Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuus tekee parisuhteesta paremman
31.05.2015 |
Kyllä se näin on todettava, kun vertailee omia ja lähipiirin kokemuksia pitkistä suhteista. Kun työpäivän jälkeen pitää hoitaa lapsille ruokaa ja kyyti harrastuksiin ja iltatoimet ja kaikki, ei siinä hirveästi jää energiaa parisuhteen ylläpitoon. Pahinta on, että kerran huonoksi päässyt suhde ei välttämättä tule enää entiselleen myöhrmminkään.
Voihan sitä aina neuvoa "panostamaan suhteeseen", mutta kaikilla ei yksinkertaisesti riitä puhti sekä hyvään vanhemmuuteen että hyvään kumppanuuteen.
Ynmärrän, ettei moni voi valita lapsettomuutta kovan vauvakuumeen vuoksi, mutta niiden, jotka voivat, kannattaa ottaa tämä asia todella huomioon.
Kommentit (139)
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 15:28"]
Lapset toki asettavat haasteita parisuhteelle. Yksi haasteista on se että parisuhteeseen on ikään kuin "pakko" panostaa. Ilman lapsia olisin jo ehkä eronnut. Suhteen hoitaminen kuitenkin kannatti myös sen suhteen takia ei vain lasten vuoksi.
[/quote]
Eikö tuon voi ajatella myös niin päin, että lapsettoman pariskunnan sitä vasta pitääkin panostaa kahdenkeskiseen suhteeseensa, muita perheenjäseniä kun ei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä ketjuissa ei koskaan kommentoi ymmärtäväiset ja empaattiset ihmiset.
Hmmm... On totta, että 12v onnellisen, joskin vaiherikkaan yhteiselon jälkeen en olisi voinut kuvitella sellaisten parisuhdekriisien syvyyttä mitä lapset toivat tullessaan.
Tuolla aiemmin joku kirjoitti aivan kuin minä 10v sitten "En voi koskaan rakastaa ketään enempää kuin miestäni. En edes halua, että joku olisi miehelleni minua tärkeämpi".
Ja siinä sitä oltiin laitoksella käärö sylissä kun biologia iski halolla päähän: se rakkaus on jotain aivan käsittämätöntä. Se ajaa kaiken yli. Jos mies ei rakastaisi lasta, en voisi kuvitella arvostavani häntä.
Samalla kun lapset ovat kriisiyttäneet liittoa, ovat ne myös tuoneet siihen aivan uuden syvyyden. Vain lasten isä jakaa sen mielettömän rakkauden ja ylpeyden näitä olentoja kohtaan. Meillä oli mielettömän ihania huippujuttuja kahdestaan, mutta kyllä perheen yhteiset hetket ovat onnellisimpia.
Kyllä. Meillä olisi helpompaa ilman lapsia. Saisi uppoutua työhön ilman neuvotteluja puolison kanssa, harrastettaisin seksiä enemmän ja äänekkäämmin ja siellä missä huvittaa. Syötäisiin pitkiä aamiaisia ja toisen hyvin nukuttu yö ei olisi minulta pois. Käytäisiin keikoilla, teatterissa ja veneltäisiin. Urheiltaisiin yhdessä. Lomat olisivat aika erilaisia.
MUTTA: En vaihtaisi. En tiedä miten onnellisuutta mitataan, mutta jokainen vanhempi joka on saanut tuntea pienet kädet kaulan ympärillä ja saa asua talossa, jossa tepsuttelee pieni tyyppi tietää mistä puhun. Parisuhde on mielettömän tärkeä ja sen eteen kannattaa taistella.
Mutta kyllä sen tuoma onnellisuus asettuu aivan eri mittakaavaan kun siihen tulee lapsi.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 16:01"][quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 15:43"]
Pointti on, että on turha lesota mistään paremmasta parisuhteesta, kun ei tiedä lapsiperhe-elämästä yhtään mitään!
[/quote]
Kyllähän siitä on tilastotietoakin, että lapsettomilla on parempi parisuhde, ei se ole mitään mutua.
Tässä muuten bonuksena lisääntyjäbingo kaikille mamiäityleille-
http://7deadlysinners.typepad.com/sinners/images/breeder_bingo.jpg
[/quote]
Mistäs tämän tilaston löytää?
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 17:54"]
Ja siinä sitä oltiin laitoksella käärö sylissä kun biologia iski halolla päähän: se rakkaus on jotain aivan käsittämätöntä. Se ajaa kaiken yli.[/quote]
Kai sä ymmärrät ettei se ole oikeasti rakkautta, kun sun kehoon tulvii oxytocinia?
Sun biologia haluaa sen lapsen selviytyvän ja pumppaa sun kehon täyteen hormoneita, ei se ole rakkautta, vaan eliölajin yritys selviytyä.
Rakkaus on sen todellisessa muodossa vapaaehtoista, ei perustu riippuvuussuhteeseen niin kuin äidin ja lapsen välinen suhde.
Ei lapsikaan rakasta vanhempiaan, vaan se yrittää selviytyä aikuiseksi ja sen biologia luo voimakkaan tunnesiteen vanhempaan, sen takia jopa pahoinpidellyt lapsetkin vielä "rakastavat" vanhempiaan. Ei se ole oikeaa rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:30"]Monesti kuulee äitien sanovan että lapset ovat elämässä tärkeimmät ja rakkaimmat, vasta sen jälkeen tulee mies. Minusta tämä on kauhea ajatus parisuhteen kannalta, ja osoittaa että parisuhde on kärsinyt tai ei ole ollut alun perinkään hyvä. Minulle mies on se kaikkein läheisin ja rakkain. Tilanne olisi sama vaikka minulla olisi lapsia.
[/quote] "Vaikka minulla olisi lapsia" siinähän se tuli, et voi tietää koska sinulla ei niitä ole.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 18:01"][quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 17:54"]
Ja siinä sitä oltiin laitoksella käärö sylissä kun biologia iski halolla päähän: se rakkaus on jotain aivan käsittämätöntä. Se ajaa kaiken yli.[/quote]
Kai sä ymmärrät ettei se ole oikeasti rakkautta, kun sun kehoon tulvii oxytocinia?
Sun biologia haluaa sen lapsen selviytyvän ja pumppaa sun kehon täyteen hormoneita, ei se ole rakkautta, vaan eliölajin yritys selviytyä.
Rakkaus on sen todellisessa muodossa vapaaehtoista, ei perustu riippuvuussuhteeseen niin kuin äidin ja lapsen välinen suhde.
Ei lapsikaan rakasta vanhempiaan, vaan se yrittää selviytyä aikuiseksi ja sen biologia luo voimakkaan tunnesiteen vanhempaan, sen takia jopa pahoinpidellyt lapsetkin vielä "rakastavat" vanhempiaan. Ei se ole oikeaa rakkautta.
[/quote]
Eikä puolisoa rakasta oikeasti, ne on vaan ne feromonit ja hormonit ja kemikaalit mitkä siellä sekoilee. MOT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 23:47"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 21:45"]
Reddit... no, enpä viitsi sanoa, mitä ajattelen ihmisistä, jotka viettävät siellä aikaansa.
[/quote]
Sanoo ihminen, joka kirjoittaa Aihe vapaalle.
( ಠ ಠ )
[/quote]
Nauroin samaa :D
Mutta ihan selvästi äityli ei tiedä mikä reddit on tai mitä subredditit on, joskus kannattaa äitylinkin vaan myöntää ettei tiedä jotain asiaa, eikä nolata itseään.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 15:07"][quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 12:01"][quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 17:56"] Kannattaa muistaa ettei se pieni lapsi vaihe kestä lopulta kovinkaan kauaa. Ja onhan se ihanaa järjestää sukujuhlia ja oman lapsen yo tai ammattikoulun valmistujaisia. Itse mietin alle kolmekymppisenä etten lapsia tee mutta mieli muuttuu, ja se on normaalia. Ihminen kasvaa henkisesti. Enää ei kaipaa baari-iltoja samalla tavalla, reissattukin on jo tarpeeksi kahdestaan. Nyt haluamme perheen jonka kanssa kasvaa ja viettää aikaa. [/quote] Tämä olikin paras selitys, jonka olen kuullut: en halunnut lapsia, mutta tein niitä, koska halusin järjestää ylppärijuhlat. Voi hyvää päivää. Minulle hyvä parisuhde on tärkeämpää kuin valmistujaisjuhlien isännöinti, ja lapset nyt vain huonontavat parisuhdetta. [/quote] Jos parisuhde ei kestäisi lapsia, niin ei kyllä ole kestämisen arvoinen suhde. Huono parisuhdehan ei tietty kestä vaikka ei olisi lapsiakaan. Meidän parisuhdetta ei lasten saaminen horjuttanut mitenkään ja elämääkin vain rikasti. Nuo ylppärijuhlat ja muut ovat vain pikantti lisä arkeen, esimerkki siitä mitä lapsettomat ei voi kokea. Parempi esimerkki tosin mielestäni on omilta lapsilta tuleva vilpitön rakkaus.
[/quote]
Melko kevyesti leimaat ison osan parisuhteista huonoiksi. Samalla logiikalla voisi väittää, että jos parisuhde ei kestä pettämistä/peli-ongelmaa/päihderiippuvuutta/mitä tahansa muuta todella kuormittavaa vaikeutta, niin se ei ole kestämisen arvoinen. Ihmiset muuttuvat niin paljon lasten myötä, ja elämä muuttuu niin paljon, että hyväkin parisuhde voi siihen kaatua, ihan oikeasti.
Etkä vieläkään ymmärtänyt, että vaikka ne ylioppilasjuhlat sun muut on sinun mielestä hyvä asia, niin mulle ne olisi taas yksi asia lisää jonka JOUTUISI kokemaan jos olisi lapsia. Ei siis pääsisi, vaan joutuisi.
Ja tuo lasten rakkaus on täällä palstalla käsitelty jo moneen kertaan. Lasten rakkaus on epäaidointa rakkautta mitä voi olla - se on eloonjäämistä, biologiaa. Lapsi ei rakasta sinua, se käyttäytyy rakastavasti jotta pitäisit sen hengissä. Samoin kuin panttivanki kiintyy vangitsijaansa, koska hänen eloonjäämisensä on tämän varassa. Vain sellainen, jolla on varaa valita, voi rakastaa aidosti. Pakotettu rakkaus ei ole koskaan aitoa.
[/quote]
Höpönlöpön. Ihan samaa te velat käytätte muuten jatkuvasti esim tässä aloituksessa; kaikkien parisuhde huononee lasten saamisen jälkeen. Ei huonontunut. Parani kyllä ja lähensi entisestään kun ollaan yhdessä saatu jotain aikaan, joka on puolet mua ja puolet miestäni. Eihän parempaa rakkaudenosoitusta puolisolle voi antaa kuin lapsen! Ja lasten ei tarvitse rakastaa vanhempaansa, osa ei niin teekään jos vanhempi ei sitä ansaitse. Eikö sinulla ole äitiä tai isää? Rakastatko heitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 15:13"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 15:07"]
No kuinkas se suu sitten pannaan, kun neli-viisikymppisenä lapsettoman pariskunnan mies jättää vaimon ja perustaa perheen nuoremman naisen kanssa? Hyvä parisuhde, joo. Mieli voi muuttua, ja erittäin monilla muuttuu. Biologia puuttuu peliin, vaikka kuinka on aiemmin järkeillyt asian itselleen toisin. Naisilla se vain ei kovin vanhaksi ole mahdollista.
[/quote]
Sitten se suu pannaan näin :( . Mitenkäs se lapsellinen laittaa suunsa, kun mies lähtee lapsettoman sussun mukaan ja vaimo jää kotiin kolmen alle kouluikäisen kanssa, veikkaan että :(((((((?
Jos minun mies lähtee kuvailujesi mukaan, niin olen toki surullinen - mutta iloinen, että ei ainakaan tullut hommattua sen kanssa lapsia vasten omaa tahtoani. Tekisitkö sinä lapsia vain toisen mieliksi, ja siksi että yrittäisit saada puolison sidottua tiukemmin itseesi? "Hyvä parisuhde, joo".
[/quote]
Lähinnä kehotan naisena punnitsemaan _hyvin_ vakavasti kannattaako tehdä lopullista päätöstä lapsettomuudesta ja leuhkimaan "paremmalla paristuhteella". Erittäin suuri osa lapsettomuutta vannovista kuitenkin loppujen lopuksi muuttaa mielensä. Naisilla mielen muuttaminen ei kovin vanhaksi ole mahdollista, mutta miehillä lapsen kaipuu voi tulla paljon myöhemmin, ja isyys voi vielä onnistua.
Jotenkin puusilmäisiä ja lapsivihamielisiä nämä aloitukset. Lapsettomat luulevat tietävänsä, että lapsiperhearki on parisuhteen täystuho ja katastrofi. Vauva-arki on monille rankkaa, sen myönnän, mutta suurimmalle osalle ihmisiä uuden elämän synnyttäminen ja seuraaminen ovat suurinta onnea, mitä elämä voi tuoda. Samalla se tuo onnea parisuhteeseen, kun kasvetaan yhdessä vanhemmuuteen.
Ja toki on kaikissa parisuhteissa myös noita epäonnisempiakin tapauksia, mutta väittäisin, että perhe-elämän kokeneet vanhukset ovat pääsääntöisesti onnellisempia kuin lapsettomiksi jääneet.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 12:01"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 17:56"]
Kannattaa muistaa ettei se pieni lapsi vaihe kestä lopulta kovinkaan kauaa. Ja onhan se ihanaa järjestää sukujuhlia ja oman lapsen yo tai ammattikoulun valmistujaisia. Itse mietin alle kolmekymppisenä etten lapsia tee mutta mieli muuttuu, ja se on normaalia. Ihminen kasvaa henkisesti. Enää ei kaipaa baari-iltoja samalla tavalla, reissattukin on jo tarpeeksi kahdestaan. Nyt haluamme perheen jonka kanssa kasvaa ja viettää aikaa.
[/quote]
Tämä olikin paras selitys, jonka olen kuullut: en halunnut lapsia, mutta tein niitä, koska halusin järjestää ylppärijuhlat. Voi hyvää päivää.
Minulle hyvä parisuhde on tärkeämpää kuin valmistujaisjuhlien isännöinti, ja lapset nyt vain huonontavat parisuhdetta.
[/quote]
Olen samaa mieltä edellisen kanssa, ja jotkut vanhemmat eivät edes pidä juhlien järjestämisestä. Sitten, jos ulkoistaa esimerkiksi rippijuhlien pidon, voi saada vähän oudon maineen. Eri asia on sitten, jos haluaa laittaa juhlia, mutta voi lapsetonkin järjestää sukujuhlia ja muitakin vastaavia tilaisuuksia Luulisi, että hänellä olisi sukujuhliin aikaakin enemmän kuin lasten vanhemmilla. Miten ihmeessä kirjoittaja edes yhdisti toisiinsa vanhemmuuden ja sukujuhlat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset toki asettavat haasteita parisuhteelle. Yksi haasteista on se että parisuhteeseen on ikään kuin "pakko" panostaa. Ilman lapsia olisin jo ehkä eronnut. Suhteen hoitaminen kuitenkin kannatti myös sen suhteen takia ei vain lasten vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 15:21"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 15:07"]
No kuinkas se suu sitten pannaan, kun neli-viisikymppisenä lapsettoman pariskunnan mies jättää vaimon ja perustaa perheen nuoremman naisen kanssa? Hyvä parisuhde, joo. Mieli voi muuttua, ja erittäin monilla muuttuu. Biologia puuttuu peliin, vaikka kuinka on aiemmin järkeillyt asian itselleen toisin. Naisilla se vain ei kovin vanhaksi ole mahdollista.
[/quote]
Samalla lailla se lapsellisen perheen mies voi lähteä sen nuoremman matkaan. Monet lähtevätkin kun lapset ovat täysikäisiä (siihen asti ovat kituuttaneet lasten takia).
[/quote]
Niin, mutta kun sen velapariskunnan pitäisi silti tehdä lapsia vaikka eivät kumpikaan halua, jotta se äijä ei sitten ehkä 5-kymppisenä lähde tekemään niitä jonkun muun kanssa. Jos niitä lapsia tekee vastentahtoisesti, niin suhde on ikuisiksi ajoiksi onnelliseksi taattu tai jotain sinne päin. Ja muuttaahan ne lapset kotoa viimeistään 20 vuoden päästä, vaikkei niistä niin tykkäiskään. Eipähän ainakaan mies jätä, sehän olisi pahinta mitä naiselle voi koskaan tapahtua. Tai siis velanaiselle, koska äitejähän ei koskaan jätetä. Niin ja vielä pahempaa se, että mies voi muuttaa mieltä kun se nainenkin saattaa olla muuttanut mutta onkin liian vanha, ja sitten se äijä vielä menee ja tekee niitä jonkun muun kanssa vaikka se nainen ei ois ikinä ennen halunnutkaan eikä se mieskään, mutta kun mieli muuttuu hei. Mieluummin maailmaan lisää lapsia joita ei halunnut kukaan, kuin tällainen kamala skenaario viisikymppisestä isukista nuorikon kanssa, katkeran ex-velanaisen itkiessä vieressä kohtu tyhjänä ja kuivana menetettyjä sikiöitä. Sitä kai tässä yritettiin sanoa? Tai jotain sinnepäin yhtä järkevää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 15:27"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 15:13"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 15:07"]
No kuinkas se suu sitten pannaan, kun neli-viisikymppisenä lapsettoman pariskunnan mies jättää vaimon ja perustaa perheen nuoremman naisen kanssa? Hyvä parisuhde, joo. Mieli voi muuttua, ja erittäin monilla muuttuu. Biologia puuttuu peliin, vaikka kuinka on aiemmin järkeillyt asian itselleen toisin. Naisilla se vain ei kovin vanhaksi ole mahdollista.
[/quote]
Sitten se suu pannaan näin :( . Mitenkäs se lapsellinen laittaa suunsa, kun mies lähtee lapsettoman sussun mukaan ja vaimo jää kotiin kolmen alle kouluikäisen kanssa, veikkaan että :(((((((?
Jos minun mies lähtee kuvailujesi mukaan, niin olen toki surullinen - mutta iloinen, että ei ainakaan tullut hommattua sen kanssa lapsia vasten omaa tahtoani. Tekisitkö sinä lapsia vain toisen mieliksi, ja siksi että yrittäisit saada puolison sidottua tiukemmin itseesi? "Hyvä parisuhde, joo".
[/quote]
Lähinnä kehotan naisena punnitsemaan _hyvin_ vakavasti kannattaako tehdä lopullista päätöstä lapsettomuudesta ja leuhkimaan "paremmalla paristuhteella". Erittäin suuri osa lapsettomuutta vannovista kuitenkin loppujen lopuksi muuttaa mielensä. Naisilla mielen muuttaminen ei kovin vanhaksi ole mahdollista, mutta miehillä lapsen kaipuu voi tulla paljon myöhemmin, ja isyys voi vielä onnistua.
Jotenkin puusilmäisiä ja lapsivihamielisiä nämä aloitukset. Lapsettomat luulevat tietävänsä, että lapsiperhearki on parisuhteen täystuho ja katastrofi. Vauva-arki on monille rankkaa, sen myönnän, mutta suurimmalle osalle ihmisiä uuden elämän synnyttäminen ja seuraaminen ovat suurinta onnea, mitä elämä voi tuoda. Samalla se tuo onnea parisuhteeseen, kun kasvetaan yhdessä vanhemmuuteen.
Ja toki on kaikissa parisuhteissa myös noita epäonnisempiakin tapauksia, mutta väittäisin, että perhe-elämän kokeneet vanhukset ovat pääsääntöisesti onnellisempia kuin lapsettomiksi jääneet.
[/quote]
Öh, ai että ihan erittäin suuri osa muuttaa mieltään :D ?? Ja vain naisten pitää harkita sitä päätöstä? Voisitko olla yhtään alentuvampi vaikka oikein yrittäisit, enpä usko?
Todella naurettavaa sanoa, että niitä lapsia pitää tehdä pakolla vaikkei kumpikaan haluaisi, ihan vain siksi että EHKÄ jompikumpi muuttaa mieltään! Miten sä edes meinasit että sen velamiehen saisi suostuteltua lapsentekoon: "Mä en vieläkään halua lasta mistään hinnasta, ja tiedän että sinäkään et halua, mutta koska ehkä saatat joskus muuttaa mielesi niin tehtäisiinkö silti lapsia, ettet sitten jätä minua"? They lived happily ever after with their unwanted childen? Etkö ollenkaan näe kuinka sairaalta tuo kuulostaa?
Joo, minäkin tiedostan täysin selvästi että toki se mahdollisuus on että miehelle tulee x0 vuoden päästä vauvakuume. Tiedostan myös että hän voi muuten vaan rakastua toiseen naiseen, tai vaikka mieheen, tai voi ratketa ryyppäämään tai pelaamaan tai muuten vaan kyllästyä minuun ja haluta erota. Sellaista se parisuhde on, kenenkään loputtomasta rakkaudesta ei voi olla 100% varma. Mutta minä en halua lapsia, en missään nimessä. Enkä todellakaan halua tehdä lapsia varmuuden vuoksi - lapsia, joiden kumpikaan vanhempi ei niitä halua. Olisi totaalisen väärin tehdä UUSIA IHMISIÄ maailmaan ilman minkäänlaista halua niiden tekemiseen, vain siksi että EHKÄ voi sen takia joskus joutua jätetyksi. Niin itsekkäitä me velatkaan ei kuule olla.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 15:07"][quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 15:00"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:56"][quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:30"] Monesti kuulee äitien sanovan että lapset ovat elämässä tärkeimmät ja rakkaimmat, vasta sen jälkeen tulee mies. Minusta tämä on kauhea ajatus parisuhteen kannalta, ja osoittaa että parisuhde on kärsinyt tai ei ole ollut alun perinkään hyvä. Minulle mies on se kaikkein läheisin ja rakkain. Tilanne olisi sama vaikka minulla olisi lapsia. [/quote] Tämä on juuri näin!! Pysyy asiat oikeassa järjestyksessä! Jos joskus sinulle tulee lapsia niin sinulla on todella hyvät mahdollisuudet onnelliseen perheeseen ja hyvään perhe-elämään!! Mies 77 [/quote] Itse olisin kauhuissani jos mieheni laittaisi mun hengen lastemme edelle. Lapset ensin, tietenkin. Rakkautta riittää kyllä tarpeeksi puolisillekin.
[/quote]
Mutta sitten kun lapsenne lähtevät joskus pois kotoa, niin mitä sinulle jää? Miehesi ja parisuhteesi. Puolison ja avioliiton pitäisi mielestäni aina ehdottomasti tulla ennen lapsia (en nyt puhu väkivalta-, huume- ym. tapauksista, vaan ihan tavallisista perheistä). Puolison kanssahan sinä olet ne lapset saanutkin! Yleensä lapsetkin voivat hyvin, jos vanhemmat ja heidän parisuhteensa voi hyvin. Jos parisuhteessa on ongelmia, myös lapset voivat todennäköisesti ainakin jollakin tavalla huonosti.
[/quote]
Miten ne sun mielestä sulkee toisensa pois? Siis parisuhde ja lapset? Ei ne toistensa kanssa kyllä meillä kilpaile, jokaiselle riittää aikaa. Juuri tultiin kahdenkeskiseltä lomalta miehen kanssa, kuukauden päästä lähdetään toiselle reissulle koko perhe. Lapsethan saa ainakin mut panostamaan parisuhteeseen entisestään, on jotain arvokkaampaa jonka takia taistelee enemmän kuin jonkun talolainan.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 15:35"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 15:27"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 15:13"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 15:07"]
No kuinkas se suu sitten pannaan, kun neli-viisikymppisenä lapsettoman pariskunnan mies jättää vaimon ja perustaa perheen nuoremman naisen kanssa? Hyvä parisuhde, joo. Mieli voi muuttua, ja erittäin monilla muuttuu. Biologia puuttuu peliin, vaikka kuinka on aiemmin järkeillyt asian itselleen toisin. Naisilla se vain ei kovin vanhaksi ole mahdollista.
[/quote]
Sitten se suu pannaan näin :( . Mitenkäs se lapsellinen laittaa suunsa, kun mies lähtee lapsettoman sussun mukaan ja vaimo jää kotiin kolmen alle kouluikäisen kanssa, veikkaan että :(((((((?
Jos minun mies lähtee kuvailujesi mukaan, niin olen toki surullinen - mutta iloinen, että ei ainakaan tullut hommattua sen kanssa lapsia vasten omaa tahtoani. Tekisitkö sinä lapsia vain toisen mieliksi, ja siksi että yrittäisit saada puolison sidottua tiukemmin itseesi? "Hyvä parisuhde, joo".
[/quote]
Lähinnä kehotan naisena punnitsemaan _hyvin_ vakavasti kannattaako tehdä lopullista päätöstä lapsettomuudesta ja leuhkimaan "paremmalla paristuhteella". Erittäin suuri osa lapsettomuutta vannovista kuitenkin loppujen lopuksi muuttaa mielensä. Naisilla mielen muuttaminen ei kovin vanhaksi ole mahdollista, mutta miehillä lapsen kaipuu voi tulla paljon myöhemmin, ja isyys voi vielä onnistua.
Jotenkin puusilmäisiä ja lapsivihamielisiä nämä aloitukset. Lapsettomat luulevat tietävänsä, että lapsiperhearki on parisuhteen täystuho ja katastrofi. Vauva-arki on monille rankkaa, sen myönnän, mutta suurimmalle osalle ihmisiä uuden elämän synnyttäminen ja seuraaminen ovat suurinta onnea, mitä elämä voi tuoda. Samalla se tuo onnea parisuhteeseen, kun kasvetaan yhdessä vanhemmuuteen.
Ja toki on kaikissa parisuhteissa myös noita epäonnisempiakin tapauksia, mutta väittäisin, että perhe-elämän kokeneet vanhukset ovat pääsääntöisesti onnellisempia kuin lapsettomiksi jääneet.
[/quote]
Öh, ai että ihan erittäin suuri osa muuttaa mieltään :D ?? Ja vain naisten pitää harkita sitä päätöstä? Voisitko olla yhtään alentuvampi vaikka oikein yrittäisit, enpä usko?
Todella naurettavaa sanoa, että niitä lapsia pitää tehdä pakolla vaikkei kumpikaan haluaisi, ihan vain siksi että EHKÄ jompikumpi muuttaa mieltään! Miten sä edes meinasit että sen velamiehen saisi suostuteltua lapsentekoon: "Mä en vieläkään halua lasta mistään hinnasta, ja tiedän että sinäkään et halua, mutta koska ehkä saatat joskus muuttaa mielesi niin tehtäisiinkö silti lapsia, ettet sitten jätä minua"? They lived happily ever after with their unwanted childen? Etkö ollenkaan näe kuinka sairaalta tuo kuulostaa?
Joo, minäkin tiedostan täysin selvästi että toki se mahdollisuus on että miehelle tulee x0 vuoden päästä vauvakuume. Tiedostan myös että hän voi muuten vaan rakastua toiseen naiseen, tai vaikka mieheen, tai voi ratketa ryyppäämään tai pelaamaan tai muuten vaan kyllästyä minuun ja haluta erota. Sellaista se parisuhde on, kenenkään loputtomasta rakkaudesta ei voi olla 100% varma. Mutta minä en halua lapsia, en missään nimessä. Enkä todellakaan halua tehdä lapsia varmuuden vuoksi - lapsia, joiden kumpikaan vanhempi ei niitä halua. Olisi totaalisen väärin tehdä UUSIA IHMISIÄ maailmaan ilman minkäänlaista halua niiden tekemiseen, vain siksi että EHKÄ voi sen takia joskus joutua jätetyksi. Niin itsekkäitä me velatkaan ei kuule olla.
[/quote]
Pointti on, että on turha lesota mistään paremmasta parisuhteesta, kun ei tiedä lapsiperhe-elämästä yhtään mitään!
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 15:43"]
Pointti on, että on turha lesota mistään paremmasta parisuhteesta, kun ei tiedä lapsiperhe-elämästä yhtään mitään!
[/quote]
Kyllähän siitä on tilastotietoakin, että lapsettomilla on parempi parisuhde, ei se ole mitään mutua.
Tässä muuten bonuksena lisääntyjäbingo kaikille mamiäityleille-
http://7deadlysinners.typepad.com/sinners/images/breeder_bingo.jpg
Lapsettoman on hirvittävän hankala tajuta miksi ihmiset haluavat lapsia!
Vielä 6-7 vuotta sitten sanoin vähä päälle 20 vuotiaana että mää en halua lapsia..sit se vaan napsahti.Olin kuitenkin ollu saman miehen kanssa teinistä ja yks päivä tajusin et tolle haluan tehdä lapsia ja MULLE tuli vauva kuume vaikken oo ikinä tykännyt lapsista..nyt niitä on neljäs tulossa ja ihanaa on.
Ja seksi on huomattavsti parempaa ja rakastetaan miehen kanssa kauheasti toisiamme ja lapsiamme!!!Lapset nivoo pariskunnan yhteen ihan eri tavalla..
Kyllä se vielä teihinkin nuoret iskee.Nyt vaan tuntuu siltä että ei lapsia..:)
No hyvänen aika. Mitä tapeltavaa tässäkin asiassa on? Vela saa onnen vaikkapa harrastuksista, perheellinen ehkäpä lapsen hymystä, ei kai siinä sen kummempaa. Valitettavasti vaan tällaiset aloitukset kertoo jonkin sortin tyytymättömyydestä elämään ja omiin valintoihin. Ei kai niitä muuten perusteltaisi niin kiven kovaan?