mistä lähtien siivoajien tehtävänä on ollut herättää vasta synnyttäneet? Jos muut lähiomaiset yrittivät osastolla saada kahvia tuli huutia koska kahvi oli tarkoitettu vain iseille. (Minulla ei ole miestä) suihkussakaan ei rauhassa saanut käydä kun sitäkin piti juuri silloin tulla siivoamaan.

Totta. Itsekin muistan tuon. Olin tullut aamuyöllä osastolle ja juuri päässyt nukkumaan vauva kainalossa, tehotädit syöksyi huoneeseen ja sälekaihtimet auki ja kovaan ääneen huomenta huuto ja aamupalalle kehoitus. Ja tätä joka aamu sen kolmen päivän ajan, mitä siellä oli.

Se on sitten siellä sama meno kuin vanhainkodeissa, joissa häädetään vanhukset ylös aamuseitsemältä, jotta siivoojat pääsevät töihin. Eikö nekin voisi aloittaa työt yleisistä tiloista ensin ja mennä huoneisiin vähän myöhemmin.

Oma kokemus Rovaniemellä oli se, että olin sairaalassa nimenomaan siksi, että olisin saanut levätä, mutta aamuisin ensimmäinen verenpaineenmittaaja tuli ennen kuutta. Se nimittäin kuului yövuorolaisen tehtäviin. Viis siitä, että se aamuherätys ja vähäinen uni nosti valmiiksi korkeaa verenpainetta vielä lisää.

Piti muistuttaa ylilääkärille, että henkilökunta on täällä potilaita varten, eivät potilaat henkilökuntaa.

Synnytin Naistenklinikalla v. 2008. Kätilö oli aivan ihana, mutta hoitajista muutama asia jäi kaivertamaan.

Ensinnäkin se, että huonetoverinani oli ulkomaalainen nainen joka oli äänekkäin ihminen kenet olen koskaan tavannut. Naisen vauva itki usein, eikä siinä mitään, mutta tämä nainen alkoi huutamaan aina kovaan ääneen takaisin kun vauva itki, pitäen mua hereillä käytännössä kokoajan. Ja jos nainen ei huutanut vauvalle, hän lorotti vettä hanasta kymmeniä minuutteja täysillä, piti valoja päällä kokoajan jne. Pyysin hoitajalta korvatulppia, sillä olin valvonut 27 tuntia putkeen, synnytys mukaanlukien, joka oli todella rankka. Hoitaja paheksui mua että "et ole vielä kotiinkaan päässyt ja vauvan itku häiritseen, ei se äitiys ole mitään ruusuilla tanssimista". Koitin selittää että vauvani ei häiritse, ja olen niin herkkäuninen että herään korvatulppien kanssa kyllä vauvan itkuun (nukun kotonakin aina korvatulpat päässä ja nukuin vauvan ja minun kotiutumisen jälkeenkin jolloin heräsin jopa vauvan ynähtelyihin toisesta huoneesta vaikka oli ne tulpat) mutta meluava naapuriäiti minua valvottaa. Nainen ei lopettanut meluamista vaikka pyysin, eikä hoitajat puuttuneet tilanteeseen.

Lisäksi keräsin nestettä synnytyksen jälkeen massiivisesti. Painoin nimittäin saman verran laitokselta lähtiessä kuin sinne mennessä, vaikka mahasta oli poissa lapsi, lapsivedet, istukka jne. Lääkäri vähätteli turpoamistani vaikka en saanut edes sormia koukkuun eikä kengät mahtuneet jalkaan.

Valvoin käytännössä ne 3 päivää mitä synnärillä olin ja olin täysin loppu kun pääsin kotiin. Meni monta päivää palautumiseen tuosta reissusta.

TYKS vuonna 2012.

Synnitin hätäsektiolla ja vauvani vietiin elvytettynä tehohoitoon. Kun vihdoin heräsin kunnolla (mieheni mukaan olin useamman kerran herännyt ja kysynyt vauvasta, mutta nukahtanut heti uudestaan), mulle ilmoitettiin, että vauva on tehohoidossa, sulle kerrotaan enemmän aamulla ja nyt on aika siirtyä vuodeosastolle. Mies ei päässyt mukaan, koska vierailuaika on jo ohi. Sinne mut kärrättiin ja käskettiin maata liikkumatta. Sänky jätettiin niin kauas, että en yltänyt edes kutsunappiin. Eka yö äitinä menikin mukavasti itkien pelosta, että lapsi kuolee tai vammautuu...

Huonetoverina oli kiinalainen, joka puhui ainoastaan kiinaa. Koska henkilökunta ei pystynyt mitenkään kommunikoimaan hänen kanssaan, niin he kysyivät minulta, miten naapurin vauvanhoito on sujunut. Kiva juttu, kun en ollut siinä vaiheessa edes nähnyt omaa lastani kertaakaan, mutta naapurin vauvaa olisi pitänyt tuijotella (ja sänkyjen välissä oli suojaverho, eli en osannut sanoa, että onko nyt imettänyt molemmista rinnoista!). Hänellä sai olla myös vieraita mihin aikaan tahansa. Vähän ärsytti, kun se oma mies ei saanut tulla silloin ensimmäisenä iltana seuraksi, vaikka sitä todellakin olisi kaivannut!

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 09:38"]

se pirun kipulääkkeiden ja lisämaidon panttaaminen ! vauva saa itkeä nälkäänsä. kun imetys ei onnistu ja sektioitu äiti pistetään yhden Burananan voimin marssimaan pitkin osastoa..

Missä? Mulle ainakin Koksissa kannettiin niin paljon särkylääkkeitä sektion jälkeen, että vein niitä kourallisen takaisin kansliaan pois lähtiessäni. Lisämaitoa tarjosivat joka välissä jos oma maito ei ole vielä noussut, vaikka se nousi ihan normaalisti ja sitä riitti.

Sama kokemus itsellä, kaksi ketaa Jorvissa ja kerran naikkarilla. Lääkkeitä riitti kotiin viemisiksi, eivät ottaneet niitä enää takaisin kansliaan.

Hätäsektion jälkeen ei kukaan tarkastanut haavaa tai ennen sektiota tehtyä epparia. En nähnyt yhtäkään lääkäriä (tai hoitajaa), joka olisi kiinnostunut minun voinnistani (vauvan vointia onneksi seurattiin paremmin).  Suihkuun pääsi vasta kolmantena päivänä synnytyksestä, vaikka olin veressä niskahiuksista nilkkoihin asti. Hemoglobiinimittausta piti erikseen anella, kun huippasi kovasti (5 päivää synnytyksestä Hb oli reippaasti alle 100). Kaikki hoitajat eivät tienneet, että olin leikattu. Jäin ylimääräiseksi yöksi, koska luvattiin, että seuraavana aamuna voidaan ottaa tikit pois. Seuraavana aamuna yksi hoitaja tuli irroittamaan tikkejä, kun toinen hoitaja huomasi, että mulla oli pystyviilto ja tuli estelemään tätä ensimmäistä hoitajaa (pystyviillossa pitää olla tikit kauemmin, mutta sitä ei ilmeisesti eka hoitaja tiennyt). Ei jäänyt kovinkaan hyvät muistot Tyksistä.

"Kiva", että Tyksissä on muutkin saaneet ikimuistoista palvelua. Mulle osui ihmeen tylyjä hoitajia vuodeosastolla (kätilöt olivat olleet tosi ihania), jotka suuri osa tuntui inhoavan sekä äitejä että vauvoja. Eniten kuitenkin ihmetti, kun vastasynnyttäneille oli tarjolla ruoaksi kaalilaatikkoa. En tiedä, onko kaikilla näin, mutta mulla maha turpoaa kaalia syödessä, joten kiva revennyt alapää ommeltuna pelätä niitä massiivisia ilmavaivoja, joita kaali aina aiheuttaa. Vieressä ollut tuore äiti oli keisarinleikattu ja hän ei uskaltanut syödä ollenkaan, koska hänelläkin kaali aiheutti aina kaameaa turvotusta ja maha oli ilmeisesti riittävän kipeä ihan ilman kaaliakin.

Puhumaton kätilö ihmetytti, ei neuvonut ei mitään. Synnytykseen alettiin kuin kysyin paljonko olen auki? Kun se ei sitäkään älynnyt katsoa ilman minun pyyntöä. Poltot olivat hirvittävät mutta kai se ajatteli että teeskentelen synnyttävää...

Väliin hauska juttukin. Synnytin syöksysynnytyksenä 4.5kg pojan. Olihan se hetken melkoista rytäkkää, kun alkoi supistukset, sitten oltiin jo pedillä ja heti piti jo ponnistaa ja lapsi oli iso. Sattui niin perkeleesti työntää sitä ulos, että minä, joka en ole muissa synnytyksissä huutanut, ulvoin kuin elukka.

Olin luvannut mukaan kaksi ensimäisen vuosikurssin kätilöopiskelijaa. Synnytyksen jälkeen tytöt naama valkoisina sanoivat, että eivät tee ikinä lapsia :)

Muuten reissu oli ihan hyvä, paitsi yksi hoitaja synnytysosastolla, joka koko ajan työnsi tuttia ja hoki, ettei saa imettää koko aikaa, ettei vauva opi pitämään tissiä tuttina. Yritin sanoa, että tämä on jo kolmas ja näin se maito nousee nopeampaa ja sitä paitsi tämä on iso lapsi, sen pitää saada kaikki mahdolliset maitotipat, mitä tulee. Hoitaja tiuskaisi, että me kyllä tuolla hoitajien huoneessa muistetaan hankalat synnyttäjät.

Eli Rovaniemen synnärillä, muistakaa olla nöyriä, jos meinaatte tulla uudestaan, koska hankalista synnyttäjistä pidetään tiimarin vihkoa hoitajien huoneessa ja muistetaan, jos tulet vielä uudestaan tämän hoitajan mukaan ja kohtelu on sitten sen mukaista. Onneksi oli kolmas ja viimeinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Burana + Panadol - yhdistelmä siksi, että niissä on eri vaikuttava lääkeaine. Jos on tarvetta lisälääkkeelle, kannattaa mieluummin ottaa toinen Panadol, koska se on hellävaraisempi.

No jaa

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/04/01/parasetamoli-yha-useamman-myrky…

kannattaa kuitenkin tehdä ohjeiden mukaan eikä keksiä omasta päästä

Jouduin muutamia kertoja käyttämään parasetamolia (suosimani ibuprofeenin sijasta) odotusten ja synnytysten yhteydessä, kun se kuulemma oli niiiin turvallinen särkylääke odottajalle/imettäjälle. Joka kerta muutama päivä käytön lopettamisesta sain karmean, vaeltavan ja kutisevan urtikarian kolmeksi päiväksi. Vasta kolmannen urtikarian jälkeen tajusin ihottumakohtauksen johtuvan parasetamolista ja kieltäydyin ehdottomasti käyttämästä sitä enää. Sen koommin minulla ei ole ollut yhtään urtikariaakaan. Parasetamoli on kauhea myrkky eikä edes poistanut kipuja kunnolla.

"Ohis"

Heräsin maanantaiaamuna noin klo 9, touhuttiin muutto- ja kotijuttuja. klo 15 piti mennä sairaalaan tarkastukseen, ja sinne jouduin jäämään. Siellä sitten odottelin hermostuneena. Tasan klo 24 alkoi supistukset, vauva syntyi 10.42 tiistaiaamuna.

En siis ollut nukkunut tuon maanantain aamuheräämisen jälkeen. Eikä vauvan synnyttyä nukuttanut kuin vasta tiistaina myöhään illalla. Nukuinkin sitten niin sikeästi, etten ollut kätilön herätysyrityksiin herännyt, jotta vauva sais maitoa. Tuli sitten aamulla vihaisena moittimaan, kun en ollut herännyt, ja vauva on ollut nälissään yön. No, jäi kyllä paskan maku suuhun tuosta. Olisivat antaneet vaikka korviketta. Ja olisi luullut ymmärtävän, että miten paljon synnyttänyt on valvonut ja kestänyt kipua, ja voi olla sen takia koomassa väsymyksestä.

Samoin ei tunnistettu häntäluun murtumaa, kun valitin etten voi istua, maata, kävellä mitään. Aina vaan tarkastettiin alapää repeämisten kannalta, joita ei hirveästi ollut. Itse en tiennyt vielä silloin, että se voi murtua synnytyksessä. Neuvolasta sain sitten kuulla tuomion. 

Muutenkin olivat hemmetin töykeitä, eikä jäänyt hyvä mieli synnytyksestä ja sen jälkeisestä sairaalassa olosta. Synnytys itsessään oli kuitenkin ongelmaton ja tavallinen.

Vierailija kirjoitti:

Kun imetys ei lähtenyt sujumaan heti, niin kätilö sanoi että aina voi antaa korviketta. Ei edes tarjonnut apua ja nihkeästi autettiin kun pyysin. Minut myös kotiutettiin vaikka olin todella heikossa kunnossa.

Mä ihmettelen kanssa kuka sitä korviketta sitten saa, minunkaan vauva ei saanut. Tissillä oli kokoajan, mutta sanoin kokoajan, etten usko sieltä mitään tulevan. Vauva imee ja imee kellon ympäri eikä nuku. Meninkin sitten yöllä kansliaan, jos he ottaisivat vauvan, kun se ei nuku. Aamulla sanoivat, että hyvin nukku kun antoivat maitoa. Kolmantena päivänä itse huomasin jo kuivumisen merkkejä vauvassa. Iho jäi koholle kun sitä vähän rutisti. Mutten sanonut hoitajille mitään, hehän ne niitä ammattilaisia on.

Vauvani oli 3 ensimmäistä päivää yhdellä maitoannoksella vuorokaudessa, itselläni meni 2 viikkoa pumpata pisara rinnoista ulos. Tässä vaihessa vauva oli jo tottunut kotona tuttipulloon ja itkun kanssa totuteltiin rintaan taas.

Itse olen sitä mieltä, että nämä ensimmäiset päivät vaikuttivat kehitykseen. Neuvolassa kyselivät syökö se mitään ja annammeko ruokaa. Nyt 6 vuotias ja samat paidat mahtuvat kun 3 vuotiaalla. Pituutta on, mutta luuta ja nahkaa, vaikka syö joskus enemmän kuin äitinsä ja tuputan välillä " roskaruokaa" , että saisi vähän jotakin luiden ympärille, muttei sitä vain tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun imetys ei lähtenyt sujumaan heti, niin kätilö sanoi että aina voi antaa korviketta. Ei edes tarjonnut apua ja nihkeästi autettiin kun pyysin. Minut myös kotiutettiin vaikka olin todella heikossa kunnossa.

Mä ihmettelen kanssa kuka sitä korviketta sitten saa, minunkaan vauva ei saanut. Tissillä oli kokoajan, mutta sanoin kokoajan, etten usko sieltä mitään tulevan. Vauva imee ja imee kellon ympäri eikä nuku. Meninkin sitten yöllä kansliaan, jos he ottaisivat vauvan, kun se ei nuku. Aamulla sanoivat, että hyvin nukku kun antoivat maitoa. Kolmantena päivänä itse huomasin jo kuivumisen merkkejä vauvassa. Iho jäi koholle kun sitä vähän rutisti. Mutten sanonut hoitajille mitään, hehän ne niitä ammattilaisia on.

Vauvani oli 3 ensimmäistä päivää yhdellä maitoannoksella vuorokaudessa, itselläni meni 2 viikkoa pumpata pisara rinnoista ulos. Tässä vaihessa vauva oli jo tottunut kotona tuttipulloon ja itkun kanssa totuteltiin rintaan taas.

Itse olen sitä mieltä, että nämä ensimmäiset päivät vaikuttivat kehitykseen. Neuvolassa kyselivät syökö se mitään ja annammeko ruokaa. Nyt 6 vuotias ja samat paidat mahtuvat kun 3 vuotiaalla. Pituutta on, mutta luuta ja nahkaa, vaikka syö joskus enemmän kuin äitinsä ja tuputan välillä " roskaruokaa" , että saisi vähän jotakin luiden ympärille, muttei sitä vain tule.

Osta apteekista (tilaavat sinne pyynnöstä) lapsen lisäravinnetta  nimeltään Fortuni multi fibre, joita on useampaa makua saatavissa.  Siinä on ravintoa ja vitamiineja.  Juotat tätä hyvänmakuista juomaa pullollisen päivässä, niin tyttö siitä tokenee.  Aina 10 -vuotiaksi asti tarkoitettu lisäravinnejuoma.  Maksaa n. 3 € pullo, mutta mitäpä et lapsesi eteen tee.  Sitä voisi antaa jopa 3 pulloa päivässä, mutta koska lapsesi syö varmaan jotakin, niin ajattelin että ehkä yksi pullopäivässä riittäisi.  Saa ilman reseptiä.  Monillakaan apteekeilla ei ole varastossa mutta tulee heti seuraavana päivänä kun tilauttaa.  Myydään 4 kpl:een pakkauksissa.  Voit katsoa netistä eri makuja ja selostusta juomasta.

Olethan muistanut antaa lapsellesi vitamiinit.  Sekä D -vitamiinit että monivitamiinit.  Lisäävät myös ruokahalua.  D -vitamiinit ovat pakollisia.  Toivottavasti neuvoloissa huomautetaan näistä vitamiineista äideille ja isille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun imetys ei lähtenyt sujumaan heti, niin kätilö sanoi että aina voi antaa korviketta. Ei edes tarjonnut apua ja nihkeästi autettiin kun pyysin. Minut myös kotiutettiin vaikka olin todella heikossa kunnossa.

Mä ihmettelen kanssa kuka sitä korviketta sitten saa, minunkaan vauva ei saanut.

Meillä vauva sai lisämaitoja verensokerin laskun takia ennen kuin omat maidot nousi.

2014 synnytin kättärillä. Imetys ei lähteny sujumaan, koska vauva ei yksinkertaisesti ottanut minkäänlaista otetta tissistä. Päivisin saatiin ihan hyvin lisämaitoa ja sen voimin vauva pysyi tyytyväisenä.

No sitten öisin siellä oli aina sama lastenhoitaja vuorossa ja se oli ihan kamala. Panttas sitä lisämaitoa eikä toisaalta auttanu imetyksessäkään. Soitin kelloa kolme kertaa yön aikana ja tää lastenhoitaja ei edes tullu mun vierelle vaan ovelta huuteli neuvoja, jotka oli tyyliin et "sun pitää nyt vaan päättää, että imetät! Sä äitinä päätät millon vauva syö. Laitat sen vaan siihen rinnalle ja työnnät nännin vauvan suuhun." No ylläri ettei tää paljoo auttanu ja vauva itki koko hiton yön nälkäänsä. Viimesellä kerralla ku soitin ton yöhoitajan paikalle niin purskahdin kunnolla itkuun eikä se reagoinu asiaan mitenkään 😳 Sano vaan taas että nyt imetät vaan ja lähti.

Lopulta vauva sit nukahti nälissää ja aamulla huomattii et vauva kuivunu ja paino laskenu... Sitten ihmeteltiin, miks en ollu pyytäny apua ja syyllistettiin siitä.. Olin liian sekasin kaikesta valvomisesta, joten en edes tajunnu puolustautua...

Kun osastolla ei saanut rauhassa käydä edes vessassa. Muutenkin jännitti käydä kakkosella, kun oli juuri synnyttänyt. Koko ajan oli joku kätilö tunkemassa vessaan.

Mikä ihmetytti. Ainakin se että kaikki pitivät perus oletuksena sitä että maitoa ei tule. Vasta kun kotona käynyt neuvolan täti käski lypsää liian maidon tisseistä pois että poika saa kunnon otteen tissistä alkoi imetyskin onnistua. Toisella ja kolmannella kerralla älysin seuraavana päivänä leikkauksesta vaatia että saan tyhjentää tissit kun tiesin että liika maito tisseissä teki imetyksestä mahdotonta. Kukaan ei muuten koskaan ennen eka sektiota maininnut että se on iso ja tuskainen tie synnyttää. En suosittele kenellekään varsinkaan kun toinen sektio meinasi viedä hengen. Eikä kukaan tietenkään maininnut siitäkään että synnyttäneiden osaston muotia ovat verkkoalushousut ja aikuisten vaipat, eikä sitä että hoitajat käyvät painelemassa mahaa vaikka se on juuri leikattu! Karmeita muistoja reissuista jäi mut ne kauniina säilyvät mielessäin.

En meinannut päästä saliin, koska kätilön mukaan olin liian hyvävointinen. Sanoi että vasta kun olen niin kipeä, että tarvitsen kipulääkettä suostuu tutkimaan kohdunsuun tilanteen. Soitin kelloa varmaan 12 kertaa ja aina se kätilö tivasi että pitäisi ottaa kipulääkettä, muuten ei satu tarpeeksi. Lopulta kun tutki tilanteen pääsimme heti saliin ja vauva syntyi 1,5 tunnissa!

Salissa toinen kätilö tuli neulan kanssa ja oli jo pistämässä, kun sain kysyttyä että mitä meinaa laittaa. Kuulemma oksanestiä, johon sanoin että pyydän kyllä lääkettä kun kivut ovat niin kovat etten niiden kanssa pärjää.

Ylipäätään ihmettelen tuota sairaalamaailman varmuudenvuoksi lääkitsemistä.

Osastolla hämmästytti todella tylyt kätilöt, joista todella moni tuntui inhoavan työtään. Lisäksi päivystävä lastenlääkäri ei osannut perustella päätöstä, ettei vauva saanut kotiutua. Kun mieheni kysyi asiasta, alkoi lastenlääkäri puhua aivan muuta asiaa ja meni jotenkin hämilleen. Hänestä jäi todella osaamaton kuva, mutta toisaalta hän oli hyvin nuori, joten ehkä hän ei ollut vain tottunut siihen, että joku kyseenalaistaa ja meni hämilleen?

En myöskään ymmärrä miksi lapsi piti herättää määräajoin syömään. Yölläkin kätilö tuli kylmällä vedellä kastellun pyyhkeen kanssa hinkkaamaan vauvan naamaa, jotta hän heräisi syömään. Myös imetysohjaus oli pääsääntöisesti onnetonta, eikä kukaan osannut neuvoa minua pumppaamaan rintoja tyhjemmiksi, jotta vauva saisi otteen. Mulla siis nousi maito kolmantena päivänä niin että rinnat olivat kivikovat valtavat pallot. Ylimääräistä maitoa tuli valtavia määriä!

Kättärillä olen synnyttänyt 2014 ja 2016 enkä sinne mene enää. Kohdalleni on sattunut melkoiset kätilöt, jotka ovat jyränneet ilman syytä toiveitani ja olleet tylyjä. Jälkimmäisessä synnytyksessä mukanani oli onneksi doula joka kannusti ja jonka kanssa pystyin käydä tapahtumia läpi. Arvostan siis kätilön ammattia kovasti, mutta mulle on käynyt huono tuuri. Kätilöt ovat myös olleet hyvin ristiriitaisia puheissaan, mikä varsinkin esikoisen kohdalla aiheutti hämmennystä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauva nukkui ja minä lähdin käymään suihkussa. Vauva sitten heräsikin kesken suihkun ja minä lähdin rauhoittelemaan vauvaa. Jälkivuotoa tuli tosi paljon, ja koko kylpyhuone ja matkan sängylle oli aivan veressä. Ajattelin kuitenkin imettää vauvan, ja sitten vasta siivota. Juuri silloin hoitaja toikin uutta äitiä, isää ja vauvaa huoneeseen ja alkoi raivota sotkusta. Itseänikin hävetti, enkä tilanteessa osannut puolustautua.

Yäk. Ei siinä ole mitään kummallista, että paikkoja ei saa sotkea eritteillään ja jättää siivoamista myöhempään.[/quote

Huoneessa ei siis minun lisäkseni ollut muita silloin. En kyllä ymmärrä mitä pahaa siinä sitten olisi ollut jos olisin ensin vauvan syöttänyt ja sen jälkeen vasta siivonnut.

Omassa kodissasi voit tuhnutella verelläsi miten paljon haluat mutta sairaaloissa on muitakin ihmisiä! Olisiko sinusta ollut mukavaa mennä juuri synnyttäneenä veriseen huoneeseen? Toki eri asia jos oma kunto on niin heikko että ei vain pysty siivoamaan sotkujaan mutta silloin et yksin edes menisi suihkuun.