Kun muutit omillesi ensiasuntoon, kokositko Ikean mööpelit itse vai hommasitko poikakaverin sitä tekemään?
Kommentit (54)
Otin kalusteet mukaan lapsuudenkodistani. Kirjoituspöydän, tuolin, sängyn, yöpöydän ja kirjahyllyn. Tyttöystävällä oli sohva, stereot, astioita ja liinavatteita. Kovin paljon ei tarvinnut ostaa.
Noin muuten olen aina jostain syystä ollut etevä kasaamaan huonekaluja. Varmaan peruja legoilla leikkimisestä pienenä.
Minä olen se joka sanoo miten ne kootaan ja mies sitten tekee ohjeeni mukaan. Minulla on hahmotuskykyä, miehellä ei. Hänellä on sitten sitä voimaa ruuvailla ja nostella.
Ei ollut poikaystävää siihen aikaan. Koottiin äidin kanssa.
Ihan itse kokosin. Kävin ihan itse hakemassa Ikeasta, ihan itse ähelsin ne pikkiriikkiseen autooni (piti tehdä monta reissua kun mahtui vain yksi iso laatikko kerrallaan), itse kannoin ne hissittomässä kerrostalossa sijaitsevaan asuntooni (onneksi asuin jo toisessa kerroksessa) ja itse ne lopulta kokosin.
Poikaystävä tarjoutui avuksi, mutta en malttanut odottaa seuraavaan päivään, hän kun oli päivällä töissä ja minulla oli sitten iltavuoro siihen perään.
Mulla oli valmiiksi kalustettu yksiö. Toinenkin asunto oli valmiiksi kalustettu. Kolmannessa oli sänky valmiina ja koulupöydän ostin valmiiksi kasattuna kirpparilta, solussa oli keittiön pöytä myös valmiina.
Mulla on peukalo täysin keskellä kämmentä, joten mies on saanut sitten kun yhteen muutettiin ja hommattiin kaikki kalusteet alusta asti, kasata suurimman osan. Eihän huonekalujen kasaaminen mitään voimaa vaadi, tarkkuutta ja kädentaitoja enemmänkin. Äly mulla riittäisi, kun olen suunnitteluinsinööri. Osaan piirtää, mutta en askarrella.
Ei ole koskaan ollut poikaystävää, enkä ole käynyt ikeassa.
Ihan itse kokosin jyskin pöytäryhmän mukana tulleella pikkuruuvarilla. Muut tavarat olivat lapsuudenkodistani mukana tulleita.
Tinder-deitti kokosi illan aluksi. Joutui ähertämään ja kiroilemaan monta tuntia, mutta on nuo ainakin vielä kasassa pysyneet.
Siihen aikaan ikean mööpeleitä ei ollut kuin pääkaupunkiseudulla.
Ite kokosin Lundiani ja vieläkin mä olen se jolla pinna riittää mööpelin kasaamiseen
Itse kokosin, koska ei ollut mitään miestä auttamassa. Toisella kertaa oli ensimmäinen ex auttamassa kun koottavaa oli niin paljon. Kokosi lapsensa kamat.
Muutin isän vanhaan asuntoon enkä saanut mitään uutta, kaikki oli valmiiksi koottuja toisten romuja. Seuraaviin sitten ja ihan itse olen osannut kasata. Korjaan muuten mm. pyykkikoneen, kuivausrummun ja tietokoneenkin itse. Ul1.
Olipa mukahauska ja mukaovela naisviha aloitus.
Minulle muuten selvisi vasta erottuani viimeisimmästä miehestäni, että kalusteiden kokoaminen ei ole oikeasti mitenkään haastavaa eikä tarvitse kiroilua, manaamista eikä raivoamista.
Veli oli muuttomiehenä ja mööpelit massiivipuuta. Ikeaa ei ollut täällä vielä -99.
Ehdottomasti olisi kyllä helpompaa ja yksinkertaisempaa hankkia poikaystävä kuin koota Ikean kalusteita.
Kun muuton, sain perintöä. Siis sellaisia huonekaluja ei nuorten asunnosta löydy.
Edelleen syön porsliini astioilla.
Pöytähopeat ihan arki käytössä.
Ja kylmä, parhaillani juon kristallilasista viiniä.
Kaikki huonekalut antiikkia, matot raskaita, ja vanhoja. Pari taulua on tosin siirretty isälle säilöön. Hyvä niin. Ihan helvetin mauttomia ja rumia.
Häpeän sitä, miten hyvin elämässä on mennyt. Tänään viimeksi työkaveri iloitsi, että sossu laittaa 120€ tilille. Mä olin ihan hölmöinä et tuo summa menee ihan vaikka heti kaupassa yhdelle hengelle ruokaan pariksi päiväksi. Se, miten itse on voinut elää ja tehdä mitä vaan, kun työkaveri elää joka päivä nälässä ja luottotiedot mennyt. Kyllä tulee oikeasti tosi nöyrä olo.
Mä en mitään Ikeaa muuta omista kun yhdet sakset. Nekin jostain vaan eksynyt. En tiedä kenen.
Ei ollut ikeaa silloin vaan isku ja asko ja muurame
Minä näpsä nainen Olen hyvä kokoamaan huonekaluja
Ei ne ikean huonekalut ole vaikeita koota. Miehet haluaa vain pönkittää egoaan luomalla mielikuvaa, ettei naisista olisi siihen ilman apua.
Ei ollut uusia huonekaluja. Ja olen koonnut noita palapelejä exillekin eron jälkeen, jostain syystä ei heiltä ole yksin sujunut.