Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä pahimmasta päästä ole, mutta kerronpa silti.

Pidin aikoinani viikoittaista palaveria eräässä organisaatiossa. Yksi osallistujista tuli paikalle poikkeuksetta 15-20 minuuttia myöhässä, riisuskeli päällysvaatteensa, ahtautui neukkarin pöydän ääreen ja kaivoi laukustaan lounaansa: voileivän tai salaattiannoksen, mehupurkin ja omenan. Koko ajan hän osallistui keskusteluun ja halusi saada tietää, mistä oli puhuttu ennen kuin hän oli tullut paikalle. Minä inhoan syömisen ääniä, ja erityisesti tuon omenan syöminen rassasi aistejani varsinkin, kun hän pyrki puhumaan samaan aikaan ja puhui estoitta muiden päälle.

Koska tämä lounastaja häiritsi koko ryhmää, lopulta hyvin varovasti mainitsin hänelle, että ehkä lounaan voisi syödä jossain muualla, kun muut ovat menossa lounaalle vasta palaverin jälkeen, ja ihanien salaattien katseleminen etukäteen vei keskittymiskyvyn. (Tai jotain tuolla tavalla muotoiltua höpötystä, jotta asia tulisi selville mahdollisimman hellävaraisesti ja loukkaamatta.)

Lounastaja sanoi, ettei hänellä ollut aikaa syödä muulloin. Hän oli hyvin hämmästynyt ja vähän tuohtunutkin siitä, että se muka haittasi muita. Vaikka yritin sanoa asian loukkaamatta, en siinä tainnut onnistua, koska häntä ei enää palavereissa nähty. Tuosta on jo aikaa, joten muut asianomaiset eivät enää muistane koko tapausta, mutta minä muistan ja aina muistaessani tunnen myös hieman syyllisyyttä.

Kyseessä lienee naisoletettu?

Tämä oli nainen, mutta olen pitkän urani aikana nähnyt ihan samanlaisia miehiäkin. Sukupuolella on aka vähän merkitystä kokonaisuudessa, ainakin minun ammatissani, jossa palavereihini kokoontuneilla ihmisillä on samat kiinnostuksen kohteet ja samankaltainen tausta.

"Oletettuja" en ole vielä tavannut kertaakaan.

Oletettu tarkoittaa vain sitä, että tehdään jonkun ulkonäön äänen yms. perusteella oletus, että kyseessä on nainen tai mies. Eli me olemme kaikki nais- tai miesoletettuja, sinäkin. -eri 

Totta kai me kaikki oletamme, mutta meillä kaikilla ei ole tarvetta tähdentää ääneen sitä itsestäänselvyyttä, että oletamme.

No eihän sitä kukaan sanokaan kenellekään ääneen päin kasvoja. 

Ei kukaan sano: "Oletan että olet nainen/mies".

Joten tästä sanasta on ihan turha loukkaantua, koska sitä ei siinä merkityksessä käytetä. 

Miksi tuollaista täysin turhaa käsitettä pitää ylipäänsä viljellä? Olemme miehiä ja naisia. Voihan sitä pitää vaikka kaikkia ihmisiä muumeina, mutta ei siitä ole mitään hyötyä.

Sana yleistyy jatkossa varmasti, tykkäsitpä sinä siitä tai et.

Sitä paitsi suurin osa myös transsukupuolisista on miehiä tai naisia, joten ei tuo oletettu-sana mitenkään erityisesti tarkoita vain muunsukupuolisia. 

Vaalivirkailijana sitä joutuu yhä olettamaan ihmisten sukupuolia, sillä jostain syystä äänestäjistä ainakin varsinaisena vaalipäivänä tehdään tukkimiehen kirjanpitoa miehet/naiset. Epäselväksi vain on jäänyt, että MIHIN sitä seurantaa tarvitaan, miksi ei voi vain laskea äänestäjiä.

Eikä sitä tietoa saa suoraan tietokannasta?

80-luvun alussa, isä veljineen pienellä paikkakunnalla. Meillä suhkoht harv.nimi. Suurin osa serkuista ja omista veljistä asui vielä paikkakunnalla. Aika monesti kävi niin että vaalivirkailija sanoi että olet jo äänestänyt. Ei ne puolisokeat papparaiset erottaneet meitä toisistamme muuta kuin pituuden perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä kukaan enää kirjoita enääN. 🙄

-eri

Enää on täysin keinotekoinen luomus. Murteissa on alunperin esiintynyt kaksi muotoa: enään ja ennään.

Kaenuussa se on enneä.

Tuo enään on kyllä ärsyttävästi kirjoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatiin kutsu veljen lapsen synttäreille. Hetken verran syötiin kakkua ja sitten leikittiin omien lasten ja heidän pienempien serkkujen kanssa.

Veli ja vaimonsa kävivät vaivihkaa vaihtamassa saunakamat päälle ja kysyivät yhtäkkiä kylpytakeissa ovelta että ei kai haittaa että käydään pikaisesti löylyissä? Kaksi tuntia meni kun me jouduttiin vanhimman tyttöni kanssa paimentamaan lapsilaumaa kunnes punaposkiset vanhemmat tuli kikatellen ”löylyistä”.

Meidän tyttö myöhästyi tämän takia leffasta ja veljelleni ei tullut mieleenkään korvata aiheuttamaansa mielipahaa :(

Joo, ymmärrän, että tuossa jää hämmennyksissään katsomaan lapsia. Mutta kyllä minä kävisin koputtelemassa saunan ovelle, että tehdään lähtöä 15 minuutin kuluttua kun pitää ehtiä leffaan.

Nimenomaan! Kyllä mäkin sanoisin, että lähden puolen tunnin päästä pois. Ja jos eivät tulisi siinä ajassa saunasta, niin koputtaisin oveen ja ilmoittaisin, että nyt lähdemme, kun on omiakin menoja.

Aika tossukka saa olla, jos kiltisti suostuu kärsimään omien lasten kustannuksella.

Kiina saa halpatyövoimaa Venäjältä ja Intiasta, joten sen kannattaa tehdä yhteistyötä näiden maiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni mummo tunki samaan kylppäriin paskalle, kun olin vaihtamassa esikoisen vaippaa siellä. Ei kai haittaa, älä sinä minusta välitä...

Mutta mieti, mikä olisi ollut vaihtoehto?  :D

mistä päättelet että koiraa kiusattiin

Pistää vihaksi kirjoitti:

Oltiin juuri eläintieteellisessä museossa. Olin alhaalla rattaiden kanssa menossa lapseni kanssa ylös. Sieltä hissistä tuli äiti kouluikäisen kersan kanssa. Juma...uta olisivat kävelleet eikä tuolla tavalla varaile hissejä niiltä, jotka niitä oikeasti tarvitsee.

Mistä tiedät voiko toinen kävellä portaita tai ei? Nivelrikkoa tms

Ei sentään! Aina voi ryysiä kovasti KIROILLEN vieruskaverin yli SAATA NA!! KUN EI VÄISTETÄ!!!! Ja raivotaan koko matka bussista ulos asti KUINKA PRKL EI OSATA KÄYTTÄYTYÄ!![/quote]

Tällaisen vaivautuneen kiermurtelun ja hansikkaiden hypistelyn jälkeen olen noussut ylös antaakseni tietä, mutta sitten kiemurtelija onkin ruvennut vaan katsomaan ikkunasta ulos ja matka on jatkunut. En enää yritä olla ajatustenlukija vaan odotan, että selvästi sanotaan jos halutaan päästä pois.[/quote]

Mulle on sattunut tätä viime aikoina todella paljon. Enimmäkseen vanhemmat naiset syyllistyvät tähän. Kehonkielellään ovat antaneet ymmärtää, että jäävät seuraavalla pysäkillä pois, ja sitten ajavatkin päätepysäkille asti, jossa myös itsekin jään pois. Häiritsevää, koska itse haluaisin pitkän bussimatkan aikana lukea tai kuunnella äänikirjaa rauhassa.

Nykyisin ryntäänkin vaihtamaan ensimmäisen tilaisuuden tullessa vaihtamaan paikkaa tyhjään ikkunapaikkaan, mikä yleensä onnistuu, paitsi ruuhka-aikaan.

Toinen ärsyttävä asia, on bussissa henkilöt,jotka seisovat pitkään keskioven tukkona, eivätkä päästä ihmisiä ulos bussista. Miksi eivät tajua astua hetkeksi ulos, ei se bussi heitä jätä ulos? Tai mennä istumaan, jos eivät ole vielä jäämässä bussista pois. Etenkin aamuruuhkassa tämä ärsyttää ja on joustamatonta käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratikassa viereen istui nainen, jolla oli iso reppu. Ei ottanut reppua syliinsä tieteenkään, istui vähän sivuttain ja tunki repullaan mut seinään kiinni. Oli kuin ei olisi huomannutkaan minua. Tilaa olisi hänellä ollut toisella puolella monta paikkaa, mutta oli pakko änkeä reppunsa kanssa siihen liki.

Oppisinpa joskus avaamaan suuni.

Nää hetket on pahimpia. Tulee täysin puun takaa ja ovat periaatteessa ihan Mitättömiä, mutta silti niin jumalattoman ärsyttäviä. Mitä tuohonkin olisi voinut sanoa? Pitäisi olla joka jumalan tilanteeseen replat valmiina. "hei sori sun reppu änkee mun naamaan" vois sopia tohon.

Toinen samaa lajia oleva ihmistyyppi on ne, jotka istuvat viereen mutta kun sun pitäisi ikkunapaikalta päästä lähtemään pois kulkuneuvosta niin ei elettäkään että siirryttäisiin hetkeksi pois.

Siinähän kiipeää tuntemattoman henkilön sylin ylitse.

Kai sinä edes sanot "anteeksi, jään tässä"?

Ei en toki kun olen niin hiton tyhmä.

Mitä luulit?

Moni ei sano, vaan pyörii ja mulkoilee ja nousee seisomaan. 

Itse annan tilaa jos toinen elekielellä selvästi osoittaa että on nousemassa. Miksi ihmeessä tehdä asioista vaikeampia kuin tarvitsee?

Miten vaikea on sanoa, että jään tässä pois. On se suomalaiselle vaikea puhua toiselle ihmiselle.

Vähän OT, mutta näistä bussitarinoista tuli niin elävästi mieleen, kun asuttiin Espoossa ja välillä oli aina junat lakossa. No, siitähän seurasi se, että bussit oli aamuisin aivan täyteen tuupattuja. Itse nousin bussiin aika pian lähtöpysäkin jälkeen ja otin tietenkin ikkunapaikan. Kun oma pysäkki lähestyi, bussi oli jo niin täynnä, että ihmisiä seisoi vieri vieressä käytävällä. Oli todella tuskaisaa yrittää päästä bussista pois. Vaikka kuinka sanoi vieruskaverille, että "anteeks, jään tässä", ei kukaan mahtunut väistämään käytävällä ja oli älyttömän vaikea päästä ulos, vaikka istuin lähellä keskiovia. Huh, ei onneksi enää sellaista, kun muutettiin pääkaupunkiseudulta pois.

Minne muutit? Täällä Kuopiossa monet bussit ovat aamuisin ja iltapäivällä niin täynnä ettei kyytiin enää mahdu edes seisomaan. En ymmärrä miksei voisi laittaa muutaman lisäauton kulkemaan niille vuoroille..

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapeutti myöhästeli, ja kohteliaasti totesin että ”ei haittaa”. Jatkossa myöhästely kroonistui, ja hän totesikin kerran että ”suahan ei haittaa”. Kiva ihminen - eikö totta?

Ilmeisesti koit terapian todella hyödylliseksi, kun tuosta huolimatta jatkoit hänen asiakkaanaan?

Käsittelitte varmaan myös ylikiltteyttäsi?

Vierailija kirjoitti:

Edesmennyt isäni matkusteli paljon ja toi minulle ympäri maailmaa villieläin-figuureja tuliaisiksi. Niitä säilytin lipastoni päällä. Olin kerran lomalla ja pyysin naapuria (maksua vastaan) viemään postini. Joo, homma ok. Kun palasin, yksi rakkaimmista elefantti-figuureistani oli kadonnut. Kysyin suoraan naapurilta. "No kun Eemil (hänen poikansa 6v) niin tykkäsi siitä niin ajateltiin, ettei pieni ekstrapalkka haittaa" Rakkain muistoni isästä, Egyptistä tuotu, oli pokkana varastettu.

anteeksi myöhäinen vastaus, mutta kyllä vaadin hahmon takaisin. Äitinsä oli naama nurinpäin ja poika itki, mutta omassa hyllyssä se on yhä tallessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edesmennyt isäni matkusteli paljon ja toi minulle ympäri maailmaa villieläin-figuureja tuliaisiksi. Niitä säilytin lipastoni päällä. Olin kerran lomalla ja pyysin naapuria (maksua vastaan) viemään postini. Joo, homma ok. Kun palasin, yksi rakkaimmista elefantti-figuureistani oli kadonnut. Kysyin suoraan naapurilta. "No kun Eemil (hänen poikansa 6v) niin tykkäsi siitä niin ajateltiin, ettei pieni ekstrapalkka haittaa" Rakkain muistoni isästä, Egyptistä tuotu, oli pokkana varastettu.

anteeksi myöhäinen vastaus, mutta kyllä vaadin hahmon takaisin. Äitinsä oli naama nurinpäin ja poika itki, mutta omassa hyllyssä se on yhä tallessa.

Oikein teit, hyvä sinä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palasin kahden viikon työmatkalta viikkoa aikaisemmin kotiin ja huomasin auton pihassa ja valot päällä sisällä, kurkkasin ikkunasta ja huomasin, että naapurin sukulaisperhehän se siellä keittiössä oli juuri syömässä, kyllä sappi kiehui kun toisten asuntoon mennään vara-avaimella noin vaan! Siinä sitten hammasta purren lähdin taksilla hotellille ja meni melkein 1000€ rahaa siihen viikon hotelliin takseineen, naapuri sitten soitteli ja kertoi sukulaisperheensä viettäneen aikaa talossani viikon verran ja toi kahvipaketin, ei paljoa naurattanut tai kahvipaketit lämmittänyt!

No huh. Olisin mennyt heti omaan kotiini, laittanut tunkeilijat pikaisesti matkaan samalla kertoen heille mitä mieltä olen luvattomasta tunkeutumisesta, vaatinut vara-avaimen saman tien takaisin tai vaihtanut välittömästi vara-avaimen paikkaa. Hölmöä mennä hotelliin, jos joku on tunkenut luvatta kotiisi.

Eikö sitä nyt edelleenkään ymmärretä, että tuo viesti oli provo.

Pistää vihaksi kirjoitti:

Oltiin juuri eläintieteellisessä museossa. Olin alhaalla rattaiden kanssa menossa lapseni kanssa ylös. Sieltä hissistä tuli äiti kouluikäisen kersan kanssa. Juma...uta olisivat kävelleet eikä tuolla tavalla varaile hissejä niiltä, jotka niitä oikeasti tarvitsee.

Oletko nyt ihan varma, ettei tämä äiti lapsensa kanssa tarvinnut hissiä? Kaikki vammat eivät näy päällepäin. Etkö sinä itse olisi voinut pyytää jonkun kaverin siinä kantamaan rattaat kanssasi portaat ylös??

Jätin miehen, koska hän äänesti Eskoa Ahoa presidentinvaaleissa, kun mahdollisuus oli äänestää Tarja Halosta ensimmäiseksi naispresidentiksi. Tajusin, että mies on juntti eikä kykene kriittiseen ajatteluun vaan tulee aina seuraamaan lapsuudenkodissaan opittua ideologiaa.

Tarja olikin ihan jäätävän paska presidentti. Jalkaväkimiinoista luopuminen oli hirveä virhe. Häpeän, että äänestin häntä!

Miehen isä ei koskaan osta lahjoja. Menimme naimisiin, antoi kortin, mutta toi mukanaan kutsumatta silloisen naisystävänsä teini-ikäisen pojan. Lapsemme on hänen ainoa lapsenlapsensa, mutta ei synttärilahjoja tai joululahjoja. Eikä kyse ole mistään kyöhyysrajalla olevasta eläkeläisestä ja itseasiassa vaikka olisikin, niin kyllä poikansa häihin pitää jonkun lahjan kanssa tulla... 

Pistää vihaksi kirjoitti:

Oltiin juuri eläintieteellisessä museossa. Olin alhaalla rattaiden kanssa menossa lapseni kanssa ylös. Sieltä hissistä tuli äiti kouluikäisen kersan kanssa. Juma...uta olisivat kävelleet eikä tuolla tavalla varaile hissejä niiltä, jotka niitä oikeasti tarvitsee.

Todistin eilen ostoskeskuksessa kun mamma vaunujen kanssa räjähti hissilliselle porukkaa että nämä hissit on tarkoitettu vaunujen kanssa kulkeville jotka niitä oikeasti tarvitsee. Olin perässä jonottamassa samaan hissiin, ilman vaunuja. Mamma oli valinnut hankkia lapsia, mutta minä en ollut valinnut syntyä lievästi liikuntarajoitteisena (joka ei näy ulospäin). Kukakohan sitä hissiä on eniten oikeutettu käyttämään jos tähän halutaan mennä?

Hissit on kyllä tarkoitettu ihan kaikille, mammojen ja vaunujen on ihan turha itkeä saati rähjätä asiasta. Toki on kohteliasta päästää hissiin ensin pyörätuolit, vaunut ym., mutta ihan niillä saa kaikki ajella.  Ei ole kyllä koskaan tullut mieleenkään ahdistua asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edesmennyt isäni matkusteli paljon ja toi minulle ympäri maailmaa villieläin-figuureja tuliaisiksi. Niitä säilytin lipastoni päällä. Olin kerran lomalla ja pyysin naapuria (maksua vastaan) viemään postini. Joo, homma ok. Kun palasin, yksi rakkaimmista elefantti-figuureistani oli kadonnut. Kysyin suoraan naapurilta. "No kun Eemil (hänen poikansa 6v) niin tykkäsi siitä niin ajateltiin, ettei pieni ekstrapalkka haittaa" Rakkain muistoni isästä, Egyptistä tuotu, oli pokkana varastettu.

anteeksi myöhäinen vastaus, mutta kyllä vaadin hahmon takaisin. Äitinsä oli naama nurinpäin ja poika itki, mutta omassa hyllyssä se on yhä tallessa.

Omituista, ettet viitsinyt tuota kirjoittaa jo ensimmäiseen tekstiisi, kun siitä tuskin olisi ollut sen kummempaa vaivaa. Kai nyt kaikki älyää, että lukijat haluavat tietää jutun lopputuloksen.