Mies ei halua muuttaa kanssani lapsuudenkotiini. Äiti kuoli ja isä pyytää meitä muuttamaan sinne
Alaikäinen veljeni asuu siellä isän kanssa ja isä ehdotti minulle, että muuttaisimme miehen kanssa sinne ja asuisimme kaikki siellä yhdessä kunnes isä sitten vanhenee ja veli muuttaa pois. Sitten asuisimme kahdestaan siellä ja ostaisimme talon isältä. Mies ei kuitenkaan halua lähteä vaan sanoo, että se ei olisi hänen kotinsa. Olenko kohtuuton kun odotan mieheltä tätä??
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole yhden odotus. Asiat pitää punnita ja pohtia jokakantilta kuullen kaikkien perustelut ja mielipiteet. Mitä muutto vaatisi ? Ja ei se ole miehen koti/historiaa. En minäkään noin vain muuttaisi miehen kotiin appiukon ja sisaruksen kanssa.
Vitaten lainattu teksti,tosi fiksusti kirjotettu!Yhtä kumastelen miksi tuot asian tänne esille ?Miksi et keskustele miehesi kanssa asiasta ? Tai koko porukka saman pöytään puhumaan.Tältä haet vastauksia ihmisiltä jotka eivät elä sinun elämääsi! Minkä lainen elämäsi on puolisosi kanssa oikeasti? Kun perheen sisäisiä asioita revität täällä?
Vierailija kirjoitti:
En ikäpäivänä muuttaisi jonkun appi/anoppikokelaan nurkkiin.
Minkä ihmeen kokelaan? Ei se nyt mikään kokelas ole, jos on kerran ihan vakiintuneesta pariskunnasta kyse.
En tiedä, mutta muuttakaa koko perhe anoppilaan. Miltä se kuulostaisi asua miehen vanhempien luona?
Onneksi ei ole miestä ja voin päättää tehdä ihan mitä haluan.
Me muutettiin mun vanhempien luo. Tarvitsevat kotihoidon ja ostetun avun lisäksi muutakin apua.
Tuossa olis pitänyt olla muutakin tietoa kuin muutto lapsuudenkotiin. Miten työelämä sujuisi sieltä käsin? Onko muuta perhettä eli lapsia ja jos on miten heidän koulut ym? Eli provo.
Vierailija kirjoitti:
Me muutettiin mun vanhempien luo. Tarvitsevat kotihoidon ja ostetun avun lisäksi muutakin apua.
Mikäs siinä jos kerran kaikille ok.
Minä syön joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahilloa. Olemme tehneet näin jo 18 vuotta.
Meille ei tulisi mieleenkään muuttaa nykyisestä kodistamme yhtään mihinkään. Ei koskaan. Ei ikinä.
Isä haluaa veljelle hoitajan äidin kuoltua ja se hoitaja olet sinä. Juu ei.
Tuohonhan vaikuttaisi moni asia.
Millaiset tilat, onko yksityisyyttä, miten työt, olisiko asuminen halvempaa/kalliimpaa kuin nyt, mitkä on vaihtoehdot jos isä ei pärjää ilman teitä jne.
Kyllähän se Isälle ja pojalle toisi kivempaa elämätä ku torppa olisi täynnä asukkaita.
Arvaus vain🤣
Haluaisitko sinä lapsuuden takaisin ja siksi teit tämän trollin?
Miten isosta talosta kyse?
Milloin isäsi odottaa, että hän on "vanha" ja muuttaa pois? Tarkoittaako kymmenen vuotta vai vuoden päästä? Minkä ikäinen veljesi on? Tarvitseeko maksaa vuokraa?
Onko isäsi jäänyt nuorena yksin?
Onkohan hänellä siitä sitten jäänyt sellainen tietynlainen turvattomuuden tunne ja pelkotila?
Haluaisi sen paikata niin, että muuttaistte siihen?
Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:
Minä syön joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahilloa. Olemme tehneet näin jo 18 vuotta.
Meille ei tulisi mieleenkään muuttaa nykyisestä kodistamme yhtään mihinkään. Ei koskaan. Ei ikinä.
Tämä on hyvä neuvo. Pohtikaa asioita yhteisen aamiaisen, vaikkapa juuri graham-puuron ääressä.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ikimaailmassa muuttaisi kumppanin vanhemman kanssa samaan asuntoon.
Muuttaisit juosten piharakennukseen, jos ukko olisi miljonääri, jolla muutama arvoauto tallissa.
Mieti vielä kerran alkaistko elämään heidän tyylillään teidän elämäänne?
Aika kohtuuton pyyntö. Isältä. Onko taustalla pelko, ettei isä selviä surusta/vanhuudesta/ tms. ilman huolehtijaa?