Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuus tekee parisuhteesta paremman
31.05.2015 |
Kyllä se näin on todettava, kun vertailee omia ja lähipiirin kokemuksia pitkistä suhteista. Kun työpäivän jälkeen pitää hoitaa lapsille ruokaa ja kyyti harrastuksiin ja iltatoimet ja kaikki, ei siinä hirveästi jää energiaa parisuhteen ylläpitoon. Pahinta on, että kerran huonoksi päässyt suhde ei välttämättä tule enää entiselleen myöhrmminkään.
Voihan sitä aina neuvoa "panostamaan suhteeseen", mutta kaikilla ei yksinkertaisesti riitä puhti sekä hyvään vanhemmuuteen että hyvään kumppanuuteen.
Ynmärrän, ettei moni voi valita lapsettomuutta kovan vauvakuumeen vuoksi, mutta niiden, jotka voivat, kannattaa ottaa tämä asia todella huomioon.
Kommentit (139)
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:20"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 12:58"]
Minusta on ihana ajatus, että vanhoina voidaan katsella yhteistä elämää taaksepäin ja nähdä kaikkia erilaisia vaiheita, joiden läpi parisuhteemme on kestänyt.
[/quote]
Miksi lapsettomat ei voisi tehdä samaa :o ? Vai onko suhde teille joku "katotaan meneekä se tästä rikki, entäs tästä" -peli? Lapsia hommataan "Temptation Island" -tyyliin kokeiluksi miten mitä kaikkea se kestää tai missä tulee raja ettei kestäkään?
[/quote]
Emme tehneet lapsia siksi, että voidaan vanhoina tuumailla yhdessä mitä kaikkea ollaan kestetty. Yehtiin lapsia koska haluttiin niitä. Lapset kuitenkin syventävät suhdetta, sitä e voii kiistää. Lapset tuovat ilon, surun, murheen ja onnen kokemuksia, jotka rikastuttavat puolisoiden yhteistä kokemusmaailmaa, mikä siis syventää parisuhdetta. Vaikeudet ja niistä selviäminen syventävät myös. Toki lapsettomillakin pariskunnilla on omat kokemuksensa, mutta yhteiset lapset ovat kuitenkin jotain aika ainutlaatuista. Lapsettomilla elämä on kuitenkin aika samanlaista jatkumoa kun taas lapsellisilla pariskunnilla ajat vaihtelevat paljon. Elämänkaarenvaihetakin määritellään puheessa usein lasten mukaan kuten "aika ennen lapsia", "pikkulapsiaika", "kun lapset on muuttaaneet kotoa", "teinivanhemmuus" jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti kuulee äitien sanovan että lapset ovat elämässä tärkeimmät ja rakkaimmat, vasta sen jälkeen tulee mies. Minusta tämä on kauhea ajatus parisuhteen kannalta, ja osoittaa että parisuhde on kärsinyt tai ei ole ollut alun perinkään hyvä. Minulle mies on se kaikkein läheisin ja rakkain. Tilanne olisi sama vaikka minulla olisi lapsia.
Ap on niiiin oikeassa.
Ymmärrän kyllä, että ihminen haluaa biologisia lapsia. Mutta mitenkään en voi ymmärtää, miksi uusperheissä hankitaan lapsia??? Siis jos molemmilla on jo lapsia - niin miksi pitää pilata uusikin parisuhde vielä yhteisillä lapsilla?
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:30"]
Monesti kuulee äitien sanovan että lapset ovat elämässä tärkeimmät ja rakkaimmat, vasta sen jälkeen tulee mies. Minusta tämä on kauhea ajatus parisuhteen kannalta, ja osoittaa että parisuhde on kärsinyt tai ei ole ollut alun perinkään hyvä. Minulle mies on se kaikkein läheisin ja rakkain. Tilanne olisi sama vaikka minulla olisi lapsia.
[/quote]
En millään voi uskoa, että ajattelisit noin jos sinulla olisi lapsia. Itsekin rakastan miestäni ja hän on minulle läheisin ja todella tärkeä mutta lapset on astetta korkeammalla. Vaikka tekisin paljon mieheni vuoksi, lasten vuoksi olen valmis taistelemaan toisella tavalla. Katsellessani synnytyksen jälkeisenä yönä esikoista siinä vieressäni, ajattelin, että tämän lapsen vuoksi teen mitä vain, tälle ei saa koskaan sattua mitään pahaa ja tätä minä varjelen hengelläni. Tuli ihan sellainen leijonäitifiilis, josta aina puhutaan mutta jota en ollut ymmärtänyt. Tuo tunne tuli ensin ja vasta myöhemmin kasvoi rakkaus vähitellen.
Tämä on toisaalta ihan luonnollista evoluution kannalta. Tärkeintä on aina turvata jälkeläisten selviytyminen vaikka se vaatisi kovan hinnan. Näin se menee luonnossa.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:30"]
Monesti kuulee äitien sanovan että lapset ovat elämässä tärkeimmät ja rakkaimmat, vasta sen jälkeen tulee mies. Minusta tämä on kauhea ajatus parisuhteen kannalta, ja osoittaa että parisuhde on kärsinyt tai ei ole ollut alun perinkään hyvä. Minulle mies on se kaikkein läheisin ja rakkain. Tilanne olisi sama vaikka minulla olisi lapsia.
[/quote]
Tämä on juuri näin!! Pysyy asiat oikeassa järjestyksessä! Jos joskus sinulle tulee lapsia niin sinulla on todella hyvät mahdollisuudet onnelliseen perheeseen ja hyvään perhe-elämään!!
Mies 77
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:30"]
Monesti kuulee äitien sanovan että lapset ovat elämässä tärkeimmät ja rakkaimmat, vasta sen jälkeen tulee mies. Minusta tämä on kauhea ajatus parisuhteen kannalta, ja osoittaa että parisuhde on kärsinyt tai ei ole ollut alun perinkään hyvä. Minulle mies on se kaikkein läheisin ja rakkain. Tilanne olisi sama vaikka minulla olisi lapsia.
[/quote]
En millään voi uskoa, että ajattelisit noin jos sinulla olisi lapsia. Itsekin rakastan miestäni ja hän on minulle läheisin ja todella tärkeä mutta lapset on astetta korkeammalla. Vaikka tekisin paljon mieheni vuoksi, lasten vuoksi olen valmis taistelemaan toisella tavalla. Katsellessani synnytyksen jälkeisenä yönä esikoista siinä vieressäni, ajattelin, että tämän lapsen vuoksi teen mitä vain, tälle ei saa koskaan sattua mitään pahaa ja tätä minä varjelen hengelläni. Tuli ihan sellainen leijonäitifiilis, josta aina puhutaan mutta jota en ollut ymmärtänyt. Tuo tunne tuli ensin ja vasta myöhemmin kasvoi rakkaus vähitellen.
Tämä on toisaalta ihan luonnollista evoluution kannalta. Tärkeintä on aina turvata jälkeläisten selviytyminen vaikka se vaatisi kovan hinnan. Näin se menee luonnossa.
[/quote]
Luonollista ehkä evoluuution kannalta mutta ongelmaksi muodostuu se että ihminen ei ole evoluution tuote.
Näin se menee luonossa mutta ihminen kun on ihminen ei eläin. Jos ihminen olisi eläin se ei voisi tuntea mainitsemaasi rakkautta ollenkaan. Eläimet eivät tunne rakkautta eikä mikään mekanismi evoluutiossa voi luoda asiaa nimeltä rakkaus.
Mies 77
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:59"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:30"]
Monesti kuulee äitien sanovan että lapset ovat elämässä tärkeimmät ja rakkaimmat, vasta sen jälkeen tulee mies. Minusta tämä on kauhea ajatus parisuhteen kannalta, ja osoittaa että parisuhde on kärsinyt tai ei ole ollut alun perinkään hyvä. Minulle mies on se kaikkein läheisin ja rakkain. Tilanne olisi sama vaikka minulla olisi lapsia.
[/quote]
En millään voi uskoa, että ajattelisit noin jos sinulla olisi lapsia. Itsekin rakastan miestäni ja hän on minulle läheisin ja todella tärkeä mutta lapset on astetta korkeammalla. Vaikka tekisin paljon mieheni vuoksi, lasten vuoksi olen valmis taistelemaan toisella tavalla. Katsellessani synnytyksen jälkeisenä yönä esikoista siinä vieressäni, ajattelin, että tämän lapsen vuoksi teen mitä vain, tälle ei saa koskaan sattua mitään pahaa ja tätä minä varjelen hengelläni. Tuli ihan sellainen leijonäitifiilis, josta aina puhutaan mutta jota en ollut ymmärtänyt. Tuo tunne tuli ensin ja vasta myöhemmin kasvoi rakkaus vähitellen.
Tämä on toisaalta ihan luonnollista evoluution kannalta. Tärkeintä on aina turvata jälkeläisten selviytyminen vaikka se vaatisi kovan hinnan. Näin se menee luonnossa.
[/quote]
Luonollista ehkä evoluuution kannalta mutta ongelmaksi muodostuu se että ihminen ei ole evoluution tuote.
Näin se menee luonossa mutta ihminen kun on ihminen ei eläin. Jos ihminen olisi eläin se ei voisi tuntea mainitsemaasi rakkautta ollenkaan. Eläimet eivät tunne rakkautta eikä mikään mekanismi evoluutiossa voi luoda asiaa nimeltä rakkaus.
Mies 77
[/quote]
Rakkaus siinä missä ihminenkin on evoluution tuotosta. Rakkauden takana on ihan fysiologiset tekijät. Eläimet eivät tunne rakkautta koska niiden evolutiivinen kehitys ei ole (vielä?) siinä pisteessä. Ihmisen kehityksessä on kuitenkin jostain syystä ollut edullisinta tuntea rakkautta, ehkä siksi koska kaksi aikuista, joilla on syvä kiintymyssuhde pystyy huolehtimaan jälkeläisistä paremmin tai ehkä rakkaus on seksuaalivalinnan tuotosta kun äiti pystyy valitsemaan itseensä ja siten myös tuleviin lapsiin parhaiten sitoutuneimman yksilön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:30"]
Monesti kuulee äitien sanovan että lapset ovat elämässä tärkeimmät ja rakkaimmat, vasta sen jälkeen tulee mies. Minusta tämä on kauhea ajatus parisuhteen kannalta, ja osoittaa että parisuhde on kärsinyt tai ei ole ollut alun perinkään hyvä. Minulle mies on se kaikkein läheisin ja rakkain. Tilanne olisi sama vaikka minulla olisi lapsia.
[/quote]
En millään voi uskoa, että ajattelisit noin jos sinulla olisi lapsia. Itsekin rakastan miestäni ja hän on minulle läheisin ja todella tärkeä mutta lapset on astetta korkeammalla. Vaikka tekisin paljon mieheni vuoksi, lasten vuoksi olen valmis taistelemaan toisella tavalla. Katsellessani synnytyksen jälkeisenä yönä esikoista siinä vieressäni, ajattelin, että tämän lapsen vuoksi teen mitä vain, tälle ei saa koskaan sattua mitään pahaa ja tätä minä varjelen hengelläni. Tuli ihan sellainen leijonäitifiilis, josta aina puhutaan mutta jota en ollut ymmärtänyt. Tuo tunne tuli ensin ja vasta myöhemmin kasvoi rakkaus vähitellen.
Tämä on toisaalta ihan luonnollista evoluution kannalta. Tärkeintä on aina turvata jälkeläisten selviytyminen vaikka se vaatisi kovan hinnan. Näin se menee luonnossa.
[/quote]
Tähän haluan lisätä vielä, että toivon myös lasten olevan miehelle tärkeämpiä kuin minä.
Niinhän se on. Parisuhde menee huonommaksi lasten jälkeen. Itse en silti valitsisi lapsettomuutta. Jos haluaa lapsen niin ei se pelkkä hyvä parisuhde tee onnelliseksi. Ja parisuhde voi taas kohentua kun lapset kasvavat ja on enemmän aikaa toisilleen. Toisaalta lapset tuovat myös oman syvyytensä suhteeseen, on entistä enemmän sitoutunut ja oppii toisesta vieläkin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 18:06"][quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 17:56"]
Kannattaa muistaa ettei se pieni lapsi vaihe kestä lopulta kovinkaan kauaa. Ja onhan se ihanaa järjestää sukujuhlia ja oman lapsen yo tai ammattikoulun valmistujaisia. Itse mietin alle kolmekymppisenä etten lapsia tee mutta mieli muuttuu, ja se on normaalia. Ihminen kasvaa henkisesti. Enää ei kaipaa baari-iltoja samalla tavalla, reissattukin on jo tarpeeksi kahdestaan. Nyt haluamme perheen jonka kanssa kasvaa ja viettää aikaa.
[/quote]
Tän palstan juttuja kun lukee, niin en ihan heti menisi sanomaan, että lasten hankkiminen on merkki henkisestä kasvusta.
[/quote]
Täällä on nykyään enemmistönä velat, suhteista syrjäytyneet miehet ja teinit. Perheelliset on lähteneet muualle.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:30"]
Monesti kuulee äitien sanovan että lapset ovat elämässä tärkeimmät ja rakkaimmat, vasta sen jälkeen tulee mies. Minusta tämä on kauhea ajatus parisuhteen kannalta, ja osoittaa että parisuhde on kärsinyt tai ei ole ollut alun perinkään hyvä. Minulle mies on se kaikkein läheisin ja rakkain. Tilanne olisi sama vaikka minulla olisi lapsia.
[/quote]
Tämä on juuri näin!! Pysyy asiat oikeassa järjestyksessä! Jos joskus sinulle tulee lapsia niin sinulla on todella hyvät mahdollisuudet onnelliseen perheeseen ja hyvään perhe-elämään!!
Mies 77
[/quote]
Päinvastoin. Jos nainen laittaa miehensä lastensa edelle niin siinä perheessä ei kyllä onnellisia lapsia kasva. Kukaan normaali mies ja isä ei edes haluaisi tuollaista järjestelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:59"][quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:30"]
Monesti kuulee äitien sanovan että lapset ovat elämässä tärkeimmät ja rakkaimmat, vasta sen jälkeen tulee mies. Minusta tämä on kauhea ajatus parisuhteen kannalta, ja osoittaa että parisuhde on kärsinyt tai ei ole ollut alun perinkään hyvä. Minulle mies on se kaikkein läheisin ja rakkain. Tilanne olisi sama vaikka minulla olisi lapsia.
[/quote]
En millään voi uskoa, että ajattelisit noin jos sinulla olisi lapsia. Itsekin rakastan miestäni ja hän on minulle läheisin ja todella tärkeä mutta lapset on astetta korkeammalla. Vaikka tekisin paljon mieheni vuoksi, lasten vuoksi olen valmis taistelemaan toisella tavalla. Katsellessani synnytyksen jälkeisenä yönä esikoista siinä vieressäni, ajattelin, että tämän lapsen vuoksi teen mitä vain, tälle ei saa koskaan sattua mitään pahaa ja tätä minä varjelen hengelläni. Tuli ihan sellainen leijonäitifiilis, josta aina puhutaan mutta jota en ollut ymmärtänyt. Tuo tunne tuli ensin ja vasta myöhemmin kasvoi rakkaus vähitellen.
Tämä on toisaalta ihan luonnollista evoluution kannalta. Tärkeintä on aina turvata jälkeläisten selviytyminen vaikka se vaatisi kovan hinnan. Näin se menee luonnossa.
[/quote]
Luonollista ehkä evoluuution kannalta mutta ongelmaksi muodostuu se että ihminen ei ole evoluution tuote.
Näin se menee luonossa mutta ihminen kun on ihminen ei eläin. Jos ihminen olisi eläin se ei voisi tuntea mainitsemaasi rakkautta ollenkaan. Eläimet eivät tunne rakkautta eikä mikään mekanismi evoluutiossa voi luoda asiaa nimeltä rakkaus.
Mies 77
[/quote]
Mitä VITTUA?! Että ihminen ei ole evoluution tuotos? Onnittelut, koko av-historian typerin kommentti.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:29"]
Emme tehneet lapsia siksi, että voidaan vanhoina tuumailla yhdessä mitä kaikkea ollaan kestetty. Yehtiin lapsia koska haluttiin niitä. Lapset kuitenkin syventävät suhdetta, sitä e voii kiistää. Lapset tuovat ilon, surun, murheen ja onnen kokemuksia, jotka rikastuttavat puolisoiden yhteistä kokemusmaailmaa, mikä siis syventää parisuhdetta. Vaikeudet ja niistä selviäminen syventävät myös. [/quote]
Ymmärrätkö, että isolla osalla ei suinkaan ole noin, vaan ne surut, murheet ja vaikeudet erottavat eivätkä yhdistä? Niin on jokaisessa elämän kriisissä - sama asia voi yhdistää mutta myös erottaa, ja tilastollisestikin pikkulapsiaika erottaa pareja kaikkein eniten. Te olette olleet siis onnekkaita, ja poikkeuksellisia, kun ette siihen enemmistöön kuulu.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:29"]Lapsettomilla elämä on kuitenkin aika samanlaista jatkumoa kun taas lapsellisilla pariskunnilla ajat vaihtelevat paljon. Elämänkaarenvaihetakin määritellään puheessa usein lasten mukaan kuten "aika ennen lapsia", "pikkulapsiaika", "kun lapset on muuttaaneet kotoa", "teinivanhemmuus" jne. [/quote]
Huh huh, samanlaista jatkumoa :o ? Tuohon ei voi nyt kyllä edes sanoa mitään, oli niin typerästi tokaistu. Kyllä, lapsettomien elämä on ihan samanlaista jatkumoa kaksikymppisestä eläkeikään ja kuolemaan asti, voi luoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus on dopamiinin tuotantoa aivoissa. Evoluution tulosta sekin.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:30"]
Monesti kuulee äitien sanovan että lapset ovat elämässä tärkeimmät ja rakkaimmat, vasta sen jälkeen tulee mies. Minusta tämä on kauhea ajatus parisuhteen kannalta, ja osoittaa että parisuhde on kärsinyt tai ei ole ollut alun perinkään hyvä. Minulle mies on se kaikkein läheisin ja rakkain. Tilanne olisi sama vaikka minulla olisi lapsia.
[/quote]
En millään voi uskoa, että ajattelisit noin jos sinulla olisi lapsia. Itsekin rakastan miestäni ja hän on minulle läheisin ja todella tärkeä mutta lapset on astetta korkeammalla. Vaikka tekisin paljon mieheni vuoksi, lasten vuoksi olen valmis taistelemaan toisella tavalla.
[/quote]
Minusta tuo kuulostaa kamalalta. En halua missään nimessä että joku olisi minulle miestäni tärkeämpi, enkä kyllä rehellisesti sanottuna halua että joku muu on miehelleni tärkeämpi kuin minä. Mitä järkeä parisuhteessa enää olisi, jos emme olisi toisillemme ne tärkeimmät? Minusta ei mitään, enkä halua itseäni ikinä tuollaiseen tilanteeseen ajaa, tuntuisipa se sitten miten luonnolliselta tahansa. En haluaisi lobotomiaakaan vaikka miten etukäteen luvattaisiin että ei se sitten enää jälkikäteen harmita yhtään...
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:59"]
Eläimet eivät tunne rakkautta eikä mikään mekanismi evoluutiossa voi luoda asiaa nimeltä rakkaus.
[/quote]
Millä ihmeellä tuon väitteen perustelet? Eläimet kiintyvät, rakastavat ja huolehtivat ihan yhtä lailla kuin ihminenkin. Osoittaa typeryyttä rajata tunteet vain ihmiseläimen ominaisuudeksi!
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 12:01"][quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 17:56"]
Kannattaa muistaa ettei se pieni lapsi vaihe kestä lopulta kovinkaan kauaa. Ja onhan se ihanaa järjestää sukujuhlia ja oman lapsen yo tai ammattikoulun valmistujaisia. Itse mietin alle kolmekymppisenä etten lapsia tee mutta mieli muuttuu, ja se on normaalia. Ihminen kasvaa henkisesti. Enää ei kaipaa baari-iltoja samalla tavalla, reissattukin on jo tarpeeksi kahdestaan. Nyt haluamme perheen jonka kanssa kasvaa ja viettää aikaa.
[/quote]
Tämä olikin paras selitys, jonka olen kuullut: en halunnut lapsia, mutta tein niitä, koska halusin järjestää ylppärijuhlat. Voi hyvää päivää.
Minulle hyvä parisuhde on tärkeämpää kuin valmistujaisjuhlien isännöinti, ja lapset nyt vain huonontavat parisuhdetta.
[/quote]
Jos parisuhde ei kestäisi lapsia, niin ei kyllä ole kestämisen arvoinen suhde. Huono parisuhdehan ei tietty kestä vaikka ei olisi lapsiakaan. Meidän parisuhdetta ei lasten saaminen horjuttanut mitenkään ja elämääkin vain rikasti. Nuo ylppärijuhlat ja muut ovat vain pikantti lisä arkeen, esimerkki siitä mitä lapsettomat ei voi kokea. Parempi esimerkki tosin mielestäni on omilta lapsilta tuleva vilpitön rakkaus.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:30"]
Monesti kuulee äitien sanovan että lapset ovat elämässä tärkeimmät ja rakkaimmat, vasta sen jälkeen tulee mies. Minusta tämä on kauhea ajatus parisuhteen kannalta, ja osoittaa että parisuhde on kärsinyt tai ei ole ollut alun perinkään hyvä. Minulle mies on se kaikkein läheisin ja rakkain. Tilanne olisi sama vaikka minulla olisi lapsia.
[/quote]
En millään voi uskoa, että ajattelisit noin jos sinulla olisi lapsia. Itsekin rakastan miestäni ja hän on minulle läheisin ja todella tärkeä mutta lapset on astetta korkeammalla. Vaikka tekisin paljon mieheni vuoksi, lasten vuoksi olen valmis taistelemaan toisella tavalla.
[/quote]
Minusta tuo kuulostaa kamalalta. En halua missään nimessä että joku olisi minulle miestäni tärkeämpi, enkä kyllä rehellisesti sanottuna halua että joku muu on miehelleni tärkeämpi kuin minä. Mitä järkeä parisuhteessa enää olisi, jos emme olisi toisillemme ne tärkeimmät? Minusta ei mitään, enkä halua itseäni ikinä tuollaiseen tilanteeseen ajaa, tuntuisipa se sitten miten luonnolliselta tahansa. En haluaisi lobotomiaakaan vaikka miten etukäteen luvattaisiin että ei se sitten enää jälkikäteen harmita yhtään...
[/quote]
Sama täällä! En ymmärrä niitä ihmisiä joille lapset on niin tärkeät että "unohdetaan" se puoliso ja elämä pyörii vain lasten ympärillä. No ne lapset kasvaa ja muuttaa omilleen/perustaa omia perheitä ja hups siinä vieressä onkin se puoliso jota ei olla muistettu kahdeksaantoista vuoteen. No erohan siinä tulee koska "tuo ei enää tee mua onnelliseksi".
Mulle mies on ja tulee aina olemaan kaikista tärkein. Lapset on "lainassa" ja oppimassa elämään meidän kanssa ja tottakai toivotaan että säilymme läheisinä lastemme ja heidän mahdollisien perheiden kanssa aina mutta ymmärretään että heillä on sitten se oma elämä ja meillä omamme.
Olemme aina valmiita tukemaan lapsia kaikilla mahdollisilla keinoilla ja heillä on aina paikkansa meidän kodissa vaikka mitä tapahtuisi. Mutta tärkein minulle on mieheni. Ja toivon koko sydämestäni että lapsemmekin löytävät jokainen sen oman puolison joka on heille tarkoitettu ja jonka kanssa jakaa elämä.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:56"][quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:30"]
Monesti kuulee äitien sanovan että lapset ovat elämässä tärkeimmät ja rakkaimmat, vasta sen jälkeen tulee mies. Minusta tämä on kauhea ajatus parisuhteen kannalta, ja osoittaa että parisuhde on kärsinyt tai ei ole ollut alun perinkään hyvä. Minulle mies on se kaikkein läheisin ja rakkain. Tilanne olisi sama vaikka minulla olisi lapsia.
[/quote]
Tämä on juuri näin!! Pysyy asiat oikeassa järjestyksessä! Jos joskus sinulle tulee lapsia niin sinulla on todella hyvät mahdollisuudet onnelliseen perheeseen ja hyvään perhe-elämään!!
Mies 77
[/quote]
Itse olisin kauhuissani jos mieheni laittaisi mun hengen lastemme edelle. Lapset ensin, tietenkin. Rakkautta riittää kyllä tarpeeksi puolisillekin.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 12:58"]
Minusta on ihana ajatus, että vanhoina voidaan katsella yhteistä elämää taaksepäin ja nähdä kaikkia erilaisia vaiheita, joiden läpi parisuhteemme on kestänyt.
[/quote]
Miksi lapsettomat ei voisi tehdä samaa :o ? Vai onko suhde teille joku "katotaan meneekä se tästä rikki, entäs tästä" -peli? Lapsia hommataan "Temptation Island" -tyyliin kokeiluksi miten mitä kaikkea se kestää tai missä tulee raja ettei kestäkään?