Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset
Eli mitä härskiä ihmiset on tehny koska "ei se haittaa".
Kommentit (2965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä pahimmasta päästä ole, mutta kerronpa silti.
Pidin aikoinani viikoittaista palaveria eräässä organisaatiossa. Yksi osallistujista tuli paikalle poikkeuksetta 15-20 minuuttia myöhässä, riisuskeli päällysvaatteensa, ahtautui neukkarin pöydän ääreen ja kaivoi laukustaan lounaansa: voileivän tai salaattiannoksen, mehupurkin ja omenan. Koko ajan hän osallistui keskusteluun ja halusi saada tietää, mistä oli puhuttu ennen kuin hän oli tullut paikalle. Minä inhoan syömisen ääniä, ja erityisesti tuon omenan syöminen rassasi aistejani varsinkin, kun hän pyrki puhumaan samaan aikaan ja puhui estoitta muiden päälle.
Koska tämä lounastaja häiritsi koko ryhmää, lopulta hyvin varovasti mainitsin hänelle, että ehkä lounaan voisi syödä jossain muualla, kun muut ovat menossa lounaalle vasta palaverin jälkeen, ja ihanien salaattien katseleminen etukäteen vei keskittymiskyvyn. (Tai jotain tuolla tavalla muotoiltua höpötystä, jotta asia tulisi selville mahdollisimman hellävaraisesti ja loukkaamatta.)
Lounastaja sanoi, ettei hänellä ollut aikaa syödä muulloin. Hän oli hyvin hämmästynyt ja vähän tuohtunutkin siitä, että se muka haittasi muita. Vaikka yritin sanoa asian loukkaamatta, en siinä tainnut onnistua, koska häntä ei enää palavereissa nähty. Tuosta on jo aikaa, joten muut asianomaiset eivät enää muistane koko tapausta, mutta minä muistan ja aina muistaessani tunnen myös hieman syyllisyyttä.
Kyseessä lienee naisoletettu?
Minusta kuulosti miesoletetulta....
Ei miehet syö salaattia ja omenaa lounaaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnibussissa minua pyydettiin vaihtamaan paikkaa, jotta pariskunta voisi istua vierekkäin. Miksi varaavat niin myöhään paikat, että on vain hajapaikkoja? Onneksi jäivät kohta pois.
Minulle on tapahtunut sama junassa. Pariskunta olisi halunnut minun vaihtavan hyvissä ajoin varaamani ikkunapaikan käytäväpaikkaan, jotta he voisivat istua yhdessä. Sanoin ystävällisesti pahoitellen, etten halunnut vaihtaa paikkaa. Nainen pyöritteli silmiään, huokaisi todella kovaan ääneen ja alkoi jankuttaa, että enkö nyt voisi vaihtaa, ei voi olla noin hankalaa. Tuon lapsellisen käytöksen myötä olin vielä haluttomampi suostumaan vaihtoon.
Parasta oli, että pariskunta yritti samaa edessäni istuneelle vanhalle herrasmiehelle, mutta tämäkään ei suostunut vaihtamaan paikkaa. Tälle he eivät sentään kehdanneet alkaa kiukutella.
No mulle kävi niin, että jouduin lähtemään lyhyellä varoitusajalla viisivuotiaan kanssa kuuden tunnin junamatkalle. Sain paikat leikkivaunun eri päistä, peräpään paikka oli ikkunapuolella. Kun lapsi halusi tulla syliini/viereeni nukkumaan, kysyin ensin alkupään vieruskaverilta (yksinään matkustava nainen) haluaisiko vaihtaa peräpään paikkaan. Ei käynyt. Sitten kysyin peräpään vieruskaverilta (yksinään matkustava nainen) olisiko halunnut vaihtaa kanssani, niin ei todellakaan käynyt.
No, menimme perälle, jossa oli rauhallisempaa ja siinäpä se nainen huokaili ja puhisi, kun lapseni pyöri, inisi ja potki häntä vahingossa.Itse olisin sanonut rumasti enkä vaan puhissut.
Miksei voisi vain vaihtaa sitä paikkaa että pääsee lapsi äitinsä viereen? Jos yksin matkustaa niin sama kai se on missä sitä istuu? Melko itsekästä ja ilkeää kyllä tuokin.. Ei pieneltä lapselta voi odottaa että liikkumatta yhtään istuu viisi tuntia junassa äitinsä sylissä.
Miksi täällä vihataan lapsia niin paljon? Jopa tällä palstalla? vauva nimisellä sivustolla... Tässä voi olla osa syy syntyvyyden laskuun, hirveän lapsivihamielinen yhteiskunta.
Yleensä on joku syy, miksi ne viimeiseksi menevät paikat ovat viimeisenä jäljellä eli ne ovat erinäisistä syistä muita huonompia paikkoja. Yksi syy miksi minä en paikkaa halua vaihtaa on se, että minulla on pitkä matka. Jos paikanvaihtoa haluava ei yhtä pitkälle matkusta, joudun todennäköisesti vaihtamaan paikkaa uudestaan kaikkien tavaroideni kanssas, kun seuraava paikan ostanut haluaa oman paikkansa. Aikoinaan opiskeluaikaan, jolloin paikkalipusta joutui erikseen maksamaan, tuli nähtyä paikanvaihtoralleja, kun juna rupesi täyttymään ja ne, jotka eivät olleet alkuun lähes tyhjässä vaunussa vaatineet omia paikkojaan paikkaliputtomilta, joutuivat siirtymään ja vaativat vasta sitten omaa paikkaansa. Monta kertaa joku paikkaliputon valitti, että etkö voi mennä noille muille vapaille paikoille, kun siellä on tilaa, kun hän jo ehti tähän istumaan, kun tulin junaan ja vaadin siinä puolityhjässä vaunussa oman paikkani.
Minä haluan istua varaamallani ikkunapaikalla koko matkan, koska
a: haluan laittaa puhelimeni ja tietokoneeni lataukseen matkan ajaksi eikä käytäväpaikalla ole pistorasiaab: en halua joutua jatkuvasti nousemaan ylös käytäväpaikalta tietokoneeni kanssa kun ikkunapaikalla istuva ravaa vessassa, ravintolavaunussa ja tupakalla
Mä jo aikoinaan sanoin näille etkö voi, etkö sinä voi ostaa seuraavalla kerralla istumapaikkalippua. Junissa on henkilökunta sitä varten, että puuttuvat
Matkustan parin kk välein junalla. Oon huomannut parasta on matkustaa junassa, työskentelyhytissä.
Korona muutti, pitää ottaa koko hytti. Välillä ainoana on ollut perhehytti ja ainahan joku äiti on lapsensa kanssa sinne änkeämässä.
Usein kokous on kesken, kun joku änkeää, kuuluisat sanat eihän se haittaa. Vielä useammin valitetaan miksi olen siellä, kun hytti on lapsille. Ei todellakaan ollut 1. vaihtoehto
Oltiin naisten kesken mökkiviikonloppua viettämässä ilman lapsia. Yksi äideistä kuitenkin kysymättä toi teininsä sinne mukaan. Kukaan ei kehdannut sanoa, ettei sinne niitä kaivata. Muut odotti vain hetkeä, kun lapset poistuisi, että saisi rauhassa jutella omia juttuja ja skumppailla ja saunoa. Äiti, joka niin korostaa aina omaa vaurautta ja hyviä käytöstapoja ei sitten tajunnut kohteliaasti jättää lapsia kotiin. Hän halusi näyttää lapsilleen, millainen on tavallinen suomalaismökki. Itse mökkeilivät aina luxushuviloissa, niin pitihän niille näyttää, miten työväenluokka mökkeilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnibussissa minua pyydettiin vaihtamaan paikkaa, jotta pariskunta voisi istua vierekkäin. Miksi varaavat niin myöhään paikat, että on vain hajapaikkoja? Onneksi jäivät kohta pois.
Minulle on tapahtunut sama junassa. Pariskunta olisi halunnut minun vaihtavan hyvissä ajoin varaamani ikkunapaikan käytäväpaikkaan, jotta he voisivat istua yhdessä. Sanoin ystävällisesti pahoitellen, etten halunnut vaihtaa paikkaa. Nainen pyöritteli silmiään, huokaisi todella kovaan ääneen ja alkoi jankuttaa, että enkö nyt voisi vaihtaa, ei voi olla noin hankalaa. Tuon lapsellisen käytöksen myötä olin vielä haluttomampi suostumaan vaihtoon.
Parasta oli, että pariskunta yritti samaa edessäni istuneelle vanhalle herrasmiehelle, mutta tämäkään ei suostunut vaihtamaan paikkaa. Tälle he eivät sentään kehdanneet alkaa kiukutella.
No mulle kävi niin, että jouduin lähtemään lyhyellä varoitusajalla viisivuotiaan kanssa kuuden tunnin junamatkalle. Sain paikat leikkivaunun eri päistä, peräpään paikka oli ikkunapuolella. Kun lapsi halusi tulla syliini/viereeni nukkumaan, kysyin ensin alkupään vieruskaverilta (yksinään matkustava nainen) haluaisiko vaihtaa peräpään paikkaan. Ei käynyt. Sitten kysyin peräpään vieruskaverilta (yksinään matkustava nainen) olisiko halunnut vaihtaa kanssani, niin ei todellakaan käynyt.
No, menimme perälle, jossa oli rauhallisempaa ja siinäpä se nainen huokaili ja puhisi, kun lapseni pyöri, inisi ja potki häntä vahingossa.Itse olisin sanonut rumasti enkä vaan puhissut.
Miksei voisi vain vaihtaa sitä paikkaa että pääsee lapsi äitinsä viereen? Jos yksin matkustaa niin sama kai se on missä sitä istuu? Melko itsekästä ja ilkeää kyllä tuokin.. Ei pieneltä lapselta voi odottaa että liikkumatta yhtään istuu viisi tuntia junassa äitinsä sylissä.
Miksi täällä vihataan lapsia niin paljon? Jopa tällä palstalla? vauva nimisellä sivustolla... Tässä voi olla osa syy syntyvyyden laskuun, hirveän lapsivihamielinen yhteiskunta.
Yleensä on joku syy, miksi ne viimeiseksi menevät paikat ovat viimeisenä jäljellä eli ne ovat erinäisistä syistä muita huonompia paikkoja. Yksi syy miksi minä en paikkaa halua vaihtaa on se, että minulla on pitkä matka. Jos paikanvaihtoa haluava ei yhtä pitkälle matkusta, joudun todennäköisesti vaihtamaan paikkaa uudestaan kaikkien tavaroideni kanssas, kun seuraava paikan ostanut haluaa oman paikkansa. Aikoinaan opiskeluaikaan, jolloin paikkalipusta joutui erikseen maksamaan, tuli nähtyä paikanvaihtoralleja, kun juna rupesi täyttymään ja ne, jotka eivät olleet alkuun lähes tyhjässä vaunussa vaatineet omia paikkojaan paikkaliputtomilta, joutuivat siirtymään ja vaativat vasta sitten omaa paikkaansa. Monta kertaa joku paikkaliputon valitti, että etkö voi mennä noille muille vapaille paikoille, kun siellä on tilaa, kun hän jo ehti tähän istumaan, kun tulin junaan ja vaadin siinä puolityhjässä vaunussa oman paikkani.
Minä haluan istua varaamallani ikkunapaikalla koko matkan, koska
a: haluan laittaa puhelimeni ja tietokoneeni lataukseen matkan ajaksi eikä käytäväpaikalla ole pistorasiaab: en halua joutua jatkuvasti nousemaan ylös käytäväpaikalta tietokoneeni kanssa kun ikkunapaikalla istuva ravaa vessassa, ravintolavaunussa ja tupakalla
Koko kansan vaunussa viereisen paikan voi ostaa itselle.
Extraluokassa saa istua ihan yksinään ilman vierustoveria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oltiin naisten kesken mökkiviikonloppua viettämässä ilman lapsia. Yksi äideistä kuitenkin kysymättä toi teininsä sinne mukaan. Kukaan ei kehdannut sanoa, ettei sinne niitä kaivata. Muut odotti vain hetkeä, kun lapset poistuisi, että saisi rauhassa jutella omia juttuja ja skumppailla ja saunoa. Äiti, joka niin korostaa aina omaa vaurautta ja hyviä käytöstapoja ei sitten tajunnut kohteliaasti jättää lapsia kotiin. Hän halusi näyttää lapsilleen, millainen on tavallinen suomalaismökki. Itse mökkeilivät aina luxushuviloissa, niin pitihän niille näyttää, miten työväenluokka mökkeilee.
Eikö kysynyt muilta? Yleensä suomalaiset kysyy voiko tulla, oliko ulkomaalainen
Kyllä täytyy pystyä sanomaan että haittaa jos kerran haittaa. Tuohan on kauheaa jos joutuu kärsimään kaikenlaista vain sen takia ettei pysty sanomaan ei.
Kun ei pysty sanomaan ei niin huomenna se on jo pakko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainasin kaverille autoa. Etuoven tuli lommo, kun oli avannut oven kiveä vasten. Ei kai se haittaa. No eipä hänellä ollut rahaa sitä korjauttaa, ilkesi vielä myöhemmin pyytää autoa lainaan. En lainannut.
Tuli tästä mieleen sisareni lapsi, joka heitti kivellä autoani. Lommo tuli. Sisareni ei edes pahoitellut, saatikka että olisi korvannut mitään. Ja on huomattavasti varakkaampi kuin minä. Sama kakara hajotti antiikkisen lamppuni lasikuvun. Ei haitannut, juu...
Eikä minua haittaa enää yhtään etten ole koko perheen kanssa enää missään tekemisissä.
Tämä on niin huolestuttavaa nykyajassa. Materia on tärkeämpää kuin sisaren lapsi, IHMISLAPSI. Toki tuollainen saa harmittaa, mutta yhteydenpidon katkaiseminen sen takia, niin huh huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainasin kaverille autoa. Etuoven tuli lommo, kun oli avannut oven kiveä vasten. Ei kai se haittaa. No eipä hänellä ollut rahaa sitä korjauttaa, ilkesi vielä myöhemmin pyytää autoa lainaan. En lainannut.
Tuli tästä mieleen sisareni lapsi, joka heitti kivellä autoani. Lommo tuli. Sisareni ei edes pahoitellut, saatikka että olisi korvannut mitään. Ja on huomattavasti varakkaampi kuin minä. Sama kakara hajotti antiikkisen lamppuni lasikuvun. Ei haitannut, juu...
Eikä minua haittaa enää yhtään etten ole koko perheen kanssa enää missään tekemisissä.
Tämä on niin huolestuttavaa nykyajassa. Materia on tärkeämpää kuin sisaren lapsi, IHMISLAPSI. Toki tuollainen saa harmittaa, mutta yhteydenpidon katkaiseminen sen takia, niin huh huh.
Kasvattamaton hirviö on kasvattamaton hirviö, oli se sitten tullut vaikka kuinka rakkaan ihmisen haaroista tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen miesoletettu piereskeli ja kaivoi nenää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainasin kaverille autoa. Etuoven tuli lommo, kun oli avannut oven kiveä vasten. Ei kai se haittaa. No eipä hänellä ollut rahaa sitä korjauttaa, ilkesi vielä myöhemmin pyytää autoa lainaan. En lainannut.
Tuli tästä mieleen sisareni lapsi, joka heitti kivellä autoani. Lommo tuli. Sisareni ei edes pahoitellut, saatikka että olisi korvannut mitään. Ja on huomattavasti varakkaampi kuin minä. Sama kakara hajotti antiikkisen lamppuni lasikuvun. Ei haitannut, juu...
Eikä minua haittaa enää yhtään etten ole koko perheen kanssa enää missään tekemisissä.
Tämä on niin huolestuttavaa nykyajassa. Materia on tärkeämpää kuin sisaren lapsi, IHMISLAPSI. Toki tuollainen saa harmittaa, mutta yhteydenpidon katkaiseminen sen takia, niin huh huh.
Tässä ei ole kysymys materiasta, vaan siitä, haluatko pitää elämässäsi ihmisiä, jotka eivät arvosta sinua pätkääkään eivätkä välitä, miltä sinusta tuntuu. Ovat siis niin omaan napaan tuijottajia, että tuovat ainoastaan pahaa oloa läheisilleen. Tällaisten ihmisten kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, vaikka olisivat lähisukulaisia. Joku raja alistamisella ja mitätöimiselläkin on, joita kyseinen sisko selvästi harjoittaa. Kynnysmatot ovat asia erikseen, joten arvostan tämän "kirjoittajasiskon" tervettä päätöstä vetää tämä raja ja kunnioittaa siten itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainasin kaverille autoa. Etuoven tuli lommo, kun oli avannut oven kiveä vasten. Ei kai se haittaa. No eipä hänellä ollut rahaa sitä korjauttaa, ilkesi vielä myöhemmin pyytää autoa lainaan. En lainannut.
Tuli tästä mieleen sisareni lapsi, joka heitti kivellä autoani. Lommo tuli. Sisareni ei edes pahoitellut, saatikka että olisi korvannut mitään. Ja on huomattavasti varakkaampi kuin minä. Sama kakara hajotti antiikkisen lamppuni lasikuvun. Ei haitannut, juu...
Eikä minua haittaa enää yhtään etten ole koko perheen kanssa enää missään tekemisissä.
Tämä on niin huolestuttavaa nykyajassa. Materia on tärkeämpää kuin sisaren lapsi, IHMISLAPSI. Toki tuollainen saa harmittaa, mutta yhteydenpidon katkaiseminen sen takia, niin huh huh.
Mitä ihmettä? Sulla jäi nyt pointti ymmärtämättä. Eihän tässä ollut materiasta kyse, vaan täydellisestä kunnioituksen puutteesta toista ihmistä kohtaan. Em. tapauksessa normaali tapa reagoida on pyytää anteeksi ja korvata vahingot, sekä kasvattaa lastaan sen verran että ilkivalta ei toistu. Rajattomuutta ja huonoa käytöstä ei kenenkään tarvitse sietää, vaikka olisi kuinka sukulainen kyseessä! Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hääpäivämme aamuna viesti ystäviltä: ei tullakaan häihin. Ei jakseta lähteä ajamaan sinne. Ollaan hengessä mukana.
No sehän se lämmittää. Tulevat kai paikalle kun häämme ovat seuraavan kerran?
Entisiä ystäviä, siis.
Varmaan sama henkilö, joka laittoi mulle hääpäivän aikana viestiä, että ei nyt jaksettu lähteä juhliin. Oikein mukavaa päivää teille.
Kiitos kiitos, mutta teitäkin varten on pöytä katettu ja ruokaa varattu. Ja jos olisit jättänyt ilmoittautumatta, olisin säästänyt 60€ rahaa.
Meillä kävi vähän päinvastoin. Halusimme pitää häät pienenä, joten kutsuin vain esim tätini puolisoineen, ilman lapsiaan (siis serkkujani). Suurin osa serkuista oli muutenkin jäänyt täysin vieraiksi koska asuimme niin kaukana toisistamme. Siinä kävikin niin, että tädit olivat omine lupineen kutsuneet lapsensa puolisoineen mukaan, eli kutsuttujen noin 70 vieraan sijasta paikalle saapuikin vajaa sata vierasta. Katselin ihmeissäni serkkujen ja heidän puolisoidensa ja lapsiensa valumista paikalle, ja ihmettelin miksi he tulivat, kutsumattomina. Niinhän siinä kävi että ruoka loppui kesken. Oli ihan hemmetin noloa, vaikka syy oli täysin kuokkavieraiden.
Eihän häihin voi tulla ilman kutsua. Ei vieraiksi kutsutut voi kutsua omin luvin muita mukaan, se nyt on selvä. Kutsussa voi lukea avec, eikä se tarkoita kuin yhtä ihmistä, ei sukulaisjoukkoa.
Näin on Suomessa tapana. Jokainen järkevä ihminen ymmärtää, että ruokaa ja tilaa on varattu sille kutsutulle joukolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...
Tämä voisi olla mun kirjoittamani, omalla äidillä sama taipumus. Vuosia sitten opin, ettei äidille pidä kertoa mitään, mitä ei olisi valmis sanomalehden etusivulla mainostamaan.
Mulla sama. Luottamus meni sen siliän tien, eikä palautunut koskaan enää.
Luottamus äitiin meni siinä vaiheessa, kun oivalsin, että hän koulussa ollessani lukee päiväkirjaani, ja sopivassa tilaisuudessa heittää niin sanotusti tiskirätin kasvoilleni hyvin ivallisella äänensävyllä, esim,. "Jaa, kattoko se sua tänään pitkään?" En sittemmin puhunut hänelle mitään tärkeinä pitämiäni asioita, ja tytär-äiti -suhde meni piloille, eikä se ikinä muuksi muutukaan. Pilalla mikä pilalla.
Miten joku voi olla noin törkeä ja julma omalle lapselleen! Mun äiti samoin kaiveli kaikki mun tavarat. Jossain vaiheessa kannoin päiväkirjaa mukana koulussakin juuri tästä syystä. Keittiön kaapista tuli kerran vastaan minulle osoitettu kirje, jonka hän oli takavarikoinut ennen kuin ehdin sitä nähdä. Tämä jo 70-luvulla kun olin ala-asteella, mutta hänen käytöksensä törkeys on valjennut minulle vasta nyt aikuisena ja olen äitinä yrittänyt käyttäytyä päinvastoin lastani kohtaan.
Rippilahjaksi saamani pieni riipus katosi. Ihmettelin ja kuuntelin sitten ne kaikki haukkumiset huolimattomuudesta yms. Vuosien kuluttua etsin, mitä lie, äitini korurasiasta. Ja mitä löysin? Hyvin huolellisesti samettivuorin sisään piilotetun riipuksen. Äidillä oli merkillinen tapa piilottaa/hävittää minulle mieluisia tavaroita. Moni kirja meni hänen käsissään riekaleiksi. Kai siinä sitten oli hyvää se, ettei hän lyönyt, vaan purki vihansa/kiukkunsa/mielipahansa esineihin. Kerran hän vei kultasormukseni roskiin, löysin sen kyllä, toisen hän onnistui hukkaamaan lopullisesti.
Minun mielestäni hän nimenomaan purki vihansa/kiukkunsa/mielipahansa juuri sinuun, esineiden kautta vain; varsinkin kun ajattelee tuota että haukkui huolimattomuudesta tietäessään aivan hyvin itse piilottaneensa korun. Lyöminen toki ei olisikaan enää MILLÄÄN lailla "tää ei kai haittaa" -juttu.
Mulla samoja kokemuksia. Tyhmyyksissäni puhuin äidilleni omia asioitani. En edes epäillyt, että höpöttää ne eteenpäin. Kyseessä olivat arat asiat.
Aikaisempaan kun olin ollut vierailulla, lahjaksi saamani erikoinen rannekello katosi. Äiti etsi myös sitä. Jostain tajusin, että kateuksissaan hän oli sen ottanut. Ilmeisesti heitti roskiin. Nämä asiat vain tuntee intuitiollaan.
Kun olin nuorempi ja ekassa työpaikassa, olin ostanut palkallani ihanan villapaidan. Jätin sen pestävien vaatteiden koriin. Äiti pesi kai valkopesussa (värillinen neule) koska se kutistui vauvanvaatteeksi. Ei korvannut minulle mitään. Tätä ennen painosti minua pesemään itse pyykkejäni. Hänellä oli pesukone. Asuin vielä kotona. Mulla ei ollut konetta.
Paljon tällaisia mystisiä myyräntöitä. Jossain välissä tosiaan aloin yhdistää asioita ja epäillä äitini sabotaaseja.
Onpa terapeuttista, en ole ainoa passiivis-aggressiivis-veemäisen äidin aikuinen tytär. Äitini tosin on jo poistunut keskuudestamme, mutta faktana pysyy, että hän teki juuri näitä samoja juttuja, mistä moni nainen täällä on kertonut:
- kertoi puhelimessa kovaan ja ivalliseen ääneen keskenmenostani jollekulle puolitutulle, minun kuulteni
- luki päiväkirjojani mutta ei koskaan kuitenkaan halunnut jutella kanssani mistään ongelmistani, edes silloin, kun sairastin
- lahjoitti henkilökohtaisia tavaroitani muiden lapsille (isossa omakotitalossa, jossa asuivat isäni kanssa kahden, oli säilytystilaa vaikka kuinka), vaikka halusin ne säästää
- silitti monta printtipaitaani pilalle, vaikka olin kieltänyt häntä silittämästä vaatteitani. Hän tahkosi silitysrautaa printin päältä niin, että se levisi, ja vaatteesta tuli käyttökelvoton. Itkin, kun hän pilasi erään ulkomailla hankkimani hupparin printin tällä tavalla, vaikka olin varta vasten kieltänyt.
- ym
Ja aina 'ei kai haittaa'-asenne. Reaktioistani toki näki, että suutuin. Hänen mielestään ei olisi pitänyt.
Vierailija kirjoitti:
Autollani oli vuokrapaikka parkkiksella. Itse tarvitsin autoa vain kerran pari viikossa. Viereisen ruudun vuokrasi joku uusi perhe ja sattumalta satuttiin samaan aikaan autoille. Pyysivät anteeksi autoni kyljessä ollutta jälkeä, olivat avanneet oven autoni kylkeen.
Sanoin että en tarvitse vahingosta korvauksia, ja vielä perään "ei minua pienet naarmut haittaa".
Parin viikon päästä huomasin että auton kyljessä oli 12 samanlaista jälkeä puolen metrin matkalla...Millainen hel**tin psykopaatti toimii noin? No, annoin asian silti olla. Perhe on ulkomaalaisia, epäilen Venäjää tai jotain itä-euroopan maata. Olisin varmaan saanut rasistin leiman jos olisin selvittänyt rapun ja asunnon ja mennyt ovelle huutamaan. Mitään korvauksia ei olisi kuitenkaan saanut.
Teit kyllä mokan kun menit sanomaan venäläisille, ettei jokin asia haittaa. Yleisesti ottaen ovat todella röyhkeää sakkia.
Tuli tästä mieleen, että kävin taannoin Kansallisbaletissa. Sieltä tuli etukäteen meili, jossa oli saapumisohjeita ja sun muuta ja myös maininta, että käytäthän hajusteita vain hillitysti. No eikö minuutti ennen esityksen alkua viereen pamahda kaksi venäläisnaista, jotka olivat suunnilleen uineet hajuvedessä. Lisäksi katselivat puhelinta ja juttelivat kesken esityksen. Kyllä haittasi.
Vierailija kirjoitti:
Matkustan parin kk välein junalla. Oon huomannut parasta on matkustaa junassa, työskentelyhytissä.
Korona muutti, pitää ottaa koko hytti. Välillä ainoana on ollut perhehytti ja ainahan joku äiti on lapsensa kanssa sinne änkeämässä.
Usein kokous on kesken, kun joku änkeää, kuuluisat sanat eihän se haittaa. Vielä useammin valitetaan miksi olen siellä, kun hytti on lapsille. Ei todellakaan ollut 1. vaihtoehto
Vähän asiaan liittymättä siinä kyseisessä hytissä voisi kyllä olla joku vaatimus, että seurueessa pitää olla lapsi, että sen voi varata. Kun onhan se tosiaan perhehytti, nurkassa leikkipistekin.
En syytä siis sinua varauksestasi, mutta systeemi on vähän tyhmä kun sallii sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnibussissa minua pyydettiin vaihtamaan paikkaa, jotta pariskunta voisi istua vierekkäin. Miksi varaavat niin myöhään paikat, että on vain hajapaikkoja? Onneksi jäivät kohta pois.
Minulle on tapahtunut sama junassa. Pariskunta olisi halunnut minun vaihtavan hyvissä ajoin varaamani ikkunapaikan käytäväpaikkaan, jotta he voisivat istua yhdessä. Sanoin ystävällisesti pahoitellen, etten halunnut vaihtaa paikkaa. Nainen pyöritteli silmiään, huokaisi todella kovaan ääneen ja alkoi jankuttaa, että enkö nyt voisi vaihtaa, ei voi olla noin hankalaa. Tuon lapsellisen käytöksen myötä olin vielä haluttomampi suostumaan vaihtoon.
Parasta oli, että pariskunta yritti samaa edessäni istuneelle vanhalle herrasmiehelle, mutta tämäkään ei suostunut vaihtamaan paikkaa. Tälle he eivät sentään kehdanneet alkaa kiukutella.
No mulle kävi niin, että jouduin lähtemään lyhyellä varoitusajalla viisivuotiaan kanssa kuuden tunnin junamatkalle. Sain paikat leikkivaunun eri päistä, peräpään paikka oli ikkunapuolella. Kun lapsi halusi tulla syliini/viereeni nukkumaan, kysyin ensin alkupään vieruskaverilta (yksinään matkustava nainen) haluaisiko vaihtaa peräpään paikkaan. Ei käynyt. Sitten kysyin peräpään vieruskaverilta (yksinään matkustava nainen) olisiko halunnut vaihtaa kanssani, niin ei todellakaan käynyt.
No, menimme perälle, jossa oli rauhallisempaa ja siinäpä se nainen huokaili ja puhisi, kun lapseni pyöri, inisi ja potki häntä vahingossa.Itse olisin sanonut rumasti enkä vaan puhissut.
Miksei voisi vain vaihtaa sitä paikkaa että pääsee lapsi äitinsä viereen? Jos yksin matkustaa niin sama kai se on missä sitä istuu? Melko itsekästä ja ilkeää kyllä tuokin.. Ei pieneltä lapselta voi odottaa että liikkumatta yhtään istuu viisi tuntia junassa äitinsä sylissä.
Miksi täällä vihataan lapsia niin paljon? Jopa tällä palstalla? vauva nimisellä sivustolla... Tässä voi olla osa syy syntyvyyden laskuun, hirveän lapsivihamielinen yhteiskunta.
Yleensä on joku syy, miksi ne viimeiseksi menevät paikat ovat viimeisenä jäljellä eli ne ovat erinäisistä syistä muita huonompia paikkoja. Yksi syy miksi minä en paikkaa halua vaihtaa on se, että minulla on pitkä matka. Jos paikanvaihtoa haluava ei yhtä pitkälle matkusta, joudun todennäköisesti vaihtamaan paikkaa uudestaan kaikkien tavaroideni kanssas, kun seuraava paikan ostanut haluaa oman paikkansa. Aikoinaan opiskeluaikaan, jolloin paikkalipusta joutui erikseen maksamaan, tuli nähtyä paikanvaihtoralleja, kun juna rupesi täyttymään ja ne, jotka eivät olleet alkuun lähes tyhjässä vaunussa vaatineet omia paikkojaan paikkaliputtomilta, joutuivat siirtymään ja vaativat vasta sitten omaa paikkaansa. Monta kertaa joku paikkaliputon valitti, että etkö voi mennä noille muille vapaille paikoille, kun siellä on tilaa, kun hän jo ehti tähän istumaan, kun tulin junaan ja vaadin siinä puolityhjässä vaunussa oman paikkani.
Minä haluan istua varaamallani ikkunapaikalla koko matkan, koska
a: haluan laittaa puhelimeni ja tietokoneeni lataukseen matkan ajaksi eikä käytäväpaikalla ole pistorasiaab: en halua joutua jatkuvasti nousemaan ylös käytäväpaikalta tietokoneeni kanssa kun ikkunapaikalla istuva ravaa vessassa, ravintolavaunussa ja tupakalla
Koko kansan vaunussa viereisen paikan voi ostaa itselle.
Extraluokassa saa istua ihan yksinään ilman vierustoveria.
Ja Pendolinossa on tavisluokassakin yhden hengen paikkoja.
Pitää tosin olla nopea, että sellaisen saa, ovat suosittuja.
Vierailija kirjoitti:
Tuli ensimmäistä kertaa minun luokse kylään ja löi heti ovella tervehtimään tullutta koiraani kuonoon niin että koira vinkaisi ja perääntyi. Piti kuulemma näyttää että taloon on tullut uusi pomo. Tiuskaisin että älä turhaan ota kenkiä pois, avasin oven ja pyysin poistumaan. Ovi perästä kiinni, puhelin esiin, numero mustalle listalle ja aloin itkeä ihan vaan järkytyksestä. Miten olin arvioinut toisen ihmisen ihan väärin ja ahdisti koiran puolesta. Inhoan ihmisten ja eläinten huonoa kohtelua. Kaikenlaisia hulluja on liikenteessä.
Se vaan leikki sen koiran kaa, mitä ylireagoit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hääpäivämme aamuna viesti ystäviltä: ei tullakaan häihin. Ei jakseta lähteä ajamaan sinne. Ollaan hengessä mukana.
No sehän se lämmittää. Tulevat kai paikalle kun häämme ovat seuraavan kerran?
Entisiä ystäviä, siis.
Varmaan sama henkilö, joka laittoi mulle hääpäivän aikana viestiä, että ei nyt jaksettu lähteä juhliin. Oikein mukavaa päivää teille.
Kiitos kiitos, mutta teitäkin varten on pöytä katettu ja ruokaa varattu. Ja jos olisit jättänyt ilmoittautumatta, olisin säästänyt 60€ rahaa.
Meillä kävi vähän päinvastoin. Halusimme pitää häät pienenä, joten kutsuin vain esim tätini puolisoineen, ilman lapsiaan (siis serkkujani). Suurin osa serkuista oli muutenkin jäänyt täysin vieraiksi koska asuimme niin kaukana toisistamme. Siinä kävikin niin, että tädit olivat omine lupineen kutsuneet lapsensa puolisoineen mukaan, eli kutsuttujen noin 70 vieraan sijasta paikalle saapuikin vajaa sata vierasta. Katselin ihmeissäni serkkujen ja heidän puolisoidensa ja lapsiensa valumista paikalle, ja ihmettelin miksi he tulivat, kutsumattomina. Niinhän siinä kävi että ruoka loppui kesken. Oli ihan hemmetin noloa, vaikka syy oli täysin kuokkavieraiden.
Todella moukkamaista aikuisilta ihmisiltä lähteä häihin, jonne hääpari ei ole esittänyt henkilökohtaista kutsua, vaan sen takia, että kun oma äiti/isi sanoo, että joo tekin voitte tulla ja ottakaa vielä lapsetkin mukaan, ei haittaa yhtään!
Milloin juhliin on menty kenenkään muun kuin juhlien järjestäjän kutsujan luvalla?
Tosin kirkollinen hääseremonia on julkinen tilaisuus, jonne voi tulla kuka vaan Ryysyrannan Jooseppi kuokkimaan ihan laillisesti, mutta itse hääjuhla on yksityinen tilaisuus.
Olin jo aikuinen ja kotoa pois muuttanut kun vanhempani saivat kutsun erään sukulaisen häihin. Itse en niin hyvin tuntenut sukulaista joten en olettanut kutsun koskevan minua. Äitini kuitenkin oli sitä mieltä että totta kai koskee. Onneksi pari kertaa kysyin onko hän ihan varma koska viimein hän huomasi että kutsu oli tosiaan vain heille (se oli jotenkin ilmaistu jossain kohtaa kutsua). Jostain syystä hänelle ei vain tullut mieleenkään että kutsu ei koskisi myös lapsia.
Eli tuollaista tahatontakin moukkamaisuutta voi olla. Ei niin että sekään olisi ok.
Mun äiti myös aina olettaa, että heille suunnatut kutsut on aina tarkoitettu myös meille lapsille (3 kpl). Ollaan kaikki muutettu pois kotoa, kaksi meistä on jo yli 30v ja on omiakin lapsia. Äidin mielestä "tottakai voi lapset tulla, kyllähän tekin tunnette kutsujan x". Joo, riippuu ehkä hiukan kutsujasta mutta noin lähtökohtaisesti ei voi kolme aikuista lapsineen vaan pölähtää paikalle.
Alue: Aihe vapaa
Siis mitä, on kyllä mieskin tässä vähän lapanen. Jos töissä tarvitaan läsnäoloa niin silloin mennään töihin eikä jäädä kuskailemaan jotain tyttöystävän kaveria, varsinkin jos julkisetkin on vaihtoehtona.
Tuommoiset ihmiset ovat tottuneet siihen että voivat tehdä omista ongelmistaan muiden ongelmia ja aina joku huolehtii ja palvelee. Teette palveluksen sekä itsellenne että tuolle kaverille jos opettelette vetämään rajat.