Mikä asia ihmetytti synnytyslaitoksella? Äidit avautuvat

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 00:12"]

Poislähtiessä mulle korostettiin moneen kertaan, että abortti ei ole ehkäisykeino. Siis mulla vauva kainalossa enkä ikänä ole aborttia teettänyt ja ihan aikuinen ihminen silloin oli ja naimisissa ja kaikkea.

[/quote]

Nykyisin abortteja tehdään eniten pienten vauvojen äideille. Äidit luulee että imetys suojaa raskaudelta ja kohta ollaankin hakemassa aborttia. Ikävä kyllä.

Kättärillä 2013. Joku kätilö oppilaineen tuli opettamaan imetystä. Kerroin tämän sujuvan jo hyvin, meillä ei ollut alusta lähien mitään ongelmaa tämän kanssa. Makasin sängyllä, vauva vieressä. Kätilö käsi minua sormin lypsämään maitoa nännistä siinä kaikkien edessä (mieheni, kätilö ja oppilaat) sanoin että vauva on juuri syönyt ja kaiki sujuu hyvin. Lopulta väittelyiden jälkeen kätilö itse riuhtaisi paitani auki ja lypsi nännistäni pisaran maitoa ja työnsi vauvan päätä tissiäni kohti. Olin todella häkeltynyt tästä tapahtumasta enkä tajunnut tehdä tai sanoa mitään. Jos joskus vielä synnytän niin vannon että minua ei näin enää häpäistä.

Oyssissa toivat vauvan minulle kun olin suihkussa, kuulemma kitisi ja heillä oli raportti. Ihan kiva oli vauvan sänky hakea shampoot päässä, että pääsin takaisin suihkuun. Onneksi ei tarvitse enää synnyttää, missään.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 00:37"]Kättärillä 2013. Joku kätilö oppilaineen tuli opettamaan imetystä. Kerroin tämän sujuvan jo hyvin, meillä ei ollut alusta lähien mitään ongelmaa tämän kanssa. Makasin sängyllä, vauva vieressä. Kätilö käsi minua sormin lypsämään maitoa nännistä siinä kaikkien edessä (mieheni, kätilö ja oppilaat) sanoin että vauva on juuri syönyt ja kaiki sujuu hyvin. Lopulta väittelyiden jälkeen kätilö itse riuhtaisi paitani auki ja lypsi nännistäni pisaran maitoa ja työnsi vauvan päätä tissiäni kohti. Olin todella häkeltynyt tästä tapahtumasta enkä tajunnut tehdä tai sanoa mitään. Jos joskus vielä synnytän niin vannon että minua ei näin enää häpäistä.
[/quote]

Tuosta olisi voinut jo nostaa syytteen

Olin yhteensä 12 päivää sairaalassa (sektio) synnytyksen jälkeen ja tämän ajan lopulla odotin että oisin päässyt jo vauvelin kanssa kotiin... Hoitaja tuli huoneeseen ilmoittamaan, että en vielä pääsekään kotiin, koska tulehdusarvot korkealla. Siinä sitten purskahdin hormonipöllyissä ja väsyneenä täyteen itkuun, ja mitä tekee hoitaja? Seisoo ilmeettömänä kädet puuskassa eikä sano tai tee mitään kun itkeä tihrustan. Lopuksi vain sanoi että kannattaisiko sinun miettiä masennuslääkkeitä kun noin ahdistaa(!!?) ja lähti huoneesta.
Vauvan kotiinlähtötarkistuksessa riisuin vauvan ja ojensin hoitajaa päin että laittaisi puntarille (muutkin hoitajat itse punnitsivat) ja hän vain kauhu silmissään tokaisi: "laita vain Itse kun sehän voi pissiä vaikka päälle!"
Tämä siis KYS:ssa v. 2013

En saanut ummetuslääkettä vaikka pyysin. Sektion jälkeen olisin tarvinnut. 

Minut katetroitiin osastolla kun virtsa ei alkanut kulkemaan leikkauksen jälkeen. Olin oven viereisellä paikalla ja ovi käytävälle oli sepposen selällään toimenpiteen aikana, eikä mitään näköestettä. Jouduin sanomaan, että laittakaa nyt se ovi kiinni. 

Äidit eivät kertaakaan vastanneet "huomenta!", "hei!" tai "hyvää yötä!" naistenhuoneessa tai suihkuhuoneessa. Itse tervehdin mutta minua vain mulkoiltiin. Paikka oli Tays.

Ulkosuomalainen

-05 Naikkarilla oli totisesti kamalaa. Onneksi en masentunut koska kahdella seuraavalla kerralla paikka oli paljon inhimillisempi :D

Ihmettelin ettei hemoglobiinia mitattu pyynnöstäni huolimatta vaikka jälkivuotoa tuli paljon. Kuulemma oli niin vähäinen verenvuoto synnytyksessä ja hyvä hemoglobiini alkuun. Ei kai se niin kallista ole tarkistaa jos huippaa ja on huono olo?

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 01:33"]Äidit eivät kertaakaan vastanneet "huomenta!", "hei!" tai "hyvää yötä!" naistenhuoneessa tai suihkuhuoneessa. Itse tervehdin mutta minua vain mulkoiltiin. Paikka oli Tays.

Ulkosuomalainen
[/quote]

Voi olla suomalaiseen kulttuuriin kuuluva juttu. Toisaalta esim. itse olin synnytyksen jälkeen kipeä ja omissa ajatuksissani, olo oli likainen ja suihkuun oli päästävä vaikka sinne meno jännitti kun "pelkäsin" riekaleista alspäätäni. En ollut ns. juttu- tai edes tervehtimistuulella.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:50"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 01:33"]Äidit eivät kertaakaan vastanneet "huomenta!", "hei!" tai "hyvää yötä!" naistenhuoneessa tai suihkuhuoneessa. Itse tervehdin mutta minua vain mulkoiltiin. Paikka oli Tays. Ulkosuomalainen [/quote] Voi olla suomalaiseen kulttuuriin kuuluva juttu. Toisaalta esim. itse olin synnytyksen jälkeen kipeä ja omissa ajatuksissani, olo oli likainen ja suihkuun oli päästävä vaikka sinne meno jännitti kun "pelkäsin" riekaleista alspäätäni. En ollut ns. juttu- tai edes tervehtimistuulella.

[/quote]

Niin kipeä harva on että ei kykene edes vastaamaan "hei" kun toinen tervehtii. Juttelemaan jääminen on eri juttu.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:04"]

Mitähän kokemuksia äideillä on Syyriassa tai Ukrainassa.

[/quote]

Varmaan aika erilaisia.

Sinänsä en tykkää tällaisista kommenteista, koska se tarkoittaa, että pitää olla tyytyväinen ja onnellinen saadessaan synnyttää Suomessa, vaikka kohtelu olisi ikävää, kun kerran joissain muissa maissa on asiat paaaljon huonommin.

Kättärillä kaikki sujui hienosti v. 2007, mutta 2013 kiire oli melkoinen ja unohtivat antaa tärkeitä lääkkeitä, mm. antibiootit piti itse muistaa ja käydä pyytämässä. Ei näin! Lisäksi ärsytti kun pyysin uutta pyyhettä, vanhan ollessa verinen (vuodin todella runsaasti ja vaikka yritin saada pikkarit jalkaan suihkun jälkeen vauhdilla, en onnistunut välttämään verta), ja siitä tiuskittiin että "yhden pitäisi riittää". No ihan en viitsinyt alkaa pyyhkimään itseäni verisellä pyyhkeellä jatkossa...:/

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:14"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:50"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 01:33"]Äidit eivät kertaakaan vastanneet "huomenta!", "hei!" tai "hyvää yötä!" naistenhuoneessa tai suihkuhuoneessa. Itse tervehdin mutta minua vain mulkoiltiin. Paikka oli Tays. Ulkosuomalainen [/quote] Voi olla suomalaiseen kulttuuriin kuuluva juttu. Toisaalta esim. itse olin synnytyksen jälkeen kipeä ja omissa ajatuksissani, olo oli likainen ja suihkuun oli päästävä vaikka sinne meno jännitti kun "pelkäsin" riekaleista alspäätäni. En ollut ns. juttu- tai edes tervehtimistuulella.

[/quote]

Niin kipeä harva on että ei kykene edes vastaamaan "hei" kun toinen tervehtii. Juttelemaan jääminen on eri juttu.
[/quote]
No jotkut on. Mä olin synnytyksen jälkeen niin sekaisin ja väsyksissä, etten mä tajunnut jos mulle puhui. Mies sanoi, että mua oli useampikin äiti tervehtinyt, mutta mä en ollut huomannut koko äitejä. Aluksi saatoin vaan tuijottaa sitä vauvaani, mutta päässä ei liikkunut yhtään mitään enkä edes tajunnut ajan kulua. En ollut varsinaisesti kipeä, mutta vaan niin uuvuksissa etten ollut enää kontaktissa maailmaan, kun olin valvonut 2 vuorokautta putkeen, mutta kuitenkin sen verran kipeä etten saanut nukuttua.

Alapää repesi, mutta ei tikattu :(    En tiedä miksi.  Ruma repaleinen ammottava aukko, ei enää siistiä reikää. Kiitos paljon:(  Ikuisesti katkera.

Valitettavasti suuri määrä keskeytyksiä naisille tehdään alle vuosi synnytyksestä, oli naimisissa tai ei.

Sain kolmannen asteen repeämät. Kätilö sanoi, että merkataan nämä kuitenkin toisen asteen repeämiksi. Hmm?

Mikkelissä oli vuonna 2001 joku Jumalasta seuraava (omasta mielestään?) kätilönä tai hoitajana. Erään arkipyhän takia halusin lähteä kotiin jo aiemmin kuin normaalikäytäntönä oli, olin ensisynnyttäjä. Tämä nainen piti jonkun sortin puhuttelun, en enää muista siitä muuta kuin loppukommentin "No saahan tänne sitten palata takaisin jos äitiä tulee ikävä." Siihen sain vastattua että jos näin, niin soitan äidille, kiitos vaan.

Niin... Minulla oli kaikki kunnossa, mutta onneksi kaverini synnytti muualla. Häneltä kun äiti kuoli tapaturmassa ja kaveri oli tapahtuma-aikaan 5. kuulla raskaana. Niin äitiä oli oikeasti ikävä aika usein. 

Hyvinkäällä, josta olin kuullut pelkkiä kauhujuttuja, olikin mieletön ja ihana henkilökunta. Saatiin perhehuone vaikean hätäsektion jälkeen. Kipulääkkeitä tuotiin liiaksi asti ja traumaattinen synntys käytiin vielä kohta kohdalta läpi lääkärin kanssa etten jäisi murehtimaan mitään. Hoitajat toivat ruoan huoneeseen kun minun oli vaikea liikkua ja aina tuntui että henkilökunta oikeasti välitti.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sattui synnytykseen joku erikoistuva nuori lääkäri. Kysyi ihan tosissaan, että "Oliko sulla äsken supistus kun otit tuota ilokaasua" erittäin kipeän supistuksen jälkeen... No ei kun huvikseni sitä naukkailen...

Kaverin mies oli kuulemma naukkaillut sitä ilokaasua vähäsen, koska "synnytyksessä oli tylsää."