Yksilapsiset perheet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoana lapsena kasvanut tässä kommentoi:

En osaa ottaa luonnostaan toisia huomioon, ja siitä on seurannut noloja tilanteita. Olisin näiltä säästynyt, jos olisi pitänyt jo lapsena opetella sisarusten kanssa. Toisaalta en myöskään osaa pitää puoliani ja olen antelias. Tämä on hyväkin ominaisuus, mutta huomaan kuinka sisarusten kanssa kasvaneet etenevät paremmin urallaan jne.

Kaipaisin muita jakamaan vanhempieni asioiden hoitoa. Esim. jäljellä olevan vanhemman muistisairauteen liittyvät asiat hoidan yksin. Perinnönjaossa olen toki myös yksin, ei tarvitse kiistellä kenenkään kanssa.

Itse olen hankkinut useamman lapsen, koska se oman kokemukseni pohjalta on lapselle parempi vaihtoehto. On hauska seurata, kun he touhuavat keskenään.

Onpa muuten jännä kuinka 99% yhden lapsen äideistä vakuuttaa suu vaahdossa kuinka yksilapsisissa perheissä asiat ovat lapsen kannalta parhaiten. Kuitenkin noin 50+% ainokaisina kasvaneista kertoo olleensa lapsena yksinäinen tai omien vanhempien vanhetessa haikailevansa, että sisarus olisi kuitenkin ollut parempi kuin ei sisarusta.

Valitettavasti nyky-yhteiskunnassa monelle nuorelle aikuiselle on todellisuutta se, että ei yksinkertaisesti ole mahdollista tehdä toista lasta "toiselle kaveriksi". Varallisuus, nykyisen työelämän epävarmuus ja vaatimukset sanelevat lapsiluvun. Juuri ja juuri pystytään tekemään se yksi.

Nyky-yhteiskunnassa monella aikuisella on myös utopistinen kuva siitä mitä lapsi oikeasti tarvitsee ja sitten ei ole varaa toiseen lapseen. Kun ei se lapsi tarvitse kolmea kallista harrastusta, merkkivaatteita ja kaikkia tavaroita mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin kiitollinen sisaruksistani viimeistään siinä vaiheessa kun vanhemmista aika jättää. Ajattele ap asiaa myös lapsen kannalta, älä pelkästään omaltasi.

Tätä en tajua ollenkaan. Jos sillä lapsella on vähänkään sosiaalisia taitoja on kyllä vanhempien kuolemaan mennessä ehtinyt hankkia itselleen ystäviä, puolison ja lapsia. Jos ei perhettä niin ainakin ystäviä. Ei kaikki sisarukset ole läheisiä keskenään.

Niin JOS sinulla on hyvä tuuri. Itse kuulun vähemmistöön, joka menetti vanhempansa 18-vuotiaana. Eipä siinä ollut paljoa mitään sosiaalista pääomaa hankittuna. Kun elämästä ei voi ikinä tietää. T:Eri

Vierailija kirjoitti:

Pakko kommentoida että sisaruksista ei automaattisesti tule ylimpiä ystävyksiä tai edes leikkikavereita. Minulla on 3,5 vuotta vanhempi sisko joka lähes tuhosi mielenterveyteni. Tappelimme rajusti koko lapsuutemme pitkälle teini-ikään asti, se ei ollut enää sisarusten nahistelua vaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Siskolla vanhempana oli ylivoimainen asema minuun. Sairastin masennusta vuosia.

Ystävistä taas oli minulle valtavasti iloa. Lähes päivittäin oltiin leikkimässä, heidän kanssaan opin normaaleja sosiaalisia taitoja.

Tämä. Niitä perheen ainoita lapsia, jotka aikuisena haikailevat että olisipa ollut sisarus, tulee muistuttaa tästä.

Itse mietin, miten sitten aikuisena, kun pitää vanhojen vanhempien asioita järkätä ja huolehtia...

Minulla on yksi vanhempi sisar. Hänellä on jonkinlainen luonnehäiriö, enkä ole ollut hänen kanssaan vuosiin tekemisissä. Hän on polttanut sillat vähän joka suuntaan saamalla silmittömiä raivareita ties kenelle. Olen kärsinyt asiasta paljon, kuten äitinikin ja olemme molemmat käyneet terapiassa. Nyt jo siskoni harvoin äidin luona käydessään rähisee tulevasta perinnöstä ja äitini pelkää häntä.

Itselläni on yksi lapsi enkä ole koskaan edes ajatellut toista. Ehkä tämä on vaikuttanut päätökseeni. Meillä on suvussa niin paljon mielenterveysongelmia, että olen pitänyt suoranaisena ihmeenä, että pojastani on tullut tasapainoinen ihminen.

Tavallaan helppoa ettei joudu kuin ne yhdet kiukuttelut katsomaan, mutta ehkä siinä menisi kaksi samalla...Suurin pelko on tosiaan että lapsesta kasvaa itsekäs kun ei oikein mitään tarvitse jakaa,

Vierailija kirjoitti:

Hyvät puolet: ei tarvitse paljoa tilaa eikä mene paljoa rahaa, matkustaminen halvempaa kuin olisi useamman lapsen kanssa, julkisilla helppo kulkea yhden pienen lapsen kanssa (yli 5-vuotiaiden lasten kanssahan tällä ei olisi mitään merkitystä, eli tämä on plussaa vain ihan pienen kanssa), ei tarvitse kuunnella sisarusten tappelua/selvitellä sisarusten tappeluita

Huonot puolet:

- ainoa lapsi on tarvitsevampi, eli on enempi "äitiäitiäiti" ja riippuvaisempi kavereiden seurasta kuin ne joilla on sisarus/sisaruksia keiden kanssa leikkiä silloinkin kun kaverit ei voi olla

- vähemmän elämää ympärillä

- vähemmän tarkkailtavaa ja vanhemman näkökulmasta mielenkiintoista seurailtavaa (millainen lapsi on, millaiseksi lapsi kehittyy jne.)

- tylsempää

- lapsesta tulee helpommin itsekkäämpi (kaveripiirissä kyllä huomaa, ketkä ovat ainoita lapsia)

Kaikki miinuspuolet oli sysi-itsekkäitä :D 

Todistaa taas että lapsia tehdään omaksi viihteeksi ja oman elämän mitäänsanomattomuuden ja tylsyyden häivyttämiseksi, kun ei muuta osata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi mikä tulee mieleen näin ainoana lapsena, joka ei itse halua lisääntyä, niin isovanhemmaksi tulo on epävarmempaa. Kuitenkin suurin osa ihmisistä haluaa tai vahingossa saa lapsia, niin jos on itsellä 3 lasta, niin todennäköisesti ainakin yksi niistä lisääntyy. Jos on vain yksi ja se sattuu olemaan niitä, jotka ei halua, niin kaikki toivo on menetetty. Minä toivon vielä pitkälle aikuisuuteen, että isäni saisi uuden puolisonsa kanssa lapsia, koska tiesin etten halua lapsia. Isäni onkin usein kysellyt lapsenlapsista.

Miehen tädillä on kolme aikuista lasta (nuorin jo yli 30) eikä yhdelläkään ole lapsia. Kaksi vanhinta on julistautunut velaksi ja nuorin on ehkä sen tyyppinen, että parisuhde ei onnistu.

Ei mikään takaa, että kukaan lapsia haluaisi tai voisi saada, mutta jos kokee, että lapsenlapset olisi itselle tärkeä asia, niin useampi lapsi lisää mahdollisuuksia aika paljon verrattuna vain yhteen. Ei toki kannata siihen ripustautua ja antaa lasten elää omaa elämäänsä, mutta on mielestäni kohtuutonta laittaa sitä painetta omalle lapselle, jos itsekin on lapsia vain yhden tehnyt. Mielestäni vaan mummoudesta tai vaariudesta haaveilevien kannattaa ottaa tämäkin asia huomioon.

Vanhemmuus on itsekkyyttä, se on selvä.

Mutta on kyllä jo seuraavan tason itsekkyyttä miettiä vielä syntymätöntä lastaan joksikin lapsenlapsihautomoksi, joka tehtailee mummolle elämän sisältöä elämän ehtoopuolelle. 

Ihan järkyttävää. 

-yksi lapsi- 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tule perintöriitoja, jos on vain yksi rintaperillinen eli lapsi.

Paitsi uusioperheissä, joihin viekas onnenonkija on lonkeronsa ujuttanut. Siinäpä vasta soppa, kun perikunnan jäsenet eivät ole lain silmissä tasavertaiset, vaan perheen ulkopuolisella on avioliiton myötä etuajo-oikeus käytännössä myös ohi lapsien.

Ai miten muka etuajo-oikeus? Avio-oikeus on puolison varallisuuteen perintö-ja erotilanteissa eli puolet varallisuudesta menee aviopuolisolle. Puolet sitten rintaperillisille. Eihän siinä mitään sen kummallisempaa.

Voi pitää oven koko ajan raollaan.

Lapsi tylsistyy leikkiseuran puutteessa. Pitkä kesäloma edessä.

Vierailija kirjoitti:

Itse mietin, miten sitten aikuisena, kun pitää vanhojen vanhempien asioita järkätä ja huolehtia...

Kuinka niin pitää? 

Vierailija kirjoitti:

Se on helppoa. Suurin haaste on ettei kasvata yksinäistä paskiaista.

Sinulla ilmeisesti on liuta ei toivottuja lapsia kun olet noin katkera yksilapsisille perheille.

Yleinen uskomus on, että ainoa lapsi kasvaa väkisin kieroon. Tiedän monta perhettä joissa on yksi todella hyväkäytöksinen ja herttainen lapsi! Tiedän myös monta monilapsista perhettä joissa ainakin yksi lapsista on kasvanut yksinäiseksi paskiaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tylsistyy leikkiseuran puutteessa. Pitkä kesäloma edessä.

Millä mielellä alapeukutit?

Kyllä meidän leikki-ikäisen lapsen kohdalla varmasti on näin, ja tuskin on ainoa ainoa laatuaan tuossa mielessä. Juuri pari päivää sitten itse jopa valitti kun ei ole enempää lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ei tule perintöriitoja, jos on vain yksi rintaperillinen eli lapsi.

Tämä on tosi. Puolisoni on ainoa lapsi.

Perinyt siis muitakin, kuin vanhempansa. Alle 50 vuotiaana.

Onneksi on ollut työssä, niin on saanut maksettua perintöverot.

Meillä puolisoni kanssa kaksi lasta. Kun käyttää rahat oikein, voi elää leppoisaa elämää.

Emme ole hyvätuloisia vaan varallisuutta löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on helppoa. Suurin haaste on ettei kasvata yksinäistä paskiaista.

Sinulla ilmeisesti on liuta ei toivottuja lapsia kun olet noin katkera yksilapsisille perheille.

Yleinen uskomus on, että ainoa lapsi kasvaa väkisin kieroon. Tiedän monta perhettä joissa on yksi todella hyväkäytöksinen ja herttainen lapsi! Tiedän myös monta monilapsista perhettä joissa ainakin yksi lapsista on kasvanut yksinäiseksi paskiaiseksi.

Hyvä kommentti, Kiitos tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse mietin, miten sitten aikuisena, kun pitää vanhojen vanhempien asioita järkätä ja huolehtia...

Kuinka niin pitää? 

Kokemuksella kyllä pitää. Yhteiskunta kyllä hoitaa jotakin asioita mutta kyllä omaisten kontolle jää todella paljon asioita. Esim hoivakodissa ei hoitajat hoida vanhuksen raha-asioita ja vaatteiden sekä hygieniatarvikkeiden ostoa.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi menehtyy niin sitten elääkin lapsetonta elämää, mutta menetyksen taakka hartioilla.

Minä ajattelen/ajattelisin, että minulla on ollut lapset. Olen siis edelleen äiti. Vaikka sinulla on useampi lapsi voi olla, että useampikin kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tule perintöriitoja, jos on vain yksi rintaperillinen eli lapsi.

Paitsi uusioperheissä, joihin viekas onnenonkija on lonkeronsa ujuttanut. Siinäpä vasta soppa, kun perikunnan jäsenet eivät ole lain silmissä tasavertaiset, vaan perheen ulkopuolisella on avioliiton myötä etuajo-oikeus käytännössä myös ohi lapsien.

Ai miten muka etuajo-oikeus? Avio-oikeus on puolison varallisuuteen perintö-ja erotilanteissa eli puolet varallisuudesta menee aviopuolisolle. Puolet sitten rintaperillisille. Eihän siinä mitään sen kummallisempaa.

Ohhoh, sulla on kyllä väärä ymmärrys avio-oikeudesta. Se ei todellakaan tarkoita että puolet omaisuudesta menee leskelle. Voi hyvät hyssykät. Jos lesken nettovarallisuus on suurempi, hän ei saa mitään, vaan voi halutessaan maksaa tasinkoa kuolinpesälle.

Vierailija kirjoitti:

Ainoalla lapsella on monesti melko haastavaa siinä vaiheessa, kun vanhemmat alkaa mennä huonoon kuntoon.

Höpöhöpö. Minulla on kaksi nuorempaa sisarusta ja minä olen kuitenkin yksin se, joka on hoitanut dementiaa sairastavan isän asioita ja vuerailen hänen luonaan. Isä ei ole taakka, mutta yksin olen asian kanssa.

Minulla on yksi lapsi, eikä hän ole koskaan kärsinyt yksinäisyydestä.

On ollut varaa harrastaa, aikaa ja jaksamista auttaa hänet läpi peruskoulun ja lukion hyvin arvosanoin ja kustantaa vaihto-oppilasvuosi.

Miehelläni ei ole sisaruksia, joten sieltä puolelta hän on ainoa perillinen. Talous on turvattu tulevaisuudessa, eikä tarvitse riidellä rahasta kenenkään kanssa.