Yksilapsiset perheet
Kertoisitteko yhden lapsen vanhemmat hyviä (ja huonojakin) puolia perhe-elämästä yhden lapsen kanssa.
Kommentit (215)
Myös 0 on ihan hyväksyttävä lapsiluku.
Velan39 kirjoitti:
Myös 0 on ihan hyväksyttävä lapsiluku.
0 eli lapseton.
Meillä yksi tytär, parhaita puolia on rauhallisuus, vain yksi raskaus&synnytys&vaipparumba&heräilyt, taloudellinen tilanne parempi, helppo maksaa harrastukset, lomareissut, mopoauto ym. Voidaan myös ostaa tytölle oma yksiö ja muutenkin huolehtia siitä, että pystytään taloudellisesti tukemaan opiskeluaikana sen verran, mitä järkeväksi katsotaan.
Pidän myös jokaista lapsen tekoa vähän venäläisenä rulettina; ikinä et tiedä, minkälaisen sielun tänne teet. Meillä on nyt yksi fyysisesti ja psyykkisesti terve lapsi, en haluaisi ottaa sitä valtavaa riskiä enää, että toinen lapsi olisi esim. fyysisesti sairas tai sitten joku häiriintynyt kiusankappale, josta vanhemmat ja sisarus joutuvat kärsimään ikänsä.
Meillä tytär on tosin serkkujensa kanssa läheinen kuin sisarukset. Asutaan lähekkäin, mökkireissut, juhlapyhät, ulkomaanreissut ja monet arkipäivätkin vietetään isolla porukalla. Ei olla toista kaivattu.
Velan39 kirjoitti:
Myös 0 on ihan hyväksyttävä lapsiluku.
Tee oma ketju, täällä puhutaan lapsista ja vanhemmuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka vanhemmat yleensä haluavat lapselleen kaikkea hyvää, lasten ja aikuisten intressit eivät ole aina yhtenevät. Lapsi sopeutuu aikuisiin, ja ainoaa lasta on helpompi viedä aikuisten ehdoilla kuin useampaa lasta. Kun lapsia on enemmän, vanhempien täytyy joustaa enemmän omista haluistaan ja alkaa toimia lasten ehdoilla.
Lisäksi aika moni yh-vanhempi ripustautuu ainoaan lapseensa, eikä itsekään huomaa miten epäterveitä muotoja ripustautuminen saattaa saada. Moni yh-vanhempi on jopa hankkinut lapsen seuraksi itselleen. Lapsen itsenäistymiseen liittyy vaikeuksia kun se ei sovi vanhemmalle.
Sisaruus ja siihen liittyvä toveruus on todella tärkeä asia, vaikka se ei olekaan aina kivaa ja helppoa. Siinä jaetaan kokemuksia joista tulee yhteistä historiaa ja opitaan mm. ottamaan toisia huomioon. Ainoat lapset tunnistaa aikuisinakin aika nopeasti joustamista ja ryhmätyökykyä edellyttävissä vuorovaikutustilanteissa, eivätkä he yleensä erotu edukseen.
1) miksi olisi tavoiteltavaa, että vanhemmat menevät lapsen ehdoilla? Senhän on oltava päin vastoin. Just tuolla sun asenteella tehdään niitä pikkutyranneja, joita kouluissa ja harrastuksissa näkyy.
2) toveruus =\= sisaruus. Serkut ja ystävät täyttävät 100% tuon yhteiset kokemukset ja toisten huomioon ottaminen-jollotuksen. Itse opin siskolta lähinnä sen, miten raivotaan, syytellään ja varastetaan toisen tavaraa.
3) tuohon yh-horinaasi en pysty ottamaan kantaa kun siitä ei ota kukaan selvää.
Siskoni ainoa lapsi on sosiaalinen, hänellä on paljon kavereita, on rohkea aikuistenkin seurassa. Minun koko sisaruskatraani on aina ollut arkaa ja vetäytyvää sakkia, ei kavereita ja huonosti keinoja ylläpitää ja saada sosiaalisia suhteita. Se riippuu niin paljon kasvatuksesta millaiseksi sosiaalisuus muodostuu, että käytännössä sisarusten määrällä ei ole paljon väliä. Meidän vanhemmat lyttäsi, huusi ja löi koko lapsuuden, siskoni puolestaan on terapian ja tukiperheen avulla jotenkin ihmeen kautta onnistunut kasvattamaan lapsen jolla on sosiaalinen elämä. Itse todennäköisesti jään lapsettomaksi, traumojeni takia en usko että pystyn tarjoamaan hyvää lapsuutta millekään määrälle lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Pelkkää plussaa ollut:
Helppo mennä ja matkustaa
Vain yksi kuskattava ja muistettava
Vain yhden vaatteet ja tavarat
Vain yhdelle ruokaa
Ei riitoja nyt eikä perinnön kanssa
Saa tarpeeksi huomiota ja apua missä tarvitsee
Ei mene niin paljoa rahaa ja kaikkeen on varaa
Kiva viettää rauhallista arkea kivan lapsen kanssa
Vain yksi raskaus ja synnytys
Vain kerran ansionmenetykset työstä
Kodissa enemmän tilaa
Helppo saada hoitoon
Parisuhteelle jää aikaa
Ei stressiäKertaakaan ei ole sisarusta halunnut. Kavereita on vaikka kuinka paljon joka naapurissa, harrastuksissa ja koulussa. Win-win-win.
Jep
Helppoa ja mukavaa! Rauhallistakin on.
Nyt, kun lapset ovat jo aikuisia, on mukavaa, errä heitä on 4. Jos se ainokainen vielä muuttaisi vaikka ulkomaille tai mnehtyisi, olisin varmasti onneton. Jälkeenpäin ajatellen aika nopeasti ne ruuhkavuodet sittenkin menivät.
Oma lapsi vasta 1v2kk, mutta en pystyisi käymään läpi toista vauvavuotta. Vastasyntyneen rytmittömyys, mahavaivat, pulauttelut, puolen tunnin päikkärit, kaiken maailman hulinat yöunia sekoittamassa, kiinteiden maistelut ymym NEVER AGAIN.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi menehtyy niin sitten elääkin lapsetonta elämää, mutta menetyksen taakka hartioilla.
Voihan sitä kuolla useampikin lapsi, niin kun siellä Nurmijärvellä. Typerää tehdä monta lasta siksi että jos joku sattuu kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Pelkkää plussaa ollut:
Helppo mennä ja matkustaa
Vain yksi kuskattava ja muistettava
Vain yhden vaatteet ja tavarat
Vain yhdelle ruokaa
Ei riitoja nyt eikä perinnön kanssa
Saa tarpeeksi huomiota ja apua missä tarvitsee
Ei mene niin paljoa rahaa ja kaikkeen on varaa
Kiva viettää rauhallista arkea kivan lapsen kanssa
Vain yksi raskaus ja synnytys
Vain kerran ansionmenetykset työstä
Kodissa enemmän tilaa
Helppo saada hoitoon
Parisuhteelle jää aikaa
Ei stressiäKertaakaan ei ole sisarusta halunnut. Kavereita on vaikka kuinka paljon joka naapurissa, harrastuksissa ja koulussa. Win-win-win.
Tämä
Vaikka vanhemmat yleensä haluavat lapselleen kaikkea hyvää, lasten ja aikuisten intressit eivät ole aina yhtenevät. Lapsi sopeutuu aikuisiin, ja ainoaa lasta on helpompi viedä aikuisten ehdoilla kuin useampaa lasta. Kun lapsia on enemmän, vanhempien täytyy joustaa enemmän omista haluistaan ja alkaa toimia lasten ehdoilla.
Lisäksi aika moni yh-vanhempi ripustautuu ainoaan lapseensa, eikä itsekään huomaa miten epäterveitä muotoja ripustautuminen saattaa saada. Moni yh-vanhempi on jopa hankkinut lapsen seuraksi itselleen. Lapsen itsenäistymiseen liittyy vaikeuksia kun se ei sovi vanhemmalle.
Sisaruus ja siihen liittyvä toveruus on todella tärkeä asia, vaikka se ei olekaan aina kivaa ja helppoa. Siinä jaetaan kokemuksia joista tulee yhteistä historiaa ja opitaan mm. ottamaan toisia huomioon. Ainoat lapset tunnistaa aikuisinakin aika nopeasti joustamista ja ryhmätyökykyä edellyttävissä vuorovaikutustilanteissa, eivätkä he yleensä erotu edukseen.