Mikä asia ihmetytti synnytyslaitoksella? Äidit avautuvat

Pikkarit. Miksei niistä puhuta enemmän? Olin aivan äimänkäkenä, kun ensi kerran ne näin.

Vierailija kirjoitti:

Hätäsektion jälkeen ei kukaan tarkastanut haavaa tai ennen sektiota tehtyä epparia. En nähnyt yhtäkään lääkäriä (tai hoitajaa), joka olisi kiinnostunut minun voinnistani (vauvan vointia onneksi seurattiin paremmin).  Suihkuun pääsi vasta kolmantena päivänä synnytyksestä, vaikka olin veressä niskahiuksista nilkkoihin asti. Hemoglobiinimittausta piti erikseen anella, kun huippasi kovasti (5 päivää synnytyksestä Hb oli reippaasti alle 100). Kaikki hoitajat eivät tienneet, että olin leikattu. Jäin ylimääräiseksi yöksi, koska luvattiin, että seuraavana aamuna voidaan ottaa tikit pois. Seuraavana aamuna yksi hoitaja tuli irroittamaan tikkejä, kun toinen hoitaja huomasi, että mulla oli pystyviilto ja tuli estelemään tätä ensimmäistä hoitajaa (pystyviillossa pitää olla tikit kauemmin, mutta sitä ei ilmeisesti eka hoitaja tiennyt). Ei jäänyt kovinkaan hyvät muistot Tyksistä.

Tuota äidin voinnin tarkkailua minäkin ihmettelin. Ainahan sanotaan, että sektio on niin kovin valtava leikkaus ja äidille vaarallinen, että sen vuoksi alatiesynnytys on aina parempi ja turvallisempi vaihtoehto. Mutta jos se sektio oli pakko tehdä (minulle tehtiin kiireellinen sektio, koska vasta synnärillä huomattiin esikoisen perätila), niin miksi ketään ei leikkauksen jälkeen kiinnostanut, miten siitä toivuin? Kun nousin leikkauksen jälkeisenä aamuna ensimmäisen kerran sängystä ylös, lattialle valahti järkyttävä lammikko hyytynyttä verta. Hoitajan kommentti oli "oho, noin ei yleensä käykään!". Kävelin verta valuvana vessaan ja perässä tuli siivoaja pyyhkien mopilla verilammikoita lattialta. Tämänkin jälkeen verta tuntui valuvan valtavasti, mutta asiaa kysyttyäni vastaus oli, että jälkivuoto voi olla runsastakin (mutta ei kysytty tarkemmin vuodon määrästä). Ajattelin sitten, että kai sen itse jotenkin tuntee, jos olisin vuotamassa kuiviin. Juuri ennen kotiin lähtöä sain vihdoin hemoglobiinimittauksen (olin pyytänyt sitä jo monta kertaa), ja tulos oli 85. Hoitajan kommentti "oho, sun varmaan kannattaisi syödä rautaa". Leikkaushaavan paranemista ei myöskään tarkistettu (eikä siitä kysytty) missään vaiheessa, ei edes lähtiessä. Lähtiessäni kysyin, että koska tikit pitäisi poistaa, niin vastaus oli, että tikit sulaa itsessään pois. Kysyin uudestaan, että nämä sektiotikitkö sulaa pois, niin hoitaja ihmetteli "onko sulle siis tehty sektio"? Jotenkin tuntui, että vauvan synnyttyä äidin voinnilla ei olekaan mitään väliä. Myöhemmin on tullut mieleen, että mahtoivatko ne siellä vuodeosastolla edes tietää, että vauva syntyi sektiolla...?

Vierailija kirjoitti:

Imetykseen pakottaminen. Näin Hyvinkäällä jokuset vuodet sitten.

Tämä sekä ihmetyttää että vituttaa edelleenkin näiden vuosien jälkeen.

Imetys teki itselläni niin kipeää, että en tähän yksinkertaisesti kyennyt mutta hoitajien törkeästä painostuksesta (en saanut korviketta) oli tätä vain itkien tehtävä.

Lopulta nännini olivat halkeilleet vereslihalle ja sanoin tästä eräälle nuorelle hoitajalle johon hän tökerösti kommentoi "semmoista se on, pure vain hammasta". Tässä vaiheessa nostin asiasta aikamoisen shown ja lopulta sain korviketta 10mm kerralla ja se määrä oli lapselleni aivan liian vähän.

Tuolloin tein päätökseni, että jos vielä joskus synnytän teen sen mielummin vaikka kotona saunassa, mutta Hyvinkään synnytysosastolle en enään mene, en edes pakon edestä!

Ens kerralla pyydä miestä tuomaan omat korvikkeet kaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Otsikko on just sellainen, että kohta vastaavalla otsikolla luetaan Iltalehdestä tämmöinen "uutinen". Il-"toimittaja" copy-pastella täältä vetää kommentit ja noin - juttu valmis.

Vanha ketju, mutta silti on pakko kommentoida: Tulkaapa itse kokeilemaan toimittajan työtä edes yhdeksi päiväksi, niin loppuu se nillitys siitä miten helppoa se on. Veikkaanpa, että sinä et saisi viikossakaan sellaista artikkelia kasaan, jota kukaan kykenisi lukemaan. 

Siellä oli noistä kätilöopiskelijoista jossain puhe. Että ainakin joku oli kauhea psyko tms. En voi sanoa, kun en ole enemmän heitä tavannut, mutta tämä yksi jonka tiedän kohta valmistuvan kätilöksi, tulee taatusti olemaan ihana ammatissaan. On siis pikkuserkkuni ja rehellisesti yksi empaattisimpia ja herttaisimpia ihmisiä.:)

Kättärillä perhehuoneiden isät vetivät naamaansa kaikki ruoat osaston jääkaapeista. Jepjep, nehän sen isoimman duunin ovat siinä synnytyksessä just tehneet, kärsivät pahimmasta imetysnälästä ja ovat hajottaneet alapäänsä niin, että on vaikea kävellä alakerran kahvilaan. Äidit imettivät huoneissa, isät istuivat ruokailutilassa vetämässä jogurttia ja kerrosvoileipää. Reilu jako.

Eniten ihmetytti joidenkin äitien härskiys.

Jääkaapista vietiin gluteenittomat leivät jotka oli varattu keliaakikolle. Leipien päällä oli lappu jossa oli potilaan nimi.

Kaikki mahdollinen varastettiin vauvan vaatteista kuumemittareihin.

Ymmärrän jos ottaa pari vaippaa mukaan kotimatkan varalle mutta koko pakettia ei saa viedä.

Vierailija kirjoitti:

Naistenklinikka remontissa, Kätilöopistolla hirveä kiire. Jäin synnyttäjänä kiireen jalkoihin. Ei koskaan enää Kättärille!

Sama kokemus minulla. Naikkari oli remontissa ja jouduin Kättärille, mikä ei ollut ensimmäien vaihtohtoni. Hoitajien käytös oli täysin ala-arvoista. Lapseni oli sairas ja joutui osastolle erikoistarkkailuun heti synnyttyään, emme siis saaneet olla samassa huoneessa. 

Vauvalleni ei ollut tilaa privaatissa huoneessa, joten hänen piti jakaa huone muiden vauvojen ja yleisen vaipanvaihtotilan kanssa. Joudui jättämään vauvan sinne yöksi yksin ja päivisin halusin toki olla hänen kanssaan koko ajan. 

Eräs nuorehko naishoitaja komensi vihaisesti meidät pois vauvan lähettyviltä, koska muille vauvoille piti suoda "hoitorauha" ja yksityisyys hoitotilanteeseen. Tätä tapahtui parin viikon aikana joka päivä pari kertaa ja se jäi mieleen. Vieläkään en ymmärrä miksi hän oli niin vihainen, hoisimme hiljaa ja häiritsemättä omaa vauvaamme. Raastoi jättää pieni yksin.. 

Helsingin Naistenklinikalla 2011. Sektiohaavani tulehtui ja minut oli työnnetty täyteen antibiootteja sillä seurauksella, että vauvallekin iski niiden seurauksena antibioottiripuli ja vaippaa piti vaihtaa ihan koko ajan. Olin todella kipeä, kuumeilin ja Crp oli lähes 400. Pyysin hoitajalta, jos hän voisi edes yhdessä vaipanvaihdossa auttaa, koska voimani olivat aivan lopussa. Hoitaja ei suostunut, koska "kyseessä ei ole mikään päiväkoti". Naapurisängyn kaksosten äiti kuitenkin sai apua, vaikka oli itse terve. Jouduin kaavintaan ja soitin hädissäni miehelleni, voisiko hän tulla esikoiseni kanssa hoitamaan vauvaa sairaalaan siksi aikaa, kun olen nukutettuna. Ikimuistoinen jouluaatto.

Pkks olen synnyttänyt 5 kertaa. Vain mukavia kokemuksia . Särkylääkkeen saanu aina hoitajalta kun pyysin. Vaatteet ja pyyhkeen vaihdoin aina halutessani. Hoito 5/5.

Lastenteho e3 myös sympaattiset ihanat hoitsut.

Olen synnyttänyt Seinäjoella kolme poikaani. Ensimmäisen kohdalla jouduin olemaan 18päivää oman kohtutulehduksen takia.Lääkäri ei millään meinannut antaa suonensisäisesti antibioottia, tabletit ei auttanut yhtään. Kun sen vihdoin sain, niin kotiin lähtökin onnistui. Kätilöt oli ihania ja lastenhoitajat. Sain apua kun en meinannut pystyssä pysyä. Kuumetta 40 ja zrp huiteli yli 200 monta päivää. Yhden yön maltoin antaa hoitajalle hoitoon kun tuli ihan itse sanomaan, että eiköhän tämä äiti nyt nuku kunnolla yhden yön, kotona ehdit valvomaan. Teki kieltämättä hyvää nukkua kuumeisena yksi yö heräämättä. Lisämaitoa sain, ei tarvinnut itkien pyytää. Toinen lapsi joutui keskolaan kun vauvalla nousi kuume ja pääson sinne vierihoitoon, kun oli huone tyhjä ja muuta hoitoa vauva ei tarvinnut kuin lääkkeen. Ihanaa henkilökuntaa sielläkin. Kolmannen kanssa oltiin pe-su. Sain olla hyvin yksin. Luotettiin jo taitoihin. Kaikki syntyneet seltiolla, viimeinen oli suunniteltu sektio. Ensimmäisen kohdalla olin järkyttynyt jälkisupistuksista ja mahan toiminnasta. Luumua opin syömään ja luumumehua juomaan seuraavilla kerroilla. Ja se sektion jälkeen sängystä ekan kerran nouseminen, huh huh! Särkylääkettä seuraavilla kerroilla 👍

Ainoa asia joka ihmetytti kun lähdin oli se että ilm lastenhoitaja sanoi että tämä on kallista siis äidin maito. Mulla tuli nihkeästi. En osannut sanoa mitään hormoonihuurussa . Yleensä en jää sanattomaksi. Enkä muistanut sitä kun vasta vuosien päästä että sanoi töykeästi.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa asia joka ihmetytti kun lähdin oli se että ilm lastenhoitaja sanoi että tämä on kallista siis äidin maito. Mulla tuli nihkeästi. En osannut sanoa mitään hormoonihuurussa . Yleensä en jää sanattomaksi. Enkä muistanut sitä kun vasta vuosien päästä että sanoi töykeästi.

naistenklinikalla ja olin nk vanhempi synnyttäjä.

Olin odotusaikana katsonut Hakekaa kätilö -sarjaa. Todellisuus hämmästytti, kun kätilöt ja muu henkilökunta olikin nuivaa ja tylyä porukkaa, ja tunsin itseni halvaksi makkaraksi. Tuon sarjan takia kai kuvittelin heidän olevan lämminhenkisiä, sydämellisiä hoitajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Imetykseen pakottaminen. Näin Hyvinkäällä jokuset vuodet sitten.

Tämä sekä ihmetyttää että vituttaa edelleenkin näiden vuosien jälkeen.

Imetys teki itselläni niin kipeää, että en tähän yksinkertaisesti kyennyt mutta hoitajien törkeästä painostuksesta (en saanut korviketta) oli tätä vain itkien tehtävä.

Lopulta nännini olivat halkeilleet vereslihalle ja sanoin tästä eräälle nuorelle hoitajalle johon hän tökerösti kommentoi "semmoista se on, pure vain hammasta". Tässä vaiheessa nostin asiasta aikamoisen shown ja lopulta sain korviketta 10mm kerralla ja se määrä oli lapselleni aivan liian vähän.

Tuolloin tein päätökseni, että jos vielä joskus synnytän teen sen mielummin vaikka kotona saunassa, mutta Hyvinkään synnytysosastolle en enään mene, en edes pakon edestä!

Ens kerralla pyydä miestä tuomaan omat korvikkeet kaupasta.

Minkä ihmeen porsaan sä synnytit kun vastasyntyneen mahan tilavuus on 5-7ml

Vierailija kirjoitti:

Olin odotusaikana katsonut Hakekaa kätilö -sarjaa. Todellisuus hämmästytti, kun kätilöt ja muu henkilökunta olikin nuivaa ja tylyä porukkaa, ja tunsin itseni halvaksi makkaraksi. Tuon sarjan takia kai kuvittelin heidän olevan lämminhenkisiä, sydämellisiä hoitajia.

Ja missä asioissa mikään menee kuten telkkarissa? Lääke sarjat on kaikki ihan väärin muutenkin. Samoin rikos sarjat.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin ihmeissäni synnärillä, kun jotkut äidit näyttivät pitävän sitä viiden tähden hotellina. Pomputtivat hoitajia, luulivat että hoitajat hoitavat lapsen, eivätkä suostuneet mitään tekemään itse. Moni oli täysin hyväkuntoinen jne, mutta ei kun hän oli nyt kruunattu synnyttäjä kun on uusi veronmaksaja taas putkautettu maailmaan. Ja toinen mikä myös yllätti on se, miten moni äiti ei osannut tehdä mitään ilman opastusta. Ei edes kokeilleet esim vaipanvaihtoa tai imetystä, vaan olivat heti että en osaa, neuvo! Mistä tietää ettei osaa, jos ei viitsi edes kokeilla?

ja sitten oli vielä nämä valittajat. Joka asiasta valittivat. Tyynyn muhkuraisuudesta ruoan laatuun ja siihen ettei ne hoitajat palvelleet kuin kuninkaallista tajuamatta, että sielä on muitakin synnyttäjä, jotka tarvitsee sitä apua. Osa jopa todella huonossa kunnossa.

Minulle oli anoppi neuvonut, että laitoksella kannattaa olla mahdollisimman kauan, koska siellä synnyttänyt äiti saa levätä, toisin kuin kotona.

Anopin kokemukset olivat siis 1960- luvun alusta.

Meno Kättärillä oli toisenlainen jo 1997.

Mutta joo, kyllä minäkin luulin, että siellä saisi levätä enemmän. Ja vauvan hoidosta minulla ei ollut mitään kokemusta ennalta, ainoa lapsi kun olen enkä ole muiden vauvoilla uskaltanut harjoitella. Joten todella paljon neuvoja tarvitsin Kättärillä ollessani ja paljon pelkäsin tekeväni vahingossa väärin. Vapiseva ja itkevä vastasyntynyt vaan oli ihan uusi kokemus. Usein pelkäsin pudottavani hänet vahingossa yms.

Joten olkaa armollisia niille uusille äideille, joille pienen vauvan hoito on uppo-outo asia. Sitä tiedostaa, että omissa käsissä on nyt ihmistaimi eikä mikään lelu.

Kotona olikin todella paljon rauhallisempaa kuin laitoksella, joten anopin neuvo oli täysin vanhentunut.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jo vauva sylissä ja ajattelin että nyt se on ohi niin yhtäkkiä huoneessa olikin kasa opiskelijoita ja yks joka tikkas alapäätäni ja neuvo muita että näin sitten koitetaan täältä että meneekö ne tikit läpi tänne ja se sattu niinpaljon että vielä siinä vaiheessa mulla oli se kaasu toisessa kädessä ja vauva toisessa. Hoitaja oli todella kovakourainen eikä oikein tajunnu kuinka herkkä hetki siinä yläpäässä oli kun ensisynnyttäjä saa lapsensa ekaa kerraa syliin pitkän synnytyksen jälkeen. IKINÄ en enää synnytä naistenklinikalla.

Siis eikö noita opiskelijakäyntejä/ toimenpiteitä voi kieltää? Ei tollanen voi olla laillista että toiseen kosketaan opiskelijan puolesta jos itse kieltää asian. Itse en ainakaan antaisi missään muussakaan yhtydessä sairaalassa lupaa opiskelijan koskea minuun.

Silittelin nukkuvaa esikoistani, siihen vanhempi hoitaja tokaisi, että anna nukkua rauhassa,tottuu vielä tuollaiseen jatkuvaan silittelyyn.

Joo nukkua ei siellä synnärillä ainakaan saa, koko ajan ramppaa hoitajaa ovesta sisään ja ulos kyselemässä ja neuvomassa vaikka näkevät itse että kaikki sujuu.

Olin tosi väsynyt öisestä synnytyksestä kun en ollut muutenkaan supistusten vuoksi nukkunut kolmeen päivään, ja olisin halunnut nukkua ja levätä edes hetken, mutta ei, kun heillä on heidän aikataulunsa ja jos ei nyt harjoitella vaipanvaihtoa ja pesemistä niin kaikki kaatuu. Imetystäkin piti tulla opettamaan juuri silloin kun vieraita katsomassa vauvaa. Ei muuta kun paita auki ja tissi esiin, niin katsotaan miten vauva syö! Vauva oli koko ajan rauhallinen ja nukkui ja söi hyvin. Onneksi päästiin kotiin nopeasti sieltä!