Minkä luulet olevan syynä nykypäivänä ettei naiset enää halua tavata miehiä, vain chattailla ja elää "fantasiamaailmassa"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noihin palstamiesten isyysprosentteihin ei voi ikinä luottaa. Kerrankin täällä mies selitti että 10% lapsista on väärälle isälle ja kun seurasin linkkiä, kävi ilmi että vaivaiset 10% niistä tapauksista joissa oli isyystestiin johtanut epäily osoittautuivat todeksi. Siis vain joka kymmenes niistä tapauksista joissa isä oli niin varma epäilystään että teetti testin, lapsi osoittautui tosiasiassa olevan jonkun muun.

Kaikkein varmintahan olisi tehdä testi aina, mutta jonkinlaiseen arvioon naisten luotettavuudesta pääsee jo sillä, että kysyy, että tehdäänkö isyystesti. Yllättävän moni kuulemma kieltäytyy, miksiköhän?

Miten yllättävän moni voisi kieltäytyä, kun normaalisti vakituisessa suhteessa olevat eivät tällaista keskustelua edes käy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noihin palstamiesten isyysprosentteihin ei voi ikinä luottaa. Kerrankin täällä mies selitti että 10% lapsista on väärälle isälle ja kun seurasin linkkiä, kävi ilmi että vaivaiset 10% niistä tapauksista joissa oli isyystestiin johtanut epäily osoittautuivat todeksi. Siis vain joka kymmenes niistä tapauksista joissa isä oli niin varma epäilystään että teetti testin, lapsi osoittautui tosiasiassa olevan jonkun muun.

Kaikkein varmintahan olisi tehdä testi aina, mutta jonkinlaiseen arvioon naisten luotettavuudesta pääsee jo sillä, että kysyy, että tehdäänkö isyystesti. Yllättävän moni kuulemma kieltäytyy, miksiköhän?

Sehän riippuu siitä, missä vaiheessa mies kertoo halustaan teettää isyystestin. Missä vaiheessa sinä otat tämän esille naisesi kanssa?

Eikö se yleensä lapsen syntymän jälkeen oteta tapetille? Mun ei ole tarvinnut, koska vaimoni oli neitsyt ja lapset ovat perineet hyvin paljon mun piirteitä.

Minulle isyystestin edellytys olisi ihan ok, jos mies kertoo siitä tapailun alkuvaiheessa, koska mieshän kertoo siinä omista arvoistaan ja periaatteistaan. Raskaaksi tulon jälkeen tai pahimmillaan lapsen syntymän jälkeen se olisi ollut pahin loukkaus mitä mies olisi voinut minulle sanoa. Parisuhteen perusta on luottamus ja jos sitä ei ole, ei ole parisuhdettakaan. En olisi alkanut suhteeseen, jossa mies sanoo heti kättelyssä, että hän ei luota minuun.

Tämä onkin olennainen asia: luottamus. En tiedä, tuntuisiko suhde enää samalta ja voisiko se jatkua, jos kävisi ilmi, että toinen ei luota oikeasti, ja pohjimmiltaan epäilee jostain - oli se sitten pettäminen tai joku muu. Ihan samalla lailla tuntuisi vaikealta jatkaa, jos toinen haluaisi puhalluttaa minua raskausaikana varmistaakseen, etten salajuopottele, tai haluaisi tarkistaa tiliotteitani varmistaakseen etten laita rahaa uhkapeleihin, tai jos osoittautuisi, että kumppani pelkää, että saattaisin vahingoittaa häntä hänen nukkuessaan. Kaikki tällainen olisi vain viesti siitä, että suhteesta puuttuu luottamus, joka on kuitenkin suhteen kivijalka. 

Jos on yhdessä suunniteltu lasta, tarkkailtu ovulaatioita ja ajoitettu seksin harrastamista optimaalisesti niin, että raskauden todennäköisyys olisi mahdollisimman suuri, on yhdessä jännitetty raskaustestin tulosta, käyty neuvolassa, mietitty lapselle nimiä ja ostettu vauvatarvikkeita, tuntuisi suoraan sanottuna todella omituiselta, että lapsen synnyttyä isä yht'äkkiä sanoisikin, että "koska en voi ikinä olla varma siitä, onko tämä lapsi minun, haluan isyystestin". Tuntuisi myös erittäin kornilta, että hän kuitenkin hoivaisi vauvaa, pitäisi ehkä synnytyssairaalassa kenguruhoidossa, lepertelisi vauvalle "isin kulta" ja samaan aikaan kuitenkin ilmaisisi, että pitää täysin mahdollisena, että vauva on jonkun toisen.

Ja mitä tapahtuisi isyystestin jälkeen, mitä mies sanoi? "Huh, olipa helpotus että lapsi onkin oma!" "No, nyt voidaan jatkaa normaalisti perheenä, kun kävi ilmi, että ainakaan lapsen siittämishetkellä et ole ollut muiden kanssa." "Ei hätää kulta, nyt en enää epäile isyyttäni." Vai mitä hän sanoisi?

Absurdi ajatus.

Näin. Mitään tällaisia ei täyskokematon kykene ottamaan huomioon larpatessaan mitä tekisi ensimmäisessä parisuhteessaan jos tulisi isäksi. Eikä hän todennäköisesti myöskään kuuntele naisten ajatuksia, koska hän haluaa valita fantasiamaailmansa todellisen maailman naisten kokemusten sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noihin palstamiesten isyysprosentteihin ei voi ikinä luottaa. Kerrankin täällä mies selitti että 10% lapsista on väärälle isälle ja kun seurasin linkkiä, kävi ilmi että vaivaiset 10% niistä tapauksista joissa oli isyystestiin johtanut epäily osoittautuivat todeksi. Siis vain joka kymmenes niistä tapauksista joissa isä oli niin varma epäilystään että teetti testin, lapsi osoittautui tosiasiassa olevan jonkun muun.

Kaikkein varmintahan olisi tehdä testi aina, mutta jonkinlaiseen arvioon naisten luotettavuudesta pääsee jo sillä, että kysyy, että tehdäänkö isyystesti. Yllättävän moni kuulemma kieltäytyy, miksiköhän?

Naimisissa olevilta ei muuten tehdä isyystestejä ihan tuosta noin vaan. Niitä saa kyllä naimisissa olevatkin, mutta silloin miehen täytyy ilmaista viranomaiselle epäilyksensä siitä, että hän ei ole lapsen isä. En nyt tiedä, miten ihmiset yleensä suhtautuvat tällaiseen, mutta jos itse joutuisin viranomaisen tentattavaksi "muista miehistä" ja mies käynnistäisi viranomaisprosessin saadakseen narautettua minut pettämisestä, niin en oikein usko, että suhde tuntuisi enää tuollaisen myllytyksen jälkeen samalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noihin palstamiesten isyysprosentteihin ei voi ikinä luottaa. Kerrankin täällä mies selitti että 10% lapsista on väärälle isälle ja kun seurasin linkkiä, kävi ilmi että vaivaiset 10% niistä tapauksista joissa oli isyystestiin johtanut epäily osoittautuivat todeksi. Siis vain joka kymmenes niistä tapauksista joissa isä oli niin varma epäilystään että teetti testin, lapsi osoittautui tosiasiassa olevan jonkun muun.

Kaikkein varmintahan olisi tehdä testi aina, mutta jonkinlaiseen arvioon naisten luotettavuudesta pääsee jo sillä, että kysyy, että tehdäänkö isyystesti. Yllättävän moni kuulemma kieltäytyy, miksiköhän?

Miten yllättävän moni voisi kieltäytyä, kun normaalisti vakituisessa suhteessa olevat eivät tällaista keskustelua edes käy?

Se on sääli miehen ja lasten kantilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noihin palstamiesten isyysprosentteihin ei voi ikinä luottaa. Kerrankin täällä mies selitti että 10% lapsista on väärälle isälle ja kun seurasin linkkiä, kävi ilmi että vaivaiset 10% niistä tapauksista joissa oli isyystestiin johtanut epäily osoittautuivat todeksi. Siis vain joka kymmenes niistä tapauksista joissa isä oli niin varma epäilystään että teetti testin, lapsi osoittautui tosiasiassa olevan jonkun muun.

Kaikkein varmintahan olisi tehdä testi aina, mutta jonkinlaiseen arvioon naisten luotettavuudesta pääsee jo sillä, että kysyy, että tehdäänkö isyystesti. Yllättävän moni kuulemma kieltäytyy, miksiköhän?

Naimisissa olevilta ei muuten tehdä isyystestejä ihan tuosta noin vaan. Niitä saa kyllä naimisissa olevatkin, mutta silloin miehen täytyy ilmaista viranomaiselle epäilyksensä siitä, että hän ei ole lapsen isä. En nyt tiedä, miten ihmiset yleensä suhtautuvat tällaiseen, mutta jos itse joutuisin viranomaisen tentattavaksi "muista miehistä" ja mies käynnistäisi viranomaisprosessin saadakseen narautettua minut pettämisestä, niin en oikein usko, että suhde tuntuisi enää tuollaisen myllytyksen jälkeen samalta.

Heti ero jos epäillään, taitaa siis olla aihetta epäillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noihin palstamiesten isyysprosentteihin ei voi ikinä luottaa. Kerrankin täällä mies selitti että 10% lapsista on väärälle isälle ja kun seurasin linkkiä, kävi ilmi että vaivaiset 10% niistä tapauksista joissa oli isyystestiin johtanut epäily osoittautuivat todeksi. Siis vain joka kymmenes niistä tapauksista joissa isä oli niin varma epäilystään että teetti testin, lapsi osoittautui tosiasiassa olevan jonkun muun.

Kaikkein varmintahan olisi tehdä testi aina, mutta jonkinlaiseen arvioon naisten luotettavuudesta pääsee jo sillä, että kysyy, että tehdäänkö isyystesti. Yllättävän moni kuulemma kieltäytyy, miksiköhän?

Miten yllättävän moni voisi kieltäytyä, kun normaalisti vakituisessa suhteessa olevat eivät tällaista keskustelua edes käy?

Se on sääli miehen ja lasten kantilta.

Millainen tämä keskustelu voisi olla? Jotenkin itse perheellisenä tuntuu ihan absurdilta, että käytäisiin tällaisia keskusteluja. Mietin myös tuota, että jos ollaan naimisissa, niin miten tuo edes käytännössä onnistuisi ilman, että miehen täytyisi ilmoittaa viranomaisille epäilyksistään, että nainen on pettänyt. Pitäisikö naisenkin sitten esittää, että muita miehiä on ollut, vai pitäisikö hänen kuitenkin vakuuttaa viranomaisille, että ei ole ollut? Kuinka moni pariskunta kehtaisi lähteä tuollaiseen? Itse en.

Silloin tottakai kannattaa vaatia isyystesti, jos on syytä olettaa, että lapsi ei ole oma. Mutta  kannattaako suhdetta jatkaa, jos pohjimmiltaan epäilee toista kuitenkin? Uskooko joku, että tuollaisen jälkeen suhde jatkuu vielä samanlaisena - oikeastaan kummankaan kannalta? Vai onko miehellä jatkuvasti oletuksena, että kumppani pettää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noihin palstamiesten isyysprosentteihin ei voi ikinä luottaa. Kerrankin täällä mies selitti että 10% lapsista on väärälle isälle ja kun seurasin linkkiä, kävi ilmi että vaivaiset 10% niistä tapauksista joissa oli isyystestiin johtanut epäily osoittautuivat todeksi. Siis vain joka kymmenes niistä tapauksista joissa isä oli niin varma epäilystään että teetti testin, lapsi osoittautui tosiasiassa olevan jonkun muun.

Kaikkein varmintahan olisi tehdä testi aina, mutta jonkinlaiseen arvioon naisten luotettavuudesta pääsee jo sillä, että kysyy, että tehdäänkö isyystesti. Yllättävän moni kuulemma kieltäytyy, miksiköhän?

Naimisissa olevilta ei muuten tehdä isyystestejä ihan tuosta noin vaan. Niitä saa kyllä naimisissa olevatkin, mutta silloin miehen täytyy ilmaista viranomaiselle epäilyksensä siitä, että hän ei ole lapsen isä. En nyt tiedä, miten ihmiset yleensä suhtautuvat tällaiseen, mutta jos itse joutuisin viranomaisen tentattavaksi "muista miehistä" ja mies käynnistäisi viranomaisprosessin saadakseen narautettua minut pettämisestä, niin en oikein usko, että suhde tuntuisi enää tuollaisen myllytyksen jälkeen samalta.

Silloinhan järkevin ratkaisu olisi, että se testataan automaattisesti. Miehille jätettäisi vielä mahdollisuus olla vastaanottamatta tulos, jos on pieninkin epäilys, ettei ole lapsen isä, mutta haluaa silti kasvattaa lasta. Se olisi monessa muussakin suhteessa järkevää.

Mun kohdalla syy on siinä, että olen niin vastenmielinen että mikään ei koskaan johda mihinkään. Sitten heitin hanskat tiskiin ja nyt menee paremmin kuin koskaan kun olen lakannut odottamasta yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noihin palstamiesten isyysprosentteihin ei voi ikinä luottaa. Kerrankin täällä mies selitti että 10% lapsista on väärälle isälle ja kun seurasin linkkiä, kävi ilmi että vaivaiset 10% niistä tapauksista joissa oli isyystestiin johtanut epäily osoittautuivat todeksi. Siis vain joka kymmenes niistä tapauksista joissa isä oli niin varma epäilystään että teetti testin, lapsi osoittautui tosiasiassa olevan jonkun muun.

Kaikkein varmintahan olisi tehdä testi aina, mutta jonkinlaiseen arvioon naisten luotettavuudesta pääsee jo sillä, että kysyy, että tehdäänkö isyystesti. Yllättävän moni kuulemma kieltäytyy, miksiköhän?

Naimisissa olevilta ei muuten tehdä isyystestejä ihan tuosta noin vaan. Niitä saa kyllä naimisissa olevatkin, mutta silloin miehen täytyy ilmaista viranomaiselle epäilyksensä siitä, että hän ei ole lapsen isä. En nyt tiedä, miten ihmiset yleensä suhtautuvat tällaiseen, mutta jos itse joutuisin viranomaisen tentattavaksi "muista miehistä" ja mies käynnistäisi viranomaisprosessin saadakseen narautettua minut pettämisestä, niin en oikein usko, että suhde tuntuisi enää tuollaisen myllytyksen jälkeen samalta.

Heti ero jos epäillään, taitaa siis olla aihetta epäillä

Itse asiassa olen kyllä eronnut seurusteluvaiheessa, kun kävi ilmi, että kumppani pohjimmiltaan epäili minun pettävän tai ainakin, että minulla on "jotain" muiden kanssa. Epäluulon syyksi riitti työpaikan juhlissa otettu ryhmäkuva, jossa seisoin yhden tietyn miehen vieressä ("onko sulla ollut joskus jotain tuon kanssa?") Vainoharhaisuus, epäluuloisuus ja epäluottamus johtavat kontrollointiin niin helposti, enkä muutenkaan halua olla sellaisessa suhteessa, jossa tentataan toista pettämisepäilyt mielessä. Todellakin ero, heti kun toinen alkaa perusteettomasti epäillä. Tosin tällainen yleensä tulee ilmi jo seurusteluvaiheessa, eli tuskin lastentekoon asti päästäisiinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten tuo miehen alistuminen on sellainen tabu?

En ole kertaakaan nähnyt miehen kirjoitusta jota ei olisi alapeukutettu ihan totaalisesti.

Tuokin oli asiallinen kirjoitus omista kokemuksista, ei naisten haukkumista. Alapeukutusta.

Jos kirjoitetaan tutkimuksista ja linkataan lähteet. Alapeukutusta.

Meininki on kuin joku alkaisi lukea Mustaa Raamattua kesken jumalanpalveluksen.

 

Varmaan se, että joku on rakentanut oman seksuaalisuutensa niin tarkasti omaan pieneen lokeroonsa, eikä mikään muu kuin se lokeron sisällä tapahtuva aktiviteetti tunnu muulta kuin feikkaamiselta. Vaikka itse voisin joskus leikkiä miehen kanssa domina -roolileikkejä, niin en mä silti voisi olla kumppanin kanssa, joka on noin syvällä siinä yhdessä poterossa. Kaipaisin kumppaniltani enemmän monipuolisuutta ja joustavuutta.

En allekirjoita tuota.

Alistuminen ei ole fetissi, eli jotain mitä tarvitsen pystyäkseni seksiin. Onhan tässä taustalla vuosien kokemus seksistä jossa minä olin useammin se vievä osapuoli.

Oli siinä mukaviakin hetkiä. Se kun välillä molemmat veivät vuorollaan oli sinänsä mahtavaa. Silloinkin vain joutui pitämään roolia yllä ettei katsoisi liian koiranpentumaisesti, ääntelisi epämiehekkäästi, tms.

Muutenhan en halua mitään erikoista elämäntapaa. Enkä Justiinaa, joka taisi olla vätysmieheensä kyllästynyt nainen eikä mikään domina.

M, 32v

Eikö tuollainen vuorottelu voisi kuitenkin olla ihan hyvä vaihtoehto, jos ykkösvaihtoehtoa ei löydy? Kai ne katseet ja ääntelyt voisi ihan oppia, että välillä seksissä pystyy leikkimään dominoivan roolissa - seksiinhän voisi muutenkin suhtautua välillä kuin aikuisten leikkinä. Ei se nyt maata kaada, jos alussa on vaikea ottaa se rooli, joka ei tule luonnostaan, mutta samalla tavalla kuin sitä jaksaa antaa toiselle suuseksiä pitkäänkin saadakseen tälle orgasmin, niin eikö samalla tavalla jaksaisi panostaa siihen roolileikkiinkin? Saahan sitten vastaavasti itse välillä heittäytyä siihen rooliin, joka on itselle luontaisin.

Kirjoitin äsken jo pitkän pätkän siitä, miten ei pariskunnilla aina muutenkaan mene kaikki seksuaaliset toiveet ihan täysin yksiin. Niitä voi sitten vuorotella, ja välillä voi olla ihan muutakin seksiä. Ei jhoka seksikerran tarvitse palvella juuri itseä täydellisesti - välillä voi olla kumppanin vuoro, sitten taas myöhemmin oma vuoro. 

Suosittelisin tällaista ratkaisua sitten kuitenkin, jos dominaa ei löydy. Vaikka toki toivon, että löydät sellaisen, jonka kanssa toiveet ja taipumukset osuisivat täydellisesti yksiin.

Kiitos asiallisista kysymyksistä!

Jos mietitään selkeästi alistuvia naisia, niin onnistuisiko heiltä dominointi? Juuri vastauksissa sanottiin että jos se on selkeästi luonnonvastaista itselle, niin ei.

Ei se ole minulle yhtään sen helpompaa tai luontaisempaa. Ja ei, asia ei muutu sillä että olen mies. Ei se mene niin että no miksi et voi vain toimia kuin mies.

Olet muuten ihan oikeassa kyllä, hyvin kävisi vuorottelu ja vaihtelu. Oikeastaan toivoisin sitä, sillä rajoituksella että ihan selkeä dominointi ei minulta onnistu, ainakaan uskottavasti. Feikkaamalla onnistuu sellainen vanillaseksi jossa mies on vähän aktiivisempi osapuoli.

Tosi mielelläni teksiin niin jatkossakin, jos saisin myös osan ajasta olla oma itseni. Se oma itseni ikävä kyllä katselee sitten koiranpentuilmeellä, ääntelee aika epämiehekkäästi ja muuta. Olisi mahtavaa jos löytyisi nainen joka pitää siitä kun nautin ilman että joudun koko ajan keskittymään siihen ettei maskuliinisuuden naamio tipu kasvoilta.

Minun kokemuksieni mukaan on ollut niin että kun se puoli käy kerran ilmi, suhtautuminen muuttuu kerrasta. Mies ei käyttäydy noin, ei koskaan. Ja silloin parisuhdekumppani tajuaisi viimeistään että se seksi josta hän eniten pitää, on minun osaltani feikkaamista.

Voisitko itse kuvitella hyväksyväsi tämän?

M, 32v

Miksi alistuvalla miehellä pitää olla koiranpentuilme, kun eihän edes sub-tyyppisillä naisilla ole sellaista? 

Todella monella naisella on. Ette vain tunnista sitä koska teille se on sitä normaalia.

Se ilme kun nainen katselee miestään ylöspäin. Ihan täysi puppy-ilme.

Miehelle koiranpentuilmeeksi riittää normaali ilme joka ei ole riittävän maskuliininen.

-ohis

 

"Katselee ylöspäin" - miten tämä käytännössä siis ilmenee seksissä? Eikö seksissä yleensä katsota viettelevästi tai halukkaasti? Tuollainen koiranpentuilme kuulostaa ihan joltain muulta. Ja kuten sanottu, olen itse ollut suhteessa naisten kanssa, ja ei heille tuollaisia ilmeitä ollut, vaikka yhtä lukuunottamatta itse olin se pitempi osapuoli - jos tämä pituus nyt on tässä jotenkin oleellinen asia.

Saatte viikkotehtävän. Katselkaa tulevan viikon ajan suomalaisten naisten kasvoja ja ilmeitä. Kuvitelkaa miten vietteleviä ilmeitä niille kasvoille kyetään loihtimaan. Kerrotte sitten viikon päästä lopputuloksen.

No, rehellisesti sanottuna en varmasti pysty kuvittelemaan. Tosin en varmaan pystyisi suurinta osaa kuvittelemaan harrastamassa seksiäkään. Enkä pysty kuvittelemaan yhdenkään aikuisen naamalle mitään "koiranpentuilmettä" (en oikeastaan edes lapsen naamalle).

Mutta tässä tullaankin olennaiseen pointtiin: asiat eivät mene oikeassa elämässä niin sujuvasti kuin elokuvissa ja omissa kuvitelmissa. Eli tavisihmisen viettelvä katse on enemmänkin vähän sinnepäin, vain pieni pilke silmäkulmassa - mutta se riittää. Ja tavisihmisen seksi ei ole pelkkää omien taipumusten toteuttamista, vaan se on kanssakäymistä toisen kanssa, jossa pitää ottaa muitakin huomioon eikä mennä vain sen mukaan mitä "mä haluun".

Ja kuitenkin, naisten omien kertomusten mukaan, he törmäävät nettitreffeillä useinkin "koiranpentumaisesti" katsoviin aikuisiin miehiin.

Olisiko kuitenkin niin ettet pysty kuvittelemaan naisen ilmettä koiranpentumaiseksi, mutta miehille on eri standardit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noihin palstamiesten isyysprosentteihin ei voi ikinä luottaa. Kerrankin täällä mies selitti että 10% lapsista on väärälle isälle ja kun seurasin linkkiä, kävi ilmi että vaivaiset 10% niistä tapauksista joissa oli isyystestiin johtanut epäily osoittautuivat todeksi. Siis vain joka kymmenes niistä tapauksista joissa isä oli niin varma epäilystään että teetti testin, lapsi osoittautui tosiasiassa olevan jonkun muun.

Kaikkein varmintahan olisi tehdä testi aina, mutta jonkinlaiseen arvioon naisten luotettavuudesta pääsee jo sillä, että kysyy, että tehdäänkö isyystesti. Yllättävän moni kuulemma kieltäytyy, miksiköhän?

Miten yllättävän moni voisi kieltäytyä, kun normaalisti vakituisessa suhteessa olevat eivät tällaista keskustelua edes käy?

Se on sääli miehen ja lasten kantilta.

Millainen tämä keskustelu voisi olla? Jotenkin itse perheellisenä tuntuu ihan absurdilta, että käytäisiin tällaisia keskusteluja. Mietin myös tuota, että jos ollaan naimisissa, niin miten tuo edes käytännössä onnistuisi ilman, että miehen täytyisi ilmoittaa viranomaisille epäilyksistään, että nainen on pettänyt. Pitäisikö naisenkin sitten esittää, että muita miehiä on ollut, vai pitäisikö hänen kuitenkin vakuuttaa viranomaisille, että ei ole ollut? Kuinka moni pariskunta kehtaisi lähteä tuollaiseen? Itse en.

Silloin tottakai kannattaa vaatia isyystesti, jos on syytä olettaa, että lapsi ei ole oma. Mutta  kannattaako suhdetta jatkaa, jos pohjimmiltaan epäilee toista kuitenkin? Uskooko joku, että tuollaisen jälkeen suhde jatkuu vielä samanlaisena - oikeastaan kummankaan kannalta? Vai onko miehellä jatkuvasti oletuksena, että kumppani pettää?

Ajattelet asian hyvin itsekkäästi. Mieti niitä lapsia, jotka eivät tiedä isästään mitään. Jos kaikille  tehtäisi dna-testi, niin lapsilla olisi helpompi mahdollisuus löytää isänsä ja sukulaisiaan muutenkin, vaikka oma "rakas" äiti sen haluaisi estääkin. Jossain vaiheessa kun dna-testit olisivat suurimmalta osalta kansaa otettu, se auttaisi myös rikosten selvittämisessä, perinnöllisten sairauksien kartoittamisessa ja ennaltaehkäisyssä ja pelastaisi myös ihmishenkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noihin palstamiesten isyysprosentteihin ei voi ikinä luottaa. Kerrankin täällä mies selitti että 10% lapsista on väärälle isälle ja kun seurasin linkkiä, kävi ilmi että vaivaiset 10% niistä tapauksista joissa oli isyystestiin johtanut epäily osoittautuivat todeksi. Siis vain joka kymmenes niistä tapauksista joissa isä oli niin varma epäilystään että teetti testin, lapsi osoittautui tosiasiassa olevan jonkun muun.

Kaikkein varmintahan olisi tehdä testi aina, mutta jonkinlaiseen arvioon naisten luotettavuudesta pääsee jo sillä, että kysyy, että tehdäänkö isyystesti. Yllättävän moni kuulemma kieltäytyy, miksiköhän?

Naimisissa olevilta ei muuten tehdä isyystestejä ihan tuosta noin vaan. Niitä saa kyllä naimisissa olevatkin, mutta silloin miehen täytyy ilmaista viranomaiselle epäilyksensä siitä, että hän ei ole lapsen isä. En nyt tiedä, miten ihmiset yleensä suhtautuvat tällaiseen, mutta jos itse joutuisin viranomaisen tentattavaksi "muista miehistä" ja mies käynnistäisi viranomaisprosessin saadakseen narautettua minut pettämisestä, niin en oikein usko, että suhde tuntuisi enää tuollaisen myllytyksen jälkeen samalta.

Silloinhan järkevin ratkaisu olisi, että se testataan automaattisesti. Miehille jätettäisi vielä mahdollisuus olla vastaanottamatta tulos, jos on pieninkin epäilys, ettei ole lapsen isä, mutta haluaa silti kasvattaa lasta. Se olisi monessa muussakin suhteessa järkevää.

Satasesta vetoa että tätä ideaa vastustaa kovimpaan ääneen ilman kortsua panneet miehet. Oletko valmis siis myös elättämään yhden yön suhteidesi lapset? Eiköhän kuitenkin kaikkein järkevintä ole se, että miehet lakkaa suhtautumaan omaan spermaansa kuin pienet lapset ja ulkoistamaan vastuun muille. Toisin sanoen, ole aikuinen ja lopeta panemasta paljaalla ketä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noihin palstamiesten isyysprosentteihin ei voi ikinä luottaa. Kerrankin täällä mies selitti että 10% lapsista on väärälle isälle ja kun seurasin linkkiä, kävi ilmi että vaivaiset 10% niistä tapauksista joissa oli isyystestiin johtanut epäily osoittautuivat todeksi. Siis vain joka kymmenes niistä tapauksista joissa isä oli niin varma epäilystään että teetti testin, lapsi osoittautui tosiasiassa olevan jonkun muun.

Kaikkein varmintahan olisi tehdä testi aina, mutta jonkinlaiseen arvioon naisten luotettavuudesta pääsee jo sillä, että kysyy, että tehdäänkö isyystesti. Yllättävän moni kuulemma kieltäytyy, miksiköhän?

Naimisissa olevilta ei muuten tehdä isyystestejä ihan tuosta noin vaan. Niitä saa kyllä naimisissa olevatkin, mutta silloin miehen täytyy ilmaista viranomaiselle epäilyksensä siitä, että hän ei ole lapsen isä. En nyt tiedä, miten ihmiset yleensä suhtautuvat tällaiseen, mutta jos itse joutuisin viranomaisen tentattavaksi "muista miehistä" ja mies käynnistäisi viranomaisprosessin saadakseen narautettua minut pettämisestä, niin en oikein usko, että suhde tuntuisi enää tuollaisen myllytyksen jälkeen samalta.

Silloinhan järkevin ratkaisu olisi, että se testataan automaattisesti. Miehille jätettäisi vielä mahdollisuus olla vastaanottamatta tulos, jos on pieninkin epäilys, ettei ole lapsen isä, mutta haluaa silti kasvattaa lasta. Se olisi monessa muussakin suhteessa järkevää.

Satasesta vetoa että tätä ideaa vastustaa kovimpaan ääneen ilman kortsua panneet miehet. Oletko valmis siis myös elättämään yhden yön suhteidesi lapset? Eiköhän kuitenkin kaikkein järkevintä ole se, että miehet lakkaa suhtautumaan omaan spermaansa kuin pienet lapset ja ulkoistamaan vastuun muille. Toisin sanoen, ole aikuinen ja lopeta panemasta paljaalla ketä tahansa.

Yhden yön suhteet hoitaa pieni joukko miehiä. Näillä miehillä on yleensä vähintään 50+ seksikumppania, useinmiten satoja.

Lopuilla on ne pari tyttöystävää, vaimo ja ehkä 1-2 irtosuhdetta (todennäköisesti ei), joissa käytettiin kiltisti kondomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noihin palstamiesten isyysprosentteihin ei voi ikinä luottaa. Kerrankin täällä mies selitti että 10% lapsista on väärälle isälle ja kun seurasin linkkiä, kävi ilmi että vaivaiset 10% niistä tapauksista joissa oli isyystestiin johtanut epäily osoittautuivat todeksi. Siis vain joka kymmenes niistä tapauksista joissa isä oli niin varma epäilystään että teetti testin, lapsi osoittautui tosiasiassa olevan jonkun muun.

Kaikkein varmintahan olisi tehdä testi aina, mutta jonkinlaiseen arvioon naisten luotettavuudesta pääsee jo sillä, että kysyy, että tehdäänkö isyystesti. Yllättävän moni kuulemma kieltäytyy, miksiköhän?

Naimisissa olevilta ei muuten tehdä isyystestejä ihan tuosta noin vaan. Niitä saa kyllä naimisissa olevatkin, mutta silloin miehen täytyy ilmaista viranomaiselle epäilyksensä siitä, että hän ei ole lapsen isä. En nyt tiedä, miten ihmiset yleensä suhtautuvat tällaiseen, mutta jos itse joutuisin viranomaisen tentattavaksi "muista miehistä" ja mies käynnistäisi viranomaisprosessin saadakseen narautettua minut pettämisestä, niin en oikein usko, että suhde tuntuisi enää tuollaisen myllytyksen jälkeen samalta.

Heti ero jos epäillään, taitaa siis olla aihetta epäillä

Itse asiassa olen kyllä eronnut seurusteluvaiheessa, kun kävi ilmi, että kumppani pohjimmiltaan epäili minun pettävän tai ainakin, että minulla on "jotain" muiden kanssa. Epäluulon syyksi riitti työpaikan juhlissa otettu ryhmäkuva, jossa seisoin yhden tietyn miehen vieressä ("onko sulla ollut joskus jotain tuon kanssa?") Vainoharhaisuus, epäluuloisuus ja epäluottamus johtavat kontrollointiin niin helposti, enkä muutenkaan halua olla sellaisessa suhteessa, jossa tentataan toista pettämisepäilyt mielessä. Todellakin ero, heti kun toinen alkaa perusteettomasti epäillä. Tosin tällainen yleensä tulee ilmi jo seurusteluvaiheessa, eli tuskin lastentekoon asti päästäisiinkään.

Nythän siis jätit miehen siihen uskon, että hän oli oikeassa. Fiksu nainen olisi toiminut toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noihin palstamiesten isyysprosentteihin ei voi ikinä luottaa. Kerrankin täällä mies selitti että 10% lapsista on väärälle isälle ja kun seurasin linkkiä, kävi ilmi että vaivaiset 10% niistä tapauksista joissa oli isyystestiin johtanut epäily osoittautuivat todeksi. Siis vain joka kymmenes niistä tapauksista joissa isä oli niin varma epäilystään että teetti testin, lapsi osoittautui tosiasiassa olevan jonkun muun.

Kaikkein varmintahan olisi tehdä testi aina, mutta jonkinlaiseen arvioon naisten luotettavuudesta pääsee jo sillä, että kysyy, että tehdäänkö isyystesti. Yllättävän moni kuulemma kieltäytyy, miksiköhän?

Naimisissa olevilta ei muuten tehdä isyystestejä ihan tuosta noin vaan. Niitä saa kyllä naimisissa olevatkin, mutta silloin miehen täytyy ilmaista viranomaiselle epäilyksensä siitä, että hän ei ole lapsen isä. En nyt tiedä, miten ihmiset yleensä suhtautuvat tällaiseen, mutta jos itse joutuisin viranomaisen tentattavaksi "muista miehistä" ja mies käynnistäisi viranomaisprosessin saadakseen narautettua minut pettämisestä, niin en oikein usko, että suhde tuntuisi enää tuollaisen myllytyksen jälkeen samalta.

Heti ero jos epäillään, taitaa siis olla aihetta epäillä

Itse asiassa olen kyllä eronnut seurusteluvaiheessa, kun kävi ilmi, että kumppani pohjimmiltaan epäili minun pettävän tai ainakin, että minulla on "jotain" muiden kanssa. Epäluulon syyksi riitti työpaikan juhlissa otettu ryhmäkuva, jossa seisoin yhden tietyn miehen vieressä ("onko sulla ollut joskus jotain tuon kanssa?") Vainoharhaisuus, epäluuloisuus ja epäluottamus johtavat kontrollointiin niin helposti, enkä muutenkaan halua olla sellaisessa suhteessa, jossa tentataan toista pettämisepäilyt mielessä. Todellakin ero, heti kun toinen alkaa perusteettomasti epäillä. Tosin tällainen yleensä tulee ilmi jo seurusteluvaiheessa, eli tuskin lastentekoon asti päästäisiinkään.

Nythän siis jätit miehen siihen uskon, että hän oli oikeassa. Fiksu nainen olisi toiminut toisin.

Millä tavalla toisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten tuo miehen alistuminen on sellainen tabu?

En ole kertaakaan nähnyt miehen kirjoitusta jota ei olisi alapeukutettu ihan totaalisesti.

Tuokin oli asiallinen kirjoitus omista kokemuksista, ei naisten haukkumista. Alapeukutusta.

Jos kirjoitetaan tutkimuksista ja linkataan lähteet. Alapeukutusta.

Meininki on kuin joku alkaisi lukea Mustaa Raamattua kesken jumalanpalveluksen.

 

Varmaan se, että joku on rakentanut oman seksuaalisuutensa niin tarkasti omaan pieneen lokeroonsa, eikä mikään muu kuin se lokeron sisällä tapahtuva aktiviteetti tunnu muulta kuin feikkaamiselta. Vaikka itse voisin joskus leikkiä miehen kanssa domina -roolileikkejä, niin en mä silti voisi olla kumppanin kanssa, joka on noin syvällä siinä yhdessä poterossa. Kaipaisin kumppaniltani enemmän monipuolisuutta ja joustavuutta.

En allekirjoita tuota.

Alistuminen ei ole fetissi, eli jotain mitä tarvitsen pystyäkseni seksiin. Onhan tässä taustalla vuosien kokemus seksistä jossa minä olin useammin se vievä osapuoli.

Oli siinä mukaviakin hetkiä. Se kun välillä molemmat veivät vuorollaan oli sinänsä mahtavaa. Silloinkin vain joutui pitämään roolia yllä ettei katsoisi liian koiranpentumaisesti, ääntelisi epämiehekkäästi, tms.

Muutenhan en halua mitään erikoista elämäntapaa. Enkä Justiinaa, joka taisi olla vätysmieheensä kyllästynyt nainen eikä mikään domina.

M, 32v

Eikö tuollainen vuorottelu voisi kuitenkin olla ihan hyvä vaihtoehto, jos ykkösvaihtoehtoa ei löydy? Kai ne katseet ja ääntelyt voisi ihan oppia, että välillä seksissä pystyy leikkimään dominoivan roolissa - seksiinhän voisi muutenkin suhtautua välillä kuin aikuisten leikkinä. Ei se nyt maata kaada, jos alussa on vaikea ottaa se rooli, joka ei tule luonnostaan, mutta samalla tavalla kuin sitä jaksaa antaa toiselle suuseksiä pitkäänkin saadakseen tälle orgasmin, niin eikö samalla tavalla jaksaisi panostaa siihen roolileikkiinkin? Saahan sitten vastaavasti itse välillä heittäytyä siihen rooliin, joka on itselle luontaisin.

Kirjoitin äsken jo pitkän pätkän siitä, miten ei pariskunnilla aina muutenkaan mene kaikki seksuaaliset toiveet ihan täysin yksiin. Niitä voi sitten vuorotella, ja välillä voi olla ihan muutakin seksiä. Ei jhoka seksikerran tarvitse palvella juuri itseä täydellisesti - välillä voi olla kumppanin vuoro, sitten taas myöhemmin oma vuoro. 

Suosittelisin tällaista ratkaisua sitten kuitenkin, jos dominaa ei löydy. Vaikka toki toivon, että löydät sellaisen, jonka kanssa toiveet ja taipumukset osuisivat täydellisesti yksiin.

Kiitos asiallisista kysymyksistä!

Jos mietitään selkeästi alistuvia naisia, niin onnistuisiko heiltä dominointi? Juuri vastauksissa sanottiin että jos se on selkeästi luonnonvastaista itselle, niin ei.

Ei se ole minulle yhtään sen helpompaa tai luontaisempaa. Ja ei, asia ei muutu sillä että olen mies. Ei se mene niin että no miksi et voi vain toimia kuin mies.

Olet muuten ihan oikeassa kyllä, hyvin kävisi vuorottelu ja vaihtelu. Oikeastaan toivoisin sitä, sillä rajoituksella että ihan selkeä dominointi ei minulta onnistu, ainakaan uskottavasti. Feikkaamalla onnistuu sellainen vanillaseksi jossa mies on vähän aktiivisempi osapuoli.

Tosi mielelläni teksiin niin jatkossakin, jos saisin myös osan ajasta olla oma itseni. Se oma itseni ikävä kyllä katselee sitten koiranpentuilmeellä, ääntelee aika epämiehekkäästi ja muuta. Olisi mahtavaa jos löytyisi nainen joka pitää siitä kun nautin ilman että joudun koko ajan keskittymään siihen ettei maskuliinisuuden naamio tipu kasvoilta.

Minun kokemuksieni mukaan on ollut niin että kun se puoli käy kerran ilmi, suhtautuminen muuttuu kerrasta. Mies ei käyttäydy noin, ei koskaan. Ja silloin parisuhdekumppani tajuaisi viimeistään että se seksi josta hän eniten pitää, on minun osaltani feikkaamista.

Voisitko itse kuvitella hyväksyväsi tämän?

M, 32v

Miksi alistuvalla miehellä pitää olla koiranpentuilme, kun eihän edes sub-tyyppisillä naisilla ole sellaista? 

Todella monella naisella on. Ette vain tunnista sitä koska teille se on sitä normaalia.

Se ilme kun nainen katselee miestään ylöspäin. Ihan täysi puppy-ilme.

Miehelle koiranpentuilmeeksi riittää normaali ilme joka ei ole riittävän maskuliininen.

-ohis

 

"Katselee ylöspäin" - miten tämä käytännössä siis ilmenee seksissä? Eikö seksissä yleensä katsota viettelevästi tai halukkaasti? Tuollainen koiranpentuilme kuulostaa ihan joltain muulta. Ja kuten sanottu, olen itse ollut suhteessa naisten kanssa, ja ei heille tuollaisia ilmeitä ollut, vaikka yhtä lukuunottamatta itse olin se pitempi osapuoli - jos tämä pituus nyt on tässä jotenkin oleellinen asia.

Saatte viikkotehtävän. Katselkaa tulevan viikon ajan suomalaisten naisten kasvoja ja ilmeitä. Kuvitelkaa miten vietteleviä ilmeitä niille kasvoille kyetään loihtimaan. Kerrotte sitten viikon päästä lopputuloksen.

No, rehellisesti sanottuna en varmasti pysty kuvittelemaan. Tosin en varmaan pystyisi suurinta osaa kuvittelemaan harrastamassa seksiäkään. Enkä pysty kuvittelemaan yhdenkään aikuisen naamalle mitään "koiranpentuilmettä" (en oikeastaan edes lapsen naamalle).

Mutta tässä tullaankin olennaiseen pointtiin: asiat eivät mene oikeassa elämässä niin sujuvasti kuin elokuvissa ja omissa kuvitelmissa. Eli tavisihmisen viettelvä katse on enemmänkin vähän sinnepäin, vain pieni pilke silmäkulmassa - mutta se riittää. Ja tavisihmisen seksi ei ole pelkkää omien taipumusten toteuttamista, vaan se on kanssakäymistä toisen kanssa, jossa pitää ottaa muitakin huomioon eikä mennä vain sen mukaan mitä "mä haluun".

Ja kuitenkin, naisten omien kertomusten mukaan, he törmäävät nettitreffeillä useinkin "koiranpentumaisesti" katsoviin aikuisiin miehiin.

Olisiko kuitenkin niin ettet pysty kuvittelemaan naisen ilmettä koiranpentumaiseksi, mutta miehille on eri standardit?

Henkilökohtaisesti en pysty kuvittelemaan koiranpentuilmettä aikuisen miehenkään kasvoille. Ei ole varmaan sitten tullut vastaan tällaisia miehiä (kuten ei naisiakaan - olen se biseksuaali, jolla on ollut myös naissuhteita). Ja vaikka jotkut muut naiset olisivat noista raportoineet, niin itse en ole - ei ole mitään yhtä organismia nimeltä "naiset", vaan on lukuisia eri yksilöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noihin palstamiesten isyysprosentteihin ei voi ikinä luottaa. Kerrankin täällä mies selitti että 10% lapsista on väärälle isälle ja kun seurasin linkkiä, kävi ilmi että vaivaiset 10% niistä tapauksista joissa oli isyystestiin johtanut epäily osoittautuivat todeksi. Siis vain joka kymmenes niistä tapauksista joissa isä oli niin varma epäilystään että teetti testin, lapsi osoittautui tosiasiassa olevan jonkun muun.

Kaikkein varmintahan olisi tehdä testi aina, mutta jonkinlaiseen arvioon naisten luotettavuudesta pääsee jo sillä, että kysyy, että tehdäänkö isyystesti. Yllättävän moni kuulemma kieltäytyy, miksiköhän?

Miten yllättävän moni voisi kieltäytyä, kun normaalisti vakituisessa suhteessa olevat eivät tällaista keskustelua edes käy?

Se on sääli miehen ja lasten kantilta.

Millainen tämä keskustelu voisi olla? Jotenkin itse perheellisenä tuntuu ihan absurdilta, että käytäisiin tällaisia keskusteluja. Mietin myös tuota, että jos ollaan naimisissa, niin miten tuo edes käytännössä onnistuisi ilman, että miehen täytyisi ilmoittaa viranomaisille epäilyksistään, että nainen on pettänyt. Pitäisikö naisenkin sitten esittää, että muita miehiä on ollut, vai pitäisikö hänen kuitenkin vakuuttaa viranomaisille, että ei ole ollut? Kuinka moni pariskunta kehtaisi lähteä tuollaiseen? Itse en.

Silloin tottakai kannattaa vaatia isyystesti, jos on syytä olettaa, että lapsi ei ole oma. Mutta  kannattaako suhdetta jatkaa, jos pohjimmiltaan epäilee toista kuitenkin? Uskooko joku, että tuollaisen jälkeen suhde jatkuu vielä samanlaisena - oikeastaan kummankaan kannalta? Vai onko miehellä jatkuvasti oletuksena, että kumppani pettää?

Ajattelet asian hyvin itsekkäästi. Mieti niitä lapsia, jotka eivät tiedä isästään mitään. Jos kaikille  tehtäisi dna-testi, niin lapsilla olisi helpompi mahdollisuus löytää isänsä ja sukulaisiaan muutenkin, vaikka oma "rakas" äiti sen haluaisi estääkin. Jossain vaiheessa kun dna-testit olisivat suurimmalta osalta kansaa otettu, se auttaisi myös rikosten selvittämisessä, perinnöllisten sairauksien kartoittamisessa ja ennaltaehkäisyssä ja pelastaisi myös ihmishenkiä.

Minä olen aina ollut uskollinen eikä siis ole oma lehmä ojassa, mutta kaikkein eniten tästä sinun ideastasi kärsisi todellisuudessa lapset. Perheitä hajoaisi, sisaruksia joutuisi toisistaan erilleen, tai vaihtoehtoisesti yksi lapsi joutuisi elämään perheessä jossa on kakkosluokan kansalainen "isälleen". Koska tämä menetelmä satuttaisi eniten viattomia lapsia, oikeasti järkevintä on lopettaa paljaalla paneminen kun pettää / nainen pettää. Ja säästä meidät muttamuttamutta kun se ei tunnu miltään -u lina lta. Voi kyynel mutta kasva aikuiseksi. Eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noihin palstamiesten isyysprosentteihin ei voi ikinä luottaa. Kerrankin täällä mies selitti että 10% lapsista on väärälle isälle ja kun seurasin linkkiä, kävi ilmi että vaivaiset 10% niistä tapauksista joissa oli isyystestiin johtanut epäily osoittautuivat todeksi. Siis vain joka kymmenes niistä tapauksista joissa isä oli niin varma epäilystään että teetti testin, lapsi osoittautui tosiasiassa olevan jonkun muun.

Kaikkein varmintahan olisi tehdä testi aina, mutta jonkinlaiseen arvioon naisten luotettavuudesta pääsee jo sillä, että kysyy, että tehdäänkö isyystesti. Yllättävän moni kuulemma kieltäytyy, miksiköhän?

Miten yllättävän moni voisi kieltäytyä, kun normaalisti vakituisessa suhteessa olevat eivät tällaista keskustelua edes käy?

Se on sääli miehen ja lasten kantilta.

Millainen tämä keskustelu voisi olla? Jotenkin itse perheellisenä tuntuu ihan absurdilta, että käytäisiin tällaisia keskusteluja. Mietin myös tuota, että jos ollaan naimisissa, niin miten tuo edes käytännössä onnistuisi ilman, että miehen täytyisi ilmoittaa viranomaisille epäilyksistään, että nainen on pettänyt. Pitäisikö naisenkin sitten esittää, että muita miehiä on ollut, vai pitäisikö hänen kuitenkin vakuuttaa viranomaisille, että ei ole ollut? Kuinka moni pariskunta kehtaisi lähteä tuollaiseen? Itse en.

Silloin tottakai kannattaa vaatia isyystesti, jos on syytä olettaa, että lapsi ei ole oma. Mutta  kannattaako suhdetta jatkaa, jos pohjimmiltaan epäilee toista kuitenkin? Uskooko joku, että tuollaisen jälkeen suhde jatkuu vielä samanlaisena - oikeastaan kummankaan kannalta? Vai onko miehellä jatkuvasti oletuksena, että kumppani pettää?

Ajattelet asian hyvin itsekkäästi. Mieti niitä lapsia, jotka eivät tiedä isästään mitään. Jos kaikille  tehtäisi dna-testi, niin lapsilla olisi helpompi mahdollisuus löytää isänsä ja sukulaisiaan muutenkin, vaikka oma "rakas" äiti sen haluaisi estääkin. Jossain vaiheessa kun dna-testit olisivat suurimmalta osalta kansaa otettu, se auttaisi myös rikosten selvittämisessä, perinnöllisten sairauksien kartoittamisessa ja ennaltaehkäisyssä ja pelastaisi myös ihmishenkiä.

Jo tästä huomaa ettet ole isä. Isyystestin pystyy halutessaan teettämään yksityisellä klinikalla tai tilaamalla netistä testikitin. Kumpikin näistä maksaa hunajaa. Ja tosiaan, mikäli et missään nimessä halua tulla isäksi käytä kortsua taikka haet sen vasektomian. Miksi muuten pauhaat täysin eri ketjussa Ristoon liittyvästä aiheesta?

Ihan pakko kysyä, että miksi niin moni nainen nöyryyttää itseään vastailemalla vanhan tutun provosoijan kysymyksiin, joilla ei ole yhtään mitään tekemistä ketjun aiheen kanssa.

N50+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noihin palstamiesten isyysprosentteihin ei voi ikinä luottaa. Kerrankin täällä mies selitti että 10% lapsista on väärälle isälle ja kun seurasin linkkiä, kävi ilmi että vaivaiset 10% niistä tapauksista joissa oli isyystestiin johtanut epäily osoittautuivat todeksi. Siis vain joka kymmenes niistä tapauksista joissa isä oli niin varma epäilystään että teetti testin, lapsi osoittautui tosiasiassa olevan jonkun muun.

Kaikkein varmintahan olisi tehdä testi aina, mutta jonkinlaiseen arvioon naisten luotettavuudesta pääsee jo sillä, että kysyy, että tehdäänkö isyystesti. Yllättävän moni kuulemma kieltäytyy, miksiköhän?

Naimisissa olevilta ei muuten tehdä isyystestejä ihan tuosta noin vaan. Niitä saa kyllä naimisissa olevatkin, mutta silloin miehen täytyy ilmaista viranomaiselle epäilyksensä siitä, että hän ei ole lapsen isä. En nyt tiedä, miten ihmiset yleensä suhtautuvat tällaiseen, mutta jos itse joutuisin viranomaisen tentattavaksi "muista miehistä" ja mies käynnistäisi viranomaisprosessin saadakseen narautettua minut pettämisestä, niin en oikein usko, että suhde tuntuisi enää tuollaisen myllytyksen jälkeen samalta.

Ei jatkuisi minullakaan. Lisäksi hakisin yksinhuoltajuutta. Vainoharhaisen kanssa ei kannata olla yhteishuoltajuutta.