Lue keskustelun säännöt.
Mitä sitten, jos teini ei pääsekään haluamaansa opiskelupaikkaan?
01.06.2015 |
Pelottaa ihan hulluna. Teini tehnyt kovasti töitä, ja on saanut nostettua todistuksensa keskiarvoa mun mielestä aivan maksimaalisesti. Edelleenkään ei ole mikään loistokas paperi, mutta paljon huonompikin voisi olla.
Poika on jo pitkään haaveillut tietystä ammatista, ja haki tälle linjalle ammattikouluun. Tuntuu että on jo profiloinut tulevaisuutensa täysin tämän ammatin harjoittajana. Ihan realistinen ala, ja jotenkin olen itsekin ajatellut, että sieltä ovet aukenee.
Mutta mitä jos ei? Miten tukea ja lohduttaa teiniä, jos ensiviikolla tuleekin märkää rättiä naamalle? Mua ahdistaa jo pelkkä ajatus ihan kamalasti :( Mitkä fiilikset muilla? Kenelläkään vanhempana kokemusta, ettei teini pääsekään opiskelemaan sitä tavallaan realistista ja ominta alaa?
Kommentit (28)
Meidän esikoinen kävi kymppiluokan, kun ei päässyt lukioon ysin jälkeen. Kymppiluokasta meillä on vain positiivista sanottavaa. Keskiarvo nousi reippaasti ja hyvän lukion ovet aukesivat. Nyt on ylioppilas ja kolmen vuoden aikana tulevaisuuden suunnitelmatkin selkisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 luokka. Ei se maailmanloppu ole.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 22:09"]
Mun tyttöni ajalehtii edelleen yläasteen jälkeen ja se on nyt 18. Ihan hirveän vaikeaksi on pääseminen tehty ja muutenkin ihan kohtuutonta vaatia että ton ikäinen voisi tietää mitä elämältään haluaa. Yhteiskunta tarjoaa aina vaan keppiä ja ymmärrän ettei paljoa kiinnosta.
[/quote]
Mä jatkan vielä ja totean että se ajelehtiminen tapahtuu tosi helposti. Vielä paljon pahempaa on tietenkin sellanen missä joku jää vaan kotiinsa ja ei oikein enää edes näyttäydy missään. Se on mun käsittääkseni enemmän poikien ongelma ja se on tietenkin ihan hirveää. Kaverini poika vaan pelaa ja pelaa ja se ei päässyt haluamaansa kouluun. Toisaalta sellanen on paljon helpompi kun ei tarvitse kun ruuat hakea kaupasta. Tytöillä on kuitenkin se pakko siihen miltä näyttää ja se ei halpaa ole ja kun se ei ole halpaa niin siitä seuraa paljon kaikenlaista kun en mä pysty ostamaan mitään kalliita. Ei sais tietysti lannistaa omia lapsiaan mut kun se nykyään tarkoittaa sitä että sanoo että on sellasta ja sellasta niin sekin on sitten jo lannistamista. Jos ei oli opiskelupaikkaa eikä työtä niin mitä sille voi ja se vaan kuuluu tähän maailmaan. Kunhan jollain tulevat toimeen.
Kympille vain. Itse olen sellainen, että kertaus on opintojen äiti -tyyppinen ihminen. Eli välttämättä ensimmäisellä kerralla en oikein sisäistä asiaa, mutta kun kuulen saman asian jossain muualla toistamiseen (vaikka vähän toisella tavalla kerrottuna), niin ymmärrän asian vasta sitten. Asioiden sisäistäminen kerralla on todella haasteellista minulle, mutta kun eteen tulee vaikka jokin uusi kokemus, johon voin yhdistää tämän epäselväksi kokemani asian, niin sitten tajuan sen.
Eikä mitään pessimisti ei pety -tyyppisiä puheita. Jos isäni olisi ollut jo valmiiksi negatiivinen päätösteni suhteen, niin olisin varmaan uskonut häntä ja pysynytkin luuserina. Hänen tsemppauksensa jaksoi kantaa minunkin elämääni eteenpäin :)
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 22:38"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 22:09"]
Mun tyttöni ajalehtii edelleen yläasteen jälkeen ja se on nyt 18. Ihan hirveän vaikeaksi on pääseminen tehty ja muutenkin ihan kohtuutonta vaatia että ton ikäinen voisi tietää mitä elämältään haluaa. Yhteiskunta tarjoaa aina vaan keppiä ja ymmärrän ettei paljoa kiinnosta.
[/quote]
Mä jatkan vielä ja totean että se ajelehtiminen tapahtuu tosi helposti. Vielä paljon pahempaa on tietenkin sellanen missä joku jää vaan kotiinsa ja ei oikein enää edes näyttäydy missään. Se on mun käsittääkseni enemmän poikien ongelma ja se on tietenkin ihan hirveää. Kaverini poika vaan pelaa ja pelaa ja se ei päässyt haluamaansa kouluun. Toisaalta sellanen on paljon helpompi kun ei tarvitse kun ruuat hakea kaupasta. Tytöillä on kuitenkin se pakko siihen miltä näyttää ja se ei halpaa ole ja kun se ei ole halpaa niin siitä seuraa paljon kaikenlaista kun en mä pysty ostamaan mitään kalliita. Ei sais tietysti lannistaa omia lapsiaan mut kun se nykyään tarkoittaa sitä että sanoo että on sellasta ja sellasta niin sekin on sitten jo lannistamista. Jos ei oli opiskelupaikkaa eikä työtä niin mitä sille voi ja se vaan kuuluu tähän maailmaan. Kunhan jollain tulevat toimeen.
[/quote]
Mä kyllä ajattelen vähän toisin. Että jos ei ole opiskelupaikkaa, niin kyllä sellainen revitään vaikka kiven alta. Työpaikan saamiselle ei toki ole takuita, mutta ahkera opiskelu edesauttaa asiaa. Eikä mulle nyt mitenkään tule mieleen ajatella oman elämäni "helppoutta", että "kotona pelaava poika on helpompi kuin tyttö, jonka täytyy näyttää muodikkaalta" Voi tsiisus. -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 22:46"]
Kympille vain. Itse olen sellainen, että kertaus on opintojen äiti -tyyppinen ihminen. Eli välttämättä ensimmäisellä kerralla en oikein sisäistä asiaa, mutta kun kuulen saman asian jossain muualla toistamiseen (vaikka vähän toisella tavalla kerrottuna), niin ymmärrän asian vasta sitten. Asioiden sisäistäminen kerralla on todella haasteellista minulle, mutta kun eteen tulee vaikka jokin uusi kokemus, johon voin yhdistää tämän epäselväksi kokemani asian, niin sitten tajuan sen.
Eikä mitään pessimisti ei pety -tyyppisiä puheita. Jos isäni olisi ollut jo valmiiksi negatiivinen päätösteni suhteen, niin olisin varmaan uskonut häntä ja pysynytkin luuserina. Hänen tsemppauksensa jaksoi kantaa minunkin elämääni eteenpäin :)
[/quote]
Kai tässä ainakin itse on jokin varasuunnitelma keksittävä, jonka esittää sitten teinille täysin toimivana positiivisena vaihtoehtona jos koulun ovet ei aukene. Tuo kymppiluokka vaan taitaa olla kovasti saman oloinen, kuin nyt ysillä käyty jopo-luokka. Mutta siinähän sitten kerrataan vielä kerran kertauksen päälle. -ap-
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 22:04"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 22:00"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 21:59"]Joo siis ehkä toi jätkä jonnekin saadaan sijoitettua, mutta eniten pelottaa se henkinen puoli, jos koko tulevaisuuden kuva menee paloiksi yhden kirjeen takia, vai tuliko ne nettiin... Mut silti :( -ap- [/quote] Kannattaa varmaan jutella jo etukäteen vähän.. Eihän tämä ole viimeinen kerta kun voi hakea haluamalleen alalle!! Jos ei pääse, hakee syksyllä uudelleen :) tsemppiä!
[/quote]
Pikkasen jännittää vaan tuo pisteytys, kun ekaa kertaa hakevat saivat ekasta vaihtoehdostaan tosi paljon pisteitä, verrattuna siihen jos myöhemmin hakee, että se vaatii huomattavasti enemmän pinnistelyjä. Ja taitaa kapasiteetti tulla vastaan numeroiden korottamisessa :( -ap-
[/quote]
Käsittääkseni kymppiluokasta saa lisäpisteitä? Ainakin ammattistartista saa kolme lisäpistettä ja siellä saa jo joitain opintoja suoritettua. Kannattaisiko harkita kymppiluokkaa tai ammattistarttia?
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 22:09"]
Syksyllä voi olla vapaita paikkoja halutuillakin aloilla ja kannattaa muistaa, että uusien ohjeiden mukaan alanvaihdossa autetaan eli amiksessa opon tehtävänä on pitää huolta siitä, että keskeyttäjät ohjautuvat toivealoilla. Tästä ei ääneen puhuta, koska vesittäisi koko hakusysteemin, mutta kun nuori on oppilaitoksen kirjoilla, niin sisäisenä siirtona pitäisi päästä sille alalle, joka kiinnostaa, jos vaihtoehtona on keskeyttäminen. Jos tästä kysyy, vastaus on, että ei ole meidämn juttu, mutta OKM:n ohjeen mukaan oppilaitos on vastuussa.
[/quote]
Ai, no tämä on ihan kiva kuulla, joku taisi ammattikoulun vanhempainillassa kysyä jotain tähän liittyvää, mutta sai tosi epämääräisen ja ympäripyöreän vastauksen! -ap-