Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vein tuttava ompelijalle vaatteita korjattavaksi ja lupasin kyllä maksaa. Puoli vuotta meni "En ole kerennyt". Vuoden jälkeen sain yhden korjatun hameen ja loppuja odotin edelleen. Lopulta hän sanoi nähdessäämme että ei kai haittaa jos hän tekee niistä lopuista vaatteista *sukulaistyttö x:lle vaatteita kun olet lihonut eikä ne vaatteet nyt enää päällesi mahtuisi kuitenkaan :)

Oli jo antanut minun vaatteet eteenpäin kysymättä eikä edes korvannut mitään. Sanoi että ei pyydä korvausta siitä vetoketkun vaihdosta nyt.

Itse olen lainannut kerran kaverille ison kasan vaatteita kun hän ei saanut omiaan pois exänsä kämpästä. Kun kyselin vaatteita takaisin, hän totesi huolettomasti myyneensä ne Kirpparilla "eiks ne ollu sulle ylimääräisiä"

Mullekin käynyt näin. Vein punaisen pellavaisen ihan vasta ostetun mutta vähän vääränmallisen käsintehdyn kotimaisen design-puseron kaverilleni tuunattavaksi. En koskaan saanut sitä takaisin. Lisäksi maksoin ihan reilusti  tekopalkkaa eräästä käsityösta. Teetin hänellä kaksi juttua,. Molemmista maksoin tekopalkan ja materiaalin. Toista en koskaan saanut . En ole hirveästi ollut tekemisissä sen jälkeen. Se pellavapusero maksoi 80 euroa ja olisi tosiaankin sen halunnut takaisin. Vaikka ilman sitä tuunausta, osaan itsekin ommella. Harmittaa oma hölmöys ja luottamus moiseen toheloon

Mulla vähän sama tarina. Yhdessä haettiin ja valittiin kankaat ja napit takkiin. Maksoin 100€ opiskelurahoista (tälleen 150cm ei oikein aikuisen naisen takkeja löydy mistään ilman tuunaamista, tai teetättämistä). En koskaan saanut takkia, emmekä ole enää ystäviäkään. Ystävä piti kankaat.

"Ystäväni", joka harrasti maalaamista, sanoi että maalaa lapselleni taulun lahjaksi. Olikin aika shokki, kun hän saapui juhliin ja pyysi työstään 200€!! Joo ymmärrän että materiaalit maksavat, mutta kun niistä ei ollut mitään puhetta, eikä taulukaan ollut iso (ja meni tosiaan alle kouluikäiselle lahjaksi)...nikotellen maksoin, taiteilija itse papatti miten eräs kaverinsa sanoi, että hän olisi voinut pyytää enemmänkin. Taulu ei ollut onnistunut, siinä oli suttumainen kohta tämän takia, eikä koskaan päässyt seinälle koska sen katseleminen vaan v*tutti. 

En sitten millään ymmärrä tätä ettei voi kysyä sovittiinko me tästä. Selittäkää mulle, pliiiis!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vein tuttava ompelijalle vaatteita korjattavaksi ja lupasin kyllä maksaa. Puoli vuotta meni "En ole kerennyt". Vuoden jälkeen sain yhden korjatun hameen ja loppuja odotin edelleen. Lopulta hän sanoi nähdessäämme että ei kai haittaa jos hän tekee niistä lopuista vaatteista *sukulaistyttö x:lle vaatteita kun olet lihonut eikä ne vaatteet nyt enää päällesi mahtuisi kuitenkaan :)

Oli jo antanut minun vaatteet eteenpäin kysymättä eikä edes korvannut mitään. Sanoi että ei pyydä korvausta siitä vetoketkun vaihdosta nyt.

Itse olen lainannut kerran kaverille ison kasan vaatteita kun hän ei saanut omiaan pois exänsä kämpästä. Kun kyselin vaatteita takaisin, hän totesi huolettomasti myyneensä ne Kirpparilla "eiks ne ollu sulle ylimääräisiä"

Mullekin käynyt näin. Vein punaisen pellavaisen ihan vasta ostetun mutta vähän vääränmallisen käsintehdyn kotimaisen design-puseron kaverilleni tuunattavaksi. En koskaan saanut sitä takaisin. Lisäksi maksoin ihan reilusti  tekopalkkaa eräästä käsityösta. Teetin hänellä kaksi juttua,. Molemmista maksoin tekopalkan ja materiaalin. Toista en koskaan saanut . En ole hirveästi ollut tekemisissä sen jälkeen. Se pellavapusero maksoi 80 euroa ja olisi tosiaankin sen halunnut takaisin. Vaikka ilman sitä tuunausta, osaan itsekin ommella. Harmittaa oma hölmöys ja luottamus moiseen toheloon

Mulla vähän sama tarina. Yhdessä haettiin ja valittiin kankaat ja napit takkiin. Maksoin 100€ opiskelurahoista (tälleen 150cm ei oikein aikuisen naisen takkeja löydy mistään ilman tuunaamista, tai teetättämistä). En koskaan saanut takkia, emmekä ole enää ystäviäkään. Ystävä piti kankaat.

"Ystäväni", joka harrasti maalaamista, sanoi että maalaa lapselleni taulun lahjaksi. Olikin aika shokki, kun hän saapui juhliin ja pyysi työstään 200€!! Joo ymmärrän että materiaalit maksavat, mutta kun niistä ei ollut mitään puhetta, eikä taulukaan ollut iso (ja meni tosiaan alle kouluikäiselle lahjaksi)...nikotellen maksoin, taiteilija itse papatti miten eräs kaverinsa sanoi, että hän olisi voinut pyytää enemmänkin. Taulu ei ollut onnistunut, siinä oli suttumainen kohta tämän takia, eikä koskaan päässyt seinälle koska sen katseleminen vaan v*tutti. 

En sitten millään ymmärrä tätä ettei voi kysyä sovittiinko me tästä. Selittäkää mulle, pliiiis!

Härskit näyttävät pärjäävän aina. Toinen menee hämilleen ja alkaa itsekin ihmetellä, että kai me sitten sovittiin tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäremme oli pienenä todella allerginen kananmunalle. Asiasta kerrottiin varmaan jo liikaakin..

Menimme vanhempieni luo ja äitini oli jälleen tehnyt jotain marengin tapaista. Eipä huomannut kertoa sitä kun antoi tytölle joka tietenkin halusi makeaa. Itse olin isäni kanssa katsomassa jotain toisessa huoneessa. Tyttö tulee paikalle ja meinaa tukehtua. Äitini vain että ei kait se nyt tuosta voi tukehtua, sehän on niin pehmeää.

Todella kiireellä sairaalaan.

Ei mennyt kuin muutama kuukausi ja sama tilanne. Oli tehnyt pashaa jossa raakaa valkuaista.

Ihmettelee edelleen miten se voi muka haitata jos siedättää lasta.

Olen järkyttynyt miten typerä äitisi on, pahimmassa tapauksessa allergiseen reaktioon voi kuolla.

Jos on tietoinen lapsen hengenvaarallisesta allergiasta ja siitä huolimatta antaa, niin sehän on vähintään pahoinpitely ja jos lapsi kuolisi, niin vähintään kuolemantuottamus. Uhkaa rikosilmoituksella....

Vierailija kirjoitti:

Joskus opiskeluaikoina eräs opettaja oli sitä mieltä, että yksi ruutu on hänen ja ajoi autonsa siihen ruutuun pysäköineen luokkakaverini auton taakse tuplaparkkiin. No luokkakaveri sai vekslattua autonsa pois siitä välistä mutta sitten pojat kantoi sen opettajan auton koulun seinän ja sellaisen roskiskontin väliin poikittain. Siihen tuli sitten kuorma-auto siirtämään sitä roskista. Sen jälkeen sille opelle kelpasi muutkin ruudut.

Tämä on ihan paras! Kiitos päivän nauruista!

Nostettiin lukioaikana erään hankalan lehtorin auto kahden tolpan väliin niin että siitä ei saanut ovia auki eikä päässyt autoon sisään.

**

Vierailija kirjoitti:

Palasin kahden viikon työmatkalta viikkoa aikaisemmin kotiin ja huomasin auton pihassa ja valot päällä sisällä, kurkkasin ikkunasta ja huomasin, että naapurin sukulaisperhehän se siellä keittiössä oli juuri syömässä, kyllä sappi kiehui kun toisten asuntoon mennään vara-avaimella noin vaan! Siinä sitten hammasta purren lähdin taksilla hotellille ja meni melkein 1000€ rahaa siihen viikon hotelliin takseineen, naapuri sitten soitteli ja kertoi sukulaisperheensä viettäneen aikaa talossani viikon verran ja toi kahvipaketin, ei paljoa naurattanut tai kahvipaketit lämmittänyt!

**

Ootko ihan pelle? Olisin menny sisälle ja heittäny porukan ulos ta soittanut poliisit paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus opiskeluaikoina eräs opettaja oli sitä mieltä, että yksi ruutu on hänen ja ajoi autonsa siihen ruutuun pysäköineen luokkakaverini auton taakse tuplaparkkiin. No luokkakaveri sai vekslattua autonsa pois siitä välistä mutta sitten pojat kantoi sen opettajan auton koulun seinän ja sellaisen roskiskontin väliin poikittain. Siihen tuli sitten kuorma-auto siirtämään sitä roskista. Sen jälkeen sille opelle kelpasi muutkin ruudut.

Tämä on ihan paras! Kiitos päivän nauruista!

Nostettiin lukioaikana erään hankalan lehtorin auto kahden tolpan väliin niin että siitä ei saanut ovia auki eikä päässyt autoon sisään.

Olitte ilkeitä ihmisiä. Tästä puuttuu toisen osapuolen, opettajan, kertomus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyykkipäivä. Naulakossa roikkuu päivästä toiseen käytetty, superhypertärkeä joukkueen edustustakki. Superhypertärkeitä takkeja on tilattu tasan yksi erä ja se on painettu painossa täpötäyteen joukkueen omia ja sen tukijoiden juttuja. Koska takkia on käytetty päivittäin, se on täynnään piintynyttä likaa, mutta takin käyttäjä on liki hysteerisesti kieltänyt minua pesemästä sitä "ettei se mene pilalle". Tätä ennen takki on jo käyty kertaalleen pelastamassa pyykkikorista, koska takin käyttäjälle ajatuskin siitä, että se pyörii pesussa, on kauhea.

Tilaisuuteni koittaa takin tahrojen eliminoimiseksi. Takin käyttäjä ei ole näkösällä, ja pian pyykkikoneen luukku sulkee taaksensa superhypertärkeän joukkuetakin. Pesuohjelma käynnistyy ja pyykkikoneemme alkaa pestä puhtaaksi superhypertärkeää takkia muun pyykin ohessa. Mutta mutta. Lika lähtee, mutta saman pesun joutuu kokemaan superhypertärkeän takin uniikit, superhienot painatuksetkin. Takin käyttäjä on autuaan tietämätön siitä, että pesukoneen lasin takana on nähtävissä pahin kauhuelokuva kun pyykkikoneemme parhaassa yhteistyössä veden ja pesuaineen kanssa pesee superhypertärkeän takin painatuksetkin pois.

Puhdasta tuli. Takki on putipuhdas - ei jälkeäkään liasta  - ja vain hyvin vähän jäljellä painatuksista. Ei kai tää haittaa...?

Että pistää vihaksi tämä viesti. Oma äitini on pilannut lukuisia vaatteita minulta pesukoneessa selväsanaisista pesukielloista huolimatta. Toisen omaisuuden kunnioittaminen pätee pyykkipäivänäkin. Älä koske, jos et ole saanut lupaa.

I feel you. Pyykit kun pesee pesunkestävä martta, jonka mielestä pyykki pitää pestä kuudessakympissä ja pesuun on menossa mun seuravaatteita - arvaa joustaako martta tavoissaan vai peseekö martta seuran verkkarit kuudessakympissä ja toteaa pesukoneeseen kadonneista painatuksista, että ei haittaa, koska tärkeintähän on puhtaat ja ehjät vaatteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...

Tämä voisi olla mun kirjoittamani, omalla äidillä sama taipumus. Vuosia sitten opin, ettei äidille pidä kertoa mitään, mitä ei olisi valmis sanomalehden etusivulla mainostamaan.

Mulla sama. Luottamus meni sen siliän tien, eikä palautunut koskaan enää.  

Luottamus äitiin meni siinä vaiheessa, kun oivalsin, että hän koulussa ollessani lukee päiväkirjaani, ja sopivassa tilaisuudessa heittää niin sanotusti tiskirätin kasvoilleni hyvin ivallisella äänensävyllä, esim,. "Jaa, kattoko se sua tänään pitkään?" En sittemmin puhunut hänelle mitään tärkeinä pitämiäni asioita, ja tytär-äiti -suhde meni piloille, eikä se ikinä muuksi muutukaan. Pilalla mikä pilalla.

Uskomatonta, että kukaan äiti haluaisi noin pilata luottamuksen lapseensa. :(

En koskaan voisi tehdä noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen tuli meille kolmeksi päiväksi kylään. Kipeänä. Mutta tämä ei ollut koronaa, koska korona on huijausta. Tämän jälkeen koko perhe koronassa, kuukauden saikku töistä...

Me ei menty minnekään, eikä päästetty ketään kylään, kun oli korona.

Lapsen synttärit pidettiin puistossa. Tarjottavat olivat kertakäyttömukeissa, berliinin munkit jokainen haki vuorollaan ja kakku valmiina paloissa

Mitä sitten? Sanoiko joku että ei kai haittaa?

Ei ihmiset käyneet kylässä, koronan aikana.

Sille ei voi mitään, että joku änkee kylään, mutta voit sanoa toiselle ei.

Ymmärrän täysin tämän samoin kuin tuon hedelmä jutunkin.

Toiset on vain niin jyrääviä, ettei heille saa sanottua yhtään mitään.

Itse en haluaisi vierasta joka ei pese käsiään tullessaan ja kaivaa / hiplaa nokkaa. Tämän vuoksi en halua hänen koskevan mihinkään muuhun kuin mitä laitan hänelle kahvipöytään.

Siltikin, jos en tarjoa hänelle mitään , ( koska hän vain aikoi piipahtaa ),,hän tuumaa voisin syödä voileivän .

En päästä häntä jääkaapille , vaan teen sitten sen voileivän, vaikka minulla ei olisi aineksia kuin itselleni.

(Ja siinä meni mun aamupala, maanantai jääkaappi).

Näitä on vain jyrääviä,, putkinäköisiä , pihejä toisia hyödyntäviä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kampaamossa. Pyysin korkeintaan 3cm pois. Pelkän siistimisen siis.

Nohh pian havahduin lauseeseen:

-Lähti nyt vähän enemmän mitä piti TOIVOTTAVASTI EI HAITTAA.

Oli siis napsinut väht 10cm, ja pitkistä hiuksistani tuli melkein polkkatukka. 

Onneksi tukka kasvaa, joten ei kovin pitkäaikainen haitta.

Ajelin hiukset pois armeijan ajaksi ja korvien yllä on edelleen n. 5cm tupsut vaikka muut hiukset on jo rinnuksille. Kampaaja kyselee joka kerta etten varmastikkaan itse leikkaile niitä ja muut luulee että se on joku "tyyli"

Että se siitä "kasvaa ne takaisin"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omistan omakotitalon. Ihmettelin kun parkkipaikallani (yhden auton pienellä parkkipaikalla) oli kaksi tuntematonta autoa. Aivan toisiinsa kiinni parkkeerattuna. Lähistöllä ei ollut yhtään parkkipaikkaa, joten jouduin jättämään auton tienvarteen (ja sain 60€ sakon). Naapuri sitten viikon päästä päätti laittaa viestiä. Että "Tuttavamme parkeerasi pihallesi kun et ollut kotona. Toivottavasti ei haitannut!"

Ei yhtään...

Et sitten selvittänyt AKE:sta autojen haltijoita? Niiden perusteellahan olisit voinut ilmoittaa poliisille asian ja sieltä olisivat voineet laittaa sakot väärin parkkeeraajille. Tämän takia juttusi tuntuu typerältä provolta.

Poliisillahan ei ole muuta tekemistä kuin tulla sakottamaan jonkun okt:n pihassa olevia autoja, ihan takuulla tuosta olisi kannattanut soittaa häkeen, sieltä olisi laitettu partio pillit vinkuen paikalle :D

Tuollaisissa tapauksissa Poliisi hyvinkin tulee paikalle - kunhan ehtii. Eivät ne kaiken aikaa ole jossain kiireellisissä hommissa. Ja jos partio sattuu olemaan jossain lähistöllä, niin voi tulla hyvinkin nopeasti tarkistamaan tilanteen.

Asuin opiskeluaikoina kolmen kämppiksen kanssa kimppakämpässä. Kolme meistä oli sinkkuja, yksi seurusteli.

Tämän yhden poikaystävä alkoi viettää meillä erittäin paljon aikaa, pahimmillaan viikkoja kerrallaan. Kämppis ja poikaystävä myös viettivät kaiken hereilläoloajan yhteisissä tiloissamme keskenään kuherrellen ja musiikkia soittaen. Poikkis myös pesi meillä kaikki pyykkinsä, eikä meillä pahimmillaan ollut viikonloppuisin yhtään mahdollisuutta pyykätä, kun tämä vieras pesi säkeittäin pyykkejä kerrallaan.

Kaiken huippu oli, kun kämppis antoi kysymättä ainoan vara-avaimemme tälle poikaystävälle, jotta tämä voisi kulkea kotiimme miten huvittaa. Ei varmaan haittaa. No kyllä haittasi. Meiltä täysin kysymättä kotiimme oli muuttanut uusi asukas, joka ei maksanut vedestä, sähköstä tai muista kuluista mitään.

Sanoimme kämppikselle suorat sanat, että vierailujen täytyy vähentyä tai poikaystävän pitää alkaa osallistua yhteisiin kuluihin. Saimme vain haukut siitä, kuinka sopu sijaa antaa ja kuinka kaikilla on oikeus tuoda vieraita omaan kotiin. Välithän siinä meni puolin ja toisin. Onneksi muutin aika pian tämän jälkeen pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...

Tämä voisi olla mun kirjoittamani, omalla äidillä sama taipumus. Vuosia sitten opin, ettei äidille pidä kertoa mitään, mitä ei olisi valmis sanomalehden etusivulla mainostamaan.

Mulla sama. Luottamus meni sen siliän tien, eikä palautunut koskaan enää.  

Luottamus äitiin meni siinä vaiheessa, kun oivalsin, että hän koulussa ollessani lukee päiväkirjaani, ja sopivassa tilaisuudessa heittää niin sanotusti tiskirätin kasvoilleni hyvin ivallisella äänensävyllä, esim,. "Jaa, kattoko se sua tänään pitkään?" En sittemmin puhunut hänelle mitään tärkeinä pitämiäni asioita, ja tytär-äiti -suhde meni piloille, eikä se ikinä muuksi muutukaan. Pilalla mikä pilalla.

Uskomatonta, että kukaan äiti haluaisi noin pilata luottamuksen lapseensa. :(

En koskaan voisi tehdä noin.

Kuinkahan yleistä on, että vanhempi lukee lapsensa päiväkirjoja, kirjeitä jne? Mulla sama kokemus: äiti penkoi kaappejani ja laatikoitani, ja ilmeisesti myös luki tekeillä olevia kirjeitäni kavereille, saamiani kirjeitä jne. Nämä tuli esille muussa yhteydessä: "Sille ja sillekin olit kirjeessäsi niin rumasti minusta kirjoittanut!" 

Vierailija kirjoitti:

Asuin opiskeluaikoina kolmen kämppiksen kanssa kimppakämpässä. Kolme meistä oli sinkkuja, yksi seurusteli.

Tämän yhden poikaystävä alkoi viettää meillä erittäin paljon aikaa, pahimmillaan viikkoja kerrallaan. Kämppis ja poikaystävä myös viettivät kaiken hereilläoloajan yhteisissä tiloissamme keskenään kuherrellen ja musiikkia soittaen. Poikkis myös pesi meillä kaikki pyykkinsä, eikä meillä pahimmillaan ollut viikonloppuisin yhtään mahdollisuutta pyykätä, kun tämä vieras pesi säkeittäin pyykkejä kerrallaan.

Kaiken huippu oli, kun kämppis antoi kysymättä ainoan vara-avaimemme tälle poikaystävälle, jotta tämä voisi kulkea kotiimme miten huvittaa. Ei varmaan haittaa. No kyllä haittasi. Meiltä täysin kysymättä kotiimme oli muuttanut uusi asukas, joka ei maksanut vedestä, sähköstä tai muista kuluista mitään.

Sanoimme kämppikselle suorat sanat, että vierailujen täytyy vähentyä tai poikaystävän pitää alkaa osallistua yhteisiin kuluihin. Saimme vain haukut siitä, kuinka sopu sijaa antaa ja kuinka kaikilla on oikeus tuoda vieraita omaan kotiin. Välithän siinä meni puolin ja toisin. Onneksi muutin aika pian tämän jälkeen pois.

Minun kämppiksen poikaystävä, joka käytännössä asui asunnossamme, jäi majailemaan kämppiksen huoneeseen, olkkarin sohvalle röhnöttämään, katsomaan minun omistamaa yhteistelkkaria ja juomaan kaljaa, kun kämppikseni lähti johonkin reissuun. Kyllästyin puolen vuoden jälkeen ja muutin pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...

Tämä voisi olla mun kirjoittamani, omalla äidillä sama taipumus. Vuosia sitten opin, ettei äidille pidä kertoa mitään, mitä ei olisi valmis sanomalehden etusivulla mainostamaan.

Mulla sama. Luottamus meni sen siliän tien, eikä palautunut koskaan enää.  

Luottamus äitiin meni siinä vaiheessa, kun oivalsin, että hän koulussa ollessani lukee päiväkirjaani, ja sopivassa tilaisuudessa heittää niin sanotusti tiskirätin kasvoilleni hyvin ivallisella äänensävyllä, esim,. "Jaa, kattoko se sua tänään pitkään?" En sittemmin puhunut hänelle mitään tärkeinä pitämiäni asioita, ja tytär-äiti -suhde meni piloille, eikä se ikinä muuksi muutukaan. Pilalla mikä pilalla.

Uskomatonta, että kukaan äiti haluaisi noin pilata luottamuksen lapseensa. :(

En koskaan voisi tehdä noin.

Kuinkahan yleistä on, että vanhempi lukee lapsensa päiväkirjoja, kirjeitä jne? Mulla sama kokemus: äiti penkoi kaappejani ja laatikoitani, ja ilmeisesti myös luki tekeillä olevia kirjeitäni kavereille, saamiani kirjeitä jne. Nämä tuli esille muussa yhteydessä: "Sille ja sillekin olit kirjeessäsi niin rumasti minusta kirjoittanut!" 

Mun äiti teki samaa eli luki mun teini-iän päiväkirjoja ja huomautteli asioista ivallisesti. Vielä nykyäänkin eli vuosikymmeniä myöhemmin kehtasi katsoa puhelintani, että kuka soittaa. Nostin äläkän niin onneksi meni perille. Rajatonta toimintaa.

hinasin likan kämpille ja paidan kun sain pois ja olin avaamassa rintaliivejä huomasin fritsut tisseissä, likka sanoi että ei kai tää  haittaa, no ei haitannut kun pillua piti saada nopeaan ja useaan kertaan taisin kysyäkkin ettei ole kuin 5 kortsua ei kai se haittaa

Arkakakka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni mummo tunki samaan kylppäriin paskalle, kun olin vaihtamassa esikoisen vaippaa siellä. Ei kai haittaa, älä sinä minusta välitä...

Olispa itselläni samanlainen asenne kun mummolla!

Ei tartteis aina lähteä perseessä verinen haavauma ja/tai pukamat sekä vatsakivut messissä anoppilasta pois.

Vatsa ei vaan toimi siellä hiirenkopin kokoisessa vessassa, jossa on paperiseinät ja appiukko huutaa tuhdimman Wc-käynnin jälkeen LAITTAKAA LIESITUULETIN PÄÄLLE

juu ei haittaa : )

Miehen mummon on tarvinnut olla aika iäkäs ihminen, varmaan pidätysongelmia ja veikkaisin, että tosiasiassa tajusi, että haittaa ja itseäänkin haittasi, mutta pakkotilanne.

Näistä parkkipaikka jutuista tuli mieleen n kymmenen vuotta vanha tapaus. Meidän rivarissa on jokaisella oma tallipaikka ja tallien edusta aika ahdas. Auto kyllä kääntyy hyvin talliin mutta edessä ei kestä olla mitään.

Päätyasunnon kavereilla oli tapana jättää auto heidän asunnon viereen, vaikka 50metrin päässä oli tyhjiä vieraspaikkoja.

Pari kertaa kehtasin mennä soitetaan ovikelloa että auto pois edestä. Molemmilla kerroilla naama nyrpeänä kävivät siirtää pois.

Aloin jättää oman auton niin ettei päässeet autoonsa, saatikka autolla pois pihasta.

Naapuri tuli komentamalla käskemään auton pois, niin totesin erittäin hitaasti. Katsotaan huomenna kun lähden töihin. Jos asenne ei muutu niin voin mennä pyörällä. Ja ovi kiinni..

No uhkailihan tuo poliisista lähtien kaikella mutta kaverinsa oli fiksumpi. Tuli pahoitteleen tilannetta niin sanoin että en voi enää ajaa. Otin juuri oluen.

Olisiko kolme neljä tuntia mennyt kun naapurin rouva tuli pyytää miehensä käytöstä anteeksi. Oli pakko vielä vedättää ja sanoa että auto siirtyy kun riehujat ymmärtää mistä tässä on kyse.

Mies tuli ja pahoitteli asiaa ja käytöstään.

Ei mennyt puolta vuotta kun muuttivat pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...

Tämä voisi olla mun kirjoittamani, omalla äidillä sama taipumus. Vuosia sitten opin, ettei äidille pidä kertoa mitään, mitä ei olisi valmis sanomalehden etusivulla mainostamaan.

Mulla sama. Luottamus meni sen siliän tien, eikä palautunut koskaan enää.  

Luottamus äitiin meni siinä vaiheessa, kun oivalsin, että hän koulussa ollessani lukee päiväkirjaani, ja sopivassa tilaisuudessa heittää niin sanotusti tiskirätin kasvoilleni hyvin ivallisella äänensävyllä, esim,. "Jaa, kattoko se sua tänään pitkään?" En sittemmin puhunut hänelle mitään tärkeinä pitämiäni asioita, ja tytär-äiti -suhde meni piloille, eikä se ikinä muuksi muutukaan. Pilalla mikä pilalla.

Uskomatonta, että kukaan äiti haluaisi noin pilata luottamuksen lapseensa. :(

En koskaan voisi tehdä noin.

Kuinkahan yleistä on, että vanhempi lukee lapsensa päiväkirjoja, kirjeitä jne? Mulla sama kokemus: äiti penkoi kaappejani ja laatikoitani, ja ilmeisesti myös luki tekeillä olevia kirjeitäni kavereille, saamiani kirjeitä jne. Nämä tuli esille muussa yhteydessä: "Sille ja sillekin olit kirjeessäsi niin rumasti minusta kirjoittanut!" 

Meillä keksi hätävalheeksi, että halusi vain nähdä, millä tyylillä kirjoitan.

Vierailija kirjoitti:

Tämmöisen takia olen hyvin vähän ihmisten kanssa tekemisissä. Pakolliset töissä olemiset vain. Vapaa ajat mieluiten omassa kodissa rauhassa. Sinkkuus on ihanaa.

Ihan sama täällä 🙌