Lue keskustelun säännöt.
Anoppi otti lapsen pois sylistäni
28.01.2022 |
Meillä on kohta 2 kk:n ikäinen vauva. Menimme kylään anoppilaan. Otin lapsen pois turvakaukalosta ja aloin riisua ulkovaatteita, kun anoppi riuhtaisi lapsen pois sylistäni ja sanoi " riisutaampas ulkovaatteet" suuni loksahti auki anopin toiminnasta.
Kotona otin miehen kanssa asian puheeksi ja mies sanoi, että suutun turhaan. Pyysin miestä keskustelemaan äitinsä kanssa, mutta ei suostunut. Miehen mielestä tuo ei ollut loukkaantumisen arvoista.
Mielipiteitä?
Kommentit (158)
Näin jo teini-ikään ehtineiden lasten vanhempana sanoisin, että anna anopin hössöttää, hoitaa vauvaa ja kehittää omaa suhdettaan häneen. Minä olin myöhemmin kiitollinen kaikesta hoitoavusta ja isovanhempien läheisestä suhteesta lapsiini. Lapsilla ei voi koskaan olla liikaa rakastavia ihmisiä ympärillään.
Tämä on minun mielipiteeni, tiedän, että monen mielestä anopeille pitää lyödä heti kättelyssä luu kurkkuun ja näyttää heille heidän vähäinen paikkansa lapsen elämässä. Sitä sitten usein saakin mitä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan ymmärrän anopin käytöksen. Hän oli vain kovin innoissaan pienokaisesta.
Ei mitään sen ihmeempää.
Mä olin niin innoissani herkullisesta ateriasta, että unohdin maksaa ravintolasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tässä vaiheessa kiellät anopilta rakkaudenosoitukset vauvaa kohtaan, niin älä sitten ihmettele, kun lapsi on 1-3 -vuotias, eikä anoppi enää kiinnostukaan ottamaan täysin vieraaksi jäänyttä lasta hoitoon, kun sinä ja puolisosi sitä omaa aikaa niin kovasti kaipaisitte.
Kyllä me ollaan saatu miehen kanssa saatu aikaa kahdestaan, vaikka anoppi hoitanut tasan 0 minuuttia.
Oman äitisi olet sallinut hoitaa, mutta et anopin?
Vierailija kirjoitti:
Näin jo teini-ikään ehtineiden lasten vanhempana sanoisin, että anna anopin hössöttää, hoitaa vauvaa ja kehittää omaa suhdettaan häneen. Minä olin myöhemmin kiitollinen kaikesta hoitoavusta ja isovanhempien läheisestä suhteesta lapsiini. Lapsilla ei voi koskaan olla liikaa rakastavia ihmisiä ympärillään.
Tämä on minun mielipiteeni, tiedän, että monen mielestä anopeille pitää lyödä heti kättelyssä luu kurkkuun ja näyttää heille heidän vähäinen paikkansa lapsen elämässä. Sitä sitten usein saakin mitä tilaa.
Tuossa ap:n tarinassa jotenkin huokuu anopin rajaton käytös. Se on asia, josta ei kukaan ikinä ole ollut kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tässä vaiheessa kiellät anopilta rakkaudenosoitukset vauvaa kohtaan, niin älä sitten ihmettele, kun lapsi on 1-3 -vuotias, eikä anoppi enää kiinnostukaan ottamaan täysin vieraaksi jäänyttä lasta hoitoon, kun sinä ja puolisosi sitä omaa aikaa niin kovasti kaipaisitte.
Kyllä me ollaan saatu miehen kanssa saatu aikaa kahdestaan, vaikka anoppi hoitanut tasan 0 minuuttia.
Oman äitisi olet sallinut hoitaa, mutta et anopin?
Muun muassa mieheni sisko on mielellään hoitanut. Siis mieheni sukulainen, ei minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin jo teini-ikään ehtineiden lasten vanhempana sanoisin, että anna anopin hössöttää, hoitaa vauvaa ja kehittää omaa suhdettaan häneen. Minä olin myöhemmin kiitollinen kaikesta hoitoavusta ja isovanhempien läheisestä suhteesta lapsiini. Lapsilla ei voi koskaan olla liikaa rakastavia ihmisiä ympärillään.
Tämä on minun mielipiteeni, tiedän, että monen mielestä anopeille pitää lyödä heti kättelyssä luu kurkkuun ja näyttää heille heidän vähäinen paikkansa lapsen elämässä. Sitä sitten usein saakin mitä tilaa.
Tuossa ap:n tarinassa jotenkin huokuu anopin rajaton käytös. Se on asia, josta ei kukaan ikinä ole ollut kiitollinen.
No ei huoku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tässä vaiheessa kiellät anopilta rakkaudenosoitukset vauvaa kohtaan, niin älä sitten ihmettele, kun lapsi on 1-3 -vuotias, eikä anoppi enää kiinnostukaan ottamaan täysin vieraaksi jäänyttä lasta hoitoon, kun sinä ja puolisosi sitä omaa aikaa niin kovasti kaipaisitte.
Kyllä me ollaan saatu miehen kanssa saatu aikaa kahdestaan, vaikka anoppi hoitanut tasan 0 minuuttia.
Oman äitisi olet sallinut hoitaa, mutta et anopin?
Muun muassa mieheni sisko on mielellään hoitanut. Siis mieheni sukulainen, ei minun.
Miehesi äiti on kuitenkin tämän miehesi ja hänen siskonsa synnyttänyt ja kasvattanut. Miksi hän ei kelpaa riisumaan ulkovaatteita vauvaltasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä taisit nyt loukkaantua ihan turhaan. Vauvasi ei siitä kärsi, jos mummo hänet riisuu.
Mä kyllä näen, että anoppi tuossa tuossa rajattomasti.
Ap:n kannattaa seuraavaa kertaa varten tehdä suunnitelma, ettei näin pääse käymään toisten.
Ap, onko anopin kanssa muita ongelmia?
Suosittelen että ojentaa vauvan heti ovella anopille riiauttavaksi. Ja iloitsee!
Hyvä suunnitelma
Vierailija kirjoitti:
Jos tässä vaiheessa kiellät anopilta rakkaudenosoitukset vauvaa kohtaan, niin älä sitten ihmettele, kun lapsi on 1-3 -vuotias, eikä anoppi enää kiinnostukaan ottamaan täysin vieraaksi jäänyttä lasta hoitoon, kun sinä ja puolisosi sitä omaa aikaa niin kovasti kaipaisitte.
Mun kälylle kävi just näin. Ei antanut anopin tyyliin koskeakaan vauvaan tai pitkin hampain antoi syliin ja vahti itse vieressä. Anoppi teki vauvan kanssa kaiken väärin ja sen käly hänelle myös pari kertaa kertoi.
Nyt käly valittaa katkerana kun anoppi ottaa hoitoon muita lapsenlapsia ja käyttää hoplopissa jne. ”mutta hänen lapsensa ei kiinnosta”. Eihän tuo nyt todellakaan tasavertaista kohtelua anopiltamme ole, mutta en voi häntä syyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti ne sanat jo valmiiksi, koska kokenuksesta tiedän, että se röyhkeys, miten jotkut alkaa toimia noossa tilanteissa voi hämmentää ja mennä jauhot suuhun. Seuraava askel tuosta on sitten äidin mitätöinti. Ei kunnioiteta vanhempien kasvatusperiaatteita vaan joko avoimestitai selän takana rikotaan niitä.
Aivan samoja kokemuksia. Olen ystävällinen ja kiltti ihminen. Näitä piirteitä hyväksikäyttäen anoppi kävi aina vaan röyhkeämmäksi. Onneksi sain viimein vedettyä rajat etäisyyden kautta. Muuten koko ihana perheeni olisi rikkoontunut. Nyt voimme hyvin. Mutta tavaroita ja lapsia vietiin kädestä, määräiltiin, kontrolloitiin, mitätöitiin, puhuttiin pahaa ja väheksyvästi äitiydestäni, huushollattiin kotonani ilman lupaa jne
Miksi ihmeessä irrotit otteesi vauvastasi? Voisiko hänet kadullakin joku tuosta noin vain viedä?
Mä olisin pitäny kynsin ja hampain kiinni. Noh, siis ainakin melkein =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kuule kun menette sinne ensi kerralla niin ojennat muksun anopille, että tässä olis riisuttavaa.
Näin sinun ei tarvitse kokea että anoppi kävelee ylitsesi ja kaikki ovat onnellisia.
Sen takiahan te veitte sen vauvan näytille, että anoppi saa hetken hoivailla. Draamaa, draamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaltaisesi äidit tekevät hallaa sukulaissuhteille draamailemalla turhasta. Omassa lähipiirissäni on valitettavasti sinunlaisesi mustasukkainen äiti, joka ei anna lasta muiden syliin, eikä halua että kukaan muu koskee tai leikkii lapsen kanssa. Lapsella ei ole tämän vuoksi mitään suhdetta sukulaisiinsa.
Tämä on hirveän surullista. On paljon tutkimuksia siitä, kuinka isovanhemmat ja muut lähisukulaiset rikastuttavat lapsen elämää. Äidin epävarmuuden ja mustasukkaisuuden takia lapselta evätään monen ihmisen rakkaus.
Erityisen pahalta tuntuu, koska toisen perheenjäsenen lapset ovat kuin omiani. Sitten yhtäkkiä on lapsi jota ei uskalla edes koskea. Lapset rakastavat minua ja minä heitä kuin omiani. Sydäntä särkee, ett en voi rakastaa myös tätä yhtä kuin omaani.
Jos tämä aloitus on totta, eikä provoa (kuten syvästi toivon), niin älä ole itsekäs. Lapset ovat vain lainassa, ne eivät ole omaisuutta. Miksi et halua, että lapsesi saa kokea olevansa rakastettu sukunsa puolesta?
Aika harva haluaa lähelleen lasta omivan ihmisen. Sinun ei kuulu äiteillä ja omia muiden lapsia. On luonnonvastaista sille oikealle äidille. Luonnossakin eläinäidit ovat raivona, jos joku vieras naaras lähestyy niiden poikasia. Jos olet normaali hyvä läheinen lapselle, se on varmasti toivottavaa. Mutta nyt kirjoitat, että lapset ovat kuin omiasi. Se on virhe. He eivät ole sinun. Syytät äitiä mustasukkaisuudesta, vaikka olet sitä itse, toisten lapsista.
Minusta oli myös ihanaa lasten ollessa pieniä kun kylään tullessa mummit ottivat lapset riisuttavaksi ja hetkeksi haltuunsa. Tätä teki sekä anoppi että oma äitini.
Siinä sai itse sen muutaman minuutin ottaa rauhassa takkia pois, hengähtää ja tervehtiä muut.
Vierailija kirjoitti:
Minusta oli myös ihanaa lasten ollessa pieniä kun kylään tullessa mummit ottivat lapset riisuttavaksi ja hetkeksi haltuunsa. Tätä teki sekä anoppi että oma äitini.
Siinä sai itse sen muutaman minuutin ottaa rauhassa takkia pois, hengähtää ja tervehtiä muut.
Tämä on niin tilannesidonnainen asia. Millainen se anoppi on. Jos päsmäröi ja kilpailee lapsesta, silloin ap:n kuvailema käytös ahdistaa. Jos taas on kiva ja auttavainen, onnellinen vauvasta ja kunnioittaa miniää, silloin tuo käytös on vaan toivottavaa, että autetaan vauvan kanssa.
Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:
Te ette ilmeisesti kukaan syö kunnon aamiaista. Silloin tulee helposti riitaiseksi.
Minä syön joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahilloa. Olemme tehneet näin jo 18 vuotta.
Meille ei tulisi mieleenkään riidellä appivanhempiemme kanssa. Ei koskaan. Ei ikinä.
Tämä on hyvä vinkki. Keskustelkaa asiasta hyvän graham-puuron ääressä. Puhumalla asiat selviävät.
Mutta lapsen äiti kärsi tilanteesta ihan selkeästi. Sillä on väliä!