Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee hyvin mieleen miten ite ollut monissa muutoissa pakuni kanssa, ja aina sanonut että voin tulla kuskaamaan mutta kanna en, ja haluan ennalta sovitun rahallisen korvauksen. Kerran sitten sovittiin tuttavan kanssa muutosta, reilu 180km suuntaansa, ja 2kuormaa, ja sanoin että 200€ niin ajan 2kertaa tuon matkan, no tehtiin kirjallinen sopimus paperille, no muuttopäivänä selvisi ettei ollut hänen muutosta edes kyse vaan kaverinsa, jonka kanssa en ollut mitenkään ennaltatuttu, menin sovittuna aikana, ja vieläpä vähän ajoissa paikalle, 100kmn päähän kotoani, selvisi tosiaan että ei oo kantajia, vaan minun olisi pitänyt kantaa, vaikka sopimuksessa selvästi oli että vain kuskaan, ja että oltava omat kantajat... noh monen tunnin venkoamisen jälkeen sai jotkut kantamaan kaljapalkalla romujaan kyytiin, olin siinävaiheessa jo semivittuuntunut, no auto saatiin täyteen, ja minä ajamaan 180+km, paikanpäällä ei ollut ketään, yritin soittaa kaverilleni, ei vastaa, tämä muutettava ei vastaa, ei mitään tietoa yli tuntiin, sitten tulee joku vanhempi herra kyseleen et oonko mä muuttamassa siihen, ja sanoin että en vaan olen töissä muuttamassa tähän, no hän sanoi että talo on kyllä täynnä ja hän tuli juuri taloyhtiön kokouksesta eikä uusia ole tulossa :D, noh aika kului, kävin syömässä, varmistin osoitteet yms, sitten tämä emäntä soittaa että missä viivyn, etten ole tullut takaisin, minä onneksi omaan rauhallisen luonteen, ja selitin rauhallisesti asian, että mitä ihmettä täällä tapahtuu, tämä sanoi että kyllä olen oikeassa osoitteessa, noh sanoin että siinä asuu joku mummo joka ei oo koskaan kuullukkaan sinusta, ja täällä piti olla mies vastassa. plaaplaaplaa

Hän käski minun kantaa romut sisälle että seon tyhjä asunto, no ei ollut... Siellä on mies, no ei ollut...

soitin kaverilleni joka nyt sitten vastasi, sanoi että ei ole hänen asia, ja minä tuumasin että kyllä muuten on et nimet on paperissa... katkaisi puhelun... tässä kohtaa olen melkein 300km kotoa ja minua käsketään murtautumaan mummelin kotiin joka muuten oli täynnä tavaraa, eikä tosiaan tyhjä asunto....

Tässäkohtaa alkaa olla ilta, pimeä, pakkanen kiristyä, ja edelleenkään ei mitään oikeaa tietoa.. Päätin soittaa poliisiin, joka onneksi partioi lähistöllä, tulivat paikanpäälle kys osoitteeseen, selitin asian poliisille ja millä asialla olen, varmistivat mummelilta että hän ei tämmöstä tunne, kattovat myös osotteen joka mulle annettiin, ja olin oikeassa paikassa, poliisi yritti soittaa tälle muuttajalle ja kaverilleni jotka eivät vastanneet ja minulla oli auto täynnä tavaraa, sanoin että haluan kotiin ja että en voi olla täällä yötä myöten odottelemassa kun selvästi en ole oikassa paikassa... poliisi käski palauttaa tavarat ja mennä kotiin, noh onneksi tämä nainen asui matkan varrella ja ajoin sinne takaisin, oli jo yö, asunnosta kuuluin äänekäs musiikki, eikä ketään näkynyt eikä kukaan avannut ovea, tässä vaiheesssa hermot meni, ja työnsin kaiken tavaran hankeen oveneteen ja lähin painaa kotia.. seuraavana aamuna poliisit kävi ovella selvittelemässä "omaisuusvahinkoa" jonka olin kuulema tehnyt. noh tästä ei mulle seurannut mitään, sanoin vaan että ottaavat piip poliisiyksikköön yhteyttä, että sieltä käskivät tehä näin. 

noh tää kys kaveri ei koskaan enää ollut yhteyksissä, ja hyvä näin, aikaa meni hukkaan päivä ja muutamakymppi polttoainetta. En sittemmin oo lähteny ku oikeesti tutuille avuksi.. 

Tämä!! On kyllä eeppisin juttu ikinä!!

Tässäkin "rahat ensin" -periaate olisi pelastanut turhalta työltä ja ahdistukselta.

Vierailija kirjoitti:

Miehen isä ei koskaan osta lahjoja. Menimme naimisiin, antoi kortin, mutta toi mukanaan kutsumatta silloisen naisystävänsä teini-ikäisen pojan. Lapsemme on hänen ainoa lapsenlapsensa, mutta ei synttärilahjoja tai joululahjoja. Eikä kyse ole mistään kyöhyysrajalla olevasta eläkeläisestä ja itseasiassa vaikka olisikin, niin kyllä poikansa häihin pitää jonkun lahjan kanssa tulla... 

No joo, kahdenkymmen yhteisen vuoden aikana mieheni on ostanut vanhemmilleen joululahjat kerran, muuten minä olen hoitanut asian. Joissain perheissä miehillä ei ole tapana ostella lahjoja ylipäätään, tämäkin oppinut sen varmaan omalta isältään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edesmennyt isäni matkusteli paljon ja toi minulle ympäri maailmaa villieläin-figuureja tuliaisiksi. Niitä säilytin lipastoni päällä. Olin kerran lomalla ja pyysin naapuria (maksua vastaan) viemään postini. Joo, homma ok. Kun palasin, yksi rakkaimmista elefantti-figuureistani oli kadonnut. Kysyin suoraan naapurilta. "No kun Eemil (hänen poikansa 6v) niin tykkäsi siitä niin ajateltiin, ettei pieni ekstrapalkka haittaa" Rakkain muistoni isästä, Egyptistä tuotu, oli pokkana varastettu.

anteeksi myöhäinen vastaus, mutta kyllä vaadin hahmon takaisin. Äitinsä oli naama nurinpäin ja poika itki, mutta omassa hyllyssä se on yhä tallessa.

Itsellänikin on kokemusta vähän samantyyppisistä jutuista. En ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä on OK luvata ja antaa toisen puolesta asioita koska kyseessä on lapsi.

Eräs sukulaiseni oli sitä mieltä, että minun pitäisi antaa kummiltani lahjaksi saatu hopeinen rannekoru sitä ihastelleelle sukulaislapselle, koska en itse aikuisena kyseistä lapselle tarkoitettua korua enää käytä. Mutta kyse on minulle merkityksellisestä esineestä. Sille lapselle se sitä tuskin olisi.

Ja sitten pidetään sydämettömänä hirviönä kun ei suostu vaikka lapsi niin kovasti haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edesmennyt isäni matkusteli paljon ja toi minulle ympäri maailmaa villieläin-figuureja tuliaisiksi. Niitä säilytin lipastoni päällä. Olin kerran lomalla ja pyysin naapuria (maksua vastaan) viemään postini. Joo, homma ok. Kun palasin, yksi rakkaimmista elefantti-figuureistani oli kadonnut. Kysyin suoraan naapurilta. "No kun Eemil (hänen poikansa 6v) niin tykkäsi siitä niin ajateltiin, ettei pieni ekstrapalkka haittaa" Rakkain muistoni isästä, Egyptistä tuotu, oli pokkana varastettu.

anteeksi myöhäinen vastaus, mutta kyllä vaadin hahmon takaisin. Äitinsä oli naama nurinpäin ja poika itki, mutta omassa hyllyssä se on yhä tallessa.

Itsellänikin on kokemusta vähän samantyyppisistä jutuista. En ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä on OK luvata ja antaa toisen puolesta asioita koska kyseessä on lapsi.

Eräs sukulaiseni oli sitä mieltä, että minun pitäisi antaa kummiltani lahjaksi saatu hopeinen rannekoru sitä ihastelleelle sukulaislapselle, koska en itse aikuisena kyseistä lapselle tarkoitettua korua enää käytä. Mutta kyse on minulle merkityksellisestä esineestä. Sille lapselle se sitä tuskin olisi.

Ja sitten pidetään sydämettömänä hirviönä kun ei suostu vaikka lapsi niin kovasti haluaa.

Ja osa jopa ottaa kysymättä lupaa eli varastaa ja ihmettelee, kun varastetun tavaran oikea omistaja närkästyy viimeistään huomatessaan tavaransa jollakin toisella. Tähän liittyy myös jo joskus aiemmin mainitsemani käsitys siitä, kun ei palauta lainattua tavaraa tai pitää luvatta otetun tavaran tarpeeksi kauan itsellään, niin omistusoikeus jotenkin kummasti siirtyy tälle varkaalle/ lainaajalle.

Yksi tapaus vuodelta -97tuli mieleen. Kaveri halusi lainata vanhoja sarjiksiani ja painoitin, että ne pitää sitten palauttaa ja hän oma-aloitteisesti vielä teki "velkakirja" johon kirjoitti kaikkien sarjisten nimet ja numerot. Joskus puolen vuoden päästä sitten ilmoitti antaneensa ne serkulleen, mutta että eihän se nyt varmasti minua haittaa. Toinen kaveri taas lainasi kassiani suurten lupausten kanssa, että se palautetaan. Myöhemmin näin kassin luokkakaverillani. Kaverini puolustautui, ettei hän sitä muuten olisi antanut, mutta kun se pyysi.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri toi nuorimmaisensa lisäksi pari teiniä kuokkavieraiksi oman lapseni 5v synttäreille. Koska ei kai pari lisävierasta nyt haittaa. Muut lapset n 4-6v. Teinit söivät tarjoiluista n. puolet, rikkoivat synttärisankarin sekä isoveljensä (7v) legorakennelmat, penkoivat ja naureskelivat lasteni piirustuksille yms. Haittasi!

Mä olen nauravan teinin laittanut ulos.

Yksi tuli synttäreille, toi pikkuveljen ja kysyi ovella onko sufee.

Kerroin nämä synttärit ovat tärkeät mun pojalle. Käyttäydytkö, vai mitä teet.

Oli mennyt tyttöystävänsä kanssa keittiöön, kuulin, kun jääkaappi aukesi ja avasi kuohuviinipullon.

Heitin teinit ulos, otin pullon kädestä ja laitoin äidille viestiä sun esikoinen otti vapuksi varatun shampanjapullon, arvo 80 euroa.

Mobilepay toimii.

Se että mullebon tehty oikeasti kamaluuksia ja kukaan ei sano niistä mihinkäänpäin eteenpäin vaikka selvästi tietävät. Kaikista kamalimmista ei moni tiedä, mutta semi kamaluuksista useampikin.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tapaus vuodelta -97tuli mieleen. Kaveri halusi lainata vanhoja sarjiksiani ja painoitin, että ne pitää sitten palauttaa ja hän oma-aloitteisesti vielä teki "velkakirja" johon kirjoitti kaikkien sarjisten nimet ja numerot. Joskus puolen vuoden päästä sitten ilmoitti antaneensa ne serkulleen, mutta että eihän se nyt varmasti minua haittaa. Toinen kaveri taas lainasi kassiani suurten lupausten kanssa, että se palautetaan. Myöhemmin näin kassin luokkakaverillani. Kaverini puolustautui, ettei hän sitä muuten olisi antanut, mutta kun se pyysi.

Itsekin joskus aikanaan lainasin kaverille vaalimiani vanhoja, 1950-luvun sarjakuvalehtiä. Kaverilla repesi yksi lehti. Hän rehellisesti kertoi tapauksesta ja sen, että he korjasivat lehden - jesarilla. Juu, ei haitannut.

Vierailija kirjoitti:

Omistan omakotitalon. Ihmettelin kun parkkipaikallani (yhden auton pienellä parkkipaikalla) oli kaksi tuntematonta autoa. Aivan toisiinsa kiinni parkkeerattuna. Lähistöllä ei ollut yhtään parkkipaikkaa, joten jouduin jättämään auton tienvarteen (ja sain 60€ sakon). Naapuri sitten viikon päästä päätti laittaa viestiä. Että "Tuttavamme parkeerasi pihallesi kun et ollut kotona. Toivottavasti ei haitannut!"

Ei yhtään...

Siis tää on ihan perseestä kyllä ja erittäin kusipäistä, mut oon miettinyt kun on näitä tilanteita, että miks ihmiset parkkeeraa sakkopaikalle auton sitten, jos omalle paikalle ei saa laitettua autoa 🤔 tietty nyt on tilanteita, että lähin ilmainen paikka on jossain kilometrien päässä ja sen kautta mahdotonta, enkä nyt henkilökohtaisesti tässä tarkoita viestin kirjoittajaa, koska en hänen tilanteestaan enempää tiedä. Mutta yleisenä pohdintana, kun tiedän yhden henkilön, jolla oli kiistaa autopaikoista, kun hänelle ja toiselle ihmiselle oli vuokrattu sama paikka. Lähin ilmainen paikka olisi ollut n.600m päässä, mutta tää toinen ihminen oli parkkeerannut sitten sakkopaikalle ja yritti saada tätä jonka auto oli paikalla parkissa, niin maksamaan sen sakon. Sanoi että ilmoittaa poliisille, mutta eipä siitä mitään ole kuulunut, kun eihän nyt kukaan ole ketään sakkopaikalle pakottanut parkeeraamaan, niin vähän on vaikea saada sakkoa siirrettyä :D

Vierailija kirjoitti:

Yksi tapaus vuodelta -97tuli mieleen. Kaveri halusi lainata vanhoja sarjiksiani ja painoitin, että ne pitää sitten palauttaa ja hän oma-aloitteisesti vielä teki "velkakirja" johon kirjoitti kaikkien sarjisten nimet ja numerot. Joskus puolen vuoden päästä sitten ilmoitti antaneensa ne serkulleen, mutta että eihän se nyt varmasti minua haittaa. Toinen kaveri taas lainasi kassiani suurten lupausten kanssa, että se palautetaan. Myöhemmin näin kassin luokkakaverillani. Kaverini puolustautui, ettei hän sitä muuten olisi antanut, mutta kun se pyysi.

Kaverini lainasi sarjiksiani ja hänen pikkuveljensä lainasi ne eteenpäin. Ei tulleet koskaan takaisin, koska ne joille pikkuveli oli lainannut oli lainanneet eteenpäin. Käsittämätöntä. Kaverini ei kysynyt lisää lainattavaa, enkä kyllä olisi antanutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen pitkätukkainen mies, ja pyysin vain latvojen siistimisen ja 2haarasten poiston, sekä kunnon pesun ja hoidon, tyttönen erittäin iloisena näytti paikan ja istumaan ja siitä sitten töihin, meni 15min selasin puhelinta, 20min,30min, 40min... aloin jo kyllästyä ja tämä siis leikkausvaiheessa vasta :D, okei mulla on todella paksu tukka mutta mitä ihmettä, noh sitten tuumasi hetken päästä että valmista on ja siitä pesemään, ja hoito, ja kuivaus, olin pyörtyä kun tukastani oli leikattu joku 15-20cm pois eikä tukka enää yltänyt edes ponnarille kokonaan... pyysivät 60€ sanoin jo heti että mitä ihmettä mun tukalle on tehty???? vastasi että perusleikkaus ja lyhennys, puolihuutoa vastasin että nimenomaisesti pyysin vaan huollon ja siistimisen, en 20cm leikkuuta, sitten sain kuulla että hän on vaan opiskelija.... En maksanut penniäkään, tein valituksen, ja lähin menemään... Jumalauta että otti päähän.

Tukka pestään yleensä ennen leikkausta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä kukaan enää kirjoita enääN. 🙄

-eri

Enää on täysin keinotekoinen luomus. Murteissa on alunperin esiintynyt kaksi muotoa: enään ja ennään.

Oulussa sanotaan ennää.

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuista päätellen täällä on useita sellaisia, jotka uskoo näiden näkymättömien tuki- ja liikuntaelinvaivojen nuorilla ihmisillä olevan hirveän yleisiä. Eikä muka olisi olemassa sellaisia, jotka nyt vain ihan huvikseen ottaa hissin liikkuakseen yhden kerroksen välin.

Kyllähän ne on yleisiä ja ongelma on, jos näitä joutuu jonkun hissiajelun takia todistelemaan. Itsellä neurologinen sairaus, joka vaikuttaa mm. tasapainoon. Tämä ei vain näy oikein mitenkään ulospäin ja kaikki tuetkin saa piilotettua lahkeiden alle, vähän heikon kävelyn moni laittaa ulospäin näkyvän ylipainon syyksi. Joten voitte kuvitella mulkoilun määrän, kun päällepäin terveen näköinen ylipainoinen jonottelee sitä hissiä tai pysäköi invapaikalle.

Eli pointtini tässä, että koskaan ei voi tietää miksi joku sitä hissiä haluaa käyttää. Myöskään parkkipirkkoilu invapaikkojen puolesta ei ole fiksua, jos lupalappu on näkyvillä.

Vierailija kirjoitti:

Omistan omakotitalon. Ihmettelin kun parkkipaikallani (yhden auton pienellä parkkipaikalla) oli kaksi tuntematonta autoa. Aivan toisiinsa kiinni parkkeerattuna. Lähistöllä ei ollut yhtään parkkipaikkaa, joten jouduin jättämään auton tienvarteen (ja sain 60€ sakon). Naapuri sitten viikon päästä päätti laittaa viestiä. Että "Tuttavamme parkeerasi pihallesi kun et ollut kotona. Toivottavasti ei haitannut!"

Ei yhtään...

Mä en sentään saanut sakkoja kun pihassamme oli tilaa myös mun autolle.

Mutta kyllä ihmetytti kun naapuri ei edes voinut etukäteen kysyä voiko vieraat ajaa autonsa meidän pihaan?

Hyvät tavat kadoksissa?!

Vierailija kirjoitti:

Mieheni mummo tunki samaan kylppäriin paskalle, kun olin vaihtamassa esikoisen vaippaa siellä. Ei kai haittaa, älä sinä minusta välitä...

Hohhoijaa, kaikesta sitä jaksetaan mieltä pahoittaa. Ennen asuttiin samalla torpalla useammat sukupolvet samassa pikku tilassa ja nukuttiin siskonpedeissä ja paskottiin samassa huussissa. 

Ihan kuin jotkut kyttäisivät elämäntyönään asioita, joista voisi mielensä pahoittaa. Tuskin mummo nyt piruuttaan tuli paskomaan, että joku vaipan vaihto häiriintyisi ja mitä väliä. Vessa on tarpeita varten. Tarviiko siitäkin alkaa inisemään. Jo on hienoksi mennyt tämä nykypäivän kliininen ja fiini elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edesmennyt isäni matkusteli paljon ja toi minulle ympäri maailmaa villieläin-figuureja tuliaisiksi. Niitä säilytin lipastoni päällä. Olin kerran lomalla ja pyysin naapuria (maksua vastaan) viemään postini. Joo, homma ok. Kun palasin, yksi rakkaimmista elefantti-figuureistani oli kadonnut. Kysyin suoraan naapurilta. "No kun Eemil (hänen poikansa 6v) niin tykkäsi siitä niin ajateltiin, ettei pieni ekstrapalkka haittaa" Rakkain muistoni isästä, Egyptistä tuotu, oli pokkana varastettu.

anteeksi myöhäinen vastaus, mutta kyllä vaadin hahmon takaisin. Äitinsä oli naama nurinpäin ja poika itki, mutta omassa hyllyssä se on yhä tallessa.

Itsellänikin on kokemusta vähän samantyyppisistä jutuista. En ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä on OK luvata ja antaa toisen puolesta asioita koska kyseessä on lapsi.

Eräs sukulaiseni oli sitä mieltä, että minun pitäisi antaa kummiltani lahjaksi saatu hopeinen rannekoru sitä ihastelleelle sukulaislapselle, koska en itse aikuisena kyseistä lapselle tarkoitettua korua enää käytä. Mutta kyse on minulle merkityksellisestä esineestä. Sille lapselle se sitä tuskin olisi.

Ja sitten pidetään sydämettömänä hirviönä kun ei suostu vaikka lapsi niin kovasti haluaa.

Minulla on kilpahevosia ja naapuri oli luvannut lapsenlapsilleen että saavat käydä kesälomallaan niillä ratsastamassa. No eivät saaneet. Minua ei edes tervehditä enää kun pilasin lasten loman ja pakotin muorin pettämään lupauksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin koira puri mun tuolloin n. 4-vuotiasta lasta. Lapsi huusi hysteerisenä kivusta ja säikähdyksestä. Anoppi kotkotti hekotellen vieressä että ei haittaa, ja yritti saada lasta silittämään luimistelevaa hurttaansa.

Itseasiassa haittaa edelleen, vuosien jälkeenkin. Lapseni pelkää edelleen koiria, vaikka tuo purija-koira on ollut vainaa jo vuosia.

Se oli sun vika kun annoit sen kiusata koiraa. Näitä näkee kun mammat vaan hekottaa kun se kersa repii koiraa hännästä. Heh Heh kun on hauskaa.

Jos rakki on niin arvaamaton, että saattaa käydä päälle ja purra, kannattaa pitää se elikko kotona. Kaikille ne eläimet eivät ole mitään ihkupihkuja rakkaita "perheenjäseniä", vaikka ne sitä toisille olisivatkin. 

Jos minun fiktiivinen huumehörhö ja käytökseltään täysin arvaamaton setä olisi minulle kovin rakas, ei minulla ole mitään oikeutta sitä setää raahata joka paikkaan oletuksena, vaikka hän nyt minun nurkissa sattuisikin asumaan. Yksi väärä sana ja huumehörhö oli kurkussa kiinni. En minäkään kävisi selittelemään, että "kyllähän sinun nyt olisi pitänyt tietää mistä ärsyyntyy". 

Omistajan velvollisuus on hurttansa (ja muiden elikoiden) luonteensa tuntien pitää huolta, että elikkoa ei tuoda sinne missä se ei osaa ja / tai pysty käyttäytymään. Ja todellakin omistaja vastaa myös elikkonsa tekemisistä täysmääräisesti sekä rahallisesti, että moraalisesti. On myös harkittava onko nurmen alla nukkuminen sellaiselle elikolle ehkä paras paikka, joka on niin arvaamaton, että käy ihmisen päälle. 

Oon isännöintitoimistossa töissä. Mukaville ihmisille teen palveluksia.

Muistan yhdenkin asukkaan, yhtiövastikkeet aina myöhässä, kävin soittaa ovikelloa.

Sanoin suoraan halusin tulla katsomassa paikanpäällä missä mennään.

Ei ole yhtään autopaikkaa vuokralla, mutta hänen autoja kuulemma on. Kehoitin mennään katsomaan autopaikkoja ja näytän hänelle.

Kertoin yhtiökokouksessa on päätetty väärin pysäköidyt maksavat 10 kertaisesti ja nämähän on voimassa, kun yhtiökokouksessa on näin päätetty.

Tämäkin oli mun idea, isännöitsijä ehdotti ja meni yhtiökokouksessa ja hallituksessa läpi.

Annoin romuttamon numeron ja kerroin autopaikka on 30 e kk, häneltä 300, 3 autoa on 900 e kk.

Tilaa romuttamosta kuljetus.

Tilasi.

Älkää tyytykö

numerojakoon kirjoitti:

entinen kaveri jakeli silloista puh.numeroani vieraille miehille, sekä sinkuille että varatuille miehille. Luuli etten arvaisi kuka se oli "eihän haittaa". Sitten kun aloin tapailla yhtä, hän keksi jälleen antaa numeroni jollekin kuvottavalle ukolle joka yritti pommittaa tekstiviesteillä koko ajan tyyliin kymmenen päivässä. Numeron vaihtoa piti yrittää kahteen kertaan lopulta onnistui. Nykyään käytän vain ja ainoastaan prepaideja, jos numero menisi ihan mitä tahansa kautta jakoon niin vaihto onnistuukin nopeasti ja helposti.

Exä pisti tuttuja kirjoittamaan joidenkin baarien miestenvessoihin "xxx jakaa p3r5e77ä, 050-xxx xxxx" ja olen siis mies. Jonkin verran tuli puheluita ja jouduin lypsämään soittajilta kapakoiden nimet ja soittamaan ne  läpi että kävivät poistamassa ne tekstit.

Opiskeluaikana asuttiin miehen kanssa yksiössä. Mies sai opintonsa tehtyä ja muutti töiden vuoksi muulle paikkakunnalle, minä jäin yksin asumaan ja odotin esikoistamme. Opiskelukaveri oli yöpaikkaa vaille "pariksi päiväksi" ja tuli sinne yksiöön sitten, mikäpä siinä.

Pari päivää muuttui pariksi viikoksi ja mulla alkoi hiukan pinna kiristyä (myös siksi että kaveri kritisoi ja naureskeli monia mun ihan normaaleja tapoja, tyyliin mitä jugurttia tykkäsin syödä).  Mies oli tulossa viikonlopuksi ja tää majoittujakaveri kertoi oman poikakaverinsa myös olevan tulossa kylään. Kysyin että missä meinaatte olla ja hän meinasi että "täällä, ei kai haittaa?"

Ei tää nyt niin paha juttu ole kuin moni muu tässä ketjussa, mutta siinä kohtaa kerroin kyllä jokseenkin hämmästyneenä että haittaa itseasiassa, olin raskaana ja väsynyt, en ollut nähnyt miestäni pariin viikkoon ja ei kyllä kiinnostanut YKSIÖSSÄ kuunnella kaverin ja poikakaverin yhteiselämää.